Mikä on sopiva määrä riskiä?

Verotietojen kärkeä

Alexander Hanhikoski, 32, halusi rikastua – Hän kokeili pokeria ja yrittäjän uraa, kunnes keksi keinon tehdä kymppitonneilla kymmeniä miljoonia

Matemaattisesti lahjakas Alexander Hanhikoski otti huikean riskin ja sijoitti omaisuutensa virtuaalivaluuttoihin. Monet muut menettivät rahansa, mutta Hanhikoski nousi tempullaan Suomen kovatuloisimpien joukkoon.

Hanhikosken pääomatulot vuodelta 2017 olivat huikeat 24,6 miljoonaa euroa. Aluksi arveltiin, että kyseessä voi olla verottajan virhe. Sitten pohdittiin, että olisiko Hanhikoski onnistunut myymään yrityksensä satumaiseen hintaan.  Lopulta selvisi, että Hanhikoski oli saanut jättipottinsa sijoittamalla kryptovaluuttoihin. ( HS 24.12.2018)

Onnea vai taitoa?

Onko Hanhikoski ollut riskinotossaan taitava vai onko kaikki ollut kiinni tuurista. Kun ajattelee hänen taustaansa ja lähtökohtiaan, voisi ajatella, että kyseessä on ollut tietoa ja osaamista. Ajoitus sijoittamisessa ja sijoitusten myynnissä ovat ainakin osuneet kohdalleen. Lisäksi hän mitoitti riskinsä itselleen sopivaksi.

Mutta kun asiaa tarkastelee vähän laajemmin, tilanne muuttuu. Ensinnäkin pitää muistaa, että kryptovaluuttoihin sijoittaminen on, niin kuin Hanhikoski itsekin on todennut, nollasummapeliä.

Nollasummapeli

Nollasummapeli on peliteoriassa tilanne, jossa yhden henkilön voitto on samansuuruinen kuin toisen henkilön tappio, niin että omaisuuden nettomuutos on nolla. Nollasummapelissä voi olla vain kaksi osapuolta tai miljoonia osallistujia.

Pokeri ja vedonlyönti ovat suosittuja nollasummapelejä, sillä niissä joidenkin pelaajien voittama summa on yhtä suuri kuin häviäjien tappiot. Sijoitusmarkkinoilla optiot ja futuurit ovat esimerkkejä nollasummapeleistä, kun taas tavanomainen osakesijoittaminen  ei sitä ole, ainakaan pitkällä aikavälillä.

Sijoittaminen bitcoin- ja muihin kryptovaluuttoihin on sen sijaan puhdasta nollasummapeliä. Jonkun, kuten Hanhikosken voitot, ovat muiden sijoittajien tappioita.

Hanhikosken pääomatulot eli voitot olivat 24,6 miljoonaa euroa. Silloin voidaan asiaa yksinkertaistaen laskea, että 1230 muuta sijoittajaa on hävinnyt ainakin 20 000 euroa, mikä oli Hanhikosken alkuperäinen sijoitus.

Julkisuudessa tuodaan yleensä suurin otsikoin esiin erilaisia voittajia ja menestyjiä. Hyvin harvoin kuitenkaan tulee esiin asian toinen puoli, häviäjät. Se antaa onnistumisen ja menestymisen mahdollisuuksista liian ruusuisen kuvan. Kyse on selviytymisharhasta, yhdestä ajattelun virheistä.

Selviytymisharha

Selviytymisharha (joskus myös nimillä henkiinjäämisharha tai hautausmaaharha) johtaa liiallisen positiivisiin uskomuksiin, koska tarkastelussa sivuutetaan epäonnistumiset. Yleensä vain menestyneiden tai selvinneiden (eloon jääneiden) tarinat, historia ja neuvot ovat esillä julkisuudessa. Epäonnistuneet eivät juuri pääse lehtien palstoille tai kirjoita kirjoja.

Selviytymisharha tarkoittaa sitä, että yliarvioimme onnistumisen mahdollisuudet. Se voi myös johtaa siihen väärään olettamukseen, että menestymisen takana on jokin tietty ominaisuus, toimintatapa, tieto tai taito, kun kyse on puhtaasta sattumasta, tuurista. Jos tarkastellaan epäonnistuneita henkilöitä tai yrityksiä, todetaankin että myös heillä on ollut samat ”menestystekijät”, mutta tulos on ollut aivan toinen.

Mikä on sopiva määrä riskiä?

Hanhikoski sanoo haastattelussaan tehneensä sijoituspäätöksensä harkitusti: ”mahdollisessa tappiossa menetän kaiken, mutta en jää velkaa. Tiesin että pystyn elättämään itseni, vaikka menettäisin säästöni.”

Riskin ottaminen on sinänsä OK, mutta vain jos se ei johda tuhoon, katastrofiin. Hanhikoski arvioi, että hänellä oli varaa menettää kaikki sijoittamansa rahat.

Mikä on sopiva määrä riskiä, riippuu jokaisen meistä tilanteesta, taloudellisesta asemasta, luonteenpiirteistämme ja esimerkiksi henkilö- ja perhesuhteista.

Nassim Nicholas Taleb on esittänyt erään strategian riskien hallintaan. Esimerkiksi sijoittamisessa tämä ns. levytankostrategia tarkoittaisi, että noin 90 % pääomasta sijoitetaan hyvin turvallisesti (käteinen ja muut lähes riskittömät omaisuuden lajit) ja noin 10 % erittäin riskialttiisiin, mutta suuren tuottopotentiaaliin omaaviin arvopapereihin (optiot, futuurit, start-upit, jne.). Näin ei voi menettää kuin 10 % omaisuudesta, mutta samalla on mahdollista moninkertaistaa tuo osuus sijoituksista. Hanhikosken strategia oli lähellä tätä mallia.

Samaa periaatetta voi noudattaa myös muissa kuin taloudellista riskinottoa vaativissa asioissa.

Ilman riskin ottamista et menesty. Mutta riskinotossakin pitää olla järki mukana, jos et halua menettää kaikkea. Ja kannattaa muistaa, mitä Peter Drucker on sanonut:

Ihmiset, jotka eivät ota riskiä, tekevät yleensä noin kaksi isoa virhettä vuodessa. Ihmiset, jotka ottavat riskiä, tekevät yleensä noin kaksi isoa virhettä vuodessa.

Kategoria(t): Menestys, Onni, Sijoittaminen, Todennäköisyys Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *