Voimmeko lakata olemasta typeriä?

Italialainen taloushistorioitsija Carlo M. Cipollan Inhimillisen ajattelun peruslait-teoksen mukaan ensimmäinen peruslaki kuuluu: Typerysten kokonaismäärä arvioidaan aina auttamatta liian pieneksi.

Ihmisen typeryydelle on kaksi perussyytä.

Ensimmäinen on se, että ajattelemme (tai itse asiassa emme ajattele, vaan toimimme) liian nopeasti.

Toinen on se, että meillä on paljon erilaisia järkevän ajattelun esteitä, itse aiheutettuja ja hankittuja. Emme osaa hallita ajatteluamme.

Hidas ei ole samaa kuin typerä

Silläkin uhalla, että voimme jonkun mielestä vaikuttaa vähän hitaalta tai yksinkertaiselta, kannattaa kuitenkin yrittää välttää olemasta typerä. Sillä miksi olla typerämpi kuin todellisuudessa onkaan?

Hidas ei tarkoita samaa kuin typerä. Se tarkoittaa useimmiten, että henkilö pohtii käsillä olevaa asiaa ainakin hetken ennen kuin lausuu mielipiteensä, ottaa kantaa tai tekee päätöksen.

Eikä kaikkiin asioihin voi olla eikä tarvitse olla mielipidettä.

Se tarkoittaa, ettemme heti hyväksy sekä ensimmäistä omaan mieleemme tulevaa ajatusta tai ideaa, emmekä myöskään riennä riemumielellä hyväksymään nopeasti jonkun toisen ajatusta tai ideaa.

Sen sijaan nopeaälyiseksi sanottu henkilö voi puhua puuta heinää, mutta vastaus ja sanat tulevat nopeasti, itse asiassa nopeammin kuin ao. henkilö on ehtinyt edes ajatella asiaa. Vastaus tulee automaattisesti intuition perusteella. Se tekee kyllä usein vaikutuksen kuulijoihin.

Typeryys ei ole älykkyyden vastakohta

Inhimillisen ajattelun 2. peruslaki sanoo: Todennäköisyys, että henkilö on typerys, on riippumaton tämän henkilön kaikista muista ominaisuuksista.

Se tarkoittaa, että vaikka kuinka älykkäältä vaikuttava henkilö voi olla typerys (ja usein onkin), eikä hänen ajatuksiinsa ja sanoihinsa kannata välttämättä luottaa. Typeryys ei ole älykkyyden vastakohta.

Luottavainen tietämättömyys on nimittäin erään tulkinnan mukaan kaikkein räikein typeryyden muoto. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että silloin ihminen erehtyy ajattelemaan olevansa erehtymätön.

Aina kannattaakin ottaa hetki aikaa ja tutustua mielessään asiaan ainakin toisen ajatuksen verran.

Ajattelun esteitä

Yuval Noah Harari kirjoittaa uudessa kirjassaan 21 oppituntia maailman tilasta: Ei pidä koskaan aliarvioida ihmisen tyhmyyttä…..Inhimillinen typeryys on yksi historian merkittävimmistä voimista, ja silti meillä on usein taipumus jättää se huomioimatta…. Ongelma on se, että maailma on paljon monimutkaisempi kuin shakkilauta, eikä ihmisen järki riitä ymmärtämään sitä aidosti.  Siten jopa järkevät johtajat päätyvät usein tekemään hyvin tyhmiä päätöksiä.

Koska typeryksiä on muutenkin liikaa, voisimme itse yrittää tehdä asialle jotain.

Liian nopea ajattelu sortuu yleensä ajatteluharhoihin. Ajatteluharhojen eli kognitiivisten vinoumien lista on pitkä.

Me kaikki olemme ainakin joskus typeriä, teemme typeriä valintoja ja päätöksiä. Esteitä järkevälle ajattelulle ja toiminnalle on lukuisia:

Olosuhteet, väsymys, sairaus, kiire ja ulkoiset häiriötekijät vaikuttavat ajatteluumme, Meillä voi olla väärää tietoa.  Emme opi virheistämme. Käytämme vääriä ajattelumalleja (ideologia, uskonto, ennakkoluulot, jne.). Olemme laiskoja, menemme siitä yli missä aita on matalin.

Nyrkkisääntöjä typeryyden varalle

Mitä sitten voimme tehdä?

Useimmat meistä eivät ole aina typeriä. Teemme paljon hyviä päätöksiä ja saamme aikaan hienoja asioita. Mutta välillä toimimme typerästi.

Lyhyitä nyrkkisääntöjä typeryyden varalle on runsaasti. Otetaan esille muutama:

  • Tunnista sokeat pisteesi. Ajatteletko liikaa valmiiden mallien, ennakkoluulojen ja uskomusten mukaan?
  • Seuraa, minkälaisiin ajatteluvirheisiin syyllistyt
  • Tunnusta tietämyksesi rajat, ole nöyrä
  • Väittele itsesi kanssa
  • Kuvittele entä jos, mieti seurauksia
  • Käytä tsekkauslistaa

Ainakin voimme pyrkiä siihen, ettemme olisi huipputyperyksiä.

Cipollan mukaan on nimittäin olemassa perustyperyksiä ja huipputyperyksiä. Perustyperykset pyrkivät sinnikkäästi aiheuttamaan haittaa ja vahinkoa toisille ihmisille saamatta toiminnastaan itselleen sen paremmin hyötyä kuin vahinkoakaan.

Mutta huipputyperykset aiheuttavat toiminnallaan suurta haittaa sekä itselleen että muille.

Typeryyden ja nerouden välinen ero on siinä, että neroudella on rajansa. Albert Einstein

Kategoria(t): Ajattelu, Psykologia Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *