Halo vaikutus: Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää

halo

On sanottu, että Apple on kuin uskonto. Apple, sen tuotteet ja Steve Jobs eivät ole enää järjen, vaan uskon asia.

Se sädekehä, halo, jonka Steve Jobs loi Applen tuotteille, on kääntänyt asiakkaat lähes uskonnollisiksi seuraajiksi.

Halo vaikutuksella tarkoitetaan taipumusta tehdä pitkälle meneviä päätelmiä yhden henkilön, ominaisuuden tai yleisvaikutelman perusteella. Se on yksi monista ajattelumme harhoista.

Jos pidät jostakin ihmisestä, olet taipuvainen uskomaan, mitä hän sanoo asiasta kuin asiasta.  Samoin uskot tuntemaasi ihmistä helpommin kuin jotain aivan vierasta.

Apple on mainio esimerkki halo vaikutuksen tehosta. Sitä käyttävät kaikki markkinoijat ja mainostajat. Pertti Karppinen mainostaa VitaeProta, Roger Federer Rolexia, Tiger Woods Nikea, jne.

Sama pätee politiikassa. Jos Timo Soinin esiintyminen ja sutkaukset viihdyttävät sinua, voit päätyä äänestämään perussuomalaisia, vaikka et ehkä heidän politiikastaan paljon perusta. Puolueiden keulakuvilla on nykyajan some-maailmassa suuri merkitys (halo vaikutus).

Yksi merkittävä vaikutelma leviää kaikkiin muihin asiasta tai henkilöstä tehtäviin arviointeihin.

Halo vaikutus tuntuu myös rekrytoinnissa. Jos pidät valittavana olevan henkilön ulkonäöstä ja käyttäytymisestä, hänen työn kannalta tärkeämmät ominaisuutensa ja kykynsä voivat ehkä jäädä vähemmälle huomiolle. Tutkimusten mukaan pitkä ihminen saa enemmän arvostusta – ja joidenkin tilastojen perusteella myös palkkaa.

Lapset synnyttävät meissä yleensä positiivisia tunteita. Siksi heitä käytetään mainoksissa yleisesti ”rekvisiittana” myymään tuotteita, joiden kanssa lapsilla ei juuri ole tekemistä. Saadaan aikaan positiivinen halo vaikutus.

Halo vaikutus näkyy myös yritysten arvioinnissa.

Ajattele yritystä, jolla menee hyvin, myynti kasvaa, tulos on huippuluokkaa ja pörssikurssi nousee jyrkästi (esimerkiksi Nokia 2000-luvun alussa). Taipumus on päätellä, että yrityksellä on hieno strategia, visionäärinen johto, innostuneet työntekijät, erinomainen asiakassuuntautuneisuus, vireä yrityskulttuuri ja niin edelleen. Mutta kun sama yritys kohtaa ongelmia, jos myynti putoaa ja tulokset huononevat, ihmiset päättelevät nopeasti, että yrityksen strategia oli väärä, se laiminlöi asiakkaansa, sen kulttuuri mureni, ja niin edespäin. Itseasiassa mikään näistä ei ehkä ole muuttunut kovin paljon, jos lainkaan. Ennemminkin yrityksen menestys, huono tai hyvä, luo yleisvaikutelman, halo vaikutuksen, joka määrittelee, miten miellämme sen strategian, johtajat, henkilöstön, kulttuurin ja muut tekijät.

Miltei kaikki hyvin menestyvät yritykset taantuvat ajan mittaan. Ajatus kestävän menestyksen mallista on houkutteleva, mutta se ei ole realistinen.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin ajattelu, onnistuminen, psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Optimismi on harhaa

optimism

Oletko keskimääräistä parempi ajamaan autoa? Minä tiedän olevani. Todennäköisesti 90 % ihmisistä ajattelee myös niin. Tämä on nimittäin hyvin dokumentoitu ilmiö, mikä tunnetaan nimellä ”keskimääräistä parempi”- harha. Se on osa optimismin psykologiaa.

Daniel Kahnemanin mukaan (Ajattelu, nopeasti ja hitaasti) ”ihmisillä on taipumus olla ylioptimistisia suhteellisesta asemastaan asioissa, jotka he tekevät kohtuullisen hyvin.”  Optimismi voi muuttua vaaralliseksi ylioptimismiksi, optimismi-harhaksi.

On selvää, että kaikki jotka haluavat menestyä, joutuvat ottamaan riskiä.  Vain harva pääsee huipulle millä tahansa alueella: urheilussa, yritystoiminnassa, tieteessä, taiteessa, ammatissa.

Optimismi riskinotossa on tärkeä osa menestymistä. Se auttaa ratkaisevasti esimerkiksi kestämään vastaantulevat ongelmat ja vastoinkäymiset.

Mutta täydellinen optimismi-harha voi olla vahingollinen. Useimmat meistä pitävät maailmaa parempana kuin se todella on, ominaisuuksiamme parempina kuin ne todella ovat ja asettamiamme tavoitteita helpommin saavutettavina kuin ne todellisuudessa ovat. Meillä on myös taipumus yliarvioida kykyämme ennustaa tulevaisuutta, mikä lisää liiallista itseluottamusta.

Epäonnistuminen ei ehkä ole vaihtoehtona aloittavan yrittäjän mielessä, vaikka todellisuudessa se on aika tavallista. Tämä harhakuvitelma on tarpeen, koska vain osa yrityksistä (toimialasta riippuen, mutta keskimäärin ehkä 50 %) on hengissä viiden vuoden kuluttua.

Kahneman on sanonut, että ”optimismi on laajalle levinnyttä, itsepintaista ja kalliiksi käyvää”.

On ehkä yllättävää ajatella, että yritystoiminta, ja erityisesti uusien yritysten perustaminen, perustuu pitkälti juuri optimismi-harhaan. Voisi melkein sanoa, että koko liike-elämä pohjautuu tietyllä tavalla tähän harhaan. Aika paljon talouden kehittymisestä on tämän optimismin varassa.

Ovatko ihmiset sitten tulossa realistisemmiksi? Ainakin yrityksiä perustetaan aikaisempaa vähemmän.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin onnistuminen, psykologia, Talous | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kannattaako selfhelp-kirjoja lukea?

selfhelpbooks

Selfhelp-kirjat (oma-apu- , elämäntaito-, bisneskirjat) ovat suosittuja kautta maailman. Menestyneimmät yltävät miljoonapainoksiin. Ihmiset pitävät niistä, hakevat niistä neuvoja, ohjeita ja uusia ajatuksia.

Mutta kannattaako niitä lukea? Ovatko kirjat hyödyllisiä vai onko kysymys huuhaasta, jolla petetään hyväuskoisia?

Itseasiassa jokainen kirja on selfhelp-kirja. Jokaisesta kirjasta voi oppia jotain, mikä auttaa elämään parempaa, onnellisempaa tai menestyvämpää elämää.

Kirjoissa on eroja. Kun luet dekkaria, et yleensä etsikään tietoa, millä parannat maailmaa tai itseäsi. Dekkareita luetaan virkistykseksi tai ajankuluksi. Mutta kyllä hyvistä dekkareistakin löytyy ajatuksia liikkeelle saavia tekstejä.

Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan kannata lukea. Elämä on lyhyt, ja jokainen hetki jonka käyttää lukemiseen, on pois muusta tekemisestä. Tekeminen on ajattelun lisäksi se mikä vie kirjoista saadun tiedon käytäntöön.

Varsinaiset selfhelp-kirjat ovat tiivistettyä tekstiä itsensä kehittämiseen tarkoitetuista asioista.  Ne ovat kuin keittokirjoja, niissä on valmiita, kirjoittajan ja muiden kokemuksista koottuja reseptejä itsensä kehittämiseen liittyvistä osa-aluista.

Se, saatko selfhelp-kirjallisuudesta hyötyä, riippuu siitä, kuinka luet sitä. Hyöty ei tule automaattisesti vain kirjan lukemalla. Hyötyä saat vasta, kun luet kirjan ajan kanssa, teet muistiinpanoja, suoritat ehkä kirjan harjoitustehtäviä ja ennen kaikkea siitä, että alat soveltaa kirjan sisältöä omiin (tai yrityksesi) asioihin.

Vastaus otsikon kysymykseen on: Kannattaa lukea. Aivan kuten tunnettu sijoittaja Charlie Munger on sanonut: ”Niin kauan kuin minulla on kirja kädessäni, en tunne haaskaavani aikaa”.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin ajattelu | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Yksi asia kerrallaan

multi-task

Nopein ja tehokkain tapa tehdä monta asiaa on tehdä ne yksi kerrallaan.  Monen asian teko samanaikaisesti on useimmiten hyvä keino tyriä useampi kuin yksi asia kerralla.

Ihmisen aivot eivät pysty käsittelemään kovin montaa asiaa yhtä aikaa, vaan ne siirtyilevät hätäisesti eri tehtävien välillä. Se vaatii aivoilta huomattavasti enemmän aikaa verrattuna siihen, että asiat tehtäisiin yksi kerrallaan.

On joitakin asioita ja ammatteja, joissa monen asian teko samanaikaisesti on tarpeen ja mahdollista. Esimerkiksi ravintolakokki ja monen lapsen kotiäiti ovat tottuneet hoitamaan hyvinkin monia asioita yhtä aikaa.

Ihmisen yrittäessä keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa aivot ylikuormittuvat. Esimerkiksi autolla ajaminen ja puhelimessa puhuminen (puhumattakaan tekstiviestin lähettämisestä), aiheuttavat ongelmia, sillä molemmat vaativat saman aivo-osan toimintaa. Tuloksena aivot yksinkertaisesti hidastuvat.

Joka kerta kun siirryt toiseen tehtävään, menetät aikaa. Sinun pitää joka kerta uudestaan palauttaa mieleen toisen tehtävän ydinasiat ja samalla unohtaa edellinen tehtävä. Täyden keskittymisen palauttaminen uuteen asiaan vie siksi aina aikaa.

Itse asiassa kysymys ei yleensä olekaan usean asian tekemisestä yhtä aikaa, vaan tekemisen siirtelemisestä nopeasti asiasta toiseen.

Vain yhtä asiaa voi tehdä kerralla, mutta monien asioiden tekemistä voi välttää samanaikaisesti. Tai kuten Steven Jobs on sanonut: Ihmiset luulevat, että keskittyminen tarkoittaa, että sanoo Kyllä asialle, johon pitää kiinnittää huomio. Mutta sitä se ollenkaan tarkoita. Se tarkoittaa, että sanoo Ei sadoille muille hyville asioille, mitä on olemassa.

Keskittyminen yhteen asiaan kerralla tuo paljon hyötyjä:

  1. Se säästää paljon aikaasi
  2. Saavutat parempia tuloksia
  3. Pystyt tekemään useampia tehtävä
  4. Et turhaudu keskeneräisistä tehtävistä
  5. Olet tyytyväisempi siihen mitä teet

Tee useita asioita missä voit, vaihda tehtävää, jos on pakko ja keskity yhteen asiaan niin paljon kuin mahdollista parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin ajattelu, psykologia | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Miksi projektit epäonnistuvat?

                ”Tämä tuli täytenä yllätyksenä”, toistelivat poliitikot, virkamiehet ja metron                         rakentamisesta vastaavan Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen.

Projektin epäonnistuminen ei ole harvinaista. Harvinaista on paremminkin projektin onnistuminen. Yritystoiminnassa hankkeiden epäonnistumiset ovat normaalia, ne ovat oikeastaan kehittymisen yksi puoli. Esimerkiksi uusista markkinoille tuotavista kuluttajatuotteista onnistuu vain muutama prosentti.

Myös julkisen hallinnon parissa epäonnistuneet projektit ovat tavanomaisia. Tänä vuonna tuli julkisuuteen LänsiMetron ongelmat ja avaamisen viivästyminen viime hetkellä usealla kuukaudella.

Epäonnistumisten pitkä lista

Epäonnistuneiden projektien luettelo on pitkä. Otetaan vain kolme esimerkkiä. Olkiluodon voimalan piti valmistua vuonna 2009 ja maksaa 3.4 miljardia euroa. Nyt odotettu valmistumisaika on 2018 ja kustannukset ehkä 8-9 miljardia euroa.

Euroopassa viime vuosien suurimpia epäonnistumisia on Berliinin uusi lentokenttä. Se on nyt myöhässä neljä vuotta, eikä valmistumisajankohtaa vielä tiedetä.

Sydneyn oopperataloa on pidetty yhtenä historian epäonnistuneimmista rakennusprojekteista. Rakentaminen alkoi vuonna 1959. Sen piti kestää neljä vuotta ja maksaa 7 miljoonaa AUS dollaria. Rakentaminen kesti 14 vuotta ja maksoi 102 miljoonaa AUS dollaria.

Syyt

Syyt projektien epäonnistumisiin ovat tietysti moninaisia.

Mutta harvemmin projektin epäonnistumisen syitä käsiteltäessä tulee esiin sattuma tai onni.

Sattuman merkitystä suunnitelmien toteutumisessa ovat käsitelleet mm. Kahneman ja Taleb eri teoksissaan.

Talebin mukaan suunnitelmat epäonnistuvat syystä, jota hän kutsuu tunneloitumiseksi (tunnelinäkö). Se tarkoittaa, että suunnitelman itsensä ulkopuolella olevat epävarmuuden lähteet jätetään huomioimatta. Kaikella odottamattomalla on yksipuolinen, yleensä negatiivinen, vaikutus projektiin.

Kahneman tuo esiin suunnitteluharhan. Se kuvaa suunnitelman ja todellisuuden välistä eroa.  Suunnittelu perustuu siihen, että kaikki menee hyvin, niin kuin on suunniteltu. Kyseessä on optimistinen vinoutuma. Näin tapahtuu, vaikka suunnittelijat tietävät, että vastaava projekti on menneisyydessä vienyt enemmän aikaa kuin oli suunniteltu. Tämä koskee myös projektin kustannuksia ja saavutettavia hyötyjä (jotka aliarvioidaan).

Miten voisi korjata

Kahnemanin mukaan on olemassa keino torjua suunnitteluharhan toteutumista ja projektien epäonnistumista:

  • ensin määritellään projektin tyyppi, viiteluokka (esim. metrolinjan rakentaminen)
  • sitten hankitaan tilastoja viiteluokan toteutuneista tuloksista, aika, kustannukset, jne. (muut kaupungit)
  • niiden pohjalta määritellään perustaso ennusteelle ja tavoitteille
  • perustasoa korjataan oman projektin luonteen, olosuhteiden ja erityispiirteiden mukaisesti

Kahneman oli itse mukana eräässä projektissa, jossa tätä menettelyä käytettiin projektin jo käynnistyttyä. Kun tuloksen saatiin, todettiin, että aluksi tehdyt suunnitelmat olivat olleet aivan liian optimistisia. Projekti päätettiin saman tien lopettaa.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Bisnes, onnistuminen, Uncategorized | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Onko se mitä näet kaikki mitä on ?

Miro

Tapaat jonkin ihmisen ensimmäistä kertaa. Rekisteröit henkilöstä noin 11 erilaista asiaa ja muodostat niiden avulla ensivaikutelman noin seitsemässä sekunnissa.

Ensivaikutelmalla on suuri ja pitkäaikainen vaikutus ja sitä on vaikeaa muuttaa. Et koskaan saa toista tilaisuutta tehdä ensivaikutelmaa.

Valitettavasti ensivaikutelma johtaa usein harhaan. Vaikutelma ei ole todellisuus.

Daniel Kahneman, psykologi ja taloustieteen nobelisti, on kuvannut ihmismielen harhataipumusta lyhenteellä WYSIATI: what you see is all there is eli se mitä näet on kaikki mitä on.

Kahneman jakaa ajattelun kahteen alueeseen: automaattinen, nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen alue sekä hitaampi, harkitsevampi ja loogisempi alue. Etenkin toimiessaan automaattisen reagoinnin varassa ihmisen käsitykset ovat alttiita tiedollisille harhoille.

WYSIATI

WYSIATI tapahtuu, koska mielleyhtymiin perustuva muisti rakentaa nopeasti ja automaattisesti parhaan mahdollisen tarinan saatavilla olevasta informaatiosta. Me emme ole hyviä arvioimaan todisteiden laatua ja määrää. Mieluummin meillä on taipumus etsiä johdonmukaista tarinaa. WYSIATIn ja mielleyhtymien yhdistelmä (etsimme tosiasioita jotka yhdessä pyrkivät muodostamaan selityksen johdonmukaisen tarinan muodossa) tekee meidät taipuvaiseksi uskomaan tarinoita, jotka itse rakennamme.

Tämä tulee esiin esimerkiksi tavatessamme ensikertaa meille vieraan henkilön. Muutamista ulkoisista piirteistä ja sanoista rakennamme mielessämme ”täydellisen” kuvan, tarinan, ihmisestä ja hänen ominaisuuksistaan. Ensivaikutelmaa on vaikea jälkikäteen syrjäyttää, vaikka se olisi täysin väärä.

Tarinaharha

Jos se on hyvä tarina, uskomme siihen. On paradoksaalista, että on helpompi rakentaa johdonmukainen tarina, kun tiedät vähän, kun on vain muutamia palasia sovitettavaksi palapeliin. Meitä lohduttava uskomus, että maailmassa on järkeä, lepää varmalla pohjalla: meidän miltei rajoittamaton kykymme jättää huomiotta tietämättömyytemme.

WYSIATI liittyy ns. tarinaharhaan: mitä parempi, mieleenpainuvampi ja enemmän tunteisiin vetoava tarina on (riippumatta tosiasioista), sitä paremmin se uskotaan.

Pystytkö kouluttamaan itsesi sanomaan: Hetkinen, mitä muuta tietoa on olemassa, jota minulla nyt ei ole?

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, ajattelu | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tappion välttely

Tappiovoitto

 

 

 

 

Paha on vahvempaa kuin hyvä.

Panemme tappioille enemmän painoa kuin arvostamme voittoja. Sadan euron menettäminen lohkaisee onnellisuudesta suuremman palan kuin se lisääntyy, jos saat sata euroa. Tutkimusten mukaan tappio kirvelee tunnetasolla noin kaksi kertaa niin paljon kuin vastaavankokoinen voitto riemastuttaa.

Pelko jonkin menettämisestä motivoi ihmisiä voimakkaammin kuin ajatus siitä, että voittaa jotain samanarvoista. Joku miljonääri voi tuskastua kadottaessaan sadan euron setelin, kun samaan aikaan hänen pörssisijoitustensa arvo voi nousta minuutissa saman verran.

Tappion tunne syntyy myös, kun tavoitetta ei saavuteta ja tavoitteen ylittäminen on voitto. Nämä kaksi motiivia eivät ole yhtä vahvoja. Tavoitteen saavuttamisessa epäonnistumisen välttely on paljon vahvempaa kuin halu ylittää tavoite.

Tappion välttelyä esiintyy kaikilla elämän osa-alueilla, vaikka emme sitä välttämättä tiedosta. Sitä esiintyy ihmisten arkielämässä, yritystoiminnassa ja pörssisijoittamisessa.

Tappio merkitsee enemmän kuin saamatta jäänyt voitto.

Tappion välttelyn logiikka pätee myös urheilussa. Tästä kertoo mm. eräs golfin piirissä tehty tutkimus. Siinä analysoitiin yli 2,5 miljoonaa puttia.

Pelaajalle birdie (väylän ihannetuloksen eli parin alittaminen yhdellä lyönnillä) on voitto ja bogey (parin ylittäminen yhdellä lyönnillä) on tappio. Tutkimuksessa verrattiin kahta tilannetta, joissa pelaaja saattoi olla viheriöllä: puttaus parin tekemiseksi (bogeyn välttämiseksi) ja puttaus birdien saavuttamiseksi. Jos puttaa par-putin ohi, tulee bogey, eli kyseessä on tappio. Mutta jos puttaa birdie-putin ohi, kyseessä on saamatta jäänyt voitto, ei niinkään tappio.  Tutkijat päättelivät tappion välttelystä, että pelaajat yrittävät kovemmin putatessaan paria (välttääkseen bogeyn) kuin putatessaan birdieä.

Tutkimus, johon osallistui suuri joukko ammattilaisgolfaajia (mm. Tiger Woods), osoitti teorian olevan oikeassa. Putin helppoudesta tai vaikeudesta riippumatta jokaisella etäisyydellä reiästä pelaajat onnistuivat paremmin putatessaan paria kuin birdieä. Ero ei ollut suuri mutta merkittävä, 3,6 %. Esimerkiksi jos Tiger Woods olisi parhaimpina vuosinaan onnistunut birdie-puteissa yhtä hyvin kuin par-puteissa, hänen keskimääräinen tuloksensa turnauksessa olisi parantunut yhdellä lyönnillä.

PS.  Onnistumisen taito on kesälaitumilla elokuun alkupuolelle saakka. Toivotan kaikille lukijoille oikein aurinkoista, lämmintä ja onnistunutta kesää!

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin golf, onnistuminen, psykologia, sijoittamijnen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

35 000 valintaa päivässä

steve-jobs1

Aikuinen ihminen tekee joka päivä tuhansia päätöksiä ja valintoja. Eri lähteiden mukaan erillisten päätösten määrä vaihtelee muutamasta tuhannesta aina 35 000 saakka.

Esimerkiksi ruokaan liittyviä päätöksiä tehdään erään tutkimuksen mukaan keskimäärin 226 kappaletta yhden päivän aikana. Pelkästään yhden automatkan aikana kuljettaja joutuu tekemään valintoja satoja tai (matkan pituudesta riippuen) tuhansia kertoja.

Tietoisen mielen kapasiteetti ei riitä käsittelemään tällaisia määriä valintoja. Ajattelu ja päätöksen pohtiminen kuluttaa energiaa. Ja lisäksi tietoinen mieli on laiska. Suurin osa päätöksistä ja valinnoista tehdäänkin alitajuisella tasolla, ilman että ihminen kiinnittää niihin sen suurempaa huomiota. Mutta myös tietoisen mielen tasolla tehtävien valintojen määrä on suuri. Yhden arvion mukaan tietoisten, pohdintaa vaativien päätösten määrä päivässä on kuitenkin vain keskimäärin 70. Kun kyseessä on tärkeä päätös, kannattaa se tehdä faktapohjalta, eri näkökantoja huolellisesti punniten.

Tietoisen mielen kapasiteetti on rajallinen. Siksi se kannattaa kohdistaa mahdollisimman paljon todella tärkeisiin asioihin. Steve Jobsin kerrotaan päätyneen käyttämään aina samanlaista vaatekertaa (musta poolopaita, siniset farkut), jotta hänen ei tarvitsisi uhrata aikaa ja energiaa pukeutumisen miettimiseen.

Samalla tavalla henkistä energiaa on mahdollista vapauttaa monissa muissakin valinnoissa eliminoimalla, yksinkertaistamalla ja automatisoimalla.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin psykologia | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Aina ei voi voittaa

icehockeywm

Suomi ei voittanut kultaa jääkiekon MM-kisoissa Moskovassa. Tuloksena oli hopeaa, jälleen, nyt jo kahdeksannen kerran. Mestaruuksia Suomella on kaksi. Vuodesta 1992 lähtien, jolloin Suomi voitti ensimmäisen MM-mitalinsa (hopean!), mitaleja on tullut yhteensä 13.

Suomen voittoprosentti MM-kisojen loppuotteluissa on 20 %. Kun tarkastellaan aikaa vuodesta 1992 lähtien, ovat muiden mestaruuksia voittaneiden maiden voittoprosentit loppuotteluissa: Tsekki 85,7 % (6 mestaruutta), Kanada 63,6 % (7), Venäjä 62,5 % (5), Ruotsi 40 % (4) ja Slovakia 33,3, % (1).

Miksi Suomi ei pärjää loppuotteluissa?

Mistä voisi johtua Suomen heikko menestys loppuotteluissa. Selityksiä on ainakin kolme:

  1. Suomi on alkulohko- ja pudotuspeleissä onnistunut pelaamaan yli normaalin tasonsa, mutta loppuottelussa on tasoero tullut esiin.
  2. Suomi on loppuottelussa pelannut alle normaalin tasonsa, epäonnistunut fyysisesti, henkisesti ja/tai taktisesti ja hävinnyt ratkaisevan ottelun.
  3. Kyseessä on sattuma, tilastollinen vaihtelu

Jatkossa menee paremmin?

Jos kysymys on tilastollisesta vaihtelusta, on odotettavissa, että seuraavien 20 vuoden aikana tapahtuu ns. paluu keskiarvoon. Paluu keskiarvoon tarkoittaa, että sattumanvaraisilla asioilla on taipumus tasoittua ajan mittaan. Se tarkoittaisi tällöin myös sitä, että Suomi tulee jatkossa voittamaan aikaisempaa enemmän mestaruuksia päästessään loppuotteluun.

Mutta onko tämä oikea selitys? Sen tulevaisuus ehkä näyttää.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin onnistuminen, urheilu | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Onnen osuus sijoittamisessa. Et voi voittaa markkinoita.

dice-investment

Talouden Nobel palkinnon voittaneelta Daniel Kahnemanilta kysyttiin, mikä on hänen suosikkikaavansa. Hän tarjosi kaavoja:

Menestyminen = taito + onni

Suuri menestyminen = vähän enemmän taitoa + paljon enemmän onnea

Nämä kaavat kuvaavat tärkeää teemaa Kahnemanin kirjassa ”Ajattelu, nopeasti ja hitaasti”. Hänen mukaansa onnen osuus on erittäin suuri kaikissa menestystarinoissa.

Riskinä omien kykyjen yliarviointi

Kahnemanin mielestä suurin osa tavallisistakin sijoittajista ajattelee: ” Markkinoiden voittaminen on hyvin vaikeaa ja useimmat sijoittajat eivät siihen pysty. Olen kuitenkin varma, että minä voin voittaa markkinat, kaikesta huolimatta. Tiedän, että olen keskimääräistä parempi ja olen melko varma, että sijoitussaavutukseni tulevat tukemaan tätä, jos laskisin ne kaikki yhteen”.

Sijoittajille on suuri haaste erottaa taito ja onni. Suurin osa sijoittajista harvoin tunnustaa onnen näyttelevän minkäänlaista osaa, ennen kuin heille tulee huono vuosi.

Meillä kaikilla – oli kysymys sitten Warren Buffettista tai tavallisesta kadunmiessijoittajasta – on taipumus yliarvioida omia sijoittajan kykyjämme, samalla kun olemme erittäin päteviä arvostelemaan muiden heikkouksia. Tämän yksinkertaisen näkemyksen tajuaminen yksistään voi parantaa merkittävästi sijoittajan saavutuksia.

Nöyryys ei ole vain ihailtava persoonallinen piirre – se voi pelastaa myös rahasi.  Kirjassaan Kahneman tuo esiin näkemyksiä sijoittamisesta.

Liian usein me luotamme intuitioomme ja rutiinimaiseen ajatteluun tehdessämme suuria päätöksiä.  Meidän pitäisi todellisuudessa hidastaa ja analysoida enemmän. Tämä on erityisesti totta niiden sijoittajien kohdalla, jotka ovat nopeita luottamaan näppituntumaan ja yliarvioimaan kykynsä, kun kyseessä on päätöksenteko tietyn osakkeen myynnistä tai ostosta.

Kaksi tapaa ajatella

Kahneman auttaa meitä ymmärtämään ajatteluprosessejamme käyttämällä viitekehystä, johon sisältyy Järjestelmä 1 ajattelua ja Järjestelmä 2 ajattelua.  Järjestelmä 1 toimii automaattisesti ja nopeasti ”ilman tai hyvin vähäisellä ponnistelulla ja ilman tietoista kontrollia”. Järjestelmä 2 toisaalta ”kohdentaa huomion vaivannäköä vaativiin henkisiin toimintoihin, joita tilanne vaatii”. Järjestelmä 1 on nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen. Järjestelmä 2 on hitaampi, harkitsevampi ja loogisempi.

Sijoittajien (ja itse asiassa kaikkien muidenkin) on hyvin tärkeää ymmärtää, että Järjestelmä 1 on meidän perusajattelutapamme, ja se voi olla ”kuin kone jolla hypätään johtopäätöksiin.” Tämän tietämisen pitäisi rohkaista sinua yrittämään siirtymistä Järjestelmään 2, kun olet vaikean päätöksen edessä.

Kahneman on skeptinen sen suhteen, pystyykö tavallinen sijoittaja voittamaan markkinat. Statistiikan ja talouden pitkäaikaisena tutkijana (ja talouden Nobel voittajana) hän viittaa 50 vuoden tutkimukseen, jonka mukaan ”osakkeiden valinta on enemmän nopanheittoa kuin pokerin pelaamista.”

Miksi yrittää voittaa markkinoita?

Mutta miksi yrittää voittaa markkinoita? Sijoittajilta, jopa kokeneilta, jää huomaamatta se tosiasia, että pelkkä markkinoiden mukainen kehitys olisi useimmille riittävä.  Historiallisesti osakkeet ovat tuottaneet vuodessa keskimäärin kymmenisen prosenttia.  Sijoittamalla passiiviseen osakeindeksiin 10 000 euroa saa tuoton, joka 20 vuodessa kasvattaa sijoituksen 50–60 000 euroksi. Vaikka inflaatiokin otetaan huomioon, on tuotto erinomainen.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin onnistuminen, psykologia, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti