Onko sinulla hetki aikaa? Kahden minuutin sääntö.

Photo by Filip Mroz on Unsplash

Onnistuminen ja menestys on usein kiinni hyvin pienistä asioista. Ja moniin niistä sinulla itselläsi on mahdollisuus vaikuttaa.

Olet ehkä, taas kerran, tehnyt uudenvuoden lupauksia. Ne vaativat yleensä jonkinlaista muutosta elämääsi ja tapoihisi.  Ja tapojen muuttaminen on tunnetusti vaikeaa.

Mutta uuden tavan luominen, tai vanhasta huonosta tavasta irti pääseminen, voidaan tehdä helpommaksi. Ongelma on useimmiten alkuun pääsy.

Kahden minuutin sääntö

James Clairin kirjassaan Atomic Habits esittämä kahden minuutin sääntö kuuluu: Kun aloitat jonkun uuden tavan, aloittamisen pitäisi kestää vähemmän kuin 2 minuuttia tehdä.

Idea on tehdä tavan aloittaminen niin helpoksi kuin mahdollista:

  • Kun tavoitteesi on siivota huoneesi, tyhjennä aluksi roskakori
  • Kun tavoitteesi on tehdä viiden kilometrin lenkki, pistä lenkkikengät jalkaasi

Kuka tahansa pystyy lukemaan yhden sivun, tekemään yhden punnerruksen tai meditoimaan yhden minuutin. Ja kun on aloittanut, on paljon helpompi jatkaa, siihen perustuu tämän strategian vahvuus. Uuden tavan ei pitäisi tuntua suurelta haasteelta. Myöhemmin voi olla vaikeampaa, mutta alun pitäisi olla helppo.

Kun sinulla on tapa aloittaa, polku haastavimpiin vaiheisiin tasoittuu. Ajatellaan vaikka maratonin juoksemista. Se on erittäin kovaa. Viiden kilometrin juoksukin voi olla kova. Viiden kilometrin kävely on jo helpompaa. Ja 10 minuutin kävely on varsin helppoa, puhumattakaan siitä, että panet lenkkikengät jalkaasi. Tavoitteena voi olla maraton, mutta aloitustapa on panna lenkkikengät jalkaan.

Miksi kahden minuutin sääntö toimii? 

Idean ydin ei ole se, että tekee vähän, lukee yhden sivun. Idea on siinä, että oppii aloittamaan, tekemään jotain. Jokainen tapa pitää käynnistää, ennen kuin sitä voi parantaa tai kehittää.

Jos et hallitse aloittamista, ei ole toivoakaan, että pääsisit pitkälle. Sen sijaan että yrittäisit luoda täydellisen tavan heti alusta alkaen, tee ensin helppoja asioita, joilla luot jatkuvuuden.

Kun teet aloittamisesta rituaalin, siitä muodostuu alku laajemmalle kokonaisuudelle. Kehittämällä pysyvän alkurutiinin, helpotat pääsemistä varsinaisen tekemisen sisään. Siitä muodostuu automaatio, ennen kuin huomaatkaan, olet juoksemassa tai kirjoittamassa.

Ja joka tapauksessa yksi punnerrus on enemmän kuin ei yhtään punnerrusta. On paljon parempi tehdä vähemmän kuin toivot, kuin olla tekemättä mitään.

Tee edes jotain – periaate

Mark Mansonin kirjassaan esittämässä tee edes jotain – periaatteessa on samaa filosofiaa kuin 2 minuutin säännössä.

Siinä menestyksen mittari on se, että tekee jotain. Edistyminen on helpompaa, kun epäonnistuminen ei pelota. Tavoite aloittamisessa on juuri niin minimaalinen, että sen saavuttaminen on varmaa. Kun saavuttaa tavoitteen, inspiraatio ja motivaatio kasvavat.

Jos sinun pitää esimerkiksi kirjoittaa joku raportti tai artikkeli, aloittaminen on usein käsittämättömän vaikeaa. Muista silloin tee edes jotain – periaate. Asetu pöytäsi ääreen ja ala kirjoittaa. Aseta vaikka tavoitteeksesi yksi virke tai 200 sanaa. Kirjoita, äläkä yhtään välitä minkälaista tekstiä syntyy. Yleensä se johtaa jonkinlaiseen inspiraatioon ja tekstiä alkaa syntyä enemmänkin.

Motivaatio lähtee myös teoista

Usein tekemisen ajatellaan olevan kiinni motivaatiosta. Se taas on kiinni omista arvoista, tunteista ja inspiraatiosta.

Ketjureaktion ajatellaan yleensä olevan

inspiraatio –>motivaatio –>teot –>inspiraatio……..

Eli ensin tarvitaan inspiraatio, joka saa ketjun liikkeelle. Kun saa tekemisen käyntiin se lisää edelleen inspiraatiota ja motivaatiota.  Ongelma onkin usein, miten ja mistä saada inspiraatio.

Mutta ketjun voi saada liikkeelle myös tekemisellä. Kun teet edes jotain syntyy ketju

teot –>inspiraatio –>motivaatio –>teot……

Tekemällä jotain pakotat itsesi ja tarpeellisen toiminnan liikkeelle.

Epäonnistumisen pelko

Toinen seikka, mikä saattaa estää meitä aloittamasta jotain uutta asiaa, on epäonnistumisen pelko.

Silloin kannattaa kysyä itseltään: Jos kokeilen tätä, eikä se sitten onnistukaan, menetänkö jotain tärkeää. Useimmiten vastaus on en. Mutta jos homma toimii, olen onnistunut ja mennyt askeleen eteenpäin.

Epäonnistuminen on suhteellista. Jokaisesta epäonnistumisestakin oppii jotain, olet ainakin yhtä kokemusta viisaampi.

Jos ei edes yritä, ei voi onnistua. Ja yritys ei aina onnistu, mutta joka kerta opit jotain.

Kuten Mark Manson on todennut, minkä hyvänsä taidon kehittyminen edellyttää tuhansia pieniä epäonnistumisia, ja menestys on suorassa suhteessa epäonnistumisten määrään.

Lähteet:

James Clear: Atomic Habits

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan.

Kategoria(t): Ajattelu, Oppiminen, Tavat, Uncategorized Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *