Työholismia tai työn imua, loma on aina tarpeen

Oletko työholisti?   Tarvitset lomaa.

Tunnetko olosi syylliseksi, jos et tee koko ajan jotain hyödyllistä? Hoidatko jatkuvasti työasioita vapaa-ajallakin?

Vaikka menestyminen edellyttääkin kovaa työtä, on sinun kuitenkin syytä muistaa, että rajansa kaikella.

Pitkään jatkuva kova ja vaativa työ tyhjentää ihmisen energiavaraston. Tämä koskee sekä fyysisesti että henkisesti rasittavaa työtä.

Viihdytkö työssäsi? Tarvitset silti lomaa.

Myös sinä, joka tunnet ”työn imua”, eli viihdyt työssäsi ja tunnet saavasi siitä sisältöä elämään, tarvitset välillä taukoja ja lepoa.

Energiavarastoa tyhjentävät kaikki ruumiilliset ja henkiset ponnistukset, työ, raskaat harrastukset, stressi, ihmissuhdeongelmat.

Jos varastoja ei täydennetä riittävästi, ihminen alkaa oireilla: kovaa stressiä, masennusta, mielen ongelmia, fyysisiä oireita ja sairautta.

Siksi tarvitaan säännönmukaisesti taukoja ja lomia. Vaikka tauottoman työnteon kanssa pystyisi elämään, jatkuvalla ponnistelulla saattaa olla pitkäaikaisia vaikutuksia terveydelle.

Tauot lisäävät työtehoa

Tauot ovat hyväksi terveydelle, mutta ne myös lisäävät tutkimusten mukaan työtehoa. Säännölliset, pitkähköt tauot voivat taata tehokkuuden työssä.

Eräässä tutkimuksessa todettiin, että tehokkaimmat työntekijät tekevät työtä 52 minuuttia ennen kuin pitävät 17 minuutin tauon.

Samoin on todettu, että monet erilaiset taukotyypit lisäävät työn tehokkuutta. Nouseminen hetkeksi pöydän äärestä ja pieni kävely, taukojumppa, lyhyt kahvitauko, pienet muutaman minuutin torkut tai meditaatio jne. parantavat työn tuloksia ja jaksamista.

Tehokas, ajatukset nollaava tauko on 15–20 minuuttia, professori Minna Huotilainen neuvoo.

Ihminen kestää muutamia viikkoa, jopa kuukausia stressiä hyvin ilman vakavia terveysongelmia, jos kiireisestä työstä pääsee välillä eroon ja työpäivästä palautuminen onnistuu vapaa-aikana. Siksi hengähdystauot ja arjen mielekkyys ovat tärkeitä.

Jokapäiväisessä elämässä on paljon asioita, jotka täyttävät energiavarastoa: riittävä uni, monipuolinen ravinto, meditaatio, liikunta, rentoutuminen, hyvät ihmissuhteet.

Aivot ovat tärkein työkalumme. Aivot tarvitsevat myös lepoa, unta ja palautumista. Tarvitsemme luppoaikaa sekä palautumista.

Lomalla on tarkoitus irtautua työstä

Lomalla on tarkoitus todella irtautua työstä ja ladata akkuja. Valitettavasti tämä ei aina onnistu, koska puhelimen sähköposti, viestit ja puhelut houkuttelevat helposti tekemään töitä lomallakin.

Mutta mikä on loman tarkoitus? Me emme ole samanlaisia, eivät myöskään lomamme. Yksi kaipaa toimetonta lepoa, toinen aktiivilomaa.

Loman ytimessä on palautuminen. Moni tarvitsee sekä psykologista että fysiologista palautumista työstä. Jo noin viikko lomaa riittää todennäköisesti lisäämään psykologista hyvinvointia. Fysiologinen palautuminen voi viedä pidempään, kuormittuneisuudesta riippuen, työterveyspsykologi Kaisa Yli-Pärri arvioi.

Sampsa Puttonen suosittaa lomailemaan kerralla vähintään 2–3 viikkoa. Keskimäärin ensimmäiset kahdeksan lomapäivää menevät tutkimusten mukaan kuormituksen purkamisessa. Uutta energiaa alkaa pulputa vasta tämän jälkeen.

Loman vaikutukset haihtuvat nopeasti

Loman vaikutukset haihtuvat kuitenkin melko nopeasti. Palautumista ei valitettavasti voi varastoida. ”Yksittäisiä lomia tärkeämpää on se, että tavallinen arki mahdollistaisi säännöllistä palautumista”, Yli-Pärri sanoo.

 

Myös Onnistumisen taito viettää kesälomaa. Palaan asiaan elokuun puolivälissä, toivon mukaan virkistyneenä ja uudistuneena.

Toivotan lukijoille lämmintä, aurinkoista ja kaikin puolin onnistunutta ja rentouttavaa kesää.

Tallennettu kategorioihin Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Miksi vaivautua? Mistä motivaatio syntyy.

Photo by Bradley Wentzel on Unsplash

Miksi vaivautua lähtemään lenkille, kun voi maata kotona? Miksi vaivautua opettelemaan uutta kieltä, kun englannillakin pärjää?

Miksi vaivautua tekemään jotain tai yleensä mitään?

”Miksi aina jumppaat”, kysyy Wagner. ”Tulee mahtava olo”, Viivi vastaa. Wagner ihmettelee miksi vaivautua: ”Minulla on muutenkin koko ajan mahtava olo.”

Selitys laiskuudelle?

Evoluutiopsykologia selittää osaltaan, miksi haluat tehdä elämästäsi mahdollisimman helppoa.

Sellainen esi-isä, joka säästi energiaansa lepäämällä silloin kuin mahdollista, pärjäsi paremmin kuin sellainen, joka huhki turhaan, evoluutiopsykologian dosentti Markus J. Rantala sanoo.

Sama koneisto, joka saa meidät liikkumaan liian vähän, vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Haluamme minimoida kaiken vaivannäön myös kotona, keittiössä, työssä….

Mistä motivaatiota?

Mistä siis motivaatio sille, että lähtee lenkille tai alkaa tehdä jotain uutta? Vastaus on olennainen, jos todella haluaa motivoida itseään tai muita ihmisiä?

Periaatteessa on kaksi asiaa, jotka saavat ihmiset liikkeelle: pakko ja halu.

Pakko on ulkoinen, halu sisäinen motivaatio.

Jos haluaa saa ihmisen liikkeelle, pitää olla jokin hyvä syy.  Ja sellainen syy, jonka todella tuntee omakseen, jonka voi täydellä sydämellä hyväksyä. Se ei voi olla jokin ulkoa annettu syy.

Miksi?

Vastaus kysymykseen Miksi? on tärkein yksittäinen asia, joka panee meidät liikkeelle, saa aikaan muutoksen.

Liikkumisessa se voi olla vanha totuus: Juokse henkesi edestä. Jos ihminen ymmärtää, että oman elämän ja erityisesti terveen elämän jatkumisen edellytys on runsas liikkuminen, se voi olla riittävä syy.

Tai se voi olla Pokemon. Ihmiset kokivat, että tuo peli oli hyvä syy liikkua.

Kaiken tekemisen paras moottori on sisäinen motivaatio, syy miksi tehdä jotain.

Motivaatiota on vaikea löytää, jos ei koe asiaa mielekkääksi.

Aina on helppo löytää syy, miksi ei tee jotain. Se tapahtuu luonnostaan.

Mutta aina on myös mahdollista löytää syy, että tekee jotain. Se voi olla huomattavasti vaikeampaa, se vaatii omaa ajatustyötä, mielikuvitusta ja usein läheisten ja ystävien apua. Mutta se on löydettävissä.

Motivaatio ei ole toimintaa

Mutta motivaatio ei vielä ole toimintaa. Vaikka tunnet itsesi motivoituneeksi syömään vähemmän karkkeja, se ei tarkoita, että syöt niitä vähemmän. Sinun pitää myös alkaa toimia.  Ja kannattaa aloittaa pienillä askelilla. Ne johtavat suurempiin tekoihin.

Siksi voi oikeastaan sanoa, että teko tulee ennen motivaatiota, teko on tärkeämpi kuin motivaatio. Inertia, aloittamisen vaikeus on usein suurin syy toimimattomuuteen. Mutta sen voi ylittää. Kun saa astuttua pienen askeleen oikeaan suuntaa, se synnyttää onnistumisen tunteen ja motivaation, halun jatkaa.

        Tee se, ja sitten tunnet olevasi motivoitunut tekemään sen. Zig Ziglar

Tallennettu kategorioihin Oppiminen, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , | 1 kommentti

Kovaa työtä

Menestyminen kaikilla aloilla vaatii perittyä lahjakkuutta, oikeat ympäristötekijät ja onnea. Mutta nämäkään eivät riitä. Pelkkä pituus ei tee sinusta huippukoripalloilijaa, eikä hyvä sävelkorva tähtimuusikkoa.

Lisäksi vaaditaan kovaa työtä, harjoittelua ja oppimista.

Usein sanotaan, että kova työ on ainoa tie menestykseen. Se ei nykymaailmassa kuitenkaan riitä. Menestykseen täytyy olla muitakin teitä kuin kova työ, koska ” jos rikkaus olisi kovan työn ja yrittämisen vääjäämätön seuraus, silloin jokainen nainen Afrikassa olisi miljonääri.”

Mitä on kova työ?

Mutta mitä on kova työ? Yksiselitteinen määrittely on mahdotonta. On esimerkiksi sanottu, että kova työ on sitä, että tekee työtä, jota muut ihmiset eivät halua tehdä. Tai että jos nautit työstäsi suurimman osan aikaa, se ei ole todennäköisesti kovaa.

Kovalla työllä ei tässä yhteydessä tarkoiteta kovaa ruumiillista työtä. Se merkitsee tarkoituksellista työtä, joka tähtää johonkin päämäärään ja jota tehdään omasta halusta, intensiivisesti, pitkäjänteisesti ja oma mukavuusalue ylittäen.

Tarkoituksellinen harjoittelu

Malcolm Gladwell on väittänyt kirjassaan Outliers, että tullakseen asiantuntijaksi, sinun täytyy käyttää siihen 10 000 tuntia (eli kolme tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan).

Tämän 10 000 tunnin säännön suhteen on kaksi yleistä väärinkäsitystä.  Ensinnäkin se ei ole sääntö eikä se ole tarkka luku. Ajan määrä vaihtelee alasta toiseen. Mutta määrä on suuri ja mitä enemmän sitä parempi.

Toiseksi asiantuntijaksi tai alan huipuksi tuleminen ei ole pelkästään jonkin asian tekemistä uudelleen ja uudelleen 10 000 tuntia. On olemassa oikea tapa ja paljon vääriä tapoja käyttää aikaa. Pitkät päivät eivät sinänsä ole kovaa työtä. Ne ovat vain pitkiä päiviä.

Gladwell puhuu nimenomaan tarkoituksellisesta harjoittelusta (deliberate practice). Tarkoituksellisen harjoittelun tärkein osa on yksinharjoittelu, kova työ. Mutta se ei ole ensimmäinen askel.

Ensimmäinen askel on sosiaalinen. Sinun pitää tietää mitä tehdä, mihin kohdistaa ponnistuksesi. Ja tässä vaiheessa tulevat mukaan kuvaan valmentajat, opettajat ja mentorit.

Harjoittele ja tee työtä oikein

Kova työ tai harjoittelu vaatii aina sisäistä motivaatiota, omaa päätöstä ja halua tehdä sitä. Ilman sisäistä motivaatiota, ilman omaa vastausta kysymykseen miksi teen tätä, kova työ yksin ei johda erinomaisuuteen ja huipulle vaan henkiseen loppuun palamiseen, burnoutiin.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että jonkin toiminnan kanssa vietetty aika ei sinänsä johda automaattisesti hyvään suorituskykyyn. Kokemus, jos siihen ei liity syvällistä keskittymistä, ei muunnu erinomaisuudeksi. Esimerkki golfin piiristä: pelkkä rutiininomainen pallojen lyönti toistonomaisesti toinen toisensa perään rangella, ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa, ajatusta tai palautetta, ei juuri paranna peliäsi (se kyllä auttaa aloitteluvaiheessa tai kun olet muuttamassa swingiäsi).

Kokemus ei ole sama asia kuin asiantuntemus tai kyvykkyys. Voit tehdä 20 vuotta samaa asiaa, mutta se voi olla vain saman asian toistamista 20 vuotta, ilman että olet kehittynyt mitenkään koko aikana.

Paras harjoittelu tekee kaksi asiaa: 1) se auttaa meitä hankkimaan taitoja, jotka nopeuttavat ja automatisoivat toimintoja ja antavat palautetta (esimerkiksi pianonsoitto, jalkapallo, golf, jne.), 2) se työntää meidät kykyjemme rajoille ja pakottaa meidät keskittymään. Tällöin vasta tapahtuu oppimista ja kehittymistä.

Asiantuntemuksen ja kyvykkyyden luominen vaatii sekä toistoa että keskittymistä.

Jos harjoittelu on helppoa, siitä ei opi mitään.

Kova työ kannattaa

Kova työ kannattaa. Se tuo mukanaan muutakin kuin onnistumisia ja menestystä.

Kuuluisa Terman tutkimus osoitti, että kovaa työtä tekevät ihmiset ovat terveempiä ja onnellisempia, sekä elävät pidempään.

Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Oppiminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , , , | 3 kommenttia

On mahdotonta elää ilman että epäonnistuu jossain

Olet varmaan joskus ihmetellyt, miksi epäonnistumista voidaan pitää hyvänä ja tärkeänä asiana. Epäonnistumistahan pitää välttää. Epäonnistunut ihminen on luuseri.

Mutta näin ei ole.  Epäonnistumisesta on nimittäin myös hyötyä.

Jokainen meistä epäonnistuu toistuvasti ja usein.

Onnistuakseen täytyy olla myös mahdollisuus epäonnistua. Virheitä saa tehdä. Jos ei saisi tehdä, miten voi edes yrittää mitään?

Itse olen omaksunut erityisesti sen puolen epäonnistumisista, että niistä voi ja pitääkin oppia.

Tätä osaa epäonnistumisissa korostavat myös juuri äsken ilmestyneen kirjan, Mahtava moka­ – Uskalla, opi ja menesty, tekijät Mikko Kuitunen ja Mika Sutinen.

Kuitusen mukaan pahin virhe on teko, josta ei opita mitään. Tärkeintä ei ole itse virhe tai sen tekijä, vaan se, että virheestä opitaan.

”Ajattelen, että se joka tekee eniten virheitä, voittaa”, Kuitunen sanoo.

Mika Sutinen on puolestaan todennut, että mokaa pitäisi ajatella yrityksessä ”tahattomana investointina”, josta kuuluu hyötyä.

Luuserista menestyskirjailijaksi

Lopullisesti minut on kuitenkin saanut vakuuttumaan epäonnistumisen ”voimasta” kirjailija J.K. Rowling, Harry Potter – kirjojen tekijä.

Hän piti vuonna 2008 puheen Harvardin yliopistosta valmistuville opiskelijoille. Hän käsitteli puheessaan epäonnistumista ja mielikuvitusta. Puhetta on katsottu netissä yli 3,5 miljoonaa kertaa.  Se kannattaa katsoa ja kuunnella tai lukea.

Puheeseen perustuva kirja Tästä alkaa elämä on ilmestynyt juuri myös suomeksi.

Menestyksestään Rowling kiittää niitä hetkiä, jolloin tunsi pahiten epäonnistuneensa.

Seitsemän vuotta valmistumisensa jälkeen ”olin epäonnistunut totaalisesti. Poikkeuksellisen lyhyt avioliittoni oli romahtanut, olin työtön yksinhuoltaja, ja niin köyhä kuin nykypäivän Britanniassa on mahdollista olla joutumatta kadulle”.

Työttömyyskausinaan hän muokkasi käsikirjoitusta romaaniinsa Harry Potter ja viisasten kivi. Hän lähetti sen kahteentoista kustantamoon, jotka kaikki hylkäsivät sen.

Lopulta Bloomsbury Publishing maksoi käsikirjoituksesta 1­500 puntaa sillä ehdolla, että Rowling suostuisi laittamaan kirjan kanteen vain nimikirjaimet. Naiskirjailijan kun ei uskottu kiinnostavan poikalukijoita.

Ensimmäinen kirja julkaistiin 1997. Tällä hetkellä Harry Potter-kirjoja on myyty yli 500 miljoonaa kappaletta yli 80 eri kielellä.

Mitä Rowling sanoi epäonnistumisesta

Antakaamme kirjailijan itsensä kertoa:

”En aio seisoa tässä ja kertoa, että epäonnistuminen on hauskaa. Tuo jakso elämässäni oli synkkä eikä minulla ollut mitään aavistusta tulevaisuudestani ja siitä, mitä lehdistö on sittemmin esittänyt eräänlaisena sadunomaisena tarinana. En silloin tajunnut kuinka pitkälle tunneli ulottui ja pitkän aikaa kaikki valo sen päässä oli enemmänkin toive kuin todellisuus.”

”Siis miksi puhun epäonnistumisen hyvistä puolista? Yksinkertaisesti siksi että epäonnistuminen tarkoitti kaiken epäolennaisen karsimista pois. Lakkasin teeskentelemästä itselleni, että olisin jotain muuta kuin mitä olin, ja aloin suunnata kaiken energiani sen työn viimeistelyyn, joka merkitsi minulle jotain. Jos olisin onnistunut jossain muussa, en ehkä olisi koskaan löytänyt päättäväisyyttä menestyäkseni sillä yhdellä elämän alueella, jolle todella uskoin kuuluvani. Olin yhtäkkiä vapaa, koska suurin pelkoni oli toteutunut, ja olin edelleen hengissä ja minulla oli yhä tytär, jota jumaloin, ja minulla oli vanha kirjoituskone ja mahtava idea. Ja niin pohjalla olemisesta muodostui se vankka perusta, jolle rakentaisin elämäni.”

”Te ette ehkä koskaan epäonnistu siinä määrin kuin minä tein, mutta jonkinlainen epäonnistuminen elämässä on väistämätöntä. On mahdotonta elää ilman, että epäonnistuu jossain, ellet sitten elä niin varovaisesti, että elämä jää kokonaan elämättä – jolloin vasta epäonnistutkin todella.”

”Tietous siitä, että olet noussut vastoinkäymisistä viisaampana ja vahvempana, merkitsee että olet tästedes varma kyvystäsi selviytyä. Et voi koskaan todella tuntea itseäsi, tai ihmissuhteittesi kestävyyttä, ennen kuin molempia on testattu vastoinkäymisissä. Tällainen tuskallisesti hankittu tieto on todellinen lahja ja se on ollut minulle paljon arvokkaampi kuin mikään loppututkinto.”

Epäonnistuminen tarkoittaa kaiken epäolennaisen karsimista. J.K. Rowling

 

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Oppiminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Haluatko menestyä?

Haluatko menestyä?

Kysymys, johon osalla meistä on heti antaa vastaus: kyllä, ehdottomasti, ilman muuta.

Osa ehkä miettii pidempään ja tulee siihen tulokseen, että en tiedä, ehkä, se vähän riippuu.

Hyvin harva varmaan sanoo suoralta kädeltä ei, en missään nimessä.

Menestymishalun takana ihmisillä on erilaisia motiiveja. Motiivi voi olla intohimo tai rakkaus johonkin asiaan, kunnianhimo, voitontahto tai -himo, joskus raha.

Kunnianhimo on halua saada aikaan erinomaisia tuloksia ja tarvetta suoriutua erittäin hyvin. Aalto-yliopiston johtamisen apulaisprofessori Olli-Pekka Kauppila 

Rahaa tai rahanhimoa pidetään usein julkisuudessa tärkeimpänä tekijänä menestykseen ajavista voimista ainakin yritystoiminnassa, joskus myös urheilijoiden kohdalla.

Kun ajatellaan viime vuosikymmenien suuria menestystarinoita yritysmaailmassa, ne kertovat kuitenkin jostain muusta.

Apple, Microsoft, Google, Facebook ja Amazon ovat esimerkkejä suuryrityksistä, jotka ovat syntyneet yhden tai kahden henkilön visioiden ja intohimon kautta.

Kuten suomalaisen, erittäin hyvin menestyneen St 1:n perustaja Mika Anttonen on sanonut: ”Pelkän rahan kautta motivaatiota on vaikea hakea. Yleensä menestystarinoissa on ollut joku porukka, joka on halunnut saada aikaan jonkin makean jutun. Eivät Steve Jobs tai Bill Gates ole miettineet ensimmäiseksi, että lähden pelaamaan golfia, kun saan kymmenen miljoonaa euroa irti firmasta”.

Anttonen itse on todennut oman yrityksensä kohdalla: ”Kaikkein tärkein on oikea asenne. Sen rinnalla verotuksen kilpailukykyisyys tai Suomen palkkataso ovat sivuseikkoja.

Pitää olla kunnianhimoa ja intohimoa: Siitä on joka asiassa kysymys. Ellei sinulla ole halua löytää sitä voittavaa konseptia ja tuotetta mitä asiakkaat haluavat, niin ei sitä synny, vaikka olisi millaiset verojärjestelyt”.

Intohimo: Pysyvä voimakas halu. suomisanakirja.fi

Menestymisessä ensin tulevat intohimo ja innostus. Monilla taiteilijoilla ja urheilijoilla lähtökohtana on rakkaus omaan kiinnostuksen kohteeseen.

Vasta sitten tulevat kunnianhimo ja urheilun puolella voitontahto. Kunnianhimo ilman intohimoa käy kuitenkin usein liian raskaaksi ajan mittaan.

Raha on todettu huonoksi menestyksen tekijäksi. Se vie vain tiettyyn pisteeseen saakka, mutta ei sen pidemmälle.

Jos haluat menestyksen jatkuvan, muista aina, miksi lähdit tavoittelemaan menestystä. Motivaation ylläpitäminen vaatii lujan tahtotilan ja sen takana kirkkaan vision tai päämäärän. Jos tavoitteena on ollut vain rahan ansaitseminen, menestys myös yleensä loppuu, kun omaisuutta on riittävästi. Vain rakkaus ja intohimo omaan tekemisen kohteeseen takaavat pitkän menestyksen.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Onnistuminen, Tavoitteet, Urheilu | Avainsanoina , , , , , | 2 kommenttia

Suurin osa kaikesta on roskaa eli keskittymisen peukalosäännöt

Missä tahansa toiminnassa kannattaa käyttää peukalosääntöjä, ajattelumalleja. Niiden avulla on helpompi muistaa, miten onnistunut lopputulos voidaan saavuttaa.

Valmiin ajattelumallin avulla palautat nopeasti mieleesi, mikä on optimaalinen toimintatapa jossakin tilanteessa. Kun näitä ajattelumalleja käyttää riittävän usein, niistä muodostuu rutiini, itsestään selvää ja jopa automaattista.

Eräs alue, jossa tällaisista peukalosäännöistä on erityisesti apua, on keskittyminen.

Keskittyminen olennaiseen on yksi menestymisen lähtökohdista kaikissa asioissa.

Esimerkiksi Applen suuruuden luojan Steven Jobsin ehkä merkittävin taito oli kyky keskittyä. Se näkyy kaikessa, mikä on tehnyt Applesta menestyneen yrityksen.

Jobsin mukaan keskittyminen tarkoittaa, että sanoo ei:

” Ihmiset luulevat keskittymisen tarkoittavan sitä, että sanoo kyllä asioille, joihin pitää keskittyä. Mutta sitä se ei ole lainkaan. Se tarkoittaa, että sanot ei sadoille hienoille ideoille, mitä on olemassa. Sinun pitää valita huolellisesti. Itse asiassa olen yhtä ylpeä asioista, joita en ole tehnyt, kuin asioista joita olen tehnyt. Innovaatiota on, että sanoo ei 1000 asialle.”

Keskittymisen peukalosäännöt

Tunnetuin ja käytetyin peukalosääntö keskittymiselle on Pareton periaate, joka tunnetaan myös nimellä 80/20 – sääntö. Sen mukaan 20 prosenttia syistä johtaa 80 prosenttiin seuraamuksista. Eli esimerkiksi 20 % terveydenhuollon asiakkaista aiheuttaa 80 % kustannuksista.

Säännön arvo kaikissa asioissa on siinä, että se ohjaa keskittymään tärkeisiin asioihin, niihin 20 %:in asioista, jotka todella merkitsevät jotain. Ja vastaavasti ajankäytöstä pitäisi 80 % suunnata näihin 20 %:in asioista.

Pareton periaatetta voi soveltaa lähes kaikkeen, mitä teet. Siis muista: aina kun joudut käsittelemään suurta määrää asioita, pohdi mitkä 20 % ovat kaikkein tärkeimpiä, olennaisia, ja keskity niihin.

Luvut 80/20 ovat vain suuntaa-antavia, ne vaihtelevat tilanteesta ja kohdealueesta toiseen. Tarkka analyysi voi antaa tuloksen, että 10 prosenttia ihmisistä juo 50 prosenttia alkoholista, jolloin oikea suhde onkin 50/10. Tai jossain asiassa suhde voi olla 80/5.

Mutta on keskittymiseen paljon muitakin peukalosääntöjä:

Sturgeonin laki sanoo, että 90 % kaikesta on roskaa, mikä noudattelee Pareton periaatetta, vaikka vähän eri numeroilla. (Prosenttiluvuksi on ehdotettu myös 95). Laki tuodaan yleensä esiin, kun kritisoidaan esimerkiksi internetiä, populaarikulttuuria ja sosiaalista mediaa. Jos esimerkiksi ajattelet, että television tarjoamat elokuvat eivät ole kovin hyviä tai suurin osa suorastaan roskaa, sinun kannattaa muistaa, että yleensäkin suuri osa kaikista elokuvista on samaa tasoa. Hyviä, mieleenpainuvia elokuvia voi olla ehkä juuri 10 prosenttia.

5 prosentin sääntö. Sijoittamisessa ei mikään yksittäinen arvopaperi tai muu sijoituskohde saisi ylittää viittä prosenttia kokonaisvarallisuudestasi.

Kolmen sääntö. Kolme asiaa on vielä helppo muistaa ja niihin keskittyä. Siksi toimivaksi tehtävälistaksi on todettu lista, jolla on vain kolme tärkeintä asiaa. Sen voi tehdä päiväksi, viikoksi tai vuodeksi. Tärkeintä on saada todella ratkaisevat asiat esille ja tehdyksi. Tietysti sitten kun ne on tehty, voi tehdä jotain muuta.

Ja lopuksi ehkä keskittymisen tärkein peukalosääntö. Keskity yhteen asiaan kerralla. Tee vain yhtä asiaa kerralla, moneen asiaan ei kannata yrittää keskittyä, tulokset ovat takuuvarmasti huonoja.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Tavoitteet, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Yhprumin laki eli miksi jokin toimii

Tunnet varmaan Murphyn lain: Jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee pieleen.

Lailla on lukemattomia alalakeja ja seurannaislakeja, esimerkkeinä Murphyn 2. laki: Mikään ei ole niin helppoa kuin se näyttää ja Murphyn 3. laki: Mikä tahansa kestää pidemmän aikaa kuin ajattelit sen kestävän.

Esimerkiksi Suomen sote-uudistus on noudattanut melko hyvin Murphyn lakia korollaareineen, eli pieleen on mennyt monella tapaa.

Murphya voidaan kai pitää pessimistinä. Tosin O`Toolen kommentaari Murphyn lakiin toteaa, että Murphy oli itse asiassa optimisti. Asioilla on todella taipumus mennä huonosta vielä huonommaksi.

Näyttää siltä, että elämä on tällaista. Mutta entä jos asiat todellisuudessa ovatkin juuri päinvastoin?

Jos maailmassa hallitseva asenne ei olekaan pessimismi vaan optimismi?

On nimittäin olemassa hyvin huonosti tunnettu ja tähän asiaan liittyvä laki, Yhprum´in laki. Se on täydellinen vastakohta Murphyn laille (Yhprum = Murphy takaperin). Sen mukaan: Mikä tahansa, joka voi toimia, toimii.

Professori ja ekonomisti Richard Zeckhauser onkin todennut: Joskus systeemit, joiden ei pitäisi toimia, kuitenkin toimivat.

Aikanaanhan  sanottiin Neuvostoliitosta, ja monet sanovat nyt vielä Venäjästäkin: Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.

Mutta yleensä taitaa olla niin, että se, toimiiko jokin vai ei, riippuu paljolti meistä itsestämme. Meillä on kuitenkin pahana tapana osoitella virheitä muiden toiminnassa, sen sijaan että tekisimme asiat itse paremmin. Kuka tahansa typerys osaa arvostella, paheksua ja valittaa, ja useimmat tekevätkin niin, kuten Benjamin Franklinin kerrotaan sanoneen.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tunnistatko omat ajattelumallisi?

Mitä ajattelumallilla tarkoitetaan?

Ajattelumalli on mielessäsi oleva selitys sille, kuinka jokin toimii. Se on yleisnimitys mille tahansa käsitteelle, viitekehykselle tai maailmankatsomukselle, mitä kannat mielessäsi. Ajattelumalli auttaa sinua ymmärtämään elämää.

Kukaan ei päässään pysty kuvittelemaan tai ajattelemaan koko maailmaa. Ihminen vain valitsee tiettyjä käsitteitä ja niiden välisiä yhteyksiä ja käyttää niitä edustamaan koko systeemiä. Kuva maailmasta ympärillämme, mikä meillä on mielessämme, on vain malli, yksinkertaistettu kuvaus todellisuudesta. Se on ikään kuin kartta, mikä kuvaa ympäristöämme.

Aina onkin muistettava, että kaikki ajattelumallit ovat vajavaisia. Jopa Einsteinin parhaat ideat olivat epätäydellisiä.

George Box on sanonut: Kaikki mallit ovat väärässä, mutta jotkut ovat hyödyllisiä. Hänen pointinsa oli, että meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen, voidaanko jotain mallia soveltaa jokapäiväisessä elämässä hyödyllisellä tavalla kuin kiistellä loputtomasti siitä, onko vastaus oikein kaikissa tapauksissa. (”Väärin sammutettu – ilmiö”)

Historioitsija Yuval Noah Hararin sanoin: Tiedemiehet ovat yleisesti sitä mieltä, ettei mikään teoria ole 100 prosenttisesti oikeassa. Siten tiedon oikea mittari ei ole totuus, vaan hyödyllisyys.

Ajattelumallit ohjaavat toimintaasi

Ajattelumalleja on tuhansia, mutta parhaat soveltuvat elämään laajasti ja ovat hyödyllisiä monissa tilanteissa.

Eri aloilla, eri ammateissa ja eri elämäntilanteissa tarvitaan erilaisia ajattelumalleja.

On arkielämän ajattelumalleja, on malleja työhön, ihmissuhteisiin, kulttuuriin, tieteisiin ja taiteisiin. Uskonnotkin ovat ajattelumalleja.

Miten suhtaudut maahanmuuttajiin, politiikkaan, veroihin, ruokaan tai ympäristökysymyksiin, kaikki perustuu omaksumiisi ja käyttämiisi ajattelumalleihin.

Ajattelumallit ohjaavat ajatteluasi ja käyttäytymistäsi. Ne ovat ajattelun työkaluja joita käytät ymmärtääksesi elämää, tehdäksesi päätöksiä ja ratkaistaksesi ongelmia. Jonkun uuden ajattelumallin oppiminen antaa sinulle uuden tavan nähdä maailmaa.

Jos ihmisen pitäisi joka tilanteessa käyttää luovuuttaan löytääkseen ratkaisun johonkin pulmaan tai asiaan, se kävisi ajan mittaan raskaaksi.

Siksi ihmiset käyttävät jo valmiiksi mietittyjä ja omaksuttuja ajattelumalleja apuna. Ne tarjoavat nopean tien ratkaisuun, eikä luovuutta tarvitse sen laajemmin käyttää.

Mekaaninen ajattelumalli ei kuitenkaan toimi silloin, kun ihmiseltä vaaditaan itsenäistä työskentelyä ja kykyä synnyttää uudenlaisia ratkaisuja.

Esimerkkejä ajattelumalleista

Mallit, jotka tulevat tieteen ja tekniikan piiristä, ovat kaikkein luotettavimpia: matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, psykologia tarjoavat suuren joukon suhteellisen luotettavia ajattelumalleja.

Entropia on malli, joka auttaa sinua ymmärtämään kuinka epäjärjestys ja rapautuminen toimivat. Tarjonta ja kysyntä on yksi ajattelumalli, joka auttaa sinua ymmärtämään miten talous toimii. Peliteoria on ajattelumalli, joka auttaa ymmärtämään kuinka suhteet ja luottamus toimivat.

Pareton periaate (80/20 – sääntö) on esimerkiksi tyypillinen ajattelumalli, joka kannattaa pitää mielessä. Sen mukaanhan kaikessa mitä teemme noin 20 prosenttia asioista tuottaa noin 80 prosenttia halutuista tuloksista. Sitä soveltaen voit muistaa aina kiinnittää huomion vain tärkeimpiin asioihin, etkä yritä vaikuttaa kaikkiin.

Tyypillisiä arkielämän ajattelumalleja ovat esimerkiksi käsityksesi ruuasta, ilmastomuutoksesta tai maahanmuuttajista. Minkälaista ruokaa on hyvä syödä? Onko ilmasto muuttumassa ja mikä sen aiheuttaa? Onko maahanmuutto hyvä vai huono asia, ja miksi?

Positiivinen ajattelu voi myös olla ajattelun malli.

Ovatko ajattelumallisi toimivia?

Olennainen kysymys on, ovatko ajattelumallisi oikeita, toimivia, testattuja? Ovatko ne selkeitä ja loppuun saakka mietittyjä?

Ajattelumallimme kehittyvät jo nuoresta lähtien ja ympäristö, koti, koulu, muut ihmiset ja työ, vaikuttavat niihin. Jo jokin yksittäinen tapahtuma, kokemus, kirja tai ihminen saattaa vaikuttaa uuden ajattelumallin syntymiseen.

Virheelliset ajattelumallit ovat vääristyneitä luuloja ja uskomuksia todellisuudesta. Lähes kaikilla ihmisillä on joitakin virheellisiä ajattelumalleja. Ihminen ei itse valitse virheellisiä ajattelumallejaan, vaan ne muodostuvat pääosin tietoisuuden ulkopuolella.

Ongelmaksi voi tulla, kun jokin tietty maailmankatsomus hallitsee ajatteluasi. Yrität sen avulla selittää kaikkia ongelmia, joita kohtaat. Katselet maailmaa ikään kuin väritettyjen silmälasien läpi. Sinua vaivaa tällöin dogmatismi tai putkinäkö.

Voimme kuitenkin muuttaa ajattelumallejamme, jos niin haluamme.

Eräs lähestymistapa on kehittää tietoisesti laaja kokoelma ajattelumalleja maailmasta. Mitä enemmän ajattelumalleja sinulla on, sitä enemmän sinulla on työkaluja ajattelusi avuksi. Jos sinulla on ainoastaan muutama malli, olet kuin mies, jolla oli vain vasara. Hänelle jokainen ongelma oli naula.

Kaikista ajattelumalleista joita ihmiskunta on kehittänyt historiansa aikana vain murto-osa, muutama tusina, on tarpeen, jotta voisit saada riittävän otteen siitä, miten maailma toimii. Ajattelumallin käsitteen laajemmin julkisuuteen (ainakin talouselämän piirissä) tuonut Charlie Munger on sanonut: 80-90 tärkeää mallia kantaa 90 % kuormasta, jolla teet itsestäsi viisaan ihmisen. Ja niistäkin vain kourallinen kantaa todella raskaimman taakan.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kaikki on onnesta kiinni?

James Bondina tunnetuksi tullut näyttelijä Roger Moore kuoli 89-vuotiaana toukokuussa 2017.  Hän lopetti elokuvauransa 1990-luvun alussa ja ryhtyi UNICEFin hyväntahdon lähettilääksi.

Tässä ominaisuudessa hän kävi Suomessa 1993 ja esiintyi televisiossa Maarit Tastulan vieraana Yhden illan pysäkki – ohjelmassa. Hän kertoi omasta näyttelijänurastaan ja otti puheeksi, sen miten onnekas hän oli ollut. Bondiksi päätymisellekin Moorella oli selkeä selitys: Olen vain ollut onnekas.

”Tiesin jo silloin, että kaikki on onnesta kiinni. Kun ryhdyin näyttelijäksi, sain kuulla, että menestymiseen näyttelijänä tarvitaan 33 % lahjakkuutta, 33 % persoonallisuutta ja ulkonäköä sekä 33 % onnea. Nyt uskon, että tarvitaan 99,5 % onnea. ”

Kaksi koulukuntaa

Kun puhutaan onnen osuudesta menestyksessä, on olemassa kaksi koulukuntaa. Toisen mukaan

– onnella ja sattumalla on ratkaiseva vaikutus menestykseen.

Toinen koulukunta taas katsoo, että

– ihminen itse vaikuttaa ratkaisevasti, miten hän menestyy, onnen ja sattuman vaikutus on vähäinen.

Onnen osuus menestyksessä on suosittu aihe monissa tutkimuksissa ja kirjoissa. Asiaa ovat käsitelleet esimerkiksi Nassim Taleb, Michael Mauboussin, Daniel Kahneman, Jim Collins ja Richard Wiseman, joihin kannattaa tutustua, mikäli aihe kiinnostaa.

Yleisnäkemys heillä on, että onni ja sattuma näyttelevät suurempaa osaa menestymisessä kuin yleensä on osattu arvioida useimmilla elämän alueilla, sijoittamisessa, liike-elämässä, urheilussa, taiteissa ja tieteissä.

Onni ei ole kuitenkaan kaikki, myös lahjakkuus merkitsee. Mutta yritettäessä ymmärtää menestystä menetetään paljon, jos keskitytään vain yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Lahjakkuus ei yksin riitä

Italialaisten tutkijoiden simulaatiotutkimuksessa todettiin, että lahjakkuus ei ole menestykselle merkityksetöntä. Yleisesti ottaen pitää paikkansa, että mitä enemmän sinulla on lahjakkuutta, sitä suurempi todennäköisyys sinulla on myös menestyä. Yleensä myös menestyneimmät ihmiset ovat myös keskimääräistä lahjakkaampia. Eli lahjakkuudella on merkitystä.

Mutta he totesivat myös, että lahjakkuus yksin ei riitä, koska kaikkein lahjakkaimmat yksilöt olivat harvoin kaikkein menestyneimpiä. Yleensä keskinkertaiset, mutta onnekkaat ihmiset menestyivät paremmin kuin lahjakkaammat mutta epäonniset ihmiset. Kaikkein menestyneempiä olivat ne, jotka olivat vain vähän keskimääräistä lahjakkaampia, mutta erittäin onnekkaita elämässään.

Aina kannattaa kuitenkin muistaa eräs viisaus, mikä tulee golfin piiristä, mutta pätee kyllä muillakin elämän alueilla. Sen lausujaksi on mainittu ainakin Ben Hogan, Arnold Palmer, Gary Player ja Jack Nicklaus. Ja se viisaus on:

Mitä enemmän harjoittelen, sitä onnekkaammaksi tulen.

Tallennettu kategorioihin Golf, Onni, Onnistuminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Aina ei kannata yrittää voittaa

 

Simon Ramo, tiedemies ja tilastomatemaatikko, on kirjoittanut epätavallisen kirjan tenniksestä.

Ramo uskoi, että tennispeli voidaan jakaa kahteen peliin: ammattilaisten peliin ja meidän muiden peliin. Hän huomasi, että vaikka säännöt ovat samat, se tapa millä pisteet voitetaan, on hyvin erilainen.

Ammattilaiset voittavat pisteet, kun taas amatöörit häviävät ne. Ottelut Wimbledonissa ovat täydellinen esimerkki ensimmäisestä. Molemmat pelaajat, yhtä hyviä taidoiltaan, pelaavat lähes täydellistä tennistä, palloa lyödään edestakaisin, kunnes toinen pelaaja saa lyötyä pallon juuri vastustajan ulottumattomiin. Kyse on usein vain senteistä.

Amatööritennis on aivan erilainen peli. Ei niinkään siinä, miten sitä pelataan, vaan kuinka se voitetaan. Pitkät pallorallit ovat harvinaisia. Virheitä tehdään paljon. Pallo lyödään toistuvasi verkkoon tai rajojen yli. Kaksoisvirheet ovat tavallisia.

Ammattilaistenniksessä noin 80 % pisteistä voitetaan; amatööritenniksessä 80 % pisteistä hävitään. Toisin sanoen ammattilaistennis on Voittajan peli – lopputulos määräytyy voittajan toimenpiteiden kautta – ja amatööritennis on Häviäjän peli – lopputulos määräytyy häviäjän toiminnalla. Nämä kaksi peliä eivät ole perusluonteeltaan samoja. Ne ovat toistensa vastakohtia.

Näin Ramo päätteli, että jos amatöörinä haluat voittaa tenniksessä, etkä vain pitää hauskaa, paras strategia on välttää virheitä. Ja tapa välttää virheitä on olla konservatiivinen ja pitää pallo pelissä, antaa vastustajalle paljon tilaa töpeksiä, tehdä virheitä, pelata häviäjän peliä tajuamatta sitä.

Keskity välttämään typeryyttä

Häviäjän peli voidaan huomata myös shakissa. Siinä amatööripelaajan omat mokaukset johtavat tappioon, ei niinkään vastustajan erinomainen strategia.

Ja sama ilmiö toistuu monella elämän alueella. Jos olet amatööri, keskittymisesi pääkohde pitäisi olla typeryyden välttäminen. Voit menestyä vain pelaamalla ja toimimalla konservatiivisesti ja olemalla kärsivällisempi kuin vastustajasi.

Ongelma on siinä, että vaikka useimmat meistä ovat amatöörejä, monessa pelissä ja monella alueella, kieltäydymme uskomasta sitä ja pelaamasta kuin amatööri.

Jos olet amatööri, sinun pitää keskittyä välttämään typeryyttä.

Tunnetun sijoittajan Charlie Mungerin sijoitusperiaatteisiin kuuluukin typeryyden välttäminen: ”Typeryyden välttäminen on helpompaa kuin yrittää olla loistava.”

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti