Yhteistyötä?

Yhteistyö on tunnetusti vaikeaa, oli kysymys sitten henkilöistä, yrityksistä tai muista organisaatioista. Seuraan itse esimerkiksi Euroopan Unionia myös kansojen tai valtioiden välisenä yhteistyökokeiluna ja ongelmiahan on riittänyt. Unohtaa ei kuitenkaan sovi EU:n saavutuksia, joista alkuperäisen tavoitteen (Euroopan rauhan turvaaminen) saavuttaminen on onnistunut kohtalaisen hyvin.

Bisneksessä yhteistyö ja verkostoituminen ovat nykyään välttämätöntä, muodossa tai toisessa. Toimintaympäristön ja kilpailun muutos ovat ohjanneet yritykset etsimään uudentyyppisiä toimintamalleja.

Yhteistyöllä on omat lainalaisuutensa, oli kysymys sitten henkilöistä tai yrityksistä. Onnistuakseen, jotta yhteistyöstä saataisiin ajateltuja hyötyjä, yhteistyössä pitää noudattaa tiettyjä sääntöjä. Usein ne ovat ns. kirjoittamattomia lakeja, joita yhteistyökumppanit tietoisesti tai tiedostamattomasti yrittävät noudattaa.

Onnistuneen yhteistyön edellytyksiksi katsotaan mm. avoimuus, rehellisyys, sitoutuminen, toisten kuuntelu ja huomiointi ja ennen kaikkea luottamus.

Kun on nämä ajatukset taustana, ei voi kuin silmät ymmyrkäisinä lukea lehdestä Suomen hallituspuolueiden ”yhteistyöstä”. Viimeksi kesäkuussa 2012 HS:n sunnuntaiosassa oli juttu keskustan ja SDP:n puoluekokouksista. Se, että opposition keskusta nostaa kokoomuksen päävastustajakseen on vielä ymmärrettävää, mutta kun hallituskumppani SDP tekee saman, se panee miettimään. Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen ja muun puoluejohdon kerrotaan laulaneen Nuorisomarssia uusilla sanoilla: Käy pelotta aina kohti kokoomusta marssi nuorten armeijan.

Vaaleista ja puolueiden välisen hallitusyhteistyön alkamisesta on kulunut vuosi ja kolme vuotta pitäisi vielä kestää!

Myös suuremmissa ympyröissä yhteistyön ongelmat tulevat esiin. Kirjoitin vuonna 2006 eräässä yhteistyön menestystekijöitä käsitelleessä artikkelissa mm.:

Vaikka menestystekijät pohjautuvat kokemuksiin pk-yritysverkoista, niitä voi soveltaa myös laajemmin. Jos niitä viitekehikkona käyttäen arvioi EU:n nykyistä tilaa, voi helposti todeta esimerkiksi, että

–       yhteinen selkeä päämäärä on hukassa

–       jäsenten tavoitteet tuntuvat olevan kovin erisuuntaisia

–       yleinen sitoutuminen on vähenemässä

–       johtajuus on kadoksissa, ei löydy ”tulisieluja”

–       toiminta ei ole ollut asiakaskeskeistä, asiakkaat (EU:n kansalaiset) protestoivat

Eivät nuokaan ongelmat ole mihinkään kadonneet.

Kategoria(t): Bisnes, Verkostot Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *