Motivaatio syntyy pienistä teoista

Photo by Shwetha Shankar

Johtajan tärkein tehtävä on auttaa henkilöstöä näkemään työnsä merkityksellisyys ja työssä saavutetut edistysaskeleet.

Pienet suuret teot

Teresa Amabile ja Steven J. Kramer  Harward Business Schoolista ovat tutkineet, kuinka jokapäiväinen elämä yrityksissä vaikuttaa ihmisiin ja heidän suoriutumiseensa. Heidän kirjansa Pienet suuret teot. Opi johtamaan kehitystä, valittiin 2011 vuoden parhaaksi johtamiskirjaksi.

Kun he analysoivat seitsemässä yrityksessä tuhansia työntekijöiden työssään tekemiä päiväkirjamerkintöjä, he huomasivat jotain erittäin mielenkiintoista.

Pienetkin saavutukset paransivat työntekijöiden motivaatiota.

Amabilen mukaan edistymisemme jatkuva seuraaminen auttaa meitä arvostamaan näitä pieniäkin voittoja. Ne vuorostaan lisäävät itseluottamuksen tunnetta. Tätä tunnetta voi sen jälkeen hyödyntää tulevien suurempien onnistumisten saavuttamisessa.

Työn merkityksellisyys

Sisäisen työelämän, sen miten ihminen kokee työnsä, kannalta kaksi tärkeintä asiaa ovat työn merkityksellisyys ja työssä edistyminen.

Kaiken perustana on se, että työ koetaan henkilölle ja yritykselle merkityksellisenä, että sillä on joku tarkoitus ja että henkilö kokee työnsä olevan tärkeää. Työn pitää tuntua mielekkäältä ja siinä täytyy olla mahdollista käyttää kaikkia voimavarojaa ja myös kehittyä. Johtajan tehtävänä on poistaa esteitä työn merkityksellisyyden tieltä ja antaa tekijöille tilaa tehdä työnsä itse hyväksi katsomallaan tavalla.

Ihmisillä on tarve edistyä ja saavuttaa päivittäin pieniä voittoja. Työntekijöille pitää siksi tehdä mahdolliseksi ja helpoksi nähdä edistymisensä. Tämä saa ihmiset haluamaan sen jatkuvan edelleen.

Edistymiseen syntyy riippuvuus

Näin tapahtuu, koska pienikin aikaansaannos aktivoi aivoissamme palkitsemispiirin. Kun tämä on avattu, vapautuu kemikaaleja, jotka antavat meille mielihyvän, aikaansaamisen ja ylpeyden tunteita.

Erityisesti vapautuu dopamiinia, välittäjäainetta, joka säätelee mielihyvää ja palkitsevuuden tunteita. Dopamiini auttaa meitä myös toimimaan siihen suuntaan, joka alkuaan laukaisi sen vapautumisen.

Kyseessä on sama aine, joka saa ihmiset koukkuun uhkapeliin, nikotiiniin ja alkoholiin. Amabilen tutkimuksen perusteella ihmiset itseasiassa loivat riippuvuuden edistymiseen.

Motivaatio syntyy pienistä askelista ja edistymisen tunteesta. Siksi kannattaa pohtia, miten voimme luoda pieniä edistysaskeleita jokaiseen työpäivään.

Johda samoin itseäsi  

Nämä periaatteet pätevät myös jokaisen meistä yksityiselämässä, omissa tavoitteissamme ja pyrkimyksissämme ja omassa henkisessä kehityksessämme. Meidänkin kannattaisi pyrkiä näkemään elämässämme merkitystä ja edistymistä.

Omien henkilökohtaisten tavoitteittesi kohdalla onkin tärkeää muistaa niiden merkityksellisyys. Että ne ovat sinulle tärkeitä, ne ovat arvojesi mukaisia ja omiasi, ei muiden asettamia.

Sisäinen motivaatio syntyy siitä, että teet sitä mitä todella haluat.

Tavoitteen toteutumisen lähtökohtana on sellaisen unelman tai päämäärän muodostaminen, joka jaksaa innostaa sinua pitkään ja johon haluat panostaa.

Ja myös omalla kohdallasi on tärkeää muistaa pienten askelten voima. Suuret elämää muuttavat saavutukset tulevat päivittäisten pienten ja oikeasuuntaisten toimintojen tuloksena.

Pienistäkin teoista ja edistysaskeleista saat puhtia jatkaa ja jaksaa.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mitä menestys tarkoittaa sinulle?

Oletko menestynyt elämässäsi?

Vai oletko edes ajatellut menestystäsi? Onko se mielestäsi turhaa, elämä kun on vain laiffii?

Ja miten menestystä voi mitata, mitä se itse asiassa on?

Kenen kannalta asiaa katsotaan?

Menestykselle EI ole olemassa mitään täsmällistä määritelmää.

Menestystä voi ensinnäkin tarkastella kahdesta näkökulmasta: miten itse näet asian (sisäinen menestys) ja miten muut, ulkopuolinen maailma, julkisuus, näkevät sen (ulkoinen menestys).

Omalta kannaltasi sen ymmärtäminen, mitä menestys tarkoittaa sinulle, on tärkeintä.

Siksi meidän kaikkien pitäisi miettiä oma määrittelymme menestymiselle. Muutoin voit päätyä jahtaamaan jonkun toisen ideaa menestymisestä, joka ei lainkaan sovellu sinulle.

Lisäksi on erotettava toisistaan onnistuminen ja menestyminen.

Onnistumisen ja menestymisen ero

Onnistuminen tarkoittaa jonkun itse asetetun tavoitteen tai tarkoituksen saavuttamista.

Onnistuminen tuo yleensä mukanaan hetkellistä mielihyvää ja onnellisuutta. Kun onnistut toistuvasti, se tuo mukanaan myös menestystä.

Menestymistä kuvaa yleensä maineen, julkisuuden, rikkauden tai sosiaalisen aseman saavuttaminen

Vaikka onnistuminen useimmiten tuo mukanaan mielihyvää, menestyminen ei välttämättä takaa onnellisuutta. Menestyksellä on usein omat varjopuolensa.

Menestyksen mittaamisesta

Miten menestystä voi arvioida ja mitata?

Hyvin kapea, mutta yleinen käsitys on se, että menestys on rahaa ja mainetta. Tai että saa osakseen ihailua. Jollekin saattaa riittää menestyksen tunteeseen se, että on onnellinen tai että saa toteuttaa itseään ja unelmiaan.

Liian monet ihmiset mittaavat menestystä sillä, paljonko rahaa heillä on tai niillä ihmisillä, jotka he tuntevat. Minun mielestäni todellista menestystä pitäisi mitata sillä, miten onnellinen olet. Richard Branson

Menestyneen yrityksen voi vielä jotenkin määritellä taloudellisten lukujen avulla, vaikka menestyksen syiden määrittely voikin olla vaikeaa. Mutta miten määritellään yksittäisen ihmisen menestyminen?

Menestys, kuten monet asiat elämässä, on suhteellista ja tulkinnanvaraista. Suomessa menestyneeksi luettava urheilija, muusikko, kirjailija tai taiteilija ei välttämättä saavuta edes eurooppalaisittain menestyksen kriteerejä.

Kuuluisa ei ole välttämättä sama kuin menestynyt, jos kuuluisuus käsitetään tunnettuutena, julkisuutena.  Kuuluisuutta ja julkisuutta voi saavuttaa monella tavalla, esiintymällä Big Brotherissa tai puukottamalla ihmisiä Turun torilla. Saavutettu ”menestys” ei välttämättä ole kovin positiivista eikä pitkäaikaista.

Nykyään ihmiset eivät välttämättä edes pyri menestymää, he hakevat enemmänkin julkisuutta. Ainakin Yhdysvalloissa on saatu tämäntyyppistä tutkittua tietoa.

Ja onko 90 miljoonaa Eurojackpotista voittanut ihminen menestynyt?

Mutta Kimi Räikköstä varmaan kaikki pitävät menestyneenä.

Pari hyvää määritelmää

Kuuluisuuksien, yleisesti menestyneiksi tunnustettujen henkilöiden omia arvioita ja määritelmiä menestymisestä on runsaasti.

Niissä on kuitenkin eräs ongelmallinen ja silmiinpistävä piirre. Ne keskittyvät enemmänkin siihen, miten menestykseen päästään, ei siihen, mitä se on.

Mutta toisaalta, kuten Arthur Ashe on sanonut:

Menestys on matka, ei päämäärä. Tekeminen on usein tärkeämpää kuin lopputulos.

Yksi parhaista menestyksen määritelmistä on mielestäni:

Jos harkitset huolellisesti mitä haluat sinusta sanottavan hautajaisissasi, olet löytänyt oman määritelmäsi menestykselle. Richard R. Covey

Itse olen päätynyt seuraavantapaisiin määritelmiin:

Ulkoinen menestys: Menestys tarkoittaa oman alasi huipputason saavuttamista omien ponnistelujesi kautta. Ala voi olla mikä tahansa, missä toimit: urheilulaji, taidemuoto, politiikka, yritystoiminta. Ja vielä niin että menestyksen voi saavuttaa vaikka vain jollakin tietyllä maatieteellisellä alueella.

Sisäinen menestys: Kun ylität omat rajasi, viet tekemisesi pidemmälle kuin joskus uskoitkaan, ja saavutat jotain, mitä muutkin arvostavat, olet menestynyt.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onnistuminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Vetkuttelusta eroon spurttaamalla

Sanan ryhtymisrajoitteisuus on varmaan keksinyt ihminen, jolla oli vaikeuksia aloittaa tärkeä ja kiireellinen tehtävä, mutta ei saanut mitään aikaan ja ryhtyi miettimään mistä on kysymys.

Ryhtymisen problematiikkaan (toinen muodikas termi!) liittyvä ilmiö tunnetaan myös nimillä viivyttely, lykkääminen, vetkuttelu, jahkailu ja hienosti ilmaistuna prokrastinaatio.

Jotain tarttis tehdä, mutta mitään ei tapahdu. Tilanne lienee meille kaikille tuttu. Meillä on tavoite ja suunnitelma, mutta alkuun ei pääse. Siirrämme toistuvasti aloittamista ja keksimme erilaisia sijaistoimintoja: näpläämme puhelinta, surfaamme netissä, käymme kahvilla, juttelemme kavereiden kanssa.

Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin aloittamisen vaikeudesta.

Jokin aika sitten satuin lukemaan Merlin Mannin jutun keinosta päästä eroon vetkuttelusta.

Spurtti

Mann kutsuu menetelmää nimellä dash, spurtti tai pyrähdys.

Se on yksinkertaisesti lyhyt spurtti keskittynyttä tekemistä, jonka aikana pakotat itsesi tekemään vain viivyttelyn kohteena olevaa asiaa hyvin lyhyen ajan – ehkä vain minuutin. Kun saat aikaan pienenkin osan tarvittavaa tehtävää, saat samalla psyykattua itsesi ulos toimettomuudesta, joka on stressannut sinua.

Tekemällä vain vaatimattoman osan vastenmielistä tehtävää, olet saanut aikaan sen mitä hetki sitten pidit mahdottomana: olet päässyt alkuun. Kun tajuat, kuinka paljon ahdistusta olet kokenut päässäsi, koet suunnattoman helpotuksen tunteen ja annat itsellesi tönäyksen oikeaan suuntaan.

Voit tehdä spurtin milloin tahansa ja minkälaisessa asiassa tahansa. Ei juuri ole mitään tehtävää, jota ei voisi jakaa pienempiin osiin ja spurtattavaksi.

Tärkeintä on valita tavoite, joka on naurettavan vaatimaton. Nyt ei ole aika asettaa kunnianhimoisia tavoitteita. Sellaiset ovat todennäköisesti juuri syy vetkuttelulle.

Spurtteja on kolmenlaisia

  1. Aikaan perustuvia: valitse aika, jossa jo ehdit tehdä jotain, mutta joka on riittävän lyhyt, niin ettei se herätä masennusta. Aika voi olla minuutti, kaksi minuuttia tai kymmenen minuuttia. Käytä vaikka ajastinta apuna.
  2. Määrään perustuvia: jos se sopii tehtävän luonteeseen, voit valita määrään perustuvan spurtin (luen yhden sivun, kirjoitan viisi lausetta, kerään kaksi poisheitettävää tavaraa, teen yhden etunojapunnerruksen)
  3. Yhdistelmiä: monissa tapauksissa paras ratkaisu on yhdistelmäspurtti, jolloin teet viivyttelyn kohteena olevaa asiaa, kunnes saavutat joko aika- tai määrätavoitteesi.

Aseta tavoite, jossa et voi epäonnistua

Muista aina, että tarkoituksena on tehdä jotain, asettaa tavoite, jonka varmasti saavutat, jossa et voi epäonnistua.

Kun olet tehnyt spurtin, ja saavuttanut edistystä viivyttelyn kohteena olleessa asiassa, tapahtuu ehkä kaksi asiaa.

Edistyminen, vaikka hyvin vähäinenkin, herättää sinussa mielihyvää ja kasvattaa itsetuntoa ja motivaatiota. Ja voit myös palkita itsesi jollakin tavalla.

Ja toiseksi, kun toteat ettei se nyt niin kamalaa ollutkaan, ajattelet todennäköisesti, että tätä voisi vielä jatkaakin. Teetkin saman tien 10 punnerrusta tai luet kirjaa tunnin.

Ja aina voit ottaa toisen spurtin.

Kahden minuutin sääntö

James Clear on esittänyt samaan asiaan kahden minuutin säännön. Mitään tavoitetta ei pysty saavuttamaan kahdessa minuutissa. Mutta jokaisen tavoitteen saavuttamisen voi aloittaa kahdessa minuutissa tai nopeamminkin. Ja siinä on säännön voima.

Näitä kannattaa kokeilla. Eihän sitä muuten tiedä, mikä toimii.

Älä koskaan siirrä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä ylihuomenna. Mark Twain

Tallennettu kategorioihin Tavat, Tavoitteet, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Pitkällä iällä ja menestymisellä sama perusta: geenit ratkaisevat?

 

Pitkän iän salaisuus

Älä kuole. Näin neuvoi HS:n mukaan yhdysvaltalainen 112-vuotias Richard Overton toimittajia, jotka pyysivät häntä kertomaan pitkän iän salaisuuden.

Overtonilla oli myös muita selityksiä pitkälle iälleen: Jumalan tahto, sikarit (joita hän polttaa 12 joka päivä) ja kissojen seura.

Kun yli satavuotiaita on haastateltu ja tutkittu, on saatu mitä erilaisempia ohjeita pitkälle iälle: Hanki paljon ystäviä, ihmissuhteet, älä luota kehenkään, optimismi, pysy naimattomana, nuku, juo kylmää olutta joka päivä kello 16.

Kaikkien haastattelujen perusteella näyttää siltä, ettei satavuotiailta itseltään kannata kysyä neuvoa pitkän iän suhteen.

Myöskään tiede ole vielä täysin pystynyt asiaa ratkaisemaan. Jopa se on epäselvää, miksi vanhenemme.

Kauan luultiin esimerkiksi, että liikunta pidentää elinikää. Tämäkin on osoittautunut vääräksi.

Toistaiseksi ainoa päteväksi havaittu keino pidentää elinikäänsä on rajoittaa kalorien saantia.

Tutkimukset osoittavat, että 60 ikävuoteen asti elämän pituuteen vaikuttavat elintavat, geenien vaikutus alkaa tuntua vasta 60 ikävuoden jälkeen.

Toisten tutkimusten mukaan tilanne muuttuu noin 70-80 vuotiaana. Sen jälkeen elintapojen merkitys vähenee ja geenien rooli kasvaa. Jos on selvinnyt niin pitkälle, omaa todennäköisesti pitkäikäisen ihmisen geenit, joita eivät elintavat nujerra.

Satavuotiaiden salaisuus on siis syntymälahjaksi saaduissa geeneissä.

Kuningatar Elisabet, 92, juo lasin giniä ja Dubonnetia sitruunan ja jäiden kera ennen lounasta. Lounaan kanssa kuningatar Elisabet nauttii lasin viiniä, lounaan jälkeen martinin ja illalla lasin samppanjaa.

Hänen äitinsä, 101-vuotiaan kuolleen kuningataräiti Maryn, sanotaan juoneen giniä reippaasti koko elämänsä ajan.

Myös menestyminen on geeneistä kiinni

Myös menestymiseen on tarjolla satoja erilaisia konsteja, menetelmiä, neuvoja, tapoja. Ja aivan kuin pitkän iän kohdalla neuvot ja tavat vaihtelevat laidasta laitaan.

Mutta kuten pitkässä iässäkin, geeneillä näyttäisi olevan menestyksessä merkittävä rooli.

Nykyisen käsityksen mukaan menestyminen riippuu kolmenlaisista asioista:

  1. geeneistä, perityistä ominaisuuksista ja lahjakkuuksista,
  2. onnesta, sattumasta (esimerkiksi mihin ympäristöön, maahan, perheeseen, olosuhteisiin, jne. satuit syntymään),

ja sitten lopuksi eräistä muista asioista:

  1. kova työ, kunnianhimo, pitkäjänteisyys, tavoitetietoisuus ja tavoitteellisuus.

Näillä 3. osa-alueen tekijöillä voi korvata ja täydentää geenien sekä onnen ja sattuman osuutta.  Koskaan ei kuitenkaan pelkkä kova työ riitä menestykseen. Geenien vaikutusta ei nykytiedekään vielä pysty poistamaan.

Nobel-palkitun Daniel Kahnemanin mukaan ainoa yhteinen tekijä kaikissa menestystarinoissa on onni.

Mutta mitä enemmän tekee työtä tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti, sitä pienemmäksi onnen ja geenien osuus muuttuu.

Onneen voi kuitenkin hieman vaikuttaa omilla teoilla. Jos et jätä lottokuponkia, et voi voittaakaan!

Ja toinen vanha viisaus sanoo: Sattuma suosii valmistautunutta mieltä (Pasteur). Onnea vastaan voi jossain määrin mennä.

Mutta lähtökohtana menestymiselle näyttäisivät olevan sopivat geenit (jotka nekin ovat onnenkauppaa!) Ne eivät kuitenkaan riitä, tarvitaan myös onnea ja kovaa työtä.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onni, Työ | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Jos haluat muuttua, muuta ympäristöäsi.

Yksinkertainen esimerkki ympäristön vaikutuksesta: Kun pidän työpöytäni vieressä käsipainoja, teen ainakin silloin tällöin muutaman punnerruksen.

Olet ympäristösi tuote

Se mitä olet tänään, on monimutkainen yhdistelmä geenejä, kasvatusta, elinympäristöä, kulttuuria, ruokailutottumuksia, taloudellista tilannetta, ystäviä ja tuttavia, elintapoja ja sattumaa.

Osa on ympäristötekijöitä. Sinulla ei ole ollut vaikutusta moniin noista tekijöistä Et valinnut maata, johon synnyit. Et valinnut perhettäsi ja siltä saamiasi perintötekijöitä etkä sitä kuinka varakas perheesi on. Etkä voi enää saada onnellista lapsuutta, jos sitä ei aikanaan ollut. Päädyit tiettyyn koulutukseen ja ammattiin ehkä täysin sattumalta ja hyvällä tai huonolla tuurilla.

Osa on omia valintojasi ja päätöksiäsi.

Mihinkään niistä, mikä on tapahtunut menneisyydessä, et enää voi vaikuttaa. Voit ehkä katua joitain valintojasi ja ottaa niistä opiksi tulevaisuudessa.

Mutta tehtyä et saa tekemättömäksi. Et ole voinut valita vanhempiasi ja saada erilaisia geenejä.

Et myös toisaalta tiedä varmasti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Suureen osaan tulevaisuuteen vaikuttavista asioista et juuri voi vaikuttaa.

Asia, jonka kuitenkin yleensä unohdamme, on että voit vaikuttaa omaan elinympäristöösi, muokata sitä, jos haluat, ja antaa sitten ympäristön muokata sinua.

Valinta-arkkitehtuuri

Jokainen meistä voi luoda oman valinta-arkkitehtuurinsa. Sillä tarkoitetaan, että voit vaikuttaa valinnoillasi omaan elinympäristöösi niin, että se auttaa sinua toimimaan paremmin haluamallasi tavalla.

Voit valita, kenen kanssa vietät aikaasi.

Voit valita, miten käytät vapaa-aikasi, minkälaisilla asioilla ympäröit itsesi.

Voit järjestää huoneesi, työtilasi, keittiösi ja muut tilasi, joissa olet ja toimit, tavoilla, jotka ohjaavat sinua parempiin valintoihin ja tapoihin.

Voit valita ja parantaa elintapojasi, ruokailutottumuksiasi ja liikuntaasi.

 ”Mitä helpompaa ihmisten on tehdä terveellisiä valintoja, sitä terveellisemmät elintavat kansalla on, ja sitä enemmän sillä on terveitä elinvuosia edessään.” Näin tiivistää ofessori Pekka Puska, THL:n entinen pääjohtaja kokemuksensa suomalaisten terveyden edistämisestä.

Kun muutat ympäristöäsi, muutat tapojasi

Yleensä uskotaan, että hyvät tavat ovat tulosta tahdonvoimasta, motivaatiosta ja itsekurista. Mutta tutkimukset viittaavat siihen, että ympäristöllä on tärkeä rooli käyttäytymisen ja toiminnan ohjaamisessa. Tahdonvoima ja motivaatio pelkästään riittävät vain harvoin.

Kun muutat ympäristöäsi, muutat samalla käyttäytymistäsi, toimintaasi ja tapojasi.

Tapojen muuttaminen on harvoin helppoa.  Ympäristön ja olosuhteiden muokkaaminen muutosta helpottavaan suuntaan lisää merkittävästi onnistumismahdollisuuksia.

Et tietenkään pysty kontrolloimaan kaikkea ympäristössäsi, mutta riittävästi muutoksen aikaansaamiseen.

Stanfordin yliopiston tutkijan B.J. Fogg  mukaan: On vain kolme asiaa voi muuttaa tapoja pysyvästi: 1. saada epifania (jumalallinen oivallus, esimerkiksi jonkun kriisin kautta), 2. muuttaa ympäristöään ja 3. ottaa hyvin pieniä askelia

Vaihtoehto 1. on hyvin vaikeaa, se onnistuu vain, jos sinulla on yliluonnollisia kykyjä. Jäljelle jäävät vain vaihtoehdot 2 ja 3, jotka molemmat toimivat, parhaiten vielä yhdessä.

Kun luot uusia, parempia tapoja, nämä uuden tapasi muokkaavat sinua.

Jokainen asia elinympäristössäsi toimii ärsykkeenä tietylle käyttäytymiselle ja mielialalle, ja juuri siten tavat syntyvät ja toimivat.

Siksi kannattaa tarkkaan huomioida jokainen pienikin asia ympäristössäsi ja minkälaista käyttäytymistä se tuottaa. Jos se ei ole positiivista, muuta se.

Tallennettu kategorioihin Tavat | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Väärässä olemisen taito

Olla-verpin taivutus pohjalaasittaan: Moon oikias, soot vääräs, soon kans vääräs. Moomma oikias, tootta vääräs, noon aivam mettäs! (yle)

Olemme varmaan kaikki, ainakin vähän, pohjalaisia tässä suhteessa. Tunnemme usein olevamme oikeassa.

Mutta haluatko olla aina oikeassa? Se ei kannata, eikä se ei ole mahdollista. Ja myös väärässä olemisella on omat hyvät puolensa.

Ja muista, että besserwissereistä ei yleensä pidetä. Jatkuva ”oikeassa” oleminen herättää yleensä negatiivisia tunteita toisissa ihmisissä.

Väärässä olemisen taito

Miksi väärässä oleminen on hyväksi?

Väärässä oleminen, erehtyminen ja epäonnistuminen ovat olennaisia osia siitä, miten opimme ja kehitymme.

Et voi olla heti oikeassa mistä tahansa. Tie oikeassa olemiseen kulkee väärässä olemisen kautta. Missä tahansa asiassa ensimmäinen näkemyksemme tai yrityksemme on parhaimmillaankin osittain väärä.

Anna itsellesi lupa olla väärässä. Ja laajenna tämä lupa koskemaan myös muita. Tämä ei tarkoita, että hylkäisit aikeesi saada asiat oikein. Se tarkoittaa vain sen hyväksymistä, ettet todennäköisesti onnistu siinä heti ensimmäisellä kertaa.

Jos olet oikeassa, älä ylpeile sillä, vaan muista että se on vain väliaikaista, huomenna voit jo olla väärässä.

Jos olet väärässä, älä murehdi, vaan ole tyytyväinen, sillä olet oppinut jotain, ja huomenna olet oikeassa.

Ja muista, että se mikä on oikea ja väärä muuttuu ajan mittaan.

Tunnetun ekonomistin J.M. Keynesin sanotaan todenneen: ”Kun tosiasiat muuttuvat, muutan mieltäni. Mitä sinä teet? ”

Oletko kirjanpitäjäainesta?

Jos haluat olla oikeassa koko ajan, ryhdy kirjanpitäjäksi. Kaikkien muiden, olemme sitten yrittäjiä, IT-ammattilaisia, opettajia, konsultteja, täytyy vain totuttautua olemaan väärässä aika ajoin.

Kaikkein tuhoisimmat vaikutukset oikeassa olemisesta olen nähnyt yritystoiminnassa. Kun yrittäjä tai toimitusjohtaja pitää itsepintaisesti kiinni oikeaksi uskomistaan, mutta vääristä olettamuksista, voi tuloksena olla jopa yrityksen konkurssi.

Monen hyvän johtajan tunnusmerkki on, että hän on luopunut yrittämästä olla aina oikeassa. Hän ei välitä kenen idea on, kunhan se tuo parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Ajattelun harhat

Väärässä olemista ruokkivat ja ylläpitävät monet ajattelun harhat, esimerkiksi vahvistusharha. Sen vallassa oleva ihminen etsii ja hyväksyy vain sellaisia ajatuksia ja tosiasioita, jotka tukevat hänen nykyistä uskomustaan. Kaikki oman ajattelutavan kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet ja tosiasiat sivuutetaan. Ihminen elää omassa kuplassaan.

Mitä tehdä?

Koska oikeassa oleminen on vaikeaa, on parasta unohtaa se kokonaan, ja keskittyä vain olemaan vähemmän väärässä.

Kannattaa välttää ehdottomuutta.

Kathryn Schulz  on kirjoittanut kirjan väärässä olemisesta. Siinä hän on todennut:

”Kaikista asioita, joissa olemme väärässä, ajatus omasta erehtymättömyydestä on listan huipulla. Se on perusvirhe: olemme väärässä siitä, mitä tarkoittaa olla väärässä. Se on kaukana älyllisestä vajavuudesta, kyky erehtyä on välttämätön ihmisen ajattelulle. Se on myös kaukana moraalisesta viasta, se on erottamaton osa kaikkein inhimillisimpiä ominaisuuksiamme: empatia, optimismi, mielikuvitus, vakaumus ja rohkeus. Ja se on olennainen osa sitä, miten opimme ja muutumme. Kiitos erehtymisen pystymme korjaamaan ymmärrystä itsestämme ja kehittämään ajatuksiamme maailmasta.

Kolme eläköön huutoa väärässä olemiselle ja kultainen mitali siitä, että myöntää sen.”

 

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Työholismia tai työn imua, loma on aina tarpeen

Oletko työholisti?   Tarvitset lomaa.

Tunnetko olosi syylliseksi, jos et tee koko ajan jotain hyödyllistä? Hoidatko jatkuvasti työasioita vapaa-ajallakin?

Vaikka menestyminen edellyttääkin kovaa työtä, on sinun kuitenkin syytä muistaa, että rajansa kaikella.

Pitkään jatkuva kova ja vaativa työ tyhjentää ihmisen energiavaraston. Tämä koskee sekä fyysisesti että henkisesti rasittavaa työtä.

Viihdytkö työssäsi? Tarvitset silti lomaa.

Myös sinä, joka tunnet ”työn imua”, eli viihdyt työssäsi ja tunnet saavasi siitä sisältöä elämään, tarvitset välillä taukoja ja lepoa.

Energiavarastoa tyhjentävät kaikki ruumiilliset ja henkiset ponnistukset, työ, raskaat harrastukset, stressi, ihmissuhdeongelmat.

Jos varastoja ei täydennetä riittävästi, ihminen alkaa oireilla: kovaa stressiä, masennusta, mielen ongelmia, fyysisiä oireita ja sairautta.

Siksi tarvitaan säännönmukaisesti taukoja ja lomia. Vaikka tauottoman työnteon kanssa pystyisi elämään, jatkuvalla ponnistelulla saattaa olla pitkäaikaisia vaikutuksia terveydelle.

Tauot lisäävät työtehoa

Tauot ovat hyväksi terveydelle, mutta ne myös lisäävät tutkimusten mukaan työtehoa. Säännölliset, pitkähköt tauot voivat taata tehokkuuden työssä.

Eräässä tutkimuksessa todettiin, että tehokkaimmat työntekijät tekevät työtä 52 minuuttia ennen kuin pitävät 17 minuutin tauon.

Samoin on todettu, että monet erilaiset taukotyypit lisäävät työn tehokkuutta. Nouseminen hetkeksi pöydän äärestä ja pieni kävely, taukojumppa, lyhyt kahvitauko, pienet muutaman minuutin torkut tai meditaatio jne. parantavat työn tuloksia ja jaksamista.

Tehokas, ajatukset nollaava tauko on 15–20 minuuttia, professori Minna Huotilainen neuvoo.

Ihminen kestää muutamia viikkoa, jopa kuukausia stressiä hyvin ilman vakavia terveysongelmia, jos kiireisestä työstä pääsee välillä eroon ja työpäivästä palautuminen onnistuu vapaa-aikana. Siksi hengähdystauot ja arjen mielekkyys ovat tärkeitä.

Jokapäiväisessä elämässä on paljon asioita, jotka täyttävät energiavarastoa: riittävä uni, monipuolinen ravinto, meditaatio, liikunta, rentoutuminen, hyvät ihmissuhteet.

Aivot ovat tärkein työkalumme. Aivot tarvitsevat myös lepoa, unta ja palautumista. Tarvitsemme luppoaikaa sekä palautumista.

Lomalla on tarkoitus irtautua työstä

Lomalla on tarkoitus todella irtautua työstä ja ladata akkuja. Valitettavasti tämä ei aina onnistu, koska puhelimen sähköposti, viestit ja puhelut houkuttelevat helposti tekemään töitä lomallakin.

Mutta mikä on loman tarkoitus? Me emme ole samanlaisia, eivät myöskään lomamme. Yksi kaipaa toimetonta lepoa, toinen aktiivilomaa.

Loman ytimessä on palautuminen. Moni tarvitsee sekä psykologista että fysiologista palautumista työstä. Jo noin viikko lomaa riittää todennäköisesti lisäämään psykologista hyvinvointia. Fysiologinen palautuminen voi viedä pidempään, kuormittuneisuudesta riippuen, työterveyspsykologi Kaisa Yli-Pärri arvioi.

Sampsa Puttonen suosittaa lomailemaan kerralla vähintään 2–3 viikkoa. Keskimäärin ensimmäiset kahdeksan lomapäivää menevät tutkimusten mukaan kuormituksen purkamisessa. Uutta energiaa alkaa pulputa vasta tämän jälkeen.

Loman vaikutukset haihtuvat nopeasti

Loman vaikutukset haihtuvat kuitenkin melko nopeasti. Palautumista ei valitettavasti voi varastoida. ”Yksittäisiä lomia tärkeämpää on se, että tavallinen arki mahdollistaisi säännöllistä palautumista”, Yli-Pärri sanoo.

 

Myös Onnistumisen taito viettää kesälomaa. Palaan asiaan elokuun puolivälissä, toivon mukaan virkistyneenä ja uudistuneena.

Toivotan lukijoille lämmintä, aurinkoista ja kaikin puolin onnistunutta ja rentouttavaa kesää.

Tallennettu kategorioihin Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Miksi vaivautua? Mistä motivaatio syntyy.

Photo by Bradley Wentzel on Unsplash

Miksi vaivautua lähtemään lenkille, kun voi maata kotona? Miksi vaivautua opettelemaan uutta kieltä, kun englannillakin pärjää?

Miksi vaivautua tekemään jotain tai yleensä mitään?

”Miksi aina jumppaat”, kysyy Wagner. ”Tulee mahtava olo”, Viivi vastaa. Wagner ihmettelee miksi vaivautua: ”Minulla on muutenkin koko ajan mahtava olo.”

Selitys laiskuudelle?

Evoluutiopsykologia selittää osaltaan, miksi haluat tehdä elämästäsi mahdollisimman helppoa.

Sellainen esi-isä, joka säästi energiaansa lepäämällä silloin kuin mahdollista, pärjäsi paremmin kuin sellainen, joka huhki turhaan, evoluutiopsykologian dosentti Markus J. Rantala sanoo.

Sama koneisto, joka saa meidät liikkumaan liian vähän, vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Haluamme minimoida kaiken vaivannäön myös kotona, keittiössä, työssä….

Mistä motivaatiota?

Mistä siis motivaatio sille, että lähtee lenkille tai alkaa tehdä jotain uutta? Vastaus on olennainen, jos todella haluaa motivoida itseään tai muita ihmisiä?

Periaatteessa on kaksi asiaa, jotka saavat ihmiset liikkeelle: pakko ja halu.

Pakko on ulkoinen, halu sisäinen motivaatio.

Jos haluaa saa ihmisen liikkeelle, pitää olla jokin hyvä syy.  Ja sellainen syy, jonka todella tuntee omakseen, jonka voi täydellä sydämellä hyväksyä. Se ei voi olla jokin ulkoa annettu syy.

Miksi?

Vastaus kysymykseen Miksi? on tärkein yksittäinen asia, joka panee meidät liikkeelle, saa aikaan muutoksen.

Liikkumisessa se voi olla vanha totuus: Juokse henkesi edestä. Jos ihminen ymmärtää, että oman elämän ja erityisesti terveen elämän jatkumisen edellytys on runsas liikkuminen, se voi olla riittävä syy.

Tai se voi olla Pokemon. Ihmiset kokivat, että tuo peli oli hyvä syy liikkua.

Kaiken tekemisen paras moottori on sisäinen motivaatio, syy miksi tehdä jotain.

Motivaatiota on vaikea löytää, jos ei koe asiaa mielekkääksi.

Aina on helppo löytää syy, miksi ei tee jotain. Se tapahtuu luonnostaan.

Mutta aina on myös mahdollista löytää syy, että tekee jotain. Se voi olla huomattavasti vaikeampaa, se vaatii omaa ajatustyötä, mielikuvitusta ja usein läheisten ja ystävien apua. Mutta se on löydettävissä.

Motivaatio ei ole toimintaa

Mutta motivaatio ei vielä ole toimintaa. Vaikka tunnet itsesi motivoituneeksi syömään vähemmän karkkeja, se ei tarkoita, että syöt niitä vähemmän. Sinun pitää myös alkaa toimia.  Ja kannattaa aloittaa pienillä askelilla. Ne johtavat suurempiin tekoihin.

Siksi voi oikeastaan sanoa, että teko tulee ennen motivaatiota, teko on tärkeämpi kuin motivaatio. Inertia, aloittamisen vaikeus on usein suurin syy toimimattomuuteen. Mutta sen voi ylittää. Kun saa astuttua pienen askeleen oikeaan suuntaa, se synnyttää onnistumisen tunteen ja motivaation, halun jatkaa.

        Tee se, ja sitten tunnet olevasi motivoitunut tekemään sen. Zig Ziglar

Tallennettu kategorioihin Oppiminen, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , | 1 kommentti

Kovaa työtä

Menestyminen kaikilla aloilla vaatii perittyä lahjakkuutta, oikeat ympäristötekijät ja onnea. Mutta nämäkään eivät riitä. Pelkkä pituus ei tee sinusta huippukoripalloilijaa, eikä hyvä sävelkorva tähtimuusikkoa.

Lisäksi vaaditaan kovaa työtä, harjoittelua ja oppimista.

Usein sanotaan, että kova työ on ainoa tie menestykseen. Se ei nykymaailmassa kuitenkaan riitä. Menestykseen täytyy olla muitakin teitä kuin kova työ, koska ” jos rikkaus olisi kovan työn ja yrittämisen vääjäämätön seuraus, silloin jokainen nainen Afrikassa olisi miljonääri.”

Mitä on kova työ?

Mutta mitä on kova työ? Yksiselitteinen määrittely on mahdotonta. On esimerkiksi sanottu, että kova työ on sitä, että tekee työtä, jota muut ihmiset eivät halua tehdä. Tai että jos nautit työstäsi suurimman osan aikaa, se ei ole todennäköisesti kovaa.

Kovalla työllä ei tässä yhteydessä tarkoiteta kovaa ruumiillista työtä. Se merkitsee tarkoituksellista työtä, joka tähtää johonkin päämäärään ja jota tehdään omasta halusta, intensiivisesti, pitkäjänteisesti ja oma mukavuusalue ylittäen.

Tarkoituksellinen harjoittelu

Malcolm Gladwell on väittänyt kirjassaan Outliers, että tullakseen asiantuntijaksi, sinun täytyy käyttää siihen 10 000 tuntia (eli kolme tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan).

Tämän 10 000 tunnin säännön suhteen on kaksi yleistä väärinkäsitystä.  Ensinnäkin se ei ole sääntö eikä se ole tarkka luku. Ajan määrä vaihtelee alasta toiseen. Mutta määrä on suuri ja mitä enemmän sitä parempi.

Toiseksi asiantuntijaksi tai alan huipuksi tuleminen ei ole pelkästään jonkin asian tekemistä uudelleen ja uudelleen 10 000 tuntia. On olemassa oikea tapa ja paljon vääriä tapoja käyttää aikaa. Pitkät päivät eivät sinänsä ole kovaa työtä. Ne ovat vain pitkiä päiviä.

Gladwell puhuu nimenomaan tarkoituksellisesta harjoittelusta (deliberate practice). Tarkoituksellisen harjoittelun tärkein osa on yksinharjoittelu, kova työ. Mutta se ei ole ensimmäinen askel.

Ensimmäinen askel on sosiaalinen. Sinun pitää tietää mitä tehdä, mihin kohdistaa ponnistuksesi. Ja tässä vaiheessa tulevat mukaan kuvaan valmentajat, opettajat ja mentorit.

Harjoittele ja tee työtä oikein

Kova työ tai harjoittelu vaatii aina sisäistä motivaatiota, omaa päätöstä ja halua tehdä sitä. Ilman sisäistä motivaatiota, ilman omaa vastausta kysymykseen miksi teen tätä, kova työ yksin ei johda erinomaisuuteen ja huipulle vaan henkiseen loppuun palamiseen, burnoutiin.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että jonkin toiminnan kanssa vietetty aika ei sinänsä johda automaattisesti hyvään suorituskykyyn. Kokemus, jos siihen ei liity syvällistä keskittymistä, ei muunnu erinomaisuudeksi. Esimerkki golfin piiristä: pelkkä rutiininomainen pallojen lyönti toistonomaisesti toinen toisensa perään rangella, ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa, ajatusta tai palautetta, ei juuri paranna peliäsi (se kyllä auttaa aloitteluvaiheessa tai kun olet muuttamassa swingiäsi).

Kokemus ei ole sama asia kuin asiantuntemus tai kyvykkyys. Voit tehdä 20 vuotta samaa asiaa, mutta se voi olla vain saman asian toistamista 20 vuotta, ilman että olet kehittynyt mitenkään koko aikana.

Paras harjoittelu tekee kaksi asiaa: 1) se auttaa meitä hankkimaan taitoja, jotka nopeuttavat ja automatisoivat toimintoja ja antavat palautetta (esimerkiksi pianonsoitto, jalkapallo, golf, jne.), 2) se työntää meidät kykyjemme rajoille ja pakottaa meidät keskittymään. Tällöin vasta tapahtuu oppimista ja kehittymistä.

Asiantuntemuksen ja kyvykkyyden luominen vaatii sekä toistoa että keskittymistä.

Jos harjoittelu on helppoa, siitä ei opi mitään.

Kova työ kannattaa

Kova työ kannattaa. Se tuo mukanaan muutakin kuin onnistumisia ja menestystä.

Kuuluisa Terman tutkimus osoitti, että kovaa työtä tekevät ihmiset ovat terveempiä ja onnellisempia, sekä elävät pidempään.

Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Oppiminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , , , | 3 kommenttia

On mahdotonta elää ilman että epäonnistuu jossain

Olet varmaan joskus ihmetellyt, miksi epäonnistumista voidaan pitää hyvänä ja tärkeänä asiana. Epäonnistumistahan pitää välttää. Epäonnistunut ihminen on luuseri.

Mutta näin ei ole.  Epäonnistumisesta on nimittäin myös hyötyä.

Jokainen meistä epäonnistuu toistuvasti ja usein.

Onnistuakseen täytyy olla myös mahdollisuus epäonnistua. Virheitä saa tehdä. Jos ei saisi tehdä, miten voi edes yrittää mitään?

Itse olen omaksunut erityisesti sen puolen epäonnistumisista, että niistä voi ja pitääkin oppia.

Tätä osaa epäonnistumisissa korostavat myös juuri äsken ilmestyneen kirjan, Mahtava moka­ – Uskalla, opi ja menesty, tekijät Mikko Kuitunen ja Mika Sutinen.

Kuitusen mukaan pahin virhe on teko, josta ei opita mitään. Tärkeintä ei ole itse virhe tai sen tekijä, vaan se, että virheestä opitaan.

”Ajattelen, että se joka tekee eniten virheitä, voittaa”, Kuitunen sanoo.

Mika Sutinen on puolestaan todennut, että mokaa pitäisi ajatella yrityksessä ”tahattomana investointina”, josta kuuluu hyötyä.

Luuserista menestyskirjailijaksi

Lopullisesti minut on kuitenkin saanut vakuuttumaan epäonnistumisen ”voimasta” kirjailija J.K. Rowling, Harry Potter – kirjojen tekijä.

Hän piti vuonna 2008 puheen Harvardin yliopistosta valmistuville opiskelijoille. Hän käsitteli puheessaan epäonnistumista ja mielikuvitusta. Puhetta on katsottu netissä yli 3,5 miljoonaa kertaa.  Se kannattaa katsoa ja kuunnella tai lukea.

Puheeseen perustuva kirja Tästä alkaa elämä on ilmestynyt juuri myös suomeksi.

Menestyksestään Rowling kiittää niitä hetkiä, jolloin tunsi pahiten epäonnistuneensa.

Seitsemän vuotta valmistumisensa jälkeen ”olin epäonnistunut totaalisesti. Poikkeuksellisen lyhyt avioliittoni oli romahtanut, olin työtön yksinhuoltaja, ja niin köyhä kuin nykypäivän Britanniassa on mahdollista olla joutumatta kadulle”.

Työttömyyskausinaan hän muokkasi käsikirjoitusta romaaniinsa Harry Potter ja viisasten kivi. Hän lähetti sen kahteentoista kustantamoon, jotka kaikki hylkäsivät sen.

Lopulta Bloomsbury Publishing maksoi käsikirjoituksesta 1­500 puntaa sillä ehdolla, että Rowling suostuisi laittamaan kirjan kanteen vain nimikirjaimet. Naiskirjailijan kun ei uskottu kiinnostavan poikalukijoita.

Ensimmäinen kirja julkaistiin 1997. Tällä hetkellä Harry Potter-kirjoja on myyty yli 500 miljoonaa kappaletta yli 80 eri kielellä.

Mitä Rowling sanoi epäonnistumisesta

Antakaamme kirjailijan itsensä kertoa:

”En aio seisoa tässä ja kertoa, että epäonnistuminen on hauskaa. Tuo jakso elämässäni oli synkkä eikä minulla ollut mitään aavistusta tulevaisuudestani ja siitä, mitä lehdistö on sittemmin esittänyt eräänlaisena sadunomaisena tarinana. En silloin tajunnut kuinka pitkälle tunneli ulottui ja pitkän aikaa kaikki valo sen päässä oli enemmänkin toive kuin todellisuus.”

”Siis miksi puhun epäonnistumisen hyvistä puolista? Yksinkertaisesti siksi että epäonnistuminen tarkoitti kaiken epäolennaisen karsimista pois. Lakkasin teeskentelemästä itselleni, että olisin jotain muuta kuin mitä olin, ja aloin suunnata kaiken energiani sen työn viimeistelyyn, joka merkitsi minulle jotain. Jos olisin onnistunut jossain muussa, en ehkä olisi koskaan löytänyt päättäväisyyttä menestyäkseni sillä yhdellä elämän alueella, jolle todella uskoin kuuluvani. Olin yhtäkkiä vapaa, koska suurin pelkoni oli toteutunut, ja olin edelleen hengissä ja minulla oli yhä tytär, jota jumaloin, ja minulla oli vanha kirjoituskone ja mahtava idea. Ja niin pohjalla olemisesta muodostui se vankka perusta, jolle rakentaisin elämäni.”

”Te ette ehkä koskaan epäonnistu siinä määrin kuin minä tein, mutta jonkinlainen epäonnistuminen elämässä on väistämätöntä. On mahdotonta elää ilman, että epäonnistuu jossain, ellet sitten elä niin varovaisesti, että elämä jää kokonaan elämättä – jolloin vasta epäonnistutkin todella.”

”Tietous siitä, että olet noussut vastoinkäymisistä viisaampana ja vahvempana, merkitsee että olet tästedes varma kyvystäsi selviytyä. Et voi koskaan todella tuntea itseäsi, tai ihmissuhteittesi kestävyyttä, ennen kuin molempia on testattu vastoinkäymisissä. Tällainen tuskallisesti hankittu tieto on todellinen lahja ja se on ollut minulle paljon arvokkaampi kuin mikään loppututkinto.”

Epäonnistuminen tarkoittaa kaiken epäolennaisen karsimista. J.K. Rowling

 

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Oppiminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti