Suutari pysyköön lestissään

”Lokakuu on yksi erityisen vaarallisista kuukausista harjoittaa spekulointia osakemarkkinoilla. Muut ovat heinäkuu, tammikuu, huhtikuu, marraskuu, toukokuu, syyskuu, maaliskuu, kesäkuu, joulukuu, elokuu ja helmikuu.”

Tämä Mark Twainin, tunnetun ja suositun (mm. Huckleberry Finnin seikkailut) kirjailijan, aforismi kuvaa hyvin hänen itseironista asennettaan.

Kirjailijana menestynyt Twain nimittäin epäonnistui usein ja toistuvasti yrityksissään sijoittaa ja rikastua. Se, että hän menestyi kirjailijana, ei tehnyt hänestä yhtään parempaa sijoittajaa kuin tavallinen kaduntallaaja.

Hänellä oli suuri joukko epäonnistuneita sijoituksia ja lisäksi hän esimerkiksi kieltäytyi sijoituksesta Bellin keksimän puhelimeen, josta tuli valtava menestys.

Sama pätee alalla kuin alalla. Monet kuuluisat ja menestyneet julkisuuden henkilöt ovat sortuneet mitä alkeellisempiin virheisiin sijoituksissaan. Esimerkiksi 2/3 huippuluokan NBA- pelaajista, jotka ovat urallaan tienanneet kymmeniä tai jopa satoja miljoonia, ovat uransa päätyttyä tehnyt henkilökohtaisen konkurssin.

Menestys jollakin elämänalueella ei automaattisesti käänny menestykseksi jollakin muulla alueella, esimerkiksi sijoittamisessa.

Tosin myös monet tunnetut ja arvostetut sijoittajat ovat tehneet karmeita virheitä sijoituksissaan, esimerkkeinä Benjamin Graham, Warren Buffett ja Charlie Munger.  Buffett ja Munger ovat kuitenkin onnistuneet huomattavasti useammin kuin epäonnistuneet.

Suutari pysyköön lestissään

Sanonta tulee antiikin aikaisesta tarinasta suutarista, joka kritisoi kreikkalaisen maalarin Apelleksen työtä, sanoen että maalauksen kenkää ei oltu kuvattu oikein.  Seuraavana päivänä, kun suutari totesi, että taiteilija oli korjannut tämän virheen, hän alkoi kritisoida kuvaan maalattua henkilön jalkaa.  Silloin Apelles närkästyneenä huomautti, ettei suutarilla pitäisi olla mielipidettä, joka menee suutarin ammatin ohi. Suutari pysyköön lestissään.

Sanonnalla tarkoitetaan yleisesti ottaen sitä, että meistä jokaisen olisi parempi tehdä sitä mitä osaa ja mihin on tottunut.

Kannattaa pysytellä omalla pätevyysalueella

Eli ei pitäisi mennä sähläämään omien tietojensa ja taitojensa ulkopuolella. Eikä ainakaan silloin, kun joutuu ottamaan riskin menettää rahansa. Kannattaa pysyä omalla pätevyysalueella.

Yritystoiminnassa on paljon esimerkkejä yritysjohtajista ja yrityksistä, jotka ovat kurkottaneet liian pitkälle oman pätevyysalueensa ulkopuolelle. Suomen taloushistoriassa pahimpia tapauksia ovat aikanaan konkurssiin ajautuneet Mancon ja Hankkija, jotka rönsyilivät liiallisesti eri puolille. Myös Marimekon ongelmat aikanaan johtuivat samasta virheestä.

Sählääminen oman pätevyysalueensa ulkopuolella muilla elämän aloilla (politiikassa, taiteissa, tms.) ei välttämättä pahimmillaan johda muuta kuin itsensä munaamiseen julkisuudessa.  Riski on tällöin vielä hallittavissa.

Meidän ei pitäisi yrittää olla asiantuntija jokaisessa asiassa, jonka tunnemme.

Parhaimmillaan jonkun alan ulkopuolisen toiminta, puheet tai kirjoitukset, voivat kuitenkin tuoda sopivasti liikettä ja uusia näkökulmia alalle ja virkistää sen kehittymistä.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Menestys, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ajanhallinnan myytti. Aikaa ei voi hallita

 

Aikaa ei voi hallita. Emme pysty pysäyttämään sitä emmekä pysty manipuloimaan sitä. Aika kulkee, vaikka kuinka yrittäisimme ”hallita” sitä. (Kunnes ehkä joskus tulevaisuudessa teoreettisesti mahdollisesta aikamatkustamisesta tulee totta.)

Ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeampaa ajan ”hallinta” on. Aika tuntuu kulkevan yhä nopeammin.

Ajanhallinnan sijaan pitäisikin puhua

  • toiminnan hallinnasta, sen hallinnasta mitä asioita teemme ja miten, ja
  • ihmisen resurssien, energian hallinnasta, miten toimimme, miten pitkiä aikoja, mihin aikaan ja miten pysymme kunnossa, tai
  • ajankäytön hallinnasta

Toimintaamme ja energian käyttöämme voimme, ainakin jossain määrin, hallita.

Suurin myytti ajanhallinnassa on, että pystymme tekemään kaiken. Aikapulalle on tyypillistä, että ihminen tuntee jatkuvasti olevansa stressaantunut, kiireinen, ylityöllistetty ja aikataulusta jäljessä.

Aika on rajallinen resurssi ja siihen kohdistuu liian monta kilpailevaa vaatimusta. Jokaisessa päivässä on vain 24 tuntia, eikä niitä kaikkia voi käyttää työhön. Ja myös ihmisen voimavarat ovat rajalliset.

Ajan ja resurssien rajallisuuden tunnustaminen on lähtökohta. Sen jälkeen pystyy tekemään valintoja, mitä ainakin pitää tai voi tehdä.

Valinnat

Valinnat ovatkin toimintamme tai aikamme hallinnassa keskeisiä. Meidän pitää valita, mitkä ovat oikeita, tärkeitä asioita ja keskittyä niiden tekemiseen. Ja samalla meidän pitää valita myös mitä jätetään tekemättä.

Jos haluamme voida paremmin, meidän on välttämättä yksinkertaistettava elämäämme. On opittava sanomaan useammin EI, sekä ihmisille että asioille. Se ei ole helppoa. Se merkitsee priorisointia. Se merkitsee, että teemme asioita, joita haluamme tehdä, ja jätämme muut asiat sikseen.

Se että teemme vähemmän, ei estä meitä menestymistä. On todennäköisempää, että liiallinen työnteko estää menestymistä.

Työkalut

Ajanhallinta on suosituimpia, ellei suosituin, self-help oppaiden aiheita. On olemassa tuhansia erilaisia ajanhallinnan oppaita, menetelmiä, neuvoja, sääntöjä, tutkimuksia. (Google-haku: time management; noin 1 850 000 000 tulosta)

Kaikissa tuodaan esiin pääpiirteissään samat periaatteet, miten voit paremmin ”hallita aikaasi”. Niissä tulevat aina uudelleen ja uudelleen esiin samat asiat: suunnittele, aikatauluta, priorisoi…… Osa niistä on hyödyllisiä (1, 2, 3), osa voi olla sinulle sopimattomia, jopa vahingollisia.

Sinun ei kannatakaan uskoa, että löydät suoraan sinulle sopivan tavan hallita aikaasi.

Kannattaa pitää jalat maassa. Etsi ja kokeile mikä sopii sinulle ja kehitä siitä itsellesi tapa.

Eräs tapa lähestyä asiaa yksinkertaisesti on seuraava:

  • Mieti ensin mitkä ovat suurimmat ongelmasi ajanhallinnan suhteen. Useimmiten ne liittyvät kolmeen asiaan: 1) tehtävien, asioiden priorisointi, 2) sinulla on liikaa häiriötekijöitä ja 3) työ ei etene ja suju niin kuin pitäisi
  • Valitse suurin ongelmasi ja etsi siihen sopiva työkalu, menetelmä. Kokeile sitä. Jos se toimii, Ok. Jos ei, kokeile toista, kunnes löydät itsellesi sopivan
  • Ota seuraava ongelma ja tee sille samoin

Kannattaa muistaa, että ajan hallintakin on matka, pikemmin kuin joku tavoite. Se on matka, jossa on onnistumisia ja epäonnistumisia. Mutta jokainen matka alkaa yhdellä askeleella.

Ongelma ei ole ajan puute, se on suunnan puuttuminen. Meidän kaikkien päivässä on 24 tuntia. Zig Ziglar

 

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Väittele itsesi kanssa. Toisen tason ajattelu

USA:n presidentistä Dwight Eisenhowerista kerrotaan, että hän kauhistui kuullessaan, että puolet amerikkalaisista on älykkyydeltään alle keskiarvon.

Jos sinulle kerrottaisiin tämä asia Suomesta, ensimmäinen reaktiosi olisi ehkä sama kuin Eisenhowerilla, mutta kun mietit hetken, huomaat mistä on kysymys.

Suurin osa ajatuksistamme ja johtopäätöksistämme syntyy nopeasti, automaattisesti ja helposti. Ne myös tuntuvat aluksi oikeilta ja todellisuutta kuvaavilta.

Ajattelumme on kuitenkin, aivojemme rakenteen ja ajattelutoimintojen luonteen vuoksi, altis monenlaisille harhoille. Siksi teemme virheitä ja epäonnistumme monissa meille tärkeissäkin asioissa.

Pääasiassa toimimme mutu-tuntumalla

Aivotutkimus on viime vuosikymmeninä tuonut esiin paljon erilaisia malleja aivojen toiminnasta. Puhutaan esimerkiksi metsästäjä-keräilijäaivoista, 3-tasoisista lisko-, tunne- ja järkiaivoista sekä aivojen järjestelmistä 1 (alitajunta, tunteet, intuitio) ja 2 (järki, logiikka).

Aivomme ovat rakentuneet niin, että suurin osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu mutu-tuntumalla, lisko- ja tunneaivojen varassa. Erään arvion mukaan suoritamme 75 prosenttia päivän toimista automaattiohjauksella.

Syy tähän on se, että järkiaivojen toiminta vaatii paljon energiaa. Siksi ihminen pyrkii käyttämään niitä mahdollisimman vähän.  Käytämme niitä vain, kun haluamme pohtia jotakin meille todella tärkeää ja siihen liittyviä tosiasioita.

Onkin sanottu, että useimmat ihmiset eivät itseasiassa ajattele. He vain ottavat ensimmäisen mieleen tulevan ajatuksen ja toimivat sen mukaan.

Saamme koko ajan valtavasti valmiiksi pureskeltua tietoa. Emme jaksa ja pysty käymään kaikkea kriittisesti läpi, vaan omaksumme muiden tekemiä analyysejä ja johtopäätöksiä. Syynä on usein kiire, koko ajan on kokouksia, puheluja, tekstiviestejä, sähköposteja, kavereita, perheasioita, harrastuksia. Kiireestä on tullut ikään kuin pääasia, mutta se on vaarallista. Olemme menettämässä kyvyn ajatella itse.

Ensimmäisen johtopäätöksen harha

Sijoittaja Charlie Munger on todennut, että mieli toimii hieman kuin siittiö ja munasolu: kun ensimmäinen ajatus pääsee sisään, mieli sulkeutuu.

Kyseessä on samanlainen ilmiö kuin yleensäkin aivojen kohdalla, ne pyrkivät säästämään energiaa. Kun on jo yksi ajatus, miksi vaivautua enempään. Tämä taipumus tyytyä ensimmäiseen johtopäätökseen lopettaa enempien kysymysten tekemisen ja johtaa meidät usein vakaviin virheisiin.

Sitten vielä tapahtuu se ilmiö, että alamme itse uskoa tähän ensimmäiseen ajatukseemme ja puolustamaan sitä raivokkaasti kaikkea siihen kohdistuvaa kritiikkiä kohtaan.

Me jopa alamme kerätä aineistoa tämän ajatuksemme tueksi. Näemme kaikkialla todisteita asian vahvistukseksi (vahvistusharha).

Emme usein tajua, että ensimmäinen ajatuksemme ei yleensä ole edes meidän ajatuksemme. Eikä se ole koskaan paras ajatus.

Puhutaan ensimmäisen tason ajattelusta, joka on yliyksinkertaistettua ja pinnallista.

Mitä sitten? Toisen asteen ajattelu

Pystymme kehittämään ajatteluamme, se vain vaatii työtä kuin lihasten kehittäminen.

On tärkeää oppia kyseenalaistamaan paitsi muiden ajatuksia, myös omia ajatuksiaan. Jo filosofi Pythagoras sanoi aikanaan: Joka kysymystä voi ajatella kahdelta puolelta.

Siksi ajattelua kannattaa viedä askel eteenpäin, puhutaan toisen asteen ajattelusta. Yksinkertainen tapa kuvata sitä on kysyä itseltäsi: Jos teen X, mitä tapahtuu sen jälkeen?

On useita tapoja soveltaa toisen asteen ajattelua:

  • vältä käyttämästä ensimmäistä johtopäätöstä, joka tulee mieleesi
  • ajattele johtopäätöstesi, tai päätöstesi seuraamuksia, ennen kuin toteutat ne
  • kysy itseltäsi, mitkä muut ratkaisut voisivat olla parempia kuin nykyinen
  • jos mahdollista, laajenna tämä vielä kolmannen asteen ajatteluun: jos Y tapahtuu sen jälkeen, kun teen X, mitä voi tapahtua Y:n jälkeen?

Tee ajatuskokeita, mieti erilaisia vaihtoehtoja. Väittele itsesi kanssa. Perustele kantasi mahdollisimman kattavasti monesta näkökulmasta.

Ei typeryys ole mikään syy olla ajattelematta. Stanislaw Jerzy Lec

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Luovuudesta voi tehdä tavan

Päällään seisominen lisää luovuutta?

Venäläisellä säveltäjällä Igor Stravinskylla oli oma erikoinen tapansa kaivaa luovuus esiin. Hän lukitsi itsensä huoneeseen työstäessään päivittäin sävellyksiään ja seisoi päällään aina kun törmäsi luovuuden esteeseen työssään. Näin hän omien sanojensa mukaan lepuutti päätään ja tyhjensi aivonsa.

Luovuudesta on monia totuuksia. 

Luovuus on sekä nykyajan bisnesmaailmassa että jokaisen henkilökohtaisessa kehittymisessä ja menestymisessä tärkeä osa-alue.

Luovuudesta on monia totuuksia ja monia teorioita. Käsitteenä se on kuitenkin edelleen selkiintymätön.

Luovuudella on monia muotoja. Erilaisissa asioissa ja yhteyksissä tarvitaan erilaista luovuutta. Ongelmanratkaisun luovuus on erilaista kuin taiteelliseen teokseen tarvittava luovuus. On arkipäivän luovuutta ja on tieteellistä luovuutta.

Luovuutta pidetään joidenkin yksilöiden tai nerojen erityislaatuisena ominaisuutena. Tosiasiassa jokainen meistä on luova. Sen todistaa, että lapsena olimme kaikki luovia.

Luovuuden edellytykset ovat kuitenkin erilaisia. Osa meistä osaa antaa luovuudelleen paremmat mahdollisuudet kuin toiset. Meillä on lisäksi hyvin erilaisia tapoja olla luova ja tuottaa luovia tuloksia. Hyvin luovina pidetyt henkilöt harjoittavat luovuutta osana heidän jokapäiväisiä tapojaan.  Se auttaa heitä kehittämään luovuutensa korkeammalle tasolle.

Luovat olosuhteet

Mutta on myös paljon olosuhteita ja tilanteita, joissa luovuudella on paremmat mahdollisuudet tulla esiin.

Tällaisia ovat esimerkiksi: laiskottelu, mietiskely, hiljaisuus, yksinäisyys, mindfulness, rentoutuminen, luonnossa liikkuminen, musiikki, taide, lukeminen. Yleensä mikä tahansa toiminta, jonka aikana aivojemme toimintatapa muuttuu.

Kun ihminen antaa ajatustensa levätä, aivotutkijoiden mukaan aivoissa aktivoituu niin sanottu joutokäyntiverkosto. Vaikka aivotoiminta voi tuolloin tuntua laiskalta, todellisuudessa ajattelu vain siirtyy toiselle, luovemmalle tasolle.

Mielen saa rauhoittumaan luovuutta edistävän joutokäyntiverkoston aktivoimiseksi esimerkiksi takkatulta tai virtaavaa vettä katselemalla. Myös yksinkertaiset askareet, haravointi, rauhallinen kävely luonnossa ja koiran ulkoiluttaminen saavat mielen rauhoittumaan.

On todettu, että mitä positiivisempi henkilön mieliala päivän mittaan on, sen luovemmin hän ajattelee.

Ympäristö vaikuttaa luovuuteen

Mutta jos ajattelee nykyajan työympäristöä, elinympäristöä yleensä ja tapojamme, voi helposti todeta, että ne eivät ole kovin suosiollisia luovuudelle. Nykyään painotetaan enemmän tehokkuutta ja pyritään luomaan sen kannalta parhaat mahdolliset olosuhteet. Tuottavuuden ja luovuuden yhteys on kärsinyt, vaikka molempia tarvitaan.

Teknostressi, IT-riippuvuus, sosiaalinen media ja työpäivän moninaiset häiriöt estävät tehokkaasti luovuuden esiintuloa.

Samat asiat vaikuttavat haitallisesti moneen muuhunkin henkiseen toimintoon, esimerkiksi keskittymiseen.

Jos haluat kehittää luovuuttasi, asiat joihin voit vaikuttaa ovat selvillä. Meidän kaikkien kannattaisi miettiä, miten järjestämme ympäristömme ja olosuhteemme paitsi luovuuden, yleensä koko hyvinvointimme tähden.

On tosin myös totta, että joskus luovat ratkaisut syntyvät kiireessä ja pakon sanelemina. ”Kyllä hätä keinot keksii.”

Luovuudesta voi tehdä tavan

Voit tehdä luovuudesta tavan, muuttamalla työskentely- ja toimintatapojasi luovuudelle paremmiksi.

Luovuus on tapa ja paras luovuus on tulosta hyvistä työskentelytavoista. Twyla Tharp

Monet varsinaisen luovan työn tekijät, taiteilijat, kirjailijat, säveltäjät ovatkin luoneet itselleen pysyvät rutiinit, tavat, joiden avulla he pystyvät tuottamaan luovia teoksia vuodesta toiseen. Ne ovat mitä erilaisempia.

Hyvin yleistä tuntuu olevan se, monet nousevat hyvin aikaisin ja työskentelevät ahkerasti koko aamupäivän. Mutta on myös yökyöpeleitä, kuten Picasso.

Jos haluat olla luovempi, pyri keskittymään niihin tapoihin, joita tunnetusti luovat ihmiset käyttävät päivittäin. Sinun pitää vain valita itsellesi sopivat.

Ei kuitenkaan ole olemassa mitään lukkoon lyötyjä sääntöjä, miten olla luova.

Eikä mitään luovuusgeeniä ei ole löydetty. Järvilehdon mukaan ”luovuus on taito siinä, missä pyörällä ajaminenkin. Ja luovuuden taidon oppii niin kuin minkä tahansa muunkin taidon: harjoittelemalla”.

Kuten kuntokin, myös luovuus vaatii harjoittelemista, jos haluaa sen paranevan. On olemassa paljon luovan työn tekniikoita, joista voit valita itsellesi sopivimmat ja joita voit harjoitella. Ja tehdä niistä ja luovuudesta tavan.

Tallennettu kategorioihin Luovuus, Tavat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Motivaatio syntyy pienistä teoista

Photo by Shwetha Shankar

Johtajan tärkein tehtävä on auttaa henkilöstöä näkemään työnsä merkityksellisyys ja työssä saavutetut edistysaskeleet.

Pienet suuret teot

Teresa Amabile ja Steven J. Kramer  Harward Business Schoolista ovat tutkineet, kuinka jokapäiväinen elämä yrityksissä vaikuttaa ihmisiin ja heidän suoriutumiseensa. Heidän kirjansa Pienet suuret teot. Opi johtamaan kehitystä, valittiin 2011 vuoden parhaaksi johtamiskirjaksi.

Kun he analysoivat seitsemässä yrityksessä tuhansia työntekijöiden työssään tekemiä päiväkirjamerkintöjä, he huomasivat jotain erittäin mielenkiintoista.

Pienetkin saavutukset paransivat työntekijöiden motivaatiota.

Amabilen mukaan edistymisemme jatkuva seuraaminen auttaa meitä arvostamaan näitä pieniäkin voittoja. Ne vuorostaan lisäävät itseluottamuksen tunnetta. Tätä tunnetta voi sen jälkeen hyödyntää tulevien suurempien onnistumisten saavuttamisessa.

Työn merkityksellisyys

Sisäisen työelämän, sen miten ihminen kokee työnsä, kannalta kaksi tärkeintä asiaa ovat työn merkityksellisyys ja työssä edistyminen.

Kaiken perustana on se, että työ koetaan henkilölle ja yritykselle merkityksellisenä, että sillä on joku tarkoitus ja että henkilö kokee työnsä olevan tärkeää. Työn pitää tuntua mielekkäältä ja siinä täytyy olla mahdollista käyttää kaikkia voimavarojaa ja myös kehittyä. Johtajan tehtävänä on poistaa esteitä työn merkityksellisyyden tieltä ja antaa tekijöille tilaa tehdä työnsä itse hyväksi katsomallaan tavalla.

Ihmisillä on tarve edistyä ja saavuttaa päivittäin pieniä voittoja. Työntekijöille pitää siksi tehdä mahdolliseksi ja helpoksi nähdä edistymisensä. Tämä saa ihmiset haluamaan sen jatkuvan edelleen.

Edistymiseen syntyy riippuvuus

Näin tapahtuu, koska pienikin aikaansaannos aktivoi aivoissamme palkitsemispiirin. Kun tämä on avattu, vapautuu kemikaaleja, jotka antavat meille mielihyvän, aikaansaamisen ja ylpeyden tunteita.

Erityisesti vapautuu dopamiinia, välittäjäainetta, joka säätelee mielihyvää ja palkitsevuuden tunteita. Dopamiini auttaa meitä myös toimimaan siihen suuntaan, joka alkuaan laukaisi sen vapautumisen.

Kyseessä on sama aine, joka saa ihmiset koukkuun uhkapeliin, nikotiiniin ja alkoholiin. Amabilen tutkimuksen perusteella ihmiset itseasiassa loivat riippuvuuden edistymiseen.

Motivaatio syntyy pienistä askelista ja edistymisen tunteesta. Siksi kannattaa pohtia, miten voimme luoda pieniä edistysaskeleita jokaiseen työpäivään.

Johda samoin itseäsi  

Nämä periaatteet pätevät myös jokaisen meistä yksityiselämässä, omissa tavoitteissamme ja pyrkimyksissämme ja omassa henkisessä kehityksessämme. Meidänkin kannattaisi pyrkiä näkemään elämässämme merkitystä ja edistymistä.

Omien henkilökohtaisten tavoitteittesi kohdalla onkin tärkeää muistaa niiden merkityksellisyys. Että ne ovat sinulle tärkeitä, ne ovat arvojesi mukaisia ja omiasi, ei muiden asettamia.

Sisäinen motivaatio syntyy siitä, että teet sitä mitä todella haluat.

Tavoitteen toteutumisen lähtökohtana on sellaisen unelman tai päämäärän muodostaminen, joka jaksaa innostaa sinua pitkään ja johon haluat panostaa.

Ja myös omalla kohdallasi on tärkeää muistaa pienten askelten voima. Suuret elämää muuttavat saavutukset tulevat päivittäisten pienten ja oikeasuuntaisten toimintojen tuloksena.

Pienistäkin teoista ja edistysaskeleista saat puhtia jatkaa ja jaksaa.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mitä menestys tarkoittaa sinulle?

Oletko menestynyt elämässäsi?

Vai oletko edes ajatellut menestystäsi? Onko se mielestäsi turhaa, elämä kun on vain laiffii?

Ja miten menestystä voi mitata, mitä se itse asiassa on?

Kenen kannalta asiaa katsotaan?

Menestykselle EI ole olemassa mitään täsmällistä määritelmää.

Menestystä voi ensinnäkin tarkastella kahdesta näkökulmasta: miten itse näet asian (sisäinen menestys) ja miten muut, ulkopuolinen maailma, julkisuus, näkevät sen (ulkoinen menestys).

Omalta kannaltasi sen ymmärtäminen, mitä menestys tarkoittaa sinulle, on tärkeintä.

Siksi meidän kaikkien pitäisi miettiä oma määrittelymme menestymiselle. Muutoin voit päätyä jahtaamaan jonkun toisen ideaa menestymisestä, joka ei lainkaan sovellu sinulle.

Lisäksi on erotettava toisistaan onnistuminen ja menestyminen.

Onnistumisen ja menestymisen ero

Onnistuminen tarkoittaa jonkun itse asetetun tavoitteen tai tarkoituksen saavuttamista.

Onnistuminen tuo yleensä mukanaan hetkellistä mielihyvää ja onnellisuutta. Kun onnistut toistuvasti, se tuo mukanaan myös menestystä.

Menestymistä kuvaa yleensä maineen, julkisuuden, rikkauden tai sosiaalisen aseman saavuttaminen

Vaikka onnistuminen useimmiten tuo mukanaan mielihyvää, menestyminen ei välttämättä takaa onnellisuutta. Menestyksellä on usein omat varjopuolensa.

Menestyksen mittaamisesta

Miten menestystä voi arvioida ja mitata?

Hyvin kapea, mutta yleinen käsitys on se, että menestys on rahaa ja mainetta. Tai että saa osakseen ihailua. Jollekin saattaa riittää menestyksen tunteeseen se, että on onnellinen tai että saa toteuttaa itseään ja unelmiaan.

Liian monet ihmiset mittaavat menestystä sillä, paljonko rahaa heillä on tai niillä ihmisillä, jotka he tuntevat. Minun mielestäni todellista menestystä pitäisi mitata sillä, miten onnellinen olet. Richard Branson

Menestyneen yrityksen voi vielä jotenkin määritellä taloudellisten lukujen avulla, vaikka menestyksen syiden määrittely voikin olla vaikeaa. Mutta miten määritellään yksittäisen ihmisen menestyminen?

Menestys, kuten monet asiat elämässä, on suhteellista ja tulkinnanvaraista. Suomessa menestyneeksi luettava urheilija, muusikko, kirjailija tai taiteilija ei välttämättä saavuta edes eurooppalaisittain menestyksen kriteerejä.

Kuuluisa ei ole välttämättä sama kuin menestynyt, jos kuuluisuus käsitetään tunnettuutena, julkisuutena.  Kuuluisuutta ja julkisuutta voi saavuttaa monella tavalla, esiintymällä Big Brotherissa tai puukottamalla ihmisiä Turun torilla. Saavutettu ”menestys” ei välttämättä ole kovin positiivista eikä pitkäaikaista.

Nykyään ihmiset eivät välttämättä edes pyri menestymää, he hakevat enemmänkin julkisuutta. Ainakin Yhdysvalloissa on saatu tämäntyyppistä tutkittua tietoa.

Ja onko 90 miljoonaa Eurojackpotista voittanut ihminen menestynyt?

Mutta Kimi Räikköstä varmaan kaikki pitävät menestyneenä.

Pari hyvää määritelmää

Kuuluisuuksien, yleisesti menestyneiksi tunnustettujen henkilöiden omia arvioita ja määritelmiä menestymisestä on runsaasti.

Niissä on kuitenkin eräs ongelmallinen ja silmiinpistävä piirre. Ne keskittyvät enemmänkin siihen, miten menestykseen päästään, ei siihen, mitä se on.

Mutta toisaalta, kuten Arthur Ashe on sanonut:

Menestys on matka, ei päämäärä. Tekeminen on usein tärkeämpää kuin lopputulos.

Yksi parhaista menestyksen määritelmistä on mielestäni:

Jos harkitset huolellisesti mitä haluat sinusta sanottavan hautajaisissasi, olet löytänyt oman määritelmäsi menestykselle. Richard R. Covey

Itse olen päätynyt seuraavantapaisiin määritelmiin:

Ulkoinen menestys: Menestys tarkoittaa oman alasi huipputason saavuttamista omien ponnistelujesi kautta. Ala voi olla mikä tahansa, missä toimit: urheilulaji, taidemuoto, politiikka, yritystoiminta. Ja vielä niin että menestyksen voi saavuttaa vaikka vain jollakin tietyllä maatieteellisellä alueella.

Sisäinen menestys: Kun ylität omat rajasi, viet tekemisesi pidemmälle kuin joskus uskoitkaan, ja saavutat jotain, mitä muutkin arvostavat, olet menestynyt.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onnistuminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Vetkuttelusta eroon spurttaamalla

Sanan ryhtymisrajoitteisuus on varmaan keksinyt ihminen, jolla oli vaikeuksia aloittaa tärkeä ja kiireellinen tehtävä, mutta ei saanut mitään aikaan ja ryhtyi miettimään mistä on kysymys.

Ryhtymisen problematiikkaan (toinen muodikas termi!) liittyvä ilmiö tunnetaan myös nimillä viivyttely, lykkääminen, vetkuttelu, jahkailu ja hienosti ilmaistuna prokrastinaatio.

Jotain tarttis tehdä, mutta mitään ei tapahdu. Tilanne lienee meille kaikille tuttu. Meillä on tavoite ja suunnitelma, mutta alkuun ei pääse. Siirrämme toistuvasti aloittamista ja keksimme erilaisia sijaistoimintoja: näpläämme puhelinta, surfaamme netissä, käymme kahvilla, juttelemme kavereiden kanssa.

Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin aloittamisen vaikeudesta.

Jokin aika sitten satuin lukemaan Merlin Mannin jutun keinosta päästä eroon vetkuttelusta.

Spurtti

Mann kutsuu menetelmää nimellä dash, spurtti tai pyrähdys.

Se on yksinkertaisesti lyhyt spurtti keskittynyttä tekemistä, jonka aikana pakotat itsesi tekemään vain viivyttelyn kohteena olevaa asiaa hyvin lyhyen ajan – ehkä vain minuutin. Kun saat aikaan pienenkin osan tarvittavaa tehtävää, saat samalla psyykattua itsesi ulos toimettomuudesta, joka on stressannut sinua.

Tekemällä vain vaatimattoman osan vastenmielistä tehtävää, olet saanut aikaan sen mitä hetki sitten pidit mahdottomana: olet päässyt alkuun. Kun tajuat, kuinka paljon ahdistusta olet kokenut päässäsi, koet suunnattoman helpotuksen tunteen ja annat itsellesi tönäyksen oikeaan suuntaan.

Voit tehdä spurtin milloin tahansa ja minkälaisessa asiassa tahansa. Ei juuri ole mitään tehtävää, jota ei voisi jakaa pienempiin osiin ja spurtattavaksi.

Tärkeintä on valita tavoite, joka on naurettavan vaatimaton. Nyt ei ole aika asettaa kunnianhimoisia tavoitteita. Sellaiset ovat todennäköisesti juuri syy vetkuttelulle.

Spurtteja on kolmenlaisia

  1. Aikaan perustuvia: valitse aika, jossa jo ehdit tehdä jotain, mutta joka on riittävän lyhyt, niin ettei se herätä masennusta. Aika voi olla minuutti, kaksi minuuttia tai kymmenen minuuttia. Käytä vaikka ajastinta apuna.
  2. Määrään perustuvia: jos se sopii tehtävän luonteeseen, voit valita määrään perustuvan spurtin (luen yhden sivun, kirjoitan viisi lausetta, kerään kaksi poisheitettävää tavaraa, teen yhden etunojapunnerruksen)
  3. Yhdistelmiä: monissa tapauksissa paras ratkaisu on yhdistelmäspurtti, jolloin teet viivyttelyn kohteena olevaa asiaa, kunnes saavutat joko aika- tai määrätavoitteesi.

Aseta tavoite, jossa et voi epäonnistua

Muista aina, että tarkoituksena on tehdä jotain, asettaa tavoite, jonka varmasti saavutat, jossa et voi epäonnistua.

Kun olet tehnyt spurtin, ja saavuttanut edistystä viivyttelyn kohteena olleessa asiassa, tapahtuu ehkä kaksi asiaa.

Edistyminen, vaikka hyvin vähäinenkin, herättää sinussa mielihyvää ja kasvattaa itsetuntoa ja motivaatiota. Ja voit myös palkita itsesi jollakin tavalla.

Ja toiseksi, kun toteat ettei se nyt niin kamalaa ollutkaan, ajattelet todennäköisesti, että tätä voisi vielä jatkaakin. Teetkin saman tien 10 punnerrusta tai luet kirjaa tunnin.

Ja aina voit ottaa toisen spurtin.

Kahden minuutin sääntö

James Clear on esittänyt samaan asiaan kahden minuutin säännön. Mitään tavoitetta ei pysty saavuttamaan kahdessa minuutissa. Mutta jokaisen tavoitteen saavuttamisen voi aloittaa kahdessa minuutissa tai nopeamminkin. Ja siinä on säännön voima.

Näitä kannattaa kokeilla. Eihän sitä muuten tiedä, mikä toimii.

Älä koskaan siirrä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä ylihuomenna. Mark Twain

Tallennettu kategorioihin Tavat, Tavoitteet, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Pitkällä iällä ja menestymisellä sama perusta: geenit ratkaisevat?

 

Pitkän iän salaisuus

Älä kuole. Näin neuvoi HS:n mukaan yhdysvaltalainen 112-vuotias Richard Overton toimittajia, jotka pyysivät häntä kertomaan pitkän iän salaisuuden.

Overtonilla oli myös muita selityksiä pitkälle iälleen: Jumalan tahto, sikarit (joita hän polttaa 12 joka päivä) ja kissojen seura.

Kun yli satavuotiaita on haastateltu ja tutkittu, on saatu mitä erilaisempia ohjeita pitkälle iälle: Hanki paljon ystäviä, ihmissuhteet, älä luota kehenkään, optimismi, pysy naimattomana, nuku, juo kylmää olutta joka päivä kello 16.

Kaikkien haastattelujen perusteella näyttää siltä, ettei satavuotiailta itseltään kannata kysyä neuvoa pitkän iän suhteen.

Myöskään tiede ole vielä täysin pystynyt asiaa ratkaisemaan. Jopa se on epäselvää, miksi vanhenemme.

Kauan luultiin esimerkiksi, että liikunta pidentää elinikää. Tämäkin on osoittautunut vääräksi.

Toistaiseksi ainoa päteväksi havaittu keino pidentää elinikäänsä on rajoittaa kalorien saantia.

Tutkimukset osoittavat, että 60 ikävuoteen asti elämän pituuteen vaikuttavat elintavat, geenien vaikutus alkaa tuntua vasta 60 ikävuoden jälkeen.

Toisten tutkimusten mukaan tilanne muuttuu noin 70-80 vuotiaana. Sen jälkeen elintapojen merkitys vähenee ja geenien rooli kasvaa. Jos on selvinnyt niin pitkälle, omaa todennäköisesti pitkäikäisen ihmisen geenit, joita eivät elintavat nujerra.

Satavuotiaiden salaisuus on siis syntymälahjaksi saaduissa geeneissä.

Kuningatar Elisabet, 92, juo lasin giniä ja Dubonnetia sitruunan ja jäiden kera ennen lounasta. Lounaan kanssa kuningatar Elisabet nauttii lasin viiniä, lounaan jälkeen martinin ja illalla lasin samppanjaa.

Hänen äitinsä, 101-vuotiaan kuolleen kuningataräiti Maryn, sanotaan juoneen giniä reippaasti koko elämänsä ajan.

Myös menestyminen on geeneistä kiinni

Myös menestymiseen on tarjolla satoja erilaisia konsteja, menetelmiä, neuvoja, tapoja. Ja aivan kuin pitkän iän kohdalla neuvot ja tavat vaihtelevat laidasta laitaan.

Mutta kuten pitkässä iässäkin, geeneillä näyttäisi olevan menestyksessä merkittävä rooli.

Nykyisen käsityksen mukaan menestyminen riippuu kolmenlaisista asioista:

  1. geeneistä, perityistä ominaisuuksista ja lahjakkuuksista,
  2. onnesta, sattumasta (esimerkiksi mihin ympäristöön, maahan, perheeseen, olosuhteisiin, jne. satuit syntymään),

ja sitten lopuksi eräistä muista asioista:

  1. kova työ, kunnianhimo, pitkäjänteisyys, tavoitetietoisuus ja tavoitteellisuus.

Näillä 3. osa-alueen tekijöillä voi korvata ja täydentää geenien sekä onnen ja sattuman osuutta.  Koskaan ei kuitenkaan pelkkä kova työ riitä menestykseen. Geenien vaikutusta ei nykytiedekään vielä pysty poistamaan.

Nobel-palkitun Daniel Kahnemanin mukaan ainoa yhteinen tekijä kaikissa menestystarinoissa on onni.

Mutta mitä enemmän tekee työtä tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti, sitä pienemmäksi onnen ja geenien osuus muuttuu.

Onneen voi kuitenkin hieman vaikuttaa omilla teoilla. Jos et jätä lottokuponkia, et voi voittaakaan!

Ja toinen vanha viisaus sanoo: Sattuma suosii valmistautunutta mieltä (Pasteur). Onnea vastaan voi jossain määrin mennä.

Mutta lähtökohtana menestymiselle näyttäisivät olevan sopivat geenit (jotka nekin ovat onnenkauppaa!) Ne eivät kuitenkaan riitä, tarvitaan myös onnea ja kovaa työtä.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onni, Työ | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Jos haluat muuttua, muuta ympäristöäsi.

Yksinkertainen esimerkki ympäristön vaikutuksesta: Kun pidän työpöytäni vieressä käsipainoja, teen ainakin silloin tällöin muutaman punnerruksen.

Olet ympäristösi tuote

Se mitä olet tänään, on monimutkainen yhdistelmä geenejä, kasvatusta, elinympäristöä, kulttuuria, ruokailutottumuksia, taloudellista tilannetta, ystäviä ja tuttavia, elintapoja ja sattumaa.

Osa on ympäristötekijöitä. Sinulla ei ole ollut vaikutusta moniin noista tekijöistä. Et valinnut maata, johon synnyit. Et valinnut perhettäsi ja siltä saamiasi perintötekijöitä etkä sitä kuinka varakas perheesi on. Etkä voi enää saada onnellista lapsuutta, jos sitä ei aikanaan ollut. Päädyit tiettyyn koulutukseen ja ammattiin ehkä täysin sattumalta ja hyvällä tai huonolla tuurilla.

Osa on omia valintojasi ja päätöksiäsi.

Mihinkään niistä, mikä on tapahtunut menneisyydessä, et enää voi vaikuttaa. Voit ehkä katua joitain valintojasi ja ottaa niistä opiksi tulevaisuudessa.

Mutta tehtyä et saa tekemättömäksi. Et ole voinut valita vanhempiasi ja saada erilaisia geenejä.

Et myös toisaalta tiedä varmasti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Suureen osaan tulevaisuuteen vaikuttavista asioista et juuri voi vaikuttaa.

Asia, jonka kuitenkin yleensä unohdamme, on että voit vaikuttaa omaan elinympäristöösi, muokata sitä, jos haluat, ja antaa sitten ympäristön muokata sinua.

Valinta-arkkitehtuuri

Jokainen meistä voi luoda oman valinta-arkkitehtuurinsa. Sillä tarkoitetaan, että voit vaikuttaa valinnoillasi omaan elinympäristöösi niin, että se auttaa sinua toimimaan paremmin haluamallasi tavalla.

Voit valita, kenen kanssa vietät aikaasi.

Voit valita, miten käytät vapaa-aikasi, minkälaisilla asioilla ympäröit itsesi.

Voit järjestää huoneesi, työtilasi, keittiösi ja muut tilasi, joissa olet ja toimit, tavoilla, jotka ohjaavat sinua parempiin valintoihin ja tapoihin.

Voit valita ja parantaa elintapojasi, ruokailutottumuksiasi ja liikuntaasi.

 ”Mitä helpompaa ihmisten on tehdä terveellisiä valintoja, sitä terveellisemmät elintavat kansalla on, ja sitä enemmän sillä on terveitä elinvuosia edessään.” Näin tiivistää ofessori Pekka Puska, THL:n entinen pääjohtaja kokemuksensa suomalaisten terveyden edistämisestä.

Kun muutat ympäristöäsi, muutat tapojasi

Yleensä uskotaan, että hyvät tavat ovat tulosta tahdonvoimasta, motivaatiosta ja itsekurista. Mutta tutkimukset viittaavat siihen, että ympäristöllä on tärkeä rooli käyttäytymisen ja toiminnan ohjaamisessa. Tahdonvoima ja motivaatio pelkästään riittävät vain harvoin.

Kun muutat ympäristöäsi, muutat samalla käyttäytymistäsi, toimintaasi ja tapojasi.

Tapojen muuttaminen on harvoin helppoa.  Ympäristön ja olosuhteiden muokkaaminen muutosta helpottavaan suuntaan lisää merkittävästi onnistumismahdollisuuksia.

Et tietenkään pysty kontrolloimaan kaikkea ympäristössäsi, mutta riittävästi muutoksen aikaansaamiseen.

Stanfordin yliopiston tutkijan B.J. Fogg  mukaan: On vain kolme asiaa voi muuttaa tapoja pysyvästi: 1. saada epifania (jumalallinen oivallus, esimerkiksi jonkun kriisin kautta), 2. muuttaa ympäristöään ja 3. ottaa hyvin pieniä askelia

Vaihtoehto 1. on hyvin vaikeaa, se onnistuu vain, jos sinulla on yliluonnollisia kykyjä. Jäljelle jäävät vain vaihtoehdot 2 ja 3, jotka molemmat toimivat, parhaiten vielä yhdessä.

Kun luot uusia, parempia tapoja, nämä uuden tapasi muokkaavat sinua.

Jokainen asia elinympäristössäsi toimii ärsykkeenä tietylle käyttäytymiselle ja mielialalle, ja juuri siten tavat syntyvät ja toimivat.

Siksi kannattaa tarkkaan huomioida jokainen pienikin asia ympäristössäsi ja minkälaista käyttäytymistä se tuottaa. Jos se ei ole positiivista, muuta se.

Tallennettu kategorioihin Tavat | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Väärässä olemisen taito

Olla-verpin taivutus pohjalaasittaan: Moon oikias, soot vääräs, soon kans vääräs. Moomma oikias, tootta vääräs, noon aivam mettäs! (yle)

Olemme varmaan kaikki, ainakin vähän, pohjalaisia tässä suhteessa. Tunnemme usein olevamme oikeassa.

Mutta haluatko olla aina oikeassa? Se ei kannata, eikä se ei ole mahdollista. Ja myös väärässä olemisella on omat hyvät puolensa.

Ja muista, että besserwissereistä ei yleensä pidetä. Jatkuva ”oikeassa” oleminen herättää yleensä negatiivisia tunteita toisissa ihmisissä.

Väärässä olemisen taito

Miksi väärässä oleminen on hyväksi?

Väärässä oleminen, erehtyminen ja epäonnistuminen ovat olennaisia osia siitä, miten opimme ja kehitymme.

Et voi olla heti oikeassa mistä tahansa. Tie oikeassa olemiseen kulkee väärässä olemisen kautta. Missä tahansa asiassa ensimmäinen näkemyksemme tai yrityksemme on parhaimmillaankin osittain väärä.

Anna itsellesi lupa olla väärässä. Ja laajenna tämä lupa koskemaan myös muita. Tämä ei tarkoita, että hylkäisit aikeesi saada asiat oikein. Se tarkoittaa vain sen hyväksymistä, ettet todennäköisesti onnistu siinä heti ensimmäisellä kertaa.

Jos olet oikeassa, älä ylpeile sillä, vaan muista että se on vain väliaikaista, huomenna voit jo olla väärässä.

Jos olet väärässä, älä murehdi, vaan ole tyytyväinen, sillä olet oppinut jotain, ja huomenna olet oikeassa.

Ja muista, että se mikä on oikea ja väärä muuttuu ajan mittaan.

Tunnetun ekonomistin J.M. Keynesin sanotaan todenneen: ”Kun tosiasiat muuttuvat, muutan mieltäni. Mitä sinä teet? ”

Oletko kirjanpitäjäainesta?

Jos haluat olla oikeassa koko ajan, ryhdy kirjanpitäjäksi. Kaikkien muiden, olemme sitten yrittäjiä, IT-ammattilaisia, opettajia, konsultteja, täytyy vain totuttautua olemaan väärässä aika ajoin.

Kaikkein tuhoisimmat vaikutukset oikeassa olemisesta olen nähnyt yritystoiminnassa. Kun yrittäjä tai toimitusjohtaja pitää itsepintaisesti kiinni oikeaksi uskomistaan, mutta vääristä olettamuksista, voi tuloksena olla jopa yrityksen konkurssi.

Monen hyvän johtajan tunnusmerkki on, että hän on luopunut yrittämästä olla aina oikeassa. Hän ei välitä kenen idea on, kunhan se tuo parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Ajattelun harhat

Väärässä olemista ruokkivat ja ylläpitävät monet ajattelun harhat, esimerkiksi vahvistusharha. Sen vallassa oleva ihminen etsii ja hyväksyy vain sellaisia ajatuksia ja tosiasioita, jotka tukevat hänen nykyistä uskomustaan. Kaikki oman ajattelutavan kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet ja tosiasiat sivuutetaan. Ihminen elää omassa kuplassaan.

Mitä tehdä?

Koska oikeassa oleminen on vaikeaa, on parasta unohtaa se kokonaan, ja keskittyä vain olemaan vähemmän väärässä.

Kannattaa välttää ehdottomuutta.

Kathryn Schulz  on kirjoittanut kirjan väärässä olemisesta. Siinä hän on todennut:

”Kaikista asioita, joissa olemme väärässä, ajatus omasta erehtymättömyydestä on listan huipulla. Se on perusvirhe: olemme väärässä siitä, mitä tarkoittaa olla väärässä. Se on kaukana älyllisestä vajavuudesta, kyky erehtyä on välttämätön ihmisen ajattelulle. Se on myös kaukana moraalisesta viasta, se on erottamaton osa kaikkein inhimillisimpiä ominaisuuksiamme: empatia, optimismi, mielikuvitus, vakaumus ja rohkeus. Ja se on olennainen osa sitä, miten opimme ja muutumme. Kiitos erehtymisen pystymme korjaamaan ymmärrystä itsestämme ja kehittämään ajatuksiamme maailmasta.

Kolme eläköön huutoa väärässä olemiselle ja kultainen mitali siitä, että myöntää sen.”

 

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti