Menestymisen taito

Rakenna oma polkusi menestykseen ja löydä uusia keinoja palkitsevaan elämään 

Menestyminen kaikilla aloilla vaatii perittyä lahjakkuutta, oikeat ympäristötekijät ja onnea. Mutta nämäkään eivät riitä. Pelkkä pituus ei tee sinusta huippukoripalloilijaa, eikä hyvä sävelkorva tähtimuusikkoa.

Lisäksi vaaditaan kovaa työtä, harjoittelua ja oppimista.

Usein sanotaan, että kova työ on ainoa tie menestykseen. Se ei nykymaailmassa kuitenkaan riitä. Menestykseen täytyy olla muitakin teitä kuin kova työ, koska ” jos rikkaus olisi kovan työn ja yrittämisen vääjäämätön seuraus, silloin jokainen nainen Afrikassa olisi miljonääri.”

Mitä on kova työ?

Mutta mitä on kova työ? Yksiselitteinen määrittely on mahdotonta. On esimerkiksi sanottu, että kova työ on sitä, että tekee työtä, jota muut ihmiset eivät halua tehdä. Tai että jos nautit työstäsi suurimman osan aikaa, se ei ole todennäköisesti kovaa.

Kovalla työllä ei tässä yhteydessä tarkoiteta kovaa ruumiillista työtä. Se merkitsee tarkoituksellista työtä, joka tähtää johonkin päämäärään ja jota tehdään omasta halusta, intensiivisesti, pitkäjänteisesti ja oma mukavuusalue ylittäen.

Tarkoituksellinen harjoittelu

Malcolm Gladwell on väittänyt kirjassaan Outliers, että tullakseen asiantuntijaksi, sinun täytyy käyttää siihen 10 000 tuntia (eli kolme tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan).

Tämän 10 000 tunnin säännön suhteen on kaksi yleistä väärinkäsitystä.  Ensinnäkin se ei ole sääntö eikä se ole tarkka luku. Ajan määrä vaihtelee alasta toiseen. Mutta määrä on suuri ja mitä enemmän sitä parempi.

Toiseksi asiantuntijaksi tai alan huipuksi tuleminen ei ole pelkästään jonkin asian tekemistä uudelleen ja uudelleen 10 000 tuntia. On olemassa oikea tapa ja paljon vääriä tapoja käyttää aikaa. Pitkät päivät eivät sinänsä ole kovaa työtä. Ne ovat vain pitkiä päiviä.

Gladwell puhuu nimenomaan tarkoituksellisesta harjoittelusta (deliberate practice). Tarkoituksellisen harjoittelun tärkein osa on yksinharjoittelu, kova työ. Mutta se ei ole ensimmäinen askel.

Ensimmäinen askel on sosiaalinen. Sinun pitää tietää mitä tehdä, mihin kohdistaa ponnistuksesi. Ja tässä vaiheessa tulevat mukaan kuvaan valmentajat, opettajat ja mentorit.

Harjoittele ja tee työtä oikein

Kova työ tai harjoittelu vaatii aina sisäistä motivaatiota, omaa päätöstä ja halua tehdä sitä. Ilman sisäistä motivaatiota, ilman omaa vastausta kysymykseen miksi teen tätä, kova työ yksin ei johda erinomaisuuteen ja huipulle vaan henkiseen loppuun palamiseen, burnoutiin.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että jonkin toiminnan kanssa vietetty aika ei sinänsä johda automaattisesti hyvään suorituskykyyn. Kokemus, jos siihen ei liity syvällistä keskittymistä, ei muunnu erinomaisuudeksi. Esimerkki golfin piiristä: pelkkä rutiininomainen pallojen lyönti toistonomaisesti toinen toisensa perään rangella, ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa, ajatusta tai palautetta, ei juuri paranna peliäsi (se kyllä auttaa aloitteluvaiheessa tai kun olet muuttamassa swingiäsi).

Kokemus ei ole sama asia kuin asiantuntemus tai kyvykkyys. Voit tehdä 20 vuotta samaa asiaa, mutta se voi olla vain saman asian toistamista 20 vuotta, ilman että olet kehittynyt mitenkään koko aikana.

Paras harjoittelu tekee kaksi asiaa: 1) se auttaa meitä hankkimaan taitoja, jotka nopeuttavat ja automatisoivat toimintoja ja antavat palautetta (esimerkiksi pianonsoitto, jalkapallo, golf, jne.), 2) se työntää meidät kykyjemme rajoille ja pakottaa meidät keskittymään. Tällöin vasta tapahtuu oppimista ja kehittymistä.

Asiantuntemuksen ja kyvykkyyden luominen vaatii sekä toistoa että keskittymistä.

Jos harjoittelu on helppoa, siitä ei opi mitään.

Kova työ kannattaa

Kova työ kannattaa. Se tuo mukanaan muutakin kuin onnistumisia ja menestystä.

Kuuluisa Terman tutkimus osoitti, että kovaa työtä tekevät ihmiset ovat terveempiä ja onnellisempia, sekä elävät pidempään.

3 Kommenttia

  1. Kyllä, kyllä, voihan ”kovan työn” noinkin määritellä. Arkipuheissa silti sotkemme sen aina päättömään raatamiseen, josta tahdomme vain päästä irti.
    Asiantuntijaksi kehittymisessä on kuitenkin ehkä kaikkein haasteellisinta palautteen vastaanottaminen? Siis kritiikki, joka kertoo, että en vielä osaa. Itse olen joutunut tätä taitoa kovasti opettelemaan, jos olen aikonut mitään taitoa oppia. Ilman selkeää palautetta ei pysty itsestään vain kehittymään. Vai pystyykö?

    1. Kun joutuu raatamaan ”päättömästi” työtä, jota ei itse ole edes määritellyt tai halua tehdä, sitäkin voi sanoa ”kovaksi työksi”. Mutta se on tosiaan työtä, josta varmaan kaikki haluamme päästä irti, eikä se vie meitä mihinkään, paitsi ehkä työuupumukseen, masennukseen ja burnoutiin. Käsittelinkin sitä työtä tai harjoittelua, jota tarvitaan itse asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, onnistumisiin ja menestykseen jollakin alueella.
      Palaute on kaikilla alueilla yksi kehittymisen edellytyksiä. Se on sitä ihan jokapäiväisessä työelämässä, mutta palaute on kaiken muutoksen ja oppimisen olennainen osa. Ilman palautetta ihminen ei voi kunnolla kehittyä ja kehittää itseään. Suomessa ”palautekulttuuri” on ehkä ollut vähän kehittymätöntä. Siksi varmaan on syntynyt esimerkiksi erilaisia mentorointi-ohjelmia.

      1. Juuri näin käsitinkin sinun tarkoittaneen, ja tämänlainen ”kova työ” on ok ja siihen pyrin itsekin … toisinaan ?.
        Mentoroinnin merkitystä en olekaan tuolla tavoin palautteen korvikkeena ymmärtänyt, ihan hyvä idea.

Vastaa käyttäjälle Eeva Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *