Onko sinulla hetki aikaa? Kahden minuutin sääntö.

Photo by Filip Mroz on Unsplash

Onnistuminen ja menestys on usein kiinni hyvin pienistä asioista. Ja moniin niistä sinulla itselläsi on mahdollisuus vaikuttaa.

Olet ehkä, taas kerran, tehnyt uudenvuoden lupauksia. Ne vaativat yleensä jonkinlaista muutosta elämääsi ja tapoihisi.  Ja tapojen muuttaminen on tunnetusti vaikeaa.

Mutta uuden tavan luominen, tai vanhasta huonosta tavasta irti pääseminen, voidaan tehdä helpommaksi. Ongelma on useimmiten alkuun pääsy.

Kahden minuutin sääntö

James Clairin kirjassaan Atomic Habits esittämä kahden minuutin sääntö kuuluu: Kun aloitat jonkun uuden tavan, aloittamisen pitäisi kestää vähemmän kuin 2 minuuttia tehdä.

Idea on tehdä tavan aloittaminen niin helpoksi kuin mahdollista:

  • Kun tavoitteesi on siivota huoneesi, tyhjennä aluksi roskakori
  • Kun tavoitteesi on tehdä viiden kilometrin lenkki, pistä lenkkikengät jalkaasi

Kuka tahansa pystyy lukemaan yhden sivun, tekemään yhden punnerruksen tai meditoimaan yhden minuutin. Ja kun on aloittanut, on paljon helpompi jatkaa, siihen perustuu tämän strategian vahvuus. Uuden tavan ei pitäisi tuntua suurelta haasteelta. Myöhemmin voi olla vaikeampaa, mutta alun pitäisi olla helppo.

Kun sinulla on tapa aloittaa, polku haastavimpiin vaiheisiin tasoittuu. Ajatellaan vaikka maratonin juoksemista. Se on erittäin kovaa. Viiden kilometrin juoksukin voi olla kova. Viiden kilometrin kävely on jo helpompaa. Ja 10 minuutin kävely on varsin helppoa, puhumattakaan siitä, että panet lenkkikengät jalkaasi. Tavoitteena voi olla maraton, mutta aloitustapa on panna lenkkikengät jalkaan.

Miksi kahden minuutin sääntö toimii? 

Idean ydin ei ole se, että tekee vähän, lukee yhden sivun. Idea on siinä, että oppii aloittamaan, tekemään jotain. Jokainen tapa pitää käynnistää, ennen kuin sitä voi parantaa tai kehittää.

Jos et hallitse aloittamista, ei ole toivoakaan, että pääsisit pitkälle. Sen sijaan että yrittäisit luoda täydellisen tavan heti alusta alkaen, tee ensin helppoja asioita, joilla luot jatkuvuuden.

Kun teet aloittamisesta rituaalin, siitä muodostuu alku laajemmalle kokonaisuudelle. Kehittämällä pysyvän alkurutiinin, helpotat pääsemistä varsinaisen tekemisen sisään. Siitä muodostuu automaatio, ennen kuin huomaatkaan, olet juoksemassa tai kirjoittamassa.

Ja joka tapauksessa yksi punnerrus on enemmän kuin ei yhtään punnerrusta. On paljon parempi tehdä vähemmän kuin toivot, kuin olla tekemättä mitään.

Tee edes jotain – periaate

Mark Mansonin kirjassaan esittämässä tee edes jotain – periaatteessa on samaa filosofiaa kuin 2 minuutin säännössä.

Siinä menestyksen mittari on se, että tekee jotain. Edistyminen on helpompaa, kun epäonnistuminen ei pelota. Tavoite aloittamisessa on juuri niin minimaalinen, että sen saavuttaminen on varmaa. Kun saavuttaa tavoitteen, inspiraatio ja motivaatio kasvavat.

Jos sinun pitää esimerkiksi kirjoittaa joku raportti tai artikkeli, aloittaminen on usein käsittämättömän vaikeaa. Muista silloin tee edes jotain – periaate. Asetu pöytäsi ääreen ja ala kirjoittaa. Aseta vaikka tavoitteeksesi yksi virke tai 200 sanaa. Kirjoita, äläkä yhtään välitä minkälaista tekstiä syntyy. Yleensä se johtaa jonkinlaiseen inspiraatioon ja tekstiä alkaa syntyä enemmänkin.

Motivaatio lähtee myös teoista

Usein tekemisen ajatellaan olevan kiinni motivaatiosta. Se taas on kiinni omista arvoista, tunteista ja inspiraatiosta.

Ketjureaktion ajatellaan yleensä olevan

inspiraatio –>motivaatio –>teot –>inspiraatio……..

Eli ensin tarvitaan inspiraatio, joka saa ketjun liikkeelle. Kun saa tekemisen käyntiin se lisää edelleen inspiraatiota ja motivaatiota.  Ongelma onkin usein, miten ja mistä saada inspiraatio.

Mutta ketjun voi saada liikkeelle myös tekemisellä. Kun teet edes jotain syntyy ketju

teot –>inspiraatio –>motivaatio –>teot……

Tekemällä jotain pakotat itsesi ja tarpeellisen toiminnan liikkeelle.

Epäonnistumisen pelko

Toinen seikka, mikä saattaa estää meitä aloittamasta jotain uutta asiaa, on epäonnistumisen pelko.

Silloin kannattaa kysyä itseltään: Jos kokeilen tätä, eikä se sitten onnistukaan, menetänkö jotain tärkeää. Useimmiten vastaus on en. Mutta jos homma toimii, olen onnistunut ja mennyt askeleen eteenpäin.

Epäonnistuminen on suhteellista. Jokaisesta epäonnistumisestakin oppii jotain, olet ainakin yhtä kokemusta viisaampi.

Jos ei edes yritä, ei voi onnistua. Ja yritys ei aina onnistu, mutta joka kerta opit jotain.

Kuten Mark Manson on todennut, minkä hyvänsä taidon kehittyminen edellyttää tuhansia pieniä epäonnistumisia, ja menestys on suorassa suhteessa epäonnistumisten määrään.

Lähteet:

James Clear: Atomic Habits

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Tavat, Uncategorized | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Mistä itseluottamus syntyy?

Itseluottamus löytyi Kanada-pelissä 

Mestaruusvire löytyi puolivälieräottelussa Kanadaa vastaan, kun Suomi pudotti suosikit jatkosta maalein 2–1. Voitto hiljensi kanadalaiskatsojat ja palautti suomalaisten itseluottamuksen.

”Voitto Kanadasta oli meille se kääntävä peli. Todistimme, että joukkueesta löytyy enemmän kuin alkusarjassa oli nähty. Relasimme vähän pelaamista ja lopputurnauksen pelasimme itseluottamuksella kuten osaamme”, Talvitie vahvisti. (Kaleva 6.1.2019)

Rajaton itseluottamus

Aluksi kaikki on hyvin. Lapsena meillä on rajaton itseluottamus. Muutenhan emme koskaan oppisi puhumaan, kävelemään, lukemaan, kiipeilemään puissa ja ajamaan polkupyörällä.

Mutta tämä luontainen itseluottamus alkaa kadota 3-5 vuoden iässä, kun lapsen ajattelutaidot kehittyvät. Ja sitten koulu, kasvatus ja ympäristö voivat viedä sen kokonaan.

Osa itseluottamuksesta, tai itsetunnosta, on tutkimusten mukaan perinnöllistä, luonteenominaisuuksista johtuvaa.

Suurempi osa itseluottamuksesta muovautuu kuitenkin kasvatuksen ja elinympäristön kautta.  Usein on arvioitu, että nimenomaan Suomessa kasvatus ja ympäristö vaikuttavat haitallisesti itsetuntoon ja itseluottamukseen, erityisesti jos vertaa tilannetta esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Itseluottamus on Suomessa eräällä tavalla tabu, itsevarma henkilö arvioidaan helposti ylimieliseksi.

Itseluottamus ja menestys

Itseluottamusta pidetään yleisesti yhtenä kriittisenä menestystekijänä.

Tuoko itseluottamus onnistumisia ja menestystä? Vai onko tilanne päinvastoin: menestys lisää meidän itseluottamustamme? Menestyneet ihmisethän ovat yleensä itsevarmoja.

Voi kai sanoa, että sekä että.

Tiedämme, että kun meillä on hyvä itseluottamus, onnistumme ja menestymme paremmin. Syykin on selvä. Ilman itseluottamusta pelkäämme ja pelokkaana epäröimme emmekä pysty toimimaan. Kun pääsemme pelosta eroon, pystymme toimimaan helpommin ja nopeammin.

Tämä vaikuttaa selvältä, mutta miten saamme lisää itseluottamusta päästäksemme alkuun?

Miten itseluottamus syntyy?

Mutta onko itseluottamus oma taitonsa? Vai onko se seuraus jostain? Ja miten sitä voi kehittää?

Jos olet huono esiintyjä ja puhuja, koska sinulla ei ole itseluottamusta, pystytkö lisäämään itseluottamustasi, niin että sinusta sen jälkeen tulee hyvä puhuja?

Et suoraan, sillä itseluottamusta irrallaan siitä, mitä sinun pitää tehdä, ei ole. Itseluottamus liittyy aina johonkin tekemiseen.

Voit yrittää hankkia niin paljon itseluottamusta kuin pystyt, mutta jos et osaa esiintyä ja puhua, jos et tiedä mitkä ovat ne keinot, joilla saat kuulijoiden mielenkiinnon heräämään ja pystyt sen ylläpitämään, tai jos et hallitse aihetta, josta aiot puhua, ei itseluottamus auta.

Kun sen sijaan harjoittelet esiintymistä ja puheen pitämistä, esiinnyt erilaisille yleisöille, perehdyt aiheesi sisältöön perusteellisesti ja keräät kokemuksia, saavutat samalla myös tarvittavan itseluottamuksen. Kun hankit osaamisen ja kyvykkyyden puheen pitämiseen, itseluottamus tulee kaupan päälle. Yksi tapa on myös teeskennellä itseluottamusta, kunnes saavutat sen todella.

Mitä enemmän keräät kokemusta ja mitä taitavammaksi tulet, sitä enemmän keräät myös itseluottamusta. Kysymys on aluksi vain uskalluksesta, pelon voittamisesta ryhtyä hankkimaan kokemusta ja osaamista.

Yksinkertaistaen voisi sanoa, että jos sinulla on riittävä taito, et tarvitse lainkaan itseluottamusta. Kun on opetellut ajamaan pyörällä, sen ajamiseen ei tarvitse itseluottamusta.

Älä tähtää itseluottamukseen. Tähtää kykyihin ja taitoihin.

Joka kerta, kun kohtaamme pelkomme, saamme voimaa, rohkeutta ja itseluottamusta tekemiseemme. Theodore Roosevelt

 

Tallennettu kategorioihin Menestys, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mitä menestyvät ihmiset tekevät?

Stephen King, kuuluisa ja erittäin menestynyt kirjailija – hänen kirjojansa on myyty yli 350 miljoonaa – syö palan juustokakkua joka päivä ennen kuin alkaa kirjoittaa.

Hyvin yleinen neuvo menestystä janoavalle on: Selvitä mitä menestyvät ihmiset tekevät. Tee sitten samoin.

Tämä vaikuttaa ihan järkevältä. Jos joku muukin on onnistunut ja menestynyt noin, miksen sitten minä?

Menestyneiden ihmisten tavoista, rutiineista ja ajattelumalleista onkin kirjoitettu paljon, hyvänä esimerkkinä Stephen Cowleyn tunnettu kirja The 7 Habits Of Highly Effective People.

Mitä erikoisempia tapoja

Mutta katsotaanpa, mitä kaikkea menestyneet ihmiset ovat tehneet.

Applen suuruuden luoja Steve Jobs pukeutui aina samalla tavalla. Hänellä oli poolokauluspaita ja farkut. Hän on selittänyt tapaa sillä, että näin hänellä on vähemmän päätettäviä asioita, ja hän voi suunnata energiansa tärkeimpiin tehtäviin. Myös monet muut menestyneet henkilöt (mm. Barack Obama ja Mark Zuckerberg) ovat noudattaneet samaa periaatetta.

Siis: kun pukeudut aina samalla tavalla, menestymismahdollisuutesi kasvavat?

Steve Jobsilla oli paljon myös muunlaisia erikoisia tapoja (hän söi jossain vaiheessa vain porkkanoita tai omenia, jne.). Näitäkin voi yrittää.

Applen nykyinen pääjohtaja Tim Cook herää joka aamu 3:45. Myös monet muut menestyneet ihmiset nousevat hyvin aikaisin, koska varhainen aamu on heidän mukaansa kaikkein tehokkainta työaikaa.

No niin: kello soimaan huomenna aamulla kello 3.

Albert Einsteinin kerrotaan halunneen nukkua ainakin 10 tuntia yössä.  Erään haastattelututkimuksen mukaan 89 % miljonääreistä nukkui vähintään 7-8 tuntia yössä. Uni on tärkeää menestymiselle, se vaikuttaa muistin toimintaan ja luovuuteen.

Eli nukkumaan tänään kello 5 iltapäivällä?

Voltaire, ranskalaisen kirjailijan, sanotaan juoneen 40-50 kuppia kahvia päivässä pysyäkseen virkeänä. Paljon kahvia kulutti myös toinen kirjailija Honore de Balzac ylläpitääkseen luovuuttaan.

Mutta miten tämä sopii yhteen 10 tunnin yöunien kanssa?

Paavo Nurmen menestyksen takana oli paitsi askeettinen elämäntapa, pitkäjänteisyys ja tinkimätön asenne, myös eräs hänen harjoittelumetodinsa. Hän juoksi aluksi raitiotievaunun myöhemmin myös Turun ja Littoisten väliä kulkevien tavara- tai paikallisjunien perässä.

Siinä ohjetta Suomen kituvalle kestävyysjuoksulle: Pendolinon perässä olympiavoittoon.

Venäläisellä säveltäjällä Igor Stravinskylla oli oma erikoinen tapansa kaivaa luovuus esiin. Hän lukitsi itsensä huoneeseen työstäessään päivittäin sävellyksiään ja seisoi päällään aina kun törmäsi luovuuden esteeseen työssään. Näin hän omien sanojensa mukaan lepuutti päätään ja tyhjensi aivonsa.

Saksalainen runoilija Friedrich Schiller säilytti mätiä omenia kirjoituspöytänsä laatikossa. Niiden haju oli hänen mielestään ”inspiroiva”.

Taiteilijoilla on tunnetusti erikoisia tapoja. Mutta ehkä niissäkin on joillekin meistä jotain opittavaa.

Tässä näin aluksi muutamia hyviä tapoja menestymisen alkuun.

Siitä vain kokeilemaan. Palataan asiaan 10 vuoden kuluttua.

Todellisuus

Menestyneiden henkilöiden ohjeisiin ja neuvoihin kannattaa tutustua. Niistä voit saada ideoita, mitkä voisivat toimia myös omalla kohdallasi.

Niitä ei pidä kuitenkaan ottaa kuin kymmentä käskyä.

On paljon tapoja ja rutiineja ja ajattelun ja tekemisen malleja, joista voi olla hyötyä. Aikaisin herääminen, kuntoilu, kirjojen lukeminen, meditointi ja monet muut asiat, joita olet kuullut menestyneiden ihmisten tekevän.

Mutta vain jos teet niitä omalla tavallasi. Ja vain jos omaksut nämä tavat siksi, että olet järkeillyt niiden tuottavan myös sinulle hyötyä. Ei siksi, että ajattelisit muiden ihmisten tapojen kopioinnin antavan sinulle samanlaisen menestyksen tai elämän.

Menestyneiden henkilöiden tavat ja ajattelu ovat varmasti olleet yksi tekijä heidän menestyksessään. Ne ovat toimineet heidän kohdallaan. Nuo asiat ovat kuitenkin erittäin henkilökohtaisia. Niitä ei voi kuka tahansa kopioida omaan elämäänsä ja uskoa niiden vaikuttavan samalla tavalla.

Henkilöt, jotka ovat kehittäneet nuo tavat ovat tehneet sen kokeilemalla ja tekemällä sitä, mikä sopii heille ja tuo heille etua.

Todellisuudessa on vain yksi tapa, jota voit suoraan matkia ja joka vie sinut pitkälle: Tee kovasti työtä.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tavat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Lottovoittokrapula. Tavoitteet, menestys ja onnellisuus

Tänä vuonna en voittanut kertaakaan loton päävoittoa. (En tosin muinakaan vuosina.)

Tässä on se hyvä puoli, etten myöskään ole kokenut lottovoiton jälkeistä krapulaa.

Tutkimusten mukaan nimittäin lottovoiton kautta saavutettu onnellisuus on vain lyhytaikaista.  Lottovoittajan henkinen hyvinvointi palautuu ennalleen siihen, mitä se oli aikaisemminkin, nopeasti, jopa kuukauden kuluessa. Jos hän oli onneton ennen lottovoittoa, hän on sitä voiton jälkeenkin. Siitä voi syntyä krapulaa muistuttava tila: tässäkö tämä oli, miksi en olekaan onnellinen?

(Krapula voi tosin syntyä myöhemminkin ja toisella tavalla: kun tuhlaa rahat muutamassa vuodessa ja palautuu samaan tilanteeseen kuin ennen voittoa.)

Tavoitteet ja menestys

Selkeät, täsmälliset ja haastavat tavoitteet, joilla on lisäksi aikataulut ja suorituskriteerit, lisäävät tutkimusten mukaan suorituskykyä, onnistumista ja menestystä.

Tavoitteet auttavat meitä kohdistamaan huomiomme haluamaamme, tärkeänä pitämäämme asiaan ja löytämään keinot sen toteuttamiseen.

Mutta tavoite sinänsä on asian helppo osa. Tavoitteiden asettaminen ei ole vaikeaa. Ongelmana on useimmiten se, miten saavuttaa tavoite.

Ja kaiken lisäksi meidän kannattaa aina pohtia, onko tavoite oikea, onko tavoitteen saavuttaminen siihen pantujen ponnistusten arvoista.

Onnellisuuden asetusarvo

Yleisen ajattelutavan mukaan minkä tahansa tavoitteen saavuttaminen lisää ihmisen hyvänolon tunnetta ja onnellisuutta.

Meillä voi olla hyvin monenlaisia tavoitteita: jonkun työn saaminen valmiiksi, kilpailun voittaminen, pääsy opiskelemaan, ylennys tai palkankorotus, painon pudottaminen.  Tavoitteena voidaan pitää myös lottovoiton saamista.

Vaikka periaatteessa tavoitteeseen pääseminen tuottaakin suurta tyydytystä ja epäonnistuminen aiheuttaa pettymystä ja epätoivoa, nämä tunteet ovat kuitenkin suhteellisen lyhytaikaisia.

Jonkin ajan kuluttua tavoitteen saavuttamisen synnyttämä hyvän olon tunne häviää ja elämä on yhtä onnetonta (tai onnellista) kuin ennenkin.

Meillä tuntuu olevan tietty vakaa onnellisuuden taso, jolla pysymme ja jota ylemmäksi emme normaalisti pääse. Puhutaan onnellisuuden asetusarvosta.

Tavoitteet ovat välineitä

Jos tavoitteita ajatellaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta, niiden merkitys ei olekaan siinä, että niiden saavuttaminen nostaa meidän onnellisuuden tasoamme.

Tavoitteet toimivat näin vain, jos muutamme niihin kohdistuvia odotuksiamme. Sen sijaan, että ne ovat päämääriä, joiden saavuttaminen tekee meidät onnelliseksi, meidän pitäisi nähdä ja kokea ne välineinä. Niiden tehtävänä on auttaa meitä nauttimaan nykyhetkestä.

Tämä onnistuu vain, jos itsellemme asettamamme tavoitteet, tai tavoitteet, joita meillä ylipäätään on, ovat sellaisia, jotka itse hyväksymme, oman itsemme mukaisia.

Oman itsemme mukaiset tavoitteet

Oman itsemme mukaisiin tavoitteisiin liittyy voimakas kiinnostus, intohimo tai syvä vakaumus. Ne ovat tavoitteita, jotka olemme valinneet itse ja jotka ovat meille tärkeitä.  Emme saa kokea niitä meille ulkoa annetuiksi ja pakonomaisiksi.

Me todella haluamme saavuttaa tällaisen tavoitteen. Siksi pystymme sitoutumaan siihen täysin.

Tällaiseen tavoitteeseen pyrkiminen on jo sinänsä tyydyttävää, se tuo meille mielihyvää ja sisältöä elämään.

Pystymme joka aamu nousemaan sängystä tyytyväisenä siihen, että meillä on taas edessämme päivä, jonka aikana voimme tehdä mitä todella haluamme tehdä.

Ben-Shaharin mukaan keskeistä ei ole niinkään se, että ihminen saavuttaa pitkän aikavälin tavoitteensa, vaan se, että hänellä on niitä.

Pitkän aikavälin tavoitteiden ensisijainen tehtävä on auttaa ihmisiä nauttimaan nykyhetkestä.

Uusi vuosi, uudet tavoitteet

Siispä jos sinulla on tapana vuoden vaihtuessa asettaa itsellesi uusia tavoitteita alkavalle vuodelle, kannattaa asiaa ajatella hetki tältäkin kannalta.

Onnistumisen Taito toivottaa lukijoilleen erinomaisen hyvää UUTTA VUOTTA 2019

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onni, Tavoitteet, Uncategorized | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Rauhallista ja Mukavaa Joulua

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Menestyt olemalla erilainen

 

Useimmiten ajattelemme, että menestyäksesi sinun pitää olla paras tai parempi kuin muut.

Tämä päteekin erityisesti urheilussa. Huipulla on tilaa vain yhdelle. Ja päästäksesi huipulle sinun pitää olla paras.

Mutta on paljon asioita ja elämän aloja, joissa tilanne on toinen.

Monella alalla ei voi edes puhua paremmuudesta. Liiketoiminnassa, taiteissa ja tieteissä menestyminen tarkoittaa erottautumista muista, asioiden tekemistä hyvin tai erinomaisesti, mutta eri tavalla.

Eroon kilpailusta

Miten yritystoiminnassa pääsee eroon kilpailusta? Olemalla erilainen. Tämä on perusidea kuuluisassa Sinisen meren strategiassa.

Sen sijaan että pyrkisit olemaan paras, sinun pitää pyrkiä olemaan erilainen. Kun olet erilainen, olet usein myös ensimmäinen jossakin uudessa.

Hyvä esimerkki erilaisuuden voimasta on Apple ja iPhone.

Älä kysy itseltäsi: Missä olen parempi?  Kysy: Miten olen erilainen? Ja pääkysymys onkin: Mitä sinä aiot tehdä eri tavalla? Miten erottaudut muista?

Esimerkkinä innovaatioiden synty

Useimmiten innovaatiot, suuret keksinnöt, uudet tuotteet, palvelut ja liiketoimintamallit, perustuvat oivallukseen, jossa yhdistetään jo olemassa olevia asioita eri tavalla kuin aikaisemmin.   

Otetaan esimerkiksi vanha tunnettu innovaatio, liukuhihna.Se yhdistetään usein autoteollisuuteen ja Henry Fordiin. Ford on itse todennut, että hän ei keksinyt mitään uutta. ”Yhdistin vain autojen kokoonpanoon sen, mitä Chicagossa oli tehty pitkään teurastamoissa ja lihanjalostuksessa.”

Kun saataville tulee uusi idea, keksintö, teknologia, tms. se avaa mahdollisuuksia hyödyntää jo olemassa olevia asioita kokonaan erilaisella tavalla.

Internetin syntyminen on luonut valtavasti mahdollisuuksia kaikilla aloilla kehittää sen ja olemassa olevien tekniikoiden ja tapojen yhdistelemisessä uusia innovaatioita. Eikä internet itsekään ole mikään yhden ihmisen luoma innovaatio, vaan erilaisista tekniikoista, keksinnöistä ja innovaatioista kehitetty tai kehittynyt teknologia.

Useimmat luovat innovaatiot ovat uusia yhdistelmiä vanhoista ideoista. Innovaattorit eivät luo, he yhdistelevät.

Myös menestys voi syntyä samalla tavalla  

Myös menestyksen voi ajatella perustuvan monen kohdalla samaan malliin kuin uusien innovaatioiden. Kun yhdistät tunnettuihin menestyksen osatekijöihin ja niiden sinulle sopivaan yhdistelmään omat kykysi ja ominaisuutesi, pystyt rakentamaan erilaisen, omintakeisen menestystarinan.

Yleensä erilaisuutta pelätään, sekä omalla kohdalla että muissa ihmisissä.

Todellisuudessa kuitenkin jokainen meistä on erilainen. Jos aiot menestyä, erilaisuutta ei saa pelätä.

Et voi erottautua, jos näytät samalta kuin kaikki muut. Elämässä ei menesty olemalla tavallinen, keskimääräinen. Menestys saavutetaan olemalla erilainen, seuraamalla omaa tietää.

Taidemaalari van Goghìn elämä oli suuri tragedia hänen erilaisuutensa ja aikaansa edellä olemisen vuoksi, mutta hänen taiteensa on suuri menestystarina. Hän seurasi loppuun asti omaa tietään.

Oleminen erilainen kuin muut on hyvä perusohje, kun haluaa luoda poikkeuksellisen menestyksen. Äärimmäisen menestyneet ihmiset eivät toimi sääntöjen mukaan. He eivät mukaudu kaikkiin yhteiskunnan normeihin. He eivät seuraa sitä mitä kaikki muut tekevät. He tekevät omia asioitaan, omilla tavoillaan.

Helpoin tapa olla erilainen on hankkia ja yhdistää keskenään kyvykkyyksiä, jotka ovat uusia jollain tietyllä alueella.

Hääpukuun käytettyä vanhaa sanontaa mukaillen menestymisen kaava on: Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja paljon työtä.

Todellisuudessa erilaisuus sinänsä ei takaa menestystä, mutta se on hyvä peukalosääntö seurattavaksi. Erilaisuuden hyödyntäminenkin vaatii lisäksi paljon työtä. 

Adamsin menestymisen kaava

Scott Adams, kirjailija ja tunnettu sarjakuvapiirtäjä (Dilbert) on analysoinut omaa nousuaan ammattinsa huipulle samoin kuin muiden menestyneiden ihmisten elämää. Tuloksena on syntynyt Adamsin menestymisen kaava: Jokainen taito, jonka hankit, kaksinkertaistaa menestymisesi mahdollisuudet.

Adams kertoo, että hänen oma uransa on hyvä esimerkki kaavan toimivuudesta. ”Olen kehno taiteilija. Pelkällä raa´alla työllä nostin itseni keskinkertaiseksi. En ole koskaan käynyt mitään kirjoittamisen kurssia, mutta osaan kirjoittaa jotenkuten. Ja kun pidän kutsut kotonani, en ole huoneen hauskin ihminen. Mutta kun olen vähän huvittava, osaan kirjoittaa vähän, osaan piirtää vähän ja kun nämä kolme asiaa pannaan yhteen saadaan Dilbert, mikä on menestynyt melko hyvin.”

Adams sanoo, että kun tähän lisätään vielä pieni määrä taloustietämystä (hänellä on maisterin tutkinto Berkeleyn yliopistosta), niistä muodostuva summa keskimääräisiä kyvykkyyksiä tekee hänestä arvostetumman kuin mikään yksittäinen taito yksinään.

Ja Adams korostaa, ettei hankittavien taitojen tarvitse olla erinomaisia tai maailmanluokkaa. Riittää kun on kohtuullisen hyvä useammassa kuin yhdessä taidossa.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Uncategorized | Avainsanoina , , , , | 1 kommentti

Menestyskin on suhteellista

Kumpi on menestynyt paremmin, Bill Gates vai Björn Wahlroos?

Tällainen vertailu ei ole järkevää, se on kuin, kuluneen sanonnan mukaan, vertaisi appelsiineja ja omenia. Molemmat ovat menestyneet, kumpikin omalla tavallaan ja omassa ympäristössään. Gates on kyllä rikkaampi, mutta se onkin eri asia.

Mitä menestys on?

Mikä ratkaisee sen, menestytkö vai et? Onko menestys kovaa työtä vai hyvää tuuria? Kuten moniin muihinkin vaikeisiin kysymyksiin näihinkin voi vastata: Se riippuu. Molemmilla on oma osuutensa, mutta tilanteet ovat erilaisia.

Kysymyksiin vastataksemme pitää menestystä katsoa kahdesta näkökulmasta. Voimme puhua absoluuttisesta menestyksestä ja suhteellisesta menestyksestä. (Clear)

Absoluuttinen näkökulma

Absoluuttinen näkökulma tarkastelee menestymisen tasoasi suhteessa kehen muuhun tahansa. Mikä tekee sinusta parhaan maailmassa tai Suomessa omalla erityisalueellasi?

Kun asiaa tarkastellaan tällä tasolla, menestys on miltei aina riippuvainen onnesta. Jopa silloin, kun teet heti alkuun hyvä valinnan – kuten Bill Gates päättäessään perustaa Microsoftin – et pysty ymmärtämään kaikkia tekijöitä, mitkä johtavat maailmanluokan menestykseen.

Absoluuttinen näkökulma on globaali. Se selittää eroa, mikä on Suomessa syntyneen rikkaan ihmisen ja Afrikkaan äärimmäiseen köyhyyteen syntyneen, vähemmällä kuin 1 eurolla päivässä elävän henkilön välillä.

Yleisenä sääntönä voidaan pitää, että mitä hurjempi menestys, sitä erikoisemmat ja epätodennäköisemmät olosuhteet aiheuttivat sen. Kyseessä on usein yhdistelmä oikeita geenejä, oikeita henkilösuhteita, oikeaa ajoitusta ja tuhansia muita vaikuttavia tekijöitä, joita kukaan ei pysty ennakoimaan.

Suhteellinen näkökulma

Suhteellinen näkökulma tarkastelee menestymisen tasoasi suhteessa toisiin, jotka ovat samankaltaisia kuin sinä. Mitä tuli niistä tuhansista oman ikäluokkasi lapsista, jotka saivat samanlaisen koulutuksen, kasvoivat samanlaisessa ympäristössä tai perivät samantapaiset geneettiset ominaisuudet?

Kaikki nämä ihmiset eivät saavuta samanlaisia tuloksia, samanlaista menestystä. Mitä paikallisemmaksi vertailu tehdään, sitä enemmän menestys määräytyy kovalla työllä ja omilla ponnistuksilla. Kun vertaat itseäsi niihin, jotka ovat kokeneet samantasoista onnea, ero tulee sinun omista tavoistasi ja valinnoistasi.

Suhteellinen näkökulma on paikallinen. Kun tarkastellaan menestystä paikallisessa näkökulmassa, menestynyt henkilö voi sanoa: Etkö tajua, että tein kovasti töitä, etkö ymmärrä valintoja ja uhrauksia, joita olen tehnyt, toisin kuin muut.

Absoluuttinen menestys on onnea. Suhteellinen menestys on oikeita tapoja ja valintoja.

Tästä määrittelystä seuraa luonnollisesti eräs tärkeä johtopäätös: mitä äärimmäisempää menestys on, sitä suurempi rooli siinä on onnella.

Nassim Taleb on, ehkä kärjistäen, sanonut: Kohtalainen menestys voidaan selittää taidolla ja työllä. Äärimmäinen menestys johtuu sattumasta.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Menestys, Onni, Tavat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Voimmeko lakata olemasta typeriä?

Italialainen taloushistorioitsija Carlo M. Cipollan Inhimillisen ajattelun peruslait-teoksen mukaan ensimmäinen peruslaki kuuluu: Typerysten kokonaismäärä arvioidaan aina auttamatta liian pieneksi.

Ihmisen typeryydelle on kaksi perussyytä.

Ensimmäinen on se, että ajattelemme (tai itse asiassa emme ajattele, vaan toimimme) liian nopeasti.

Toinen on se, että meillä on paljon erilaisia järkevän ajattelun esteitä, itse aiheutettuja ja hankittuja. Emme osaa hallita ajatteluamme.

Hidas ei ole samaa kuin typerä

Silläkin uhalla, että voimme jonkun mielestä vaikuttaa vähän hitaalta tai yksinkertaiselta, kannattaa kuitenkin yrittää välttää olemasta typerä. Sillä miksi olla typerämpi kuin todellisuudessa onkaan?

Hidas ei tarkoita samaa kuin typerä. Se tarkoittaa useimmiten, että henkilö pohtii käsillä olevaa asiaa ainakin hetken ennen kuin lausuu mielipiteensä, ottaa kantaa tai tekee päätöksen.

Eikä kaikkiin asioihin voi olla eikä tarvitse olla mielipidettä.

Se tarkoittaa, ettemme heti hyväksy sekä ensimmäistä omaan mieleemme tulevaa ajatusta tai ideaa, emmekä myöskään riennä riemumielellä hyväksymään nopeasti jonkun toisen ajatusta tai ideaa.

Sen sijaan nopeaälyiseksi sanottu henkilö voi puhua puuta heinää, mutta vastaus ja sanat tulevat nopeasti, itse asiassa nopeammin kuin ao. henkilö on ehtinyt edes ajatella asiaa. Vastaus tulee automaattisesti intuition perusteella. Se tekee kyllä usein vaikutuksen kuulijoihin.

Typeryys ei ole älykkyyden vastakohta

Inhimillisen ajattelun 2. peruslaki sanoo: Todennäköisyys, että henkilö on typerys, on riippumaton tämän henkilön kaikista muista ominaisuuksista.

Se tarkoittaa, että vaikka kuinka älykkäältä vaikuttava henkilö voi olla typerys (ja usein onkin), eikä hänen ajatuksiinsa ja sanoihinsa kannata välttämättä luottaa. Typeryys ei ole älykkyyden vastakohta.

Luottavainen tietämättömyys on nimittäin erään tulkinnan mukaan kaikkein räikein typeryyden muoto. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että silloin ihminen erehtyy ajattelemaan olevansa erehtymätön.

Aina kannattaakin ottaa hetki aikaa ja tutustua mielessään asiaan ainakin toisen ajatuksen verran.

Ajattelun esteitä

Yuval Noah Harari kirjoittaa uudessa kirjassaan 21 oppituntia maailman tilasta: Ei pidä koskaan aliarvioida ihmisen tyhmyyttä…..Inhimillinen typeryys on yksi historian merkittävimmistä voimista, ja silti meillä on usein taipumus jättää se huomioimatta…. Ongelma on se, että maailma on paljon monimutkaisempi kuin shakkilauta, eikä ihmisen järki riitä ymmärtämään sitä aidosti.  Siten jopa järkevät johtajat päätyvät usein tekemään hyvin tyhmiä päätöksiä.

Koska typeryksiä on muutenkin liikaa, voisimme itse yrittää tehdä asialle jotain.

Liian nopea ajattelu sortuu yleensä ajatteluharhoihin. Ajatteluharhojen eli kognitiivisten vinoumien lista on pitkä.

Me kaikki olemme ainakin joskus typeriä, teemme typeriä valintoja ja päätöksiä. Esteitä järkevälle ajattelulle ja toiminnalle on lukuisia:

Olosuhteet, väsymys, sairaus, kiire ja ulkoiset häiriötekijät vaikuttavat ajatteluumme, Meillä voi olla väärää tietoa.  Emme opi virheistämme. Käytämme vääriä ajattelumalleja (ideologia, uskonto, ennakkoluulot, jne.). Olemme laiskoja, menemme siitä yli missä aita on matalin.

Nyrkkisääntöjä typeryyden varalle

Mitä sitten voimme tehdä?

Useimmat meistä eivät ole aina typeriä. Teemme paljon hyviä päätöksiä ja saamme aikaan hienoja asioita. Mutta välillä toimimme typerästi.

Lyhyitä nyrkkisääntöjä typeryyden varalle on runsaasti. Otetaan esille muutama:

  • Tunnista sokeat pisteesi. Ajatteletko liikaa valmiiden mallien, ennakkoluulojen ja uskomusten mukaan?
  • Seuraa, minkälaisiin ajatteluvirheisiin syyllistyt
  • Tunnusta tietämyksesi rajat, ole nöyrä
  • Väittele itsesi kanssa
  • Kuvittele entä jos, mieti seurauksia
  • Käytä tsekkauslistaa

Ainakin voimme pyrkiä siihen, ettemme olisi huipputyperyksiä.

Cipollan mukaan on nimittäin olemassa perustyperyksiä ja huipputyperyksiä. Perustyperykset pyrkivät sinnikkäästi aiheuttamaan haittaa ja vahinkoa toisille ihmisille saamatta toiminnastaan itselleen sen paremmin hyötyä kuin vahinkoakaan.

Mutta huipputyperykset aiheuttavat toiminnallaan suurta haittaa sekä itselleen että muille.

Typeryyden ja nerouden välinen ero on siinä, että neroudella on rajansa. Albert Einstein

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kultakutri-sääntö. Kaksi askelta motivaatioon.

Kultakutri-sääntö

Kultakutri-sääntö pohjautuu vanhaan klassikkosatuun Kultakutrista ja kolmesta karhusta.  Siinä Kultakutri valitsee karhujen asunnossa kolmesta puurosta, kolmesta tuolista ja kolmesta sängystä itselleen aina sopivimman. Esimerkiksi puuroista yksi oli liian kuuma, toinen liian kylmää mutta kolmas oli sopiva.

Käsitteenä Kultakutri- sääntö on periaatteessa sama kuin kultainen keskitie, äärimmäisyyksien välttäminen.

Sääntö mihin tahansa ihmisen toimintaan sovellettuna sanoo, että me koemme parhaiten motivaatiota, kun työskentelemme vaikeudeltaan juuri meidän kyvyillemme sopivan tehtävän kanssa. Ei liian kovan, ei liian helpon, vaan juuri sopivan.

Useimmat ihmiset pitävät haasteista. Niiden pitää kuitenkin olla sopivalla vaikeustasolla. Jos pidät tenniksestä, ja yrität pelata vaikka 5 vuotiaan lapsen kanssa, et itse nauti pelistä. Siinä ei ole haastetta sinulle, voitat todennäköisesti joka pisteen. Mutta toisaalta jos yrität pelata Rafael Nadalin tai Serena Williamsin kanssa, menetät myös motivaatiosi nopeasti, koska peli on sinulle liian vaikeaa.

Mutta kun pelaat omantasoisesi pelaajan kanssa, tilanne on toinen. Välillä voitat pisteen, välillä häviät. Joudut koko ajan keskittymään. Kyseessä on juuri sopivan suuruisen vaikeuden mukanaan tuoma haaste. Motivaatiosi on korkeimmillaan, voit jopa päästä flow-tilaan.

On havaittu, että työskentely optimaalisella vaikeustasolla ei ole pelkästään motivoivaa, vaan että se on myös tärkeä onnellisuuden lähde.

Onnellisuuteemme vaikuttaa työskentely sellaisten tehtävien parissa, jotka ovat vaikeudeltaan sopivalla tasolla, ei liian vaikeita eikä liian helppoja.

Välitön palaute  

Tätä onnellisuuden ja huippusuoritustason yhdistelmää kutsutaan nimellä flow. Sitä esimerkiksi urheilijat ja esiintyjät kokevat, kun he ovat in the zone, tilassa, jossa kaikki onnistuu. Flow on henkinen tila, jonka saavutat, kun olet niin keskittynyt käsillä olevaan tehtävään, että muu maailma häipyy pois.

Jotta saavutat tämän tilan, sinun tarvitsee kuitenkin paitsi työskennellä oikealla vaikeustasolla, myös mitata välitöntä edistymistäsi. Kuten psykologi Jonathan Haidt on selittänyt: yksi pääkeinoista saavuttaa flow-tila on, että saat välitöntä palautetta, kuinka edistyt jokaisella askeleella.

Se, että koet itsesi edistyvän, on erittäin motivoivaa.  Kun esiintyjä kertoo vitsin, hän tietää välittömästi yleisön naurun perusteella, toimiiko se.  Tiedämme, kuinka hienoa on saada aikaan yleisön naurun remahdus. Positiivisen palautteen ryöppy, jonka koemme vain yhdestä vitsistä, riittää poistamaan pelkomme ja innostamaan meitä pitkäksi aikaa eteenpäin.

Edistymisen mittaaminen

Teresa Amabile on tutkimuksissaan myös todennut, että miten edistyksen jatkuva mittaaminen vaikuttaa positiivisesti yrityksen henkilöstön hyvinvointiin ja toimintaan.

Muilla elämän alueilla mittaaminen on erilaista, mutta aivan yhtä tärkeää, jotta saavutamme motivaation ja onnellisuuden yhdistelmän. Tenniksessä saat välitöntä palautetta, kun voitat tai häviät pisteen. Riippumatta siitä miten sitä mitataan, ihmisen aivot tarvitsevat jonkun keinon havainnollistaa edistymistä, jos haluamme säilyttää motivaation. Meidän on kyettävä näkemään edistymisemme.

Tavoitteiden asettamisessa ei ole mitään järkeä, jos et tiedä oletko onnistumassa siinä vai et. Voidaksesi määritellä onnistumisesi tason, sinun on voitava mitata edistymistäsi.

Kun mittaat edistymistäsi, olet aina selvillä, miten olet edennyt. Kun edistyt hyvin, itseluottamuksesi ja motivaatiosi kasvavat. Jos olet jäämässä jälkeen tavoitteestasi, huomaat sen hyvissä ajoin ja pystyt korjaamaan kurssia ja tekemään muutoksia.

Keinoja henkilökohtaisen kehittymisen seurantaan on paljon.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Tavoitteet, Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Verkostoituminen. 5 hyvää ystävää vai 1000 FB-kaveria?

Yksin et menesty

Menestyäksesi tarvitset muita ihmisiä. Tosin on myös erakkomaisesti eläneitä menestyjiä, mutta heitä on todella vähän (ja useimmista tuli erakkoja vasta menestymisensä jälkeen).

”Lapsesta asti olen halunnut vain kilpailla, vaikka en voittanut mitään. Lisäksi oli muita syitä, kuten se, että minulla ei ollut läheisiä ystäviä. Se pakotti etsimään muita väyliä viihtymiseen”.  Petter Northug

Nykyaikaan ei ole enää yksinäisiä neroja. Kukaan ei yksinään pysty kehittämään uutta teknologista läpimurtoinnovaatiota tai rakentamaan menestyvää kasvuyritystä.

Me tarvitsemme ystäviä, kumppaneita, tukijoita, valmentajia, mentoreita ja verkostoja menestyäksemme elämässä.

Henkilösuhteet ja verkostot auttavat menestymisessä, olipa ala mikä tahansa. Suhteiden avulla aukeaa ja syntyy monenlaisia mahdollisuuksia, joita ei muuten pysty tavoittamaan.

Yhteisöllisyys on myös yksi ihmisen perustarpeista. Se on tärkeä osatekijä ihmisen hyvinvoinnissa, sisäisessä motivaatiossa ja merkityksellisyyden kokemisessa.

On jopa sanottu, että me emme ole yksilöitä, vaan suhdeloita. Me synnymme ja elämme henkilösuhteittemme kautta. Menestymisessä me tarvitsemme muiden ihmisten tietoa, kokemuksia ja ennen kaikkea toisten arvostusta ja kannustusta

Henkilösuhteiden rooli menestyksessä

Menestymisessä on henkilösuhteilla kaksi roolia ja kaksi ilmenemistapaa.

Verkostoituminen luo tilaisuuksia löytää uusia mahdollisuuksia, uusia näkökulmia, uusia ajatuksia urallasi, liiketoiminnassasi, harrastuksissasi, opiskelussa, tutkimustyössä, millä tahansa elämänalueella.

Läheiset henkilösuhteet luovat perustan ihmisen henkiselle hyvinvoinnille. Ne tuovat varmuuden läheisten tuesta kaikissa elämäntilanteissa, jatkuvuuden, mahdollisuuden rentoutua ja ottaa löysemmin työn paineiden lomassa ja antavat uskoa tulevaisuuteen.

Onnellisuus on usein avain menestykseen (eikä päinvastoin, niin kuin yleensä ajatellaan) ja onnellisuuden taustalla on hyvät ja läheiset henkilösuhteet.

Henkilösuhteiden moninaisuus

Tunnettu Dunbarin luku kertoo keksijänsä Robin Dunbarin mukaan, että ihmisen aivot pystyvät käsittelemään vain tietyn suuruisia sosiaalisia verkostoja. Korkein luku tuollaiselle verkostolle on 148. Luku on sittemmin pyöristetty 150:een.  Eli ihmisellä voisi olla korkeintaan 150 tuttavaa.

Se näyttää pitävän paikkansa myös nykyään. Tällä hetkellä Facebookin käyttäjillä on nimittäin keskimäärin 155 kaveria palvelussa. Tosin nuorilla on usein paljon enemmän kavereita.

Sosiaalisissa verkostoissa, kuten Facebookissa, voidaan erottaa erilaisia sidoksia, puhutaan esimerkiksi vahvoista siteistä ja heikoista siteistä.

Vahvat siteet ovat sukulaisia ja hyvin läheisiä kavereita. Jos käyttäjällä on 150 Facebook-kaveria, todellisia, arkielämän kavereita heistä on keskimäärin viisi, ilmenee Oxfordin yliopiston tutkimuksesta. Se tekee vain reilu kolme prosenttia kaikista ”kavereista”.

Tutkimuksen takana on professori Dunbar, joka myös laski, että 150 kaverista keskimäärin 14 on sellaisia, jotka voisivat ilmaista myötätuntoa todellisessa elämässä.

On siis olemassa kavereita ja Facebook-kavereita.

Mutta heikon siteen kavereilla on myös erittäin tärkeä rooli. Heikot siteet yhdistävät ystäväverkostoja ja toimivat kanavana, jota pitkin ideat, villitykset ja trendit leviävät.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Verkostot | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti