Epäonnistuminen on mahdollisuus oppia

Epäonnistuminen on mahdollisuus yrittää uudelleen

Nykyinen pääministeri Juha Sipilä sanoi Epäonnistumisen päivän (lokakuun 13. päivä) haastattelussa vuonna 2014: Epäonnistumiset ovat todella tärkeä osa organisaation kehittymistä.

Ilmeisesti hallituksen alkutaival vuonna 2105 on tulkittavissa osaksi hallituksen kehittymistarinaa?

Tunnetuimpana esimerkkinä siitä, miten epäonnistumisiin pitää suhtautua, on keksijä Thomas Edison. Hän ei omasta mielestään epäonnistunut koskaan. Kun Edison oli kehittelemässä hehkulamppua, häntä haastatteli eräs toimittaja. Tämä oli kuullut, että Edison oli tehnyt epäonnistuneista prototyyppejä valtavan määrän. Toimittaja kysyi, miltä tuntui epäonnistua tuhansia kertoja.

Edison vastasi: En ole epäonnistunut kertaakaan. Päinvastoin, olen täysin onnistuneesti löytänyt 10 000 huonoa tapaa valmistaa hehkulamppu.

Epäonnistuminen on olennainen osa elämää. Kun tiedemies tekee kokeen, kaikki tulokset kertovat jotain ilmiöstä. Kokeiden tarkoitus on opettaa ja tuoda lisää informaatiota. Sekä onnistuminen että epäonnistuminen vievät työtä eteenpäin.

Edelläkävijyys vaatii usein ensin epäonnistumisia, pään lyömistä mäntyyn tai hulluksi leimautumista ennen kuin idea jalostuu, saavuttaa yleisen hyväksynnän ja muuttuu menestystarinaksi.

Useimpien ihmisten mielestä epäonnistuminen on pelottavaa. Siihen liittyy paljon negatiivisia tunteita, tuskaa, häpeää, turhautumista.

Onnistuminen ei tule koskaan helposti ja nopeasti. Se on prosessi, johon kuuluu välttämättä myös epäonnistumisia.  Onnistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

 

Kategoria(t): Onnistuminen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *