Suurin osa kaikesta on roskaa eli keskittymisen peukalosäännöt

Missä tahansa toiminnassa kannattaa käyttää peukalosääntöjä, ajattelumalleja. Niiden avulla on helpompi muistaa, miten onnistunut lopputulos voidaan saavuttaa.

Valmiin ajattelumallin avulla palautat nopeasti mieleesi, mikä on optimaalinen toimintatapa jossakin tilanteessa. Kun näitä ajattelumalleja käyttää riittävän usein, niistä muodostuu rutiini, itsestään selvää ja jopa automaattista.

Eräs alue, jossa tällaisista peukalosäännöistä on erityisesti apua, on keskittyminen.

Keskittyminen olennaiseen on yksi menestymisen lähtökohdista kaikissa asioissa.

Esimerkiksi Applen suuruuden luojan Steven Jobsin ehkä merkittävin taito oli kyky keskittyä. Se näkyy kaikessa, mikä on tehnyt Applesta menestyneen yrityksen.

Jobsin mukaan keskittyminen tarkoittaa, että sanoo ei:

” Ihmiset luulevat keskittymisen tarkoittavan sitä, että sanoo kyllä asioille, joihin pitää keskittyä. Mutta sitä se ei ole lainkaan. Se tarkoittaa, että sanot ei sadoille hienoille ideoille, mitä on olemassa. Sinun pitää valita huolellisesti. Itse asiassa olen yhtä ylpeä asioista, joita en ole tehnyt, kuin asioista joita olen tehnyt. Innovaatiota on, että sanoo ei 1000 asialle.”

Keskittymisen peukalosäännöt

Tunnetuin ja käytetyin peukalosääntö keskittymiselle on Pareton periaate, joka tunnetaan myös nimellä 80/20 – sääntö. Sen mukaan 20 prosenttia syistä johtaa 80 prosenttiin seuraamuksista. Eli esimerkiksi 20 % terveydenhuollon asiakkaista aiheuttaa 80 % kustannuksista.

Säännön arvo kaikissa asioissa on siinä, että se ohjaa keskittymään tärkeisiin asioihin, niihin 20 %:in asioista, jotka todella merkitsevät jotain. Ja vastaavasti ajankäytöstä pitäisi 80 % suunnata näihin 20 %:in asioista.

Pareton periaatetta voi soveltaa lähes kaikkeen, mitä teet. Siis muista: aina kun joudut käsittelemään suurta määrää asioita, pohdi mitkä 20 % ovat kaikkein tärkeimpiä, olennaisia, ja keskity niihin.

Luvut 80/20 ovat vain suuntaa-antavia, ne vaihtelevat tilanteesta ja kohdealueesta toiseen. Tarkka analyysi voi antaa tuloksen, että 10 prosenttia ihmisistä juo 50 prosenttia alkoholista, jolloin oikea suhde onkin 50/10. Tai jossain asiassa suhde voi olla 80/5.

Mutta on keskittymiseen paljon muitakin peukalosääntöjä:

Sturgeonin laki sanoo, että 90 % kaikesta on roskaa, mikä noudattelee Pareton periaatetta, vaikka vähän eri numeroilla. (Prosenttiluvuksi on ehdotettu myös 95). Laki tuodaan yleensä esiin, kun kritisoidaan esimerkiksi internetiä, populaarikulttuuria ja sosiaalista mediaa. Jos esimerkiksi ajattelet, että television tarjoamat elokuvat eivät ole kovin hyviä tai suurin osa suorastaan roskaa, sinun kannattaa muistaa, että yleensäkin suuri osa kaikista elokuvista on samaa tasoa. Hyviä, mieleenpainuvia elokuvia voi olla ehkä juuri 10 prosenttia.

5 prosentin sääntö. Sijoittamisessa ei mikään yksittäinen arvopaperi tai muu sijoituskohde saisi ylittää viittä prosenttia kokonaisvarallisuudestasi.

Kolmen sääntö. Kolme asiaa on vielä helppo muistaa ja niihin keskittyä. Siksi toimivaksi tehtävälistaksi on todettu lista, jolla on vain kolme tärkeintä asiaa. Sen voi tehdä päiväksi, viikoksi tai vuodeksi. Tärkeintä on saada todella ratkaisevat asiat esille ja tehdyksi. Tietysti sitten kun ne on tehty, voi tehdä jotain muuta.

Ja lopuksi ehkä keskittymisen tärkein peukalosääntö. Keskity yhteen asiaan kerralla. Tee vain yhtä asiaa kerralla, moneen asiaan ei kannata yrittää keskittyä, tulokset ovat takuuvarmasti huonoja.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Tavoitteet, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Yhprumin laki eli miksi jokin toimii

Tunnet varmaan Murphyn lain: Jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee pieleen.

Lailla on lukemattomia alalakeja ja seurannaislakeja, esimerkkeinä Murphyn 2. laki: Mikään ei ole niin helppoa kuin se näyttää ja Murphyn 3. laki: Mikä tahansa kestää pidemmän aikaa kuin ajattelit sen kestävän.

Esimerkiksi Suomen sote-uudistus on noudattanut melko hyvin Murphyn lakia korollaareineen, eli pieleen on mennyt monella tapaa.

Murphya voidaan kai pitää pessimistinä. Tosin O`Toolen kommentaari Murphyn lakiin toteaa, että Murphy oli itse asiassa optimisti. Asioilla on todella taipumus mennä huonosta vielä huonommaksi.

Näyttää siltä, että elämä on tällaista. Mutta entä jos asiat todellisuudessa ovatkin juuri päinvastoin?

Jos maailmassa hallitseva asenne ei olekaan pessimismi vaan optimismi?

On nimittäin olemassa hyvin huonosti tunnettu ja tähän asiaan liittyvä laki, Yhprum´in laki. Se on täydellinen vastakohta Murphyn laille (Yhprum = Murphy takaperin). Sen mukaan: Mikä tahansa, joka voi toimia, toimii.

Professori ja ekonomisti Richard Zeckhauser onkin todennut: Joskus systeemit, joiden ei pitäisi toimia, kuitenkin toimivat.

Aikanaanhan  sanottiin Neuvostoliitosta, ja monet sanovat nyt vielä Venäjästäkin: Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.

Mutta yleensä taitaa olla niin, että se, toimiiko jokin vai ei, riippuu paljolti meistä itsestämme. Meillä on kuitenkin pahana tapana osoitella virheitä muiden toiminnassa, sen sijaan että tekisimme asiat itse paremmin. Kuka tahansa typerys osaa arvostella, paheksua ja valittaa, ja useimmat tekevätkin niin, kuten Benjamin Franklinin kerrotaan sanoneen.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tunnistatko omat ajattelumallisi?

Mitä ajattelumallilla tarkoitetaan?

Ajattelumalli on mielessäsi oleva selitys sille, kuinka jokin toimii. Se on yleisnimitys mille tahansa käsitteelle, viitekehykselle tai maailmankatsomukselle, mitä kannat mielessäsi. Ajattelumalli auttaa sinua ymmärtämään elämää.

Kukaan ei päässään pysty kuvittelemaan tai ajattelemaan koko maailmaa. Ihminen vain valitsee tiettyjä käsitteitä ja niiden välisiä yhteyksiä ja käyttää niitä edustamaan koko systeemiä. Kuva maailmasta ympärillämme, mikä meillä on mielessämme, on vain malli, yksinkertaistettu kuvaus todellisuudesta. Se on ikään kuin kartta, mikä kuvaa ympäristöämme.

Aina onkin muistettava, että kaikki ajattelumallit ovat vajavaisia. Jopa Einsteinin parhaat ideat olivat epätäydellisiä.

George Box on sanonut: Kaikki mallit ovat väärässä, mutta jotkut ovat hyödyllisiä. Hänen pointinsa oli, että meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen, voidaanko jotain mallia soveltaa jokapäiväisessä elämässä hyödyllisellä tavalla kuin kiistellä loputtomasti siitä, onko vastaus oikein kaikissa tapauksissa. (”Väärin sammutettu – ilmiö”)

Historioitsija Yuval Noah Hararin sanoin: Tiedemiehet ovat yleisesti sitä mieltä, ettei mikään teoria ole 100 prosenttisesti oikeassa. Siten tiedon oikea mittari ei ole totuus, vaan hyödyllisyys.

Ajattelumallit ohjaavat toimintaasi

Ajattelumalleja on tuhansia, mutta parhaat soveltuvat elämään laajasti ja ovat hyödyllisiä monissa tilanteissa.

Eri aloilla, eri ammateissa ja eri elämäntilanteissa tarvitaan erilaisia ajattelumalleja.

On arkielämän ajattelumalleja, on malleja työhön, ihmissuhteisiin, kulttuuriin, tieteisiin ja taiteisiin. Uskonnotkin ovat ajattelumalleja.

Miten suhtaudut maahanmuuttajiin, politiikkaan, veroihin, ruokaan tai ympäristökysymyksiin, kaikki perustuu omaksumiisi ja käyttämiisi ajattelumalleihin.

Ajattelumallit ohjaavat ajatteluasi ja käyttäytymistäsi. Ne ovat ajattelun työkaluja joita käytät ymmärtääksesi elämää, tehdäksesi päätöksiä ja ratkaistaksesi ongelmia. Jonkun uuden ajattelumallin oppiminen antaa sinulle uuden tavan nähdä maailmaa.

Jos ihmisen pitäisi joka tilanteessa käyttää luovuuttaan löytääkseen ratkaisun johonkin pulmaan tai asiaan, se kävisi ajan mittaan raskaaksi.

Siksi ihmiset käyttävät jo valmiiksi mietittyjä ja omaksuttuja ajattelumalleja apuna. Ne tarjoavat nopean tien ratkaisuun, eikä luovuutta tarvitse sen laajemmin käyttää.

Mekaaninen ajattelumalli ei kuitenkaan toimi silloin, kun ihmiseltä vaaditaan itsenäistä työskentelyä ja kykyä synnyttää uudenlaisia ratkaisuja.

Esimerkkejä ajattelumalleista

Mallit, jotka tulevat tieteen ja tekniikan piiristä, ovat kaikkein luotettavimpia: matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, psykologia tarjoavat suuren joukon suhteellisen luotettavia ajattelumalleja.

Entropia on malli, joka auttaa sinua ymmärtämään kuinka epäjärjestys ja rapautuminen toimivat. Tarjonta ja kysyntä on yksi ajattelumalli, joka auttaa sinua ymmärtämään miten talous toimii. Peliteoria on ajattelumalli, joka auttaa ymmärtämään kuinka suhteet ja luottamus toimivat.

Pareton periaate (80/20 – sääntö) on esimerkiksi tyypillinen ajattelumalli, joka kannattaa pitää mielessä. Sen mukaanhan kaikessa mitä teemme noin 20 prosenttia asioista tuottaa noin 80 prosenttia halutuista tuloksista. Sitä soveltaen voit muistaa aina kiinnittää huomion vain tärkeimpiin asioihin, etkä yritä vaikuttaa kaikkiin.

Tyypillisiä arkielämän ajattelumalleja ovat esimerkiksi käsityksesi ruuasta, ilmastomuutoksesta tai maahanmuuttajista. Minkälaista ruokaa on hyvä syödä? Onko ilmasto muuttumassa ja mikä sen aiheuttaa? Onko maahanmuutto hyvä vai huono asia, ja miksi?

Positiivinen ajattelu voi myös olla ajattelun malli.

Ovatko ajattelumallisi toimivia?

Olennainen kysymys on, ovatko ajattelumallisi oikeita, toimivia, testattuja? Ovatko ne selkeitä ja loppuun saakka mietittyjä?

Ajattelumallimme kehittyvät jo nuoresta lähtien ja ympäristö, koti, koulu, muut ihmiset ja työ, vaikuttavat niihin. Jo jokin yksittäinen tapahtuma, kokemus, kirja tai ihminen saattaa vaikuttaa uuden ajattelumallin syntymiseen.

Virheelliset ajattelumallit ovat vääristyneitä luuloja ja uskomuksia todellisuudesta. Lähes kaikilla ihmisillä on joitakin virheellisiä ajattelumalleja. Ihminen ei itse valitse virheellisiä ajattelumallejaan, vaan ne muodostuvat pääosin tietoisuuden ulkopuolella.

Ongelmaksi voi tulla, kun jokin tietty maailmankatsomus hallitsee ajatteluasi. Yrität sen avulla selittää kaikkia ongelmia, joita kohtaat. Katselet maailmaa ikään kuin väritettyjen silmälasien läpi. Sinua vaivaa tällöin dogmatismi tai putkinäkö.

Voimme kuitenkin muuttaa ajattelumallejamme, jos niin haluamme.

Eräs lähestymistapa on kehittää tietoisesti laaja kokoelma ajattelumalleja maailmasta. Mitä enemmän ajattelumalleja sinulla on, sitä enemmän sinulla on työkaluja ajattelusi avuksi. Jos sinulla on ainoastaan muutama malli, olet kuin mies, jolla oli vain vasara. Hänelle jokainen ongelma oli naula.

Kaikista ajattelumalleista joita ihmiskunta on kehittänyt historiansa aikana vain murto-osa, muutama tusina, on tarpeen, jotta voisit saada riittävän otteen siitä, miten maailma toimii. Ajattelumallin käsitteen laajemmin julkisuuteen (ainakin talouselämän piirissä) tuonut Charlie Munger on sanonut: 80-90 tärkeää mallia kantaa 90 % kuormasta, jolla teet itsestäsi viisaan ihmisen. Ja niistäkin vain kourallinen kantaa todella raskaimman taakan.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kaikki on onnesta kiinni?

James Bondina tunnetuksi tullut näyttelijä Roger Moore kuoli 89-vuotiaana toukokuussa 2017.  Hän lopetti elokuvauransa 1990-luvun alussa ja ryhtyi UNICEFin hyväntahdon lähettilääksi.

Tässä ominaisuudessa hän kävi Suomessa 1993 ja esiintyi televisiossa Maarit Tastulan vieraana Yhden illan pysäkki – ohjelmassa. Hän kertoi omasta näyttelijänurastaan ja otti puheeksi, sen miten onnekas hän oli ollut. Bondiksi päätymisellekin Moorella oli selkeä selitys: Olen vain ollut onnekas.

”Tiesin jo silloin, että kaikki on onnesta kiinni. Kun ryhdyin näyttelijäksi, sain kuulla, että menestymiseen näyttelijänä tarvitaan 33 % lahjakkuutta, 33 % persoonallisuutta ja ulkonäköä sekä 33 % onnea. Nyt uskon, että tarvitaan 99,5 % onnea. ”

Kaksi koulukuntaa

Kun puhutaan onnen osuudesta menestyksessä, on olemassa kaksi koulukuntaa. Toisen mukaan

– onnella ja sattumalla on ratkaiseva vaikutus menestykseen.

Toinen koulukunta taas katsoo, että

– ihminen itse vaikuttaa ratkaisevasti, miten hän menestyy, onnen ja sattuman vaikutus on vähäinen.

Onnen osuus menestyksessä on suosittu aihe monissa tutkimuksissa ja kirjoissa. Asiaa ovat käsitelleet esimerkiksi Nassim Taleb, Michael Mauboussin, Daniel Kahneman, Jim Collins ja Richard Wiseman, joihin kannattaa tutustua, mikäli aihe kiinnostaa.

Yleisnäkemys heillä on, että onni ja sattuma näyttelevät suurempaa osaa menestymisessä kuin yleensä on osattu arvioida useimmilla elämän alueilla, sijoittamisessa, liike-elämässä, urheilussa, taiteissa ja tieteissä.

Onni ei ole kuitenkaan kaikki, myös lahjakkuus merkitsee. Mutta yritettäessä ymmärtää menestystä menetetään paljon, jos keskitytään vain yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Lahjakkuus ei yksin riitä

Italialaisten tutkijoiden simulaatiotutkimuksessa todettiin, että lahjakkuus ei ole menestykselle merkityksetöntä. Yleisesti ottaen pitää paikkansa, että mitä enemmän sinulla on lahjakkuutta, sitä suurempi todennäköisyys sinulla on myös menestyä. Yleensä myös menestyneimmät ihmiset ovat myös keskimääräistä lahjakkaampia. Eli lahjakkuudella on merkitystä.

Mutta he totesivat myös, että lahjakkuus yksin ei riitä, koska kaikkein lahjakkaimmat yksilöt olivat harvoin kaikkein menestyneimpiä. Yleensä keskinkertaiset, mutta onnekkaat ihmiset menestyivät paremmin kuin lahjakkaammat mutta epäonniset ihmiset. Kaikkein menestyneempiä olivat ne, jotka olivat vain vähän keskimääräistä lahjakkaampia, mutta erittäin onnekkaita elämässään.

Aina kannattaa kuitenkin muistaa eräs viisaus, mikä tulee golfin piiristä, mutta pätee kyllä muillakin elämän alueilla. Sen lausujaksi on mainittu ainakin Ben Hogan, Arnold Palmer, Gary Player ja Jack Nicklaus. Ja se viisaus on:

Mitä enemmän harjoittelen, sitä onnekkaammaksi tulen.

Tallennettu kategorioihin Golf, Onni, Onnistuminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Aina ei kannata yrittää voittaa

 

Simon Ramo, tiedemies ja tilastomatemaatikko, on kirjoittanut epätavallisen kirjan tenniksestä.

Ramo uskoi, että tennispeli voidaan jakaa kahteen peliin: ammattilaisten peliin ja meidän muiden peliin. Hän huomasi, että vaikka säännöt ovat samat, se tapa millä pisteet voitetaan, on hyvin erilainen.

Ammattilaiset voittavat pisteet, kun taas amatöörit häviävät ne. Ottelut Wimbledonissa ovat täydellinen esimerkki ensimmäisestä. Molemmat pelaajat, yhtä hyviä taidoiltaan, pelaavat lähes täydellistä tennistä, palloa lyödään edestakaisin, kunnes toinen pelaaja saa lyötyä pallon juuri vastustajan ulottumattomiin. Kyse on usein vain senteistä.

Amatööritennis on aivan erilainen peli. Ei niinkään siinä, miten sitä pelataan, vaan kuinka se voitetaan. Pitkät pallorallit ovat harvinaisia. Virheitä tehdään paljon. Pallo lyödään toistuvasi verkkoon tai rajojen yli. Kaksoisvirheet ovat tavallisia.

Ammattilaistenniksessä noin 80 % pisteistä voitetaan; amatööritenniksessä 80 % pisteistä hävitään. Toisin sanoen ammattilaistennis on Voittajan peli – lopputulos määräytyy voittajan toimenpiteiden kautta – ja amatööritennis on Häviäjän peli – lopputulos määräytyy häviäjän toiminnalla. Nämä kaksi peliä eivät ole perusluonteeltaan samoja. Ne ovat toistensa vastakohtia.

Näin Ramo päätteli, että jos amatöörinä haluat voittaa tenniksessä, etkä vain pitää hauskaa, paras strategia on välttää virheitä. Ja tapa välttää virheitä on olla konservatiivinen ja pitää pallo pelissä, antaa vastustajalle paljon tilaa töpeksiä, tehdä virheitä, pelata häviäjän peliä tajuamatta sitä.

Keskity välttämään typeryyttä

Häviäjän peli voidaan huomata myös shakissa. Siinä amatööripelaajan omat mokaukset johtavat tappioon, ei niinkään vastustajan erinomainen strategia.

Ja sama ilmiö toistuu monella elämän alueella. Jos olet amatööri, keskittymisesi pääkohde pitäisi olla typeryyden välttäminen. Voit menestyä vain pelaamalla ja toimimalla konservatiivisesti ja olemalla kärsivällisempi kuin vastustajasi.

Ongelma on siinä, että vaikka useimmat meistä ovat amatöörejä, monessa pelissä ja monella alueella, kieltäydymme uskomasta sitä ja pelaamasta kuin amatööri.

Jos olet amatööri, sinun pitää keskittyä välttämään typeryyttä.

Tunnetun sijoittajan Charlie Mungerin sijoitusperiaatteisiin kuuluukin typeryyden välttäminen: ”Typeryyden välttäminen on helpompaa kuin yrittää olla loistava.”

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Ota iisisti. Tee rauhallisuudesta tapa.

Yleensä kai arvostamme ihmisiä, jotka pysyvät rauhallisina tilanteessa kuin tilanteessa.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tätä mieltä. Ihmistä voidaan myös pitää kylmänä, etäisenä ja tunteettomana, jos hän säilyttää rauhallisuutensa vaikeissakin paikoissa.  Oscar Wilde on jopa sanonut: ”Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin rauhallisuus”.

Rauhallisuuteen liitetäänkin sekä positiivia (levollinen, kärsivällinen, maltillinen, vakaa, luotettava, leppoisa) että negatiivisia (laiska, hidas, apaattinen, vakava, tylsä, passiivinen) adjektiiveja.

Rauhallisuus on useimmiten ehkä luonteenpiirre, mutta se voi olla myös opittu tapa.

Ja jos itse pidät rauhallisuutta hyvänä asiana, ensimmäinen asia joka sinun on hyvä tietää: rauhallisena pysyminen on jotakin, jonka voit oppia.

Stressi ja kiire kuluttavat

Jatkuva kiireisenä oleminen kuluttaa henkisiä voimavaroja. Erityisesti huolehtiminen asioista, jotka ovat oman hallinnan ulkopuolella, aiheuttaa turhaa stressiä.

Stressiä voi pyrkiä hallitsemaan. Se lähtee siitä, että teet vain sen, mitä pystyt tekemään juuri nyt. Sinun ei kannata murehtia tulevista töistä tai kiireistä. Niihin et voi juuri tässä hetkessä vaikuttaa.

Et voi aina myöskään suoraan vaikuttaa stressin aiheuttajaan, mutta pystyt vaikuttamaan olotilaasi sillä, miten suhtaudut asiaan.

Stoalainen filosofi Epiktetos sanoi aikanaan: “Älä pyri siihen, että kaikki tapahtuisi kuten haluat, vaan halua kaiken tapahtuvan niin kuin se tapahtuu. Silloin elämäsi on tasaista virtaa.”

Rauhoittuminen vaikeassa tilanteessa on aina viisasta.

Jos haluat lisätä rauhallisuuttasi ja vähentää stressiä, on olemassa runsaasti erilaisia tapoja (esimerkiksi 1, 2, 3, 4), joiden avulla näihin voi pyrkiä.

Eräitä tapoja rauhallisuuteen

Anna mennä. Joku asia voi vaikuttaa olevan maailmanloppu juuri nyt. Mutta se ei ole. Stressaaminen jostakin tilanteesta, jossa jo olet, ei tee mitään hyvää, joten anna olla. Ja stressaaminen tilanteesta, jolle et voi mitään, on sama asia.

Hengitä. Ensi kerralla, kun olet stressaavassa tilanteessa, lopeta se mitä olet tekemässä vaikkapa minuutiksi ja hengitä syvään viisi kertaa. Kuvittele samalla mielessäsi, kuinka stressi poistuu sinusta jokaisen uloshengityksen mukana. Jo yksi syvä ja pitkä sisään- ja uloshengitys auttaa.

Hidasta. Hidasta puhettasi. Hidasta hengitystäsi. Hidasta kävelyäsi. Hidasta syömistäsi. Laske kymmeneen, ennen kuin reagoit. Ja anna tämän hitaamman rytmin rauhoittaa mielesi.

Katso kokonaisuutta. Ensi kerralla, kun tunnet stressitasosi nousevan, hengitä syvään ja kysy itseltäsi: mitä tämä asia merkitsee ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna, 10 vuoden kuluttua. Sinun ei kannata ottaa turhia murheita asiasta, joka ei merkitse mitään seuraavalla viikolla (tai jopa seuraavana päivänä)

Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä. Se on mahdotonta, siitä ei kannata hermostua ja ottaa stressiä.

Voit myös harjoitella rauhallisuutta joka päivä. Etsi tarkoituksella tilanteita, joissa voit harjoittaa kykyäsi pysyä rauhallisena. Esimerkiksi jos joku ihminen ärsyttää sinua suunnattomasti, yritä kuitenkin keskustella hänen kanssaan ja oppia tulemaan hänen mielipiteidensä tai käytöksensä kanssa toimeen (ilman että hermostut tai suutut).  Tai valitse kaupassa tarkoituksella kassa, jossa on pisin jono, älä yritä aina etsiä lyhyintä.

Elämä on kymmenen prosenttia sitä, mitä koet, ja 90 prosenttia sitä, miten suhtaudut siihen. Dorothy M. Neddermeyer

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Yksinkertaista luovuutta

Kuva: cintascotch Instagram                                                        

Meistä jokaisella on luovia kykyjä. Kuitenkaan emme itse aina ymmärrä, miten kekseliäitä voimme olla. Luovuutemme on jotenkin kadoksissa. Ajatuksemme ovat ehkä liian paljon kiinni asioissa, joiden luulemme olevan tärkeitä, vaikka ne eivät olekaan.

Saku Tuominen on kirjoittanut selkeän kirjan luovuudesta (Luova järkevyys). Siinä hän määrittelee luovuuden yksinkertaisesti.

Tuomisen järkevä luovuus sisältää neljä osaa. Ensiksi on oltava kyky nähdä. Ihmisen on pysähdyttävä katsomaan ja tunnistettava ongelmakohdat. Toiseksi pitää olla halu tehdä. Ongelmien tunnistaminen ei riitä, ellei niihin tartuta ja ryhdytä muuttamaan. Lisäksi Tuomisen mukaan luovuuden on tähdättävä aina siihen, että asiat tehdään vähän paremmin tai paljon paremmin.

Mutta miksi luovuus on niin vaikeaa? Onko ongelma siinä, että olemme kadottaneet kykymme nähdä? Vai siinä, ettemme uskalla tai halua tehdä?

Vai onko kysymys siitä, että luovuutemme kärsii kiireestä? Onko meillä liian paljon asioita, joihin aikamme ja henkiset voimavaramme kuluvat? Emme enää näe.

Luovuuden ensimmäinen vaihe on kyky nähdä. Näkemistä helpottaa, jos pystymme poistamaan kaiken turhan, joka estää meitä näkemästä asioiden oleellista ydintä.

Jos pystymme yksinkertaistamaan elämäämme, huomaamme helpommin luovat kykymme. Yksinkertaistaminen on avain luovuuteen.

”Yksinkertaisen tekeminen monimutkaiseksi on tavallista; monimutkainen tekeminen yksinkertaiseksi, mahtavan yksinkertaiseksi, on luovuutta. ” – Charles Mingus

Yksinkertaistaminen voi olla hankalaa. Maailmankuulu filosofi ja matemaatikko Blaise Pascal kirjoitti vuonna 1657: ”Tein tästä kirjeestä pidemmän kuin tavallisesti, koska minulla ei ollut aikaa tehdä siitä lyhyempää”. Tämä on totta, kun asiaa miettii hetken.

Yksinkertaisuuden järkevä soveltaminen voi auttaa meitä olemaan luovia, olipa kyseessä kirjoittaminen, taiteen tekeminen, ongelmanratkaisu, yrityksen perustaminen tai tavalliset arjen tilanteet ja ongelmat.

Ihmisiä, jotka haluavat olla luovia, haittaavat erilaiset monimutkaisuudet – liian monimutkaiset välineet, liian suuret hankkeet, nykyajan tietotekniikka ja 24/7- elämä, liian monet ”kokit”, liian monet vaihtoehdot, liika kiire.

Monimutkaisuudet ovat luovuuden esteitä. Kannattaa etsiä tapoja yksinkertaistaa asioita, vähentää turhaa ja lisätä keskittymistä olennaiseen.

Myös liika tieto voi olla huono asia luovuudesta puhuttaessa. Yksinkertaistaminen eli liian tiedon, tai yleensä tiedon karsiminen auttaa erottamaan todellisen signaalin taustamelusta. Kun pääset irti epäolennaisista yksityiskohdista, niin pystyt näkemään olennaiset asiat ja niiden väliset suhteet.

Yksinkertaista, ja päästä luovuutesi esiin.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Luovuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Voit suunnitella näinkin

                                        Photo by Curtis MacNewton on Unsplash

Tavoitteiden asettaminen on helppoa, mutta..

Tavoitteiden asettaminen on helppoa, mutta niissä pysyminen ei ole. Kun pyrit tavoitteisiisi, valmistaudu haasteisiin. Niitä tulee aina.

(Kuulin joku aika sitten itselleni uuden viisauden: Kaikki ennen mutta-sanaa on paskapuhetta.)

Varsinkaan epämääräiset tavoitteet eivät toteudu. Siksi on parasta käyttää hyväksesi aivojen ”omaa kieltä” ja olla mahdollisimman täsmällinen, kun asetat tavoitteita.

On pitkä matka siitä, että tietää mitä haluaa tehdä, siihen että saa sen tehdyksi. Vaikka kuinka tahdomme keskittyä tärkeisiin tehtäviin ja tehdä parhaamme, huomiomme siirtyy helposti muualle. Hämmennymme, viivyttelemme ja huomiomme kääntyy liikaa toisarvoisiin asioihin.

Onneksi on hyvin yksinkertainen keino

Onneksi on olemassa hyvin yksinkertainen menettely, joka on osoittautunut tehokkaaksi häiriötekijöiden käsittelyyn. Menettelyllä pystyt parantamaan tavoitteiden saavuttamista ja tekemään asiat itsellesi vähän helpommaksi.

Sen nimi on Jos Niin – suunnittelu (siitä käytetään myös nimitystä Kun Niin – suunnittelu)

Miten se toimii

Jos Niin- suunnitelma on muotoa:

Jos X tapahtuu, niin silloin teen Y, eli jos olen tässä tilanteessa, niin toimin näin.

Sen sijaan että sanot: Aion treenata kerran viikossa, sanot: Jos on tiistaiaamu, menen kuntosalille.

Tai: Jos/kun kello on 2 iltapäivällä, käyn läpi kaikki sähköpostit ja vastaan tärkeisiin niistä.

Tai: Jos kello on 3 iltapäivällä, niin vastaan kaikkiin soittopyyntöihin, joihin tänään pitäisi vastata.

Menetelmän tehokkuutta lisää suunnitelman kirjoittaminen paperille – se automatisoi toiminnan.

Jos Niin- suunnitelma on tehokas

Sadat tutkimukset, joiden aiheet ovat olleet dieetistä ja kuntoilusta neuvotteluun ja ajanhallintaa, ovat osoittaneet, että kun päätät etukäteen, milloin ja missä teet jonkin tietyn toimenpiteen saavuttaaksesi tavoitteesi, voit kaksin- tai kolminkertaistaa mahdollisuutesi onnistua.

Miksi se toimii

Psykologit selittävät asiaa näin. Kun olet muotoillut Jos Niin – suunnitelman, alitajuntasi alkaa haarukoida ympäristöä, etsien tilannetta suunnitelmasi jos – osaan. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että tartut kriittiseen hetkeen (ahaa, kello on kolme, minun pitää vastata noihin puheluihin), vaikka olisit tekemässä aivan muita asioita tuolloin.

Koska olet jo päättänyt tarkasti, mitä sinun pitää tehdä, voit toteuttaa suunnitelman ilman että sinun täytyy tietoisesti ajatella sitä tai tuhlata aikaasi miettimään, mitä sinun piti tehdä. Joskus tämä on tietoista ja todella ymmärrät, että olet noudattamassa suunnitelmaa. Asian ydin on, että sen ei tarvitse olla tietoista. Suunnitelmasi voivat toteutua vaikka olet tekemässä muita asioita.

Suunnitelman muotoilu on tietoista. Toteutus on alitajuista.

Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Milloin intuitio avuksi?

                                               Photo by Cris DiNoto on Unsplash

Kumpaan suostuisit mieluummin: leikkaukseen, jossa on 90 prosentin mahdollisuus onnistua vai leikkaukseen, jossa on 10 prosentin mahdollisuus epäonnistua?

Valtaosa ihmisistä valitsee ensimmäisen, vaikka epäonnistumisen todennäköisyys on molemmissa vaihtoehdoissa täsmälleen sama. Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu kuitenkin paremmalta, vaikka rationaalisesti näin ei ole.

Tällaisten kysymysten avulla on testattu ihmisten intuition toimintaa. Ihminen etsii yleensä aina helpointa ja nopeinta ratkaisua ongelmaansa. Hän luottaa ensimmäisenä mieleen tulevaan – ja usein väärään ratkaisuun.

Nopea ratkaisu syntyy aivojen kannalta vähällä vaivalla ja vähällä energian käytöllä. Aivojen laiskuudesta saa usein muu ruumis kärsiä.

Ihmisen ajattelu jaetaan psykologiassa kahteen tyyppiin: intuitiiviseen ja analyyttiseen. Intuitiivinen ajattelu on tiedostamatonta, automaattista ja nopeaa. Analyyttinen ajattelu taas on tietoista, työlästä ja hidasta. Aivomme ovat ensisijaisesti intuitiiviset. Analyyttinen päättely tulee perässä, jos tulee.

On monenlaista intuitiota

Kannattaa kuitenkin muistaa, että on monenlaista intuitiota (Raami, Älykäs intuitio):

On evoluutiopohjaista intuitiota, joka liittyy hengissä säilymiseen ja esimerkiksi siihen, että äidit osaavat hoitaa vauvojaan.

On arki-intuitiota, joka perustuu kulttuuriseen oppimiseen, mielleyhtymiin sekä erilaisiin tuntemuksiin ja tunteisiin. Se on tyypillisesti alitajuista ja melko epäluotettavaa. Tykkäämme tai emme tykkää jostakin henkilöstä tai asiasta.

Mutta sitten on asiantuntijaintuitiota, joka on yleensä paljon arki-intuitiota luotettavampaa. Juuri siitä on hyötyä työelämässä, sillä se esimerkiksi nopeuttaa päätöksentekoa.

Jos ei ole kovin perehtynyt johonkin asiaan, pitää intuitioon suhtautua kovin varovasti. Kysymyksessä voi ennemminkin olla jokin monista ajattelun harhoista.

Sen sijaan, jos asian tuntee hyvin perusteellisesti, eikä mitään selkeää ja loogiselta tuntuvaa ratkaisua muuten löydy, voi intuitiivisesti esille tulleeseen ajatukseen suhtautua vakavammin.

Mielipiteet intuitiosta käyvät ristiin

On paljon taiteilijoita, tiedemiehiä, tutkijoita, liikemiehiä, joiden mielestä intuitio on ollut ratkaiseva tekijä heidän menestyksessään. Albert Einstein on sanonut: ”Intuitiivinen mieli on siunattu lahja ja rationaalinen mieli on uskollinen palvelija. Olemme luoneet yhteiskunnan, joka kunnioittaa palvelijaa ja on unohtanut lahjan.”

Toisaalta tutkimukset ja kokemukset puhuvat paljon sen puolesta, että intuitio vie useimmiten harhaan.

Intuitiota tutkinut psykologian tohtori Tapani Riekki sanoo: ”Intuitio on kaksiteräinen miekka: sen kautta saa loistavia ideoita, mutta se voi myös vinouttaa päätöksentekoa. Kannattaa kuunnella intuitiota, mutta ei pidä uskoa kaikkea, mitä ajattelee.”

Intuition tietoinen käyttö on puhtaasti järkevää. Intuitio tarjoaa todistettavasti uusia mahdollisuuksia kaikkein vaikeimpien ongelmien ratkaisemiseen, uusien innovaatioiden keksimiseen ja kriittisten riskien hallintaan.

Tutkimusten mukaan päätöksiin ollaan tyytyväisimpiä, kun on käytetty sekä intuitiota että loogista faktoihin perustuvaa päättelyä.

Kun turvautuu intuitiiviseen päätöksentekoon, on syytä aina ajatella myös toisella tasolla, syvällisemmin, jotta voi varmistua, ettei mene täysin metsään. Toisin sanoen miettiä mitä sitten. Mitkä ovat seuraukset, jos teen näin?

Fiksu ihminen haluaa aina tarkistaa myös faktat.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Never too late (Koskaan ei ole liian myöhäistä) on australialaisen laulajan Kylie Minoguen tunnettu kappale.

Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä tai aloittaa jotain, mitä on kauan halunnut.

Grandma Moses eli Anna Mary Moses oli yhdysvaltalainen taidemaalari, joka aloitti naivististen maalausten tekemisen 76 vuotiaana. Hänen ensimmäinen taidenäyttelynsä vuonna 1940 oli valtava menestys. Maailmanmaineeseen edennyt ja yli satavuotiaaksi elänyt Moses kirjoitti muistelmansa 92 vuotiaana.

On paljon muitakin tunnettuja ja menestyneitä henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet menestyksensä vasta vanhoilla päivillään tai uransa vaihdettuaan.

Näihin voit tutustua esimerkiksi sivulta Things Other People Accomplished When They Were Your Age ja verrata, mitä sinun ikäisesi ihmisen ovat vielä saaneet aikaan.

Turkkilainen sananlasku sanoo: Ei väliä kuinka kauas olet mennyt väärällä tiellä, käänny takaisin.

Usein koemme jotain, mikä panee meidät miettimään syvällisesti, mihin olemme menossa. Erilaiset ikäkriisit ja koettelemukset erityisesti ovat tällaisia paikkoja. Mitä voisimme niistä oppia?

Onko jotain, mitä olet aina halunnut tehdä tai olla, mutta et ole tehnyt asialle mitään? Tai ehkä olet yrittänyt, mutta lopulta luopunut ja todennut sen liian vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Ei ole väliä, kuinka kauan olemme antaneet itsemme kulkea meille väärää tietä. Kun tunnemme tai tiedämme, ettei se johda meitä mihinkään, missä tuntuu olevan tarkoitusta tai merkitystä, voimme aina myöntää, että olemme väärällä tiellä. Sen havaitseminen, että elämältämme puuttuu tarkoitus tai suunta, on riittävä todiste siitä, että on aika tehdä U-käännös.

Ja aina on muistettava, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua.

Miksi ajattelemme, että on liian myöhäistä? Meillä on vahva taipumus negatiiviseen itselleen puhumiseen.  Monella meistä on peruslähtökohtana olettamus, että on syitä miksi emme voi tehdä jotain, sen sijaan että meillä olisi syitä, miksi voimme tehdä.

Tekosyyt hautaavat meidät ja edistävät toimimattomuutta: Minulla on hyvä työ. Minulla ei ole aikaa. Pelkään epäonnistuvani. En usko, että kykenen muuttumaan. Olen liian vanha.

Mutta asia on kuten presidentti Kekkosen kerrotaan sanoneen liikunnasta: Jokainen syy, joka estää kuntoilun, on tekosyy.

Täydellisyys ei ole edellytys edistymiselle. Ja vastaavasti: epätäydellisyys ei ole tekosyy joutilaisuudelle.

Muutoksen mahdollisuus on aina olemassa. Jos ei nyt, niin milloin? Oikea aika on aina. Ihmiset ovat mestareita viivyttelemään: ”joku kaunis päivä”, jonain päivänä, sitten joskus, ehkä..

Muutos ja muuttuminen on myös sukupolvikysymys. Y-sukupolvi (1980- ja 1990-luvuilla) syntyneet ovat valmiimpia ja tottuneempia muuttamaan elämänsä suuntaa kuin vanhemmat sukupolvet. Y-sukupolvi ei pelkää muutosta.

Ja nykyajan taloudellinen tilanne ja muuttuneet työmarkkinat ovat myös vaikuttaneet asiaan. Muutos on nykyään monen kohdalla pakollinen, vaikka omaa halua ei olisikaan. Yhä useampi suomalainen vaihtaa ammattia ainakin kerran elämänsä aikana.

Ihmisen elinikä pitenee koko ajan. Mitä teemme kaikilla niillä vuosilla?  Sinulla on enemmän aikaa tehdä sitä mitä olet aina halunnut.

Avaa mielesi uusille mahdollisuuksille. Ota ensimmäinen askel heti.

”Voi olla liian myöhäistä tehdä joitain asioita, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotain.”

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Oppiminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti