Yksinkertainen keino keskittyä: nollaa tilanteesi

Photo by Paul Skorupskas on Unsplash

Oletko jumissa? Joskus sinusta tuntuu, että nyt jotain täytyy muuttaa, joko työssäsi tai henkilökohtaisessa elämässäsi. Mutta voi olla vaikeaa tarkasti sanoa, mitä se on.

Silloin voisit kokeilla tilanteen nollaamista. Sen voima on siinä, että sen voi tehdä milloin tahansa.

Arkipuheessa nollaamisella tarkoitetaan usein sitä, että vedetään vaikeassa tilanteessa pää täyteen. Sitä ei voi suositella. Vanha viisaushan sanoo, että ei niin pahaa ongelmaa, ettei sitä viinalla saisi vielä pahemmaksi.

Toinen merkitys termillä on, että kun asiat eivät menneet, niin kuin piti, nollataan tilanne ja yritetään uudelleen.

Urheilijoille on hyvä omata psyykkinen taito nollata ajatuksensa vastoinkäymisten ja epäonnistumisten jälkeen ja palauttaa suorituskyky uudelleen korkealle tasolle niistä huolimatta.

Nollaamiseen pohjautuu myös Peter Pyhrrin 1970-luvulla kehittämä nollapohjainen budjetointi.  Se on budjetoinnin menetelmä, jossa kaikki kulut on perusteltava ja hyväksyttävä jokaisen budjettikauden alussa.  Tällöin selvitetään organisaation jokaisen tehtävän tarpeet ja kustannukset ja jaetaan varat sen mukaisesti riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa on aiemmin budjetoitu tietylle nimikkeelle

Keskittymisen nollasääntö

Muutos lähtee siitä, että keskityt oikeisiin asioihin etkä hukkaa aikaasi ja henkistä energiaasi vähemmän tärkeisiin. Nollaaminen on yksinkertainen tapa varmistaa, että keskityt juuri siihen, mikä on tärkeää.

Kuvittele tilanteessasi, että kaikki pyyhkiytyy pois. Taakkanasi ei ole mitään aiempia tai nykyisiä tehtäviä, asioita tai vastuita. Lisää sitten takaisin vain se, mitä välttämättä tarvitset tai kaipaat. Valitse mitä lisätä tyhjälle pöydälle, ei mitä pitää koko tarjottimelta.

Esimerkiksi sinulla on paljon harrastuksia ja sinusta tuntuu, että niitä on aivan liikaa ja jostain pitäisi luopua. Heitä mielessäsi kaikki pois ja ajattele sitten, minkä harrastuksen nyt ottaisit, jos sinulla ei olisi mitään. Ja jos yksi ei riitä tai sinulla on aikaa useammalle, ajattele, mikä olisi toinen.

Tai jos sinulla tuntuu olevan liikaa töitä, työssä tai kotona, ajattele ensin tilannetta, ettei sinulla ole mitään tekemistä. Minkä asian silloin ottaisit ensimmäisenä työn alle. Tee sitten sitä. Ja sen jälkeen seuraavaa.

Joskus sinulla voi olla monia tavoitteita yhtä aikaa etkä oikein osaa päättää mihin keskittyisit. Mutta jotain pitäisi tehdä, kun voimat ja aika eivät riitä kaikkeen Silloinkin on hyvä nollata tilanne: Häivytä mielestäsi kaikki tavoitteet. Mieti sen jälkeen, mikä on ehdottomasti kaikkein tärkein asia, joka sinun pitää saavuttaa tai tehdä. Siinä on sinun ykköstavoitteesi, prioriteettisi.

Keskity siihen, mitä haluat, ei siihen, mitä et halua. Andy C. E. Brown

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Tavoitteet, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pane asiasi tärkeysjärjestykseen. Eisenhowerin matriisi.

Jos sinulla on usein kiireen tunne, kannattaa joskus pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mistä on kysymys.  Samoin jos illalla tunnet, ettet tänäänkään saanut juuri mitään järkevää aikaan, on syytä ajatella missä vika.

Työterveyslaitoksen kyselytutkimus kertoi vuonna 2016, että puolet asiantuntijatyötä tekevistä ei ehdi tehdä töitä niin hyvin kuin haluaisi. Lisäksi joka kahdeksas vastaaja koki, että omaan työhön sisältyy epäolennaisia työtehtäviä vähintään melko paljon.

Asian parantamisessa voi auttaa Eisenhowerin matriisi. Ajankäytön hallintaan on tarjolla kyllä paljon muitakin menetelmiä ja apuvälineitä.

Dwight D. Eisenhower toimi Yhdysvaltain 34. presidenttinä vuosina 1953–1961. Toisen maailmansodan aikana hän oli viiden tähden kenraali USA:n armeijassa ja toimi liittoutuneiden pääkomentajana Euroopassa.

Häneltä on kirjattu monia tunnettuja sitaatteja, kuten

Pessimismi ei ole koskaan voittanut yhtään taistelua.

Taisteluun valmistautuessani olen aina huomannut, että suunnitelmat ovat turhia, mutta suunnittelu on välttämätöntä.

Mutta ehkä kaikkein tunnetuin on hänen lauseensa: Mikä on tärkeää on harvemmin kiireellistä ja mikä on kiireellistä on harvemmin tärkeää. Hänen sanotaan käyttäneen tätä periaatetta menestyksekkään uransa johtoajatuksena. Eisenhowerilla oli tunnettu kyky ylläpitää tuottavuuttaan viikkoja, kuukausia ja jopa vuosikymmeniä.

Tämän periaatteen mukaan luotu priorisointimenetelmä kantaa nimeä Eisenhowerin matriisi. Tässä matriisissa työtehtävät jaetaan nelikenttään niiden kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan.

Matriisia käytettäessä listataan ensin kaikki nykyiset ja tulevat työtehtävät sekä hankkeet, jotka vaativat aikaa ja huomiota. Sen jälkeen työt luokitellaan seuraavasti:

  • Kiireelliset ja tärkeät asiat vaativat jostain syystä välitöntä huomiota (tietokone temppuilee ja pitää korjata tai vaihtaa, tärkeä asiakas vaatii huomiota).
  • Kiireelliset ja ei-tärkeät asiat voivat olla esimerkiksi sähköpostien ja puheluiden hoitoa. Ne kannattaa hoitaa nopeasti ja mahdollisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä.
  • Tärkeät ja ei-kiireelliset asiat ovat tavoitteiden ja tulosten kannalta kriittisiä tehtäviä, suunnittelua, kehittämistä, yhteyksiä tärkeisiin ihmisiin ja sidosryhmiin.Niihin on varattava niin paljon aikaa kuin mahdollista.
  • Ei-tärkeät ja ei-kiireelliset asiat ovat pääosin turhia (sosiaalinen media, Tv, nettiselailu), niistä kannattaa pyrkiä eroon kokonaan.

On syytä muistaa, että jos sinulla tuntuu olevan kiireellisiä ja tärkeitä asioita monta, et oikeastaan tiedä, mikä on tärkeää. Jokaiselle päivälle on hyvä valita vain 1–3 tärkeintä tehtävää, jotka haluaa saada valmiiksi.

Jos elämässäsi on enemmän kuin kolme prioriteettia, sinulla ei ole yhtään. Jim Collins

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Nauloja, käärmeitä ja hoitajia

Jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on ratkaisu, joka on selkeä, yksinkertainen ja väärä. H.L. Mencken

Vanhusten pitkäaikaishoidon hoitajamitoitus on Suomessa ollut viimeisen vuoden aikana kiivaan poliittisen keskustelun aiheena. Hoitajamitoitus tarkoittaisi, että tehostetussa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olisi vähintään 0,7 täysiaikaista työntekijää yhtä palveluja saavaa iäkästä henkilöä kohden.

Tavoitteet ja mittaaminen ovat periaatteessa hyvä asia.

”Mittaaminen on ensimmäinen askel, joka johtaa hallintaan ja lopulta parannukseen. Jos et voi mitata jotain, et voi ymmärtää sitä. Jos et ymmärrä sitä, et voi hallita sitä. Jos et voi hallita sitä, et voi parantaa sitä. ”- H. James Harrington

Valitettavasti on myös vahvaa näyttöä siitä, että mittaukset voivat olla vaarallisia. Itse asiassa on erittäin vaikeaa löytää kannustimia tai mittareita, joilla ei ole jonkinlaista vääristää vaikutusta.

Goodhartin laki

Tässä kohdassa tulee mieleen Goodhartin laki. Sen mukaan: Kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari.

Toisin sanoen, kun mittari, jota päättäjät käyttävät arvioidakseen jonkin toiminnan suorituskykyä, on sama kuin toiminnasta vastaavien menestymisen mittari (mittarissa menestymisestä tulee päämäärä sinänsä), se ei olekaan enää luotettava suorituskyvyn mittari.

Asiaa selventävä ja usein mainittu esimerkki tämän lain voimasta on kertomus naulatehtaista Neuvostoliitossa.  Vastuuministeriön suunnittelijoiden tavoitteena oli mitata tehtaiden suorituskykyä, joten tehtaanjohtajille annettiin tavoitteet tuotettujen naulojen lukumäärän mukaan. Tavoitteiden saavuttamiseksi ja ylittämiseksi tehtaat tuottivat miljoonia pieniä, turhia nauloja. Kun mittariksi vaihdettiin tuotettujen naulojen kokonaispaino, tehtaanjohtajat päättivät tuottaa sen sijaan paljon suuria, raskaita ja hyödyttömiä nauloja.

Toinen tunnettu esimerkki kuvaa, mitä tapahtuu kun tavoitteisiin ja mittareihin lisätään myös kannustimia.

Termi kobravaikutus on saanut alkunsa Britannian siirtomaavallan aikaisesta Intiasta.  Tuolloin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli huolissaan myrkyllisten kobrakäärmeiden määrästä Delhissä. Siksi hallitus tarjosi palkkion jokaista kuolleesta kobrasta. Aluksi tämä oli menestyksekäs strategia, koska suuri määrä käärmeitä tapettiin palkkion ansiosta. Lopulta kuitenkin yritteliäät ihmiset alkoivat kasvattaa kobria palkkion tähden. Kun hallitus tuli tietoiseksi tästä, palkkio-ohjelma romutettiin, jolloin kobrien kasvattajat päästivät nyt arvottomat käärmeet vapaaksi. Tämän seurauksena villien kobrien määrä kasvoi entisestään. Näennäinen ratkaisu ongelmaan teki tilanteesta vieläkin pahemman.

En ole vanhusten hoidon asiantuntija, mutta voisin olettaa, että tämä Goodhartin laki vaikuttaa myös Suomen vanhustenhoidon hoitajamitoituksessa. Kriteeri menettää hyödyllisyytensä, kun siitä tulee politiikan tavoite.

Poliittista osaoptimointia

Poliittisten toimijoiden ajatuskulku lienee, ainakin julkisuuteen tuotuna, seuraava. Hyvä vanhusten hoito edellyttää (tutkimusten, kokemusten ja tilastojen mukaan?) 7 hoitajaa 10 vanhusta kohti, eli 0,7 hoitajaa yhtä vanhusta kohti. Tästä tehdään poliittinen avainkysymys, jolla voidaan pitää puoluetta hyvin esillä ja voitetaan vaalit. Vaaleissa tunne voittaa järjen. Kun sitten tehdään laki, että hoitajia pitää olla tuo määrä, saadaan asia kuntoon, vanhusten hoidon laatutaso sen jälkeen on hyvä. Ja vaikka todettaisiinkin, että mittariin ja sen käyttöön liittyy epäkohtia, asiaan on sitouduttu eikä voida enää perääntyä ja miettiä parempia vaihtoehtoja.

Olettamus: hoidon hyvä laatutaso = 0,7 hoitajaa/vanhus

Seuraus: kaikki huomio ja voimavarat kohdistuvat hoitajien lukumäärään, huolehditaan vain siitä, että lain mukainen määrä täyttyy. Samalla oletetaan tai annetaan ymmärtää, että vanhusten hoito on tämän jälkeen kunnossa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nykyäänkin on hoitopaikkoja, joissa on vain 0,5 hoitajaa vanhusta kohden ja hoidon taso on silti hyvä. Ja toisia, joissa on yli 0,7 hoitajaa, ja hoidon laatu heikkoa. Hoidon taso riippuu monesta muustakin asiasta kuin hoitajien määrästä. Jos hoitokulttuuri on huono, sitä ei korjata hoitajien määrällä. Hoidon tasoon vaikuttaa lisäksi suuri määrä erilaisia ympäristö-, olosuhde- ja vanhusten tilanteesta, iästä, sairauksista, jne. riippuvia tekijöitä. Niihin ei hoitajamitoituksella pystytä kuin osin vaikuttamaan.

Päinvastoin esillä on ollut useita asiaan liittyviä kielteisiä näkökohtia:

  • luvusta tulee enimmäismitoitus, vaikka hoitajia pitäisi joissain tilanteissa olla vielä enemmän
  • hoitajamitoituksen korottaminen ja sen rahoitus vie työntekijät kotihoidosta, jonka piirissä on kuitenkin yli 90 prosenttia ikäihmisistä
  • mitoitus voi hidastaa teknologian hyödyntämistä, jolloin palvelujen tuottaminen muuttuu yhä henkilöstövaltaisemmaksi

Asia on tuotu esiin monissa yhteyksissä, esimerkiksi budjettineuvos Riitta Aejmelaeus ja valtiosihteeri Martti Hetemäki kirjoituksessaan: Vanhustenhoidon ongelmat, osa 1. 15.2.2019.

Yksi mittari ei riitä

Jos saavutetaan yksi tavoite muiden yhtä tärkeiden tekijöiden kustannuksella, ratkaisu ei auta kokonaistilanteessa. Yksi ensimmäisistä vaiheista ongelman ratkaisemisessa on oikean mittarin tai oikeiden mittarien määrittäminen onnistumisen mittaamiseksi. Sen sijaan, että käytetään yhtä lukua, paras arviointi on yleensä joukko mittareita, sekoitus sekä laadullisia että määrällisiä mittareita. Valitsemalla useita mittareita voi päästä ratkaisuun ilman tahattomia seurauksia, joita tapahtuu optimoitaessa kapeaa tavoitetta.

Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Politiikka, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Saako se veneen kulkemaan nopeammin?

Miten voit parantaa mahdollisuuksiasi saavuttaa tavoitteesi?

Ensimmäinen edellytys on tietysti, että määrittelet tavoitteen oikein.

Seuraavaksi sinun pitää keskittyä siihen, mikä on tärkeintä. Hyvin usein keskitymme kuitenkin tehtäviin tai ongelmiin, jotka ovat juuri nyt edessämme sen sijaan että keskittyisimme siihen, mikä on todella tärkeää tavoitteen kannalta.

Kuinka voit varmistaa, että suurin osa ajastasi kuluu kriittisiin asioihin, jotka auttavat sinua saavuttamaan tavoitteesi? Miten teet päätöksiä ja valintoja, jotka vievät sinua parhaiten kohti tavoitetta? Jos teet työtä ryhmässä, kaikkien tulisi olla selvillä, mikä on tärkeintä menestyksen ja tavoitteen saavuttamisen kannalta.

Seuraava tarina kertoo erään tavan menestyä tavoitteen saavuttamisessa.

Ben Hunt-Davis oli Ison-Britannian soudun miesten kahdeksikko -joukkueen kapteeni. Vuonna 1998, taas uuden pettymyksen jälkeen Kölnin regatassa, hän yhdessä joukkueen muiden jäsenten kanssa totesi, että jos he jatkavat samalla tavalla, odotettavissa ei ollut muuta kuin 7. sija toisensa jälkeen. Joukkue oli jatkuvasti epäonnistunut voittamaan mitalia tai edes pääsemään finaaliin suurissa kilpailuissa.

Silloin kapteeni kehitti yksinkertaisen säännön: Jokaisen toiminnan kohdalla, jonka joukkue ajatteli tekevänsä, he kysyvät ”Saako se veneen kulkemaan nopeammin?” He kysyivät saman kysymyksen kaikesta, mitä he aikoivat tehdä. Kun joukkue kauhisteli 20 kilometrin aamulenkkiä, he kysyivät toisiltaan ”Saako se veneen kulkemaan nopeammin?” Kun joku ajatteli menemistä pubiin, toiset kysyivät “Saako se veneen kulkemaan nopeammin?” Heidän keskittymisensä kohdistui pelkästään suorituskykyyn, tuloksiin, joita he toivoivat saavuttavansa.

Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000 joukkueesta tuli, vastoin kaikkia ennakkoveikkailuja, ensimmäinen brittiläinen joukkue, joka voitti olympiakultaa vuoden 1912 jälkeen.

Kyseessä on hieno esimerkki siitä, miten tavoitteet voivat ohjata päätöksiä ja valintoja. Kun itselläsi on joku selkeä tavoite, jonka saavuttamiseen haluat todella panna aikaasi ja ponnistelujasi, keksi sille oma ”Saako se veneen kulkemaan nopeammin?”– kysymyksesi. Ja keskity sitten sen avulla saatuihin vastauksiin ja tehtäviin.

Tavoite on unelma, joka otetaan vakavasti. Henry David Thoreau

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tavoitteet, Tuottavuus, Urheilu | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Miksi tosiasiat eivät muuta mieltämme?

Jos tosiasiat ja teoria eivät sovi yhteen, muuta tosiasioita. Albert Einstein

Presidentti Donald Trump suhtautuu tunnetusti tosiasioihin suurpiirteisesti. Tosiasiat ovat hänelle vain mielipiteitä, joita voi muuttaa ja käyttää tilanteen mukaan. Tosiasioiden huomioimatta jättäminen ja vääristä mielipiteistä kiinni pitäminen aiheuttavat aina suurta hämmennystä julkisuudessa, kun puhutaan Trumpista ja hänen kannattajistaan.

Mutta oletko varma ettet itse tee jossakin asiassa samaa virhettä? Et voi olla tästä varma, koska meillä kaikilla on sama ongelma. Pidämme itsepintaisesti kiinni joistakin tosiasioiden vastaisista mielipiteistämme.

Mistä on kysymys? Miksi tosiasiat eivät muuta mieltämme? Miksi uskomme vääriin tai epätarkkoihin ajatuksiin? Kuinka tällainen toiminta hyödyttää meitä?

Taustalla on erityisesti kaksi ihmisen ajatteluun liittyvää piirrettä.

  1. Ihminen tekee mielipiteistään ja uskomuksistaan osan identiteettiään. Ne ovat osa häntä, ne ovat kuin muuri, joka suojaa häntä ulkoisia uhkia vastaan. Kun joku yrittää asettaa hänen mielipiteensä kyseenalaisiksi, se koetaan hyökkäyksenä hänen muuriaan, identiteettiään vastaan. Siksi hän vastustaa, ainakin aluksi, kaikin keinoin tätä hyökkäystä. Hän ei edes kunnolla paneudu muiden argumenttien sisältöön tai järkevyyteen. Kyse ei ole tosiasioista vaan tunteista: syvien uskomusten kyseenalaistaminen voi uhata koko identiteettiä. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kysymys, sitä tiukemmin hän pitää kiinni mielipiteistään.

Kun vastakkaiset tosiasiat haastavat identiteettisi, aivosi havaitsevat tämän psykologisen uhan ja suojaavat sinua ikään kuin kysymyksessä olisi todellinen fyysinen uhka. Se, että yrittää arvioida vastakkaisten mielipiteiden erilaisia näkökantoja puolesta ja vastaan, vaatii valtavia ponnisteluja. Aivosi optimoivat ja keksivät ratkaisuun nopeamman oikotien. Koska vaatii liian paljon työtä arvioida ristiriitaisia tietoja ja selvittää mikä oikein, on helpompaa etsiä kaksi tai kolme asiaa nykyisen näkökulmasi tukemiseksi.

Ihmiset ovat parhaimmillaan suodattaessaan uutta tietoa niin, että heidän vanhat käsityksensä pysyvät ennallaan. Vahvistusharha saa ihmisen hylkäämään omia ennakkokäsityksiään kyseenalaistavat todisteet ja jättää jäljelle niitä tukevat. Me emme käytä tietoa muodostaaksemme uskomuksia. Me muodostamme ensin uskomuksen ja siihen perustuen valitsemme, mitä tietoa hyväksymme.

  1. Toinen piirre liittyy ihmisen sosiaalisuuteen. Ihmisillä on voimakas halu kuulua johonkin. Kun kuulumme johonkin ystäväpiiriin, ryhmään, heimoon, perheeseen, puolueeseen, kansakuntaan, se antaa meille yhteenkuuluvaisuuden ja turvallisuuden tunteen. Tuohon ryhmään kuulumisen katsotaan yleensä edellyttävän, että omaksuu myös sen yhteiset arvot, tavoitteet, uskomukset ja mielipiteet. Totuus ja tarkkuus eivät ole ainoita ihmismielen kannalta tärkeitä asioita. Emme aina usko asioihin, koska ne ovat oikein. Joskus uskomme asioihin, koska ne saavat meidät näyttämään hyviltä ihmisistä, joista välitämme ja joiden muodostamaan ryhmään kuulumme.

Pidämme kiinni vääristä uskomuksista, mielipiteistä, koska ne ovat hyödyllisiä sosiaalisessa mielessä, vaikka ne eivät olisikaan sitä tosiasiallisesti. Kun meidän on valittava, valitsemme oman ryhmämme, ystävämme tai perheemme tosiasioiden sijaan. Siihen, miten suhtaudumme meille esitettyjen ajatusten järkevyyteen, vaikuttaa myös se, sopivatko ne esimerkiksi meidän poliittiseen kantaamme.

Tosiasiat eivät muuta mieltämme. Ystävyys muuttaa. On tutkittu, että ihmiset, jotka todennäköisimmin saavat meidät muuttamaan mielemme, ovat samaa mieltä kanssamme 98 prosentissa aiheista.

Vaikeimmatkin aiheet voidaan selittää hidasälyiselle miehelle, jos hän ei ole vielä muodostanut käsitystä niistä; mutta yksinkertaisintakaan asiaa ei voida tehdä älykkäälle ihmiselle selväksi, jos tämä on vakuuttunut siitä, että hän tietää jo ilman epäilyn varjoakaan, mitä hänelle esitetään. Leo Tolstoi

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Persoonallisuus, Psykologia | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Takinkääntö ja oikeassa oleminen

Aiemmin olin päättämätön, mutta nyt en ole niin varma. NN

Takinkääntöä eli mielipiteensä muuttamista pidetään kai yleisesti kielteisenä asiana. Ainakin poliitiikassa takinkäännöt ovat saaneet huonon maineen.

Ihmiset, jotka muuttavat mieltään, aiheuttavat hämmennystä muissa ihmisissä, joihin muutos vaikuttaa. He näyttävät olevan epävarmoja itsestään, heikkoja ja yrityksissä he näyttävät olevan huonoja johtajia. Mielenmuutos johtaa usein luottamuksen ja uskottavuuden menettämiseen. Mutta onko mielipiteensä muuttaminen kuitenkaan huono asia?

Mielipiteensä muuttamisesta voi perustellusti olla myös eri mieltä.

Amazonin perustaja ja pääomistaja Jeff Bezos kertoi eräässä haastattelussa näkemyksiään tästä asiasta.

Hän sanoi, että ihmiset, jotka ovat usein oikeassa, ovat ihmisiä, jotka muuttavat usein mieltään. Hän ei usko, että ajatuksesta kiinni pitäminen on erityisen positiivinen piirre. On täysin terveellistä – jopa rohkaistavaa – omaksua huomenna idea, joka on ristiriidassa tämänpäiväisen ideasi kanssa.

Bezos on havainnut, että kaikkein viisaimmat ihmiset tarkistavat jatkuvasti käsityksiään ja pohtivat uudelleen ongelmaa, jonka he ajattelivat jo ratkaisseensa. He ovat avoimia uusia näkökulmia, uutta tietoa, uusia ideoita ja ristiriitoja kohtaan ja haastavat oman ajattelunsa.

Tämä ei tarkoita, että sinulla ei pitäisi olla hyvin muotoiltua näkemystä jostakin asiasta, mutta se tarkoittaa, että sinun on pidettävä näkemystäsi väliaikaisena.

On oikeastaan outoa, että esimerkiksi poliitikkojen odotetaan olevan johdonmukaisia ​​ja omaavan vankkumattomia näkemyksiä pitkiä ajanjaksoja, vaikka maailma muuttuu radikaalisti koko ajan.

Maailma on valtava ja täynnä jatkuvasti muuttuvaa tietoa. Vaikka tiedätkin, että tiedät jotain tänään, tilanne voi muuttua huomenna. Voit joko virheellisesti uskoa siihen, mitä teit eilen tai muuttua itsekin.

Ehkä jokaisen meistä kannattaisi uhrata vähän aikaa tälle näkemykselle.

Kun pitää valita mielensä muuttamisen ja sen todistamisen välillä, ettei sitä tarvitse tehdä, melkein kaikki kiirehtivät todistelemaan.  John Kenneth Galbraith

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Maailmassa mikään ei jakaudu tasaisesti

Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä.

Puutarhan hoitaminen on tunnetusti mielenterveyttä edistävää puuhaa. Puutarhanhoito on vaikuttanut myös erään tunnetun säännön syntymiseen.

Pareton periaate

1800-luvun lopulla italialainen taloustieteilijä Vilfredo Pareto teki puutarhaansa hoitaessaan löydön, jolla tuli olemaan suuria vaikutuksia. Hän huomasi, että pieni osa hänen puutarhassaan olevista hernepalkoista tuotti suurimman osan herneistä. Ja se sai hänet ajattelemaan taloudellista tuotantoa laajemmassa mittakaavassa. Voisiko tämä epätasainen jakautuma toteutua myös muilla alueilla?

Pareto tutki tuolloin eri kansakuntien varallisuutta. Ja kun hän alkoi analysoida varallisuuden jakautumista kotimaassaan, hän totesi todellakin, että 80 prosenttia Italian maa-alueista omisti vain 20 prosenttia väestöstä. Laajentamalla työtään muihin maihin Pareto havaitsi, että vastaava jakauma oli tosiasia myös näissä. Kun hän jatkoi tutkimustaan ​​erilaisissa yhteiskunnissa, toimialoilla ja jopa yrityksissä, tämä suuntaus osoittautui hyvin johdonmukaiseksi. Luvut eivät koskaan olleet aivan samoja, mutta likimääräinen suhde 4: 1 tuli esiin jatkuvasti.

Ajan mittaan tämä ajatus – että vähemmistö asioista aiheuttaa suurimman osan tuloksista – tuli tunnetuksi Pareton periaatteena tai nykyään yleisemmin 80/20- sääntönä.

Periaatetta ei pidä tulkita ahtaasti. 80/20 -sääntö on yksinkertaistus ja sitä voi käyttää vain muistisääntönä. Se ei tarkoita, että kaikki menee juuri suhteessa 80/20. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Suomessa vuonna 2016 varakkain kymmenesosa omisti nettovaroista noin 47 %, eli suhde oli 47 /10. Tai että 30 prosenttia kuluttajista juo 75 prosenttia oluesta, eli kysymyksessä on 75/30-riippuvuus.

Periaate tarkoittaa, että maailma on jakautunut vinosti sekä hyvässä että pahassa.  Maailma ei ole aina tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Vinous ilmenee siten, että pieni osa syistä johtaa valtaosaan seurauksista. Tosielämässä mikään ei mene tasan, tai jos vahingossa menee tilapäisesti, ainakaan tasapaino ei kestä kauan. Jopa maailmankaikkeudessa aineen on todettu jakautuvan epätasaisesti.

On esimerkiksi arvioitu, että jos maailmassa tai jossain maassa epäoikeudenmukaiseksi todettu omaisuuden epätasainen jakautuma jollain lailla tai keinolla purettaisiin ja omaisuus jaettaisiin tasan kaikille, niin jonkin ajan kuluessa tilanne palautuisi ennalleen. Taas olisi pieni joukko rikkaita ja suuri määrä köyhin ihmisiä. Jotain tämän tapaista tapahtui Venäjällä Neuvostoliiton hajottua, kun valtion omaisuutta jaettiin kansalaisille.

Mistä tämä johtuu?

Ilmiön syiksi on esitetty useita tekijöitä: maailman epälineaarisuus, positiivinen takaisinkytkentä, kriittinen massa, lähtötilanteen merkitys, kaaosteoria.

Yksi vaikuttava tekijä tämän vinouden takana on ns. yhden prosentin sääntö.

Yhden prosentin sääntö toteaa, että ajan mittaan pääosa hyödyistä ja palkinnoista tietyllä alalla kertyy niille asioille, ihmisille, ryhmille ja organisaatioille, jotka pystyvät hankkimaan yhden prosentin edun muihin nähden. Sinun ei tarvitse olla kuin hiukan parempi kuin kilpailijasi, niin voitat. Jos olet 100 metrin juoksussa 0,01 sekuntia nopeampi kuin muut, voitat. Ja kun voitat kerran, saat siitä etuja (rahaa, paremmat harjoitusolosuhteet, parempia valmentajia, jne.), jotka auttavat sinua voittamaan myöhemminkin.

James Clearin yhden esimerkin mukaan se tosiasia, että Amazonin sademetsissä 1,4 prosenttia puulajeista vastaa 50 prosenttia alueen puista, johtuu siitä, että toiset puut pystyvät paremmin hyödyntämään vain hivenen nopeampaa kasvuaan ja valtaamaan alaa muilta hitaammin kasvavilta.

Sääntö ei ole pelkästään viittaus siihen tosiasiaan, että pienet erot kasaantuvat merkittäviksi eduiksi vaan myös siihen ajatukseen, että ne, jotka ovat yhden prosentin parempia, hallitsevat omia alojaan ja toimialojaan. Näin kasaantuvan hyödyn prosessi on se salainen moottori, joka on 80/20 säännön voimanlähteenä.

Pieni etu alussa on usein vain sattuman tulosta, niin kuin materian nykyinen epätasainen jakautuminen maailmankaikkeudessa on perua alkuaan jostain hyvin pienestä tapahtumasta universumin syntyhetkillä.

Mutta se voi myös syntyä tietoisesta päätöksestä. Joku urheilija saa idean, miten hän pystyy tehostamaan harjoitteluaan tai suoritustaan hieman ja saavuttaa sen kautta tarvittavan, vaikka vain yhden prosentin edun. Tai yritys tehostaa toimintaansa, saa pienen hintakilpailuedun ja syrjäyttää vähitellen kilpailijansa.

80 prosenttia tuloksista tulee 20 prosentista syistä. Jotkut asiat ovat tärkeitä; useimmat eivät ole. Richard Koch

Tallennettu kategorioihin Menestys, Todennäköisyys, Tuottavuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Lahjakkuuden myytti

Kun katselee Lionel Messin tekemää taidokasta maalia tai kuuntelee Johan Sebastian Bachin säveltämää Brandenburgilaista konserttoa uskoo todistavansa poikkeuksellista lahjakkuutta, kykyä ja taitoa. Lähes jokainen uskoo, että tällaisiin huippusuorituksiin pystyvät vain erikoislahjakkaat ihmiset.

Tällöin ei kuitenkaan nähdä menestymisen kätkettyä logiikkaa. Sen, mikä tuntuu helponoloiselta taitavuudelta, luomiseen on mennyt uskomaton määrä aikaa ja työtä. Me näemme jäävuoren huipun, mutta emme piilossa olevaa osaa siitä. Jokaisen mestariteoksen ja jokaisen huippuosaamisen takana on lukemattomat tunnit ja vuodet kovaa harjoittelua.

Kun emme näe tai ymmärrä tätä logiikkaa, syntyy illuusio, siitä että huippusuoritukset ovat varattu vain erikoislahjakkaille ihmisille, eivätkä ne ole mahdollisia meille tavallisille ihmisille. Syntyy lahjakkuuden myytti.

Tietokirjailija Matthew Syed tuo kirjassaan Bounce esiin paljon todisteita siitä, että lahjakkuus on todella myytti. Useissa tutkimuksissa on todettu, että suurimmat erot esimerkiksi muusikoiden ja urheilijoiden kohdalla huippujen ja muiden välillä juontuvat ainoastaan harjoitteluun käytetyn ajan määrästä, muiden tekijöiden ollessa samanlaisia.

Ihmelapsia ei ole

Esimerkiksi kautta historian esiin nousseet ihmelapset hämmästyttävät, koska heitä ei verrata muihin ihmisiin, jotka ovat harjoitelleet yhtä kauan, vaan saman ikäisiin lapsiin, jotka eivät ole omistautuneet elämään samalla tavalla. Heillä ei kuitenkaan ole epätavallisia geenejä, vaan heidät on kasvatettu epätavallisella tavalla. On arvioitu, että Wolfgang Amadeus Mozart oli jo kuusivuotiaana harjoitellut pianonsoittoa ja säveltämistä isänsä opastuksessa 3500 tuntia. Ensimmäisen suurteoksensa Pianokonsertto nro. 9 hän sävelsi 21-vuotiaana, jolloin hän oli harjoitellut jo 18 vuotta.

Syedin mukaan kuka tahansa voi saavuttaa samat tulokset kovalla työllä ja tarjolle tulevia tilaisuuksia käyttämällä. Määrätietoinen harjoittelu ja kova työ ovat menestymisessä ratkaisevampia kuin lahjakkuus.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, eikä mestari uraansa aloittaessaan. Kaikkien suurten taiteilijoiden uran alkupuolen teokset eivät juuri eroa toisten aikalaisten töistä. Vasta pitkään jatkunut määrätietoinen työ ja harjoittelu tuo eroja myöhemmin.

Ennen kuin työskentelet yhtä kovasti kuin ne, joita ihailet, älä selitä heidän menestystään onnella. James Clear

Tallennettu kategorioihin Menestys, Työ | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ota aikaa ajatella

 En ajattele, en siis ole olemassa. G. C. Lichtenberg

Ajattelun taso ei ole sama kuin älykkyysosamäärä. On virheellistä kuvitella, että kaikki ihmiset, joilla on korkea ÄO, ajattelevat paremmin. Asia ei ole niin. Tietyn tason jälkeen aivokapasiteetin määrä tai tiedon tyyppi eivät ole ratkaisevaa sille, miten menestyt tai kuinka onnellinen olet.

Usein myös uskotaan, että tunnetut loistavat ajattelijat ovat sitä syntyjään. Heidän taitonsa perustuu kuitenkin pitkään opiskeluun ja sellaisten ajattelutapojen harjoitteluun, jotka auttavat heitä näkemään maailman eri tavalla. Näin he välttyvät paljolti siltä roskalta ja tyhjänpäiväisyydeltä, jotka vievät muilta aikaa aivan turhaan.

Jos haluat menestyä yhtä hyvin tai paremmin kuin ihmiset, jotka ovat älykkäämpiä kuin sinä, asenne ja elinikäinen oppiminen ovat tärkeämpiä kuin älykkyysosamäärä. Oppiminen ajattelemaan tarkoittaa jatkuvaa oppimista.

Ajattelusta paljon kirjoittanut Shane Parrish on sanonut: ”Kaksi ohjaavaa periaatetta, joita seuraan tielläni kohti viisauden etsimistä, ovat: (1) mene nukkumaan viisaampana kuin silloin, kun heräsit; ja (2) en ole niin fiksu, että ymmärtäisin kaiken itse, joten haluan vain omaksua parhaan siitä mitä muut ihmiset ovat jo tajunneet”.

Ja ajattelusta puheen ollen kannattaa muistaa myös mitä sijoittaja ja ajattelija Charlie Munger on todennut: ”On merkittävää, kuinka paljon pitkän aikavälin etuja ihmiset kuten me saavat yrittämällä olla johdonmukaisesti vähemmän typeriä, sen sijaan että yrittäisivät olla hyvin älykkäitä”.

Typeryyden eliminointi on helpompaa kuin ajattelun loistavuuden etsiminen.

Jo Sokrates ihmetteli aikanaan, miten monet ihmisen mielipiteet vain ”pälkähtivät päähän ilman mitään todisteluja, ne vain tuntuvat todennäköisiltä ja sopivilta”.  ”Tiedämme” usein heti, mitä mieltä olemme mistäkin, koska vastaus nousee ajattelematta piilotajunnasta eikä järkeilevästä päättelystä.

Kun otat aikaa ajatella asioita läpi, teet todennäköisesti vähemmän tunnepohjaisia ja huonoja päätöksiä.

Mieti ennen kuin ajattelet! Stanislaw Jerzy Lec

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Menestys, Oppiminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Optimismi on henkistä lumehoitoa

Optimismin teho onnistumisessa ja menestymisessä perustuu suuressa määrin lääketieteestä tuttuun lumevaikutukseen (plasebo). Näin kertoo entinen pöytätenniksen huippupelaaja ja nykyinen tietokirjailija Matthew Syedin teoksessaan Bounce.

Lääketieteessä lumevaikutus ei koske vain lumelääkkeitä tai uskomushoitoja. Tutkimuksissa on nimittäin todettu, että jopa vaikuttaviksi todettujen lääkkeiden tehosta noin 20–40 prosenttia on lumevaikutusta.  Uskomushoidoissa, jotka ovat tutkitusti vaikuttamattomia, lumevaikutus on melko lähellä sataa prosenttia.  Lääkärit ovat kautta aikojen käyttäneet lumevaikutusta osana hoitoa: kalkkitabletteja saanut potilas voi paremmin ja vakavia haittavaikutuksia ei ole.

Uskomisella johonkin itseään suurempaan voi olla suuri psykologinen vaikutus, jopa silloin kun uskomus on väärä.

Epäily on Matthew Syedin mukaan hyvän suorituksen este ja virheiden perussyy erityisesti urheilussa. Sama pätee myös yleisemminkin, esimerkiksi yritystoiminnassa. Epäilyksen voima on sen itseään toteuttavassa luonteessa. Kun epäilee, suorituskyky huononee. Kun esimerkiksi golfissa epäilee lyönnin onnistumista, tiukentaa vaistomaisesti otettaan ja mahdollisuus hyvään lyöntiin huononee.

Hyvä urheilija, yrittäjä tai taiteilija ei kuuntele sisäistä epäilyä. Voittaakseen ja menestyäkseen pitää poistaa epäily, rationaalinen ja epärationaalinen, mielestä. Parhaat erottaa muista vaikea taito nousta huolien, paineen ja epäilysten yläpuolelle, jotka halvaannuttavat muut.

Jalkapalloseura Arsenalin entinen valmentaja Arsene Wenger on sanonut: Pystyäksesi toimimaan kykyjesi äärirajoilla sinun on opetettava itseäsi uskomaan sellaisella voimalla, joka menee loogista perustelua pidemmälle. Keltään huipputoimijalta ei ole puuttunut tätä kykyä järjettömään optimismiin.  Yksikään urheilija ei ole pelannut omien kykyjensä mukaisesti ilman kykyä poistaa epäilykset mielestään.

Äärimmilleen vietynä optimismi on kykyä uskoa asioihin, jotka eivät ole totta, mutta jotka ovat uskomattoman tehokkaita. Voidaan puhua optimismin lumevaikutuksesta. Se on liioteltu usko omaan tehokkuuteen ja epävarmuuden poistaminen luomalla voimakas luottamus omaan kykyyn saavuttaa toivottu tulos.

Kyse ei ole vain kuvitelluista vaikutuksista, vaan nykyään tiedetään, että lume aiheuttaa biologisia, mitattavissa olevia tapahtumia aivoissa ja selkäytimessä. Aivojen kemiassa tapahtuu todellisia muutoksia.

Lisäksi huippu-urheilijat ovat Sayedin mukaan oppineet turvautumaan ns. kaksoisajatteluun. He suodattavat epätoivotut todisteet pois voidakseen ylläpitää ylimitoitettua uskomusta omiin kykyihinsä. He ovat oppineet muokkaamaan todisteita sopimaan heidän uskomuksiinsa.

Pessimistien kohdalla voidaan puhua vastakkaisesta nosebo-vaikutuksesta: jos pelkää pahinta, se myös toteutuu.

Pessimismi ei ole koskaan voittanut yhtään taistelua. Dwight D. Eisenhower

Tallennettu kategorioihin Menestys, Psykologia, Urheilu | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti