Vähästä paljon

Onko viisi minuuttia paljon aikaa?

Kun sinulla on viisi minuuttia ylimääräistä aikaa, kuinka käytät tuon ajan?

Useimmat ihmiset käyttävät sitä tekosyynä levätä tai laiskotella tai nykyään ehkä useimmiten älypuhelinta selaillen. Menet minne tahansa tilaan, jossa ihmiset joutuvat hetken, muutaman minuutin tai vähän enemmänkin, odottamaan jotain, on todennäköistä, että yhdeksän kymmenestä näprää jotain puhelimellaan.

Osa tuosta ajankäytöstä on varmasti hyödyllistä, tarkistetaan viestejä ja sähköposteja tai tsekataan aikataulua ja tehtävälistoja, mutta suurin on todennäköisesti pelaamista, musiikin kuuntelua tai sosiaalisen median ja uutisten päämäärätöntä selaamista. Osa tästä on varmasti virkistävää, mutta osa vain turhauttaa.

Jos pitää ylimääräisiä vain viiden minuutin odottelu- tms. taukoja esimerkiksi viisi kertaa päivässä, se merkitsee 25 minuuttia päivässä ja noin 150 tuntia vuodessa. Mitä siinä ajassa ehtisi tehdä? Ja todennäköisesti tällaista aikaa on huomattavasti enemmän vuoden aikana.

Se, miten käytämme tuon ajan, voi olla ratkaiseva tekijä sille, mitä me saavutamme omassa elämässämme. Nykyään valitetaan kiireestä ja ajanpuutteesta. Silloin voi kysyä miksi voimme tuhlata niin paljon aikaa? Jokainen pienikin pala olisi lisää.

Tuon viisi minuuttia voi käyttää monella, jos ei hyödyllisellä niin ainakin kehittävällä tavalla. Voit lukea kirjaa (sitä voi tietysti myös kuunnella älypuhelimen avulla), voi lukea ja opiskella espanjaa (sekin onnistuu puhelimella), voit meditoida (puhelin voi olla tässäkin mukana) tai harrastaa liikuntaa, olosuhteiden ja tilanteen mukaan, ja nythän on tuotu esiin että liikuntaa kannattaa harjoittaa pienissäkin erissä.

Kertautuva vaikutus

Näiden pienten viiden minuutin aikajaksojen käyttö on esimerkki kertautuvasta vaikutuksesta.

Kertautuva vaikutus on termi, joka tarkoittaa pienistä, näennäisen merkityksettömistä toimista ajan mittaan kertyviä suuria hyötyjä. Pitkään tunnettu esimerkki on korkoa korolle ilmiö, jota Einstein on sanonut maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Säästäminen onkin alue, jossa kertautuva vaikutus tunnetaan parhaiten. Mutta se vaikuttaa kaikessa toiminnassamme.

Näitä pieniä toimia, askeleita voimme kaikki ottaa joka päivä. Ilmiöstä kirjan tehneen Darren Hardyn mukaan elämäsi perustuu kaavaan: Valintasi (päätökset) + käyttäytyminen (toiminta) + tapa (toistuva toiminta) + kertautuva vaikutus (aika) = tavoitteet.

Mitä aikaisemmin aloitat muutosten tekemisen ja pienten askeleiden ottamisen, sitä enemmän kertautuva vaikutus toimii eduksesi.

Mitä pieniä valintoja voit tehdä päivittäin, jotka voivat kertautuen johtaa positiivisiin muutoksiin elämässäsi tulevaisuudessa? Mitä pieniä askeleita voisit alkaa ottaa joka päivä muuttaaksesi elämääsi parempaan suuntaan?

Menestys tulee siitä, että tekee puoli tusinaa asiaa todella hyvin, toistettuna viisi tuhat kertaa. James Clear

Tallennettu kategorioihin Tavat, Tavoitteet, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kirjoita tavoitteesi paperille

Kun kirjoitat tavoitteesi paperille, saavutat sen tutkimusten mukaan todennäköisemmin kuin se, joka ei tee niin.

Unelmiesi ja visiosi saavuttamisen salaisuus sisältää niiden määrittelyn ja kirjaamisen selkeästi ja konkreettisesti.

Tavoite on kuin käsky alitajunnalle: pyri tähän, tähän on tarkoitus päästä. Tapahtuu sama kuin lähtiessäsi ajamaan johonkin paikkaan; asetat itsellesi tavoitteen (ja annat samalla alitajunnallesi käskyn): nyt ajan uimahallille uimaan. Jos reitti on tuttu, tietoinen mielesi ei juuri rasitu matkan aikana, reitti on ohjelmoitu alitajuntaan, aivan kuin se olisi ohjelmoitu navigaattoriin.

Menestyvä ihminen keskittyy siihen, mitä hän haluaa tehdä. Et voi matkaan lähtiessäsi vain lähteä ajamaan ilman tietoista tavoitetta, jos olet todella menossa johonkin tai ajatella, että en aja ruokakauppaan, jos olet menossa uimahalliin.

Asian kirjoittaminen paperille on ensimmäinen askel sen toteuttamiseen. Lee Iacocca

Paperille kirjoitettuna tavoite tehoaa vielä paremmin. Alitajunta pitää sitä päämääränä, jonka saavuttamiseksi se kerää kaikkia tekijöitä, mahdollisuuksia, asioita, joita tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan.

Meidän pitää muistaa, että kaikki ajatukset ohjaavat alitajuntaa ja sitä voimakkaammin mitä useammin niitä ajattelemme. Siksi paperillekin kirjoitettuja tavoitteita kannattaa säännöllisesti käydä läpi, ne on hyvä pitää jatkuvasti esillä ja palauttaa ne sekä tietoiseen mieleen että sitä kautta myös alitajuntaan. Meidän pitää ajatella mitä haluamme, ei sitä mitä emme halua. Jos liikaa ajattelemme mitä emme halua, se tekee tästä ajatuksesta liian hallitsevan ja alitajunta tulkitsee sen helposti tavoitteeksi.

Ajatuksen tekee voimakkaammaksi kolme asiaa: tunne, toisto ja kesto.  Tämä pätee myös ajatteluun jostakin tavoitteesta. Mitä voimakkaampia tunteita tavoitteeseen liittyy, mitä useammin ajattelemme sitä ja mitä pidempään niin teemme, sitä voimakkaammin alitajuntamme sitoutuu tavoitteeseen.

Kirjoitettu tavoite

  • toimii muistutuksena siitä, mitä yrität saavuttaa
  • on keino konkretisoida visio tai unelma, samalla sitoutua sen toteuttamiseen
  • auttaa seuraamaan edistymistä
  • auttaa huomaamaan mahdollisuuksia, jotka tukevat tavoitteen saavuttamista
  • lisää motivaatiota
  • auttaa keskittymään olennaiseen ja tunnistamaan, mihin kohdistaa aikaa, rahaa ja työtä

Tavoitetta ei aina ole tarkoitus saavuttaa. Se palvelee usein yksinkertaisesti jonain, jota kohti pyrkiä. Bruce Lee

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Tavoitteet, Uncategorized | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Miten voi menestyä NBA:ssa?

Vastaa nopeasti kysymykseen: Miten voi menestyä maailman tunnetuimmassa koripallosarjassa NBA:ssa?

Useimmilla ensimmäinen ajatus ja vastaus on todennäköisesti: Pitää olla pituutta paljon, pitää olla reilusti yli 2 metriä pitkä, kuten Lauri Markkanen.

Mutta pituus on vain osa oikeaa vastausta.

Erään selvityksen mukaan (NYT) amerikkalaisen miehen, jonka pituus on alle 183 senttiä, mahdollisuus päätyä pelaamaan NBA:ssa on yksi miljoonasta. Jos olet yli 200 senttiä, mahdollisuutesi ovat yksi kahdestasadasta ja jos olet yli 212 senttiä todennäköisyys on yksi seitsemästä. Eurooppalaisille pelaajille mahdollisuudet ovat vielä pienempiä.

Kyllä NBA:ssa pelaa lyhyitäkin kavereita, mutta pelaajien keskipituus on 200 senttiä ja yli 212 senttisiä on noin parikymmentä. Lyhyin NBA:ssa pelannut pelaaja ”Mugsy” Bogues oli 160 senttiä pitkä.

Mutta pituus ei todellakaan yksin ratkaise. Tarvitaan paljon muutakin.

Lauri Markkanen on hyvä ja tuore esimerkki menestymisestä koripallossa. Kuitenkaan se, että hän on todella pitkä, 213 senttiä, ei vielä ole tehnyt hänestä huippua.

Pituudestaan Lauri voi kiittää perintötekijöitä, hänen molemmat vanhempansa olivat myös koripalloilijoita ja varsin pitkiä.

Mutta hänen entiset nuoruudenaikaiset valmentajansa kertovat mihin Laurin menestys todella perustuu.

Lauri Markkasen ensimmäinen seuravalmentaja Jari Laine muistaa Suomen koripallon tulevan ykkösnimen nöyränä ja ahkerana harjoittelijana, joka ei vielä erottunut joukkueesta. Lauri ei ollut mikään lapsitähti. Heittotaito oli kuitenkin jo heti näkyvillä.

Lauri oli Laineen mukaan jo lapsena nöyrä ja tunnollinen harjoittelija. ”Laurin palo koripalloon oli kova. Hän oli kova tekemään duunia, ja hän keskittyi olennaiseen”, Laine sanoo. Laine on valmentanut koripalloilijoita 30 vuoden ajan. Hän on sitä mieltä, että lahjakkuus on ensisijaisesti työntekoa. Lopulta se, joka jaksaa harjoitella, on lahjakas.

Lauri Markkasta C-pojissa valmentanut Tristan Fay puolestaan kertoo, että kun treenit alkoivat aamuseitsemältä ja jos joku pojista oli aikaisessa odottamassa harjoitusten alkua, niin kyllä se Lauri oli. Harjoitusinto oli kova. Markkanen oli aina heittämässä palloa, kun vain pystyi.

Faynkin mielestä Lauri Markkasella tärkeintä lahjakkuutta on se, että hän on muuntanut palon koripalloon intohimoiseksi ja sinnikkääksi harjoitteluksi. ”Kun hänen uraansa on seurannut niin tuntuu, että Lauri on säilyttänyt kasvun ja kehittymisen asenteen sekä itseluottamuksensa myös silloin, kun on tullut takapakkia. Se jos mikä on lahjakkuutta.”

Vaikka Lauri Markkasella on ollut hyvät lähtökohdat uralleen, perittyjä ominaisuuksia, lahjakkuutta ja taipumuksia sekä hyvä kasvuympäristö ja valmennus, suurin tekijä on kuitenkin ollut oma intohimo ja innostus tekemiseen, tässä tapauksessa koripalloon. Kun olet innostunut jostakin asiasta, mikään ei ole hienompaa kuin päästä tekemään sitä päivästä toiseen.

Menestyäksesi sinun täytyy uskoa johonkin niin intohimoisesti, että siitä tulee totta. Anita Roddick

Tallennettu kategorioihin Menestys, Työ | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Oppimista voi nopeuttaa

Oletko hidas oppimaan uusia asioita?  Silloin on mukava tietää, että oppimisen nopeutta voi lisätä yksinkertaisilla keinoilla.

Scott H. Young on tutkinut nopeasti oppivien henkilöiden tapoja ja menetelmiä ja kirjoittanut sen perusteella kirjan Ultralearning. Ultraoppiminen tarkoittaa Youngin mukaan aggressiivista, itseohjautuvaa oppimisstrategiaa. Aggressiivisuus tarkoittaa, että sen sijaan, että viettäisit vuosia jonkin aiheen parissa saamatta juuri mitään aikaan, rajoitettu aikasi ja vaivasi keskitetään aina siihen, mikä toimii ja tuo tuloksia. Itseohjautuvuus tarkoittaa, että sen sijaan, että maksaisit kalliista opetuksesta ja opettajista, voit ottaa itse vastuun oppimisesta.

Kirjassaan Young tuo esiin yhdeksän periaatetta, joita soveltamalla kuka tahansa voi nopeuttaa oppimistaan.

  1. Metaoppiminen (oppia miten oppia): Luo oppimissuunnitelma. Ajattele parasta tapaa oppia aihetta ja tee muutoksia matkan varrella, kun saat enemmän kokemusta.
  2. Keskittyminen: Keskity. Löydä oikeanlainen keskittyminen jokaiselle tehtävälle – kapea fokus yksityiskohtaisesti suuntautuneille tehtäville ja pehmeämpi fokus luovemmille tehtäville. Älä koskaan yritä tehdä montaa asiaa samalla kertaa.
  3. Suora oppiminen: Pyri oppimaan taito sellaisessa yhteydessä tai tilanteessa, jossa haluat käyttää sitä. Kirjatietoa on vaikea siirtää todelliseen maailmaan, joten löydä tapoja soveltaa taitoja oppiessasi niitä.
  4. Harjoitteet: Harjoittele heikointa taitoasi, kunnes se ei enää ole heikoin taitosi. Toista.
  5. Mieleen palautus: Tehokkaimmat oppimistekniikat perustuvat testaukseen. Yritä saada itsesi muistamaan mitä tiedät (tai yritä muistaa mitä et tiedä). Älä vain passiivisesti tarkista tietoja.
  6. Palaute: Selvitä, mitä teet oikein ja mitä teet väärin, kysymällä ihmisiltä palautetta, vaikka se olisi epämukavaa.
  7. Muistaminen: Muistaaksesi oppimasi, käytä muistitekniikoita, kuten paikkamenetelmä, ketjutekniikka, ylioppiminen ja muistisäännöt.
  8. Intuitio: Opi aihe niin, että pystyt selittämään sen aloittelijalle. Paras tapa päästä tähän on keskittyä aiheen perusteisiin.
  9. Kokeilu: Tämän luettelon periaatteet ovat yleisiä ultraoppijoiden keskuudessa, mutta jokainen henkilö ja jokainen oppimisprojekti on ainutlaatuinen. Kokeile selvittääksesi mikä sopii sinulle parhaiten.

Et oppi kävelemään noudattamalla sääntöjä. Opit tekemällä ja kaatumalla. Richard Branson

 

Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Tuottavuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Yksinkertainen keino keskittyä: nollaa tilanteesi

Photo by Paul Skorupskas on Unsplash

Oletko jumissa? Joskus sinusta tuntuu, että nyt jotain täytyy muuttaa, joko työssäsi tai henkilökohtaisessa elämässäsi. Mutta voi olla vaikeaa tarkasti sanoa, mitä se on.

Silloin voisit kokeilla tilanteen nollaamista. Sen voima on siinä, että sen voi tehdä milloin tahansa.

Arkipuheessa nollaamisella tarkoitetaan usein sitä, että vedetään vaikeassa tilanteessa pää täyteen. Sitä ei voi suositella. Vanha viisaushan sanoo, että ei niin pahaa ongelmaa, ettei sitä viinalla saisi vielä pahemmaksi.

Toinen merkitys termillä on, että kun asiat eivät menneet, niin kuin piti, nollataan tilanne ja yritetään uudelleen.

Urheilijoille on hyvä omata psyykkinen taito nollata ajatuksensa vastoinkäymisten ja epäonnistumisten jälkeen ja palauttaa suorituskyky uudelleen korkealle tasolle niistä huolimatta.

Nollaamiseen pohjautuu myös Peter Pyhrrin 1970-luvulla kehittämä nollapohjainen budjetointi.  Se on budjetoinnin menetelmä, jossa kaikki kulut on perusteltava ja hyväksyttävä jokaisen budjettikauden alussa.  Tällöin selvitetään organisaation jokaisen tehtävän tarpeet ja kustannukset ja jaetaan varat sen mukaisesti riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa on aiemmin budjetoitu tietylle nimikkeelle

Keskittymisen nollasääntö

Muutos lähtee siitä, että keskityt oikeisiin asioihin etkä hukkaa aikaasi ja henkistä energiaasi vähemmän tärkeisiin. Nollaaminen on yksinkertainen tapa varmistaa, että keskityt juuri siihen, mikä on tärkeää.

Kuvittele tilanteessasi, että kaikki pyyhkiytyy pois. Taakkanasi ei ole mitään aiempia tai nykyisiä tehtäviä, asioita tai vastuita. Lisää sitten takaisin vain se, mitä välttämättä tarvitset tai kaipaat. Valitse mitä lisätä tyhjälle pöydälle, ei mitä pitää koko tarjottimelta.

Esimerkiksi sinulla on paljon harrastuksia ja sinusta tuntuu, että niitä on aivan liikaa ja jostain pitäisi luopua. Heitä mielessäsi kaikki pois ja ajattele sitten, minkä harrastuksen nyt ottaisit, jos sinulla ei olisi mitään. Ja jos yksi ei riitä tai sinulla on aikaa useammalle, ajattele, mikä olisi toinen.

Tai jos sinulla tuntuu olevan liikaa töitä, työssä tai kotona, ajattele ensin tilannetta, ettei sinulla ole mitään tekemistä. Minkä asian silloin ottaisit ensimmäisenä työn alle. Tee sitten sitä. Ja sen jälkeen seuraavaa.

Joskus sinulla voi olla monia tavoitteita yhtä aikaa etkä oikein osaa päättää mihin keskittyisit. Mutta jotain pitäisi tehdä, kun voimat ja aika eivät riitä kaikkeen Silloinkin on hyvä nollata tilanne: Häivytä mielestäsi kaikki tavoitteet. Mieti sen jälkeen, mikä on ehdottomasti kaikkein tärkein asia, joka sinun pitää saavuttaa tai tehdä. Siinä on sinun ykköstavoitteesi, prioriteettisi.

Keskity siihen, mitä haluat, ei siihen, mitä et halua. Andy C. E. Brown

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Tavoitteet, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pane asiasi tärkeysjärjestykseen. Eisenhowerin matriisi.

Jos sinulla on usein kiireen tunne, kannattaa joskus pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mistä on kysymys.  Samoin jos illalla tunnet, ettet tänäänkään saanut juuri mitään järkevää aikaan, on syytä ajatella missä vika.

Työterveyslaitoksen kyselytutkimus kertoi vuonna 2016, että puolet asiantuntijatyötä tekevistä ei ehdi tehdä töitä niin hyvin kuin haluaisi. Lisäksi joka kahdeksas vastaaja koki, että omaan työhön sisältyy epäolennaisia työtehtäviä vähintään melko paljon.

Asian parantamisessa voi auttaa Eisenhowerin matriisi. Ajankäytön hallintaan on tarjolla kyllä paljon muitakin menetelmiä ja apuvälineitä.

Dwight D. Eisenhower toimi Yhdysvaltain 34. presidenttinä vuosina 1953–1961. Toisen maailmansodan aikana hän oli viiden tähden kenraali USA:n armeijassa ja toimi liittoutuneiden pääkomentajana Euroopassa.

Häneltä on kirjattu monia tunnettuja sitaatteja, kuten

Pessimismi ei ole koskaan voittanut yhtään taistelua.

Taisteluun valmistautuessani olen aina huomannut, että suunnitelmat ovat turhia, mutta suunnittelu on välttämätöntä.

Mutta ehkä kaikkein tunnetuin on hänen lauseensa: Mikä on tärkeää on harvemmin kiireellistä ja mikä on kiireellistä on harvemmin tärkeää. Hänen sanotaan käyttäneen tätä periaatetta menestyksekkään uransa johtoajatuksena. Eisenhowerilla oli tunnettu kyky ylläpitää tuottavuuttaan viikkoja, kuukausia ja jopa vuosikymmeniä.

Tämän periaatteen mukaan luotu priorisointimenetelmä kantaa nimeä Eisenhowerin matriisi. Tässä matriisissa työtehtävät jaetaan nelikenttään niiden kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan.

Matriisia käytettäessä listataan ensin kaikki nykyiset ja tulevat työtehtävät sekä hankkeet, jotka vaativat aikaa ja huomiota. Sen jälkeen työt luokitellaan seuraavasti:

  • Kiireelliset ja tärkeät asiat vaativat jostain syystä välitöntä huomiota (tietokone temppuilee ja pitää korjata tai vaihtaa, tärkeä asiakas vaatii huomiota).
  • Kiireelliset ja ei-tärkeät asiat voivat olla esimerkiksi sähköpostien ja puheluiden hoitoa. Ne kannattaa hoitaa nopeasti ja mahdollisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä.
  • Tärkeät ja ei-kiireelliset asiat ovat tavoitteiden ja tulosten kannalta kriittisiä tehtäviä, suunnittelua, kehittämistä, yhteyksiä tärkeisiin ihmisiin ja sidosryhmiin.Niihin on varattava niin paljon aikaa kuin mahdollista.
  • Ei-tärkeät ja ei-kiireelliset asiat ovat pääosin turhia (sosiaalinen media, Tv, nettiselailu), niistä kannattaa pyrkiä eroon kokonaan.

On syytä muistaa, että jos sinulla tuntuu olevan kiireellisiä ja tärkeitä asioita monta, et oikeastaan tiedä, mikä on tärkeää. Jokaiselle päivälle on hyvä valita vain 1–3 tärkeintä tehtävää, jotka haluaa saada valmiiksi.

Jos elämässäsi on enemmän kuin kolme prioriteettia, sinulla ei ole yhtään. Jim Collins

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Nauloja, käärmeitä ja hoitajia

Jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on ratkaisu, joka on selkeä, yksinkertainen ja väärä. H.L. Mencken

Vanhusten pitkäaikaishoidon hoitajamitoitus on Suomessa ollut viimeisen vuoden aikana kiivaan poliittisen keskustelun aiheena. Hoitajamitoitus tarkoittaisi, että tehostetussa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olisi vähintään 0,7 täysiaikaista työntekijää yhtä palveluja saavaa iäkästä henkilöä kohden.

Tavoitteet ja mittaaminen ovat periaatteessa hyvä asia.

”Mittaaminen on ensimmäinen askel, joka johtaa hallintaan ja lopulta parannukseen. Jos et voi mitata jotain, et voi ymmärtää sitä. Jos et ymmärrä sitä, et voi hallita sitä. Jos et voi hallita sitä, et voi parantaa sitä. ”- H. James Harrington

Valitettavasti on myös vahvaa näyttöä siitä, että mittaukset voivat olla vaarallisia. Itse asiassa on erittäin vaikeaa löytää kannustimia tai mittareita, joilla ei ole jonkinlaista vääristää vaikutusta.

Goodhartin laki

Tässä kohdassa tulee mieleen Goodhartin laki. Sen mukaan: Kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari.

Toisin sanoen, kun mittari, jota päättäjät käyttävät arvioidakseen jonkin toiminnan suorituskykyä, on sama kuin toiminnasta vastaavien menestymisen mittari (mittarissa menestymisestä tulee päämäärä sinänsä), se ei olekaan enää luotettava suorituskyvyn mittari.

Asiaa selventävä ja usein mainittu esimerkki tämän lain voimasta on kertomus naulatehtaista Neuvostoliitossa.  Vastuuministeriön suunnittelijoiden tavoitteena oli mitata tehtaiden suorituskykyä, joten tehtaanjohtajille annettiin tavoitteet tuotettujen naulojen lukumäärän mukaan. Tavoitteiden saavuttamiseksi ja ylittämiseksi tehtaat tuottivat miljoonia pieniä, turhia nauloja. Kun mittariksi vaihdettiin tuotettujen naulojen kokonaispaino, tehtaanjohtajat päättivät tuottaa sen sijaan paljon suuria, raskaita ja hyödyttömiä nauloja.

Toinen tunnettu esimerkki kuvaa, mitä tapahtuu kun tavoitteisiin ja mittareihin lisätään myös kannustimia.

Termi kobravaikutus on saanut alkunsa Britannian siirtomaavallan aikaisesta Intiasta.  Tuolloin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli huolissaan myrkyllisten kobrakäärmeiden määrästä Delhissä. Siksi hallitus tarjosi palkkion jokaista kuolleesta kobrasta. Aluksi tämä oli menestyksekäs strategia, koska suuri määrä käärmeitä tapettiin palkkion ansiosta. Lopulta kuitenkin yritteliäät ihmiset alkoivat kasvattaa kobria palkkion tähden. Kun hallitus tuli tietoiseksi tästä, palkkio-ohjelma romutettiin, jolloin kobrien kasvattajat päästivät nyt arvottomat käärmeet vapaaksi. Tämän seurauksena villien kobrien määrä kasvoi entisestään. Näennäinen ratkaisu ongelmaan teki tilanteesta vieläkin pahemman.

En ole vanhusten hoidon asiantuntija, mutta voisin olettaa, että tämä Goodhartin laki vaikuttaa myös Suomen vanhustenhoidon hoitajamitoituksessa. Kriteeri menettää hyödyllisyytensä, kun siitä tulee politiikan tavoite.

Poliittista osaoptimointia

Poliittisten toimijoiden ajatuskulku lienee, ainakin julkisuuteen tuotuna, seuraava. Hyvä vanhusten hoito edellyttää (tutkimusten, kokemusten ja tilastojen mukaan?) 7 hoitajaa 10 vanhusta kohti, eli 0,7 hoitajaa yhtä vanhusta kohti. Tästä tehdään poliittinen avainkysymys, jolla voidaan pitää puoluetta hyvin esillä ja voitetaan vaalit. Vaaleissa tunne voittaa järjen. Kun sitten tehdään laki, että hoitajia pitää olla tuo määrä, saadaan asia kuntoon, vanhusten hoidon laatutaso sen jälkeen on hyvä. Ja vaikka todettaisiinkin, että mittariin ja sen käyttöön liittyy epäkohtia, asiaan on sitouduttu eikä voida enää perääntyä ja miettiä parempia vaihtoehtoja.

Olettamus: hoidon hyvä laatutaso = 0,7 hoitajaa/vanhus

Seuraus: kaikki huomio ja voimavarat kohdistuvat hoitajien lukumäärään, huolehditaan vain siitä, että lain mukainen määrä täyttyy. Samalla oletetaan tai annetaan ymmärtää, että vanhusten hoito on tämän jälkeen kunnossa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nykyäänkin on hoitopaikkoja, joissa on vain 0,5 hoitajaa vanhusta kohden ja hoidon taso on silti hyvä. Ja toisia, joissa on yli 0,7 hoitajaa, ja hoidon laatu heikkoa. Hoidon taso riippuu monesta muustakin asiasta kuin hoitajien määrästä. Jos hoitokulttuuri on huono, sitä ei korjata hoitajien määrällä. Hoidon tasoon vaikuttaa lisäksi suuri määrä erilaisia ympäristö-, olosuhde- ja vanhusten tilanteesta, iästä, sairauksista, jne. riippuvia tekijöitä. Niihin ei hoitajamitoituksella pystytä kuin osin vaikuttamaan.

Päinvastoin esillä on ollut useita asiaan liittyviä kielteisiä näkökohtia:

  • luvusta tulee enimmäismitoitus, vaikka hoitajia pitäisi joissain tilanteissa olla vielä enemmän
  • hoitajamitoituksen korottaminen ja sen rahoitus vie työntekijät kotihoidosta, jonka piirissä on kuitenkin yli 90 prosenttia ikäihmisistä
  • mitoitus voi hidastaa teknologian hyödyntämistä, jolloin palvelujen tuottaminen muuttuu yhä henkilöstövaltaisemmaksi

Asia on tuotu esiin monissa yhteyksissä, esimerkiksi budjettineuvos Riitta Aejmelaeus ja valtiosihteeri Martti Hetemäki kirjoituksessaan: Vanhustenhoidon ongelmat, osa 1. 15.2.2019.

Yksi mittari ei riitä

Jos saavutetaan yksi tavoite muiden yhtä tärkeiden tekijöiden kustannuksella, ratkaisu ei auta kokonaistilanteessa. Yksi ensimmäisistä vaiheista ongelman ratkaisemisessa on oikean mittarin tai oikeiden mittarien määrittäminen onnistumisen mittaamiseksi. Sen sijaan, että käytetään yhtä lukua, paras arviointi on yleensä joukko mittareita, sekoitus sekä laadullisia että määrällisiä mittareita. Valitsemalla useita mittareita voi päästä ratkaisuun ilman tahattomia seurauksia, joita tapahtuu optimoitaessa kapeaa tavoitetta.

Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Politiikka, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Saako se veneen kulkemaan nopeammin?

Miten voit parantaa mahdollisuuksiasi saavuttaa tavoitteesi?

Ensimmäinen edellytys on tietysti, että määrittelet tavoitteen oikein.

Seuraavaksi sinun pitää keskittyä siihen, mikä on tärkeintä. Hyvin usein keskitymme kuitenkin tehtäviin tai ongelmiin, jotka ovat juuri nyt edessämme sen sijaan että keskittyisimme siihen, mikä on todella tärkeää tavoitteen kannalta.

Kuinka voit varmistaa, että suurin osa ajastasi kuluu kriittisiin asioihin, jotka auttavat sinua saavuttamaan tavoitteesi? Miten teet päätöksiä ja valintoja, jotka vievät sinua parhaiten kohti tavoitetta? Jos teet työtä ryhmässä, kaikkien tulisi olla selvillä, mikä on tärkeintä menestyksen ja tavoitteen saavuttamisen kannalta.

Seuraava tarina kertoo erään tavan menestyä tavoitteen saavuttamisessa.

Ben Hunt-Davis oli Ison-Britannian soudun miesten kahdeksikko -joukkueen kapteeni. Vuonna 1998, taas uuden pettymyksen jälkeen Kölnin regatassa, hän yhdessä joukkueen muiden jäsenten kanssa totesi, että jos he jatkavat samalla tavalla, odotettavissa ei ollut muuta kuin 7. sija toisensa jälkeen. Joukkue oli jatkuvasti epäonnistunut voittamaan mitalia tai edes pääsemään finaaliin suurissa kilpailuissa.

Silloin kapteeni kehitti yksinkertaisen säännön: Jokaisen toiminnan kohdalla, jonka joukkue ajatteli tekevänsä, he kysyvät ”Saako se veneen kulkemaan nopeammin?” He kysyivät saman kysymyksen kaikesta, mitä he aikoivat tehdä. Kun joukkue kauhisteli 20 kilometrin aamulenkkiä, he kysyivät toisiltaan ”Saako se veneen kulkemaan nopeammin?” Kun joku ajatteli menemistä pubiin, toiset kysyivät “Saako se veneen kulkemaan nopeammin?” Heidän keskittymisensä kohdistui pelkästään suorituskykyyn, tuloksiin, joita he toivoivat saavuttavansa.

Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000 joukkueesta tuli, vastoin kaikkia ennakkoveikkailuja, ensimmäinen brittiläinen joukkue, joka voitti olympiakultaa vuoden 1912 jälkeen.

Kyseessä on hieno esimerkki siitä, miten tavoitteet voivat ohjata päätöksiä ja valintoja. Kun itselläsi on joku selkeä tavoite, jonka saavuttamiseen haluat todella panna aikaasi ja ponnistelujasi, keksi sille oma ”Saako se veneen kulkemaan nopeammin?”– kysymyksesi. Ja keskity sitten sen avulla saatuihin vastauksiin ja tehtäviin.

Tavoite on unelma, joka otetaan vakavasti. Henry David Thoreau

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tavoitteet, Tuottavuus, Urheilu | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Miksi tosiasiat eivät muuta mieltämme?

Jos tosiasiat ja teoria eivät sovi yhteen, muuta tosiasioita. Albert Einstein

Presidentti Donald Trump suhtautuu tunnetusti tosiasioihin suurpiirteisesti. Tosiasiat ovat hänelle vain mielipiteitä, joita voi muuttaa ja käyttää tilanteen mukaan. Tosiasioiden huomioimatta jättäminen ja vääristä mielipiteistä kiinni pitäminen aiheuttavat aina suurta hämmennystä julkisuudessa, kun puhutaan Trumpista ja hänen kannattajistaan.

Mutta oletko varma ettet itse tee jossakin asiassa samaa virhettä? Et voi olla tästä varma, koska meillä kaikilla on sama ongelma. Pidämme itsepintaisesti kiinni joistakin tosiasioiden vastaisista mielipiteistämme.

Mistä on kysymys? Miksi tosiasiat eivät muuta mieltämme? Miksi uskomme vääriin tai epätarkkoihin ajatuksiin? Kuinka tällainen toiminta hyödyttää meitä?

Taustalla on erityisesti kaksi ihmisen ajatteluun liittyvää piirrettä.

  1. Ihminen tekee mielipiteistään ja uskomuksistaan osan identiteettiään. Ne ovat osa häntä, ne ovat kuin muuri, joka suojaa häntä ulkoisia uhkia vastaan. Kun joku yrittää asettaa hänen mielipiteensä kyseenalaisiksi, se koetaan hyökkäyksenä hänen muuriaan, identiteettiään vastaan. Siksi hän vastustaa, ainakin aluksi, kaikin keinoin tätä hyökkäystä. Hän ei edes kunnolla paneudu muiden argumenttien sisältöön tai järkevyyteen. Kyse ei ole tosiasioista vaan tunteista: syvien uskomusten kyseenalaistaminen voi uhata koko identiteettiä. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kysymys, sitä tiukemmin hän pitää kiinni mielipiteistään.

Kun vastakkaiset tosiasiat haastavat identiteettisi, aivosi havaitsevat tämän psykologisen uhan ja suojaavat sinua ikään kuin kysymyksessä olisi todellinen fyysinen uhka. Se, että yrittää arvioida vastakkaisten mielipiteiden erilaisia näkökantoja puolesta ja vastaan, vaatii valtavia ponnisteluja. Aivosi optimoivat ja keksivät ratkaisuun nopeamman oikotien. Koska vaatii liian paljon työtä arvioida ristiriitaisia tietoja ja selvittää mikä oikein, on helpompaa etsiä kaksi tai kolme asiaa nykyisen näkökulmasi tukemiseksi.

Ihmiset ovat parhaimmillaan suodattaessaan uutta tietoa niin, että heidän vanhat käsityksensä pysyvät ennallaan. Vahvistusharha saa ihmisen hylkäämään omia ennakkokäsityksiään kyseenalaistavat todisteet ja jättää jäljelle niitä tukevat. Me emme käytä tietoa muodostaaksemme uskomuksia. Me muodostamme ensin uskomuksen ja siihen perustuen valitsemme, mitä tietoa hyväksymme.

  1. Toinen piirre liittyy ihmisen sosiaalisuuteen. Ihmisillä on voimakas halu kuulua johonkin. Kun kuulumme johonkin ystäväpiiriin, ryhmään, heimoon, perheeseen, puolueeseen, kansakuntaan, se antaa meille yhteenkuuluvaisuuden ja turvallisuuden tunteen. Tuohon ryhmään kuulumisen katsotaan yleensä edellyttävän, että omaksuu myös sen yhteiset arvot, tavoitteet, uskomukset ja mielipiteet. Totuus ja tarkkuus eivät ole ainoita ihmismielen kannalta tärkeitä asioita. Emme aina usko asioihin, koska ne ovat oikein. Joskus uskomme asioihin, koska ne saavat meidät näyttämään hyviltä ihmisistä, joista välitämme ja joiden muodostamaan ryhmään kuulumme.

Pidämme kiinni vääristä uskomuksista, mielipiteistä, koska ne ovat hyödyllisiä sosiaalisessa mielessä, vaikka ne eivät olisikaan sitä tosiasiallisesti. Kun meidän on valittava, valitsemme oman ryhmämme, ystävämme tai perheemme tosiasioiden sijaan. Siihen, miten suhtaudumme meille esitettyjen ajatusten järkevyyteen, vaikuttaa myös se, sopivatko ne esimerkiksi meidän poliittiseen kantaamme.

Tosiasiat eivät muuta mieltämme. Ystävyys muuttaa. On tutkittu, että ihmiset, jotka todennäköisimmin saavat meidät muuttamaan mielemme, ovat samaa mieltä kanssamme 98 prosentissa aiheista.

Vaikeimmatkin aiheet voidaan selittää hidasälyiselle miehelle, jos hän ei ole vielä muodostanut käsitystä niistä; mutta yksinkertaisintakaan asiaa ei voida tehdä älykkäälle ihmiselle selväksi, jos tämä on vakuuttunut siitä, että hän tietää jo ilman epäilyn varjoakaan, mitä hänelle esitetään. Leo Tolstoi

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Persoonallisuus, Psykologia | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Takinkääntö ja oikeassa oleminen

Aiemmin olin päättämätön, mutta nyt en ole niin varma. NN

Takinkääntöä eli mielipiteensä muuttamista pidetään kai yleisesti kielteisenä asiana. Ainakin poliitiikassa takinkäännöt ovat saaneet huonon maineen.

Ihmiset, jotka muuttavat mieltään, aiheuttavat hämmennystä muissa ihmisissä, joihin muutos vaikuttaa. He näyttävät olevan epävarmoja itsestään, heikkoja ja yrityksissä he näyttävät olevan huonoja johtajia. Mielenmuutos johtaa usein luottamuksen ja uskottavuuden menettämiseen. Mutta onko mielipiteensä muuttaminen kuitenkaan huono asia?

Mielipiteensä muuttamisesta voi perustellusti olla myös eri mieltä.

Amazonin perustaja ja pääomistaja Jeff Bezos kertoi eräässä haastattelussa näkemyksiään tästä asiasta.

Hän sanoi, että ihmiset, jotka ovat usein oikeassa, ovat ihmisiä, jotka muuttavat usein mieltään. Hän ei usko, että ajatuksesta kiinni pitäminen on erityisen positiivinen piirre. On täysin terveellistä – jopa rohkaistavaa – omaksua huomenna idea, joka on ristiriidassa tämänpäiväisen ideasi kanssa.

Bezos on havainnut, että kaikkein viisaimmat ihmiset tarkistavat jatkuvasti käsityksiään ja pohtivat uudelleen ongelmaa, jonka he ajattelivat jo ratkaisseensa. He ovat avoimia uusia näkökulmia, uutta tietoa, uusia ideoita ja ristiriitoja kohtaan ja haastavat oman ajattelunsa.

Tämä ei tarkoita, että sinulla ei pitäisi olla hyvin muotoiltua näkemystä jostakin asiasta, mutta se tarkoittaa, että sinun on pidettävä näkemystäsi väliaikaisena.

On oikeastaan outoa, että esimerkiksi poliitikkojen odotetaan olevan johdonmukaisia ​​ja omaavan vankkumattomia näkemyksiä pitkiä ajanjaksoja, vaikka maailma muuttuu radikaalisti koko ajan.

Maailma on valtava ja täynnä jatkuvasti muuttuvaa tietoa. Vaikka tiedätkin, että tiedät jotain tänään, tilanne voi muuttua huomenna. Voit joko virheellisesti uskoa siihen, mitä teit eilen tai muuttua itsekin.

Ehkä jokaisen meistä kannattaisi uhrata vähän aikaa tälle näkemykselle.

Kun pitää valita mielensä muuttamisen ja sen todistamisen välillä, ettei sitä tarvitse tehdä, melkein kaikki kiirehtivät todistelemaan.  John Kenneth Galbraith

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti