Ihmisen järkevyys on vain harhaa

Ajattelemme mielellämme olevamme järkeviä ihmisiä. Totuus on kuitenkin toinen.

Todellisuudessa ajatteluamme ja toimintaamme heikentää jatkuvasti suuri joukko ajatteluharhoja, vinoumia. Ne saavat meidät toimimaan epärationaalisesti ilman että tiedostamme sitä. Ajattelemme itse toimivamme järkevästi, vaikka ehkä huomaamme toisten ajatteluvirheet helposti.

Mistä tämä johtuu? Jos mielipiteemme ei perustu kriittiseen ajatteluun, mihin se sitten perustuu?

Psykologi David Kahneman sai vuonna 2002 Nobelin talouspalkinnon tutkimuksistaan ajattelun epärationaalisuudesta. Peruskäsityshän taloustieteessä on ollut, että ihmiset toimivat aina järkevästi tehdessään omaa tai organisaationsa taloutta koskevia päätöksiä. Kahneman osoitti monilla eri tavoin, että tämä ei pidä paikkaansa, eikä pelkästään taloutta koskevissa asioissa.

Aivomme ovat rakentuneet niin, että suurin osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu automaattiohjauksella, mutu-tuntumalla. Meidän ei tarvitse kovin paljon miettiä syvällisesti, käytämme vain aivojemme ”järjestelmää 1” (Kahnemanin nimitys).  Se on nopea, vaivaton ja siksi tietyissä tilanteissa myös äärimmäisen tärkeä. Se on kuitenkin samalla toivottoman altis kaikenlaisille vinoumille ja suoranaisille virhepäätelmille.

Tämän järjestelmän rinnalla aivoissamme toimii “järjestelmä 2”, joka puolestaan on hidas ja työläs. Sen avulla pystymme kuitenkin tekemään paljon luotettavampia johtopäätöksiä.  Sitä käytämme, kun haluamme pohtia jotakin todella tärkeää asiaa ja siihen liittyviä tosiasioita.

Koska järjestelmä 2 on työläs käyttää, turvaudumme helposti mutu-ajatteluun. Siksi ihmisen ajattelu perustuu suurelta osin virheellisille muistoille, mielikuville, käsityksille ja kuvitelmille.

Kaikkein vaarallisin ajatteluharha on luulo oman ajattelun vinoutumattomuudesta.

Mahdollisuuksia tehdä virheitä ajattelussa on niin paljon, että emme juuri koskaan voi varmasti sanoa olevamme oikeassa tai että pystyisimme tosiasioilla perustelemaan mielipiteemme.

On tietysti myös asioita, joista voi varmuudella sanoa jotain, esimerkiksi että 2 +2 = 4, tai että maapallo kiertää aurinkoa. Tosin fysiikan teorioiden kehitys viime vuosikymmeninä on osoittanut, että myös perinteisesti kivenkovina pidetyt totuudet maailmasta ovat osoittautuneet epävarmoiksi.

Siksi onkin varminta, melkein asiassa kuin asiassa, siitä jotain kysyttäessä ensin miettiä kaksi kertaa ja sitten sanoa, että ”en tiedä” tai ”luulen että”.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kumpi ratkaisee, lahjakkuus vai kova työ?

Synnynnäinen lahjakkuus on vaarallinen käsite. Se voi antaa nuorelle ihmiselle syyn ajatella, että menestys odottaa häntä maailmalla automaattisesti.

Vaikka yleensä todetaan, että kova työ on tärkeämpää menestymisessä kuin lahjakkuus, todennäköisesti moni kuitenkin sisimmässään ajattelee päinvastoin. Tämä on tullut esiin tutkijoiden tekemissä kokeissa. Me sanomme työnteon olevan tärkeämpää, mutta emme loppujen lopuksi usko sitä.

Kovan työn ja harjoittelun vaikutus saavutuksiin on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin lahjakkuuden.

Jotta pystyt saavuttamaan jotain, tarvitset ensinnäkin oikeaa taitoa, peruslahjakkuutta, jotta voit yleensä aloittaa työn kohti tavoitettasi. Hyvä pallosilmä ei vielä kuitenkaan tee sinusta huippupelaajaa eikä musikaalisuus mestaripianistia. Toimimaan oppii vain harjoituksen kautta.

Mutta sitten kun saavutat riittävän taitotason, sinun pitää edelleen käyttää ja kehittää tuota taitoa pitkän aikaa, ennen kuin todella olet huipulla.

Tietyllä määrällä taitoa (ja onnea) lähtökohdat ovat pelkistettynä

  1. Lahjakkuus x Työ = Taito
  2. Taito x Työ = Menestyminen

Peruslahjakkuutesi yhdistettynä työhön ja harjoitteluun lisää taitojasi. Lisääntyvä taitosi, kerrottuna jälleen työllä ja harjoittelulla, johtaa menestykseen.

Tämä tarkoittaa, että työ ja harjoittelu tulee mukaan kuvaan kaksi kertaa. Näin asiaa tarkastellen sen merkitys korostuu entisestään.

Lahjakkuus auttaa sinut alkuun, mutta työ vie perille.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Miksi asioita pitäisi yksinkertaistaa?

Yksinkertaistamiseen ei ole mitään ehdotonta tarvetta. Mutta se auttaa meitä monella tavoin. Siitä on hyötyä sekä yksityiselämässä että työssä.

Meillä on kaksi perustarvetta: yrittää jollain tavalla hallita elämäämme ja yrittää ymmärtää tätä kaikkea.  Meillä on kuitenkin rajoitettu aivokapasiteetti, rajallinen muisti ja aikamme on rajallinen. Meihin kohdistuu lisäksi koko ajan valtava aistimusten tulva.

Yksinkertaistaminen on tällöin keino, joka auttaa meitä ymmärtämään paremmin, mitä olemme tekemässä ja mitä on tapahtumassa.

Ihmisen ajattelukyky, henkinen kapasiteetti ja muisti eivät pysty käsittelemään monimutkaisia kokonaisuuksia ilman, että ne ensin puretaan pienempiin, yksinkertaisempiin osiin. Sen jälkeen voimme keskittyä olennaisiin osiin.

Meidän ei tarvitse yksinkertaistaa kaikkea. Me teemme sitä, koska haluamme tehdä asiat helpoksi.

Yksityiselämässä yksinkertaistaminen, pelkistäminen, tuo paljon hyötyjä. Mitä vähemmän sinulla on tavaroita, hoidettavia asioita, mietittäviä ongelmia, sitä enemmän sinulla on tilaa, aikaa, mielenrauhaa ja rahaa. Tähän perustuu mm. KonMarin suosio.

”Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi.” Albert Einstein

Yksinkertaisuuden ei tarvitse olla äärimmäistä. Riittää että se on vain tarpeellisen yksinkertaista. Ehkä paras tapa ajatella yksinkertaistamista on optimointi. Yksinkertaistamisessakin voi mennä liian pitkälle.

 ”Jos et pysty selittämään sitä yksinkertaisesti, et ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin”.  Albert Einstein

Yksinkertaistamista tarvitaan jo jonkin asian selittämisessä toiselle. Yksinkertaistaminen auttaa kommunikoimaan. Joudut kaivamaan muististasi ja päässäsi risteilevistä ajatuksista kaikkein olennaisimman ja mielestäsi toiselle ihmiselle merkityksellisen tiedon. Kaiken päässäsi olevan tiedon kertomisessa ei ole järkeä ja se veisi liian pitkän ajan. Vastapuoli ehtisi hermostua jo moneen kertaan, kun hän yrittäisi itse ymmärtää kaikesta, mitä sanot sen olennaisen. Yksinkertaistettu versio asiasta vaatii vähemmän ajattelua ja on helpompi omaksua.

Yksinkertaistamista tarvitaan, koska ihmiset eivät toisaalta ole kovin järkeviä tai he ovat liian laiskoja ajattelemaan selkeästi.

Yksinkertaisen saaminen monimutkaiseksi on jokapäiväistä; monimutkaisen tekeminen yksinkertaiseksi, pelottavan yksinkertaiseksi, se on luovuutta”. Charles Mingus

Joskus asioista tehdään tarkoituksellisesti tietyistä (poliittisista, taloudellisista tai uskonnollista) syistä monimutkaisia, jotta ihmisiä on helpompi jymäyttää ja johtaa tiettyyn suuntaan. Ihmiset eivät enää ymmärrä, mistä on todella kysymys (esimerkiksi vuosien 2007-2009 finanssikriisin asuntolainajohdannaiset).

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Miten menestystä voi arvioida?

Vincent van Gogh kärsi mielenterveysongelmista, todennäköisesti epilepsiasta ja epäonnistuneista ihmissuhteista. Hänen taiteilijauransa oli lyhyt, se kesti vain 10 vuotta. Hän kuoli oman käden kautta 37 vuotiaana vuonna 1890, köyhänä ja henkisesti sairaana miehenä. Hän myi elinaikanaan vain yhden maalauksensa.

Miten hänen elämäänsä ja uraansa tulisi nyt jälkikäteen arvioida? Oliko se suuri epäonnistuminen vai menestystarina?

Menestys tuli vasta jälkikäteen

Se, että van Gogh ei elinaikanaan saanut taulujaan myytyä, ei kuitenkaan vaimentanut hänen intohimoaan taiteeseen. Mutta tuskin hän olisi voinut aavistaa, että vuosikausia kuolemansa jälkeen hänet tunnettaisiin avainhahmona jälki-impressionismin maailmassa ja lopulta yhtenä suurimmista koskaan eläneistä taiteilijoista.

On tietysti totta, että suuri osa taiteilijoista ei rikastu töillään elinaikanaan. Menestys tulee, jos on tullakseen, usein vasta uran loppupuolella tai sen päätyttyä.

Toistaiseksi kalleimmalla hinnalla myyty Vincent van Goghin taulu on vuonna 1890 maalattu Tohtori Gachet’n muotokuva. Se myytiin huutokaupassa sata vuotta myöhemmin vuonna 1990   82,5 miljoonan dollarin hintaan, mikä oli aikanaan korkein maksettu hinta mistään taulusta.

Van Gogh oli tietyssä mielessä aikaansa edellä. Hänen impressionismiaan ei arvostettu Ranskassa, missä hän taiteilijauransa eli. Yleisö piti hänen maalauksiaan yltiöpäisinä ja rumina. Niillä ei ollut kysyntää Ranskassa, vaikka taiteilijapiireissä häntä arvostettiin.

Hän oli huono hoitamaan ihmissuhteita ja tuli huonosti toimeen muiden ihmisten kanssa, mikä vaikeutti myös hänen töidensä myynti.

Van Goghin taide alkoi menestyä vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hänen veljensä (joka kuoli pian Vincentin jälkeen) vaimo ryhtyi aktiivisesti myymään jälkeenjääneitä tauluja. Samanaikaisesti toinen tunnettu maalari Claude Monet alkoi menestyä Amerikan markkinoilla, ja se avasi aikanaan kysynnän myös van Goghin töille. Arvostus niille oli aluksi parempaa myös Saksassa, muualla Keski-Euroopassa ja Englannissa kuin Ranskassa. Hänen maineensa alkoi todella kasvaa vasta 1900-luvun alkupuolella.

Van Gogh maalasi jälkikäteen arvioiden parhaat työnsä vasta parin viimeisen elinvuotensa aikana. Tällöin hän ei ehtinyt nähdä niiden vähitellen keräämään arvostusta. Van Gogh teki lähes 900 maalausta ja 1 100 piirustusta kymmenen vuoden taiteilijanuransa aikana.

Epäonnistumisten kautta menestykseen

van Goghin elämässä oli yksi teema: epäonnistuminen epäonnistumisen jälkeen, pettymys pettymyksen jälkeen.

Se asia mikä tekee hänestä merkittävän ja miksi tunnemme hänen nimensä tänään, on se, ettei hän luovuttanut. Hän tunsi sisimmässään tekevänä suurta taidetta, hän seurasi kutsumustaan katkeraan loppuun asti.

Suurta intohimoa taiteeseen kuvaavat hänen sanansa: Jos kuulet äänen sisälläsi sanovan ” et osaa maalata”, silloin sinun pitää vain maalata ja tuo ääni vaikenee.”

Hänen oma elämänsä oli suuri tragedia, mutta jälkikäteen voidaan arvioida hänen uraansa ja aikaansaannoksiaan todellisena menestystarinana.

van Goghin elämän epäonnistumisten ja hänen taiteensa kuoleman jälkeisen menestymisen välinen ristiriita on valtava. Sen antaman sanoman pitäisi saada meidät ehkä arvioimaan kanssaihmisiämme laajakatseisemmin kuin yleensä teemme.  Emme koskaan voi täysin ymmärtää, missä ihmisen suuruus piilee.

Sen pitäisi saada meidät myös muistamaan, miten menestys useimmiten tulee: epäonnistumisten jälkeen, joskus vasta kovin myöhään, jopa liian myöhään kuten van Goghin kohdalla.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kolmen lista keskittymisen apuna

Mietitkö usein illalla, mihin tämä päivä meni, ilman että sait juuri mitään aikaan? Haluatko toimia tehokkaammin? Haluatko poistaa mielestäsi ajatteluasi häiritsevät tekemättömät työt?

Silloin kannattaa ryhtyä tekemään itsellesi tehtävälistoja. Paitsi työasioista, jotka pitää tehdä tänään, voit laatia tehtävälistoja muistakin asioista – yksityiselämä, kotiasiat, mistä tahansa – ja voit laatia listoja viikoksi, kuukaudeksi, vuodeksi ja pidemmäksikin ajaksi.

Muistimme koostuu kahdesta osasta, joista toinen, lyhytkestoinen työmuisti, on hyvin rajallinen. Kun jotkut asiat voi siirtää listalle, ei muistin enää tarvitse pinnistellä niiden parissa.  Voit keskittyä paremmin juuri nyt käsillä olevaan asiaan.

Sovelluksia löytyy pilvin pimein

Tehtävälistojen laadintaan on periaatteessa kaksi mahdollista tapaa, ”tekniikkaa”. Voit käyttää hyväksesi erilaisia sovelluksia, esimerkiksi:

https://todoist.com/

https://www.wunderlist.com/

https://keep.google.com/

http://www.any.do/home

https://trello.com/

Kaikilla on omat hyvät puolensa. Jotkut ovat suorastaan loistavia, ainakin aluksi tuntuu siltä. Mutta ajan mittaan tulee kuitenkin kaikista esiin joitakin asioita, jotka eivät tunnu olevan oikein kohdallaan ja toisia asioita, joita tuntee kaipaavansa. Tehtävien asioiden kirjo on niin suuri, asioita on paljon ja aikaa vähän, ettei kaikille tunnu oikein löytyvän sopivaa käsittelytapaa.

Kynä ja paperi toimivat edelleen

Siksi monet siirtyvät kokeilujen jälkeen takaisin perinteiseen menettelyyn, kynään ja paperiin. Se on yksinkertainen, havainnollinen ja lista on aina tarvittaessa näkyvillä tai muokattavissa.

Mitä yksinkertaisemmin joku asia voidaan hoitaa, sitä parempi. Siksi kannattaa käyttää tehtävälistoissa kolmen sääntöä.

Kolmen lista

Kolmen sääntö tehtävälistan laadinnassa on hyvin yksinkertainen

  • jokaisen aamun aluksi (tai edellisenä iltana) mieti päivä loppuun ja kysy itseltäsi: Kun päivän työt on tehty, mitkä kolme asiaa haluan tulleen tehdyksi?
  • tee sama myös jokaisen viikon aluksi

Listan hyödyt

  • se sopii meidän ajattelutapaamme; ajattelemme usein kolmen ryhmissä
  • muistat helposti kolme asiaa, et pitkiä luetteloita
  • päätät samalla mitä et tee, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä eivät, keskityt olennaiseen
  • listan laatiminen tapahtuu nopeasti, se vie ehkä vain minuutin
  • se auttaa sinua työskentelemään harkitummin, tarkoituksenmukaisesti, tavoitteellisesti
  • se auttaa sinua määrittelemään ja löytämään rajasi, kuinka paljon haluat ja pystyt saamaan aikaan päivän aikana

Kolme asiaa on erittäin helppo pitää mielessä, ilman että niitä välttämättä pitää jatkuvasti katsoa paperilta tai tietokoneelta. Suosittelen kuitenkin paperin käyttöä listan tekemisessä. Silloin voi myös kokea välitöntä tyytyväisyyttä voidessaan vetää viivan loppuun suoritetun tehtävän yli.

Ei sovi minulle?

Moni varmaan ajattelee, että eihän tuo minulle sovi, minulla on päivän mittaan paljon enemmän tehtäviä kuin kolme. Näin varmaan on kaikilla, mutta ideana onkin vain löytää ja listata ne kolme päivän (tai viikon, kuukauden, vuoden) tärkeintä asiaa, joihin päähuomio pitää keskittää. Juoksevat välttämättömät työt ja tehtävät on joka tapauksessa hoidettava.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Jos haluat menestyä, joudut ottamaan myös riskiä

Menestys ei tule helpolla ja usein se jää tulematta kokonaan.

Riskinotto vie kehitystä eteenpäin

Jokainen, joka yrittää omalla alallaan päästä huipulle tai ainakin saavuttaa menestystä, joutuu ottamaan riskiä.

Huipulle pääseminen edellyttää vuosien, joskus vuosikymmenien työtä, uurasta ja harjoittelua, sekä vastoinkäymisten kestämistä. Monesti tähän liittyy myös suuria taloudellisia uhrauksia.

Ja kuitenkin todennäköisyys, että huipun saavuttaa, on erittäin pieni.

Kylmä tosiasia on se, että kustakin ikäluokasta vain noin yhdestä prosentista tulee liigakiekkoilijoita ja noin promillesta jääkiekkoilijoita maajoukkueeseen. (yle.fi)

Kokonaisuuden (kansantalouden, kulttuurin, kehityksen) kannalta riskinotto – kokeilu, yrittäminen, onnistuminen tai epäonnistuminen – on hyvä asia. Se vie taloutta, teknologista kehitystä ja yleistä hyvinvointia kokonaisuudessaan eteenpäin. Syntyy uusia menestyviä yrityksiä, hienoja taideteoksia, uusia innovaatioita ja parempia menetelmiä.

Menestyksen tavoittelussa on suuri riski

Mutta yksilöiden kohdalla asiaa tarkastellen tilanne on toinen. Riskiä ottaneiden ja onnistuneiden osuus on kaikilla aloilla erittäin pieni. Epäonnistumisen riski on suuri ja sen seuraukset jäävät yleensä riskinottaneen kannettavaksi.

Pari esimerkkiä. Erään amerikkalaisen tilaston mukaan vuonna 2004 julkaistuista 1.2 miljoonasta kirjasta vain vähän yli kahta prosenttia myytiin yli 5000 kappaletta.  Ja on muistettava, että jo kynnys saada kirjansa julkaistua on erittäin korkea. Todella menestyneiden kirjailijoiden osuus on alle 1 prosenttia kaikista kirjailijoista.

Stephen Kingin ensimmäisen menestysteos, Carrie, hylättiin ennen julkaisemista 30 kertaa. Hän ehti heittää sen jo roskakoriin, ennen kuin hänen vaimonsa pelasti sen sieltä. Nyt hänen kirjojaan on myyty  yli 300 miljoonaa kappaletta. Vastaavia esimerkkejä on  paljon.

Toinen esimerkki on yrittämisestä, yritystoiminnasta. Niin sanoista start-up yrityksistä menestyy kunnolla vain joka kymmenes. Yleensä alkavien yritysten elinkaaritutkimukset kertovat, että viiden vuoden kuluttua vain noin 50 prosenttia yrityksistä on vielä toiminnassa. Kaikki eivät välttämättä tee konkurssia, mutta niidenkin osuus on merkittävä.

Riskinottoa pitää kunnioittaa

Nassim Nicholas Taleb on libanonilaissyntyinen filosofi ja tutkija, joka on julkaissut monta menestynyttä kirjaa tietoteoriasta. Taleb on sanonut, että jos moderni yhteiskunta aikoo kehittyä, sen täytyy kunnioittaa erilaisia riskinottajia, kuten kunnioitamme sotilaita. Hänen mielestään ei ole epäonnistunutta yrittäjää, kuten ei ole epäonnistunutta sotilastakaan, elävää tai kuollutta.

Tietysti riskinotossakin pitää olla rajansa. Mutta suurin riski on olla ottamatta riskiä lainkaan. Se, joka ei ota riskiä, ei saavuta koskaan menestystä.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Positiivisen ajattelun harha

Kun ajattelet positiivisesti, lasisi on aina vähintään puoliksi täynnä, velkasi muuttuvat saataviksi ja jokaisella pilvellä on hopeareunus.

Olet onnellinen, jos pystyt ajattelemaan näin, mutta oletko samalla kadottanut otteesi todellisuuteen?

Positiivisella elämänasenteella on todistetusti hyvät puolensa. Optimismi ja positiivisuus ovat vahvassa suhteessa onnellisuuteen. Tutkijat ovat jopa osoittaneet, että ihmisen optimaalisen toiminnan kannalta positiivisten ja negatiivisten tunteiden suhdeluvun pitäisi olla 3:1.

Viime aikoina on kuitenkin myös todettu, että väkisin tyrkytetty ja vaivoin omaksuttu positiivinen ajattelu voi olla todella vahingollista.

Temperamenttipiirteet, kuten positiivisuus ja negatiivisuus, ovat pysyviä. Niitä ei pysty poistamaan, mutta ihmisen voi opettaa tunnistamaan ja tulemaan toimeen piirteidensä kanssa.

Positiivisuus ei sovi kaikille ja se voi päinvastoin tehdä alakuloisen ihmisen entistä masentuneemmaksi. Pessimisteille ei kannata opettaa optimismia.  Positiivisen ajattelun opettelu ei juuri lisää onnellisuutta muutenkaan.

Onnellisuusprofessori Markku Ojasen mukaan onnellisten ihmisten olotilaan positiivinen ajattelu vaikuttaa vähän ja onnettomat se voi tehdä vielä onnettomammaksi.

Ojasen mukaan omaa minäkuvaa ja itseluottamusta on vaikea puhua tai ajatella positiivisemmaksi: ”Jos on 40 vuotta ajatellut olevansa tyhmä ja ujo, se ei kohota mielialaa, että hokee peilin edessä olevansa älykäs ja rohkea.”

Mutta ei liika negatiivisuuskaan ole hyväksi. Negatiiviset tunteet voivat lisätä stressiä ja kohottaa verenpainetta. Negatiivisiin ihmisiin myös suhtaudutaan yleensä torjuvasti, heille tulee helposti ikävän ihmisen maine.

Positiivisuus ja negatiivisuus ovat molemmat inhimillisiä piirteitä ja tärkeitä elämässä. On vain pyrittävä tunnistamaan erilaiset ajatukset ja tunteet itsessään ja löytämään oikea tasapaino niiden välillä.

Vaikka optimismi on meille hyväksi, on tärkeää, ettemme kadota otetta siihen mikä on realistista ja mikä ei. On löydettävä realistinen optimismi.

Pessimismiin taipuvalle parempi ajattelumalli on niin sanottu puolustava pessimismi. Sellaisen omaava valmistautuu hyvin ja varustautuu pahimman varalle. Jos pahinta ei tapahdu, tuloksena on myönteinen yllätys.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Zeigarnik-vaikutus eli miksi tehtävälistoja kannattaa tehdä

Zeingarnik-vaikutus on havainto siitä, että ihmiset muistavat kesken jääneet asiat paremmin kuin valmiiksi tehdyt.

Saksalaissyntyinen tunnettu sosiaalipsykologi ja filosofi Kurt Lewin oli 1920-luvulla oppilaidensa kanssa viettämässä iltaa ravintolassa. Hän huomasi, että tarjoilijat muistivat avoimet tilaukset yksityiskohtaisesti, mutta kun heti kun lasku oli maksettu, he unohtivat kaikki tilauksen yksityiskohdat.

Lewinin oppilas latvialainen Bluma Zeigarnik otti aiheen tutkittavakseen.  Hänen mukaansa aivojen taipumusta pitää kiinni keskeneräisistä asioista sanotaan Zeigarnik-vaikutukseksi.

Keskeytynyt tehtävä pysyy päättynyttä tehtävää paremmin muistissa ja häiritsee myöhempiä tehtäviä enemmän kuin jo päättyneet.

Kaikki tiedämme, että keskeneräiset asiat painavat mieltä. Sitä on verrattu nalkutukseen, joku ääni sisällämme muistuttaa jatkuvasti, että roskat pitäisi viedä ulos tms.

Siitä eroon pääsemisessä on kaksi vaihtoehtoa. Tehtävän voi ensinnäkin viedä loppuun. Mutta on myös toinen tapa. Voit laatia listan, jossa on tekemättömiä töitä, ja kirjoittaa siihen ensimmäiseksi jonkin muun tehtävän.

Odottavat ja tekemättömät asiat kannattaa ulkoistaa tehtävälistalle ja unohtaa ne, kunnes niiden aika tulee, kun kiireisimmät asiat on hoidettu pois alta.

Käytännössä lähes kaikki ajankäytön tehostamismetodit perustuvat muutamaan periaatteeseen.

Ensinnäkin asia pitää aloittaa, muuten siitä tulee ”savolainen projekti” (aloittamista vaille valmis).

Toiseksi vain yhtä asiaa kannattaa tehdä kerralla, monen tehtävän yrittäminen (multitasking) on tehotonta.

Kolmas asia on tehtävien jako tarpeeksi pieniin osatehtäviin.

Ja lopuksi: kannattaa laatia tehtävälista. Sen ylläpito vapauttaa muistin ja aivojen voimavarat. Voit siirtää muistutukset pään sisältä sen ulkopuolelle ja keskittyä täysillä käsillä olevan tehtävän suorittamiseen.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Miten onnistut uudenvuodenlupauksesi toteuttamisessa

Uusi vuosi on ovella. Todennäköisesti ainakin joku kysyy sinulta, oletko tehnyt uudenvuodenlupauksia.

Jokainen meistä on tehnyt niitä joskus, hyvällä tai huonolla menestyksellä.

Ensimmäinen ongelma liittyy sanaan lupaus. Se on helppo sana. Lupaus annetaan usein kevyesti sen enempää ajattelematta: Kyllä, kyllä, lupaan etten enää koskaan……..

Lupauksen sijasta pitäisikin puhua päätöksestä ja tavoitteesta. Olen päättänyt, että ensi vuonna…………

Uudenvuodenlupauksen kohteena on useimmiten joku muutos parempaan. Se voi olla huonosta tavasta luopuminen (tupakointi) tai hyvän tavan omaksuminen (kuntoilu).

Toinen ongelma onkin itse muutos. Muutos on aina vaikeaa. Mutta se on kuitenkin mahdollista. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi.

Maailma on täynnä erilaisia ohjeita, neuvoja ja sääntöjä muuttaa tapojaan ja saavuttaa tavoitteensa.  Pitää vain valita joku sopiva toimintamalli, seurata sen ohjeita ja aloittaa.

Tässä lyhyesti 8 asiaa, jotka ovat tärkeitä onnistumiselle jonkun tavan muuttamisessa:

  1. Tiedä miksi teet sen. Mitkä ovat päätöksen takana olevat omat arvosi ja päämääräsi
  2. Ole yksityiskohtainen. Määrittele tavoitteesi mahdollisimman tarkkaan, jotta voit seurata edistymistäsi.
  3. Kirjoita tavoitteesi ja aikataulusi paperille ja pidä se esillä.
  4. Keskity: yksi muutos kerralla Etene askel askeleelta.
  5. Ole kärsivällinen. Muutos vie aikaa.
  6. Luo muutokselle sitä tukeva ympäristö: perhe ja ystävät tukena, liity johonkin ryhmään, hanki tarvittavat välineet tms.
  7. Älä anna vastoinkäymisten masentaa. Jos lipsut hetkeksi, palaa uudestaan polullesi.
  8. Palkitse itseäsi. Aina kun tunnet edenneesi, palkitse itsesi jollain tavalla.

Onnea lupauksellesi!

Onnistumisen Taito toivottaa lukijoilleen erinomaisen hyvää UUTTA VUOTTA 2017

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Rauhallista Joulua

Hiljaisten hankien sinistä taikaa,  joulu on ihmeiden iloista aikaa.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti