Elon Musk – Teslan ruostuva teräsmies?

Elon Musk on ristiriitainen persoona.

Hän on sekä yksi maailman puhutuimmista yrittäjistä ja toimitusjohtajista, miljardööri ja huippujulkkis että monesti epäonnistunut yrittäjä, kasvonsa menettänyt toimitusjohtaja ja moneen kertaan konkurssikypsäksi julistetun yhtiön kasvot. Yksi hänen lempinimistään on the Iron Man.

Hän on ollut mukana perustamassa ja rakentamassa monia tunnettuja yrityksiä ja samalla mullistamassa niiden toimialoja: sähköinen maksaminen (PayPal), sähköautot (Tesla), rakettiteknologia (SpaceX) ja energiapalvelut (SolarCity).

Hänen omaisuutensa arvoksi lasketaan tällä hetkellä (keväällä 2019) noin 18 mrd. dollaria.

Mutta toisaalta hänellä on koko uransa ajan ollut monenlaisia vastoinkäymisiä, takaiskuja ja epäonnistumisia. Hän on myös tehnyt paljon virheitä. Ja hänellä on edelleenkin ongelmia.

Sähköautojen valmistuksen edelläkävijä Tesla, jonka toimitusjohtajana Musk toimii, ei ole vielä päässyt lähellekään Muskin lupaamia tuotanto- ja myyntilukuja.  Hän on menettänyt uskottavuutta Wall Streetin ja sijoittajien piirissä. On paljon ihmisiä, jotka odottavat, että hän ja hänen yhtiönsä sortuvat lopullisesti millä hetkellä hyvänsä. Kahdeksan vuoden aikana Teslalla on ollut vain kaksi kannattavaa neljännesvuotta, ja kertyneet tappiot ovat noin 9 mrd. dollaria.

Hänen vastoinkäymisiinsä vuosien mittaan kuuluvat mm.

  • hänet erotettiin perustamansa Zip2 yhtiön toimitusjohtajan toimesta
  • hänet erotettiin PayPalin hallituksesta
  • hän sairastui lomallaan vaaralliseen aivomalariaan
  • SpaceX ja Tesla ovat olleet lähellä ajautua konkurssiin
  • hän joutui eroamaan Teslan hallituksesta
  • Tesla on toistuvasti jäänyt jälkeen Muskin lupaamista tuloksista

Mutta kerta toisensa jälkeen Musk on noussut ja lyönyt epäilijät hämmästyksellä. Hän on suuri visionääri, jonka jalat eivät aina välttämättä tunnu olevan maassa kiinni, erittäin idearikas ja energinen. Mutta hänellä on myös suuria heikkouksia: hän lupaa liikaa, hän vaatii kanssaan työskenteleviltä yhtä paljon kuin itseltään, hän ei osaa organisoida yhtiöitään ja viime aikoina hän on joutunut toistuvasti selittelemään Twitter-viestejään.

Eräällä tavalla Musk on todiste siitä, että kova työ vie pitkälle. Hän on itse sanonut, että hänen suurin vahvuutensa on voimakas työetiikka. Hän on tunnettu siitä, että pystyy tekemään 100 tunnin työviikkoja pidempäänkin. Kun hän uppoutuu johonkin asiaan, asettaa sille kovat tavoitteet ja sitoutuu siihen, hän saa aikaan hämmästyttäviä saavutuksia. Hän onkin sanonut: ”Työskentele helvetisti. Tarkoitan, sinun on vain tehtävä 80–100 tunnin viikkoja. Jos muut ihmiset tekevät 40 tunnin työviikkoa ja sinä 100 tunnin työviikkoa, niin vaikka teet samaa asiaa, tiedät, että saavutat neljän kuukauden kuluttua sen, mikä vie heiltä vuoden. ”

Niin paljon kuin hänen onnistumisensa innostavatkin, hänen epäonnistumisensa tarjoavat arvokkaita oppitunteja meille kaikille. Haluttomuus epäonnistua on hänen ydinvahvuutenaan.

Muskista on sanottu, että hän on sekä Teslan suurin vahvuus että sen suurin heikkous.

Vasta lähivuodet näyttävät onko Elon Musk kala vai lintu, suuri menestyjä vai suuri epäonnistuja. Molempiin on tarinassa aineksia.

Otan sen asenteen, että olen aina jonkin verran väärässä, ja tavoite on olla vähemmän väärässä. Elon Musk

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Menestys, Persoonallisuus, Työ | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Occamin partaveitsi ja muita työkaluja

Yksinkertaisin ratkaisu tai selitys on useimmiten oikea.

Näin toteaa Occamin partaveitsen nimellä kulkeva ajattelumalli.

Toisin sanoen, meidän on vältettävä etsimästä liian monimutkaisia ratkaisuja ongelmaan ja keskityttävä siihen, mikä tuntuisi toimivan annetuissa olosuhteissa. Occamin partaveistä käytetään monissa eri tilanteissa, sillä sen avulla voi tehdä nopeita päätöksiä ja vahvistaa totuus ilman empiirisiä todisteita. Se toimii parhaiten ajattelumallina, jolla voidaan tehdä alustavia päätelmiä, ennen kuin saadaan riittävästi tietoa.

Occamin partaveitsi on saanut nimensä englantilaisen fransiskaaniveli ja filosofi Vilhelm Occamilaisen mukaan. Nimitys ”partaveitsi” viittaa ajatukseen siitä, että periaate leikkaa teoriasta pois ylimääräiset oletukset.

Occamin partaveitsestä voidaan puhua yksinkertaisuusperiaatteena, jonka mukaan ei tule olettaa enempää kuin on tarpeen. Sen mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Laajemman yksinkertaisuusperiaatteen mukaan yksinkertaisin selitys on todennäköisimmin paras selitys.

Esimerkiksi jos tulen illalla kotiin ja eteisessä palaa valo, se voi johtua kahdesta syystä. Joko unohdin sammuttaa valot kun lähdin tai sitten kodissani on käynyt varkaita, jotka ovat jättäneet valon palamaan. Yksinkertaisin selitys on varmaan, se että olin jälleen huolimaton valojen kanssa. Ja tähän saakka se on ollut myös oikea.

Occamin partaveitsen mukaan yksinkertaisin teoria ei tietenkään välttämättä ole tosi.

Albert Einstein on esittänyt Occamin partaveitselle tarkistuskorollaarin, Einsteinin hiomakiven. Sen mukaan teorian tulee olla mahdollisimman yksinkertainen, muttei liian yksinkertainen, ollakseen todennäköisimmin tosi. Sen mukaan monimutkaisempi teoria, joka selittää asiat yksinkertaisempaa paremmin ja aukottomammin, on todennäköisimmin tosi.

                 Kuinka yksinkertaiseksi sen voi tehdä?——-  Kuinka monimutkainen sen pitää olla?

Occamin partaveitsi ei ole täydellinen, niin kuin ei mikään peukalosääntö. Sitä tulisi käyttää varoen, jotta et leikkaisi itseäsi. Jokaiseen sääntöön on poikkeuksia, eikä niitä pidä seurata sokeasti. Tämä on erityisen tärkeää, kun on kyse tärkeistä tai riskialttiista päätöksistä. Mutta yleensä yksinkertaisen suosiminen monimutkaisen kustannuksella parantaa arviointikykyämme ja auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia nopeammin ja paremmin.

Hanlonin partaveitsi

On olemassa myös toinen partaveitseen perustuva peukalosääntö, Hanlonin partaveitsi. Sen mukaan: Älä koskaan selitä ilkeydellä sitä, minkä voi selittää myös tyhmyydellä. Näin sosiaalisen median kulta-aikana tämä peukalosääntö kannattaa pitää aina mielessä. Typeryys on kuitenkin huomattavasti yleisempää kuin suoranainen pahantahtoisuus ja ilkeys.

Occamin luuta

Nobelin lääketieteen palkinnon saanut Sydney Brenner on keksinyt eräälle julkisuudessa esiintyvälle ilmiölle nimen Occamin luuta.  Se tarkoittaa, että julkisuuteen esitetään väite, argumentti tai ”totuus”, jonka koko luotettavuus perustuu siihen, että joku erittäin tärkeä tosiasia (tai koko tosiasioiden luokka) on lakaistu maton alle, jotta se voisi toimia paremmin.

Occamin luuta on ”totuuden jälkeisen ajan” paljon käytetty työväline.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Helpompia valintoja

Ruuan valinta ravintolassa, uuden puhelimen valinta, hotellin valinta matkoille lähdettäessä. Tuttuja ja tavallisia valinta- ja päätöstilanteita kaikille.

Sitten on suurempia ja ei-jokapäiväisiä päätöksiä: auton osto, työpaikan vaihto, asunnon osto.

Joskus valinta on helppoa, toisinaan taas joutuu miettimään pitkään.

Elämä on täynnä valintoja, ja mitä isompia ne ovat ja mitä enemmän vaihtoehtoja meillä on, sitä vaikeammaksi päätökset muuttuvat.

Aivomme ovat melko binäärisiä. Ne voivat reagoida hyvin nopeasti, kun niillä on kaksi vaihtoehtoa, varsinkin kun toinen on selvästi parempi. Kun vaihtoehtoja on enemmän, päätökset ovat vaikeampia. Emme tiedä, mikä on selvästi parempi, ja tutkimukset osoittavat, että useimmat ihmiset eivät valitse ollenkaan, kun heille esitetään useita yhtä hyviä vaihtoehtoja.

Peukalosäännöt auttavat

Meillä kaikilla on peukalosääntöjä päätöksentekoon. Suurin osa niistä on niin juurtunut ajatteluumme, ettemme edes tunnista niitä valintoja tehdessämme. Valitsemme yleensä jäätelömme ja oluemme sen enempää pohtimatta. Osa valinnoista on hyviä ja perusteltuja. Meillä voi olla kuitenkin myös huonoja toimintamalleja, joiden seurauksista kärsimme. Teemme virheitä, kun emme ota faktoja riittävästi huomioon tai annamme ajatteluharhojen vaikuttaa päätökseen.

Peukalosäännöt auttavat kuitenkin valinnoissa. Ne tekevät päätöksenteosta nopeampaa, helpompaa ja vähemmän tahdonvoimaa vievää.

Millä kriteereillä valitset ruuan ravintolassa? Kaikki olemme varmaan kokeneet tilanteen, jossa seurueen eri henkilöt miettivät ja miettivät, toiset alkavat hermostua eikä päätöksiä tahdo tulla. Ruuan valintaankin voi kehittää oman peukalosäännön, joka nopeuttaa päätöksentekoa. Kriteereinä voivat olla: ruuan luonne (kala, liha, kasvis), hinta, mausteisuus, annoksen koko, mitä muut ottavat, ensimmäinen hyvältä tuntuva, mitä otin edellisellä kerralla.

Tunnettu päätöksenteon tutkija ja psykologi Gerd Gigerenzer on kertonut eräästä omasta peukalosäännöstään. Kun hän luentomatkoillaan menee vieraassa maassa uuteen ravintolaan, hän ei ala käydä läpi ruokalistaa ja arvuutella, mikä voi olla hyvää. Hän kysyy tarjoilijalta, mitä tämä itse söisi siellä tuona päivänä. Ei sitä mitä hän suosittelisi, koska siihen sisältyy riski, että tarjoilija alkaa ajatella liikaa kysyjän taustaa yms. Hän kyllä tietää mitä keittiössä on sinä päivänä hyvää.

Yleensä ei ole olemassa vain “yhtä oikeaa” valintaa.

Nopeus voi olla tärkeää, mutta lopulta se, mitä teet, merkitsee enemmän kuin kuinka nopeasti etenet. Sen tähden sinun pitää ottaa aikaa päättää, mitä tehdä, ja sitten sitoutua toteutukseen. Päätöksenteko on strategiaa. Toimeenpano on taktiikkaa. Niitä ei pidä sekoittaa. Ajattele hitaasti, mutta ole nopea sitten kun sen aika on.

Esimerkki peukalosäännöstä: Kerrotaan tarinaa miehestä, joka ryhtyi etsimään numeroon 48 päättyvää arpaa. Hän löysi ja osti arvan ja voitti sillä päävoiton. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän oli valinnut juuri tuon erityisen numeron arpaansa, hän vastasi: ”Näin seitsemänä yönä peräkkäin unta numerosta 7. Ja 7 kertaa 7 on 48.”

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Tuottavuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Menestyminen on hyvinvoinnin sivutuote

Perusasiat kuntoon

Elämän hyvinvointi, elämänhallinta ja menestyminen edellyttävät, että perusasiat ovat kunnossa. Ne muodostavat sen pohjan, jolle voit rakentaa kaiken muun.

Ollaksesi todella hyvä siinä, mitä teet, sinun pitää saada omat perusasiasi kuntoon ja huolehtia niistä.

Perusasioita on kahdenlaisia, yleiset ja henkilökohtaiset perusasiat.

Yleisiin perusasioihin kuuluvat meidän kaikkien hyvinvoinnille tärkeät asiat, terveellinen ja riittävä ravinto, lepo ja uni, liikunta ja henkinen tasapaino. Ne liittyvät kaikki meidän elintapoihimme.

Yksilökohtaiset perusasiat liittyvät meidän tekemiseemme, työhömme, harrastuksiimme. Ne ovat meidän pätevyysalueemme, missä osaamisemme, taitomme, koulutuksemme ja kokemuksemme tulevat esiin.

Me voimme vaikuttaa molempien perusasioiden tilaan ja tasoon omalla toiminnallamme.

Aki Hintsan hyvinvointimalli

Aki Hintsa oli suomalainen urheilulääkäri ja ortopedi, joka kuoli vuonna 2016. Hänet tunnetaan parhaiten urastaan Formula 1-sarjan pitkäaikaisena varikkolääkärinä, esimerkiksi vuosina 2008-2013 hän toimi McLaren tallin lääkärinä. Hän oli myös Suomen Olympiakomitean lääkärinä ja hänellä oli Genevessä erikoisklinikka. Hintsan asiakkaina oli F1-kuljettajia ja liike-elämässä menestyjiä.

Uransa aikana Hintsa kehitti oman hyvinvoinnin mallinsa, joka on kuvailtu toimittaja Oskari Saaren kirjoittamassa kirjassa Voittamisen anatomia.

Hintsan kehittämää mallia voimme kaikki käyttää omassa elämässämme.

Hänen suurimpia oivalluksiaan oli, että hyvinvointi ei tule menestyksen myötä, vaan toisinpäin.

Paremman elämän ympyrä

Hintsan malli, menestyksen ympyrä, muodostuu Ytimestä ja sitä ympäröivistä kuudesta hyvinvoinnin osa-alueesta sekä niiden keskinäisestä tasapainosta.

Ydin koostuu kolmesta kysymyksestä ja niihin antamistasi vastauksista:

  1. Tiedätkö, kuka olet? (mikä on identiteettisi),
  2. Tiedätkö, mitä haluat? (tavoitteesi) ja
  3. Hallitsetko omaa elämääsi?

Ydin on mallissa tärkein tekijä ja lähtökohta, koska itsensä tunteminen muodostaa pohjan itsetunnolle, motivaatiolle ja tavoitteille. Se auttaa myös eteemme väistämättä tulevien vastoinkäymisten kohtaamisessa.

Menestyksen ympyrä muodostuu kuudesta osa-alueesta, joihin hyvinvointi rakentuu:

1: Yleinen terveys: oman terveyden seuranta ja ymmärtäminen sekä parempien jokapäiväisten elintapojen oppiminen

2: Palautuminen ja uni: riittävä määrä lepoa, unta ja palautumista

3: Ravinto: terveellisen ruokavalion noudattaminen

4: Fyysinen aktiivisuus: fyysisen kestävyyden, voiman ja liikkuvuuden kehittäminen tasapainoisesti

5: Tuki- ja liikuntaelimistön kunto: fyysisen liikkuvuuden ja hallinnan optimointi

6: Henkinen energia: Henkinen energia koostuu kolmesta asiasta, jotka muodostavat pyramidin: Pyramidin pohjana on läheiset ihmissuhteet, keskiosan muodostaa työ ja huippu olet sinä itse. Tämän energiapyramidin ajatus on, että sinun pitää varata aikaa ja energiaa kaikille sen tasoille, muille ihmisille, työllesi ja itsellesi.

Oikeat elintavat muodostavat perustan hyvälle elämälle ja myös menestymiselle. Meillä jokaisella on mahdollisuus omilla valinnoillamme vaikuttaa terveyteemme ja työ- ja suorituskykyymme.

Aki Hintsa on hyvin muotoillut yleisiksi ohjeiksi meille kaikille:

”Älä yritä tulla täydelliseksi, ainoastaan vähän paremmaksi.” ja

”On turha ryhtyä optimoimaan yksityiskohtia, elleivät perusasiat ole kunnossa.”

Lähteet:

Aki Hintsa – Voittamisen anatomia, Oskari Saari

https://www.hintsa.com/

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tavat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mikä ero on virheellä ja epäonnistumisella?

Photo by Blubel on Unsplash

Kaikkein suurin virhe on kuvitella ettei koskaan tee virhettä. Thomas Carlyle

Polkupyörällä ajamisen oppiminen on suosittu vertailukohde oppimisesta puhuttaessa.

Sitä voi käyttää apuna myös, kun pohditaan mikä ero on virheellä ja epäonnistumisella.

Vanhempi sisareni varttui siihen aikaan kun lapsille ei vielä hankittu erityisiä lastenpyöriä. Ajamaan opettelukin tapahtui aikuisten isojen pyörien avulla. Muistan, että jotkut jopa opettelivat ajamaan miesten pyörällä, jonka tanko teki asiasta vielä normaaliakin vaikeampaa.

Sisareni innostui, tai saatiin opettelemaan ajamista vasta teini-iässä. Silloin ei ihmisellä ehkä ole enää sellaista intoa ja itseluottamusta, mitä pienemmillä lapsilla on. Sisar yritti ja yritti ja teki virheitä, niin kuin kaikki lapset tekevät oppiessaan. Mutta hän ei siinä iässä enää kestänytkään vastoinkäymisiä ja luovutti. Hän ei koskaan oppinut ajamaan polkupyörällä ja käveli uskollisesti myöhemmin aikuisiällä työmatkansa.

Lapset tekevät virheitä opetellessaan ajamaan pyörällä, kaatuvat mutta nousevat, jatkavat, oppivat ja lopulta onnistuvat.

Sisareni teki myös virheitä, mutta ei kestänyt vastoinkäymisiä, luovutti ja epäonnistui.

Virheitä on monenlaisia

On olemassa monenlaisia virheitä.  Kaksi päätyyppiä ovat kuitenkin

  • virhe, joka aiheutuu siitä, ettet osaa tehdä jotain asiaa oikein eikä sinulla ei ole siitä riittävästi tietoa, joudut kokeilemaan tai arvailemaan, mikä voisi olla oikea tapa ja valitset väärän tavan, teet virheen
  • virhe, joka aiheutuu siitä, että huolimatta siitä, että tiedät miten asia pitäisi tehdä ja sinulla on siitä riittävästi tietoa, teet sen väärin. Syitä voi paljon: asian vaikeus, huolimattomuus, väsymys, ylimielisyys, kiire ja joskus jopa tahallisuus. Myös ns. inhimillinen erehdys on usein virheen syy, mikä se sitten kulloinkin on.

Molemmista voi oppia. Ensimmäisestä virheestä oppii tietämään, ettei se ollut oikea tapa.  Toisesta virheestä voi oppia, että asioita ei kannata tehdä miten tahansa, vaikka periaatteessa osaisikin. Kaikki asiat voi tehdä myös väärin.

Unohda virheesi, mutta muista mitä ne opettivat sinulle. Vannetta Chapman

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Miten onnistut paremmin ongelman ratkaisussa

Photo by Olav Ahrens Røtne on Unsplash

Ongelman ratkaisijan parhaat ystävät ovat: Mitä, Miksi, Missä, Milloin ja Miten.

Ratkaisemisen taito on ongelmien ratkaisukirjallisuuden klassikko. Se on alkuaan unkarilaisen George Polyan jo vuonna 1945 julkaistu kirja, josta on edelleen otettu uusia painoksia.

Kirjan suosion salaisuus on sen käytännönläheisyys, selkeys. Vaikka Polya olikin koulutukseltaan matemaatikko ja kirjan aiheet pitkälle matematiikkaan liittyviä, sen lähestymistapoja ja periaatteita voi käyttää missä tahansa ongelmissa.

Tässä kirjassa Pólya esittelee (matemaattisten) ongelmien ratkaisumenetelmän, jonka hän jakaa neljään vaiheeseen

  1. Ensiksi ongelma täytyy ymmärtää.
  2. Kun olet ymmärtänyt ongelman, tee suunnitelma ongelman ratkaisemiseksi.
  3. Toteuta suunnitelma.
  4. Tarkastele ratkaisua.

Nykyään tiedostetaan lisäksi, että ongelmanratkaisuprosessissa voi tapahtua hyppäyksiä eri vaiheiden välillä. Ongelman ymmärtämisessä tärkeintä on yrittää löytää sen perussyy.

Aivan kuin monessa muussakin asiassa, suurimmat virheet ongelman ratkaisussa tehdään alussa. Ongelman määrittely ja ymmärtäminen oikein on jo usein suuri osa ratkaisua.

Mikäli minulla on tunti aikaa ongelman ratkaisuun, käytän 55 minuuttia ongelman määrittämiseen ja 5 minuuttia ratkaisujen miettimiseen. Albert Einstein

Toinen alkuvaiheessa tehtävä virhe on, että yritetään ratkaista ongelmaa (suunnitelma) vain yhdellä tapaa. Jos se ei toimi, nostetaan kädet ylös ja luovutetaan. Erilaisia menetelmiä, heuristiikkoja, ongelman ratkaisuun on paljon, ja niiden ymmärtäminen ja monipuolinen käyttö on osa hyvää ongelmanratkaisutaitoa.

Tällaisia menetelmiä ovat mm.:

  • analogia; onko löydettävissä vastaavanlainen toinen ongelma ja sen ratkaisu
  • apuongelma; löydätkö jonkun ala- tai sivuongelman, jonka ratkaisu auttaa
  • piirros; auttaako ongelman kuvaaminen piirroksella tai kuviolla tai mallilla
  • osaongelmat; voiko ongelman pilkkoa osiin ja ratkaista niitä
  • yksinkertaistaminen; voiko ongelmaa yksinkertaistaa ja ratkaista sen
  • muuntelu; voiko ongelmaa muuttaa ja sen ratkaisun avulla löytää ratkaisu alkuperäiseen
  • yleistäminen; löytyisikö johonkin yleisempään ongelmaan ratkaisu joka voi auttaa
  • työskentely taaksepäin; kuvitellusta ratkaisusta lähdetään taaksepäin etsien sen perussyitä

Näitä menetelmiä käytetään yleisesti erilaisissa aivoriihissä ja vastaavissa, mutta niitä voi hyvin käyttää myös yksilöllisessä ongelmanratkaisussa.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Luovuus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tuoko menestys onnellisuutta?

Photo by Lesly Juarez on Unsplash

Onnellisuuteen ei ole tietä, onnellisuus on tie. Thich Nhat Hanh.

Menestyminen tuo onnellisuutta?

Olet varmaan onnellinen?  Suomihan on maailman onnellisin maa, ainakin tuoreen tutkimuksen mukaan.

Mutta jotkut meistä ovat onnettomia ja masentuneita. Myös rahahuolet voivat vaivata. Tilanne on tuttu monelle, ainakin jossain vaiheessa elämäämme.  Silloin jokainen haluaa jotain muuta, parempaa. Haluaisimme olla onnellisia. Toivomme, että meillä olisi enemmän rahaa ja menestyisimme elämässä.

Yleinen ajattelutapa lienee, että kun menestymme, meistä tulee onnellisia. Ja menestymiseen liittyy ajatuksissamme yleensä myös raha. Meille on lisäksi opetettu, että menestyminen vaatii paljon työtä, itsekuria ja kieltäytymistä.

Kun valmistut opiskelemalla tiiviisti ja pitkään, pääset unelma-ammattiisi ja saat hyvän työpaikan. Sitten teet taas kovasti työtä ja tienaat paljon rahaa. Ja lopulta sinusta tulee onnellinen.

Vaikka tämä kaava on intuitiivinen ja joskus oikea, se on valitettavasti useimmiten väärä ja nurinkurinen.

Menestyminen ei takaa onnellisuutta  

Yhteenvetona sadoista tutkimuksista on yleisesti todettu, että edellä mainittu olettamus on väärä. Menestyminen ei takaa onnellisuutta.

Menestyneiden ihmisten elämässä on hyvin usein joku tai joitakin elämän osa-alueita, joissa he ovat epäonnistuneet pahoin. On avioeroja, huume- tai alkoholiongelmia, rikkinäisiä ihmissuhteita, terveysongelmia, rahaongelmia, mielenterveysongelmia…

Menestyminen ei tuo mukanaan onnellisuutta vaan päinvastoin. Onnellisuus kulkee edellä ja tuo mukanaan menestystä. Onnellisuus on nopein reitti menestykseen.

Meidän pitää kuitenkin huomata, että onnellisuus ei ole ainoa tekijä, joka määrittelee menestyksen. Lahjakkuus, sinnikkyys ja pitkäjänteisyys ovat myös todennäköisiä menestystekijöitä, muiden muassa. Tämä ei myöskään tarkoita, että ihmiset, jotka eivät ole onnellisia, eivät voisi menestyä. Historiakin kertoo toista. Monet suurmiehet, esimerkiksi Paavo Nurmi, Abraham Lincoln ja Winston Churchill, ovat olleet todistetusti masentuneita, mutta heillä oli silti merkittävä ura.

Onnellisuus tuo menestymistä

Kahden vuosikymmenen tulokset aivotutkimuksessa ja positiivisessa psykologiassa ovat osoittaneet, että onnellisuus on päätekijä ja esiaste menestykseen.

Aivotutkimuksissa on todettu, että positiiviset tunteet saavat aivot toimimaan paremmin. Positiivinen tunne aiheuttaa serotoniinin ja dopamiinin erittymisen, ja nämä edistävät huomattavasti motivaatiota, liikehallintaa, muistia, ongelmanratkaisua, henkistä keskittymistä ja kykyä käsitellä useita käsitteitä yhtä aikaa. Tällä tavalla positiivinen ajattelu voi tehdä sinut menestyneemmäksi.

Onnellisuuden tutkijan Shawn Achorin mukaan onnellisuus on menestymisen salaisuus. Kun olet onnellinen, työskentelet tehokkaammin. Onnellisuus on voimakas keino luoda korkea saavutustaso.  Olet myös varmempi itsestäsi, itseluottamuksesi kasvaa. Pystyt asettamaan itsellesi vaativampia tavoitteita.

Tunteilla ja mielentilallamme on merkittävä vaikutus kaikkiin tekemisiimme. Kun olemme onnellisia, rentoutuneita ja kiitollisia, saamme paljon aikaan. Sen sijaan tuntiessamme itsemme stressaantuneeksi tai vihaiseksi, emme kovinkaan hyvin pysty keskittymään työhömme.

Tavoittele elämääsi merkitystä

Onnellisuutta tai menestystä ei kumpaakaan kannata tavoitella. Ne eivät synny tavoittelemalla.

Onnellisuus ei ole elämän päämäärä. Voimme aina tulla onnellisemmaksi, mutta kukaan ei ole joka hetki täydellisen onnellinen. Onnellisuuden tavoittelu on elinikäinen pyrkimys.

Onnellisuuden ja menestymisen sijaan sinun pitää tavoitella jotain itseäsi suurempaa. Sen tavoittelu tuo onnellisuutta ja usein myös menestystä.

Psykologian professori Martin Seligman puhuu johonkin merkitykselliseen sitoutumisesta päätekijänä onnellisuuteen. Kun määrittelemme päävahvuutemme ja muotoilemme elämämme uudelleen käyttääksemme niitä sosiaalisissa ja perheyhteyksissä saamme elämäämme enemmän merkitystä.

Seligman on todennut, että ”merkityksellinen elämä on sellainen, joka kytkeytyy johonkin itseä isompaan – ja mitä isompi tämä jokin on, sitä enemmän merkitystä elämällämme on”.

Tal Ben-Shaharin mukaan kolme keskeistä kysymystä ovat: Mikä antaa elämääni merkitystä? Mikä tuottaa minulle mielihyvää? Mitkä ovat vahvat puoleni?

Näihin pohditut vastaukset kertovat millainen työ tekee sinut onnelliseksi. Perintötekijämme, geenimme, määräävät osan myös onnellisuudestamme, mutta yhtä suurelta osin voimme vaikuttaa omalla toiminnallamme. Me voimme oppia elämään onnellisempina.

Meitä on huijattu: Mitään onnelaa ei ole olemassa. Elämä on ongelmien ratkomista, ja juuri siitä syntyy sen merkityksellisyys. Kun hyväksyt tämän, olet saman tien onnellinen. Mark Manson    

Menestys ja onnellisuus ovat merkityksellisen elämän sivutuotteita

Avain henkilökohtaisen onnen saavuttamiseen on lakata tavoittelemasta sitä. Frank Martelan sanoin:

”John Lennon lauloi, että elämä sitä, mitä sinulle tapahtuu sinulle kun keskityt tekemään muita suunnitelmia. Minä sanon puolestani, että onnellisuus on sitä, mitä sinulle tapahtuu, kun keskityt tekemään itsellesi merkityksellisiä asioita.”

Ne ihmiset, jotka ovat aidosti onnellisia, ovat sitä, koska heidän elämällään on tarkoitus. Onnellisuus on sivutuote keskittymisessä itselle tärkeään tekemiseen.

Älä tavoittele menestystä. Mitä enemmän tähtäät siihen ja asetat sen tavoitteeksesi, sitä luultavammin se jää saavuttamatta. Menestystä, kuten onneakaan, ei voi ajaa takaa. Se on seuraus, joka syntyy tahattomana sivuvaikutuksena omistautumisesta itseään suuremmalle asialle tai toiselle ihmiselle. — Psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997)

 

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Menestys, Onni | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Menestystarinan takana on usein sinnikkyys

Sinnikkyys voidaan nähdä monen yrityksen ja yrittäjän menestystarinan taustalla. Esimerkiksi hampurilaisketju McDonald’sin perheyrityksestä monikansalliseksi yhtiöksi laajentanut Ray A. Kroc sanoo yhtiön vaiheista kertovassa elokuvassa harjoitellessaan puhettaan vuonna 1970: ” Miten hitossa 52-vuotias parhaat päivänsä nähnyt pirtelökonekauppias rakentaa pikaruokaketjun, johon kuuluu 1600 ravintolaa 50 osavaltiossa ja kuudessa maassa, ja jonka vuotuinen liikevaihto on 700 miljoonaa dollaria?

Syitä on tasan yksi: sinnikkyys!”

Aina ei kaikki mene niin kuin suunnittelet. Tai oikeastaan voit varautua siihen, että koskaan ei mene niin kuin olet ajatellut. Vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia tulee väistämättä eteen. Silloin loppuu monelta usko omaan itseensä ja mahdollisuuksiinsa.

Sinnikkyyden on todettu olevan lahjakkuutta, älykkyyttä ja mitä muuta ominaisuutta tahansa parempi menestymisen indikaattori. Vaikka sinulla olisi kuinka paljon lahjakkuutta, jos et pane sitä työhösi, se ei vie sinua mihinkään.

Sinnikkyys on yhdistelmä intohimoa, pitkäjänteisyyttä ja itsekuria, uskoa että epäonnistumisesta voi päästä yli. Se on motivaatiota saavuttaa päämääränsä sitkeällä ponnistelulla myös vaikeuksien ja takaiskujen edessä. Se on halukkuutta voittaa haasteet, sen sijaan että välttelisit niitä.

Sinnikkyys on sekä luonteenpiirre että taito.

Angela Duckworth, joka on sinnikkyyden tunnetuimpia tutkijoita, määrittelee sinnikkyyden näin: ”se on työskentelyä sitkeästi kohti haasteita, jatkuvasti ponnistellen ja mielenkiinnon säilyttäen vuosien mittaan epäonnistumisista, vastoinkäymisistä ja kehittymisen tasaantumisesta huolimatta”.

Sinnikkyys kuuluu joukkoon ominaisuuksia, joilla ihminen selviytyy elämässään vastoinkäymisistä, takaiskuista ja pettymyksistä. Samaan joukkoon kuuluvat nyt muotiin tullut resilienssi, perinteinen suomalainen sisukkuus, sekä pitkäjänteisyys, kärsivällisyys, päättäväisyys, itsekuri, tahdonvoima, jne.

Ominaisuudet kuvaavat samaa osa-aluetta ihmisen persoonasta, mutta kaikki hieman eri tavalla painottuen. Ihmisen persoona ja käyttäytyminen muodostuu näistä eri tavalla yhdistelemällä. Osittain nämä tekijät ovat perinnöllisiä, geenien mukanaan tuomaa, osittain ympäristön ja kasvatuksen tulosta, ja osaan voimme itse vaikuttaa omalla toiminnallamme ja harjoittelulla.

Sinnikkyyttä tarvitaan kaikilla elämän alueilla, jos haluat menestyä ja saavuttaa tavoitteesi.

Teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist kertoi haastattelussaan Helsingin Sanomissa sinnikkyydestä. Hän halusi korostaa opiskelijoille jäähyväisluennossaan, että tie menestykseen ei ole helppo, se ei ollut sitä myöskään hänen omalla kohdallaan. Hän on ohjannut työssään lukuisia nuoria fyysikoita heidän väitöstyössään ja toteaa, että he ovat ”tietenkin hirveän fiksuja”.

”Mutta pelkkä fiksuus harvoin riittää, jos siihen ei liity paineensietokykyä ja ennen kaikkea sinnikkyyttä. Yleensä kun ruvetaan jotain tekemään, ensimmäisellä yrityksellä menee päin helvettiä. Usein ihmisiltä loppuu usko.”

Ainoa henkilö, joka todella voi työntää sinua eteenpäin olet sinä itse. Sinnikkyyttä on mahdollista tietoisesti kehittää.

Kun kehität tiettyjä tekijöitä, jotka epäsuorasti vaikuttavat sinnikkyyteesi, pystyt merkittävästi parantamaan mahdollisuuksiasi saavuttaa tavoitteesi:

  1. Toimi mielenkiintosi mukaan. Jos joku ei kiehdo sinua, siihen pyrkiminen voi olla kovaa
  2. Harjoittele, harjoittele, harjoittele. Me tykkäämme tehdä missä olemme hyviä. Harjoittele tavoitteellisesti kehittyäksesi joka päivä
  3. Pysy yhteydessä korkeampaan tarkoitukseen. Löydä oma ”miksi”, ja palauta se jatkuvasti mieleesi
  4. Pidä yllä toivoa. Kehitä kasvun asenne ja käytä vahvistavaa kieltä tukeaksesi sitä
  5. Ympäröi itsesi sinnikkäillä ihmisillä. Heidän käsityksensä, tunteensa ja käyttäytymisensä tarttuvat sinuun.

”Kärsivällisyys, sinnikkyys ja hikoilu ovat menestyksen kannalta lyömätön yhdistelmä.” Napoleon

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onnistuminen, Persoonallisuus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mitkä ovat sinun nyrkkisääntösi?

Photo by Brooke Lark on Unsplash

Amerikkalainen nyrkkisääntö Trumpista ja hänen ystävistään: Jos he kieltävät sen, he todennäköisesti tekivät niin. Jos he syyttävät demokraatteja, Hillarya tai Obamaa sen tekemisestä, he melkein varmasti tekivät sen. Jos he myöntävät sen, he piilottelevat jotain vielä paljon pahempaa rikosta.

Peukalo- tai nyrkkisäännöllä tarkoitetaan likimääräistä tapaa tehdä jotain, perustuen käytännön kokemukseen enemmän kuin teoriaan.  Erään lähinnä urbaanilegendaan perustuvan tiedon mukaan peukalosääntö nimen sanotaan tulleen vanhasta Englannin lainsäädännöstä, jonka mukaan vaimoa sai lyödä korkeintaan peukalonpaksuisella kepillä. Toisen teorian mukaan se tulee siitä, että peukalon ylin nivel on noin tuuman mittainen, joten sitä voi käyttää likiarvona. Nyrkkisäännön etymologiaa ei tunneta.

Me kaikki käytämme nyrkkisääntöjä

Jokainen meistä käyttää nyrkkisääntöjä. Se tapahtuu joko täysin tietoisesti tai usein myös tiedostamatta. Kun käytät niitä tiedostamatta, puhutaan intuitiosta. Intuition salaisuus ovatkin tiedostamattomat nyrkkisäännöt. Intuitio on kuitenkin altis erilaisille vääristymille, harhoille ja ennakkoluuloille.

Siksi omia nyrkkisääntöjä tulisi tarkastella kriittisesti aika ajoin.

Heuristiikka

Nyrkkisääntö on yksi heuristiikan muoto. Heuristiikalla, joka voi olla käsitteenä outo, tarkoitetaan kuitenkin arkielämässä tavallisia ilmiöitä, toiminta- tai ajattelumalleja. Heuristiikkaa ovat esimerkiksi juuri nyrkkisäännöt, arvaukset, intuitiiviset päätökset ja myös niin sanottu maalaisjärki. Se tarkoittaa valmiiden, kokeiltujen ja yleisten ratkaisumallien ja sääntöjen käyttämistä ongelma- ja valintatilanteissa, joihin liittyy tietty epävarmuus.  Heuristiikka johtaa, yleensä ja kokemuksen mukaan, nopeasti riittävän lähelle optimaalista lopputulosta.

Emme yleensä ajattele, että käytämme nyrkkisääntöjä tai kuinka käytämme niitä. Mutta ilman nyrkkisääntöjä toimintamme olisi paljon hankalampaa. Ne ovat olennainen osa ajatteluamme ja elämäämme.

Yksinkertaiset nyrkkisäännöt toimivat parhaiten tilanteessa, jossa vallitsee suuri epävarmuus, jossa on monta vaihtoehtoa ja monta riskitekijää ja vähän tietoa. Silloin kannattaa pitää asiat yksinkertaisina.

Päinvastaisessa tilanteessa (pieni epävarmuus, vähän vaihtoehtoja, vähän riskitekijöitä ja paljon tietoa) voi ja kannattaa käyttää monimutkaisia riskimalleja.

Nyrkkisääntöjä on paljon

Erilaisia nyrkkisääntöjä on erittäin paljon. Niitä on jokaiseen asiaan ja paikkaan. Osa on vanhaa kansanperinnettä: Älä syö keltaista lunta, osa on tuoreempaa, nykyoloihin kehitettyä: Tietoturvan uusi nyrkkisääntö, salalause salasanan sijasta.

Osa on yleispätevää, moneen tilanteeseen sopivaa koeteltua viisautta: Jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään, osa taas hyvin spesifistä, yhteen asiaan käytettävää: Jarrunesteen vaihto tulisi tehdä 2 vuoden välein.

Esimerkiksi sijoittamiseen on olemassa paljon nyrkkisääntöjä, esimerkiksi:

Jos joku keino ansaita rahaa tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.

Älä sijoita mihinkään, mitä et ymmärrä.

Tee sijoitukset vähintään seitsemäksi vuodeksi.

Minkään sijoituskohteen arvo ei saa olla yli 5 % varallisuudesta.

Osakkeisiin kannattaa sijoituksista panna osuus, joka on 100 % – oma ikä.

Monet nyrkkisäännöt ovat käytännön tilanteisiin sovellettavia muistisääntöjä: Autojen välin liikenteessä tulisi olla sama metreissä kuin nopeusmittarin lukema, tai

Fahrenheit- asteet voi helposti muuttaa Celcius -asteiksi säännöllä °C = (°F – 30) / 2. Se ei ole tarkka, mutta riittävän tarkka käytännön tilanteisiin ja helppo muistaa.

Keskittymiseen on omat peukalosääntönsä.

Näin vaalien alla kannattaa muistaa politiikan nyrkkisäännöt, esimerkiksi: Poliittinen muisti on kolmen kuukauden mittainen, tai: Politiikassa asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät tai joidenkin puolueiden käyttämä sääntö: Kepu pettää aina.

Monia sananlaskuja voi pitää myös nyrkkisääntöinä, esimerkiksi: Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.

Tarkista välillä omat nyrkkisääntösi

Nyrkkisäännöt ovat pelkistettyjä ajattelumalleja, ajattelumalleja yksinkertaisimmillaan.

Nyrkkisäätöjä luodessa ja käytettäessä on kuitenkin pidettävä huoli, ettet kompastu ”vasaran lakiin”, joka on myös nyrkkisääntö.

Vasaran laki tai Maslow vasarasääntö, perustuu liikaan luottamukseen ja riippuvuuteen johonkin tuttuun menetelmään, ajattelumalliin tai työkaluun.  Nyrkkisääntö (vasara) voi toimia, kun kyseessä on naula, mutta ruuvien kohdalla pitää käyttää toista työkalua.

Yhdellä nyrkkisäännöllä ei voi ratkaista kaikkia ongelmia. Siksi tarvitset kokonaisen työkalupakin, joukon nyrkkisääntöjä tai ajattelumalleja.

Omat nyrkkisäännöt voi tarvittaessa luoda, valita ja koota erilaisiin tilanteisiin, kaikille elämänalueille. Se helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa ja valintoja.  Ne kannattaa myös tarkistaa ajoittain, jotta et käytä vanhentuneita tai vääriä sääntöjä.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Tavat | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Ajattele välillä eri tavalla

Arvoitus: “Mies makaa pellolla kuolleena. Hänen vierellään on avaamaton paketti. Pellolla ei ole muita. Kuinka hän kuoli?” Vinkki: Mies tiesi kuolevansa, kun hän saapui lähelle paikkaa.

Ajattelu on osa luovuutta

Ajatteleminen ei ole luovuutta. Luovuus vaatii, että myös tehdään jotain, aiempaa paremmin tai eri tavalla. Mutta ajattelu on kuitenkin tärkeä osa luovuutta, siitä kaikki lähtee.

Aivomme ovat rakentuneet niin, että suurin osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu mutu-tuntumalla. Kun ajamme autoa, toimintamme pohjan muodostaa vuosien mittaan hankittu rutiini. Meillä on suuri itseluottamus ajotaitoomme, sen ajattelu ei normaalisti rasita aivojamme.

Toimimme monessa asiassa lähes automaattisesti, robotin tavoin. Tämä on aivojen ja koko ihmiskehon kannalta energiatehokasta ja siksi aivojen suosimaa.

Mutta kun kohtaamme arkirutiinista poikkeavan tilanteen, joudumme ajattelemaan tietoisesti, järkiperäisesti. Arkielämässä ongelmien ratkaisuun pyrkivä ajattelumme on yleensä lineaarista, suoraviivaisesti etenevää. Sen mukaan etenemme loogisesti asiasta A asiaan B, niin kuin aina ennenkin.

Mutta toisinaan eteemme tuleekin päivän mittaan joku aivan uusi, ennenkokematon tilanne. Siihen ei tunnu löytyvän mitään järkevää, loogista ratkaisua.  Meidän pitää ryhtyä ajattelemaan eri tavalla, irtaantua ainakin hetkeksi logiikan rajoitteista.

Lineaarinen (sanotaan myös vertikaalinen) ajattelu ei ole oikea tapa kehittää ja oivaltaa uutta. Usein eteen tulevat tilanteet ovat epälineaarisia, joihin ei löydy loogista, tiedostettua ratkaisua.  Vasta rikkomalla urautuneet ajatusmallit voi synnyttää jotakin todella uutta.

Logiikka vie sinut kohdasta A kohtaan B. Mielikuvitus vie sinut kaikkialle. Albert Einstein 

Tarvitsemme toisenlaista ajattelua, epälineaarista eli lateraalista ajattelua. Meidän täytyy hypätä pois aikaisemman ajattelun aiheuttamasta urasta ja oppia uusia ajattelun malleja.

Lateraalinen ajattelu

Lateraalinen ajattelu on Edvard de Bonon tunnetuksi tekemä luovan ajattelun muoto.

Lateraalinen ajattelu tarkoittaa ajattelua, jossa asiaa tarkastellaan epätavallisesta näkökulmasta.  Vanhaa, tuttua asiaa voi katsoa uudesta suunnasta ja yhdistää siihen liittyviä tekijöitä erilaisella, joskus yllättävälläkin tavalla. Tällöin pyritään rikkomaan perinteisen ajattelun kaavoja ja malleja, ja etsimään uusia.

Lateraalinen ajattelu on taito, jonka voi opetella. Ajattelumme perustuu pitkälti ajan mittaan syntyneisiin rutiineihin, mikä on yleensä luovuuden este. Mutta myös lateraalisesta ajattelusta voi kehittää rutiinin. Sitä auttaa lateraalisen ajattelun menetelmien, mallien ja työkalujen tunteminen ja hallinta, jatkuva harjoittelu ja toisto. Lateraalisesta ajattelusta voi kehittää itselleen hyödyllisen ajattelumallin.

Lateraalinen ajattelu on itseasiassa meille kaikille varsin tuttua, vaikka emme sitä ole sellaiseksi tiedostaneetkaan. Useimmat vitsit nimittäin perustuvat siihen. Vitsien ydin on yleensä juuri jonkin ongelman tai asian yllätyksellisessä, tavanomaisesta poikkeavassa käsittelyssä.

Mies näkee kadulla toisen miehen taluttamassa valtavan isoa koiraa. Hän kysyy: ”Pureeko koirasi?” Toinen mies vastaa: ”Ei, minun koirani ei pure”. Ensimmäinen mies taputtaa silloin koiraa, mutta tämä pureekin häntä käteen. Mies huutaa:” Luulin, että sanoit, ettei koirasi pure.” Toinen mies vastaa: ”Tämä ei ole minun koirani.”

Lateraalista ajattelua vastaava käsite on ajattelu laatikon ulkopuolella, thinking outside the box.

Luovuus ei ole tekniikkaa. Mutta luovaa ajattelua ja luovuutta on mahdollista edistää käyttämällä eräitä koeteltuja tekniikoita.

Tekniikoita ja menetelmiä, joiden avulla voi hypätä pois lineaarisen ajattelun kehästä, on paljon. Kaikkia ei tarvitse hallita, riittää kun osaat muutamia, joita jatkuvasti käyttämällä pystyt kehittämään tarvittaessa käyttöön otettaviksi työkaluiksi, rutiineiksi. Edward de Bonon mukaan meidän tulisi vahvistaa lateraalisen ajattelun ”lihastamme” jatkuvasti.

Lateraalisen ajattelun tekniikoita

Lateraalinen ajattelu nojautuu erilaisiin tapoihin kyseenalaistaa ongelmassa esiintyviä piirteitä, esimerkiksi:

  1. Listaa olettamukset – kun sinulla on edessäsi kysymys tai ongelma, kirjaa ylös siihen luonnostaan liittyvät olettamukset.
  2. Pue normaali ratkaisu sanoiksi – kysy itseltäsi, mikä olisi suoraviivainen ja selkeä lähestymistapa. Kirjaa ilmeiset, yksinkertaiset ratkaisut. Sitten kyseenalaista tavanomainen: Mikä muu voisi toimia?
  3. Kyseenalaistaminen ja haastaminen – yritä kirjoittaa kysymys uudelleen tai järjestää ongelmaan liittyvät tekijät eri tavalla. Kyseenalaista ja haasta itsestään selvät ajatukset. Kysy: Mitä jos näin ei olisikaan tai Miksi näin on?
  4. Aloita takaperin – usein ongelman ratkaisua helpottaa, kun aloitat ratkaisusta ja yrität edetä taaksepäin.
  5. Muuta lähestymiskulmaa – saadaksesi lateraalisen ajattelun käyntiin, voit kuvitella olevasi joku toinen, joka yrittää ratkaista ongelmaa.
  6. Provosointi – etsi mielettömiä ja mahdottomalta tuntuvia ratkaisuja ja vaihtoehtoja. Kärjistäen provosoimme ajattelumme etsimään aivan uusia ratkaisuja.
  7. Sattuman hyödyntäminen – tuo tilanteeseen täysin sattumanvaraisen sana, vaikka jostakin lehdestä tai kirjasta, se voi johtaa aivan yllättävään suuntaan. Outo muuttuja tai sana synnyttää uusia mielleyhtymiä, jotka voivat avata tien erilaiseen ratkaisuun.

Muita luovan ongelmanratkaisun työkaluja ovat mm. erilaiset ryhmätyöskentelytavat (aivoriihi, tuplatiimi ja synektiikka), mindmap, kysymyslistat jne.

Arvoituksen ratkaisu: Mies oli hypännyt lentokoneesta, eikä laskuvarjo auennut.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Luovuus, Tavat, Uncategorized | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti