Aina ei kannata yrittää voittaa

 

Simon Ramo, tiedemies ja tilastomatemaatikko, on kirjoittanut epätavallisen kirjan tenniksestä.

Ramo uskoi, että tennispeli voidaan jakaa kahteen peliin: ammattilaisten peliin ja meidän muiden peliin. Hän huomasi, että vaikka säännöt ovat samat, se tapa millä pisteet voitetaan, on hyvin erilainen.

Ammattilaiset voittavat pisteet, kun taas amatöörit häviävät ne. Ottelut Wimbledonissa ovat täydellinen esimerkki ensimmäisestä. Molemmat pelaajat, yhtä hyviä taidoiltaan, pelaavat lähes täydellistä tennistä, palloa lyödään edestakaisin, kunnes toinen pelaaja saa lyötyä pallon juuri vastustajan ulottumattomiin. Kyse on usein vain senteistä.

Amatööritennis on aivan erilainen peli. Ei niinkään siinä, miten sitä pelataan, vaan kuinka se voitetaan. Pitkät pallorallit ovat harvinaisia. Virheitä tehdään paljon. Pallo lyödään toistuvasi verkkoon tai rajojen yli. Kaksoisvirheet ovat tavallisia.

Ammattilaistenniksessä noin 80 % pisteistä voitetaan; amatööritenniksessä 80 % pisteistä hävitään. Toisin sanoen ammattilaistennis on Voittajan peli – lopputulos määräytyy voittajan toimenpiteiden kautta – ja amatööritennis on Häviäjän peli – lopputulos määräytyy häviäjän toiminnalla. Nämä kaksi peliä eivät ole perusluonteeltaan samoja. Ne ovat toistensa vastakohtia.

Näin Ramo päätteli, että jos amatöörinä haluat voittaa tenniksessä, etkä vain pitää hauskaa, paras strategia on välttää virheitä. Ja tapa välttää virheitä on olla konservatiivinen ja pitää pallo pelissä, antaa vastustajalle paljon tilaan töpeksiä, tehdä virheitä, pelata häviäjän peliä tajuamatta sitä.

Keskity välttämään typeryyttä

Häviäjän peli voidaan huomata myös shakissa. Siinä amatööripelaajan omat mokaukset johtavat tappioon, ei niinkään vastustajan erinomainen strategia.

Ja sama ilmiö toistuu monella elämän alueella. Jos olet amatööri, keskittymisesi pääkohde pitäisi olla typeryyden välttäminen. Voit menestyä vain pelaamalla ja toimimalla konservatiivisesti ja olemalla kärsivällisempi kuin vastustajasi.

Ongelma on siinä, että vaikka useimmat meistä ovat amatöörejä, monessa pelissä ja monella alueella, kieltäydymme uskomasta sitä ja pelaamasta kuin amatööri.

Jos olet amatööri, sinun pitää keskittyä välttämään typeryyttä.

Tunnetun sijoittajan Charlie Mungerin sijoitusperiaatteisiin kuuluukin typeryyden välttäminen: ”Typeryyden välttäminen on helpompaa kuin yrittää olla loistava.”

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Ota iisisti. Tee rauhallisuudesta tapa.

Yleensä kai arvostamme ihmisiä, jotka pysyvät rauhallisina tilanteessa kuin tilanteessa.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tätä mieltä. Ihmistä voidaan myös pitää kylmänä, etäisenä ja tunteettomana, jos hän säilyttää rauhallisuutensa vaikeissakin paikoissa.  Oscar Wilde on jopa sanonut: ”Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin rauhallisuus”.

Rauhallisuuteen liitetäänkin sekä positiivia (levollinen, kärsivällinen, maltillinen, vakaa, luotettava, leppoisa) että negatiivisia (laiska, hidas, apaattinen, vakava, tylsä, passiivinen) adjektiiveja.

Rauhallisuus on useimmiten ehkä luonteenpiirre, mutta se voi olla myös opittu tapa.

Ja jos itse pidät rauhallisuutta hyvänä asiana, ensimmäinen asia joka sinun on hyvä tietää: rauhallisena pysyminen on jotakin, jonka voit oppia.

Stressi ja kiire kuluttavat

Jatkuva kiireisenä oleminen kuluttaa henkisiä voimavaroja. Erityisesti huolehtiminen asioista, jotka ovat oman hallinnan ulkopuolella, aiheuttaa turhaa stressiä.

Stressiä voi pyrkiä hallitsemaan. Se lähtee siitä, että teet vain sen, mitä pystyt tekemään juuri nyt. Sinun ei kannata murehtia tulevista töistä tai kiireistä. Niihin et voi juuri tässä hetkessä vaikuttaa.

Et voi aina myöskään suoraan vaikuttaa stressin aiheuttajaan, mutta pystyt vaikuttamaan olotilaasi sillä, miten suhtaudut asiaan.

Stoalainen filosofi Epiktetos sanoi aikanaan: “Älä pyri siihen, että kaikki tapahtuisi kuten haluat, vaan halua kaiken tapahtuvan niin kuin se tapahtuu. Silloin elämäsi on tasaista virtaa.”

Rauhoittuminen vaikeassa tilanteessa on aina viisasta.

Jos haluat lisätä rauhallisuuttasi ja vähentää stressiä, on olemassa runsaasti erilaisia tapoja (esimerkiksi 1, 2, 3, 4), joiden avulla näihin voi pyrkiä.

Eräitä tapoja rauhallisuuteen

Anna mennä. Joku asia voi vaikuttaa olevan maailmanloppu juuri nyt. Mutta se ei ole. Stressaaminen jostakin tilanteesta, jossa jo olet, ei tee mitään hyvää, joten anna olla. Ja stressaaminen tilanteesta, jolle et voi mitään, on sama asia.

Hengitä. Ensi kerralla, kun olet stressaavassa tilanteessa, lopeta se mitä olet tekemässä vaikkapa minuutiksi ja hengitä syvään viisi kertaa. Kuvittele samalla mielessäsi, kuinka stressi poistuu sinusta jokaisen uloshengityksen mukana. Jo yksi syvä ja pitkä sisään- ja uloshengitys auttaa.

Hidasta. Hidasta puhettasi. Hidasta hengitystäsi. Hidasta kävelyäsi. Hidasta syömistäsi. Laske kymmeneen, ennen kuin reagoit. Ja anna tämän hitaamman rytmin rauhoittaa mielesi.

Katso kokonaisuutta. Ensi kerralla, kun tunnet stressitasosi nousevan, hengitä syvään ja kysy itseltäsi: mitä tämä asia merkitsee ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna, 10 vuoden kuluttua. Sinun ei kannata ottaa turhia murheita asiasta, joka ei merkitse mitään seuraavalla viikolla (tai jopa seuraavana päivänä)

Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä. Se on mahdotonta, siitä ei kannata hermostua ja ottaa stressiä.

Voit myös harjoitella rauhallisuutta joka päivä. Etsi tarkoituksella tilanteita, joissa voit harjoittaa kykyäsi pysyä rauhallisena. Esimerkiksi jos joku ihminen ärsyttää sinua suunnattomasti, yritä kuitenkin keskustella hänen kanssaan ja oppia tulemaan hänen mielipiteidensä tai käytöksensä kanssa toimeen (ilman että hermostut tai suutut).  Tai valitse kaupassa tarkoituksella kassa, jossa on pisin jono, älä yritä aina etsiä lyhyintä.

Elämä on kymmenen prosenttia sitä, mitä koet, ja 90 prosenttia sitä, miten suhtaudut siihen. Dorothy M. Neddermeyer

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Yksinkertaista luovuutta

Kuva: cintascotch Instagram                                                        

Meistä jokaisella on luovia kykyjä. Kuitenkaan emme itse aina ymmärrä, miten kekseliäitä voimme olla. Luovuutemme on jotenkin kadoksissa. Ajatuksemme ovat ehkä liian paljon kiinni asioissa, joiden luulemme olevan tärkeitä, vaikka ne eivät olekaan.

Saku Tuominen on kirjoittanut selkeän kirjan luovuudesta (Luova järkevyys). Siinä hän määrittelee luovuuden yksinkertaisesti.

Tuomisen järkevä luovuus sisältää neljä osaa. Ensiksi on oltava kyky nähdä. Ihmisen on pysähdyttävä katsomaan ja tunnistettava ongelmakohdat. Toiseksi pitää olla halu tehdä. Ongelmien tunnistaminen ei riitä, ellei niihin tartuta ja ryhdytä muuttamaan. Lisäksi Tuomisen mukaan luovuuden on tähdättävä aina siihen, että asiat tehdään vähän paremmin tai paljon paremmin.

Mutta miksi luovuus on niin vaikeaa? Onko ongelma siinä, että olemme kadottaneet kykymme nähdä? Vai siinä, ettemme uskalla tai halua tehdä?

Vai onko kysymys siitä, että luovuutemme kärsii kiireestä? Onko meillä liian paljon asioita, joihin aikamme ja henkiset voimavaramme kuluvat? Emme enää näe.

Luovuuden ensimmäinen vaihe on kyky nähdä. Näkemistä helpottaa, jos pystymme poistamaan kaiken turhan, joka estää meitä näkemästä asioiden oleellista ydintä.

Jos pystymme yksinkertaistamaan elämäämme, huomaamme helpommin luovat kykymme. Yksinkertaistaminen on avain luovuuteen.

”Yksinkertaisen tekeminen monimutkaiseksi on tavallista; monimutkainen tekeminen yksinkertaiseksi, mahtavan yksinkertaiseksi, on luovuutta. ” – Charles Mingus

Yksinkertaistaminen voi olla hankalaa. Maailmankuulu filosofi ja matemaatikko Blaise Pascal kirjoitti vuonna 1657: ”Tein tästä kirjeestä pidemmän kuin tavallisesti, koska minulla ei ollut aikaa tehdä siitä lyhyempää”. Tämä on totta, kun asiaa miettii hetken.

Yksinkertaisuuden järkevä soveltaminen voi auttaa meitä olemaan luovia, olipa kyseessä kirjoittaminen, taiteen tekeminen, ongelmanratkaisu, yrityksen perustaminen tai tavalliset arjen tilanteet ja ongelmat.

Ihmisiä, jotka haluavat olla luovia, haittaavat erilaiset monimutkaisuudet – liian monimutkaiset välineet, liian suuret hankkeet, nykyajan tietotekniikka ja 24/7- elämä, liian monet ”kokit”, liian monet vaihtoehdot, liika kiire.

Monimutkaisuudet ovat luovuuden esteitä. Kannattaa etsiä tapoja yksinkertaistaa asioita, vähentää turhaa ja lisätä keskittymistä olennaiseen.

Myös liika tieto voi olla huono asia luovuudesta puhuttaessa. Yksinkertaistaminen eli liian tiedon, tai yleensä tiedon karsiminen auttaa erottamaan todellisen signaalin taustamelusta. Kun pääset irti epäolennaisista yksityiskohdista, niin pystyt näkemään olennaiset asiat ja niiden väliset suhteet.

Yksinkertaista, ja päästä luovuutesi esiin.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Luovuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Voit suunnitella näinkin

                                        Photo by Curtis MacNewton on Unsplash

Tavoitteiden asettaminen on helppoa, mutta..

Tavoitteiden asettaminen on helppoa, mutta niissä pysyminen ei ole. Kun pyrit tavoitteisiisi, valmistaudu haasteisiin. Niitä tulee aina.

(Kuulin joku aika sitten itselleni uuden viisauden: Kaikki ennen mutta-sanaa on paskapuhetta.)

Varsinkaan epämääräiset tavoitteet eivät toteudu. Siksi on parasta käyttää hyväksesi aivojen ”omaa kieltä” ja olla mahdollisimman täsmällinen, kun asetat tavoitteita.

On pitkä matka siitä, että tietää mitä haluaa tehdä, siihen että saa sen tehdyksi. Vaikka kuinka tahdomme keskittyä tärkeisiin tehtäviin ja tehdä parhaamme, huomiomme siirtyy helposti muualle. Hämmennymme, viivyttelemme ja huomiomme kääntyy liikaa toisarvoisiin asioihin.

Onneksi on hyvin yksinkertainen keino

Onneksi on olemassa hyvin yksinkertainen menettely, joka on osoittautunut tehokkaaksi häiriötekijöiden käsittelyyn. Menettelyllä pystyt parantamaan tavoitteiden saavuttamista ja tekemään asiat itsellesi vähän helpommaksi.

Sen nimi on Jos Niin – suunnittelu (siitä käytetään myös nimitystä Kun Niin – suunnittelu)

Miten se toimii

Jos Niin- suunnitelma on muotoa:

Jos X tapahtuu, niin silloin teen Y, eli jos olen tässä tilanteessa, niin toimin näin.

Sen sijaan että sanot: Aion treenata kerran viikossa, sanot: Jos on tiistaiaamu, menen kuntosalille.

Tai: Jos/kun kello on 2 iltapäivällä, käyn läpi kaikki sähköpostit ja vastaan tärkeisiin niistä.

Tai: Jos kello on 3 iltapäivällä, niin vastaan kaikkiin soittopyyntöihin, joihin tänään pitäisi vastata.

Menetelmän tehokkuutta lisää suunnitelman kirjoittaminen paperille – se automatisoi toiminnan.

Jos Niin- suunnitelma on tehokas

Sadat tutkimukset, joiden aiheet ovat olleet dieetistä ja kuntoilusta neuvotteluun ja ajanhallintaa, ovat osoittaneet, että kun päätät etukäteen, milloin ja missä teet jonkin tietyn toimenpiteen saavuttaaksesi tavoitteesi, voit kaksin- tai kolminkertaistaa mahdollisuutesi onnistua.

Miksi se toimii

Psykologit selittävät asiaa näin. Kun olet muotoillut Jos Niin – suunnitelman, alitajuntasi alkaa haarukoida ympäristöä, etsien tilannetta suunnitelmasi jos – osaan. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että tartut kriittiseen hetkeen (ahaa, kello on kolme, minun pitää vastata noihin puheluihin), vaikka olisit tekemässä aivan muita asioita tuolloin.

Koska olet jo päättänyt tarkasti, mitä sinun pitää tehdä, voit toteuttaa suunnitelman ilman että sinun täytyy tietoisesti ajatella sitä tai tuhlata aikaasi miettimään, mitä sinun piti tehdä. Joskus tämä on tietoista ja todella ymmärrät, että olet noudattamassa suunnitelmaa. Asian ydin on, että sen ei tarvitse olla tietoista. Suunnitelmasi voivat toteutua vaikka olet tekemässä muita asioita.

Suunnitelman muotoilu on tietoista. Toteutus on alitajuista.

Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Milloin intuitio avuksi?

                                               Photo by Cris DiNoto on Unsplash

Kumpaan suostuisit mieluummin: leikkaukseen, jossa on 90 prosentin mahdollisuus onnistua vai leikkaukseen, jossa on 10 prosentin mahdollisuus epäonnistua?

Valtaosa ihmisistä valitsee ensimmäisen, vaikka epäonnistumisen todennäköisyys on molemmissa vaihtoehdoissa täsmälleen sama. Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu kuitenkin paremmalta, vaikka rationaalisesti näin ei ole.

Tällaisten kysymysten avulla on testattu ihmisten intuition toimintaa. Ihminen etsii yleensä aina helpointa ja nopeinta ratkaisua ongelmaansa. Hän luottaa ensimmäisenä mieleen tulevaan – ja usein väärään ratkaisuun.

Nopea ratkaisu syntyy aivojen kannalta vähällä vaivalla ja vähällä energian käytöllä. Aivojen laiskuudesta saa usein muu ruumis kärsiä.

Ihmisen ajattelu jaetaan psykologiassa kahteen tyyppiin: intuitiiviseen ja analyyttiseen. Intuitiivinen ajattelu on tiedostamatonta, automaattista ja nopeaa. Analyyttinen ajattelu taas on tietoista, työlästä ja hidasta. Aivomme ovat ensisijaisesti intuitiiviset. Analyyttinen päättely tulee perässä, jos tulee.

On monenlaista intuitiota

Kannattaa kuitenkin muistaa, että on monenlaista intuitiota (Raami, Älykäs intuitio):

On evoluutiopohjaista intuitiota, joka liittyy hengissä säilymiseen ja esimerkiksi siihen, että äidit osaavat hoitaa vauvojaan.

On arki-intuitiota, joka perustuu kulttuuriseen oppimiseen, mielleyhtymiin sekä erilaisiin tuntemuksiin ja tunteisiin. Se on tyypillisesti alitajuista ja melko epäluotettavaa. Tykkäämme tai emme tykkää jostakin henkilöstä tai asiasta.

Mutta sitten on asiantuntijaintuitiota, joka on yleensä paljon arki-intuitiota luotettavampaa. Juuri siitä on hyötyä työelämässä, sillä se esimerkiksi nopeuttaa päätöksentekoa.

Jos ei ole kovin perehtynyt johonkin asiaan, pitää intuitioon suhtautua kovin varovasti. Kysymyksessä voi ennemminkin olla jokin monista ajattelun harhoista.

Sen sijaan, jos asian tuntee hyvin perusteellisesti, eikä mitään selkeää ja loogiselta tuntuvaa ratkaisua muuten löydy, voi intuitiivisesti esille tulleeseen ajatukseen suhtautua vakavammin.

Mielipiteet intuitiosta käyvät ristiin

On paljon taiteilijoita, tiedemiehiä, tutkijoita, liikemiehiä, joiden mielestä intuitio on ollut ratkaiseva tekijä heidän menestyksessään. Albert Einstein on sanonut: ”Intuitiivinen mieli on siunattu lahja ja rationaalinen mieli on uskollinen palvelija. Olemme luoneet yhteiskunnan, joka kunnioittaa palvelijaa ja on unohtanut lahjan.”

Toisaalta tutkimukset ja kokemukset puhuvat paljon sen puolesta, että intuitio vie useimmiten harhaan.

Intuitiota tutkinut psykologian tohtori Tapani Riekki sanoo: ”Intuitio on kaksiteräinen miekka: sen kautta saa loistavia ideoita, mutta se voi myös vinouttaa päätöksentekoa. Kannattaa kuunnella intuitiota, mutta ei pidä uskoa kaikkea, mitä ajattelee.”

Intuition tietoinen käyttö on puhtaasti järkevää. Intuitio tarjoaa todistettavasti uusia mahdollisuuksia kaikkein vaikeimpien ongelmien ratkaisemiseen, uusien innovaatioiden keksimiseen ja kriittisten riskien hallintaan.

Tutkimusten mukaan päätöksiin ollaan tyytyväisimpiä, kun on käytetty sekä intuitiota että loogista faktoihin perustuvaa päättelyä.

Kun turvautuu intuitiiviseen päätöksentekoon, on syytä aina ajatella myös toisella tasolla, syvällisemmin, jotta voi varmistua, ettei mene täysin metsään. Toisin sanoen miettiä mitä sitten. Mitkä ovat seuraukset, jos teen näin?

Fiksu ihminen haluaa aina tarkistaa myös faktat.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Never too late (Koskaan ei ole liian myöhäistä) on australialaisen laulajan Kylie Minoguen tunnettu kappale.

Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä tai aloittaa jotain, mitä on kauan halunnut.

Grandma Moses eli Anna Mary Moses oli yhdysvaltalainen taidemaalari, joka aloitti naivististen maalausten tekemisen 76 vuotiaana. Hänen ensimmäinen taidenäyttelynsä vuonna 1940 oli valtava menestys. Maailmanmaineeseen edennyt ja yli satavuotiaaksi elänyt Moses kirjoitti muistelmansa 92 vuotiaana.

On paljon muitakin tunnettuja ja menestyneitä henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet menestyksensä vasta vanhoilla päivillään tai uransa vaihdettuaan.

Näihin voit tutustua esimerkiksi sivulta Things Other People Accomplished When They Were Your Age ja verrata, mitä sinun ikäisesi ihmisen ovat vielä saaneet aikaan.

Turkkilainen sananlasku sanoo: Ei väliä kuinka kauas olet mennyt väärällä tiellä, käänny takaisin.

Usein koemme jotain, mikä panee meidät miettimään syvällisesti, mihin olemme menossa. Erilaiset ikäkriisit ja koettelemukset erityisesti ovat tällaisia paikkoja. Mitä voisimme niistä oppia?

Onko jotain, mitä olet aina halunnut tehdä tai olla, mutta et ole tehnyt asialle mitään? Tai ehkä olet yrittänyt, mutta lopulta luopunut ja todennut sen liian vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Ei ole väliä, kuinka kauan olemme antaneet itsemme kulkea meille väärää tietä. Kun tunnemme tai tiedämme, ettei se johda meitä mihinkään, missä tuntuu olevan tarkoitusta tai merkitystä, voimme aina myöntää, että olemme väärällä tiellä. Sen havaitseminen, että elämältämme puuttuu tarkoitus tai suunta, on riittävä todiste siitä, että on aika tehdä U-käännös.

Ja aina on muistettava, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua.

Miksi ajattelemme, että on liian myöhäistä? Meillä on vahva taipumus negatiiviseen itselleen puhumiseen.  Monella meistä on peruslähtökohtana olettamus, että on syitä miksi emme voi tehdä jotain, sen sijaan että meillä olisi syitä, miksi voimme tehdä.

Tekosyyt hautaavat meidät ja edistävät toimimattomuutta: Minulla on hyvä työ. Minulla ei ole aikaa. Pelkään epäonnistuvani. En usko, että kykenen muuttumaan. Olen liian vanha.

Mutta asia on kuten presidentti Kekkosen kerrotaan sanoneen liikunnasta: Jokainen syy, joka estää kuntoilun, on tekosyy.

Täydellisyys ei ole edellytys edistymiselle. Ja vastaavasti: epätäydellisyys ei ole tekosyy joutilaisuudelle.

Muutoksen mahdollisuus on aina olemassa. Jos ei nyt, niin milloin? Oikea aika on aina. Ihmiset ovat mestareita viivyttelemään: ”joku kaunis päivä”, jonain päivänä, sitten joskus, ehkä..

Muutos ja muuttuminen on myös sukupolvikysymys. Y-sukupolvi (1980- ja 1990-luvuilla) syntyneet ovat valmiimpia ja tottuneempia muuttamaan elämänsä suuntaa kuin vanhemmat sukupolvet. Y-sukupolvi ei pelkää muutosta.

Ja nykyajan taloudellinen tilanne ja muuttuneet työmarkkinat ovat myös vaikuttaneet asiaan. Muutos on nykyään monen kohdalla pakollinen, vaikka omaa halua ei olisikaan. Yhä useampi suomalainen vaihtaa ammattia ainakin kerran elämänsä aikana.

Ihmisen elinikä pitenee koko ajan. Mitä teemme kaikilla niillä vuosilla?  Sinulla on enemmän aikaa tehdä sitä mitä olet aina halunnut.

Avaa mielesi uusille mahdollisuuksille. Ota ensimmäinen askel heti.

”Voi olla liian myöhäistä tehdä joitain asioita, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotain.”

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Oppiminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Tunnetko itsesi huijariksi?

Se, että menestynyt ihminen tunnustaa hänellä olleen onnea mukanaan, ei tee hänestä huijaria. Monet kuuluisuutta saavuttaneet henkilöt ovat tämän todenneet, eikä se vähennä yhtään heidän saavutuksiaan. Pikemminkin voi ajatella, että henkilö joka ei myönnä onnen osuutta menestyksessään, huijaa.

On kai ihmisluonteen mukaista, että saavutetusta menestyksestä ei haluttaisi antaa yhtään pois myöntämällä, että sattumalla tai hyvällä tuurilla on jotain tekemistä asia kanssa. Vahvan itsetunnon omaava ihminen voi tämän kyllä tehdä.

Kysymys ei monesti ole siitä, mitä ihminen osaa tai tekee, vaan siitä, miten hän itse suhtautuu osaamiseensa ja saavutuksiinsa.

Huijarisyndrooma

Huijarisyndroomaksi sanotaan psykologista ilmiötä, jolloin ihminen ei pysty sisäistämään omaa menestystään todisteista huolimatta. Syndroomasta kärsivä henkilö on sisäisesti vakuuttunut olevansa huijari. Hän pitää saavutuksiaan vain hyvän onnen, sattuman, olosuhteiden tai ajoituksen tuloksena. Hän ajattelee vain harhauttavansa muut ihmiset luulemaan itseään todellista paremmaksi. Syndroomasta kärsivä aliarvioi kykynsä.

Huijarisyndrooma on sukua alemmuuskompleksille, joka tarkoittaa huonommuuden tunnetta toisiin nähden. Toisin kuin huijarisyndrooma, alemmuuskompleksi on usein tiedostamaton.

Alemmuuskompleksissa ihmisellä on huono itsetunto ja itseluottamus. Ihminen aliarvioi omat kykynsä ja taitonsa, ei uskalla ottaa riskiä eikä siksi oikein menesty.

Alemmuuskompleksi voi johtaa ylikompensointiin. Historiasta on tuttuna esimerkkinä keisari Napoleon, jonka sanotaan kärsineen lyhyydestään ja yritti siksi kompensoida tätä valloituksillaan ja vallanhimollaan.

Vahvan itsetunnon ja itseluottamuksen omaava ihminen osaa arvioida omat taitonsa ja kykynsä. Hän suhtautuu realistisesti omiin mahdollisuuksiinsa kykyjensä rajoissa.

Dunning-Kruger-vaikutus

Toista ääripäätä edustaa Dunning-Kruger-vaikutus, joka johtuu kyvyttömyydestä arvioida oikein omaa tietämystasoaan.

Heikosti jotain asiaa tunteva ihminen saattaa kuvitella oman tietotasonsa paljon todellisuutta suuremmaksi, kun taas asiaa hyvin tunteva ihminen saattaa tuntea itsensä epävarmaksi, koska kuvittelee muiden ihmisten tietojen olevan samalla tasolla hänen kanssaan.

Ilmiölle on tyypillistä, että mitä huonompi yksilö on kyseisessä taidossa, sitä enemmän hän yliarvioi osaamistaan. Tämä johtuu siitä, että kun ihminen ei hallitse taidon suorittamista, ei hän osaa myöskään arvioida osaamistasoa.

Tutkija ovatkin todenneet:

”Ihmiset, joilta puuttuu tieto tai viisaus suoriutua hyvin, ovat usein tietämättömiä siitä. Sama epäpätevyys, joka saa heidät tekemään vääriä valintoja, on siis se sama joka estää heitä tunnistamasta pätevyyttä – olipa se heidän omansa tai jonkun muun”

Kansanomaisesti on sanottu, että ihminen on niin pihalla aiheesta, että luulee tietävänsä siitä jotain.

Brittiläinen filosofi Bertrand Russel on todennut jo paljon ennen Dunningin ja Krugerin tutkimuksia: Maailman koko ongelma on se, että hullut ja fanaatikot ovat aina niin varmoja itsestään ja viisaammat ihmiset niin täynnä epäilyksiä.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , | 2 kommenttia

Älykkyyden kirous

Jokainen meistä varmaan haluaisi olla älykäs. Älykkyydestä uskotaan olevan apua asiassa kuin asiassa. Ja älykkäitä ihmisiä kunnioitetaan, heidän ympärillään ollaan näkevinään älykkyyden aura.

Älykkäät ihmiset puhuvat sujuvasti, heillä on valtavasti tietoa kaikesta ja he uskovat lujasti omiin kykyihinsä. Nykyajan tietoyhteiskunnassa keskimääräistä älykkäämmät ihmiset pääsevät muita useammin päättäviin asemiin.

Älykkyydellä on rajansa

Ben Carlson on sijoitusalan ammattilainen, myös blogin kirjoittaja, itse sujuvasanainen ja mielestäni erittäin älykäs. Hän on seurannut oman alansa ammattilaisia ja myös amatöörisijoittajia vuosikausia.

Hän toteaa blogissaan, että älykkyydelläkin on rajansa. Älykkyys vie vain tiettyyn pisteeseen.

Älykkäin ihminen huoneessa ei ole aina oikeassa. Todellisuudessa älykkyys voi toimia suuren osa ajasta häntä vastaan, koska hänestä on tullut niin itsevarma, että hän ei kykene muuttamaan mieltään tai hyväksymään, etteivät esimerkiksi markkinat välitä hänen älykkyysosamäärästään.

Lääkärit, lakimiehet ja insinöörit ovat älykkäimpiä ja koulutetuimpia ihmisiä, mutta Carlsonin mukaan hirvittävän huonoja sijoittajia.

Miksi? Koska he uskovat, että yhdellä alueella hankittu menestys ja rikkaus voidaan helposti toistaa jollakin toisella (markkinoilla). Älykkäät ihmiset ovat vaarallisimpia huonon päätöksentekokyvyn vuoksi, koska heillä on taipumus olla liian luottavaisia, tehdä asioista liian monimutkaisia ja yliajatella asioita.

Pätevyysharha

Oman älykkyyden arvioinnissa on sama tilanne kuin autolla ajamisen suhteen. Noin 80 prosenttia ihmisistä pitää itseään keskimääräistä parempana kuljettajana.

Princetonin yliopiston professori Daniel Kahneman sai vuonna 2002 taloustieteen Nobel-palkinnon rahoitusteorian ja käyttäytymistieteiden näkökulmien yhdistämisestä.

Kahneman toi ihmisen ajattelun vajavaisuuden taloustieteeseen aikaisemman rationaalisen käyttäytymisen sijaan. Meillä on ajattelussamme lukemattomia harhoja, joista usein emme tiedä mitään.

Kahnemanin mukaan myös sijoittajat elävät pätevyysharhan vallassa. Miltei kaikki osakkeiden valitsijat pelaavat sattumaan perustuvaa peliä, tiesivätpä he sen tai eivät, ja harva heistä tietää.

Sijoittajat toimivat vahvan itsevarmuuden vallassa ja uskovat kuuluvansa niihin harvoihin valittuihin, jotka menestyvät muita paremmin. Vaarana on kuitenkin joutua oman nerokkuutensa häikäisemäksi.

Pahin ajatteluvirhe

Mitä älykkäämpi olet, sitä paremmin osaat rakentaa tarinan, joka tukee omia uskomuksiasi. Järkiperäistät ja muokkaat tietoa sopimaan omiin argumentteihisi tai näkökulmiisi.

Eräässä tutkimuksessa on osoitettu, että älykkyysosamäärä on positiivisesti korreloitunut niiden syiden lukumäärään, jotka ihminen keksii tukemaan omaa puoltaan jostain perustelusta. Eli älykkyys tekee helpommaksi sortua erääseen yleiseen ajatteluvirheeseen, vahvistusharhaan.

Ihmisen pahin ajatteluvirhe on kuitenkin uskoa, ettei hänellä ole mitään ajatteluvirhettä.

Älykkään ihmisen pitäisi tajuta, että on oikein sanoa ”en tiedä” silloin tällöin.  Ja todennäköisyyksien ajatteleminen voi auttaa välttämään varmuuden ansat, sen sijaan että teeskentelisi aina tietävänsä tarkalleen mitä tapahtuu.

Voisi sanoa, että todella älykkään ihmisen tunnusmerkki on, että hän ymmärtää, miten vähän hän todella tietää.

Monimutkaisessa maailmassa meidän pitäisi koko ajan yrittää pitää asiat riittävän yksinkertaisina. Tämä voi kaikkein älykkäimmille olla jopa vaikeampaa kuin muille.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , | 2 kommenttia

Kertautuva vaikutus eli korkoa korolle ilmiö

Albert Einsteinista kerrotaan paljon erilaisia tarinoita, jotka eivät mitenkään liity suhteellisuusteoriaan. Ja hänen lausumakseen on pantu monia sanontoja, joista ei enää varmuudella tiedetä, ovatko ne tosia vain ei.

Eräs tällainen tarina kertoo, että Einsteinilta kysyttiin haastattelussa, mitä hän pitää ihmiskunnan suurimpana keksintönä. Einstein mietti hetken ja vastasi sitten: Korkoa korolle ilmiötä.

”Korkoa korolle on maailman kahdeksas ihme. Hän, joka ymmärtää sen, ansaitsee sillä, ja hän, joka ei ymmärrä, maksaa sen.”

Toinen versio kertoo Einsteinin sanoneen, että korkoa korolle vaikutus on maailmankaikkeuden mahtavin voima. (Tämä ehkä selittää, miksi lausuma on liitetty Einsteiniin, jota pidetään asiantuntijana maailmankaikkeuden voimista puhuttaessa.)

Einstein itse on todennut, että jos ihminen saa neron maineen, hänen pitää tottua siihen, että muut ihmiset siteeraavat häntä kaikenlaisissa asioissa, jotka ovat mahdollisimman kaukana hänen asiantuntemuksensa alueelta.

Ja onhan jo Aristoteles kuulemma aikanaan sanonut: Älä koskaan luota internetin siteerauksiin. Tosin jotkut väittävät, että näin sanoi Abraham Lincoln. Mene ja tiedä?

Korkoa korolle ilmiö säästämisessä

Yleensä ilmiö ja sen vaikutus liitetään säästämiseen ja sijoittamiseen. Se perustuu siihen, että kun saat sijoituksellesi tuottoa ja sijoitat tämän uudelleen, saat seuraavana vuonna tuottoa myös tuolle osalle sijoitustasi. Pieneltä vaikuttava korkoprosentti tuottaa aluksi vain pientä korkoa, mutta se alkaa kasvaa, ensin tosin hyvin hitaasti. Ajan mittaan tilanne muuttuu.

Osakkeet ovat tilastojen mukaan tuottaneet pitkällä aikavälillä keskimäärin 8%. Jos saadun tuoton sijoittaa takaisin osakkeisiin, pääoma kaksinkertaistuu noin 10 vuoden välein. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi 100 000 € sijoitus kasvaa 50 vuodessa 3,2 miljoonaksi, eli 32 -kertaiseksi.

Korkoa korolle ilmiössä aika on olennainen tekijä. Mitä nuorempana ryhdyt säästämään, sitä tehokkaammin aika vaikuttaa ja sijoituksesi kasvaa.

Kertautuva vaikutus toimii myös muilla alueilla

Mutta sama periaatteellinen ilmiö, eksponentiaalinen kasvu tai kehitys, tapahtuu myös monessa muussa asiassa. Aluksi ei tunnu tapahtuvan mitään edistystä, mutta sitten yhtäkkiä huomaa, että kaikki on muuttunut. Puhutaan myös ns. lumipalloilmiöstä: kerran alkuun päässyt kehitys nopeutuu ja nopeutuu.

Vaikutus tuntuu kaikessa, missä pitää tehdä työtä pitkäjänteisesti

  • jonkun uuden asian oppiminen, esim. kielen opiskelu
  • laihdutus
  • kuntoilu
  • positiivisuuden tms. kehittäminen
  • yleensä minkä tahansa tavan muuttaminen, oppiminen askel kerrallaan, vähitellen

Joillakin aloilla on ehkä sellaisia luonnonlahjakkuuksia, jotka oppivat ja kehittyvät hetkessä. Tai ainakin muista voi tuntua siltä, mutta silloin usein unohdetaan se työ, jota henkilö on ehkä tehnyt vuosien ajan sen kummemmin erottautumatta muista. Sitten vain jossain vaiheessa työ kantaa hedelmää, kertautuva vaikutus tulee näkyviin.

Kärsivällisyys on avainsana. Jotta kertautuva vaikutus toimisi, sinun pitää olla kärsivällinen. Useimmat päivittäiset muutokset eivät tuo välittömiä tuloksia. 150 kalorin vähentäminen päivässä tänään ei näy eikä tunnu huomenna eikä ehkä tällä viikollakaan.  Mutta jossain vaiheessa huomaat, että nyt se näkyy.

Vaikka askeleet päämäärään vaikuttavat hyvin pieniltä, lopputulos voi olla todella merkittävä. Muutokset ovat aluksi melkein huomaamattomia, ennen kuin kertautuva vaikutus alkaa tuntua.

Elämä on kuin lumipallo. Tärkein asia on löytää märkää lunta ja todella pitkä mäki. Warren Buffett

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Sijoittaminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Yksinkertaista yksi asia kerralla

KISS: Keep it simple, stupid.

Tunnettu kirjainlyhenne tuo vahvasti esiin ajatuksen, että yksinkertaisuus on parempi kuin monimutkaisuus.

Jännityskirjailija Lee Childin suosittujen kirjojen päähenkilö Jack Reacher on vienyt yksinkertaistamisen pitkälle. Reacher on eläkkeellä oleva Yhdysvaltojen maavoimien sotilaspoliisin majuri.

Reacherin sääntö numero 1 on oman elämänsä yksinkertaistaminen. Hän kantaa mukanaan niin vähän tavaraa kuin mahdollista. Matkustaessaan ympäri USA:ta hänellä on yleensä mukanaan välttämättömien päällä olevien vaatteiden lisäksi vain lompakko ja hammasharja.

Hän on ymmärtänyt, että sinä et omista tavaroita, ne omistavat sinut. Omistaminen tekee riippuvaiseksi.

Pelkistäessään elämänsä Reacher pystyy joka tilanteessa keskittymään vain esillä olevaan asiaan, ilman tavaroiden tai muiden turhien asioiden taakkaa.

Mitä vähemmän meillä on muuttujia käsillä jossain tilanteessa, sitä vähemmän on myös mahdollisuuksia epäselvyyteen, väärinymmärrykseen tai huonoon toteutukseen.

Yksinkertainen elämä voi olla hieno asia

Mutta yksinkertaistaminen voi käytännössä osoittautua hankalaksi. Olemme sidoksissa ja tottuneet niin moniin asioihin, että olemme eksyksissä monimutkaisuuden keskellä.

Siksi kannattaa miettiä, miten yksinkertaistamisen voi tehdä yksinkertaiseksi.

Sen sijaan, että yrität tehdä kaiken kerralla, yrität yksinkertaistaa koko elämäsi saman tien, kannattaa aluksi keskittyä vain yhteen tai muutamaan asiaan.

Yksinkertaisuus on polku.

Yhden asian voi jokainen meistä yksinkertaistaa, ottaa ensimmäisen askeleen.

Aloita siis yhdestä asiasta ja toteuta se saman tien. Jos se tuntuu toimivan, jatka sitä huomenna. Tai yritä lisäksi jotain toista juttua. Äläkä yritä liikaa, ota iisisti.

Se yksi asia voi esimerkiksi olla:

Ota periaatteeksi vain yksi asia kerralla: Seuraava asia jonka valitset, tee vain sitä. Pane kaikki muu sivuun, sulje puhelin, tietokone, sähköposti ja keskity vain yhteen tehtävään. Kun luet jotain, unohda kaikki muu. Kun menet kävelylle, unohda työt, musiikki, puhelin, keskity vain luontoon. Kun kirjoitat, unohda kaikki muu. Kun kuuntelet musiikkia, unohda kaikki muut. Yksi asia kerrallaan on yksinkertainen asia, ja sen voit tehdä vaikka heti.

Toinen helppo (?) asia voisi olla:

Siivoa yksi paikka: Valitse yksi paikka kotoasi tai työpaikalta ja siivoa se ylimääräisestä tavarasta. Heitä ne pois, myy, lahjoita tai varastoi. Se voi olla vain yksi pieni paikka, työpöytä, osa työpöytää, työpöydän yksi laatikko, keittiön hylly, olohuoneen sohvapöytä, vaatehylly, tms.

Kun katselet ympärillesi päivän mittaan ja mietit asioiden tärkeyttä tai ei-tärkeyttä, huomaat varmasti enemmänkin asioita, joista voi karsia, joita voi vähentää tai joista voi kokonaan luopua.

Sano esimerkiksi ei jollekin asialle: sitoudumme usein liian helposti liian moniin asioihin. Sano joskus ei jollekin asialle tai tehtävälle, jätä se väliin tai lopeta se kokonaan. Sinulla ei ole kerta kaikkiaan aikaa kaikelle.

Siitä se yksinkertaistaminen alkaa. Olet ottanut ensimmäisen askeleen. Tartu hetkeen.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti