Miksi projektit epäonnistuvat?

                ”Tämä tuli täytenä yllätyksenä”, toistelivat poliitikot, virkamiehet ja metron                         rakentamisesta vastaavan Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Matti Kokkinen.

Projektin epäonnistuminen ei ole harvinaista. Harvinaista on paremminkin projektin onnistuminen. Yritystoiminnassa hankkeiden epäonnistumiset ovat normaalia, ne ovat oikeastaan kehittymisen yksi puoli. Esimerkiksi uusista markkinoille tuotavista kuluttajatuotteista onnistuu vain muutama prosentti.

Myös julkisen hallinnon parissa epäonnistuneet projektit ovat tavanomaisia. Tänä vuonna tuli julkisuuteen LänsiMetron ongelmat ja avaamisen viivästyminen viime hetkellä usealla kuukaudella.

Epäonnistumisten pitkä lista

Epäonnistuneiden projektien luettelo on pitkä. Otetaan vain kolme esimerkkiä. Olkiluodon voimalan piti valmistua vuonna 2009 ja maksaa 3.4 miljardia euroa. Nyt odotettu valmistumisaika on 2018 ja kustannukset ehkä 8-9 miljardia euroa.

Euroopassa viime vuosien suurimpia epäonnistumisia on Berliinin uusi lentokenttä. Se on nyt myöhässä neljä vuotta, eikä valmistumisajankohtaa vielä tiedetä.

Sydneyn oopperataloa on pidetty yhtenä historian epäonnistuneimmista rakennusprojekteista. Rakentaminen alkoi vuonna 1959. Sen piti kestää neljä vuotta ja maksaa 7 miljoonaa AUS dollaria. Rakentaminen kesti 14 vuotta ja maksoi 102 miljoonaa AUS dollaria.

Syyt

Syyt projektien epäonnistumisiin ovat tietysti moninaisia.

Mutta harvemmin projektin epäonnistumisen syitä käsiteltäessä tulee esiin sattuma tai onni.

Sattuman merkitystä suunnitelmien toteutumisessa ovat käsitelleet mm. Kahneman ja Taleb eri teoksissaan.

Talebin mukaan suunnitelmat epäonnistuvat syystä, jota hän kutsuu tunneloitumiseksi (tunnelinäkö). Se tarkoittaa, että suunnitelman itsensä ulkopuolella olevat epävarmuuden lähteet jätetään huomioimatta. Kaikella odottamattomalla on yksipuolinen, yleensä negatiivinen, vaikutus projektiin.

Kahneman tuo esiin suunnitteluharhan. Se kuvaa suunnitelman ja todellisuuden välistä eroa.  Suunnittelu perustuu siihen, että kaikki menee hyvin, niin kuin on suunniteltu. Kyseessä on optimistinen vinoutuma. Näin tapahtuu, vaikka suunnittelijat tietävät, että vastaava projekti on menneisyydessä vienyt enemmän aikaa kuin oli suunniteltu. Tämä koskee myös projektin kustannuksia ja saavutettavia hyötyjä (jotka aliarvioidaan).

Miten voisi korjata

Kahnemanin mukaan on olemassa keino torjua suunnitteluharhan toteutumista ja projektien epäonnistumista:

  • ensin määritellään projektin tyyppi, viiteluokka (esim. metrolinjan rakentaminen)
  • sitten hankitaan tilastoja viiteluokan toteutuneista tuloksista, aika, kustannukset, jne. (muut kaupungit)
  • niiden pohjalta määritellään perustaso ennusteelle ja tavoitteille
  • perustasoa korjataan oman projektin luonteen, olosuhteiden ja erityispiirteiden mukaisesti

Kahneman oli itse mukana eräässä projektissa, jossa tätä menettelyä käytettiin projektin jo käynnistyttyä. Kun tuloksen saatiin, todettiin, että aluksi tehdyt suunnitelmat olivat olleet aivan liian optimistisia. Projekti päätettiin saman tien lopettaa.

Kategoria(t): Bisnes, Onnistuminen, Tuottavuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *