Miksi projektit epäonnistuvat?

                ”Tämä tuli täytenä yllätyksenä”, toistelivat poliitikot, virkamiehet ja metron                         rakentamisesta vastaavan Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen.

Projektin epäonnistuminen ei ole harvinaista. Harvinaista on paremminkin projektin onnistuminen. Yritystoiminnassa hankkeiden epäonnistumiset ovat normaalia, ne ovat oikeastaan kehittymisen yksi puoli. Esimerkiksi uusista markkinoille tuotavista kuluttajatuotteista onnistuu vain muutama prosentti.

Myös julkisen hallinnon parissa epäonnistuneet projektit ovat tavanomaisia. Tänä vuonna tuli julkisuuteen LänsiMetron ongelmat ja avaamisen viivästyminen viime hetkellä usealla kuukaudella.

Epäonnistumisten pitkä lista

Epäonnistuneiden projektien luettelo on pitkä. Otetaan vain kolme esimerkkiä. Olkiluodon voimalan piti valmistua vuonna 2009 ja maksaa 3.4 miljardia euroa. Nyt odotettu valmistumisaika on 2018 ja kustannukset ehkä 8-9 miljardia euroa.

Euroopassa viime vuosien suurimpia epäonnistumisia on Berliinin uusi lentokenttä. Se on nyt myöhässä neljä vuotta, eikä valmistumisajankohtaa vielä tiedetä.

Sydneyn oopperataloa on pidetty yhtenä historian epäonnistuneimmista rakennusprojekteista. Rakentaminen alkoi vuonna 1959. Sen piti kestää neljä vuotta ja maksaa 7 miljoonaa AUS dollaria. Rakentaminen kesti 14 vuotta ja maksoi 102 miljoonaa AUS dollaria.

Syyt

Syyt projektien epäonnistumisiin ovat tietysti moninaisia.

Mutta harvemmin projektin epäonnistumisen syitä käsiteltäessä tulee esiin sattuma tai onni.

Sattuman merkitystä suunnitelmien toteutumisessa ovat käsitelleet mm. Kahneman ja Taleb eri teoksissaan.

Talebin mukaan suunnitelmat epäonnistuvat syystä, jota hän kutsuu tunneloitumiseksi (tunnelinäkö). Se tarkoittaa, että suunnitelman itsensä ulkopuolella olevat epävarmuuden lähteet jätetään huomioimatta. Kaikella odottamattomalla on yksipuolinen, yleensä negatiivinen, vaikutus projektiin.

Kahneman tuo esiin suunnitteluharhan. Se kuvaa suunnitelman ja todellisuuden välistä eroa.  Suunnittelu perustuu siihen, että kaikki menee hyvin, niin kuin on suunniteltu. Kyseessä on optimistinen vinoutuma. Näin tapahtuu, vaikka suunnittelijat tietävät, että vastaava projekti on menneisyydessä vienyt enemmän aikaa kuin oli suunniteltu. Tämä koskee myös projektin kustannuksia ja saavutettavia hyötyjä (jotka aliarvioidaan).

Miten voisi korjata

Kahnemanin mukaan on olemassa keino torjua suunnitteluharhan toteutumista ja projektien epäonnistumista:

  • ensin määritellään projektin tyyppi, viiteluokka (esim. metrolinjan rakentaminen)
  • sitten hankitaan tilastoja viiteluokan toteutuneista tuloksista, aika, kustannukset, jne. (muut kaupungit)
  • niiden pohjalta määritellään perustaso ennusteelle ja tavoitteille
  • perustasoa korjataan oman projektin luonteen, olosuhteiden ja erityispiirteiden mukaisesti

Kahneman oli itse mukana eräässä projektissa, jossa tätä menettelyä käytettiin projektin jo käynnistyttyä. Kun tuloksen saatiin, todettiin, että aluksi tehdyt suunnitelmat olivat olleet aivan liian optimistisia. Projekti päätettiin saman tien lopettaa.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Bisnes, onnistuminen, Uncategorized | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Onko se mitä näet kaikki mitä on ?

Miro

Tapaat jonkin ihmisen ensimmäistä kertaa. Rekisteröit henkilöstä noin 11 erilaista asiaa ja muodostat niiden avulla ensivaikutelman noin seitsemässä sekunnissa.

Ensivaikutelmalla on suuri ja pitkäaikainen vaikutus ja sitä on vaikeaa muuttaa. Et koskaan saa toista tilaisuutta tehdä ensivaikutelmaa.

Valitettavasti ensivaikutelma johtaa usein harhaan. Vaikutelma ei ole todellisuus.

Daniel Kahneman, psykologi ja taloustieteen nobelisti, on kuvannut ihmismielen harhataipumusta lyhenteellä WYSIATI: what you see is all there is eli se mitä näet on kaikki mitä on.

Kahneman jakaa ajattelun kahteen alueeseen: automaattinen, nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen alue sekä hitaampi, harkitsevampi ja loogisempi alue. Etenkin toimiessaan automaattisen reagoinnin varassa ihmisen käsitykset ovat alttiita tiedollisille harhoille.

WYSIATI

WYSIATI tapahtuu, koska mielleyhtymiin perustuva muisti rakentaa nopeasti ja automaattisesti parhaan mahdollisen tarinan saatavilla olevasta informaatiosta. Me emme ole hyviä arvioimaan todisteiden laatua ja määrää. Mieluummin meillä on taipumus etsiä johdonmukaista tarinaa. WYSIATIn ja mielleyhtymien yhdistelmä (etsimme tosiasioita jotka yhdessä pyrkivät muodostamaan selityksen johdonmukaisen tarinan muodossa) tekee meidät taipuvaiseksi uskomaan tarinoita, jotka itse rakennamme.

Tämä tulee esiin esimerkiksi tavatessamme ensikertaa meille vieraan henkilön. Muutamista ulkoisista piirteistä ja sanoista rakennamme mielessämme ”täydellisen” kuvan, tarinan, ihmisestä ja hänen ominaisuuksistaan. Ensivaikutelmaa on vaikea jälkikäteen syrjäyttää, vaikka se olisi täysin väärä.

Tarinaharha

Jos se on hyvä tarina, uskomme siihen. On paradoksaalista, että on helpompi rakentaa johdonmukainen tarina, kun tiedät vähän, kun on vain muutamia palasia sovitettavaksi palapeliin. Meitä lohduttava uskomus, että maailmassa on järkeä, lepää varmalla pohjalla: meidän miltei rajoittamaton kykymme jättää huomiotta tietämättömyytemme.

WYSIATI liittyy ns. tarinaharhaan: mitä parempi, mieleenpainuvampi ja enemmän tunteisiin vetoava tarina on (riippumatta tosiasioista), sitä paremmin se uskotaan.

Pystytkö kouluttamaan itsesi sanomaan: Hetkinen, mitä muuta tietoa on olemassa, jota minulla nyt ei ole?

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, ajattelu | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tappion välttely

Tappiovoitto

 

 

 

 

Paha on vahvempaa kuin hyvä.

Panemme tappioille enemmän painoa kuin arvostamme voittoja. Sadan euron menettäminen lohkaisee onnellisuudesta suuremman palan kuin se lisääntyy, jos saat sata euroa. Tutkimusten mukaan tappio kirvelee tunnetasolla noin kaksi kertaa niin paljon kuin vastaavankokoinen voitto riemastuttaa.

Pelko jonkin menettämisestä motivoi ihmisiä voimakkaammin kuin ajatus siitä, että voittaa jotain samanarvoista. Joku miljonääri voi tuskastua kadottaessaan sadan euron setelin, kun samaan aikaan hänen pörssisijoitustensa arvo voi nousta minuutissa saman verran.

Tappion tunne syntyy myös, kun tavoitetta ei saavuteta ja tavoitteen ylittäminen on voitto. Nämä kaksi motiivia eivät ole yhtä vahvoja. Tavoitteen saavuttamisessa epäonnistumisen välttely on paljon vahvempaa kuin halu ylittää tavoite.

Tappion välttelyä esiintyy kaikilla elämän osa-alueilla, vaikka emme sitä välttämättä tiedosta. Sitä esiintyy ihmisten arkielämässä, yritystoiminnassa ja pörssisijoittamisessa.

Tappio merkitsee enemmän kuin saamatta jäänyt voitto.

Tappion välttelyn logiikka pätee myös urheilussa. Tästä kertoo mm. eräs golfin piirissä tehty tutkimus. Siinä analysoitiin yli 2,5 miljoonaa puttia.

Pelaajalle birdie (väylän ihannetuloksen eli parin alittaminen yhdellä lyönnillä) on voitto ja bogey (parin ylittäminen yhdellä lyönnillä) on tappio. Tutkimuksessa verrattiin kahta tilannetta, joissa pelaaja saattoi olla viheriöllä: puttaus parin tekemiseksi (bogeyn välttämiseksi) ja puttaus birdien saavuttamiseksi. Jos puttaa par-putin ohi, tulee bogey, eli kyseessä on tappio. Mutta jos puttaa birdie-putin ohi, kyseessä on saamatta jäänyt voitto, ei niinkään tappio.  Tutkijat päättelivät tappion välttelystä, että pelaajat yrittävät kovemmin putatessaan paria (välttääkseen bogeyn) kuin putatessaan birdieä.

Tutkimus, johon osallistui suuri joukko ammattilaisgolfaajia (mm. Tiger Woods), osoitti teorian olevan oikeassa. Putin helppoudesta tai vaikeudesta riippumatta jokaisella etäisyydellä reiästä pelaajat onnistuivat paremmin putatessaan paria kuin birdieä. Ero ei ollut suuri mutta merkittävä, 3,6 %. Esimerkiksi jos Tiger Woods olisi parhaimpina vuosinaan onnistunut birdie-puteissa yhtä hyvin kuin par-puteissa, hänen keskimääräinen tuloksensa turnauksessa olisi parantunut yhdellä lyönnillä.

PS.  Onnistumisen taito on kesälaitumilla elokuun alkupuolelle saakka. Toivotan kaikille lukijoille oikein aurinkoista, lämmintä ja onnistunutta kesää!

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin golf, onnistuminen, psykologia, sijoittamijnen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

35 000 valintaa päivässä

steve-jobs1

Aikuinen ihminen tekee joka päivä tuhansia päätöksiä ja valintoja. Eri lähteiden mukaan erillisten päätösten määrä vaihtelee muutamasta tuhannesta aina 35 000 saakka.

Esimerkiksi ruokaan liittyviä päätöksiä tehdään erään tutkimuksen mukaan keskimäärin 226 kappaletta yhden päivän aikana. Pelkästään yhden automatkan aikana kuljettaja joutuu tekemään valintoja satoja tai (matkan pituudesta riippuen) tuhansia kertoja.

Tietoisen mielen kapasiteetti ei riitä käsittelemään tällaisia määriä valintoja. Ajattelu ja päätöksen pohtiminen kuluttaa energiaa. Ja lisäksi tietoinen mieli on laiska. Suurin osa päätöksistä ja valinnoista tehdäänkin alitajuisella tasolla, ilman että ihminen kiinnittää niihin sen suurempaa huomiota. Mutta myös tietoisen mielen tasolla tehtävien valintojen määrä on suuri. Yhden arvion mukaan tietoisten, pohdintaa vaativien päätösten määrä päivässä on kuitenkin vain keskimäärin 70. Kun kyseessä on tärkeä päätös, kannattaa se tehdä faktapohjalta, eri näkökantoja huolellisesti punniten.

Tietoisen mielen kapasiteetti on rajallinen. Siksi se kannattaa kohdistaa mahdollisimman paljon todella tärkeisiin asioihin. Steve Jobsin kerrotaan päätyneen käyttämään aina samanlaista vaatekertaa (musta poolopaita, siniset farkut), jotta hänen ei tarvitsisi uhrata aikaa ja energiaa pukeutumisen miettimiseen.

Samalla tavalla henkistä energiaa on mahdollista vapauttaa monissa muissakin valinnoissa eliminoimalla, yksinkertaistamalla ja automatisoimalla.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin psykologia | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Aina ei voi voittaa

icehockeywm

Suomi ei voittanut kultaa jääkiekon MM-kisoissa Moskovassa. Tuloksena oli hopeaa, jälleen, nyt jo kahdeksannen kerran. Mestaruuksia Suomella on kaksi. Vuodesta 1992 lähtien, jolloin Suomi voitti ensimmäisen MM-mitalinsa (hopean!), mitaleja on tullut yhteensä 13.

Suomen voittoprosentti MM-kisojen loppuotteluissa on 20 %. Kun tarkastellaan aikaa vuodesta 1992 lähtien, ovat muiden mestaruuksia voittaneiden maiden voittoprosentit loppuotteluissa: Tsekki 85,7 % (6 mestaruutta), Kanada 63,6 % (7), Venäjä 62,5 % (5), Ruotsi 40 % (4) ja Slovakia 33,3, % (1).

Miksi Suomi ei pärjää loppuotteluissa?

Mistä voisi johtua Suomen heikko menestys loppuotteluissa. Selityksiä on ainakin kolme:

  1. Suomi on alkulohko- ja pudotuspeleissä onnistunut pelaamaan yli normaalin tasonsa, mutta loppuottelussa on tasoero tullut esiin.
  2. Suomi on loppuottelussa pelannut alle normaalin tasonsa, epäonnistunut fyysisesti, henkisesti ja/tai taktisesti ja hävinnyt ratkaisevan ottelun.
  3. Kyseessä on sattuma, tilastollinen vaihtelu

Jatkossa menee paremmin?

Jos kysymys on tilastollisesta vaihtelusta, on odotettavissa, että seuraavien 20 vuoden aikana tapahtuu ns. paluu keskiarvoon. Paluu keskiarvoon tarkoittaa, että sattumanvaraisilla asioilla on taipumus tasoittua ajan mittaan. Se tarkoittaisi tällöin myös sitä, että Suomi tulee jatkossa voittamaan aikaisempaa enemmän mestaruuksia päästessään loppuotteluun.

Mutta onko tämä oikea selitys? Sen tulevaisuus ehkä näyttää.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin onnistuminen, urheilu | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Onnen osuus sijoittamisessa. Et voi voittaa markkinoita.

dice-investment

Talouden Nobel palkinnon voittaneelta Daniel Kahnemanilta kysyttiin, mikä on hänen suosikkikaavansa. Hän tarjosi kaavoja:

Menestyminen = taito + onni

Suuri menestyminen = vähän enemmän taitoa + paljon enemmän onnea

Nämä kaavat kuvaavat tärkeää teemaa Kahnemanin kirjassa ”Ajattelu, nopeasti ja hitaasti”. Hänen mukaansa onnen osuus on erittäin suuri kaikissa menestystarinoissa.

Riskinä omien kykyjen yliarviointi

Kahnemanin mielestä suurin osa tavallisistakin sijoittajista ajattelee: ” Markkinoiden voittaminen on hyvin vaikeaa ja useimmat sijoittajat eivät siihen pysty. Olen kuitenkin varma, että minä voin voittaa markkinat, kaikesta huolimatta. Tiedän, että olen keskimääräistä parempi ja olen melko varma, että sijoitussaavutukseni tulevat tukemaan tätä, jos laskisin ne kaikki yhteen”.

Sijoittajille on suuri haaste erottaa taito ja onni. Suurin osa sijoittajista harvoin tunnustaa onnen näyttelevän minkäänlaista osaa, ennen kuin heille tulee huono vuosi.

Meillä kaikilla – oli kysymys sitten Warren Buffettista tai tavallisesta kadunmiessijoittajasta – on taipumus yliarvioida omia sijoittajan kykyjämme, samalla kun olemme erittäin päteviä arvostelemaan muiden heikkouksia. Tämän yksinkertaisen näkemyksen tajuaminen yksistään voi parantaa merkittävästi sijoittajan saavutuksia.

Nöyryys ei ole vain ihailtava persoonallinen piirre – se voi pelastaa myös rahasi.  Kirjassaan Kahneman tuo esiin näkemyksiä sijoittamisesta.

Liian usein me luotamme intuitioomme ja rutiinimaiseen ajatteluun tehdessämme suuria päätöksiä.  Meidän pitäisi todellisuudessa hidastaa ja analysoida enemmän. Tämä on erityisesti totta niiden sijoittajien kohdalla, jotka ovat nopeita luottamaan näppituntumaan ja yliarvioimaan kykynsä, kun kyseessä on päätöksenteko tietyn osakkeen myynnistä tai ostosta.

Kaksi tapaa ajatella

Kahneman auttaa meitä ymmärtämään ajatteluprosessejamme käyttämällä viitekehystä, johon sisältyy Järjestelmä 1 ajattelua ja Järjestelmä 2 ajattelua.  Järjestelmä 1 toimii automaattisesti ja nopeasti ”ilman tai hyvin vähäisellä ponnistelulla ja ilman tietoista kontrollia”. Järjestelmä 2 toisaalta ”kohdentaa huomion vaivannäköä vaativiin henkisiin toimintoihin, joita tilanne vaatii”. Järjestelmä 1 on nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen. Järjestelmä 2 on hitaampi, harkitsevampi ja loogisempi.

Sijoittajien (ja itse asiassa kaikkien muidenkin) on hyvin tärkeää ymmärtää, että Järjestelmä 1 on meidän perusajattelutapamme, ja se voi olla ”kuin kone jolla hypätään johtopäätöksiin.” Tämän tietämisen pitäisi rohkaista sinua yrittämään siirtymistä Järjestelmään 2, kun olet vaikean päätöksen edessä.

Kahneman on skeptinen sen suhteen, pystyykö tavallinen sijoittaja voittamaan markkinat. Statistiikan ja talouden pitkäaikaisena tutkijana (ja talouden Nobel voittajana) hän viittaa 50 vuoden tutkimukseen, jonka mukaan ”osakkeiden valinta on enemmän nopanheittoa kuin pokerin pelaamista.”

Miksi yrittää voittaa markkinoita?

Mutta miksi yrittää voittaa markkinoita? Sijoittajilta, jopa kokeneilta, jää huomaamatta se tosiasia, että pelkkä markkinoiden mukainen kehitys olisi useimmille riittävä.  Historiallisesti osakkeet ovat tuottaneet vuodessa keskimäärin kymmenisen prosenttia.  Sijoittamalla passiiviseen osakeindeksiin 10 000 euroa saa tuoton, joka 20 vuodessa kasvattaa sijoituksen 50–60 000 euroksi. Vaikka inflaatiokin otetaan huomioon, on tuotto erinomainen.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin onnistuminen, psykologia, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Alitajuntasi voima

Alitajunta

Miten alitajunnan hyödyntämisellä voi onnistua ja menestyä paremmin?

Sanotaan, että ihmisen henkisistä voimavaroista 90 % on piilossa. Ne ovat piiloutuneet ihmisen tiedostamattomaan, alitajuntaan. Siellä ovat ihmisen pitkävaikutteiset muistot, tunteet ja sinne tietoisen mielen syöttämät ajatukset ja tiedot. Mutta miten hyvin ihmisen pystyy niitä käyttämään toiminnassaan? Ovatko ne oikeassa käytössä, vajaakäytössä vai jopa haitallisia?

Tietoinen mieli syöttää alitajuntaan ajatuksia jatkuvasti. Siitä voi jokainen itse pitää huolen, että ajatukset ovat oikean suuntaisia tai tarkoituksen mukaisia. Positiivinen ajattelu on tässä suhteessa tärkeää.

Positiivisten mielikuvien käyttö

Paljon käytetty esimerkki tulee golfin piiristä.

Kun sinun pitää lyödä golfpallo vesiesteen yli, on ajateltava nimenomaan lyöntiä, jossa pallo lentää veden yli. Golflyönti on visualisoitava yksityiskohtaisesti. Maailman kaikkien aikojen paras golfpelaaja Jack Nicklaus on sanonut, ettei hän koskaan lyö palloa, ei edes harjoitellessaan, ilman ettei hän muodosta lyönnistä ja pallon lennosta tarkkaa kuvaa mielessään. Oikean mielikuvan käyttäminen on välttämätöntä.

Kun oikea lyönti on visualisoitu ja tehty tarvittavat rutiinit juuri tuota lyöntiä varten (eli annettu alitajunnalle oikeat ajatukset, ohjeet), pitää vain luottaa itseensä ja suorittaa lyönti. Alitajunta ja aikaisempi harjoittelu hoitaa loput. Lyöntihetkellä mielen pitäisi olla mahdollisimman tyhjä. Mitä enemmän tiedostettu ajattelu vaikuttaa lyönnin aikana, sitä huonompi lyönti.

Alitajuntaan ei pidä syöttää negatiivisia ajatuksia.

Jos sen sijaan ryhdyt mielessään kuvittelemaan sitä mahdollisuutta, että lyöt pallon veteen, tuo ajatus jää alitajuntaan ja sitten myös toteutuu. ”Älä lyö palloa veteen” muuttuu alatajunnassa vain pallon lyömiseksi veteen. Alitajunta ei osaa tulkita oikein ei sanaa.

Kun sanot itsellesi: ”Älä ajattele karhua!” ensimmäinen ajatus ja kuva mielessäsi on tietysti karhu. Sen sijaan jos sanot: ”Ajattele sutta!” ei varmaan karhu tule mieleen.

Tämä sama prosessi toteutuu kaikessa toiminnassa. Se, minkälaisia ajatuksia ajattelet ja samalla syötät alitajuntaasi, vaikuttaa myöhemmin toimintaasi.

Kaikki on kiinni siitä miten ajattelet.

Henry Ford on sanonut: Jos ajattelet, että pystyt, olet oikeassa. Jos ajattelet, ettet pysty, olet todennäköisesti oikeassa.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin onnistuminen, psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

The Success Daily

Uusi The Success Daily on ilmestynyt

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Jätä kommentti

10 000 tuntia harjoitusta tekee sinustakin alan mestarin?

Practise

10 000 tunnin sääntö on alkuaan ruotsalaisen psykologian professorin K. Anders Ericssonin 1990-luvulla esittämä teoria.

Ericsson totesi tutkimuksissaan, että jokainen tutkittu maailman huipputekijä oli harjoitellut omalla alallaan määrätietoisesti vähintään kymmenentuhatta tuntia. Tämä koski sekä urheilijoita, muusikoita että tai tieteentekijöitä Se tarkoittaa, että huipputekijät olivat harjoitelleet määrätietoisesti ainakin kolme tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan.

Säännön teki laajasti tunnetuksi vuonna 2008 Malcolm Gladwell kirjassaan Outliers.

Asia ei olekaan niin yksinkertainen

Myöhemmin sekä Ericsson että Gladwell ovat joutuneet päivittämään teoriaa.

Ericsson on sanonut, että huippuosaamiseen ei nykyisin enää riitä 10 000 tunnin harjoittelu, koska esimerkiksi huippumuusikot ovat harjoitelleet lajiaan nykyisin 10 000 tuntia jo täyttäessään 20 vuotta.

10 000 tunnin määrätietoisella harjoittelulla pääsee vasta alkuun. Ericssonin mukaan todellisen huippuosaamisen raja saattaa nykyisin liikkua 25 000 tunnin tasolla. Tämä tarkoittaa kolmen tunnin harjoittelua joka päivä 20 vuoden ajan. Toisaalta alueilla, jossa kilpailu on vähäisempää, pienempikin harjoittelu riittää.

Gladwellkin on päätynyt selittämään sääntöään. Hänen mukaansa yksinkertaistettu selitys, että 10 000 tunnin harjoittelu varmistaa menestyksen, on väärinkäsitys. Gladwellin mukaan sääntö ei ensinnäkään päde urheiluun. Harjoittelu ei myöskään ole yksistään riittävä menestykseen johtava tekijä. Huipulle pääsy vaatii myös lahjakkuutta. Hän on sanonut: ” Voisin pelata shakkia 100 vuoden ajan enkä koskaan olisi suurmestari”.

Harjoittelu vaikuttaa eri tavoin eri aloilla

Muutkin ovat tuoneet asiaan lisävalaistusta. Frans Johansson selittää kirjassaan The Click Moment miksi harjoittelu vaikuttaa eri tavalla eri aloilla.

Johansson väittää, että tietoinen harjoittelu on tie menestykseen aloilla, joilla on selvät säännöt ja lainalaisuudet. Esimerkiksi tenniksessä, klassisessa musiikissa ja shakissa säännöt eivät koskaan muutu, joten harjoittelemalla voi tulla mestariksi.

Rockmusiikissa ja yrittäjyydessä säännöt puolestaan lentävät ikkunasta, joten harjoittelulla ei ole niin paljon merkitystä.

Übung macht den Meister

Tosiasiaksi jää kuitenkin, että yleensä vain pitkäaikainen ja määrätietoinen harjoittelu, kova työ, tuo alalla kuin alalla onnistumisia ja menestystä. Pelkkä lahjakkuus ja hyvät geenit eivät riitä.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin onnistuminen, psykologia | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Intuitio on hyvä renki

intuitio

Jorma Ollila on kertonut luottaneensa intuitioon päättäessään aikanaan, että Nokia siirtyy gsm-tekniikkaan.

Voidaan sanoa, että puhelinyhtiö Nokia myös sortui intuition käyttöön. Ei kuitenkaan kenenkään Nokian johtajan intuitioon vaan Applen Steve Jobsin. Hänen näkemyksensä, intuitionsa mukaan oli vuonna 2005 nähtävissä mitä kännyköistä oli tulossa. ”Laite, joka voi syödä meidän lounaamme, on matkapuhelin” hän selitti Applen hallitukselle.  ”On jo nähtävissä että se tuhoaa digitaalisten kameroiden markkinat, ja sama voi tapahtua meidän iPodillekin. Kaikilla on puhelin mukanaan ja se tekee iPodista tarpeettoman.”

Nokian johdolta puuttui oma oikea näkemys puhelinmarkkinoiden suunnasta. Tai, tätä emme tiedä, Nokian johdolla oli erilainen intuitio kuin mitä toteutui. Vuonna 2007 iPhone tuli kuitenkin markkinoille Nokialle tuhoisin seurauksin.

Onnistumisista ja epäonnistumista intuition käytössä on paljon esimerkkejä kaikilla elämän osa-alueilla. Puhutaan vaihtelevasti tuntemuksista, vaistosta, mutusta, petusta, aavistuksesta, näkemyksestä, äkillisestä kokonaistajuamisesta, kummallisesta tunteesta.

Tiedetään, että tietoinen päättely on aina riippuvainen alitajunnan, intuition tekemästä esityöstä. Tiedetään myös, että intuitio toimii parhaiten alueilla ja asioissa, joissa olet kerännyt eniten tietoa ja kokemusta.  Mutta intuitio pitää sisällään prosesseja, joita ei edelleenkään tunneta kovin hyvin.

Nykykäsityksen mukaan intuitiosta voi olla valtava hyöty, mutta sen käyttöön liittyy aina riskejä. Se, että intuitio olisi aina oikeassa, ei pidä paikkaansa. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan se on hyvä renki.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin onnistuminen, psykologia, Talous | Jätä kommentti