Tavoitteet vai tavat?

Meillä kaikilla on tavoitteita, pieniä tai suuria, jotka toivomme joskus saavuttavamme. Joku haluaa saavuttaa sitä, toinen tätä: rikastua, saada hyvä työpaikka, päästä NHL:än pelaamaan, laihtua 10 kiloa…

Kun haluamme jotain, useimmille ensimmäinen askel on yleensä asettaa sille konkreettinen tavoite.

Jos haluat elämäsi pysyvää parannusta tai muutosta, kannattaa kuitenkin harkita asiaa tapojen kautta.

Tapamme ovat tekoja ja asioita, joita teemme jokapäiväisessä elämässä toistuvasti. Ne voivat olla hyviä tai huonoja, ajatellen elämämme suuntaa ja tavoitteitamme. Ne kuitenkin vaikuttavat voimakkaasti automaattiseen toimintaamme.

Tapojen ja tavoitteiden ero

Tavan ja tavoitteen ero on siinä, minkälaista toimintaa ne edellyttävät. Jos esimerkiksi haluat oppia espanjan kielen, voit päättää, että haluat puhua espanjaa sujuvasti vuoden kuluttua (tavoite), tai päättää, että harjoittelet espanjaa tunnin joka päivä (tapa).

Tai voit päättää, että painat vuoden kuluttua 10 kiloa nykyistä vähemmän (tavoite), tai että et syö perunoita, riisiä, pastaa tai vaaleaa leipää (tapa).

Tavoite on se, mihin olet päättänyt pyrkiä. Tapa on keino päästä sinne.

Tavoitteisiin liittyy ongelmia

Tavoitteet ovat yleisesti ottaen hyödyllisiä. Niihin liittyy kuitenkin eräitä ongelmallisia puolia. Koska tavoitteella on joku loppupiste, sen saavuttamisen jälkeen on vaara palata jälleen aikaisempaan huonoon tilanteeseen (kun on saavuttanut painonlaskutavoitteensa, alkaa lihoa uudelleen). Toisaalta tavoitteen saavuttaminen ei välttämättä ole kiinni vain sinun omasta toiminnastasi. Sattuma ja muiden toiminta vaikuttavat usein lopputulokseen.  Tavoitteen pitäminen jatkuvasti mielessä ja toimiminen sen mukaisesti vaatii myös jatkuvasti tahdonvoimaa, mikä voi olla pois muusta toiminnasta.

Tapojen edut

Kerran omaksuttu tapa toimii automaattisesti. Hyvin muotoiltujen tapojen tarkoitus on taata, että saavutamme tavoitteemme vähittäin, pienin askelin. Tapojen järjestelmälliseen ja tarkoitukselliseen käyttöön liittyy monia etuja. Niiden avulla voi helposti jopa ylittää tavoitteen. Ne ovat helppoja toteuttaa. Kun tavan kerran rakentaa, se saa aikaan muutoksen aivoissa, jolloin toiminta on helpompi toteuttaa. On jopa arvioitu, että noin 30 päivän jälkeen jonkin tavan noudattaminen on helpompaa kuin siitä luopuminen.

Tavat ovat osa elämäämme. Elämämme rakentuu tapojen varaan, Duhiggin mukaan tavat muodostavat 40 % valveilla olomme ajasta. Kun tapa on muodostunut, se voi kestää koko elämämme ajan (ellemme tietoisesti muuta sitä jostain syystä).

Tavoilla on myös taipumus kertaantua. Joku hyvä tapa, esimerkiksi säännöllinen kuntoilu, tuo mukanaan syömiseen, juomiseen ja muuhunkin elämän osa-alueisiin liittyviä tapoja.

Tavat voivat olla hyvinkin pienin, minitapoja. Varsinkin jotakin uudenlaista käyttäytymistä aloittaessa hyvä keino on aloittaa pienillä askeleilla. Kun tapa on juurtunut, sen laajuutta voi helpommin lisätä. Yleinen tapa on aloittaa kuntoilu vaikkapa lyhyellä lenkillä, jonka pituutta sitten vähitellen lisätään.

Ensin teemme tapamme, sitten tapamme tekevät meidät.

Tapojen automatiikka

Tavoitteet ja tavat toimivat parhaiten yhdessä, mutta jos pitää valita, valitse tavat.

Kun suuntaamme keskittymisemme tietyistä tavoitteista pitkäaikaisten tapojen luomiseen, jatkuvasta parantamisesta tulee osa elämäämme.

Siinä kun tavoitteet pohjautuvat ulkoiseen motivaatioon, tavat ovat automaattisia. Ne kirjaimellisesti johdottavat uudelleen aivomme. Kun haluamme saavuttaa jotain elämässämme, kannattaa uhrata paljon aikaa uusien positiivisten tapojen muodostamiseen, mieluummin kuin keskittyä tiettyihin tavoitteisiin.

Motivaatio saa sinut liikkeelle. Tapa pitää sinut liikkeessä. (Jim Ryun)

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Voiko menestyksestä tehdä pysyvää?

Miten pysyä huipulla? Miten säilyttää johtava asema? Miten välttää Nokian puhelinliiketoiminnan (ja monen muun menestyneen yrityksen) kohtalo?

Kiintotähtiä ja tähdenlentoja

Pablo Picasso pysyi huipulla koko aikuiselämänsä ajan, 70 vuotta 1900-luvun alusta kuolemaansa saakka vuonna 1973.

Warren Buffettin ja Charlie Mungerin johtama Berkshire Hathaway on harjoittanut menestyksellistä sijoitustoimintaa jo puoli vuosisataa.

On paljon yrityksiä ja henkilöitä, jotka onnistuvat pääsemään huipulle omilla alueillaan hetkeksi, mutta jotka sitten sortuvat kokonaan tai vajoavat takaisin harmaaseen massaan.

Onnistuminen on eri asia kuin menestyminen. Joku urheilija voi onnistua (ja silloin onkin usein kysymys onnesta) voittamaan kultamitalin olympiakisoissa, mutta se jääkin hänen ainoaksi suuremmaksi saavutuksekseen. Tunnetuimpia esimerkkejä on puolalainen mäkihyppääjä Wojciech Fortuna, joka voitti kultamitalin Sapporon kisoissa 1972 osuessaan hyvään tuulirakoon. Nimensä mukainen voitto. Voidaan puhu tähdenlennosta.

Menestyjä on taas kuin kiintotähti, joka loistaa vuosikymmeniä, niin kuin Picasso teki.

Ongelmia menestyksen arvioimisessa on tietysti useita. Miten mitata, kuka on menestyvä, mihin häntä verrataan? Mikä on se aika, jonka pitää pysyä huipulla, jotta voi puhua todella menestyneestä henkilöstä tai yrityksestä?

Mihin menestys loppuu?

Mutta mihin menestys sitten loppuu? Mikä vie vaivoin hankitun loistavan uran laskuun, vaikka edellytykset jatkumiselle vielä olisivat olemassa? Mikä lopettaa jatkuvaa kasvua ja hyvää kannattavuutta näyttäneen yrityksen kehityksen?

Vaikuttavia tekijöitä näyttää olevan useita, esimerkkeinä:

Itsetyytyväisyys. On inhimillistä tuntea itsensä tyytyväiseksi onnistuessaan ja menestyessään. Se vie kuitenkin helposti pohjan itsensä kehittämiseltä ja huipulla pysymiseltä. Tämä oli pohjimmiltaan ehkä Nokian suurin ongelma.

Voimien hajottaminen, perusasiat unohtuvat. Kun ihminen tai organisaatio menestyy, se tuo eteen uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Se johtaa usein aikaisemman selkeän tavoitteen tai tarkoituksen hämärtymiseen ja voimien hajottamiseen monelle osa-alueelle. Selkeys ja keskittyminen katoavat ja niiden mukana menestyksen punainen lanka. Buffettin ja Mungerin menestys on pohjautunut vuosikymmeniä selkeiden perusasioiden noudattamiseen.

Liika itseluottamus, liika riskinotto. Onnistumisten ja menestyksen myötä itseluottamus kasvaa liikaa, aletaan ottaa enemmän riskiä. Seurauksena voi olla suuri epäonnistuminen ja menestyksen loppuminen. Jim Collins on tutkinut myös tätä ilmiötä ja huomasi, että eräs perussyy näihin epäonnistumisiin oli, että yritykset lankesivat ” kurittomaan enemmän tavoitteluun”. Sitä tapahtuu yrityksille ja ihmisille.

Urautuminen, byrokratia, uusiutumiskyvyn kadottaminen, joustavuuden häviäminen. Yksi tekijä on yrityksen kasvuun ja kehittymiseen liittyvä urautuminen, byrokratian kasvu. Tämä johtaa myös lähes välttämättä uusiutumiskyvyn vähenemiseen. Ja uusiutuminen on jatkuvan ja ehkä myös kiihtyvän muutoksen maailmassa kehityksen perusasioita. Itsetyytyväisyyden jälkeen tämä oli toinen Nokian suuri ongelma. Pablo Picasson menestyksen takana taas oli hänen jatkuva uusiutumisensa taiteilijana.

Monessa tapauksessa voi sanoa, että menestys on epäonnistumisen alullepanija. Onkin olemassa sanonta, että menestynyttä yritystä ei pelasta mikään!

Miten menestyksen saa jatkumaan?

Kirjoja, joissa kerrotaan miten menestyä, on tuhansia. Sen sijaan kirjoja tai oppaita, joissa kerrottaisiin, miten pysyä huipulla, on erittäin vähän.

Palaan tähän teemaan tulevassa artikkelissa.

Onnistumisen taito on kesälaitumilla elokuun alkupuolelle saakka. Toivotan kaikille lukijoille Hyvää Juhannusta ja oikein aurinkoista, lämmintä ja onnistunutta kesää!

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Vähemmän on enemmän: eroon monimutkaisuudesta

Maailma on monimutkainen. Elämä on monimutkaista. Ja kaiken lisäksi maailma on muuttumassa yhä monimutkaisemmaksi.  Kun toisistaan riippuvien asioiden määrä kasvaa, monimutkaisuus lisääntyy suhteessa asioiden neliöön.

Periaatteessa voinemme sanoa, että monimutkaisuus on ongelma.  Kaikki mikä on vaikeaa ymmärtää, käsitellä tai tehdä, tuo elämään, kaikilla sen osa-alueilla, ongelmia. Kysymys ei ole pelkästään ihmisen henkisestä tai ruumiillisesta laiskuudesta. Monimutkaisen asian käsittely, sen ajattelu tai tekeminen, vie energiaa, joka on pois jostakin muualta.

Monimutkaisuus on ongelma sekä yksilötasolla että organisaatioissa, yritystoiminnassa ja yhteiskunnassa.

Huonekalukauppiaan testamentti

Ingvar Kampradin kirjoittama Huonekalukauppiaan testamentti julkaistiin vuonna 1976. Testamentissa esitellään IKEA-visio ja -liikeidea, ja sillä oli, ja on yhä edelleen, voimakas vaikutus IKEA-kulttuurin kehittymiselle ja elinvoimalle. Yksi testamentin yhdeksästä toimintaperiaatteesta, arvosta, on yksinkertaisuus:

Yksinkertaisuus on hyve: Jotta ihmiset pystyvät toimimaan yhdessä yhteiskunnassa tai yrityksessä, tarvitaan sääntöjä. Mitä monimutkaisemmiksi säännöt tehdään, sitä vaikeampaa niitä on noudattaa. Mutkikkaat säännöt lamauttavat!

Monimutkaisuus on kuin entropia, tuo termodynamiikan kummajainen. Sillä on se ominaisuus, että se lisääntyy koko ajan. Se lisääntyy, jos sille ei tee mitään. Yksinkertaistaminen vaatii erillisen päätöksen ja tekoja, energiaa.

Mutta yksinkertaistaminen ei välttämättä ole helppoa, ainakaan aluksi. Kuten Charles Mingus on sanonut: Yksinkertaisen saaminen monimutkaiseksi on jokapäiväistä; monimutkaisen tekeminen yksinkertaiseksi, pelottavan yksinkertaiseksi, se on luovuutta.

Luo itsellesi säännöt

Maailman monimutkaistuminen ei tarkoita, että myös oman elämäsi pitäisi olla monimutkaista tai muuttua sellaiseksi. Se miten yksinkertaista tai monimutkaista elämää vietät, on enimmäkseen kiinni vain sinusta itsestäsi. Monimutkaisuuden hallinta tarkoittaa yleensä yksinkertaistamista, pelkistämistä, jostain luopumista.

Yksinkertaistamiseen on olemassa paljon hyviä ohjeita, esimerkiksi Maedan lait ja de Bonon periaatteet.

Voi myös luoda itsellesi omat yksinkertaiset säännöt monimutkaisuuden hallintaan ja elämäsi yksinkertaistamiseen.

Sääntöjä voivat esimerkiksi olla:

  • Kun ostat uuden vaatteen, vie kierrätykseen myös yksi. (Tai jos sinulla on jo ennestään liikaa vaatteita, vie kierrätykseen kaksi.)
  • Kolmen sääntö: keskity joka päivä vain muutamaan, esim. kolmeen asiaan, tavoitteeseen, tehtävään, tms.
  • Siivoa tai järjestä joka päivä jotain (joku paikka, heitä pois joku turha esine tai asia, jne.)

Sääntöihinkin löytyy paljon ohjeita. Kun sääntöä noudattaa jonkin aikaa, siitä tulee tapa. Näin muodostuu vähitellen pysyvä käyttäytymismalli, osa normaalia elämääsi, ilman että joudut kiinnittämään siihen jatkuvasti huomiota.

Yksinkertaista

Yksinkertaistamisen ajatuksen tulisi olla jokaisen elämässä yksi tärkeistä ideoista. Siinä itsessään pätevät seuraavat perussäännöt:

  1. Jotkut asiat merkitsevät todella paljon.
  2. Useimmat asiat eivät merkitse paljon mitään.
  3. Monimutkaisuus tuhoaa tehokkuuden. Siispä yksinkertaista!

Monimutkaisuuteen pitää vastata lisäämällä yksinkertaisuutta. Mutta muista Albert Einsteinin ohje: Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Tuottavuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Yhden prosentin parannus voi ratkaista

Yksi prosentti on pieni luku. Jonkin asian parantaminen tai muuttaminen yhdellä prosentilla ei ole merkittävä ja joskus sitä ei edes huomaa.  Mutta se voi silti olla merkityksellinen, kun niitä tekee monessa asiassa ja erityisesti ajan mittaan.

Useimmiten onnistumista ja menestymistä pidetään jonain asiana, joka tapahtuu. Puhumme laihduttavamme 10 kiloa tai rikastuvamme tai voittavamme jonkin kilpailun. Mutta itse asiassa totuus on, että useimmat merkittävät asiat elämässä eivät ole yksittäisiä tapahtumia, vaan paremminkin kaikkien niiden hetkien ja asioiden summa, jolloin olemme valinneet, teemmekö asian prosenttia paremmin vai huonommin. Noiden yksittäisten päätösten lopputuloksista muodostuu ratkaiseva ero.

Esimerkki pyöräilystä

Dave Brailsford tuli Englannin pyöräilyn vetäjäksi 2003. Iso-Britannia oli voittanut siihen mennessä vain yhden kultamitalin pyöräilyssä. Vuonna 2004 olympiakisoissa Ateenassa joukkue voitti 2 kultamitalia, 2008 Pekingin olympiakisoissa kahdeksan kultamitalia ja uusi saavutuksen myös neljä vuotta myöhemmin Lontoossa.

Tour de France on yli sata vuotta vanha, maailman tunnetuin pyöräilykilpailu. Kilpailun voittajat ovat suuria sankareita pyöräilyä harrastavissa maissa.

Vuonna 2010 Brailsford tuli englantilaisen Team Sky tallin johtoon. Siihen mennessä yksikään Iso-Britannian edustaja ei ollut voittanut kilpailua.

2012 Team Sky:n Bradley Wiggins voitti ensimmäisenä brittinä Tour de Francen ja tiimi joukkuekilpailun. Team Sky voitti Tour de Francen myös vuosina 2013, 2015 ja 2016.

Miten Brailsford loi joukkueidensa menestyksen?

Hänen taktiikkansa oli purkaa tiimin kokonaissuoritus mahdollisimman pieniin osiin ja lähteä kehittämään näitä yksittäisiä palasia. Brailsford uskoi, että jos on mahdollista tehdä 1 %:n parannus kaikilla osa-alueilla, kumulatiiviset hyödyt osoittautuisivat valtavan suuriksi ja kokonaissuoritus paranisi merkittävästi.

Parannuskohteita olivat mm. pyörät, renkaat, ajoasento, pyöräilijöiden juomat ja ravinto, hygienia, nukkuminen, harjoittelu, palautuminen kilpailusta, lepo, matkustusolosuhteet, jne., eli kaikki asiat, joilla oli vähänkin vaikutusta huippusuorituksen tekemiselle.

Brailsford on itse kertonut, miten hän MBA- tutkintoa suorittaessaan ihastui Kaizen-tekniikkaan ja muihin tuottavuustekniikkoihin. Hän päätteli, että pitäisi ajatella pieniä muutoksia, ei suuria, ja soveltaa jatkuvan parantamisen filosofiaa keräämällä yhteen pieniä hyötyjä. Unohda täydellisyys, keskity edistymiseen ja yhdistä parannukset.

Hitaasti mutta varmasti

Kaizenin idea on tehdä muutosta hitaasti, mutta varmasti. Kun onnistuu muuttamaan jotakin asiaa prosentin verran paremmaksi yhä uudestaan ja uudestaan, lopulta näistä prosenteista kertyy suuri luku ja muutos on saatu aikaan.

Parannukset eivät välttämättä muodosta selkeää yhtenäistä jatkumoa, jossa jokainen askel veisi lähemmäksi tiettyä edeltä päätettyä maalia.  Pienet kehitysaskeleet luovat kuitenkin liikevoimaa, energiaa ja resursseja sekä edistävät oppimista. Niiden avulla ihminen tai organisaatio pystyy saavuttamaan ajan mittaan suuriakin kunnianhimoisia tavoitteita.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Tavoitteet, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Valinnan vapaus vai valinnan vaikeus?

Valinnan vapaus vai valinnan vaikeus? Kas, siinäpä kysymys. Vai onko se paradoksi?

Valinnan paradoksi

Valinnan paradoksiksi sanotaan tilannetta, jossa ihmiset tulevat tyytymättömiksi, kun heille on tarjolla liian monta vaihtoehtoa valittavaksi. Käsitteen on tehnyt tunnetuksi psykologi Barry Schwartz teoksessaan The Paradox of Choice.

Schwartzin mielestä valinnanvapaus lisää onnellisuutta vain tiettyyn rajaan saakka. Kun valintavaihtoehtoja alkaa olla runsaasti, ne vaikeuttavat päätöksentekoa ja tekevät olon hankalaksi ja jopa onnettomaksi. Jatkuva jahkailu kuluttaa aivojen voimavaroja. Ihmiselle tulee päätöksentekoväsymys.

Schwartzin mukaan ihmiset voidaan jakaa päätöksentekijöinä kahteen ryhmään: tyytyjiin ja maksimoijiin. Tyytyjät tutkivat eri vaihtoehtoja, sitten he päätyvät riittävän hyvään ja jättävät muut vaihtoehdot sivuun. Heitä ei jää vaivaamaan ajatus, että joku toinen olisi voinut olla parempi.

Maksimoijilla on sen sijaan yksi ainoa tavoite: he tahtovat valita parhaan mahdollisen. He pohtivat ja epäröivät. Vielä päätöksen tehtyäänkin he miettivät, pitäisikö sittenkin valita toinen. Maksimoijat ovat tutkimusten mukaan onnettomimpia kuin tyytyjät.

Sote ja valinnanvapaus

Suomea (ja somea) kuohuttaa näinä aikoina myös valinnanvapaus. Kysymyksessä on suureen sote-uudistukseen liittyvä vapaus valita oma sote-keskuksensa, oli se sitten julkisen hallinnon ylläpitämä, niin kuin nykyään, tai yksityinen tai kolmannen sektorin keskus.

Ongelma ei voi liittyä valinnan paradoksiin. Mahdollisia valittavia sote-keskuksia ei missään pääkaupunkiseudun ulkopuolella ole kymmeniä. Useimmilla paikkakunnilla todennäköisesti vain kaksi tai kolme, aivan pienillä paikkakunnilla käytännössä vain yksi.

Ihmisille, jotka osaavat marketissaan valita kolmestasadasta jugurttilaadusta tai kymmenistä maitotuotteista omansa, ei pitäisi olla vaikeaa valita myös sopiva sote-keskus.

Ongelma onkin muualla kuin itse valinnassa. Valinnanvapauteen liittyy pelkoja yksityisen sektorin sote-keskusten kermankuorinnasta, kustannusten noususta ja kansainvälisten yritysten veropakolaisuudesta. Pelot ovat asiantuntijoidenkin mukaan aiheellisia. Ongelmat ovat mahdollisia ja haitallisia, mutta niihin voi varautua lainsäädännön, seurannan ja kontrollin sekä sopeuttamisen avulla.

Vai käykö sote-keskuksen valinnassa kuten perheissä yleensä. Perheen pää (eli vaimo) valitsee mitä jogurttia ostetaan, paitsi että lapset valitsevat itse kukin oman merkkinsä.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Politiikka, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Olettakaamme, että kaikki käy hyvin.

Otsikon mukainen sitaatti oli presidentti Mauno Koiviston kuolinilmoituksessa. Se tuli esiin myös  HS:ssa ilmestyneessä artikkelissa, jossa haastattelija v. 2013 kysyi Koivistolta elämänohjetta. Koivisto vastasi siihen lehden mukaan:

”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.”

Optimismi ja positiivisuus ovat maailmaa ylläpitäviä voimia. Ilman niitä maailma olisi paljon ankeampi ja huonompi paikka elää.

Optimismi on perittyä

Mutta itseasiassa molemmat perustuvat usein jonkinlaiseen itsepetokseen. Ne ovat joltakin kannalta tarkasteltuna luonnevikoja. Optimismia ja positiivisuutta ylläpidetään, vaikka mitään syytä ei olisikaan.

Yleiskielessä optimismi ja positiivinen ajattelu liitetään usein toisiinsa. Vaikka niissä on paljon yhteistä, kyse on psykologi Keijo Tahkokallio  mukaan eri asioista.

”Optimismi on luonteen ominaisuus. Sitäkin voi pyrkiä kehittämään, mutta silti ajattelua on helpompi muuttaa kuin luonnetta”, Tahkokallio sanoo.

Tutkimusten mukaan positiivisuus ja optimismi ovat molemmat suuressa määrin perimän mukana saatuja luonteenpiirteitä. Ihminen on optimisti olosuhteista huolimatta ja suhtautuu positiivisesti elämäänsä. Pessimisti puolestaan ei koskaan opi täysin luottamaan siihen, että asiat ovat tai edes voisivat olla hyvin.

Optimisti keksi lentokoneen. Pessimisti keksi laskuvarjon.

Mutta jos ajattelet elämää, jossa kaikki olisivat pessimistejä, se tuntuisi varsin ikävältä.  Siitä syystä optimismia ja positiivisuutta tarvitaan ylläpitämään elämänuskoa ja luomaan valoa arkeen. Ilman optimismia ja positiivisuutta ei esimerkiksi uusia yrityksiä juurikaan perustettaisi. Sen verran huonot onnistumismahdollisuudet aloittavilla yrityksillä on, että ilman lujaa uskoa ja optimismia siihen leikkiin ei kukaan lähde.

Ja positiivinen ihminen tuo ympäristöönsä aina iloa ja eloisuutta – ainakin jos positiivisuus pysyy jossakin rajoissa suhteessa olosuhteisiin.

Ja on positiivisuudella muutenkin todistetusti hyvät puolensa, oli se sitten perusteltua tai ei. Tutkimusten mukaan positiiviset tunteet edesauttavat fyysistä terveyttä ja henkistä hyvinvointia.

Jos haluat menestyä, opettele ajattelemaan positiivisesti.

Positiivisuus (ja optimismi) on onnistumisen perusedellytyksiä. Se ei takaa onnistumista ja menestystä, mutta ilman sitä onnistuminen on huomattavasti vaikeampaa. Kun pessimisti kohtaa vaikeuksia ja epäonnistumisia, hän helposti lannistuu kokonaan ja luovuttaa. Sen sijaan optimistille ja positiivisesti ajattelevalle vastoinkäymiset ovat vain esteitä, joiden yli voidaan päästä ja mennä eteenpäin. Epäonnistumiset kuuluvat asiaan ja niistä voi oppia.

Yritystoiminnassa, niin kuin kaikilla elämän osa-alueilla, vastoinkäymisiä tulee aina. Jos niistä lannistuu heti, ei yrittäjän ura ole pitkä. Mutta ei positiivisuuskaan takaa, että kaikista vastoinkäymisistä selviää. Kuitenkin on todennäköistä, että suurempi osa positiivisesti ajattelevista yrittäjistä onnistuu kuin negatiivisesti ajattelevista.  On sanottu, että positiivinen ajattelu synnyttää positiivista todellisuutta.

Pessimististä ei voi tehdä optimistia, mutta hän voi oppia ajattelemaan positiivisemmin. Se kehittyy vähitellen havainnoimalla omia ajatuksiasi ja asenteitasi ja pyrkimällä sisällyttämään niihin positiivisia piirteitä. Muutoksen myötä alat hyväksyä sen, että ongelmia tulee, mutta niiden yli on mahdollista päästä.

PS. Alussa esillä olleesta Koiviston elämänohjeen viimeisestä virkkeestä käy ilmi, että edesmennyt presidenttimme ajatteli asioita kovin paljon poliitikon tai filosofin näkökulmasta. Varautuminen uhkakuviin ja yritystoiminnan riskeihin kuuluu olennaisen osana yrittäjän elämään.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Bisnes, Onnistuminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Älä ankkuroi itseäsi ensimmäiseen tietoon, joka tulee eteesi

Googlailu vaarantaa terveytesi?

Käytätkö Googlea sairausoireittesi selvittämiseen. Uuden tutkimuksen (Tiede-lehti)   mukaan oireiden googlailu saattaa olla vaarallista. Oikeaan hoitoon pääsy voi hidastua.

Tutkimuksessa vanhemmille, joilla itsellään oli lapsia, kerrottiin ensin, minkälaisia oireita lapsella oli.  Vanhemmat jaettiin kolmeen ryhmään. Yhdelle näytettiin kuvia tulirokon oireista, toiselle ryhmälle harvinaisen Kawasakin taudin oireista. Kolmannelle ryhmälle ei näytetty mitään kuvia.

Lopuksi kaikille kerrottiin, että lääkäri oli diagnosoinut esimerkkitapauksen lapsella tulirokon. Vanhemmilta kysyttiin, luottavatko he diagnoosiin ja haluaisivatko he mahdollisesti vielä toisen mielipiteen.

Se, mitä vanhemmat olivat nähneet, vaikutti selvästi mielipiteisiin. Ryhmä, joka oli nähnyt kuvia Kawasakin taudista, luotti selvästi vähiten lääkärin lausuntoon. 64 prosentti heistä halusi toisen mielipiteen tulirokkodiagnoosista.

Ankkurointi

Kysymyksessä on yksi monista ajatteluvirheistä, ankkurointi. Ankkuroinnilla tarkoitetaan kognitiivista vinoumaa, joka kuvaa taipumustamme ylipainottaa ensimmäistä havaintoa tai tietoa ja suhteuttaa päätöksentekoamme siihen.

Kun ensimmäinen ankkuri on heitetty, päätöksiä tehdään sopeuttamalla sen suhteen. Näin tapahtuu jopa riippumatta siitä, onko ensimmäisellä tiedolla mitään reaalipohjaa.

Olet ostamassa farkkuja. Löydät mielestäsi upeat farkut, mutta huomaatkin, että hinta on 200 euroa. Olit mielessäsi ajatellut, että voisit maksaa korkeintaan 50 euroa. Mutta sitten myyjä sanoo, että heillä on tänään erikoistarjous, farkuista saakin 40 prosentin alennuksen. Nyt ankkurihintasi onkin 200 euroa, ja kun tarjoushinta on ”vain” 120 euroa, et pysty olemaan ostamatta farkkuja.

Näin myynnin ammattilaiset alalla kuin alalla toimivat: autokaupassa, asuntokaupassa, osakesijoittamisessa.

Miten ankkurointi toimii?

Ensin heitetään esille jokin tieto, esimerkiksi hinta, ankkuri, johon ostajan mieli tarttuu. Kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu, on sidoksissa tuohon hintaan, oli se sitten miten korkea tahansa. Kun siitä päästää tarpeeksi alas, olet valmis hyväksymään tuon hinnan.

Kaikissa neuvottelutilanteissa, kaupanteossa, päätöksissä, se joka pääsee esittämään ensimmäisen luvun, on vahvoilla. Ankkuri jää mieleen, vaikka sen kuinka yrittää mielessään torjua vääränä, matalana tai korkeana.

Ankkurointia tapahtuu erityisesti, jos joudut tekemään päätöksen nopeasti tai jos sinulla on yleensä taipumus toimia kiireesti.

Mistä ankkurointi johtuu?

Pohjimmiltaan kysymys on laiskuudesta.  Ihminen pyrkii pääsemään haluttuun lopputulokseen mahdollisimman vähällä ajattelulla ja luottaa usein intuition mukanaan tuomaan väärään ratkaisuun. Kun aivoille on annettu yksi tieto, ankkuri, aivomme eivät enää viitsi ryhtyä pohtimaan suuria muutoksia siihen nähden, vaan tyytyvät vähäiseen muutokseen.  Ankkurit toimivat usein tiedostamattomasti (mutu-ajattelu), ilman että aivojen rationaalinen puoli osallistuu päätöksentekoon.

Ankkuroinnin välttäminen on vaikeaa. Emme pysty täysin kontrolloimaan alitajuntaamme. Parhaat keinot ovat viivyttää päätöksentekoa, ottaa aikalisä ja nukkua yön yli, sekä tarkastella asiaa eri näkökulmista ja yrittää saada arviointiin mukaan uusia ankkureita.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Bisnes, Psykologia | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Toivo parasta, varaudu pahimpaan

Ei vara venettä kaada.

Sattumalla on valtava vaikutus elämäämme.  Satunnainen onnenpotku voi johtaa rikkauteen, menestykseen ja onnellisuuteen.  Toisaalta taas muutama sekunti epäonnea voi tehdä tyhjäksi vuosien uurastuksen ja johtaa epäonnistumiseen.

Onnenpotkun ihminen ehkä vielä jotenkin kestää, mutta vakava vastoinkäyminen voi viedä koko elämän raiteiltaan. Ja kuitenkin meidän pitäisi tietää, että vastoinkäymisiä tulee, emme vain tiedä missä ja milloin.

Siksi meidän pitäisi aina kun se on mahdollista jättää tilaa odottamattomalle eli, mahdollisuuksien mukaan, jollakin tavalla varautua sattumiin.

Meidän tulisi muistaa varmuusmarginaali.

Varmuusmarginaali

Varmuusmarginaali on tuttu käsite esimerkiksi yritystoiminnassa, sijoittamisessa, insinööritieteissä, projektinhallinnassa ja lääkityksessä.

Yritystoiminta: Varmuusmarginaali kuvaa sitä, kuinka paljon myynti voi laskea ennen kuin yrityksen kannattavuus laskee alle tavoitellun tason.

Sijoittaminen: Kuinka paljon osakkeen markkina-arvo alittaa sen teoreettisen arvon.

Insinööritieteet: Varmuusmarginaali kuvaa rakenteen, esimerkiksi sillan, kykyä kestää odotettua suurempia kuormituksia.

Projektinhallinta: Kuinka projektissa on varauduttu ylimääräisiin ongelmiin, kustannuksiin ja ajankäyttöön?

Lääkitys: Vaikka useimmat lääkkeet tuottavat helpotusta oikealla annostuksella, yliannostus voi olla vaarallista. Yleensä lääkemääräyksissä on jätetty merkittävä aukko suositellun annoksen ja haitallisen määrän välille. Se on lääkinnällinen varmuusmarginaali (terapeuttinen leveys).

Varmuusmarginaali henkilökohtaisessa toiminnassa

Mutta myös jokaisen henkilökohtaisessa elämässä on monia tilanteita, joissa varmuusmarginaalin käyttö on järkevää. Tulevaisuus on epävarma ja sinulla tulisi olla riittävästi väljyyttä tehdä virheitä tai kohdata ikäviä sattumia. Nollariskiä ei ole.

Esimerkiksi:

Ajanhallinta: Miten paljon varaat aikaa satunnaisille aikaavieville tekijöille, esimerkiksi matkalle lähtiessäsi tai jonkin tehtävän suorittamiseen?

Henkilökohtainen talous: Oletko varautunut tilapäisiin tai suurempiin tulojen vähennyksiin tai yllättäviin menoihin? Onko sinulla käteisreserviä?

Tehokkuus: Teetkö tärkeät asiat ensin, niin että ainakin ne tulevat tehtyä, jos jotain yllättävää sattuu?

Kuntoharjoittelu: Voimaharjoituksissa hyödynnä varmuusmarginaalia lopettamalla jokainen sarjan niin, että voisit tehdä vielä yhden toiston. Tämä varmistaa, että pystyt tekemään jokaisen toiston hyvällä tekniikalla ja vähennät loukkaantumisen riskiä.

Hallintaharha

Asiat ovat hallinnassasi vähemmän kuin luulet. Siksi kannattaa keskittyä niihin muutamiin tärkeisiin asioihin, joihin todella voit vaikuttaa. Lisäksi tarvitset varmuusmarginaalin toimimaan puskurina tuntematonta ja satunnaista vastaan. Musta Joutsen ei ole tarua.

Ei ole mahdollista ennustaa tulevaisuutta tapauksissa, missä todennäköisyyttä ei tiedetä tai tulevaisuuden vaihtoehtoja ei tunneta. Kaikki tieto, riippumatta kuinka vuorenvarmalta se vaikuttaa, sisältää jonkinlaisen virheen mahdollisuuden. Siksi varmuusmarginaalin käsitteessä on järkeä.

Jätä aina tilaa odottamattomalle. Varaudu pahimpaan.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Todennäköisyys | Avainsanoina , , , , , | 2 kommenttia

Mitä ovat minitavat?

Oletko tapojesi orja?

Me kaikki tiedämme, kuinka vaikeaa on muuttaa tapojaan. Sanonnassa ”Ihminen on tapojensa orja” on paljon perää. Kysymys ei ole vain jostain pahasta tavasta, johon vielä voi liittyä kemiallista riippuvuutta, kuten tupakanpoltto. Kaikki tavat, joihin olemme urautuneet, ovat vaikeita muuttaa tai päästä niistä eroon kokonaan.

Mutta tiedon lisääntyminen ihmisen aivojen toiminnasta on myös auttanut tapojen muuttamisessa. Kun tapojen muodostumisen ja muuttamisen neurologiaa tunnetaan vähän enemmän, on helpompaa rakentaa uusia keinoja tapojen hallintaan.

Minitavat

Yksi tällainen keino on minitavat, minirutiinit (minihabits). Stephen Guisen kirjassa Mini Habits on kuvattu mitä minitavat ovat, miten ne helpottavat uusien, hyvien tapojen rakentamista ja miten ne käytännössä toimivat.

Perusidea on yksinkertainen. Tehdään tavan aloittamisesta niin helppoa, ettei aivojen ”vastarintaliike” reagoi siihen. Sillä tästähän tapojen muuttamisen ja rakentamisen vaikeudessa on kysymys, aivojen mantelitumake reagoi negatiivisesti kaikkeen uuteen, muutokseen, johon liittyy epävarmuutta tai pelkoa.

Kun muutoksesta tehdään niin pieni, ettei se herätä pelkoa, ja samalla siihen liittyy jo kuitenkin jonkinlainen palkinto, se menee kivuttomasti läpi. Ja kun tuota pientä muutosta, minitapaa, on tehty jonkin aikaa, siitä muodostuu pysyvä tapa. Sen päälle on sitten helpompaa rakentaa suurempaa muutosta vähän kerrallaan.

Otetaan yksi esimerkki, jota Guise itse käyttää kirjassaan. Sinulla on halu aloittaa kunnon kohottaminen kotikonsteilla, vaikkapa etunojapunnerrusten avulla aluksi. Jos kuntosi on huono, etkä ole tottunut kuntoiluun, aloittaminen tuntuu varmasti vaikealta. Mutta aloita minitavalla. Päätä, että teet aluksi yhden etunojapunnerruksen päivässä. Voi tosiaan aloittaa yhdellä, mutta pian huomaat ajattelevasi, että voin kai samalla kerralla tehdä kaksikin, tai viisi, tai kymmenen. Mutta tärkeintä on, että teet ainakin yhden punnerruksen päivässä. Se ei tunnu vaikealta tai aikaa vievältä, ja siihen olet valmis joka päivä. Jonkin ajan kuluttua, muutaman päivän tai muutaman viikon, olet luonut itsellesi kuntoilutavan, jota noudatat joka päivä. (Tapa kuntoilla 20 minuuttia joka päivä riittää jo muuttamaan kuntosi hyväksi.)

Samalla tavalla voi toimia minkä tahansa uuden tavan luomisen kanssa, liittyy se sitten kuntoiluun, ulkoiluun, syömiseen, juomiseen, kotitöihin, harrastuksiin, työasioihin, opiskeluun.

Kaizen

Minitavoissa on kysymys samasta asiasta kuin kaizen-menetelmässä: jatkuvaa kehittymistä pienin askelin. Pienten muutosten tekniikka ei aiheuta samanlaista vastarintaa yksilössä itsessään tai jossain organisaatiossa kuin suurien kokonaisuuksien muuttaminen. Pienten askelten kulttuuri voi kuitenkin saada aikaan lumipalloefektin.

Tehdä vähän on enemmän ja parempaa kuin olla tekemättä mitään.

Se, että tekee vähän joka päivä saa aikaan enemmän kuin se, että tekee paljon yhtenä päivänä.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keskittyminen on onnistumisen avain

Erään tutkimuksen mukaan ihmisen keskimääräinen keskittymisen aikajänne on kahdeksan sekuntia. Se on sekunnin lyhyempi kuin kultakalalla!

Keskittymisen taito on kuitenkin yksi menestymisen avainasioita.

Maailman kaksi rikkainta ihmistä, Bill Gates ja Warren Buffett, ovat myös hyviä ystäviä. Eräässä Buffettia käsitelleessä dokumenttiohjelmassa he istuivat yhdessä ja heitä pyydettiin kirjoittamaan paperille yksi asia, jonka he tunsivat vaikuttaneen eniten heidän menestykseensä.

Molemmat kirjoittivat omalle paperilleen saman sanan: focus, keskittyminen.

Kyseessä ei ole sattuma. Hyvin monet menestyneet ihmiset ovat myös maininneet keskittymisen, sitoutumisen yhteen päätavoitteeseen tai -alueeseen, menestyksen lähteenä.

Warren Buffettista on kerrottu myös toinen samaan aiheeseen liittyvä tarina. Aikanaan hänen henkilökohtaisen lentokoneensa lentäjä Mike Flint kysyi Buffettilta neuvoa oman uransa menestyksen suhteen.

Buffett pyysi häntä käymään läpi 3-vaiheisen harjoituksen. Ensin Flintin piti kirjoittaa paperille 25 tavoitetta uralleen. Toisessa vaiheessa Buffett pyysi Flintiä käymään luettelon läpi ja valitsemaan viisi tärkeintä tavoitetta. Nyt hänellä oli kaksi listaa, lista A, 5 tärkeintä ja lista B 20 muuta tavoitetta.

Flint totesi, että OK, hän alkaa heti työskennellä noiden viiden tärkeimmän tavoitteen kanssa.  Kun Buffett kysyi häneltä muista tavoitteista, hän sanoi, että nekin ovat edelleen tärkeitä, mutta hän tekee niiden hyväksi työtä vain, kun ehtii.

Tähän Buffett sanoi: ” Ei Mike, olet käsittänyt väärin. Kaikki ne tavoitteet, joita et valinnut, ovat sinun Vältä kaikin tavoin-listasi. Et saa kiinnittää niihin mitään huomiota, ennen kuin olet onnistunut viiden kärkitavoitteesi kanssa.”

Buffettin sanoma on selvä. Yhtä tärkeää kuin valita kriittiset tavoitteet tai alueet, joilla toimia, on hylätä kaikki muut. On pakotettava itsensä karsimaan. Kaikkea ei voi tehdä hyvin.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti