100-vuotias Suomi. Jatkuuko menestystarina?

Suomi ei ole Onnen satumaa. Mutta sellaista maata ei olekaan, jossa kaikilla olisi kaikki mahdollinen hyvin.

Menestystä on vaikea mitata

Menestymisen arviointi on aina suhteellista. Yleispäteviä mittareita ei ainakaan ihmisistä puhuttaessa ole.

Mutta yrityksiä voi mitata täsmällisilläkin mittareilla. Liikevaihto, liikevaihdon kasvu ja ennen kaikkea kannattavuus ovat kansainvälisiä mittareita, joilla yrityksiä voi verrata keskenään.

Entä sitten kansakunnat ja valtiot? Kehittymistä ja menestystä mitataan yleisimmin taloudellisella mittarilla bruttokansantuote asukasta kohti. Viime vuosina sitä on kuitenkin yhä enemmän arvosteltu. Se on huono hyvinvoinnin mittari. Se ei ota huomioon muita tärkeitä arvoja, ympäristöön, terveyteen, koulutukseen jne. liittyviä asioita.

Suomi on menestynyt kaikilla mittareilla

Suomi on maailman valtioiden joukossa kärkisijoilla kymmenillä, myös elämänlaatuun liittyvillä, mittareilla arvioituna.

Kaikilla aloilla ja alueilla pätee jonkinlainen alenevan rajatuoton laki. Mitä korkeampi on jonkun alueen taso, sitä vaikeampaa on sen ylläpito ja parantaminen.

Sama pätee myös moniin Suomen saavuttamiin tuloksiin. Esimerkiksi urheilussa ja nyt viimeisimpänä koulutuksessa huipputason menestys on alkanut hiipua. Muut valtiot ovat vuorostaan vauhdissa.

Taloudellinen kehitys Suomessa on ollut erinomainen. Erään tilaston mukaan vuodesta 1860 vuoteen 2015 elintaso kasvoi Suomessa 25-, Ruotsissa 22-, Yhdysvalloissa 18- ja Saksassa 15-kertaiseksi.

Suomi nousi ennätystahtia kehitysmaasta yhdeksi maailman rikkaimmista maista.

Viimeiset kymmenen vuotta ovat kuitenkin olleet Suomelle vaikeat, ja olemme pudonneet BKT-vertailussa monta sijaa (nyt sijaluku on, eri lähteiden mukaan, karkeasti 25 – 30).

YK:ssa on jäsenmaita nyt 193, joten sijoitus ei silti ole huono.

Entä tästä eteenpäin?

Viimeisen kymmenvuotiskauden perusteella herää kysymys, onko syytä huoleen. Mistä nyt kiikastaa?

Vaivaako satavuotiasta Suomea dementia, kalkkeutuminen vai vain väsymys? Väestö ikääntyy, eikä tuoretta verta kovin innokkaasti haluta muualta. Kaikenlaista vaivaa alkaa olla enemmän ja enemmän, eikä 100-vuotias oikein tahdo innostua mistään.

Vai onko kyseessä yritysmaailmasta tuttu ilmiö, jonka mukaan ”menestyvää yritystä ei pelasta mikään.” Menestys sokeuttaa, visio hämärtyy, byrokratia kasvaa ja uusiutumiskyky häviää. Ei löydy enää halua ja kykyä muuttua.  Jos ei tapahdu kasvua, yritys kuolee.

Tämä yritysten ongelma voi olla Suomenkin kohdalla kyseessä.

Osaammeko jatkaa menestystä?

Professori Matti Pohjola on todennut kirjoituksessaan mm. että

”Ensimmäistä kertaa ollaan tilanteessa, jossa koulutuksen taso ei enää automaattisesti nouse väestön ikärakenteen muutoksen vuoksi, sillä nuoret ikäluokat eivät ole enää vanhempia paremmin koulutettuja. Kun Suomi on samalla siirtymässä teollisesta yhteiskunnasta tietointensiiviseen palvelutalouteen, koulutuksesta leikkaaminen ei ole parasta politiikkaa.”

”Uusia ideoita on entistä vaikeampi löytää, sillä kokonaistuottavuus vähenee ideoiden tuotannossa. Talouskasvun ylläpitäminen tietyllä vauhdilla vuodesta toiseen vaatii siksi jatkuvasti kasvavia investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen.”

”Pienellä kansantaloudella on mielestäni vain yksi ainoa talouskasvun strategia: hyödyntää maailmantalouden muutosvoimat. Sen toteuttaminen ei onnistu ilman jatkuvaa koulutusta, tutkimusta ja kehittämistä.”

Hyvinvointivaltion ylläpito ja kehittäminen eivät oikein onnistu ilman tervettä taloutta.

Yhdestä tavoitteesta – hyvinvointivaltion ylläpito – ollaan samaa mieltä, mutta keinoista vallitsee suuri erimielisyys.

Suomalaisista on sanottu, että yhdistämme rivimme ja kokoamme voimamme vastoinkäymisten edessä.

Mutta ilmeisesti meillä menee edelleen hyvin. Mitään tarvetta yleiseen ilmapiirin muutokseen ei nähdä eikä ole näköpiirissä. Enemmänkin maataan vanhoissa etupiirihaudoissa.

Jotain positiivista voi ehkä nähdä nuorten piirissä. Kansainvälistyminen on arkipäivää, ja yrittäminen on muotia opiskelijapiireissä. Slush-tapahtuma on tästä hyvä esimerkki.

Nuorissa on tulevaisuus. Annetaan siis heille mahdollisuus.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Politiikka, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Edessä vaikea päätös? Nuku yön yli.

Kaikille meille tuttu termi ”nukkua yön yli” tarkoittaa fraasisanakirjan mukaan: harkita asioita, välttää liian äkkinäisiä päätöksiä.

Sanonta on liitetty Paavo Väyryseen, joka käytti sitä v. 1979 muuttaessaan mieltään Kemijoen kalakorvauksista yhden yön nukuttuaan.

Väyryselle on naureskeltu tästä tapahtumasta ja sanonnasta. Mutta totuus on, ettei yön yli nukkuminen ole ollenkaan huono tapa parantaa päätösten laatua. Meistä lähes jokaisella on kokemuksia intuitiosta, joka liittyy yön yli nukkumiseen.

Nukkuminen auttaa päätöksenteossa

Tutkimustulokset nukkumisen vaikutuksista päätöksentekoon ovat osittain ristiriitaisia.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat kuitenkin unen positiivisen vaikutuksen ongelmanratkaisukykyyn ja yleensäkin ihmisen hyvinvointiin.

Unitutkija ja professori Markku Partisen mukaan selitys löytyy hermostosta ja aivojen synapseista. Partinen selittää, että unen – erityisesti syvän unen – aikana aivot niin sanotusti puhdistuvat.

”Unen aikana aivoissa muodostuu uusia synaptisia yhteyksiä ja vähemmän tärkeitä yhteyksiä häviää. Aivot käsittelevät unen aikana päivän aikana nousseita ongelmia, uusia synapseja muodostuu ja näin ongelmanratkaisukyky paranee. Jos aivojen eri osien välillä ei tarvita uusia yhteyksiä, kuten pienten ja yksinkertaisempien pulmien kohdalla, unen merkitys on niiden ratkaisussa vähäisempi”, Partinen sanoo.

Intuitio on olennainen osa ajatteluamme

Aikanaan arvioitiin, että käytämme normaalisti vain 10 prosenttia henkisistä voimavaroistamme.

Nykykäsityksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Viimeisimmän aivotutkimuksen mukaan me kuitenkin pystymme käyttämään täysin tahtomme mukaan vain pientä osaa (5-10%) aivojen kapasiteetista, tietoista ajattelua. Loput, eli alitajuinen ajattelu, on tahdostamme riippumatonta, intuitiivista ajattelua.

Alitajunta työskentelee jatkuvasti sekä ollessamme valveilla, että nukkuessamme.  Se ei lepää koskaan. Lisäksi on arvioitu, että se työstää tietoa 200-300 000 kertaa nopeammin kuin tietoinen päättely.

Alitajunnan käyttämistä, intuitiivisen ajattelun parempaa hyödyntämistä ja tehostamista on viime aikoina tutkittu paljon.

Anna alitajunnallesi ohjeita ennen nukkumista

Intuitiivisia ratkaisuja voi parantaa ennen nukkumaan menoa tehtävillä toimilla. Kun kertaat ongelman keskeiset asiat tai kirjoitat ne paperille ennen nukkumista, ne antavat alitajunnallesi suuntaviivat, minkä kanssa työskennellä nukkumisen aikana.

Asiaa auttaa, kun kysyt itseltäsi paljon asiaan liittyviä kysymyksiä. Mitä täsmällisempiä kysymykset ovat, sitä selvempiä tulevat olemaan myös vastaukset.

Listan tekeminen auttaa unitutkijoiden mukaan myös nukkumaan paremmin. Kun mieltäsi askarruttavat kysymykset on purettu paperille, se vapauttaa mielesi rauhoittumaan.

Nukkuessasi alitajuntasi työstää näitä asioita ja kysymyksiä.

Aivotutkimusten mukaan aivot, erityisesti etuotsalohkon aivokuori, ovat aktiivisimpia ja luovimpia heti nukkumisen jälkeen.  Alitajunta on nukkuessasi vapaasti vaellellen yhdistellyt asioista mielessäsi. Luovuushan on loppujen lopuksi yhteyksien luomista aivojen eri osien välillä.

Aamu on todettu parhaaksi ajankohdaksi tehdä luovuutta vaativaa työtä.

Heti aamulla kannattaa ryhtyä purkamaan alitajunnan työn tuloksia. Herättyäsi ala kirjoittaa paperille mieleen tulevia kyseiseen asiaan liittyviä ajatuksia. Niiden joukosta voit vähintään löytää uusia ratkaisumalleja ja näkökulmia ongelmaasi. Usein myös joku yksittäinen ajatus tai vaihtoehto tuntuu heti oikealta ja vastaa tavoitteitasi.

Maineikas keksijä Thomas Edison on sanonut: ”Älä koskaan mene nukkumaan ilman pyyntöä alitajunnallesi”. Monet menestyneet henkilöt ovat käyttäneet tarkoituksellisesti tätä keinoa alitajuntansa työn avustamiseen.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Teen parhaani ja katsotaan, mihin se riittää?

Kun ihminen sanoo, että teen parhaani – ja urheilija lisää usein, katsotaan mihin se riittää – mahtaako kukaan oikein tietää, mistä on kysymys.

Usein varmaan ajatellaan, että kun ihmiselle sanotaan, että tee parhaasi, tarkoitus on kannustaa asettamatta kuitenkaan liikaa paineita. Kunhan vain tekee parhaansa, kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä.

Entisellä alppihiihtäjä Kalle Palanderilla on hyvä selitys, miksi suomalaiset urheilijat turvautuvat tähän tavoitteeseen: ”Nöyrällä urheilijalla on helkatin paljon helpompi olla Suomessa urheilijana. Kun ei tee mitään numeroa itsestään, on nöyrä, ei juhli liikaa eikä näytä menestystään, niin on paljon helpompi olla, varsinkin mediassa. Auta armias, jos sanot, että olet menossa olympialaisiin voittamaan, etkä sitten voitakaan sitä kisaa, niin voi että.”

Sen, että tekee parhaansa, pitäisi kyllä arkijärjen mukaan olla itsestään selvää lähes kaikissa tilanteissa. Ei oikein voi kuvitella, että urheilija, joka lähetetään edustamaan maataan, ei yritä parastaan kilpailussa ja tekee suorituksensa puolitehoilla, huvikseen.

Mitä ”teen parhaani” tarkoittaa?

Teen parhaani on hyvin epämääräinen lupaus. Yleensä urheilija ei tarkoita sillä edes, että tekisi ennätyksensä.

Teen parhaani on kyllä positiivinen ilmaisu. Siitä puuttuu kuitenkin se asenne, että kilpailutilanteessa pitäisi yrittää venyä, saavuttaa jotain parempaa kuin aikaisempi taso.

Urheilijalla pitäisi olla joku muu tavoite. ”Tavoitteeni on tehdä tämän vuoden paras tulos, ennätykseni…”  ”Tavoitteeni on selviytyä välieriin, loppukilpailuun, palkintosijoille…”

Triathlonisti Kaisa Sali oli asettanut itselleen peräti neljä erihenkistä tavoitetta, kun hän päätti menestyksekkään kilpailukautensa v. 2017 osallistumalla uransa kuudenteen täyden matkan Ironman-kisaan Arizonassa Yhdysvalloissa.  Mikään tavoitteista ei ollut voitto.

Tietysti tavoitteen määrittely ja ilmaisu riippuvat lajista. Mutta aina joku tavoite pitää olla, vaikka sitä ei ehkä jostain syystä halua tuoda julki. Ja useimmilla urheilijoilla varmaan onkin jonkinlainen haave, ajatus tai unelma, jos ei suoranaista tavoitetta.

Tässä on käsitelty vain urheilua. Haaveet ja unelmat eivät kuitenkaan toimi esimerkiksi yritystoiminnassa.

Mitä ”teen parhaani” sijasta?

Kokemukset ja tutkimukset osoittavat selvästi, että tavoitteet, jotka ovat täsmällisiä ja vaativia, tuottavat paljon parempia tuloksia kuin tavoitteet, jotka ovat epämääräisiä ja joissa rima on asetettu matalalle. Ne motivoivat tekijöitään paremmin.

Kun meille kerrotaan täsmällisesti, mitä meiltä odotetaan, mahdollisuus tyytyä vähempään poistuu. Sama tilanne on myös silloin, kun asetamme tavoitteen itse itsellemme. Emme enää voi sanoa, että mitä olemme tehneet, on parasta, jos tavoitetta ei saavuteta.

Vaikeiden tavoitteiden asettamista pelätään. Ajatelleen niiden lannistavat jo alussa. Kysymys on kuitenkin vaikeustasosta. Tavoite ei saa olla epärealistinen, sen pitää olla vaikea, mutta mahdollinen. Vaikea tavoite on omiaan lisäämään keskittymistä tehtävään, ponnistelua ja omistautumista. Se saa meistä irti tiedostamattomia voimavaroja.

Ihmiset yleensä tekevät, mitä heiltä pyydetään. Harvoin kukaan tekee enempää. Vaikeat tavoitteet saavat aikaan ihmeitä, suoritukset nousevat uudelle tasolle. Onnistuminen haasteellisessa tehtävässä tuottaa rutosti mielihyvää ja tyydytystä työstä, lisää itseluottamusta ja sitä kautta onnistumisia jatkossakin.

Tämä on yksi näkökulma asiaan. On muunkinlaisia mielipiteitä ja varmaan niihin on perusteitakin. Mutta on paljon elämänalueita, joissa ”teen parhaani” ei riitä. Yritys ei menesty, jos kaikki tekevät ”parhaansa”, mutta kilpailijayrityksessä tehdään enemmän ja paremmin.

Periaatteen pitää olla kuin Formula ykkösten maailmanmestari Lewis Hamiltonilla. Kun hän saapui Monacon GP-kilpailun rata-alueelle ennen aika-ajoja, Hamilton sanoi: Katsotaan nyt. Aika-ajot ajetaan ensin. Teen parhaani ja enemmänkin.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Bisnes, Tavoitteet, Urheilu | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia

Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta

Me emme ole luontaisesti järkeviä.  Ajattelemme yleensä ensin alitajunnan tasolla, intuitiivisesti.

Ihmisen esihistoriassa meidän piti nopeasti päätellä, mitkä asiat olivat vaarallisia ja mitkä turvallisia. Tähän tarpeeseen kehittyi intuitiivinen ajattelu. Se on nopea ja kytkee ilmiöitä yhteen sen nojalla, mitkä tapahtumat seuraavat toisiaan.

Intuitiivinen arkiajattelu vie kuitenkin helposti harhaan, koska se ei vaivaudu arvioimaan edes tietojen totuusarvoa. Se ei tähtääkään totuuden etsimiseen, vaan sille riittää, että löytyy jokin ratkaisu.

Erityisen huonosti aivomme ovat kehittyneet käsittelemään todennäköisyyksiä ja sattumia, joita nykymaailma on kuitenkin täynnä.

Vaikka intuitio on hyödyllinen esimerkiksi käsitellessään muita ihmisiä ja sosiaalisia suhteita, se johtaa harhaan, kun sen pitäisi selvitä ongelmista, joissa todennäköisyys tulee eteen. Aivot eivät ole viritetty sattumille ja todennäköisyysongelmille.

Pari esimerkkiä:

Pienten lukujen laki

Yksi sattumaan liittyvä harha, johon meillä on taipumus uskoa, on pienten lukujen laki. Se tarkoittaa, että vedämme johtopäätöksiä liian pienestä määrästä havaintoja.  Teemme yleistyksiä vähäisellä tietomäärällä.

Sattuman merkitys on esimerkiksi monille sijoittajille vaikea ymmärtää. Jos jonkin osakerahaston hoitajalla on kolme indeksin tuoton ylittävää vuotta peräkkäin, sijoittajat ajattelevat helposti, että salkunhoitaja on keskimääräistä parempi, ja sijoittavat rahansa tuohon rahastoon.

Kun on kyse sijoittamisesta, johtopäätös on suurin piirtein samaa tasoa kuin arvella, että kun kolikonheitolla on tullut kolme kertaa kruuna, uskoo että myös seuraava on kruuna.

Lyhyellä aikavälillä ja pienellä määrällä tapahtumia sattuma ohjaa menestystä todella paljon. Tutkimusten mukaan ei juuri löydy salkunhoitajia, joiden voidaan katsoa säännöllisesti voittaneen markkinat.

Siksi rahastojen esittelyssä onkin aina mukana lauseke: Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.  Sijoittajien kannattaisi huomioida se.

Uhkapelaajan harha

Pelaat rulettia ja pallo pysähtyy viisi kertaa peräkkäin punaiselle. Pitäisikö sinun pysyä punaisella, koska olet ”kuumassa putkessa” vai pitäisikö siirtyä mustalle, koska on sen ”vuoro”.  Sillä ei todellisuudessa ole väliä, koska rulettipyörällä ei ole muistia. Seuraavaksi voi yhtä todennäköisesti tulla punainen tai musta. Silti pelaajat ikävä kyllä turvautuvat ”kuuman putken” virheeseen tai ”nyt on mustan vuoro” virheeseen.

Kysymyksessä on ns. uhkapelaajan harha.   Uskotaan, että jos jotain tapahtuu useammin kuin normaalisti, se tapahtuu harvemmin tulevaisuudessa, tai päinvastoin, jos joku asia tapahtuu harvemmin kuin normaalisti, se tulee tapahtumaan useammin jatkossa. Tilanteissa, joissa tapahtuma on tosiasiassa satunnainen, tämä usko, vaikkakin kiehtoo mieltä ja ajattelua, on väärä.

Ruletti on sattumanvarainen prosessi, jossa mahdollisuus saada punainen tai musta ei koskaan riipu edellisestä tuloksesta. Todennäköisyys palautuu aina joka heiton jälkeen ennalleen, mutta siitä huolimatta meillä on taipumus ottaa aikaisemmat tulokset huomioon.

Myös sään ennustaminen on edelleen paljolti lottoarvontaa, vaikka ennustemenetelmät ovat kehittyneet huimasti.

Kun olemme tekemisissä sattuman kanssa, aivomme keksivät mitä kummallisempia tapoja tulla toimeen elämän ennustamattoman luonteen kanssa.

Lisäksi uskomme, että voimme vaikuttaa sattumiin.

Meillä on lisäksi tapana aliarvioida onnen osuutta elämässä yleensä ja yliarvioida sitä onneen perustuvissa asioissa.

Tärkeintä on kuitenkin aina muistaa, että vaikka kaikkia ajattelun harhoja ei kukaan pysty täysin torjumaan, on syytä olla niistä tietoinen ja yrittää haastaa niitä joka tilanteessa.

Asioissa ja yhteyksissä, joilla on vähäistä suurempaa merkitystä itsellemme, kannattaa aina pysähtyä hetkeksi ajattelussaan ja miettiä, mistä on kysymys? Mitkä ovat tosiasiat? Ajattele ainakin kahdesti. Mieti vaihtoehtoja.  Ole kriittinen.

Jos olet enemmän kiinnostunut sattumasta,  suosittelen  Kahnemanin ja Mlodinowin teoksia.

Sattuma on perustavampaa laatua ole käsite kuin syy-seuraussuhde.  Max Born

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Sijoittaminen, Todennäköisyys | Avainsanoina , , , , , , , | 2 kommenttia

Luovuus on nykyajan taikasana

Luovuus on yksi nykyajan taikasanoista. Sen avulla aukeavat uudet mahdollisuudet ja ratkeavat kaikki ongelmat.  Luovuudesta ja innovaatiosta on tullut hokemia, joiden myötä käsitteet ovat kokeneet inflaation.

Luovuus ja innovaatiot ovat esillä kaikkialla, missä sivutaan ihmisten, yritysten ja koko yhteiskunnan kehittymistä ja ongelmien ratkaisua. Kunhan vain niitä löytyy, kaikki onnistuu. Pääministerin mukaan Suomi on nostettava luovuuden kärkimaaksi.

Luovuutta on tutkittu ja siitä on kirjoitettu paljon.

Luovuuteen ja innovatiivisuuteen liittyy kuitenkin paljon ongelmia ja myyttejä.

Eräs myytti liittyy niihin olosuhteisiin, joissa luovuus voi vallita tai joita pitäisi erityisesti suosia, jos haluaa lisää luovuutta.   Sanotaan esimerkiksi että

  • Luovuus löytyy metsän siimeksessä, meren äärellä, hiljaisuudessa ja luonnossa.
  • Luovuutta ruokitaan jouten ololla, ajattelemalla ja pysähtymällä.
  • Luovuuden syntymiseen tarvitaan rauhoittumista ja pysähtymistä
  • Milloin viimeksi sinun työpaikallasi pysähdyttiin ja annettiin luovuudelle tilaa ja erityisesti aikaa?
  • Työyhteisössä on tärkeää, että ideoimiseen on varattu aikaa ja mahdollisuuksia.
  • On tärkeää antaa itselleen lepoa, palautumista ja rauhoittumista.
  • Luovan työyhteisön tunnistaa avoimesta ilmapiiristä.

Mutta onko tämä koko totuus?

On totta, että on olemassa ympäristöjä, jotka suosivat luovuutta ja niitä, jotka tukahduttavat sen. Mutta ympäristö, tai olosuhteet tai yrityksen johtaminen eivät yksinään riitä luovuuden ja innovaatioiden herättämiseen. Niitä tietysti tarvitaan, mutta ne eivät riitä.

Mikä yleensä unohtuu? Mistä harvemmin puhutaan luovuuden yhteydessä?

Kannattaa palauttaa mieleen, mitä T. A. Edison sanoi: Neroudesta on 1 % inspiraatiota ja 99 % perspiraatiota.  Albert Einstein on todennut saman vähän eri sanoin: Neroudesta on 1 % lahjakkuutta ja 99 % kovaa työtä.

Sama pätee luovuuteen. Luovuus perustuu pääosin vuosien ja joskus vuosikymmenien työhön, harjoitteluun, kokeiluun ja erehtymiseen, oppimiseen.   Emme pysty olemaan luovia jollain alueella, ellemme saavuta sillä riittävää asiatuntemusta.

Pablo Picassosta kerrotaan seuraavaa tarinaa:

Tarinan mukaan Picasso istui Pariisissa kahvilassa, kun hänen ihailijansa lähestyi ja pyysi, voisiko Picasso nopeasti piirtää hänelle jonkin kuvan lautasliinalle. Picasso myöntyi kohteliaasti, ja ojensi hetken päästä lautasliinan takaisin, sekä sanoi: ”Miljoona dollaria.” Ihailija hämmentyi ja kysyi: ”Miten voitte pyytää niin paljon? Sehän vei vain minuutin piirtää”. ”Ei”, Picasso vastasi. ”Minulta vei 40 vuotta oppia piirtämään näin.”

Luovuus ja innovaatiot ovat tärkeitä, mutta meidän pitäisi aina myös yrittää muistaa, etteivät ne tule helpolla eikä niissä pelkkä ympäristö auta. Niihin vaaditaan työtä.

Jonkin idea synnyttäminen perustuu yleensä kovan työn kautta saavutettuun kokemukseen kyseisestä asiasta. Mutta pelkkä idea ei usein vielä johda mihinkään. Yleensä vaaditaan kovaa työtä myös idean toteuttamiseen ja käytäntöön viemiseen.

Innovaatio = kova työ + luovuus/idea + kova työ

Luovuus on mukava asia, mutta siihen liittyvä kova työ saattaa arveluttaa.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Bisnes, Onnistuminen, Oppiminen | Avainsanoina , , , , | 2 kommenttia

Sääntöjä voi muuttaa, altavastaajasta voittajaksi.

Miksi Islanti menestyy jalkapallossa ja Suomi ei?

Muistamme kaikki Raamatusta Daavidin ja Goljatin taistelun. Sitä käytetään paljon vertauskuvana urheilussa, kun joku vähemmän tunnettu ja heikommaksi arvioitu urheilija tai joukkue kohtaa suuren ja ylivoimaisen vastustajan.

Vuoden 2016 jalkapallon EM-kisoissa tällaisena otteluna hehkutettiin Islannin ja Englannin kohtaamista. Tuossa ottelussa Islanti, jonka asukasluku on runsaat 300.000, yllätti Englannin, jossa sanotaan olevan rekisteröityjä jalkapalloilijoitakin yli kymmenen kertaa enemmän kuin Islannissa asukkaita.

No, yllätti ja yllätti. Kun raamatun tarinaa Davidin ja Goljatin taistelusta on tarkemmin analysoitu (esimerkiksi Malcolm Gladwell kirjassaan Daavid ja Goljat), on voitu osoittaa, että tarina onkin myytti. Se on myytti siinä mielessä, että itseasiassa Daavidin voitto ei ollut onnea, tai sattuma tai yllätys, vaan perustui Daavidin vahvuuksiin ja Goljatin heikkouksiin.

Näin myös Islannin kohdalla. Siitä Suomikin voisi ottaa mallia.

Suuri koko ei ratkaise, se voi olla päinvastoin vain haitta.

Goljatilla oli suuria heikkouksia: hän oli iso ja kömpelö, hidas, ilmeisesti puolisokea, ja varustautunut vain mies miestä vastaan käytävään lähitaisteluun haarniskan, kilven ja miekan kanssa.  Daavid sen sijaan oli nopea ja ketterä, pysyi kaukana Goljatista, ja käytti aseenaan linkoa, jota vastaan Goljat oli täysin suojaton.

On sanottu, että Goljatilla oli itse asiassa yhtä paljon mahdollisuuksia Daavidia vastaan, kuin miekalla varustetulla miehellä on nykyaikaisella automaattisella käsiaseella varustettua miestä vastaan (katso  Indiana Jones).

Daavidilla oli suunnitelma. Hän tiesi, missä hänen vahvuutensa olivat. Hän ei pelannut Goljatin peliä tämän säännöillä. Daavid pelasi aivan eri peliä ja muutti säännöt omaksi edukseen.

Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, eikä kukaan, joka näyttää ylivoimaiselta, ole voittamaton.

Elämässä on paljon tilanteita, joissa kaikki ei ole sitä miltä aluksi näyttää. Altavastaajaksi arvioitu voi oikein toimien ollakin voittaja.  Etukäteen paremmalta tuntuva vaihtoehto voikin olla kaukana parhaasta. Vahvimmalta tuntuva voikin olla vain jättiläinen savijaloilla.

Daavid vastaan Goljat asetelma on tuttu paitsi arkielämässä, yhteiskunnan kriiseissä, sodassa (esimerkiksi Suomi-Neuvostoliitto, Pohjois-Vietnam-USA) ja urheilussa, myös yritystoiminnassa.

Yritystoiminnassa ketterä voittaa kankean ja hidasliikkeisen.

Historia on täynnä tapauksia, joissa alkujaan pieni ja vaatimaton kilpailija on vuosien mittaan kasvanut ja lopulta saavuttanut tasavertaisen aseman markkinoilla ja joskus jopa työntänyt suuremman yrityksen konkurssiin (esimerkiksi Netflix).

Itse asiassa lähes jokainen alkava yritys on Daavidin tilanteessa.

Ja parhaat mahdollisuudet päästä alkuun, pysyä elossa ja kasvaa ovat juuri yrityksillä, jotka käyttävät Daavidin keinoja Goljatin voittamisessa.

Tarvitaan luovuutta, sitkeyttä, mielikuvitusta, nopealiikkeisyyttä, kokeilua ja ketteryyttä. Kun Daavidin ase Goljatia vastaan oli erilainen ase, linko, samoin yritysmaailman Daavidit tarvitsevat uusia aseita, uusia ratkaisuja asiakkaiden ongelmiin, uutta lähestymistapaa ja liiketoimintamallia, toimialan perinteisten toimintatapojen, sääntöjen muuttamista sekä uutta teknologiaa.

Sääntöjä voi muuttaa.

Toimialan sääntöjen muuttamisesta on ehkä tunnetuin esimerkki halpalentoyhtiöt. Vuonna 1967 toimintansa aloittanut Southwest Airlines oli ensimmäinen uutta liiketoimintamallia käyttävä yritys. Se on nykyään suurin lentoyhtiö USA:n sisäisessä liikenteessä.

Halpalentoyhtiöt toimivat radikaalisti erilaisilla periaatteilla kuin perinteiset lentoyhtiöt. Halvat hinnat perustuvat minimoituihin palveluihin, kaikki lisäpalvelut maksavat, tilankäyttö on tehokasta, lennot suosittuihin kohteisiin, lyhyet lentoajat, jne.

Uudempi esimerkki on Tesla. Se pyrkii sähköautoilla muuttamaan autoalan pelisäännöt: sähköauton valmistus on täysin erilainen maailma kuin polttomoottoriauton. Tesla on jo markkina-arvoltaan suurempi kuin aikanaan maailman suurin valmistaja General Motors, ja ohittanut myös Fordin ja BMW:n.

Jättiläiset eivät ole mitä ajattelemme niiden olevan. Samat ominaisuudet, jotka näyttävät tekevän niistä vahvoja, ovat usein suuren heikkouden lähde. Malcolm Gladwell

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Talous, Urheilu | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Teknologia hävittää työpaikkasi. Mikä avuksi: Elinikäinen oppiminen vai elinkautinen oppiminen?

Jokin aika sitten ilmestyneessä HS:n haastattelussa OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen varoitti, että OP-ryhmästä häviää lähivuosina tuhansia työtehtäviä.

”Meillä on jo kiire saada toimihenkilömme ymmärtämään, että taito oppia uutta tulee olemaan aivan keskeistä. Ihmisten pitää herätä siihen, että tätä työtä, jota hän tekee, ei ehkä tulevaisuudessa ole.”

Teknologia hävittää työtä?

OP:ssä puhaltavat samat tuulet kuin muuallakin maailmassa. Nopea teknologinen kehitys hävittää rutiininomaisia työtehtäviä. Teknologia luo kuitenkin samalla uudenlaista, enemmän koulutusta vaativaa työtä.

Eräs australialainen tutkimus mm. kertoo, että

  • jopa 44 % töistä tullaan automatisoimaan seuraavan 10 vuoden aikana
  • nuoret eivät ole valmistuneet työelämään, joka voi sisältää viisi alanvaihtoa ja keskimäärin jopa 17 eri työtä

Rutiininomaisen työn korvautuminen koneilla tarkoittaa, että mitä matalampi koulutustaso, sitä suurempi on vaara työpaikan katoamiselle.

Aikaisemmin hyvä koulutus takasi elinikäisen työpaikan ja hyvän ansiotason. Myös työttömyyden vaara oli pieni.  Nyt tilanne on muuttunut. Sekä hyvin koulutetut, että vähemmän koulutetut työntekijät alkavat olla ongelmissa. Hyvin koulutetuilla on edelleen paremmat mahdollisuudet työllistyä, mutta työpaikka ei enää välttämättä tarjoa entisiä etuja ja viihtyvyyttä.

Elinikäisen oppimisen tarve on suuri.

Yhteiskunnan, valtiovallan ja elinkeinoelämän kannalta on siis tärkeää, että ihmiset jatkavat oppimistaan, kouluttautumistaan kaiken aikaa.   Niiden tehtävä on järjestää tälle sopivat olosuhteet ja kannusteet, joilla oppimista helpotetaan ja tehdään siitä kaikille mahdollista. Tämä on myös yleisesti tiedostettu, mutta toteutus on vielä vaillinaista.

Ylätasolla, yhteiskunnan tasolla, elinikäisen, jatkuvan oppimisen ajatus ja tarve on selvä. Mutta yksilötasolla tilanne vaikeammin käsiteltävissä.

Elinkautinen oppiminen?

Kun nuorelle, joka on juuri päässyt koulusta tai saanut tutkinnon suoritettua, puhuu jatkuvasta tai elinikäisestä oppimisesta, ei ehkä saa vastakaikua.  Nuori ihminen varmaan kuulee puhuttavan elinkautisesta koulusta, elinkautisesta oppimisesta.

Vuosien ja työkokemuksen myötä kaikille kuitenkin paljastuu, että kaikkea olennaista osaamista ei opeteta eikä opita yliopistossa, korkeakoulussa tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Harva kuitenkaan sisäistää elinikäisen oppimisen ideaa.

Elinikäisen oppimisen, oikeastaan jatkuvan oppimisen, pitäisi lähteä jokaisen omasta tahdosta, halusta kasvaa ja kehittyä ihmisenä koko elämänsä ajan. Sen ei tarvitse mitenkään liittyä ulkoisiin tarpeisiin, menestymiseen tai rikastumiseen, vaikka niissäkin se auttaa. Oppiminen on jokaisen ihmisen luonnollinen mielentila, lapsesta lähtien. Oppimisen liittäminen yhteiskunnan tarpeisiin on ehkä omiaan viemään siitä pois sen luontaisen viehätyksen.

                                       Kun lopetat oppimisen, alat kuolla. Albert Einstein

Jos emme pysty oppimaan, emme pysty kasvamaan, ja se tarkoittaa, että alamme kuolla. Elämä antaa meille lukemattomia mahdollisuuksia oppia ja mitä vaikeampi tilanne, sitä enemmän todennäköisesti opimme.

Lukeminen on yksi tärkeimmistä tavoista oppia

Kun ajattelee nyt koulua käyvien lasten ja nuorten lukemista ja siitä esitettyjä tietoja, miten vähän lapset lukevat, se herättää kysymyksiä. Pystyvätkö nykynuoret jatkossa enää oppimaan, jos he eivät lue? Millä lukeminen jatkuvan oppimisen keinona korvautuu? Riittääkö sähköinen materiaali, e-kirjat, pelit, yms. ylläpitämään samaa oppimisen mahdollisuutta ja tasoa.  Mitä muita tapoja on oppia? Riittävätkö siihen digitaaliset taidot?

Jatkuvan oppimisen peruslähtökohta on kasvun asenne, Carol Dweckin tunnetuksi tekemä käsite. Kun opimme ja omaksumme kasvun asenteen, se saa meidät innostumaan uuden oppimisesta. Se kannustaa myös sinnikkyyteen, joka on menestymisen perusta saavutuksille kaikilla elämänalueilla.

                                            Mitä opit tänään? Minkä virheen teit, joka opetti sinulle jotain?                                               Mitä yritit tänään kovasti? Carol Dweck

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Oppiminen, Talous | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Onnistumisen käyttöohje: perusasiat pitää hoitaa kunnolla.

Muistat varmaan Murphyn lain: Jos jokin voi mennä pieleen, se menee. Laista on paljon erilaista muunnelmia, mutta sanoma on selvä: asioilla on taipumusta mennä toisin kuin suunnittelit.

Joku Murphy ei välttämättä tule mieleesi, kun tuskailet ajankohtaisen ongelman kanssa. Mutta kannattaa muistaa kuitenkin eräs muunnelma Murphyn laeista:

Jos mikään muu ei auta, lue käyttöohje.

Siihen nimittäin sisältyy laajempikin viisaus. Aina välillä, eikä pelkästään ongelmien kanssa painiskellessa, kannattaa palata perusasioihin, ”lukea käyttöohjeet”.

Kaikissa asioissa, mitä teemme tai joiden kanssa olemme tekemisissä, on tietyt peruselementit, jotka pitää hoitaa kunnolla, ennen kuin mitään tapahtuu, tai mikään onnistuu.

Kaikki lähtee näistä perusasioista, alkeista, joiden varaan sitten vähitellen rakennamme kaiken sen osaamisen ja taidon, mitä meillä on. Pianonsoitto, autolla ajo, golfin pelaaminen, kaikki lähtevät tietyistä perusasioista, jotka pitää hallita, ennen kuin voi edetä korkeammalle tasolle. Perustekniikka on osattava, vasta sitten voi lähteä kehittymään ja oppimaan asiaa syvällisesti.

Kaikilla elämänalueilla, ammateissa, töissä, harrasteissa, urheilulajeissa on omat perusasiansa. Jollain alueilla perusasioiden määrittely on helppoa, mutta jollain alueilla sitä saa vähän enemmän miettiä.  Mutta aina se on tehtävä itselleen selväksi. Ja kannattaa tehdä.

Perusasiat tuovat yksinkertaisuutta monimutkaiseen

Aikanaan pitkään golfin rankinglistan ykkösenä ollut Greg Norman on kertonut muistelmissaan (The Way of the Shark), miten kaikkien aikojen menestynein pelaaja Jack Nicklaus antoi hänelle ennen erään turnauksen viimeistä kilpailupäivää yhden neuvon.  »Ainoa asia, jonka kanssa sinun pitää tehdä töitä huomen­na aamulla», hän sanoi, »on grippisi. Tarkista otteesi lujuus ennen jokaista lyöntiä ja varmista, ettet purista mailaa liian lujasti.»

Grippi, eli ote mailasta, jos mikä on juuri yksi perusasioista golfissa. Ja sen neuvon avulla Norman voitti kilpailun.

Amatöörien on joskus vaikea ymmärtää, miksi ammattilaiset harjoituksissaan jatkuvasti palaavat myös perusasioiden harjoitteluun. Mutta juuri siinä on menestymisen salaisuus. Perusasioita ei saa unohtaa.

Alalla kuin alalla keskittyminen perusasioihin ja niiden kunnosta huolehtiminen on lähtökohta onnistumiselle.

Muista myös

Eräs muunnelma Murphyn laista on Perusselin laki: Ei ole niin yksinkertaista työtä, etteikö sitä voisi tehdä väärin.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Golf, Onnistuminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Shakkia, pokeria vai rulettia? Elämänhallinnan aakkosia.

Elämässä ei kaikki ole omassa hallinnassasi. Jos uskot niin, kannattaa asiaa miettiä uudestaan. Muuten voit aiheuttaa itsellesi paljon vahinkoa.

Hallintaharha on yksi monista ajattelun virheistä. Se saa meidät uskomaan, että meillä on tilanne tai toiminta täysin kontrollissamme. Näin on kuitenkin hyvin harvoin. Elämää ei voi hallita. Hallintaharha auttaa kuitenkin meitä usein pysymään onnellisina. Siksi se on suosittua.

Todellista elämänhallintaa on kyky erottaa asiat, joihin voi itse vaikuttaa niistä, joille ei voi mitään. Yksi tapa ajatella asiaa on pohtia, minkälaista ”peliä” pelaat elämässäsi, sen eri vaiheissa tai yksittäisessä tilanteessa. Ratkaisevaa on, miten suuri osuus tuurilla tai sattumalla on kyseisessä toiminnassa tai tilanteessa. Asiaa yksinkertaistaen vaihtoehtoina ovat shakki, pokeri tai ruletti.

Shakkia

Shakki on yksi harvoista peleistä, joissa voittajan ratkaisee lähes puhtaasti taito, ei onni. Shakissa ammattilainen voittaa amatöörin sata kertaa sadasta pelikerrasta.

Jos haluat elämässäsi pelata/elää lähes täysin varman päälle, suuntaa ajatuksesi, mielenkiintosi ja ponnistuksesi shakkiin: pyri toimimaan alueilla, joissa toiminnan tulokset perustuvat pääasiassa itse hankkimaasi tietoon, taitoon ja kokemukseen. Tällöin sattuman, oman vaikutuksesi ulkopuolella olevien tekijöiden merkitys, on pieni. Saat mitä haluat, mihin pyrit, mihin tähtäät.

Menestys perustuu aina osittain perittyyn lahjakkuuteen ja ominaisuuksiin, joissa tietysti onni on mukana. Mutta valtaosin se, kuinka hyvä ja menestynyt lakimies, kirurgi, insinööri, kelloseppä, koodari tai hitsaaja sinusta tulee, on kiinni omasta tahdostasi, motivaatiosta ja työnteosta.

Sinun kannattaa keskittyä niihin asioihin, joihin voit oikeasti vaikuttaa.

Pokeria

Mutta on myös elämänalueita, harrastuksia, töitä tai toimintoja, joissa jo etukäteen tietää (tai pitäisi tietää) sattumalla ja tuurilla olevan merkittävä osuus. Silloin pelin nimi on pokeri. Tärkeintä on tällöin tietää, minkälaista roolia sattuma näyttelee. Kuten pokerissa, hyvä pelaaja pystyy, peliä seuraamalla ja lukemalla, arvioimaan todennäköisyyksiä riittävällä tarkkuudella ja luopumaan pelistä, milloin ei ole juuri mahdollisuuksia voittaa. Vain siten pystyy pokerin tyyppisissä peleissä menestymään. Nettipokerin pelaajista vain noin 8 prosenttia voittaa tutkimusten mukaan pitkällä aikavälillä.

Esimerkiksi yrittäminen, yrityksen perustaminen ja johtaminen, ei ole shakkia. Se muistuttaa enemmän pokeria. Siinä onnen osuus on kaikesta huolimatta suuri. Perustettavista yrityksistä vain osa jatkaa toimintaansa 5 vuoden kuluttua. Yrityksen menestymiseen vaikuttavia asioita on paljon, ja niissä onnen ja sattuman vaikutus voi olla tuntuva.

Myös monilla muillakin alueilla pelin nimi on pokeri. Aina kun joudut ottamaan riskin ja sattuman huomioon, kyseessä on pokeri.  Mahdollisuudet menestyä ovat esimerkiksi kirjailijoilla, taiteilijoilla ja monessa muussa ammatissa, joissa menestymiseen liittyy sattumaa, samaa suuruusluokkaa kuin ammattimaisilla pokerinpelaajilla.

Rulettia

Elämänhallinnan toisessa ääripäässä on ruletti. Siinä menestyminen on täysin sattumasta, tuurista kiinni. Kasino voittaa aina, ainakin pitkän päälle. Voit tietysti joskus päästä voittoputkeen, kuula voi pysähtyä 5 tai 7 tai 10 kertaa peräkkäin punaiselle. Se on täysin todennäköisyyksien rajoissa. Jos silloin osaat lopettaa, hyvä, olet voittanut. Mutta putken toistaminen kerrasta toiseen on utopiaa. Ammattimaisia ruletin pelaajia ei ole.

Myös lottoaminen on todennäköisyysrulettia. Ihmiset ottavat kuitenkin elämässään tietoisesti suurempiakin riskejä kuin parin lottorivin hinnan. Lähteminen ohittamaan edellä ajavaa autoa kaarteessa on monille tosielämän rulettia, voisiko sanoa venäläistä rulettia.

Osakesijoittaminen voi olla pokeria tai rulettia, teoriassa myös shakkia. Kokemus, ammattitaito ja järkevä ajattelu auttavat tiettyyn määrään asti, lähinnä ne estävät sortumasta perusvirheisiin.

Täysin sattuman hallitsemia tapahtumia ei voi ennustaa, joten niihin on hyvä oppia varautumaan.

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Reinhold Niebuhr

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Todennäköisyys | Avainsanoina , , , , , , | 2 kommenttia

Tahdonvoimaan voi vaikuttaa

Kuuluisassa Stanfordin vaahtokarkkikokeessa 1960-luvun lopulla tutkija Walter Mischel pani joukon nelivuotiaita lapsia hankalaan tilanteeseen. Lapsille annettiin vaahtokarkki ja luvattiin, että he saavat vielä toisenkin karkin, jos jaksaisivat odottaa 15 minuuttia. Tuon ajan tutkija oli poissa huoneesta. Jos lapsi ennen täyttä aikaa söisi karkin, hän ei saisi lisää. Lapsista vain 30 prosenttia jaksoi odottaa vartin saadakseen enemmän karkkia. Lähes 20 vuottaa myöhemmin tehdyssä jatkotutkimuksessa huomattiin, että ne lapset, jotka olivat jaksaneet odottaa, menestyivät huomattavasti paremmin elämässään. Tällainen kyky vastustaa hetken mielihyvää, jotta saa myöhemmin enemmän, ennusti tutkimuksen mukaan hyvää tulevaisuutta.

Tahdonvoima on motivaation ohella yksi tärkeimmistä menestyksen osatekijöistä.

Motivaatio saa sinut liikkeelle, mutta tahdonvoima pitää liikkeessä. Tahdonvoimaa tarvitaan, kun pelkkä motivaatio ei riitä. Jos motivaatio on voimakas, tahdonvoiman osuus on vähäinen. Sanotaan, että lasten oppiminen perustuu pelkästään motivaatioon, haluun oppia. Tahdonvoimaa ei tarvita kuin vasta myöhemmin, kun lapsi varttuu ja oppiminen alkaa maistua työltä.

Tahdonvoima on luotettavampi kuin motivaatio. Tahto on voimavara, jonka otamme käyttöön, kun motivaatio ei riitä.

Tahdonvoimalle on monta määritelmää, muttei yksikäsitteistä selitystä. Itsekuri ja itsekontrolli kuvaavat samaa asiaa.  Psykologisia määrittelyjä ovat mm.: Kyky vastustaa välitöntä kiusausta, jotta voi saavuttaa pidemmän aikavälin tavoitteet; tietoinen itsesäätely; omien toimintojen hallinta käyttäen loogisia prosesseja tunnepitoisten sijaan.

Tahdonvoima on rajallinen resurssi. Päätöksenteko, kun esimerkiksi mietit, lähdetkö lenkille vai jäätkö katsomaan televisiota, kuluttaa aivojen voimavaroja. Ja kun ihminen joutuu useasti käyttämään tahdonvoimaa, se alkaa huonontaa päätöksiä. Tahdonvoimaa ei tulisi tuhlata toisarvoisiin asioihin.

Presidentti Barack Obaman kerrotaan käyttävän vain harmaita tai sinisiä pukuja. Obamalla on kuitenkin selitys valmiina: “Yritän vähentää päätöstenteon määrää. En halua tehdä päätöksiä siitä, mitä syön tai mitä puen päälleni. Minulla on muutenkin aivan liikaa asioita päätettäväni.” Näin energia säästyy niihin päätöksiin, joilla on väliä.

Mutta tahdonvoima on kuin lihas, sitä voi treenata ja vahvistaa. Se myös väsyy, kun sitä käyttää. Siksi myös tärkeimmät päätökset kannattaisi tehdä aamulla, kun henkinen energia on korkeimmillaan. Kun ihminen on väsynyt, hän tekee helpommin huonoja päätöksiä.

Tahdonvoiman parantamiseen on tutkimusten mukaan useita tapoja. Keinoina ovat tahdonvoimasta kirjan julkaisseen Frank Martelan mukaan esimerkiksi:

  • veren sokeritason ylläpito
  • riittävä lepo ja uni
  • toimivien rutiinien rakentaminen
  • aloita pienestä ja tee yksi asia kerralla
  • oman ympäristön muokkaaminen tahtoa tukevaksi

Onkin todettu, että makea välipala voi olla hyvä tahdonvoiman edistäjä. Kiusauksen vastustaminen on energia-intensiivistä työtä ja siinä menestyy paremmin, kun olet saanut glukoosia. On jopa arveltu, että eräs syy siihen, miksi erilaiset laihdutusohjelmat eivät tehoa, on juuri tahdonvoiman ja itsekurin heikentyminen aivojen alhaisen energiasaannin johdosta.

Pitäisikö siis syödä välillä sokeria, että laihtuisi?

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , | 2 kommenttia