Menestyskin on suhteellista

Kumpi on menestynyt paremmin, Bill Gates vai Björn Wahlroos?

Tällainen vertailu ei ole järkevää, se on kuin, kuluneen sanonnan mukaan, vertaisi appelsiineja ja omenia. Molemmat ovat menestyneet, kumpikin omalla tavallaan ja omassa ympäristössään. Gates on kyllä rikkaampi, mutta se onkin eri asia.

Mitä menestys on?

Mikä ratkaisee sen, menestytkö vai et? Onko menestys kovaa työtä vai hyvää tuuria? Kuten moniin muihinkin vaikeisiin kysymyksiin näihinkin voi vastata: Se riippuu. Molemmilla on oma osuutensa, mutta tilanteet ovat erilaisia.

Kysymyksiin vastataksemme pitää menestystä katsoa kahdesta näkökulmasta. Voimme puhua absoluuttisesta menestyksestä ja suhteellisesta menestyksestä. (Clear)

Absoluuttinen näkökulma

Absoluuttinen näkökulma tarkastelee menestymisen tasoasi suhteessa kehen muuhun tahansa. Mikä tekee sinusta parhaan maailmassa tai Suomessa omalla erityisalueellasi?

Kun asiaa tarkastellaan tällä tasolla, menestys on miltei aina riippuvainen onnesta. Jopa silloin, kun teet heti alkuun hyvä valinnan – kuten Bill Gates päättäessään perustaa Microsoftin – et pysty ymmärtämään kaikkia tekijöitä, mitkä johtavat maailmanluokan menestykseen.

Absoluuttinen näkökulma on globaali. Se selittää eroa, mikä on Suomessa syntyneen rikkaan ihmisen ja Afrikkaan äärimmäiseen köyhyyteen syntyneen, vähemmällä kuin 1 eurolla päivässä elävän henkilön välillä.

Yleisenä sääntönä voidaan pitää, että mitä hurjempi menestys, sitä erikoisemmat ja epätodennäköisemmät olosuhteet aiheuttivat sen. Kyseessä on usein yhdistelmä oikeita geenejä, oikeita henkilösuhteita, oikeaa ajoitusta ja tuhansia muita vaikuttavia tekijöitä, joita kukaan ei pysty ennakoimaan.

Suhteellinen näkökulma

Suhteellinen näkökulma tarkastelee menestymisen tasoasi suhteessa toisiin, jotka ovat samankaltaisia kuin sinä. Mitä tuli niistä tuhansista oman ikäluokkasi lapsista, jotka saivat samanlaisen koulutuksen, kasvoivat samanlaisessa ympäristössä tai perivät samantapaiset geneettiset ominaisuudet?

Kaikki nämä ihmiset eivät saavuta samanlaisia tuloksia, samanlaista menestystä. Mitä paikallisemmaksi vertailu tehdään, sitä enemmän menestys määräytyy kovalla työllä ja omilla ponnistuksilla. Kun vertaat itseäsi niihin, jotka ovat kokeneet samantasoista onnea, ero tulee sinun omista tavoistasi ja valinnoistasi.

Suhteellinen näkökulma on paikallinen. Kun tarkastellaan menestystä paikallisessa näkökulmassa, menestynyt henkilö voi sanoa: Etkö tajua, että tein kovasti töitä, etkö ymmärrä valintoja ja uhrauksia, joita olen tehnyt, toisin kuin muut.

Absoluuttinen menestys on onnea. Suhteellinen menestys on oikeita tapoja ja valintoja.

Tästä määrittelystä seuraa luonnollisesti eräs tärkeä johtopäätös: mitä äärimmäisempää menestys on, sitä suurempi rooli siinä on onnella.

Nassim Taleb on, ehkä kärjistäen, sanonut: Kohtalainen menestys voidaan selittää taidolla ja työllä. Äärimmäinen menestys johtuu sattumasta.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Menestys, Onni, Tavat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Voimmeko lakata olemasta typeriä?

Italialainen taloushistorioitsija Carlo M. Cipollan Inhimillisen ajattelun peruslait-teoksen mukaan ensimmäinen peruslaki kuuluu: Typerysten kokonaismäärä arvioidaan aina auttamatta liian pieneksi.

Ihmisen typeryydelle on kaksi perussyytä.

Ensimmäinen on se, että ajattelemme (tai itse asiassa emme ajattele, vaan toimimme) liian nopeasti.

Toinen on se, että meillä on paljon erilaisia järkevän ajattelun esteitä, itse aiheutettuja ja hankittuja. Emme osaa hallita ajatteluamme.

Hidas ei ole samaa kuin typerä

Silläkin uhalla, että voimme jonkun mielestä vaikuttaa vähän hitaalta tai yksinkertaiselta, kannattaa kuitenkin yrittää välttää olemasta typerä. Sillä miksi olla typerämpi kuin todellisuudessa onkaan?

Hidas ei tarkoita samaa kuin typerä. Se tarkoittaa useimmiten, että henkilö pohtii käsillä olevaa asiaa ainakin hetken ennen kuin lausuu mielipiteensä, ottaa kantaa tai tekee päätöksen.

Eikä kaikkiin asioihin voi olla eikä tarvitse olla mielipidettä.

Se tarkoittaa, ettemme heti hyväksy sekä ensimmäistä omaan mieleemme tulevaa ajatusta tai ideaa, emmekä myöskään riennä riemumielellä hyväksymään nopeasti jonkun toisen ajatusta tai ideaa.

Sen sijaan nopeaälyiseksi sanottu henkilö voi puhua puuta heinää, mutta vastaus ja sanat tulevat nopeasti, itse asiassa nopeammin kuin ao. henkilö on ehtinyt edes ajatella asiaa. Vastaus tulee automaattisesti intuition perusteella. Se tekee kyllä usein vaikutuksen kuulijoihin.

Typeryys ei ole älykkyyden vastakohta

Inhimillisen ajattelun 2. peruslaki sanoo: Todennäköisyys, että henkilö on typerys, on riippumaton tämän henkilön kaikista muista ominaisuuksista.

Se tarkoittaa, että vaikka kuinka älykkäältä vaikuttava henkilö voi olla typerys (ja usein onkin), eikä hänen ajatuksiinsa ja sanoihinsa kannata välttämättä luottaa. Typeryys ei ole älykkyyden vastakohta.

Luottavainen tietämättömyys on nimittäin erään tulkinnan mukaan kaikkein räikein typeryyden muoto. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että silloin ihminen erehtyy ajattelemaan olevansa erehtymätön.

Aina kannattaakin ottaa hetki aikaa ja tutustua mielessään asiaan ainakin toisen ajatuksen verran.

Ajattelun esteitä

Yuval Noah Harari kirjoittaa uudessa kirjassaan 21 oppituntia maailman tilasta: Ei pidä koskaan aliarvioida ihmisen tyhmyyttä…..Inhimillinen typeryys on yksi historian merkittävimmistä voimista, ja silti meillä on usein taipumus jättää se huomioimatta…. Ongelma on se, että maailma on paljon monimutkaisempi kuin shakkilauta, eikä ihmisen järki riitä ymmärtämään sitä aidosti.  Siten jopa järkevät johtajat päätyvät usein tekemään hyvin tyhmiä päätöksiä.

Koska typeryksiä on muutenkin liikaa, voisimme itse yrittää tehdä asialle jotain.

Liian nopea ajattelu sortuu yleensä ajatteluharhoihin. Ajatteluharhojen eli kognitiivisten vinoumien lista on pitkä.

Me kaikki olemme ainakin joskus typeriä, teemme typeriä valintoja ja päätöksiä. Esteitä järkevälle ajattelulle ja toiminnalle on lukuisia:

Olosuhteet, väsymys, sairaus, kiire ja ulkoiset häiriötekijät vaikuttavat ajatteluumme, Meillä voi olla väärää tietoa.  Emme opi virheistämme. Käytämme vääriä ajattelumalleja (ideologia, uskonto, ennakkoluulot, jne.). Olemme laiskoja, menemme siitä yli missä aita on matalin.

Nyrkkisääntöjä typeryyden varalle

Mitä sitten voimme tehdä?

Useimmat meistä eivät ole aina typeriä. Teemme paljon hyviä päätöksiä ja saamme aikaan hienoja asioita. Mutta välillä toimimme typerästi.

Lyhyitä nyrkkisääntöjä typeryyden varalle on runsaasti. Otetaan esille muutama:

  • Tunnista sokeat pisteesi. Ajatteletko liikaa valmiiden mallien, ennakkoluulojen ja uskomusten mukaan?
  • Seuraa, minkälaisiin ajatteluvirheisiin syyllistyt
  • Tunnusta tietämyksesi rajat, ole nöyrä
  • Väittele itsesi kanssa
  • Kuvittele entä jos, mieti seurauksia
  • Käytä tsekkauslistaa

Ainakin voimme pyrkiä siihen, ettemme olisi huipputyperyksiä.

Cipollan mukaan on nimittäin olemassa perustyperyksiä ja huipputyperyksiä. Perustyperykset pyrkivät sinnikkäästi aiheuttamaan haittaa ja vahinkoa toisille ihmisille saamatta toiminnastaan itselleen sen paremmin hyötyä kuin vahinkoakaan.

Mutta huipputyperykset aiheuttavat toiminnallaan suurta haittaa sekä itselleen että muille.

Typeryyden ja nerouden välinen ero on siinä, että neroudella on rajansa. Albert Einstein

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kultakutri-sääntö. Kaksi askelta motivaatioon.

Kultakutri-sääntö

Kultakutri-sääntö pohjautuu vanhaan klassikkosatuun Kultakutrista ja kolmesta karhusta.  Siinä Kultakutri valitsee karhujen asunnossa kolmesta puurosta, kolmesta tuolista ja kolmesta sängystä itselleen aina sopivimman. Esimerkiksi puuroista yksi oli liian kuuma, toinen liian kylmää mutta kolmas oli sopiva.

Käsitteenä Kultakutri- sääntö on periaatteessa sama kuin kultainen keskitie, äärimmäisyyksien välttäminen.

Sääntö mihin tahansa ihmisen toimintaan sovellettuna sanoo, että me koemme parhaiten motivaatiota, kun työskentelemme vaikeudeltaan juuri meidän kyvyillemme sopivan tehtävän kanssa. Ei liian kovan, ei liian helpon, vaan juuri sopivan.

Useimmat ihmiset pitävät haasteista. Niiden pitää kuitenkin olla sopivalla vaikeustasolla. Jos pidät tenniksestä, ja yrität pelata vaikka 5 vuotiaan lapsen kanssa, et itse nauti pelistä. Siinä ei ole haastetta sinulle, voitat todennäköisesti joka pisteen. Mutta toisaalta jos yrität pelata Rafael Nadalin tai Serena Williamsin kanssa, menetät myös motivaatiosi nopeasti, koska peli on sinulle liian vaikeaa.

Mutta kun pelaat omantasoisesi pelaajan kanssa, tilanne on toinen. Välillä voitat pisteen, välillä häviät. Joudut koko ajan keskittymään. Kyseessä on juuri sopivan suuruisen vaikeuden mukanaan tuoma haaste. Motivaatiosi on korkeimmillaan, voit jopa päästä flow-tilaan.

On havaittu, että työskentely optimaalisella vaikeustasolla ei ole pelkästään motivoivaa, vaan että se on myös tärkeä onnellisuuden lähde.

Onnellisuuteemme vaikuttaa työskentely sellaisten tehtävien parissa, jotka ovat vaikeudeltaan sopivalla tasolla, ei liian vaikeita eikä liian helppoja.

Välitön palaute  

Tätä onnellisuuden ja huippusuoritustason yhdistelmää kutsutaan nimellä flow. Sitä esimerkiksi urheilijat ja esiintyjät kokevat, kun he ovat in the zone, tilassa, jossa kaikki onnistuu. Flow on henkinen tila, jonka saavutat, kun olet niin keskittynyt käsillä olevaan tehtävään, että muu maailma häipyy pois.

Jotta saavutat tämän tilan, sinun tarvitsee kuitenkin paitsi työskennellä oikealla vaikeustasolla, myös mitata välitöntä edistymistäsi. Kuten psykologi Jonathan Haidt on selittänyt: yksi pääkeinoista saavuttaa flow-tila on, että saat välitöntä palautetta, kuinka edistyt jokaisella askeleella.

Se, että koet itsesi edistyvän, on erittäin motivoivaa.  Kun esiintyjä kertoo vitsin, hän tietää välittömästi yleisön naurun perusteella, toimiiko se.  Tiedämme, kuinka hienoa on saada aikaan yleisön naurun remahdus. Positiivisen palautteen ryöppy, jonka koemme vain yhdestä vitsistä, riittää poistamaan pelkomme ja innostamaan meitä pitkäksi aikaa eteenpäin.

Edistymisen mittaaminen

Teresa Amabile on tutkimuksissaan myös todennut, että miten edistyksen jatkuva mittaaminen vaikuttaa positiivisesti yrityksen henkilöstön hyvinvointiin ja toimintaan.

Muilla elämän alueilla mittaaminen on erilaista, mutta aivan yhtä tärkeää, jotta saavutamme motivaation ja onnellisuuden yhdistelmän. Tenniksessä saat välitöntä palautetta, kun voitat tai häviät pisteen. Riippumatta siitä miten sitä mitataan, ihmisen aivot tarvitsevat jonkun keinon havainnollistaa edistymistä, jos haluamme säilyttää motivaation. Meidän on kyettävä näkemään edistymisemme.

Tavoitteiden asettamisessa ei ole mitään järkeä, jos et tiedä oletko onnistumassa siinä vai et. Voidaksesi määritellä onnistumisesi tason, sinun on voitava mitata edistymistäsi.

Kun mittaat edistymistäsi, olet aina selvillä, miten olet edennyt. Kun edistyt hyvin, itseluottamuksesi ja motivaatiosi kasvavat. Jos olet jäämässä jälkeen tavoitteestasi, huomaat sen hyvissä ajoin ja pystyt korjaamaan kurssia ja tekemään muutoksia.

Keinoja henkilökohtaisen kehittymisen seurantaan on paljon.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Tavoitteet, Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Verkostoituminen. 5 hyvää ystävää vai 1000 FB-kaveria?

Yksin et menesty

Menestyäksesi tarvitset muita ihmisiä. Tosin on myös erakkomaisesti eläneitä menestyjiä, mutta heitä on todella vähän (ja useimmista tuli erakkoja vasta menestymisensä jälkeen).

”Lapsesta asti olen halunnut vain kilpailla, vaikka en voittanut mitään. Lisäksi oli muita syitä, kuten se, että minulla ei ollut läheisiä ystäviä. Se pakotti etsimään muita väyliä viihtymiseen”.  Petter Northug

Nykyaikaan ei ole enää yksinäisiä neroja. Kukaan ei yksinään pysty kehittämään uutta teknologista läpimurtoinnovaatiota tai rakentamaan menestyvää kasvuyritystä.

Me tarvitsemme ystäviä, kumppaneita, tukijoita, valmentajia, mentoreita ja verkostoja menestyäksemme elämässä.

Henkilösuhteet ja verkostot auttavat menestymisessä, olipa ala mikä tahansa. Suhteiden avulla aukeaa ja syntyy monenlaisia mahdollisuuksia, joita ei muuten pysty tavoittamaan.

Yhteisöllisyys on myös yksi ihmisen perustarpeista. Se on tärkeä osatekijä ihmisen hyvinvoinnissa, sisäisessä motivaatiossa ja merkityksellisyyden kokemisessa.

On jopa sanottu, että me emme ole yksilöitä, vaan suhdeloita. Me synnymme ja elämme henkilösuhteittemme kautta. Menestymisessä me tarvitsemme muiden ihmisten tietoa, kokemuksia ja ennen kaikkea toisten arvostusta ja kannustusta

Henkilösuhteiden rooli menestyksessä

Menestymisessä on henkilösuhteilla kaksi roolia ja kaksi ilmenemistapaa.

Verkostoituminen luo tilaisuuksia löytää uusia mahdollisuuksia, uusia näkökulmia, uusia ajatuksia urallasi, liiketoiminnassasi, harrastuksissasi, opiskelussa, tutkimustyössä, millä tahansa elämänalueella.

Läheiset henkilösuhteet luovat perustan ihmisen henkiselle hyvinvoinnille. Ne tuovat varmuuden läheisten tuesta kaikissa elämäntilanteissa, jatkuvuuden, mahdollisuuden rentoutua ja ottaa löysemmin työn paineiden lomassa ja antavat uskoa tulevaisuuteen.

Onnellisuus on usein avain menestykseen (eikä päinvastoin, niin kuin yleensä ajatellaan) ja onnellisuuden taustalla on hyvät ja läheiset henkilösuhteet.

Henkilösuhteiden moninaisuus

Tunnettu Dunbarin luku kertoo keksijänsä Robin Dunbarin mukaan, että ihmisen aivot pystyvät käsittelemään vain tietyn suuruisia sosiaalisia verkostoja. Korkein luku tuollaiselle verkostolle on 148. Luku on sittemmin pyöristetty 150:een.  Eli ihmisellä voisi olla korkeintaan 150 tuttavaa.

Se näyttää pitävän paikkansa myös nykyään. Tällä hetkellä Facebookin käyttäjillä on nimittäin keskimäärin 155 kaveria palvelussa. Tosin nuorilla on usein paljon enemmän kavereita.

Sosiaalisissa verkostoissa, kuten Facebookissa, voidaan erottaa erilaisia sidoksia, puhutaan esimerkiksi vahvoista siteistä ja heikoista siteistä.

Vahvat siteet ovat sukulaisia ja hyvin läheisiä kavereita. Jos käyttäjällä on 150 Facebook-kaveria, todellisia, arkielämän kavereita heistä on keskimäärin viisi, ilmenee Oxfordin yliopiston tutkimuksesta. Se tekee vain reilu kolme prosenttia kaikista ”kavereista”.

Tutkimuksen takana on professori Dunbar, joka myös laski, että 150 kaverista keskimäärin 14 on sellaisia, jotka voisivat ilmaista myötätuntoa todellisessa elämässä.

On siis olemassa kavereita ja Facebook-kavereita.

Mutta heikon siteen kavereilla on myös erittäin tärkeä rooli. Heikot siteet yhdistävät ystäväverkostoja ja toimivat kanavana, jota pitkin ideat, villitykset ja trendit leviävät.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Verkostot | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Some-raivon takana sisäinen simpanssimme

Stylisti Teri Niitti erehtyi päivittämään, ettei hän tykkää, kun joku imettää vauvaa viereisellä penkillä lentokoneessa. Asiasta voi tietenkin olla erimieltä ja moni onkin. Niitti joutui kuitenkin sellaisen some-raivon kohteeksi, ettei ikinä selvinnyt siitä. Sen arvellaan edistäneen hänen äskettäistä kuolemaansa. (Hämeen Sanomat

Tunnetko joskus itse some-raivoa? Tai oletko joutunut sen kohteeksi? Vahvoja tunteita me kaikki kohtaamme joka tapauksessa lähes päivittäin.

Se ei ole ihme, sillä meidän kaikkien sisällä asuu apina. Tai ainakin yhtä aivojemme osaa sanotaan simpanssiksi.

Sisäinen simpanssimme

Englantilainen psykiatri, tohtori Steve Peters on julkaissut kirjan The Chimp Paradox, jossa hän tuo esiin mielenkiintoisen näkökulman ihmisen ajatteluun sosiaalisissa tilanteissa.

Hänen mukaansa sinulla on aivoissasi simpanssi, ihminen ja tietokone. Aivoissasi tapahtuu samanaikaisesti kahdenlaista ajattelua.

Kun suutut, aivosi aktivoivat limbisen järjestelmän, mikä hoitaa alkukantaisia toimintojamme. Se on aivojemme simpanssi. Simpanssi toimii nopeasti ja tunteenomaisesti.

Ihmisen etuaivolohko vastaa ihmisen järkevästä, loogisesta toiminnasta. Ihminen etsii tosiasioita, käyttäen logiikkaa löytääkseen totuuden ja tehdäkseen perustellun arvionsa.

Aivojen tietokone puolestaan sijaitsee ylhäällä aivojen päälakilohkossa. Siellä on ymmärryksesi siitä, miten maailma toimii, faktat, ajattelumallit, arvosi ja kasvatuksesi, sekä yhteiskunnan säännöt.  Sinne sekä ihminen ja simpanssi tallentavat informaatiota ja muistoja, joista muodostuu vähitellen uskomuksia.

Aivojen tietokoneosa pyrkii auttamaan sinua hallitsemaan simpanssia.

On paljon muitakin malleja kuvata ihmisen mielen ja aivojen kaksijakoisuutta, esimerkiksi tätä vastaava ajattelumalli on tuotu esiin muodossa elefantti (tunteet) ja ratsastaja (järki).

Simpanssin maailma

Maailmassa, jossa nyt elämme, sisäinen simpanssimme elää edelleen viidakossa. Ihmisemme elää nyky- yhteiskunnassa ja sisäinen tietokoneemme yrittää saada aikaan järkeviä asioita ja tuoda esiin maailman todellisuutta, jota sekä simpanssi että ihminen voivat käyttää.

Peters sanoo, että sisäinen simpanssimme on viisi kertaa nopeampi kuin ihmisemme. Heti kun joudumme jonkin ulkoisen uhkan, muutoksen tai oudon tilanteen kohteeksi, se aktivoituu välittömästi.

Simpanssilla on kolme strategiaa: taistele, pakene tai lamaannu. Simpanssi pyrkii vain puolustautumaan ja varmistamaan omaa hyvinvointiaan. Tämä strategia auttoi aikanaan esi-isiämme selviytymään vaarallisessa ympäristössä.

Se ei kuitenkaan sovellu kovin hyvin nyky-yhteiskuntaan.

Simpanssi haluaa elää mukavasti, ilman vaikeuksia ja ponnistuksia. Se aktivoituu vasta, kun joku vaara sen mukavuudelle ilmaantuu. Se toimii tunteenomaisesti, nopeasti, ylireagoi, näkee asiat mustavalkoisena eikä tunnista erilaisia vaihtoehtoja toimia.

Kun toimimme simpanssin ohjeiden mukaisesti, nopeasti, teemme monenlaisia asioita, joita ihmettelemme ja kadumme jälkikäteen.

Perusasia on, että et ole simpanssin ohjaksissa mutta voit oppia, jos ei hallitsemaan, niin ainakin hillitsemään sitä.

Simpanssin hillintä

Meidän pitäisi yrittää hallita tai hillitä apinaamme. Ihmisosan tahdonvoima ei oikein riitä siihen, koska apina on niin voimakas. Petersin mukaan siihen on kuitenkin keinoja. Ne liittyvät tunteiden käsittelyyn ja hallintaan.

Ensin meidän pitää tajuta, että nyt simpanssimme reagoi, tunteet nousevat voimakkaasti pintaan. Tärkein asia aluksi on ajattelun ja toiminnan hidastaminen, jotta ihminen voi tulla esiin. Ensireaktion varassa ei saisi toimia. Tämä voi ollakin monelle se kaikkein vaikein osa-alue. Tässä vaiheessa voi vaikka käyttää vanhaa konstia, ja laskea kymmeneen.

Sitten meidän ihmisemme pitää kuunnella simpanssia, antaa sen kertoa, mistä oikein on kysymys. Mistä tunne johtuu ja mikä asiassa huolettaa. Sen jälkeen ihmisemme pitää yrittää kuvata tilanne tosiasioilla, loogisesti, ja selostaa se simpanssille, pohdiskella miten tästä mennään järkevästi eteenpäin ja vakuuttaa että tilanne ei ole niin paha kuin simpanssi uskoo. Otetaan tilanteeseen etäisyyttä. Tämä kaikki vie aikaa, jonka kuluessa tunteet rauhoittuvat ja tilanteesta voidaan mennä eteenpäin ihmisen ehdoilla.

Tunteiden säätely ja esimerkiksi yritys hallita omaa vihaa erilaisin tekniikoin ovat osa sosiaalisten taitojen harjoittelua.

Kun omat tunteet ovat hallinnassa ja tasapainossa, on helpompaa ottaa huomioon toisia ihmisiä, oppia uutta ja elää täysillä.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Tavat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Asenna tiili päivässä. Kärsivällisyys on tie menestykseen

Yleensä vanhaa ja kulunutta sanontaa ”Roomaa ei rakennettu päivässä” käytetään muistuttamaan meitä siitä ajasta, joka tarvitaan, kun luodaan jotain suurta. Ja se on totta. Ottaa aikaa – usein vuosia tai jopa vuosikymmeniä – rakentaa, paitsi jotain konkreettista kuten atomivoimala, metro tai yritys, myös jokin taito, ura, ammatti tai tapa.

Sanontaan liittyy ehkä myös negatiivinen piirre: sillä puolustellaan asioiden hidasta etenemistä.

Päämäärän saavuttaminen vie aikaa

Mutta kannattaa ajatella positiivisesti: jonkin asian kehittäminen ja tietyn päämäärän saavuttaminen vie usein todella paljon aikaa ja se aika kannattaa hyvälle asialle uhrata.

Samalla kun on syytä säilyttää oikea näkökulma omiin unelmiin, on hyvä muistaa myös tarinan toinen puoli.  Roomaa ei rakennettu päivässä, mutta ihmiset muurasivat tiiliskiviä joka tunti ja joka päivä.

Ongelma on siinä, että voi olla todella helppoa yliarvioida sinun oman ”Rooman imperiumin” rakentamisesi tärkeys ja aliarvioida taas yhden tiilen muuraus. Sehän on vain yksi tiili. Miksi murehtia siitä? Paljon parempi ajatella unelmaa Roomasta. Vai kuinka?

Itse asiassa Rooma on vain jonkin lopputulos, tiilet ja niiden muuraus ovat se merkittävin asia, järjestelmä tai prosessi. Prosessi on voimakkaampi kuin päämäärä. Keskittyminen prosessiin, tapoihisi, onkin itse asiassa tärkeämpää kuin huolehtia lopputuloksista.

Tärkeintä on prosessi             

Tämä ei tarkoita, etteikö päämäärällä olisi merkitystä. Mutta siinä kun tavoitteet ovat hyviä kehityksen suunnitteluun, prosessit, tavat ja teot, saavat kehityksen aikaan.

Unelmat ja tavoitteet voivat antaa suunnan ja jopa työntää sinua eteenpäin jonkin aikaa. Ne ovat aluksi suuri motivaatiotekijä.

Mutta lopulta hyvin suunniteltu ja toteutettu prosessi aina voittaa. Sillä, että on järjestelmä, on merkitystä. Sitoutuminen prosessiin on ratkaiseva ero.

Tietenkään yhden uuden tiilen lisäämisessä ei ole sinänsä mitään vaikuttavaa. Siihen ei sisälly mahtavaa määrää työtä. Se yksinään ei ole suuren voiman tai sisukkuuden tai älykkyyden merkki. Kukaan ei tule taputtamaan käsiään sinulle siitä.

Yksi tiili päivässä

Mutta jos ladot vaikka vain yhden tiilen joka päivä, vuosi toisensa jälkeen, syntyy tulosta. Siten rakennetaan imperiumi.

Voit aloittaa pienesti. Voit keskittyä parantamaan jotakin yhden prosentin päivässä. Voit kirjoittaa yhden sivun päivässä, oppia yhden uuden sanan päivässä tai heittää joka päivä jonkun tarpeettoman tavaran pois.

Sijoittaminen ja sen avulla vaurastuminen on hyvä esimerkki ”Rooman rakentamisesta”. Kun sijoitat kuukausittain ja vuosittain vaikka pienenkin summan, vuosien ja vuosikymmenien kuluessa ne kasvavat jo merkittäväksi omaisuudeksi.

Sinun ei tarvitse rakentaa kaikkea mitä haluat tänään, mutta sinun täytyy löytää keino lisätä yksi tiili.

Menestys ei ole sen kummempaa kuin muutama yksinkertainen tapa, jota toteutetaan päivittäin. — Yrittäjä Jim Rohn (1930-2009)

 

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tavat, Tavoitteet, Työ | Avainsanoina , , , , , | 2 kommenttia

Menestyksen varjopuolia

Paavo Nurmi on tunnetuimpia ja menestyneimpiä suomalaisia. Karo Hämäläinen on kirjoittanut hänestä romaanin, joka perustuu vahvasti todellisuuteen. Romaani kuvaa huippujuoksijan elämän tyhjyyttä, vaikka hän saavutti alallaan kaiken mahdollisen. Nurmesta tuli myös liiketoimiensa ansiosta vanhemmiten rikas.

Menestyksestään huolimatta Nurmi oli yksinäinen ja onneton mies. Melkein kaiken elämässään saavuttanut ihminen oli omien valintojen ja elämäntapojensa takia onneton ja yksinäinen. Ponnistelu saavutusten eteen oli niin totaalista, että ihmiselämän yksinkertaiset ilot ja onni jäivät Paavo Nurmelta saavuttamatta. Se oli se hinta, minkä hän joutui maksamaan siitä, että oli maailman paras juoksija ja rikas mies. (Yle)

Menestys on monimutkaista. Me arvostamme ihmisiä, joista tulee kuuluisia, voittavat mestaruuksia tai ansaitsevat miljoonia, mutta vain harvoin keskustellaan menestyksen hinnasta.

Menestyminen jollakin alueella on usein sidoksissa epäonnistumiseen jollakin toisella alueella, erityisesti kun kyseessä liikutaan suorituskyvyn äärialueilla.  Mitä suurempi menestys, sitä pidemmän varjon se luo.

Esimerkkejä menestyksen varjopuolista on runsaasti, vaikka kaikkia ei tuodakaan julki. Menestyneiden ihmisten elämässä on hyvin usein joku tai joitakin elämän osa-alueita, joissa he ovat, ainakin yleisillä mittareilla arvioituna, epäonnistuneet pahoin. On avioeroja, huume- tai alkoholiongelmia, rikkinäisiä ihmissuhteita, terveysongelmia, rahaongelmia, mielenterveysongelmia…

Menestyminen vaatii loputonta sitoutumista, kovaa työtä, itsekuria ja pitkäjänteisyyttä.

Ihmiset puhuvat usein menestyksestä, jota he tavoittelevat, mutta tärkein kysymys voikin olla, ei Minkälaista menestystä haluan? vaan Minkälaista tuskaa ja ahdistusta haluan ja pystyn kestämään?

Jos haluamme menestyä, meidän pitää joka tapauksessa tehdä valintoja. Kaikkea ei voi saada. Meillä kaikilla on rajoitteita ajan ja energian suhteen. Ja jokaisella valinnalla on hintansa.

Menestys vaatii valintoja

Valintoja ja painotuksia pitää tehdä neljän osa-alueen välillä: työ, perhe, ystävät, terveys.

Elämmekö mieluummin elämää, joka on epätasapainossa, mutta tuottaa menestystä jollakin alueella? Vai elämmekö mieluummin tasapainoista elämää, mutta emme koskaan käytä täysin hyväksemme kaikkia mahdollisuuksiamme ja kykyjämme tällä alueella?

On helppoa haluta rikastumista tai edistymistä uralla. Lähes kaikki haluavat sellaista. Mutta oletko valmis näiden mukana tuleviin varjopuoliin? Vietätkö mieluummin pari ylimääräistä tuntia joka päivä työssä sen sijaan että käyttäisit ne lastesi kanssa olemiseen?

Minkälaista ja kuinka paljon tuskaa olet valmis kestämään saavuttaaksesi sen mitä haluat? Kun vastaa tähän kysymykseen rehellisesti, se saa sinut ehkä tajuamaan, mistä todella välität sen sijaan että ajattelisit vain unelmiasi ja tavoitteitasi.

Toisin ilmaistuna, mitä yksipuolisempi keskittymisesi on, sitä enemmän muut alueet kärsivät. Asiat, jotka tekevät ihmiset suuriksi jollain alueella, tekevät heidät onnettomiksi toisilla.

Miten menestys muuttaa ihmistä?

Ei ole olemassa mitään suoraa riippuvuutta tulojen ja onnellisuuden välillä. Tietyn tulotason jälkeen, jolla pystyy tyydyttämään perustarpeet, rikkaus lisää tuskin lainkaan yleistä hyvinvointia ja onnellisuutta. Jos se ylipäätään vaikuttaa, se vahingoittaa hyvinvointia.

Erittäin varakkaat ihmiset todellisuudessa kärsivät enemmän masennuksesta. Tutkimusten mukaan raha sinänsä ei johda tyytymättömyyteen, sen sijaan jatkuva ponnistelu rikkauksien ja materiaalisten omistusten perään voi johtaa onnellisuuden puutteeseen. Materialistiset arvot on jopa linkitetty alempaan tyytyväisyyteen ihmissuhteissa.

On myös sanottu, että menestys ja rikkaus ei sinänsä muuta ihmistä tai hänen luonteenpiirteitään, mutta se vahvistaa niitä. Jos olet ennestään pihi, rikkaus ei tee sinua tuhlaavaiseksi, vaan entistä säästäväisemmäksi. Ja jos olet tuhlaavainen, lottovoitto saa sinut tuhlaamaan entistä enemmän.

Tutkimustulokset menestyksen ja rikkauden vaikutuksista ihmiseen ovat ristiriitaisia, ne riippuvat hyvin paljon tilanteesta, kulttuurista, olosuhteista ja henkilöstä.

Mutta Ben-Shaharin mukaan, jos ihminen on menestynyt tekemällä asioita, jotka antavat hänelle merkitystä ja mielihyvää ja lisäksi auttanut muita, hänellä on suuri mahdollisuus olla onnellinen myös menestyneenä.

Parasta menestyksessä on tieto, ettei se ole tavoittelemisen arvoista. Liv Ullmann

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Menestys, Onni | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Suutari pysyköön lestissään

”Lokakuu on yksi erityisen vaarallisista kuukausista harjoittaa spekulointia osakemarkkinoilla. Muut ovat heinäkuu, tammikuu, huhtikuu, marraskuu, toukokuu, syyskuu, maaliskuu, kesäkuu, joulukuu, elokuu ja helmikuu.”

Tämä Mark Twainin, tunnetun ja suositun (mm. Huckleberry Finnin seikkailut) kirjailijan, aforismi kuvaa hyvin hänen itseironista asennettaan.

Kirjailijana menestynyt Twain nimittäin epäonnistui usein ja toistuvasti yrityksissään sijoittaa ja rikastua. Se, että hän menestyi kirjailijana, ei tehnyt hänestä yhtään parempaa sijoittajaa kuin tavallinen kaduntallaaja.

Hänellä oli suuri joukko epäonnistuneita sijoituksia ja lisäksi hän esimerkiksi kieltäytyi sijoituksesta Bellin keksimän puhelimeen, josta tuli valtava menestys.

Sama pätee alalla kuin alalla. Monet kuuluisat ja menestyneet julkisuuden henkilöt ovat sortuneet mitä alkeellisempiin virheisiin sijoituksissaan. Esimerkiksi 2/3 huippuluokan NBA- pelaajista, jotka ovat urallaan tienanneet kymmeniä tai jopa satoja miljoonia, ovat uransa päätyttyä tehnyt henkilökohtaisen konkurssin.

Menestys jollakin elämänalueella ei automaattisesti käänny menestykseksi jollakin muulla alueella, esimerkiksi sijoittamisessa.

Tosin myös monet tunnetut ja arvostetut sijoittajat ovat tehneet karmeita virheitä sijoituksissaan, esimerkkeinä Benjamin Graham, Warren Buffett ja Charlie Munger.  Buffett ja Munger ovat kuitenkin onnistuneet huomattavasti useammin kuin epäonnistuneet.

Suutari pysyköön lestissään

Sanonta tulee antiikin aikaisesta tarinasta suutarista, joka kritisoi kreikkalaisen maalarin Apelleksen työtä, sanoen että maalauksen kenkää ei oltu kuvattu oikein.  Seuraavana päivänä, kun suutari totesi, että taiteilija oli korjannut tämän virheen, hän alkoi kritisoida kuvaan maalattua henkilön jalkaa.  Silloin Apelles närkästyneenä huomautti, ettei suutarilla pitäisi olla mielipidettä, joka menee suutarin ammatin ohi. Suutari pysyköön lestissään.

Sanonnalla tarkoitetaan yleisesti ottaen sitä, että meistä jokaisen olisi parempi tehdä sitä mitä osaa ja mihin on tottunut.

Kannattaa pysytellä omalla pätevyysalueella

Eli ei pitäisi mennä sähläämään omien tietojensa ja taitojensa ulkopuolella. Eikä ainakaan silloin, kun joutuu ottamaan riskin menettää rahansa. Kannattaa pysyä omalla pätevyysalueella.

Yritystoiminnassa on paljon esimerkkejä yritysjohtajista ja yrityksistä, jotka ovat kurkottaneet liian pitkälle oman pätevyysalueensa ulkopuolelle. Suomen taloushistoriassa pahimpia tapauksia ovat aikanaan konkurssiin ajautuneet Mancon ja Hankkija, jotka rönsyilivät liiallisesti eri puolille. Myös Marimekon ongelmat aikanaan johtuivat samasta virheestä.

Sählääminen oman pätevyysalueensa ulkopuolella muilla elämän aloilla (politiikassa, taiteissa, tms.) ei välttämättä pahimmillaan johda muuta kuin itsensä munaamiseen julkisuudessa.  Riski on tällöin vielä hallittavissa.

Meidän ei pitäisi yrittää olla asiantuntija jokaisessa asiassa, jonka tunnemme.

Parhaimmillaan jonkun alan ulkopuolisen toiminta, puheet tai kirjoitukset, voivat kuitenkin tuoda sopivasti liikettä ja uusia näkökulmia alalle ja virkistää sen kehittymistä.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Menestys, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ajanhallinnan myytti. Aikaa ei voi hallita

 

Aikaa ei voi hallita. Emme pysty pysäyttämään sitä emmekä pysty manipuloimaan sitä. Aika kulkee, vaikka kuinka yrittäisimme ”hallita” sitä. (Kunnes ehkä joskus tulevaisuudessa teoreettisesti mahdollisesta aikamatkustamisesta tulee totta.)

Ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeampaa ajan ”hallinta” on. Aika tuntuu kulkevan yhä nopeammin.

Ajanhallinnan sijaan pitäisikin puhua

  • toiminnan hallinnasta, sen hallinnasta mitä asioita teemme ja miten, ja
  • ihmisen resurssien, energian hallinnasta, miten toimimme, miten pitkiä aikoja, mihin aikaan ja miten pysymme kunnossa, tai
  • ajankäytön hallinnasta

Toimintaamme ja energian käyttöämme voimme, ainakin jossain määrin, hallita.

Suurin myytti ajanhallinnassa on, että pystymme tekemään kaiken. Aikapulalle on tyypillistä, että ihminen tuntee jatkuvasti olevansa stressaantunut, kiireinen, ylityöllistetty ja aikataulusta jäljessä.

Aika on rajallinen resurssi ja siihen kohdistuu liian monta kilpailevaa vaatimusta. Jokaisessa päivässä on vain 24 tuntia, eikä niitä kaikkia voi käyttää työhön. Ja myös ihmisen voimavarat ovat rajalliset.

Ajan ja resurssien rajallisuuden tunnustaminen on lähtökohta. Sen jälkeen pystyy tekemään valintoja, mitä ainakin pitää tai voi tehdä.

Valinnat

Valinnat ovatkin toimintamme tai aikamme hallinnassa keskeisiä. Meidän pitää valita, mitkä ovat oikeita, tärkeitä asioita ja keskittyä niiden tekemiseen. Ja samalla meidän pitää valita myös mitä jätetään tekemättä.

Jos haluamme voida paremmin, meidän on välttämättä yksinkertaistettava elämäämme. On opittava sanomaan useammin EI, sekä ihmisille että asioille. Se ei ole helppoa. Se merkitsee priorisointia. Se merkitsee, että teemme asioita, joita haluamme tehdä, ja jätämme muut asiat sikseen.

Se että teemme vähemmän, ei estä meitä menestymistä. On todennäköisempää, että liiallinen työnteko estää menestymistä.

Työkalut

Ajanhallinta on suosituimpia, ellei suosituin, self-help oppaiden aiheita. On olemassa tuhansia erilaisia ajanhallinnan oppaita, menetelmiä, neuvoja, sääntöjä, tutkimuksia. (Google-haku: time management; noin 1 850 000 000 tulosta)

Kaikissa tuodaan esiin pääpiirteissään samat periaatteet, miten voit paremmin ”hallita aikaasi”. Niissä tulevat aina uudelleen ja uudelleen esiin samat asiat: suunnittele, aikatauluta, priorisoi…… Osa niistä on hyödyllisiä (1, 2, 3), osa voi olla sinulle sopimattomia, jopa vahingollisia.

Sinun ei kannatakaan uskoa, että löydät suoraan sinulle sopivan tavan hallita aikaasi.

Kannattaa pitää jalat maassa. Etsi ja kokeile mikä sopii sinulle ja kehitä siitä itsellesi tapa.

Eräs tapa lähestyä asiaa yksinkertaisesti on seuraava:

  • Mieti ensin mitkä ovat suurimmat ongelmasi ajanhallinnan suhteen. Useimmiten ne liittyvät kolmeen asiaan: 1) tehtävien, asioiden priorisointi, 2) sinulla on liikaa häiriötekijöitä ja 3) työ ei etene ja suju niin kuin pitäisi
  • Valitse suurin ongelmasi ja etsi siihen sopiva työkalu, menetelmä. Kokeile sitä. Jos se toimii, Ok. Jos ei, kokeile toista, kunnes löydät itsellesi sopivan
  • Ota seuraava ongelma ja tee sille samoin

Kannattaa muistaa, että ajan hallintakin on matka, pikemmin kuin joku tavoite. Se on matka, jossa on onnistumisia ja epäonnistumisia. Mutta jokainen matka alkaa yhdellä askeleella.

Ongelma ei ole ajan puute, se on suunnan puuttuminen. Meidän kaikkien päivässä on 24 tuntia. Zig Ziglar

 

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Väittele itsesi kanssa. Toisen tason ajattelu

USA:n presidentistä Dwight Eisenhowerista kerrotaan, että hän kauhistui kuullessaan, että puolet amerikkalaisista on älykkyydeltään alle keskiarvon.

Jos sinulle kerrottaisiin tämä asia Suomesta, ensimmäinen reaktiosi olisi ehkä sama kuin Eisenhowerilla, mutta kun mietit hetken, huomaat mistä on kysymys.

Suurin osa ajatuksistamme ja johtopäätöksistämme syntyy nopeasti, automaattisesti ja helposti. Ne myös tuntuvat aluksi oikeilta ja todellisuutta kuvaavilta.

Ajattelumme on kuitenkin, aivojemme rakenteen ja ajattelutoimintojen luonteen vuoksi, altis monenlaisille harhoille. Siksi teemme virheitä ja epäonnistumme monissa meille tärkeissäkin asioissa.

Pääasiassa toimimme mutu-tuntumalla

Aivotutkimus on viime vuosikymmeninä tuonut esiin paljon erilaisia malleja aivojen toiminnasta. Puhutaan esimerkiksi metsästäjä-keräilijäaivoista, 3-tasoisista lisko-, tunne- ja järkiaivoista sekä aivojen järjestelmistä 1 (alitajunta, tunteet, intuitio) ja 2 (järki, logiikka).

Aivomme ovat rakentuneet niin, että suurin osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu mutu-tuntumalla, lisko- ja tunneaivojen varassa. Erään arvion mukaan suoritamme 75 prosenttia päivän toimista automaattiohjauksella.

Syy tähän on se, että järkiaivojen toiminta vaatii paljon energiaa. Siksi ihminen pyrkii käyttämään niitä mahdollisimman vähän.  Käytämme niitä vain, kun haluamme pohtia jotakin meille todella tärkeää ja siihen liittyviä tosiasioita.

Onkin sanottu, että useimmat ihmiset eivät itseasiassa ajattele. He vain ottavat ensimmäisen mieleen tulevan ajatuksen ja toimivat sen mukaan.

Saamme koko ajan valtavasti valmiiksi pureskeltua tietoa. Emme jaksa ja pysty käymään kaikkea kriittisesti läpi, vaan omaksumme muiden tekemiä analyysejä ja johtopäätöksiä. Syynä on usein kiire, koko ajan on kokouksia, puheluja, tekstiviestejä, sähköposteja, kavereita, perheasioita, harrastuksia. Kiireestä on tullut ikään kuin pääasia, mutta se on vaarallista. Olemme menettämässä kyvyn ajatella itse.

Ensimmäisen johtopäätöksen harha

Sijoittaja Charlie Munger on todennut, että mieli toimii hieman kuin siittiö ja munasolu: kun ensimmäinen ajatus pääsee sisään, mieli sulkeutuu.

Kyseessä on samanlainen ilmiö kuin yleensäkin aivojen kohdalla, ne pyrkivät säästämään energiaa. Kun on jo yksi ajatus, miksi vaivautua enempään. Tämä taipumus tyytyä ensimmäiseen johtopäätökseen lopettaa enempien kysymysten tekemisen ja johtaa meidät usein vakaviin virheisiin.

Sitten vielä tapahtuu se ilmiö, että alamme itse uskoa tähän ensimmäiseen ajatukseemme ja puolustamaan sitä raivokkaasti kaikkea siihen kohdistuvaa kritiikkiä kohtaan.

Me jopa alamme kerätä aineistoa tämän ajatuksemme tueksi. Näemme kaikkialla todisteita asian vahvistukseksi (vahvistusharha).

Emme usein tajua, että ensimmäinen ajatuksemme ei yleensä ole edes meidän ajatuksemme. Eikä se ole koskaan paras ajatus.

Puhutaan ensimmäisen tason ajattelusta, joka on yliyksinkertaistettua ja pinnallista.

Mitä sitten? Toisen asteen ajattelu

Pystymme kehittämään ajatteluamme, se vain vaatii työtä kuin lihasten kehittäminen.

On tärkeää oppia kyseenalaistamaan paitsi muiden ajatuksia, myös omia ajatuksiaan. Jo filosofi Pythagoras sanoi aikanaan: Joka kysymystä voi ajatella kahdelta puolelta.

Siksi ajattelua kannattaa viedä askel eteenpäin, puhutaan toisen asteen ajattelusta. Yksinkertainen tapa kuvata sitä on kysyä itseltäsi: Jos teen X, mitä tapahtuu sen jälkeen?

On useita tapoja soveltaa toisen asteen ajattelua:

  • vältä käyttämästä ensimmäistä johtopäätöstä, joka tulee mieleesi
  • ajattele johtopäätöstesi, tai päätöstesi seuraamuksia, ennen kuin toteutat ne
  • kysy itseltäsi, mitkä muut ratkaisut voisivat olla parempia kuin nykyinen
  • jos mahdollista, laajenna tämä vielä kolmannen asteen ajatteluun: jos Y tapahtuu sen jälkeen, kun teen X, mitä voi tapahtua Y:n jälkeen?

Tee ajatuskokeita, mieti erilaisia vaihtoehtoja. Väittele itsesi kanssa. Perustele kantasi mahdollisimman kattavasti monesta näkökulmasta.

Ei typeryys ole mikään syy olla ajattelematta. Stanislaw Jerzy Lec

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti