Ihmisen järkevyys on vain harhaa

Ajattelemme mielellämme olevamme järkeviä ihmisiä. Totuus on kuitenkin toinen.

Todellisuudessa ajatteluamme ja toimintaamme heikentää jatkuvasti suuri joukko ajatteluharhoja, vinoumia. Ne saavat meidät toimimaan epärationaalisesti ilman että tiedostamme sitä. Ajattelemme itse toimivamme järkevästi, vaikka ehkä huomaamme toisten ajatteluvirheet helposti.

Mistä tämä johtuu? Jos mielipiteemme ei perustu kriittiseen ajatteluun, mihin se sitten perustuu?

Psykologi David Kahneman sai vuonna 2002 Nobelin talouspalkinnon tutkimuksistaan ajattelun epärationaalisuudesta. Peruskäsityshän taloustieteessä on ollut, että ihmiset toimivat aina järkevästi tehdessään omaa tai organisaationsa taloutta koskevia päätöksiä. Kahneman osoitti monilla eri tavoin, että tämä ei pidä paikkaansa, eikä pelkästään taloutta koskevissa asioissa.

Aivomme ovat rakentuneet niin, että suurin osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu automaattiohjauksella, mutu-tuntumalla. Meidän ei tarvitse kovin paljon miettiä syvällisesti, käytämme vain aivojemme ”järjestelmää 1” (Kahnemanin nimitys).  Se on nopea, vaivaton ja siksi tietyissä tilanteissa myös äärimmäisen tärkeä. Se on kuitenkin samalla toivottoman altis kaikenlaisille vinoumille ja suoranaisille virhepäätelmille.

Tämän järjestelmän rinnalla aivoissamme toimii “järjestelmä 2”, joka puolestaan on hidas ja työläs. Sen avulla pystymme kuitenkin tekemään paljon luotettavampia johtopäätöksiä.  Sitä käytämme, kun haluamme pohtia jotakin todella tärkeää asiaa ja siihen liittyviä tosiasioita.

Koska järjestelmä 2 on työläs käyttää, turvaudumme helposti mutu-ajatteluun. Siksi ihmisen ajattelu perustuu suurelta osin virheellisille muistoille, mielikuville, käsityksille ja kuvitelmille.

Kaikkein vaarallisin ajatteluharha on luulo oman ajattelun vinoutumattomuudesta.

Mahdollisuuksia tehdä virheitä ajattelussa on niin paljon, että emme juuri koskaan voi varmasti sanoa olevamme oikeassa tai että pystyisimme tosiasioilla perustelemaan mielipiteemme.

On tietysti myös asioita, joista voi varmuudella sanoa jotain, esimerkiksi että 2 +2 = 4, tai että maapallo kiertää aurinkoa. Tosin fysiikan teorioiden kehitys viime vuosikymmeninä on osoittanut, että myös perinteisesti kivenkovina pidetyt totuudet maailmasta ovat osoittautuneet epävarmoiksi.

Siksi onkin varminta, melkein asiassa kuin asiassa, siitä jotain kysyttäessä ensin miettiä kaksi kertaa ja sitten sanoa, että ”en tiedä” tai ”luulen että”.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Kategoria(t): Ajattelu, Psykologia Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *