Kultakutri-sääntö. Kaksi askelta motivaatioon.

Kultakutri-sääntö

Kultakutri-sääntö pohjautuu vanhaan klassikkosatuun Kultakutrista ja kolmesta karhusta.  Siinä Kultakutri valitsee karhujen asunnossa kolmesta puurosta, kolmesta tuolista ja kolmesta sängystä itselleen aina sopivimman. Esimerkiksi puuroista yksi oli liian kuuma, toinen liian kylmää mutta kolmas oli sopiva.

Käsitteenä Kultakutri- sääntö on periaatteessa sama kuin kultainen keskitie, äärimmäisyyksien välttäminen.

Sääntö mihin tahansa ihmisen toimintaan sovellettuna sanoo, että me koemme parhaiten motivaatiota, kun työskentelemme vaikeudeltaan juuri meidän kyvyillemme sopivan tehtävän kanssa. Ei liian kovan, ei liian helpon, vaan juuri sopivan.

Useimmat ihmiset pitävät haasteista. Niiden pitää kuitenkin olla sopivalla vaikeustasolla. Jos pidät tenniksestä, ja yrität pelata vaikka 5 vuotiaan lapsen kanssa, et itse nauti pelistä. Siinä ei ole haastetta sinulle, voitat todennäköisesti joka pisteen. Mutta toisaalta jos yrität pelata Rafael Nadalin tai Serena Williamsin kanssa, menetät myös motivaatiosi nopeasti, koska peli on sinulle liian vaikeaa.

Mutta kun pelaat omantasoisesi pelaajan kanssa, tilanne on toinen. Välillä voitat pisteen, välillä häviät. Joudut koko ajan keskittymään. Kyseessä on juuri sopivan suuruisen vaikeuden mukanaan tuoma haaste. Motivaatiosi on korkeimmillaan, voit jopa päästä flow-tilaan.

On havaittu, että työskentely optimaalisella vaikeustasolla ei ole pelkästään motivoivaa, vaan että se on myös tärkeä onnellisuuden lähde.

Onnellisuuteemme vaikuttaa työskentely sellaisten tehtävien parissa, jotka ovat vaikeudeltaan sopivalla tasolla, ei liian vaikeita eikä liian helppoja.

Välitön palaute  

Tätä onnellisuuden ja huippusuoritustason yhdistelmää kutsutaan nimellä flow. Sitä esimerkiksi urheilijat ja esiintyjät kokevat, kun he ovat in the zone, tilassa, jossa kaikki onnistuu. Flow on henkinen tila, jonka saavutat, kun olet niin keskittynyt käsillä olevaan tehtävään, että muu maailma häipyy pois.

Jotta saavutat tämän tilan, sinun tarvitsee kuitenkin paitsi työskennellä oikealla vaikeustasolla, myös mitata välitöntä edistymistäsi. Kuten psykologi Jonathan Haidt on selittänyt: yksi pääkeinoista saavuttaa flow-tila on, että saat välitöntä palautetta, kuinka edistyt jokaisella askeleella.

Se, että koet itsesi edistyvän, on erittäin motivoivaa.  Kun esiintyjä kertoo vitsin, hän tietää välittömästi yleisön naurun perusteella, toimiiko se.  Tiedämme, kuinka hienoa on saada aikaan yleisön naurun remahdus. Positiivisen palautteen ryöppy, jonka koemme vain yhdestä vitsistä, riittää poistamaan pelkomme ja innostamaan meitä pitkäksi aikaa eteenpäin.

Edistymisen mittaaminen

Teresa Amabile on tutkimuksissaan myös todennut, että miten edistyksen jatkuva mittaaminen vaikuttaa positiivisesti yrityksen henkilöstön hyvinvointiin ja toimintaan.

Muilla elämän alueilla mittaaminen on erilaista, mutta aivan yhtä tärkeää, jotta saavutamme motivaation ja onnellisuuden yhdistelmän. Tenniksessä saat välitöntä palautetta, kun voitat tai häviät pisteen. Riippumatta siitä miten sitä mitataan, ihmisen aivot tarvitsevat jonkun keinon havainnollistaa edistymistä, jos haluamme säilyttää motivaation. Meidän on kyettävä näkemään edistymisemme.

Tavoitteiden asettamisessa ei ole mitään järkeä, jos et tiedä oletko onnistumassa siinä vai et. Voidaksesi määritellä onnistumisesi tason, sinun on voitava mitata edistymistäsi.

Kun mittaat edistymistäsi, olet aina selvillä, miten olet edennyt. Kun edistyt hyvin, itseluottamuksesi ja motivaatiosi kasvavat. Jos olet jäämässä jälkeen tavoitteestasi, huomaat sen hyvissä ajoin ja pystyt korjaamaan kurssia ja tekemään muutoksia.

Keinoja henkilökohtaisen kehittymisen seurantaan on paljon.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Tavoitteet, Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Verkostoituminen. 5 hyvää ystävää vai 1000 FB-kaveria?

Yksin et menesty

Menestyäksesi tarvitset muita ihmisiä. Tosin on myös erakkomaisesti eläneitä menestyjiä, mutta heitä on todella vähän (ja useimmista tuli erakkoja vasta menestymisensä jälkeen).

”Lapsesta asti olen halunnut vain kilpailla, vaikka en voittanut mitään. Lisäksi oli muita syitä, kuten se, että minulla ei ollut läheisiä ystäviä. Se pakotti etsimään muita väyliä viihtymiseen”.  Petter Northug

Nykyaikaan ei ole enää yksinäisiä neroja. Kukaan ei yksinään pysty kehittämään uutta teknologista läpimurtoinnovaatiota tai rakentamaan menestyvää kasvuyritystä.

Me tarvitsemme ystäviä, kumppaneita, tukijoita, valmentajia, mentoreita ja verkostoja menestyäksemme elämässä.

Henkilösuhteet ja verkostot auttavat menestymisessä, olipa ala mikä tahansa. Suhteiden avulla aukeaa ja syntyy monenlaisia mahdollisuuksia, joita ei muuten pysty tavoittamaan.

Yhteisöllisyys on myös yksi ihmisen perustarpeista. Se on tärkeä osatekijä ihmisen hyvinvoinnissa, sisäisessä motivaatiossa ja merkityksellisyyden kokemisessa.

On jopa sanottu, että me emme ole yksilöitä, vaan suhdeloita. Me synnymme ja elämme henkilösuhteittemme kautta. Menestymisessä me tarvitsemme muiden ihmisten tietoa, kokemuksia ja ennen kaikkea toisten arvostusta ja kannustusta

Henkilösuhteiden rooli menestyksessä

Menestymisessä on henkilösuhteilla kaksi roolia ja kaksi ilmenemistapaa.

Verkostoituminen luo tilaisuuksia löytää uusia mahdollisuuksia, uusia näkökulmia, uusia ajatuksia urallasi, liiketoiminnassasi, harrastuksissasi, opiskelussa, tutkimustyössä, millä tahansa elämänalueella.

Läheiset henkilösuhteet luovat perustan ihmisen henkiselle hyvinvoinnille. Ne tuovat varmuuden läheisten tuesta kaikissa elämäntilanteissa, jatkuvuuden, mahdollisuuden rentoutua ja ottaa löysemmin työn paineiden lomassa ja antavat uskoa tulevaisuuteen.

Onnellisuus on usein avain menestykseen (eikä päinvastoin, niin kuin yleensä ajatellaan) ja onnellisuuden taustalla on hyvät ja läheiset henkilösuhteet.

Henkilösuhteiden moninaisuus

Tunnettu Dunbarin luku kertoo keksijänsä Robin Dunbarin mukaan, että ihmisen aivot pystyvät käsittelemään vain tietyn suuruisia sosiaalisia verkostoja. Korkein luku tuollaiselle verkostolle on 148. Luku on sittemmin pyöristetty 150:een.  Eli ihmisellä voisi olla korkeintaan 150 tuttavaa.

Se näyttää pitävän paikkansa myös nykyään. Tällä hetkellä Facebookin käyttäjillä on nimittäin keskimäärin 155 kaveria palvelussa. Tosin nuorilla on usein paljon enemmän kavereita.

Sosiaalisissa verkostoissa, kuten Facebookissa, voidaan erottaa erilaisia sidoksia, puhutaan esimerkiksi vahvoista siteistä ja heikoista siteistä.

Vahvat siteet ovat sukulaisia ja hyvin läheisiä kavereita. Jos käyttäjällä on 150 Facebook-kaveria, todellisia, arkielämän kavereita heistä on keskimäärin viisi, ilmenee Oxfordin yliopiston tutkimuksesta. Se tekee vain reilu kolme prosenttia kaikista ”kavereista”.

Tutkimuksen takana on professori Dunbar, joka myös laski, että 150 kaverista keskimäärin 14 on sellaisia, jotka voisivat ilmaista myötätuntoa todellisessa elämässä.

On siis olemassa kavereita ja Facebook-kavereita.

Mutta heikon siteen kavereilla on myös erittäin tärkeä rooli. Heikot siteet yhdistävät ystäväverkostoja ja toimivat kanavana, jota pitkin ideat, villitykset ja trendit leviävät.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Verkostot | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Some-raivon takana sisäinen simpanssimme

Stylisti Teri Niitti erehtyi päivittämään, ettei hän tykkää, kun joku imettää vauvaa viereisellä penkillä lentokoneessa. Asiasta voi tietenkin olla erimieltä ja moni onkin. Niitti joutui kuitenkin sellaisen some-raivon kohteeksi, ettei ikinä selvinnyt siitä. Sen arvellaan edistäneen hänen äskettäistä kuolemaansa. (Hämeen Sanomat

Tunnetko joskus itse some-raivoa? Tai oletko joutunut sen kohteeksi? Vahvoja tunteita me kaikki kohtaamme joka tapauksessa lähes päivittäin.

Se ei ole ihme, sillä meidän kaikkien sisällä asuu apina. Tai ainakin yhtä aivojemme osaa sanotaan simpanssiksi.

Sisäinen simpanssimme

Englantilainen psykiatri, tohtori Steve Peters on julkaissut kirjan The Chimp Paradox, jossa hän tuo esiin mielenkiintoisen näkökulman ihmisen ajatteluun sosiaalisissa tilanteissa.

Hänen mukaansa sinulla on aivoissasi simpanssi, ihminen ja tietokone. Aivoissasi tapahtuu samanaikaisesti kahdenlaista ajattelua.

Kun suutut, aivosi aktivoivat limbisen järjestelmän, mikä hoitaa alkukantaisia toimintojamme. Se on aivojemme simpanssi. Simpanssi toimii nopeasti ja tunteenomaisesti.

Ihmisen etuaivolohko vastaa ihmisen järkevästä, loogisesta toiminnasta. Ihminen etsii tosiasioita, käyttäen logiikkaa löytääkseen totuuden ja tehdäkseen perustellun arvionsa.

Aivojen tietokone puolestaan sijaitsee ylhäällä aivojen päälakilohkossa. Siellä on ymmärryksesi siitä, miten maailma toimii, faktat, ajattelumallit, arvosi ja kasvatuksesi, sekä yhteiskunnan säännöt.  Sinne sekä ihminen ja simpanssi tallentavat informaatiota ja muistoja, joista muodostuu vähitellen uskomuksia.

Aivojen tietokoneosa pyrkii auttamaan sinua hallitsemaan simpanssia.

On paljon muitakin malleja kuvata ihmisen mielen ja aivojen kaksijakoisuutta, esimerkiksi tätä vastaava ajattelumalli on tuotu esiin muodossa elefantti (tunteet) ja ratsastaja (järki).

Simpanssin maailma

Maailmassa, jossa nyt elämme, sisäinen simpanssimme elää edelleen viidakossa. Ihmisemme elää nyky- yhteiskunnassa ja sisäinen tietokoneemme yrittää saada aikaan järkeviä asioita ja tuoda esiin maailman todellisuutta, jota sekä simpanssi että ihminen voivat käyttää.

Peters sanoo, että sisäinen simpanssimme on viisi kertaa nopeampi kuin ihmisemme. Heti kun joudumme jonkin ulkoisen uhkan, muutoksen tai oudon tilanteen kohteeksi, se aktivoituu välittömästi.

Simpanssilla on kolme strategiaa: taistele, pakene tai lamaannu. Simpanssi pyrkii vain puolustautumaan ja varmistamaan omaa hyvinvointiaan. Tämä strategia auttoi aikanaan esi-isiämme selviytymään vaarallisessa ympäristössä.

Se ei kuitenkaan sovellu kovin hyvin nyky-yhteiskuntaan.

Simpanssi haluaa elää mukavasti, ilman vaikeuksia ja ponnistuksia. Se aktivoituu vasta, kun joku vaara sen mukavuudelle ilmaantuu. Se toimii tunteenomaisesti, nopeasti, ylireagoi, näkee asiat mustavalkoisena eikä tunnista erilaisia vaihtoehtoja toimia.

Kun toimimme simpanssin ohjeiden mukaisesti, nopeasti, teemme monenlaisia asioita, joita ihmettelemme ja kadumme jälkikäteen.

Perusasia on, että et ole simpanssin ohjaksissa mutta voit oppia, jos ei hallitsemaan, niin ainakin hillitsemään sitä.

Simpanssin hillintä

Meidän pitäisi yrittää hallita tai hillitä apinaamme. Ihmisosan tahdonvoima ei oikein riitä siihen, koska apina on niin voimakas. Petersin mukaan siihen on kuitenkin keinoja. Ne liittyvät tunteiden käsittelyyn ja hallintaan.

Ensin meidän pitää tajuta, että nyt simpanssimme reagoi, tunteet nousevat voimakkaasti pintaan. Tärkein asia aluksi on ajattelun ja toiminnan hidastaminen, jotta ihminen voi tulla esiin. Ensireaktion varassa ei saisi toimia. Tämä voi ollakin monelle se kaikkein vaikein osa-alue. Tässä vaiheessa voi vaikka käyttää vanhaa konstia, ja laskea kymmeneen.

Sitten meidän ihmisemme pitää kuunnella simpanssia, antaa sen kertoa, mistä oikein on kysymys. Mistä tunne johtuu ja mikä asiassa huolettaa. Sen jälkeen ihmisemme pitää yrittää kuvata tilanne tosiasioilla, loogisesti, ja selostaa se simpanssille, pohdiskella miten tästä mennään järkevästi eteenpäin ja vakuuttaa että tilanne ei ole niin paha kuin simpanssi uskoo. Otetaan tilanteeseen etäisyyttä. Tämä kaikki vie aikaa, jonka kuluessa tunteet rauhoittuvat ja tilanteesta voidaan mennä eteenpäin ihmisen ehdoilla.

Tunteiden säätely ja esimerkiksi yritys hallita omaa vihaa erilaisin tekniikoin ovat osa sosiaalisten taitojen harjoittelua.

Kun omat tunteet ovat hallinnassa ja tasapainossa, on helpompaa ottaa huomioon toisia ihmisiä, oppia uutta ja elää täysillä.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Tavat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Asenna tiili päivässä. Kärsivällisyys on tie menestykseen

Yleensä vanhaa ja kulunutta sanontaa ”Roomaa ei rakennettu päivässä” käytetään muistuttamaan meitä siitä ajasta, joka tarvitaan, kun luodaan jotain suurta. Ja se on totta. Ottaa aikaa – usein vuosia tai jopa vuosikymmeniä – rakentaa, paitsi jotain konkreettista kuten atomivoimala, metro tai yritys, myös jokin taito, ura, ammatti tai tapa.

Sanontaan liittyy ehkä myös negatiivinen piirre: sillä puolustellaan asioiden hidasta etenemistä.

Päämäärän saavuttaminen vie aikaa

Mutta kannattaa ajatella positiivisesti: jonkin asian kehittäminen ja tietyn päämäärän saavuttaminen vie usein todella paljon aikaa ja se aika kannattaa hyvälle asialle uhrata.

Samalla kun on syytä säilyttää oikea näkökulma omiin unelmiin, on hyvä muistaa myös tarinan toinen puoli.  Roomaa ei rakennettu päivässä, mutta ihmiset muurasivat tiiliskiviä joka tunti ja joka päivä.

Ongelma on siinä, että voi olla todella helppoa yliarvioida sinun oman ”Rooman imperiumin” rakentamisesi tärkeys ja aliarvioida taas yhden tiilen muuraus. Sehän on vain yksi tiili. Miksi murehtia siitä? Paljon parempi ajatella unelmaa Roomasta. Vai kuinka?

Itse asiassa Rooma on vain jonkin lopputulos, tiilet ja niiden muuraus ovat se merkittävin asia, järjestelmä tai prosessi. Prosessi on voimakkaampi kuin päämäärä. Keskittyminen prosessiin, tapoihisi, onkin itse asiassa tärkeämpää kuin huolehtia lopputuloksista.

Tärkeintä on prosessi             

Tämä ei tarkoita, etteikö päämäärällä olisi merkitystä. Mutta siinä kun tavoitteet ovat hyviä kehityksen suunnitteluun, prosessit, tavat ja teot, saavat kehityksen aikaan.

Unelmat ja tavoitteet voivat antaa suunnan ja jopa työntää sinua eteenpäin jonkin aikaa. Ne ovat aluksi suuri motivaatiotekijä.

Mutta lopulta hyvin suunniteltu ja toteutettu prosessi aina voittaa. Sillä, että on järjestelmä, on merkitystä. Sitoutuminen prosessiin on ratkaiseva ero.

Tietenkään yhden uuden tiilen lisäämisessä ei ole sinänsä mitään vaikuttavaa. Siihen ei sisälly mahtavaa määrää työtä. Se yksinään ei ole suuren voiman tai sisukkuuden tai älykkyyden merkki. Kukaan ei tule taputtamaan käsiään sinulle siitä.

Yksi tiili päivässä

Mutta jos ladot vaikka vain yhden tiilen joka päivä, vuosi toisensa jälkeen, syntyy tulosta. Siten rakennetaan imperiumi.

Voit aloittaa pienesti. Voit keskittyä parantamaan jotakin yhden prosentin päivässä. Voit kirjoittaa yhden sivun päivässä, oppia yhden uuden sanan päivässä tai heittää joka päivä jonkun tarpeettoman tavaran pois.

Sijoittaminen ja sen avulla vaurastuminen on hyvä esimerkki ”Rooman rakentamisesta”. Kun sijoitat kuukausittain ja vuosittain vaikka pienenkin summan, vuosien ja vuosikymmenien kuluessa ne kasvavat jo merkittäväksi omaisuudeksi.

Sinun ei tarvitse rakentaa kaikkea mitä haluat tänään, mutta sinun täytyy löytää keino lisätä yksi tiili.

Menestys ei ole sen kummempaa kuin muutama yksinkertainen tapa, jota toteutetaan päivittäin. — Yrittäjä Jim Rohn (1930-2009)

 

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tavat, Tavoitteet, Työ | Avainsanoina , , , , , | 2 kommenttia

Menestyksen varjopuolia

Paavo Nurmi on tunnetuimpia ja menestyneimpiä suomalaisia. Karo Hämäläinen on kirjoittanut hänestä romaanin, joka perustuu vahvasti todellisuuteen. Romaani kuvaa huippujuoksijan elämän tyhjyyttä, vaikka hän saavutti alallaan kaiken mahdollisen. Nurmesta tuli myös liiketoimiensa ansiosta vanhemmiten rikas.

Menestyksestään huolimatta Nurmi oli yksinäinen ja onneton mies. Melkein kaiken elämässään saavuttanut ihminen oli omien valintojen ja elämäntapojensa takia onneton ja yksinäinen. Ponnistelu saavutusten eteen oli niin totaalista, että ihmiselämän yksinkertaiset ilot ja onni jäivät Paavo Nurmelta saavuttamatta. Se oli se hinta, minkä hän joutui maksamaan siitä, että oli maailman paras juoksija ja rikas mies. (Yle)

Menestys on monimutkaista. Me arvostamme ihmisiä, joista tulee kuuluisia, voittavat mestaruuksia tai ansaitsevat miljoonia, mutta vain harvoin keskustellaan menestyksen hinnasta.

Menestyminen jollakin alueella on usein sidoksissa epäonnistumiseen jollakin toisella alueella, erityisesti kun kyseessä liikutaan suorituskyvyn äärialueilla.  Mitä suurempi menestys, sitä pidemmän varjon se luo.

Esimerkkejä menestyksen varjopuolista on runsaasti, vaikka kaikkia ei tuodakaan julki. Menestyneiden ihmisten elämässä on hyvin usein joku tai joitakin elämän osa-alueita, joissa he ovat, ainakin yleisillä mittareilla arvioituna, epäonnistuneet pahoin. On avioeroja, huume- tai alkoholiongelmia, rikkinäisiä ihmissuhteita, terveysongelmia, rahaongelmia, mielenterveysongelmia…

Menestyminen vaatii loputonta sitoutumista, kovaa työtä, itsekuria ja pitkäjänteisyyttä.

Ihmiset puhuvat usein menestyksestä, jota he tavoittelevat, mutta tärkein kysymys voikin olla, ei Minkälaista menestystä haluan? vaan Minkälaista tuskaa ja ahdistusta haluan ja pystyn kestämään?

Jos haluamme menestyä, meidän pitää joka tapauksessa tehdä valintoja. Kaikkea ei voi saada. Meillä kaikilla on rajoitteita ajan ja energian suhteen. Ja jokaisella valinnalla on hintansa.

Menestys vaatii valintoja

Valintoja ja painotuksia pitää tehdä neljän osa-alueen välillä: työ, perhe, ystävät, terveys.

Elämmekö mieluummin elämää, joka on epätasapainossa, mutta tuottaa menestystä jollakin alueella? Vai elämmekö mieluummin tasapainoista elämää, mutta emme koskaan käytä täysin hyväksemme kaikkia mahdollisuuksiamme ja kykyjämme tällä alueella?

On helppoa haluta rikastumista tai edistymistä uralla. Lähes kaikki haluavat sellaista. Mutta oletko valmis näiden mukana tuleviin varjopuoliin? Vietätkö mieluummin pari ylimääräistä tuntia joka päivä työssä sen sijaan että käyttäisit ne lastesi kanssa olemiseen?

Minkälaista ja kuinka paljon tuskaa olet valmis kestämään saavuttaaksesi sen mitä haluat? Kun vastaa tähän kysymykseen rehellisesti, se saa sinut ehkä tajuamaan, mistä todella välität sen sijaan että ajattelisit vain unelmiasi ja tavoitteitasi.

Toisin ilmaistuna, mitä yksipuolisempi keskittymisesi on, sitä enemmän muut alueet kärsivät. Asiat, jotka tekevät ihmiset suuriksi jollain alueella, tekevät heidät onnettomiksi toisilla.

Miten menestys muuttaa ihmistä?

Ei ole olemassa mitään suoraa riippuvuutta tulojen ja onnellisuuden välillä. Tietyn tulotason jälkeen, jolla pystyy tyydyttämään perustarpeet, rikkaus lisää tuskin lainkaan yleistä hyvinvointia ja onnellisuutta. Jos se ylipäätään vaikuttaa, se vahingoittaa hyvinvointia.

Erittäin varakkaat ihmiset todellisuudessa kärsivät enemmän masennuksesta. Tutkimusten mukaan raha sinänsä ei johda tyytymättömyyteen, sen sijaan jatkuva ponnistelu rikkauksien ja materiaalisten omistusten perään voi johtaa onnellisuuden puutteeseen. Materialistiset arvot on jopa linkitetty alempaan tyytyväisyyteen ihmissuhteissa.

On myös sanottu, että menestys ja rikkaus ei sinänsä muuta ihmistä tai hänen luonteenpiirteitään, mutta se vahvistaa niitä. Jos olet ennestään pihi, rikkaus ei tee sinua tuhlaavaiseksi, vaan entistä säästäväisemmäksi. Ja jos olet tuhlaavainen, lottovoitto saa sinut tuhlaamaan entistä enemmän.

Tutkimustulokset menestyksen ja rikkauden vaikutuksista ihmiseen ovat ristiriitaisia, ne riippuvat hyvin paljon tilanteesta, kulttuurista, olosuhteista ja henkilöstä.

Mutta Ben-Shaharin mukaan, jos ihminen on menestynyt tekemällä asioita, jotka antavat hänelle merkitystä ja mielihyvää ja lisäksi auttanut muita, hänellä on suuri mahdollisuus olla onnellinen myös menestyneenä.

Parasta menestyksessä on tieto, ettei se ole tavoittelemisen arvoista. Liv Ullmann

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Menestys, Onni | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Suutari pysyköön lestissään

”Lokakuu on yksi erityisen vaarallisista kuukausista harjoittaa spekulointia osakemarkkinoilla. Muut ovat heinäkuu, tammikuu, huhtikuu, marraskuu, toukokuu, syyskuu, maaliskuu, kesäkuu, joulukuu, elokuu ja helmikuu.”

Tämä Mark Twainin, tunnetun ja suositun (mm. Huckleberry Finnin seikkailut) kirjailijan, aforismi kuvaa hyvin hänen itseironista asennettaan.

Kirjailijana menestynyt Twain nimittäin epäonnistui usein ja toistuvasti yrityksissään sijoittaa ja rikastua. Se, että hän menestyi kirjailijana, ei tehnyt hänestä yhtään parempaa sijoittajaa kuin tavallinen kaduntallaaja.

Hänellä oli suuri joukko epäonnistuneita sijoituksia ja lisäksi hän esimerkiksi kieltäytyi sijoituksesta Bellin keksimän puhelimeen, josta tuli valtava menestys.

Sama pätee alalla kuin alalla. Monet kuuluisat ja menestyneet julkisuuden henkilöt ovat sortuneet mitä alkeellisempiin virheisiin sijoituksissaan. Esimerkiksi 2/3 huippuluokan NBA- pelaajista, jotka ovat urallaan tienanneet kymmeniä tai jopa satoja miljoonia, ovat uransa päätyttyä tehnyt henkilökohtaisen konkurssin.

Menestys jollakin elämänalueella ei automaattisesti käänny menestykseksi jollakin muulla alueella, esimerkiksi sijoittamisessa.

Tosin myös monet tunnetut ja arvostetut sijoittajat ovat tehneet karmeita virheitä sijoituksissaan, esimerkkeinä Benjamin Graham, Warren Buffett ja Charlie Munger.  Buffett ja Munger ovat kuitenkin onnistuneet huomattavasti useammin kuin epäonnistuneet.

Suutari pysyköön lestissään

Sanonta tulee antiikin aikaisesta tarinasta suutarista, joka kritisoi kreikkalaisen maalarin Apelleksen työtä, sanoen että maalauksen kenkää ei oltu kuvattu oikein.  Seuraavana päivänä, kun suutari totesi, että taiteilija oli korjannut tämän virheen, hän alkoi kritisoida kuvaan maalattua henkilön jalkaa.  Silloin Apelles närkästyneenä huomautti, ettei suutarilla pitäisi olla mielipidettä, joka menee suutarin ammatin ohi. Suutari pysyköön lestissään.

Sanonnalla tarkoitetaan yleisesti ottaen sitä, että meistä jokaisen olisi parempi tehdä sitä mitä osaa ja mihin on tottunut.

Kannattaa pysytellä omalla pätevyysalueella

Eli ei pitäisi mennä sähläämään omien tietojensa ja taitojensa ulkopuolella. Eikä ainakaan silloin, kun joutuu ottamaan riskin menettää rahansa. Kannattaa pysyä omalla pätevyysalueella.

Yritystoiminnassa on paljon esimerkkejä yritysjohtajista ja yrityksistä, jotka ovat kurkottaneet liian pitkälle oman pätevyysalueensa ulkopuolelle. Suomen taloushistoriassa pahimpia tapauksia ovat aikanaan konkurssiin ajautuneet Mancon ja Hankkija, jotka rönsyilivät liiallisesti eri puolille. Myös Marimekon ongelmat aikanaan johtuivat samasta virheestä.

Sählääminen oman pätevyysalueensa ulkopuolella muilla elämän aloilla (politiikassa, taiteissa, tms.) ei välttämättä pahimmillaan johda muuta kuin itsensä munaamiseen julkisuudessa.  Riski on tällöin vielä hallittavissa.

Meidän ei pitäisi yrittää olla asiantuntija jokaisessa asiassa, jonka tunnemme.

Parhaimmillaan jonkun alan ulkopuolisen toiminta, puheet tai kirjoitukset, voivat kuitenkin tuoda sopivasti liikettä ja uusia näkökulmia alalle ja virkistää sen kehittymistä.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Menestys, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ajanhallinnan myytti. Aikaa ei voi hallita

 

Aikaa ei voi hallita. Emme pysty pysäyttämään sitä emmekä pysty manipuloimaan sitä. Aika kulkee, vaikka kuinka yrittäisimme ”hallita” sitä. (Kunnes ehkä joskus tulevaisuudessa teoreettisesti mahdollisesta aikamatkustamisesta tulee totta.)

Ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeampaa ajan ”hallinta” on. Aika tuntuu kulkevan yhä nopeammin.

Ajanhallinnan sijaan pitäisikin puhua

  • toiminnan hallinnasta, sen hallinnasta mitä asioita teemme ja miten, ja
  • ihmisen resurssien, energian hallinnasta, miten toimimme, miten pitkiä aikoja, mihin aikaan ja miten pysymme kunnossa, tai
  • ajankäytön hallinnasta

Toimintaamme ja energian käyttöämme voimme, ainakin jossain määrin, hallita.

Suurin myytti ajanhallinnassa on, että pystymme tekemään kaiken. Aikapulalle on tyypillistä, että ihminen tuntee jatkuvasti olevansa stressaantunut, kiireinen, ylityöllistetty ja aikataulusta jäljessä.

Aika on rajallinen resurssi ja siihen kohdistuu liian monta kilpailevaa vaatimusta. Jokaisessa päivässä on vain 24 tuntia, eikä niitä kaikkia voi käyttää työhön. Ja myös ihmisen voimavarat ovat rajalliset.

Ajan ja resurssien rajallisuuden tunnustaminen on lähtökohta. Sen jälkeen pystyy tekemään valintoja, mitä ainakin pitää tai voi tehdä.

Valinnat

Valinnat ovatkin toimintamme tai aikamme hallinnassa keskeisiä. Meidän pitää valita, mitkä ovat oikeita, tärkeitä asioita ja keskittyä niiden tekemiseen. Ja samalla meidän pitää valita myös mitä jätetään tekemättä.

Jos haluamme voida paremmin, meidän on välttämättä yksinkertaistettava elämäämme. On opittava sanomaan useammin EI, sekä ihmisille että asioille. Se ei ole helppoa. Se merkitsee priorisointia. Se merkitsee, että teemme asioita, joita haluamme tehdä, ja jätämme muut asiat sikseen.

Se että teemme vähemmän, ei estä meitä menestymistä. On todennäköisempää, että liiallinen työnteko estää menestymistä.

Työkalut

Ajanhallinta on suosituimpia, ellei suosituin, self-help oppaiden aiheita. On olemassa tuhansia erilaisia ajanhallinnan oppaita, menetelmiä, neuvoja, sääntöjä, tutkimuksia. (Google-haku: time management; noin 1 850 000 000 tulosta)

Kaikissa tuodaan esiin pääpiirteissään samat periaatteet, miten voit paremmin ”hallita aikaasi”. Niissä tulevat aina uudelleen ja uudelleen esiin samat asiat: suunnittele, aikatauluta, priorisoi…… Osa niistä on hyödyllisiä (1, 2, 3), osa voi olla sinulle sopimattomia, jopa vahingollisia.

Sinun ei kannatakaan uskoa, että löydät suoraan sinulle sopivan tavan hallita aikaasi.

Kannattaa pitää jalat maassa. Etsi ja kokeile mikä sopii sinulle ja kehitä siitä itsellesi tapa.

Eräs tapa lähestyä asiaa yksinkertaisesti on seuraava:

  • Mieti ensin mitkä ovat suurimmat ongelmasi ajanhallinnan suhteen. Useimmiten ne liittyvät kolmeen asiaan: 1) tehtävien, asioiden priorisointi, 2) sinulla on liikaa häiriötekijöitä ja 3) työ ei etene ja suju niin kuin pitäisi
  • Valitse suurin ongelmasi ja etsi siihen sopiva työkalu, menetelmä. Kokeile sitä. Jos se toimii, Ok. Jos ei, kokeile toista, kunnes löydät itsellesi sopivan
  • Ota seuraava ongelma ja tee sille samoin

Kannattaa muistaa, että ajan hallintakin on matka, pikemmin kuin joku tavoite. Se on matka, jossa on onnistumisia ja epäonnistumisia. Mutta jokainen matka alkaa yhdellä askeleella.

Ongelma ei ole ajan puute, se on suunnan puuttuminen. Meidän kaikkien päivässä on 24 tuntia. Zig Ziglar

 

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Väittele itsesi kanssa. Toisen tason ajattelu

USA:n presidentistä Dwight Eisenhowerista kerrotaan, että hän kauhistui kuullessaan, että puolet amerikkalaisista on älykkyydeltään alle keskiarvon.

Jos sinulle kerrottaisiin tämä asia Suomesta, ensimmäinen reaktiosi olisi ehkä sama kuin Eisenhowerilla, mutta kun mietit hetken, huomaat mistä on kysymys.

Suurin osa ajatuksistamme ja johtopäätöksistämme syntyy nopeasti, automaattisesti ja helposti. Ne myös tuntuvat aluksi oikeilta ja todellisuutta kuvaavilta.

Ajattelumme on kuitenkin, aivojemme rakenteen ja ajattelutoimintojen luonteen vuoksi, altis monenlaisille harhoille. Siksi teemme virheitä ja epäonnistumme monissa meille tärkeissäkin asioissa.

Pääasiassa toimimme mutu-tuntumalla

Aivotutkimus on viime vuosikymmeninä tuonut esiin paljon erilaisia malleja aivojen toiminnasta. Puhutaan esimerkiksi metsästäjä-keräilijäaivoista, 3-tasoisista lisko-, tunne- ja järkiaivoista sekä aivojen järjestelmistä 1 (alitajunta, tunteet, intuitio) ja 2 (järki, logiikka).

Aivomme ovat rakentuneet niin, että suurin osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu mutu-tuntumalla, lisko- ja tunneaivojen varassa. Erään arvion mukaan suoritamme 75 prosenttia päivän toimista automaattiohjauksella.

Syy tähän on se, että järkiaivojen toiminta vaatii paljon energiaa. Siksi ihminen pyrkii käyttämään niitä mahdollisimman vähän.  Käytämme niitä vain, kun haluamme pohtia jotakin meille todella tärkeää ja siihen liittyviä tosiasioita.

Onkin sanottu, että useimmat ihmiset eivät itseasiassa ajattele. He vain ottavat ensimmäisen mieleen tulevan ajatuksen ja toimivat sen mukaan.

Saamme koko ajan valtavasti valmiiksi pureskeltua tietoa. Emme jaksa ja pysty käymään kaikkea kriittisesti läpi, vaan omaksumme muiden tekemiä analyysejä ja johtopäätöksiä. Syynä on usein kiire, koko ajan on kokouksia, puheluja, tekstiviestejä, sähköposteja, kavereita, perheasioita, harrastuksia. Kiireestä on tullut ikään kuin pääasia, mutta se on vaarallista. Olemme menettämässä kyvyn ajatella itse.

Ensimmäisen johtopäätöksen harha

Sijoittaja Charlie Munger on todennut, että mieli toimii hieman kuin siittiö ja munasolu: kun ensimmäinen ajatus pääsee sisään, mieli sulkeutuu.

Kyseessä on samanlainen ilmiö kuin yleensäkin aivojen kohdalla, ne pyrkivät säästämään energiaa. Kun on jo yksi ajatus, miksi vaivautua enempään. Tämä taipumus tyytyä ensimmäiseen johtopäätökseen lopettaa enempien kysymysten tekemisen ja johtaa meidät usein vakaviin virheisiin.

Sitten vielä tapahtuu se ilmiö, että alamme itse uskoa tähän ensimmäiseen ajatukseemme ja puolustamaan sitä raivokkaasti kaikkea siihen kohdistuvaa kritiikkiä kohtaan.

Me jopa alamme kerätä aineistoa tämän ajatuksemme tueksi. Näemme kaikkialla todisteita asian vahvistukseksi (vahvistusharha).

Emme usein tajua, että ensimmäinen ajatuksemme ei yleensä ole edes meidän ajatuksemme. Eikä se ole koskaan paras ajatus.

Puhutaan ensimmäisen tason ajattelusta, joka on yliyksinkertaistettua ja pinnallista.

Mitä sitten? Toisen asteen ajattelu

Pystymme kehittämään ajatteluamme, se vain vaatii työtä kuin lihasten kehittäminen.

On tärkeää oppia kyseenalaistamaan paitsi muiden ajatuksia, myös omia ajatuksiaan. Jo filosofi Pythagoras sanoi aikanaan: Joka kysymystä voi ajatella kahdelta puolelta.

Siksi ajattelua kannattaa viedä askel eteenpäin, puhutaan toisen asteen ajattelusta. Yksinkertainen tapa kuvata sitä on kysyä itseltäsi: Jos teen X, mitä tapahtuu sen jälkeen?

On useita tapoja soveltaa toisen asteen ajattelua:

  • vältä käyttämästä ensimmäistä johtopäätöstä, joka tulee mieleesi
  • ajattele johtopäätöstesi, tai päätöstesi seuraamuksia, ennen kuin toteutat ne
  • kysy itseltäsi, mitkä muut ratkaisut voisivat olla parempia kuin nykyinen
  • jos mahdollista, laajenna tämä vielä kolmannen asteen ajatteluun: jos Y tapahtuu sen jälkeen, kun teen X, mitä voi tapahtua Y:n jälkeen?

Tee ajatuskokeita, mieti erilaisia vaihtoehtoja. Väittele itsesi kanssa. Perustele kantasi mahdollisimman kattavasti monesta näkökulmasta.

Ei typeryys ole mikään syy olla ajattelematta. Stanislaw Jerzy Lec

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Luovuudesta voi tehdä tavan

Päällään seisominen lisää luovuutta?

Venäläisellä säveltäjällä Igor Stravinskylla oli oma erikoinen tapansa kaivaa luovuus esiin. Hän lukitsi itsensä huoneeseen työstäessään päivittäin sävellyksiään ja seisoi päällään aina kun törmäsi luovuuden esteeseen työssään. Näin hän omien sanojensa mukaan lepuutti päätään ja tyhjensi aivonsa.

Luovuudesta on monia totuuksia. 

Luovuus on sekä nykyajan bisnesmaailmassa että jokaisen henkilökohtaisessa kehittymisessä ja menestymisessä tärkeä osa-alue.

Luovuudesta on monia totuuksia ja monia teorioita. Käsitteenä se on kuitenkin edelleen selkiintymätön.

Luovuudella on monia muotoja. Erilaisissa asioissa ja yhteyksissä tarvitaan erilaista luovuutta. Ongelmanratkaisun luovuus on erilaista kuin taiteelliseen teokseen tarvittava luovuus. On arkipäivän luovuutta ja on tieteellistä luovuutta.

Luovuutta pidetään joidenkin yksilöiden tai nerojen erityislaatuisena ominaisuutena. Tosiasiassa jokainen meistä on luova. Sen todistaa, että lapsena olimme kaikki luovia.

Luovuuden edellytykset ovat kuitenkin erilaisia. Osa meistä osaa antaa luovuudelleen paremmat mahdollisuudet kuin toiset. Meillä on lisäksi hyvin erilaisia tapoja olla luova ja tuottaa luovia tuloksia. Hyvin luovina pidetyt henkilöt harjoittavat luovuutta osana heidän jokapäiväisiä tapojaan.  Se auttaa heitä kehittämään luovuutensa korkeammalle tasolle.

Luovat olosuhteet

Mutta on myös paljon olosuhteita ja tilanteita, joissa luovuudella on paremmat mahdollisuudet tulla esiin.

Tällaisia ovat esimerkiksi: laiskottelu, mietiskely, hiljaisuus, yksinäisyys, mindfulness, rentoutuminen, luonnossa liikkuminen, musiikki, taide, lukeminen. Yleensä mikä tahansa toiminta, jonka aikana aivojemme toimintatapa muuttuu.

Kun ihminen antaa ajatustensa levätä, aivotutkijoiden mukaan aivoissa aktivoituu niin sanottu joutokäyntiverkosto. Vaikka aivotoiminta voi tuolloin tuntua laiskalta, todellisuudessa ajattelu vain siirtyy toiselle, luovemmalle tasolle.

Mielen saa rauhoittumaan luovuutta edistävän joutokäyntiverkoston aktivoimiseksi esimerkiksi takkatulta tai virtaavaa vettä katselemalla. Myös yksinkertaiset askareet, haravointi, rauhallinen kävely luonnossa ja koiran ulkoiluttaminen saavat mielen rauhoittumaan.

On todettu, että mitä positiivisempi henkilön mieliala päivän mittaan on, sen luovemmin hän ajattelee.

Ympäristö vaikuttaa luovuuteen

Mutta jos ajattelee nykyajan työympäristöä, elinympäristöä yleensä ja tapojamme, voi helposti todeta, että ne eivät ole kovin suosiollisia luovuudelle. Nykyään painotetaan enemmän tehokkuutta ja pyritään luomaan sen kannalta parhaat mahdolliset olosuhteet. Tuottavuuden ja luovuuden yhteys on kärsinyt, vaikka molempia tarvitaan.

Teknostressi, IT-riippuvuus, sosiaalinen media ja työpäivän moninaiset häiriöt estävät tehokkaasti luovuuden esiintuloa.

Samat asiat vaikuttavat haitallisesti moneen muuhunkin henkiseen toimintoon, esimerkiksi keskittymiseen.

Jos haluat kehittää luovuuttasi, asiat joihin voit vaikuttaa ovat selvillä. Meidän kaikkien kannattaisi miettiä, miten järjestämme ympäristömme ja olosuhteemme paitsi luovuuden, yleensä koko hyvinvointimme tähden.

On tosin myös totta, että joskus luovat ratkaisut syntyvät kiireessä ja pakon sanelemina. ”Kyllä hätä keinot keksii.”

Luovuudesta voi tehdä tavan

Voit tehdä luovuudesta tavan, muuttamalla työskentely- ja toimintatapojasi luovuudelle paremmiksi.

Luovuus on tapa ja paras luovuus on tulosta hyvistä työskentelytavoista. Twyla Tharp

Monet varsinaisen luovan työn tekijät, taiteilijat, kirjailijat, säveltäjät ovatkin luoneet itselleen pysyvät rutiinit, tavat, joiden avulla he pystyvät tuottamaan luovia teoksia vuodesta toiseen. Ne ovat mitä erilaisempia.

Hyvin yleistä tuntuu olevan se, monet nousevat hyvin aikaisin ja työskentelevät ahkerasti koko aamupäivän. Mutta on myös yökyöpeleitä, kuten Picasso.

Jos haluat olla luovempi, pyri keskittymään niihin tapoihin, joita tunnetusti luovat ihmiset käyttävät päivittäin. Sinun pitää vain valita itsellesi sopivat.

Ei kuitenkaan ole olemassa mitään lukkoon lyötyjä sääntöjä, miten olla luova.

Eikä mitään luovuusgeeniä ei ole löydetty. Järvilehdon mukaan ”luovuus on taito siinä, missä pyörällä ajaminenkin. Ja luovuuden taidon oppii niin kuin minkä tahansa muunkin taidon: harjoittelemalla”.

Kuten kuntokin, myös luovuus vaatii harjoittelemista, jos haluaa sen paranevan. On olemassa paljon luovan työn tekniikoita, joista voit valita itsellesi sopivimmat ja joita voit harjoitella. Ja tehdä niistä ja luovuudesta tavan.

Tallennettu kategorioihin Luovuus, Tavat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Motivaatio syntyy pienistä teoista

Photo by Shwetha Shankar

Johtajan tärkein tehtävä on auttaa henkilöstöä näkemään työnsä merkityksellisyys ja työssä saavutetut edistysaskeleet.

Pienet suuret teot

Teresa Amabile ja Steven J. Kramer  Harward Business Schoolista ovat tutkineet, kuinka jokapäiväinen elämä yrityksissä vaikuttaa ihmisiin ja heidän suoriutumiseensa. Heidän kirjansa Pienet suuret teot. Opi johtamaan kehitystä, valittiin 2011 vuoden parhaaksi johtamiskirjaksi.

Kun he analysoivat seitsemässä yrityksessä tuhansia työntekijöiden työssään tekemiä päiväkirjamerkintöjä, he huomasivat jotain erittäin mielenkiintoista.

Pienetkin saavutukset paransivat työntekijöiden motivaatiota.

Amabilen mukaan edistymisemme jatkuva seuraaminen auttaa meitä arvostamaan näitä pieniäkin voittoja. Ne vuorostaan lisäävät itseluottamuksen tunnetta. Tätä tunnetta voi sen jälkeen hyödyntää tulevien suurempien onnistumisten saavuttamisessa.

Työn merkityksellisyys

Sisäisen työelämän, sen miten ihminen kokee työnsä, kannalta kaksi tärkeintä asiaa ovat työn merkityksellisyys ja työssä edistyminen.

Kaiken perustana on se, että työ koetaan henkilölle ja yritykselle merkityksellisenä, että sillä on joku tarkoitus ja että henkilö kokee työnsä olevan tärkeää. Työn pitää tuntua mielekkäältä ja siinä täytyy olla mahdollista käyttää kaikkia voimavarojaa ja myös kehittyä. Johtajan tehtävänä on poistaa esteitä työn merkityksellisyyden tieltä ja antaa tekijöille tilaa tehdä työnsä itse hyväksi katsomallaan tavalla.

Ihmisillä on tarve edistyä ja saavuttaa päivittäin pieniä voittoja. Työntekijöille pitää siksi tehdä mahdolliseksi ja helpoksi nähdä edistymisensä. Tämä saa ihmiset haluamaan sen jatkuvan edelleen.

Edistymiseen syntyy riippuvuus

Näin tapahtuu, koska pienikin aikaansaannos aktivoi aivoissamme palkitsemispiirin. Kun tämä on avattu, vapautuu kemikaaleja, jotka antavat meille mielihyvän, aikaansaamisen ja ylpeyden tunteita.

Erityisesti vapautuu dopamiinia, välittäjäainetta, joka säätelee mielihyvää ja palkitsevuuden tunteita. Dopamiini auttaa meitä myös toimimaan siihen suuntaan, joka alkuaan laukaisi sen vapautumisen.

Kyseessä on sama aine, joka saa ihmiset koukkuun uhkapeliin, nikotiiniin ja alkoholiin. Amabilen tutkimuksen perusteella ihmiset itseasiassa loivat riippuvuuden edistymiseen.

Motivaatio syntyy pienistä askelista ja edistymisen tunteesta. Siksi kannattaa pohtia, miten voimme luoda pieniä edistysaskeleita jokaiseen työpäivään.

Johda samoin itseäsi  

Nämä periaatteet pätevät myös jokaisen meistä yksityiselämässä, omissa tavoitteissamme ja pyrkimyksissämme ja omassa henkisessä kehityksessämme. Meidänkin kannattaisi pyrkiä näkemään elämässämme merkitystä ja edistymistä.

Omien henkilökohtaisten tavoitteittesi kohdalla onkin tärkeää muistaa niiden merkityksellisyys. Että ne ovat sinulle tärkeitä, ne ovat arvojesi mukaisia ja omiasi, ei muiden asettamia.

Sisäinen motivaatio syntyy siitä, että teet sitä mitä todella haluat.

Tavoitteen toteutumisen lähtökohtana on sellaisen unelman tai päämäärän muodostaminen, joka jaksaa innostaa sinua pitkään ja johon haluat panostaa.

Ja myös omalla kohdallasi on tärkeää muistaa pienten askelten voima. Suuret elämää muuttavat saavutukset tulevat päivittäisten pienten ja oikeasuuntaisten toimintojen tuloksena.

Pienistäkin teoista ja edistysaskeleista saat puhtia jatkaa ja jaksaa.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti