10 000 tuntia harjoitusta tekee sinustakin alan mestarin?

Practise

10 000 tunnin sääntö on alkuaan ruotsalaisen psykologian professorin K. Anders Ericssonin 1990-luvulla esittämä teoria.

Ericsson totesi tutkimuksissaan, että jokainen tutkittu maailman huipputekijä oli harjoitellut omalla alallaan määrätietoisesti vähintään kymmenentuhatta tuntia. Tämä koski sekä urheilijoita, muusikoita että tai tieteentekijöitä Se tarkoittaa, että huipputekijät olivat harjoitelleet määrätietoisesti ainakin kolme tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan.

Säännön teki laajasti tunnetuksi vuonna 2008 Malcolm Gladwell kirjassaan Outliers.

Asia ei olekaan niin yksinkertainen

Myöhemmin sekä Ericsson että Gladwell ovat joutuneet päivittämään teoriaa.

Ericsson on sanonut, että huippuosaamiseen ei nykyisin enää riitä 10 000 tunnin harjoittelu, koska esimerkiksi huippumuusikot ovat harjoitelleet lajiaan nykyisin 10 000 tuntia jo täyttäessään 20 vuotta.

10 000 tunnin määrätietoisella harjoittelulla pääsee vasta alkuun. Ericssonin mukaan todellisen huippuosaamisen raja saattaa nykyisin liikkua 25 000 tunnin tasolla. Tämä tarkoittaa kolmen tunnin harjoittelua joka päivä 20 vuoden ajan. Toisaalta alueilla, jossa kilpailu on vähäisempää, pienempikin harjoittelu riittää.

Gladwellkin on päätynyt selittämään sääntöään. Hänen mukaansa yksinkertaistettu selitys, että 10 000 tunnin harjoittelu varmistaa menestyksen, on väärinkäsitys. Gladwellin mukaan sääntö ei ensinnäkään päde urheiluun. Harjoittelu ei myöskään ole yksistään riittävä menestykseen johtava tekijä. Huipulle pääsy vaatii myös lahjakkuutta. Hän on sanonut: ” Voisin pelata shakkia 100 vuoden ajan enkä koskaan olisi suurmestari”.

Harjoittelu vaikuttaa eri tavoin eri aloilla

Muutkin ovat tuoneet asiaan lisävalaistusta. Frans Johansson selittää kirjassaan The Click Moment miksi harjoittelu vaikuttaa eri tavalla eri aloilla.

Johansson väittää, että tietoinen harjoittelu on tie menestykseen aloilla, joilla on selvät säännöt ja lainalaisuudet. Esimerkiksi tenniksessä, klassisessa musiikissa ja shakissa säännöt eivät koskaan muutu, joten harjoittelemalla voi tulla mestariksi.

Rockmusiikissa ja yrittäjyydessä säännöt puolestaan lentävät ikkunasta, joten harjoittelulla ei ole niin paljon merkitystä.

Übung macht den Meister

Tosiasiaksi jää kuitenkin, että yleensä vain pitkäaikainen ja määrätietoinen harjoittelu, kova työ, tuo alalla kuin alalla onnistumisia ja menestystä. Pelkkä lahjakkuus ja hyvät geenit eivät riitä.

Kategoria(t): Onnistuminen, Psykologia Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *