Ajattele välillä eri tavalla

Arvoitus: “Mies makaa pellolla kuolleena. Hänen vierellään on avaamaton paketti. Pellolla ei ole muita. Kuinka hän kuoli?” Vinkki: Mies tiesi kuolevansa, kun hän saapui lähelle paikkaa.

Ajattelu on osa luovuutta

Ajatteleminen ei ole luovuutta. Luovuus vaatii, että myös tehdään jotain, aiempaa paremmin tai eri tavalla. Mutta ajattelu on kuitenkin tärkeä osa luovuutta, siitä kaikki lähtee.

Aivomme ovat rakentuneet niin, että suurin osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu mutu-tuntumalla. Kun ajamme autoa, toimintamme pohjan muodostaa vuosien mittaan hankittu rutiini. Meillä on suuri itseluottamus ajotaitoomme, sen ajattelu ei normaalisti rasita aivojamme.

Toimimme monessa asiassa lähes automaattisesti, robotin tavoin. Tämä on aivojen ja koko ihmiskehon kannalta energiatehokasta ja siksi aivojen suosimaa.

Mutta kun kohtaamme arkirutiinista poikkeavan tilanteen, joudumme ajattelemaan tietoisesti, järkiperäisesti. Arkielämässä ongelmien ratkaisuun pyrkivä ajattelumme on yleensä lineaarista, suoraviivaisesti etenevää. Sen mukaan etenemme loogisesti asiasta A asiaan B, niin kuin aina ennenkin.

Mutta toisinaan eteemme tuleekin päivän mittaan joku aivan uusi, ennenkokematon tilanne. Siihen ei tunnu löytyvän mitään järkevää, loogista ratkaisua.  Meidän pitää ryhtyä ajattelemaan eri tavalla, irtaantua ainakin hetkeksi logiikan rajoitteista.

Lineaarinen (sanotaan myös vertikaalinen) ajattelu ei ole oikea tapa kehittää ja oivaltaa uutta. Usein eteen tulevat tilanteet ovat epälineaarisia, joihin ei löydy loogista, tiedostettua ratkaisua.  Vasta rikkomalla urautuneet ajatusmallit voi synnyttää jotakin todella uutta.

Logiikka vie sinut kohdasta A kohtaan B. Mielikuvitus vie sinut kaikkialle. Albert Einstein 

Tarvitsemme toisenlaista ajattelua, epälineaarista eli lateraalista ajattelua. Meidän täytyy hypätä pois aikaisemman ajattelun aiheuttamasta urasta ja oppia uusia ajattelun malleja.

Lateraalinen ajattelu

Lateraalinen ajattelu on Edvard de Bonon tunnetuksi tekemä luovan ajattelun muoto.

Lateraalinen ajattelu tarkoittaa ajattelua, jossa asiaa tarkastellaan epätavallisesta näkökulmasta.  Vanhaa, tuttua asiaa voi katsoa uudesta suunnasta ja yhdistää siihen liittyviä tekijöitä erilaisella, joskus yllättävälläkin tavalla. Tällöin pyritään rikkomaan perinteisen ajattelun kaavoja ja malleja, ja etsimään uusia.

Lateraalinen ajattelu on taito, jonka voi opetella. Ajattelumme perustuu pitkälti ajan mittaan syntyneisiin rutiineihin, mikä on yleensä luovuuden este. Mutta myös lateraalisesta ajattelusta voi kehittää rutiinin. Sitä auttaa lateraalisen ajattelun menetelmien, mallien ja työkalujen tunteminen ja hallinta, jatkuva harjoittelu ja toisto. Lateraalisesta ajattelusta voi kehittää itselleen hyödyllisen ajattelumallin.

Lateraalinen ajattelu on itseasiassa meille kaikille varsin tuttua, vaikka emme sitä ole sellaiseksi tiedostaneetkaan. Useimmat vitsit nimittäin perustuvat siihen. Vitsien ydin on yleensä juuri jonkin ongelman tai asian yllätyksellisessä, tavanomaisesta poikkeavassa käsittelyssä.

Mies näkee kadulla toisen miehen taluttamassa valtavan isoa koiraa. Hän kysyy: ”Pureeko koirasi?” Toinen mies vastaa: ”Ei, minun koirani ei pure”. Ensimmäinen mies taputtaa silloin koiraa, mutta tämä pureekin häntä käteen. Mies huutaa:” Luulin, että sanoit, ettei koirasi pure.” Toinen mies vastaa: ”Tämä ei ole minun koirani.”

Lateraalista ajattelua vastaava käsite on ajattelu laatikon ulkopuolella, thinking outside the box.

Luovuus ei ole tekniikkaa. Mutta luovaa ajattelua ja luovuutta on mahdollista edistää käyttämällä eräitä koeteltuja tekniikoita.

Tekniikoita ja menetelmiä, joiden avulla voi hypätä pois lineaarisen ajattelun kehästä, on paljon. Kaikkia ei tarvitse hallita, riittää kun osaat muutamia, joita jatkuvasti käyttämällä pystyt kehittämään tarvittaessa käyttöön otettaviksi työkaluiksi, rutiineiksi. Edward de Bonon mukaan meidän tulisi vahvistaa lateraalisen ajattelun ”lihastamme” jatkuvasti.

Lateraalisen ajattelun tekniikoita

Lateraalinen ajattelu nojautuu erilaisiin tapoihin kyseenalaistaa ongelmassa esiintyviä piirteitä, esimerkiksi:

  1. Listaa olettamukset – kun sinulla on edessäsi kysymys tai ongelma, kirjaa ylös siihen luonnostaan liittyvät olettamukset.
  2. Pue normaali ratkaisu sanoiksi – kysy itseltäsi, mikä olisi suoraviivainen ja selkeä lähestymistapa. Kirjaa ilmeiset, yksinkertaiset ratkaisut. Sitten kyseenalaista tavanomainen: Mikä muu voisi toimia?
  3. Kyseenalaistaminen ja haastaminen – yritä kirjoittaa kysymys uudelleen tai järjestää ongelmaan liittyvät tekijät eri tavalla. Kyseenalaista ja haasta itsestään selvät ajatukset. Kysy: Mitä jos näin ei olisikaan tai Miksi näin on?
  4. Aloita takaperin – usein ongelman ratkaisua helpottaa, kun aloitat ratkaisusta ja yrität edetä taaksepäin.
  5. Muuta lähestymiskulmaa – saadaksesi lateraalisen ajattelun käyntiin, voit kuvitella olevasi joku toinen, joka yrittää ratkaista ongelmaa.
  6. Provosointi – etsi mielettömiä ja mahdottomalta tuntuvia ratkaisuja ja vaihtoehtoja. Kärjistäen provosoimme ajattelumme etsimään aivan uusia ratkaisuja.
  7. Sattuman hyödyntäminen – tuo tilanteeseen täysin sattumanvaraisen sana, vaikka jostakin lehdestä tai kirjasta, se voi johtaa aivan yllättävään suuntaan. Outo muuttuja tai sana synnyttää uusia mielleyhtymiä, jotka voivat avata tien erilaiseen ratkaisuun.

Muita luovan ongelmanratkaisun työkaluja ovat mm. erilaiset ryhmätyöskentelytavat (aivoriihi, tuplatiimi ja synektiikka), mindmap, kysymyslistat jne.

Arvoituksen ratkaisu: Mies oli hypännyt lentokoneesta, eikä laskuvarjo auennut.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Luovuus, Tavat, Uncategorized | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Listoilla turvallisuutta, tehokkuutta ja mielenrauhaa

Etiopian lentoturmassa kuoli 157 ihmistä – Turmakoneen kapteeni oli kokenut lentäjä, pyysi lupaa kääntyä takaisin. Onnettomuus oli Boeing 737 MAX 8 -konetyypille jo toinen alle puolessa vuodessa. Turman syy on toistaiseksi epäselvä. (Yle)

Vaikka lento-onnettomuuksia edelleen sattuu, lentokoneen tuhoutumisriski on nykyään niin pieni, että jo lyhyellä automatkalla lähikauppaan sinulla on suurempi mahdollisuus kuolla onnettomuuteen kuin koko elämässäsi lentämällä vaikka kerran vuodessa etelään.

Kun verrataan turvallisuutta lentoliikenteen ja kirurgian välillä, on laskettu, että jos lentoliikenteessä sattuisi yhtä paljon tekijän virheestä johtuvia kuolemantapauksia kuin leikkauksissa, se tarkoittaisi, että suurella lentoyhtiöllä putoaisi kaksi konetta vuodessa.

Suomalaisten hoitovirhekuolemien määrä vastaa Mahtava moka kirjan mukaan sitä, että yksi täysi Helsinki-Tukholma-reitillä oleva matkustajakone putoaisi kuukausittain (700-1700 henkilöä vuosittain). Turvallisuuskulttuuri on erilainen, yksi osa siitä on tarkistuslistat, joiden käyttö ei terveydenhoidossa vieläkään ole riittävää.

Tarkistuslistat

Eräs suurimpia syitä lentämisen turvallisuuteen ovat lentoliikenteessä käytettävät tarkistuslistat, eli tsekkauslistat. Jokainen lentäjä tietää, että lentoturvallisuuden toteutuminen on kiinni siitä, että yhdessä sen vaarallisimmista vaiheista, lentoonlähdössä, kaikki on kunnossa.

Lentokonetyyppikohtaiset tarkistuslistat ovat lentämisen nykypäivää, oli kyseessä sitten pienkoneet, matkustajakoneet tai sotilaskoneet.

Tarkistuslista sopii hyvin ja niitä käytetään erilaisiin tarkoituksiin: minkä tahansa prosessin tai toiminnan läpikäynti, matkalle lähtö, muutto, sopimusten teko, uuden työntekijän perehdyttäminen, johtoryhmän työskentely jne.

Monenlaisia listoja

Tarkistuslista ovat vain yksi esimerkki erilaisten listojen käytöstä ja hyödyistä. Kun ajattelemme asiaa vähän laajemmin, mieleemme tulee paljon erilaisia listoja, joita käytämme tai voisimme käyttää tehdäksemme toimintamme ja olomme paremmaksi, tehokkaammaksi, mukavammaksi ja turvallisemmaksi.

Tim Ferris, menestynyt kirjailija ja yrittäjä on sanonut: Olen listojen tekijä. Niin minä pidän elämäni järjestyksessä ja maailmani radallaan.

Useimmiten listoista tulee ehkä mieleen tehtävälistat, to-do listat.

Tehtävälistat

Lyhytkestoinen muisti, työmuisti, voi pitää mielessä ja käsitellä kerralla vain 4 asiaa. (Hieman tutkimuksen mukaan sen kooksi on määritelty 4-9 asian säilyttäminen noin 30 sekunnin ajan.) Ajattelukykymme ja luovuutemme käyttävät samaa kapasiteettia kuin työmuisti. Jos työmuistia kuormittaa joukko mielessä pidettäviä tehtäviä, kykymme ajatella heikentyy. Siksi asioita ja tehtäviä kannattaa ulkoistaa, kirjata ne johonkin, mistä niitä voi tarpeen mukaan käyttää.

Tehtävälista vapauttaa muistin ja aivojen voimavaroja muuhun toimintaan. Voimme siirtää muistutukset pään sisältä sen ulkopuolelle ja keskittyä täysillä käsillä olevan tehtävän suorittamiseen.

Tehtävälistalla on kaksi eri tarkoitusta. Se auttaa ensinnäkin meitä muistamaan, mitä pitää tehdä. Toisaalta se tehostaa toimintaamme, kun sen avulla voimme asettaa tehtäviä tärkeysjärjestykseen ja keskittyä ensin tärkeimpiin asioihin. Lisäksi motivaatiomme kasvaa, kun toteamme saavamme tehtäviä suoritetuksi, vaikkapa ruksaamalla tai yliviivaamalla niitä.

Tehtävälistoja voi tehdä mitä erilaisimmista asioista ja tehtävistä. Ne voivat olla muistilistoja seuraavista tehtävistä, vuositavoitteista, luettavista kirjoista, ruuista, joita haluat tehdä, ravintoloista tai kaupungeista, joissa haluat käydä, kauppaostoksista, jne.

Johnny Cashin to-do listassa kolme ensimmäistä tehtävää: 1. Älä tupakoi 2. Suutele Junea 3. Älä suutele ketään muuta.

Idealista

On olemassa kahdenlaisia idealistoja: a) lista, johon keräät jatkuvasti eteen- tai mieleen tulevia ideoita ja b) lista ideoinnin apuna: kirjoitat nopeasti ja ilman kritiikkiä mahdollisimman monta vaihtoehtoista ratkaisua johonkin ongelmaasi.

Monilla tunnetuilla luovilla ihmisillä Leonardo da Vincistä lähtien on ollut tapana jatkuvasti kirjata, listalle tai muistikirjaan tai -vihkoon eteen ja mieleen tulevia ideoita ja ajatuksia.

Idealista on myös monen ongelman, päätöksen tai valinnan kohdalla hyvä keino koota ajatukset yhteen ja edetä siitä eteenpäin.

Älä tee – lista

Älä tee-lista on päivittäinen muistuttaja kaikista asioista, joita sinun ei pidä tehdä. Tehokkuuden suurimpia esteitä on se, että sinulla on liian paljon tehtäviä. Ja vielä tehtäviä asioita, joiden tärkeys ei ole kovin suuri.

Älä tee-listalle voi koota kaikki ne asiat, toiminnat ja tavat, joiden olet todennut vievän turhaan aikaasi ja energiaasi, kiinnittävän huomiotasi tai olevan epäterveellisiä. Jo tällaisten asioiden pohtiminen ja kirjaaminen voi tuoda yllättäviä ahaa-elämyksiä ja kirkastaa asioiden tärkeysjärjestystä.

Pois mielestä lista

Kun kirjaat listalle illalla ennen nukkumaan menoa kaikki huolenaiheesi, sanotaan että se vapauttaa mielesi, ja nukut hyvin. Ainakin huolien ja murheiden listaaminen vapauttaa ajatuksesi miettimästä ja keräämästä niitä jatkuvasti. Tämä on muutenkin yleisesti listoihin liittyvä hyöty.

Bucket lista

Muotiin on tullut tehdä ns. bucket list, ”ämpärilista”, eli listata kaikki asiat, jotka haluat tehdä ennen kuolemaasi (ennen kuin sinä ”kick the bucket), tai ennen kuin täytät 50, tai jonain muuna ajanjaksona. Listaan kirjataan kaikenlaisia unelmia, haaveita, visioita ja tavoitteita.

Vaihtoehtolista

Päätöksenteko- ja valintatilanteisiin liittyy systemaattinen vaihtoehtojen listaus. Kun olet ostamassa taloa, asuntoa, autoa tai yleensä tekemässä mitä tahansa merkittävää valintaa ja päätöstä, vaihtoehtojen listaus on hyvä keino saada kokonaisuus näkyviin. Listauksesta on sitten myös mahdollisuus edetä antamalla vaihtoehdoille erilaisia kriteereitä, pisteitä, arvostuksia, painoarvoja…

Hyvät ja huonot puolet – lista

Kun sinun pitää tehdä vaikea päätös kahden asian välillä, joskus voi olla hyödyllistä tehdä lista, jossa toisella puolella ovat päätökseen liittyvät huonot, negatiiviset puolet, toisella puolella hyvät, positiiviset puolet. Benjamin Franklinin sanotaan ensimmäisenä suositelleen tätä listaa.

Miksi listoja kannattaa tehdä, listojen hyödyt

Listojen tekeminen tekee sinusta tehokkaamman ja tuottavamman. Sillä voi olla myös terveydellisiä hyötyjä. Listat mm.

  • vähentävät huolestuneisuutta ja stressiä; kun asiat saa kirjattua ylös, se vähentää niihin liittyvää muistin käyttöä ja ajattelua
  • lisää aivojen hyötysuhdetta, parempaa käyttöä; kun asiat on koottu yhteen, aivot pystyvät käsittelemään niitä tehokkaammin
  • parantavat keskittymistä; pystyt paremmin kohdistamaan mielenkiintosi ja toimintasi oikeisiin asioihin
  • lisäävät motivaatiota; kun näet mitä tehtäviä sinulla on ja kun pystyt ruksaamaan tehdyt asiat pois, se saa aikaan saavuttamisen tunteen ja tyydytyksen
  • kokoavat ajatukset yhteen, näet kokonaisuuden ja pystyy suunnittelemaan toimintaasi paremmin
  • lisäävät luovuutta; asioiden näkeminen kerralla yhdessä lisää mahdollisuutta löytää niistä uusia yhdistelmiä

Mutta aina kannattaa pitää mielessä joitakin elämän totuuksia. Listat ovat kyllä hieno asia. Niillä saa aikaan mielikuvan, joskus ehkä illuusion, siitä että asiat ovat hallinnassa. Meidän pitää kuitenkin aina antaa pieni sija ajattelussamme sille tosiasialle, että emme voi täysin hallita elämää. Vaikka asiat ovat hyvässä järjestyksessä paperilla, emme mahda mitään sattumalle. Meillä voi olla joko huono tuuri tai hyvä tuuri. Listat auttavat, mutta kaikki ei aina mene kuin Strömsössä.

©Juba Tuomola

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Luovuus, Onnistuminen, Tavat, Tuottavuus, Työ | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Minkälainen optimisti sinä olet?

Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, että käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on kuitenkin oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi kenties mennä vikaan. Näin varaudutaan ongelmiin, sillä ongelmia on aina, myös silloin kun muut väittävät ettei niitä ole. Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi optimisti – Näin johdan Nokian murroksessa.

Risto Siilasmaa toi kirjassaan Nokiasta esiin harvemmin kuullun käsitteen paranoidi optimismi. Nimenä se kuulostaa jonkinlaiselta sairaudelta. Kysymyksessä on kuitenkin yksi monista optimismin lajeista tai vivahteista.

Optimismi on hyväksi

Kokemukset ja tutkimukset viittaavat siihen, että optimismi on hyvä asia. Ainakin sen katsotaan olevan parempi kuin pessimismi. Vahva pessimistinen asenne on todettu monin tavoin vaaralliseksi. Ja jos haluat menestyä, kannattaa olla tai oppia olemaan optimisti, siitä on todistetusti paljon apua.

Riippuu kuitenkin osittain tilanteesta, kumpi on parempi elämänasenne. Jossain tehtävissä tarvitaan enemmän tarkkuutta ja virheiden välttämistä, jossain taas vaaditaan lujaa uskoa itseensä.

Optimismia on monenlaista

Mutta optimismia ja optimistejakin on hyvin monenlaista. Emme ole optimistisia samalla tavalla. Optimismi ei ole joko tai asia. Siinä on paljon värisävyjä ja vivahteita, aivan kuin useimmissa muissakin persoonallisuuspiirteissä.  Meillä voi jopa olla samaan aikaan sekä optimistinen että pessimistinen puolemme, jotka tulevat esiin eri tilanteissa ja elämänvaiheissa.

Tässä muutama esimerkki optimismin tyypeistä.

Realistinen optimismi

Realistinen optimisti yhdistää kaksi käyttäytymismallia, optimismin ja realismin. Hän on erittäin optimistinen ja uskoo saavansa asiat tapahtumaan. Hän arvioi tarkasti tosiasioita ja erilaisia vaihtoehtoja ja kuvittelee mahdollisia seurauksia. Hän pysyy positiivisena vaikka näkee haasteita ja esteitä edessään. Hän uskoo kykyihinsä ja kehittymiseensä, valmistautuu hyvin ja tekee kovasti työtä.

Paranoidi ja realistinen optimismi on itseasiassa aika lähellä toisiaan, kyseessä on vain vivahde-ero. Paranoidi optimisti on ehkä astetta varovaisempi, kaivelee ja painottaa enemmän mahdollisia tulevaisuuden riskejä.

Epärealistinen optimismi

Epärealistinen optimisti on vakuuttunut, että onnistuminen tapahtuu hänelle aina miltei automaattisesti. Hän ajattelee onnistuvansa tekemättä juuri mitään. Joku jopa voi ajatella ja toivoa, että kun vain lähettää ilmoille positiivisia ajatuksia, maailmankaikkeus palkitsee hänet muuttamalla hänen toiveensa ja pyrkimyksensä todellisuudeksi. Ylioptimistit elävät optimismi-harhan vallassa, pilvilinnoja rakentaen.

Naiivi optimismi

Se on epärealistisen optimismin lähisukulainen. Naiivi optimisti uskoo, että hyvä lopputulos on todennäköisempää ja huono epätodennäköisempää omalla kohdalla kuin muilla ihmisillä.

Tilannekohtainen optimismi

Se viittaa hyvän lopputuloksen odotukseen tietyssä tilanteessa. Vaikka optimismista puhutaan kuin se olisi vain yksi asia, on mahdollista olla optimisti tietyillä elämän alueilla mutta pessimisti toisilla. Oletko luottavainen ja optimistinen työurasi suhteen mutta paljon varovaisempi henkilösuhteissasi? Tunnetko olevasi valmis tähän päivään mutta entä tulevaisuus? Tai päinvastoin? Tilannekohtainen optimismi viittaa juuri hyvän lopputuloksen odotuksiin tietyssä yhteydessä tai tilanteessa.

Yleensäkin voidaan sanoa, että optimismi koskee jotain tilannetta, kun taas positiivisuus tai positiivinen ajattelu on enemmänkin koko henkilön luonnetta koskevaa.

Opittu optimismi

Martin Seligmanin esiintuoma opittu optimismi lähtee ajatuksesta, että pessimismi on elämän mittaan opittua, mutta siitä voidaan oppia pois, eli oppia optimistiksi.  Oppiminen tapahtuu, ei epärealistisen myönteisellä käsityksellä maailmasta ja sen tapahtumista, vaan ei-kielteisellä sisäisellä ajattelulla. Siinä haastetaan jatkuvasti tietoisesti kaikki sisäinen negatiivinen puhe. Sen sijaan että sanot itsellesi ”Olen liian lihava”, korvaat sen sanomalla ”Painoni on juuri sopiva minun ruumiinrakenteelleni.” tai ”Taas minä epäonnistuin” sanomalla ”Nyt kävi huono tuuri, ensi kerralla onnistun varmaan”.

Jako kolmeen

Tutkija Sonja Lyubomirsky on jakanut optimismin kolmeen lajiin:

Laaja optimismi: Yleinen tuntemus, että asiat tulevat menemään hyvin ja että nyt on hyvä aika elää. Tätä voi kutsua myös positiiviseksi ajatteluksi.

Suppea optimismi: Optimismi koskee jotain tiettyä ajankohtaista tilannetta – pärjäät hyvin kokeessa tai bussi tulee ajallaan. On samaa kuin tilannekohtainen optimismi.

Hyvin vähäinen optimismi: Vähemmän positiivinen mutta silti rauhoittava usko, että selviät kuitenkin tästä päivästä tai tästä vuodesta.

Optimisti: Lasi on puoliksi täynnä. Pessimisti: Lasi on puoliksi tyhjä. Insinööri: Lasi on kaksi kertaa suurempi kuin sen tarvitsisi olla. Fyysikko: Lasi on täynnä, puolet nestettä ja puolet ilmaa. Kyynikko: En usko, että lasissa on mitään.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Menestys, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Menestyt paremmin sanomalla useammin ei

Puolet elämämme ongelmista voidaan katsoa johtuvan siitä, että sanomme liian nopeasti kyllä emmekä sano tarpeeksi pian ei. Josh Billings

Meidän on vaikea sanoa ei

Meillä on syvään juurtunut biologinen refleksi sanoa spontaanisti kyllä, kun joku pyytää meiltä pientä palvelusta (tai työnantaja pyytää ylitöihin). Meillä on miellyttämisen tauti, desease to please. Se periytyy meille ihmisen kehityshistoriasta, vastavuoroisuus on auttanut ensin apinoita, apinaihmisiä ja sitten ihmisiä edistämään hyvinvointiaan.

Nopeaa myöntymistä seuraa kuitenkin usein lähes yhtä nopea katumus.

Kun aikasi on kortilla, sinulla on paljon töitä ja ajateltavaa, kaikkiin pyyntöihin suostuminen ei ole järkevää eikä mahdollista. Ein sanomiseen liittyy negatiivinen ja joskus jopa aggressiivinen sävy. Kyllä on positiivinen sana, mutta sen vaikutus omaan hyvinvointiisi ei välttämättä ole sitä.

Kannattaa opetella Charlie Mungerin esiintuoma menettely, viiden sekunnin ei. Jos sinulta pyydetään palvelusta, mieti asiaa viisi sekuntia ja päätä vasta sen jälkeen. Ja vastaa useimmiten ei. Mungerin sanoin: ”On vaikea löytää jotain todella erinomaista. Jos siis vastaat 90 prosenttiin tapauksista ei, et menetä juuri mitään”.

Charlie Mungerin sijoittajakumppani, maailman rikkaimpiin kuuluva Warren Buffett ei ole ansainnut miljardejaan hinta-hyöty-analyyseilla. Pikemmin hän on onnistunut yksinkertaisesti luomalla vahvan suodattimen ja valitsemalla sen kynnyksen ylittäviä tilaisuuksia. Hän on sanonut: ”Menestyvien ihmisten ja todella menestyvien ihmisten ero on se, että todella menestyneet ihmiset sanovat ei lähes kaikkeen”,

Ein sanominen on tärkeä taito, jota kannattaa harjoittaa. Siihen on saatavilla paljon ohjeita. (esim. 1 ja 2)

Kieltäydy lähes kaikesta. Sturgeonin laki

Mutta aikaasi vievät paljon enemmän muut asiat kuin ystävien tai tuttavien pyynnöt. Se miten käytät aikaasi kaiken välttämättömän ulkopuolella, on suurin ajansyöjä, kiireen aiheuttaja ja keskittymisen este.

Menestymisen tie on myös kieltäytymisen tie.

Sinun kannattaakin aina muistaa Sturgeonin laki. Sen mukaan 90 prosenttia kaikesta on roskaa. Alkujaan lain keksijä scifikirjailija Ted Sturgeon puhui kirjallisuudesta, 90 prosenttia kaikesta kirjallisuudesta oli hänen mukaansa roskaa.

Kun erehdyin(?) hankkimaan itselleni HBO suoratoistopalvelun, huomasin pian, että sen kohdalla pätee hyvin 90 prosentin sääntö. Tarjonnasta hyvin pieni osa on mielenkiintoista ja katsottavaa. Sitten kokeilin Netflixiä, sama tilanne.

Laki ei kuitenkaan koske vain viihdettä ja kirjallisuutta. Laki pätee muihinkin asioihin, joidenkin mielestä itseasiassa mihin tahansa, myös sinuun itseesi, ideoihisi, tunteisiisi, ajatuksiisi ja toiveisiisi. Se pätee sosiaaliseen mediaan, mainoksiin, tuotteisiin, sähköposteihin, twiitteihin, palavereihin.

Siksi voit hyvällä omalla tunnolla sanoa lähes kaikelle ei, ja keskittyä ja sanoa kyllä vain todella tärkeisiin, laadukkaisiin ja pysyviin asioihin. Ja muista Sturgeonin lain lisäsääntö: Jos et ole varma, onko jokin roskaa, se on roskaa.

Kun kieltäydyt jostain turhasta, saat aikaa tärkeimmille asioille.

Ja kun puhumme priorisoinnista, tärkeysjärjestykseen asettamisesta, kannattaa myös muistaa, että prioriteettisanalla ei alkuaan ollut lainkaan monikkomuotoa. Oli vain yksi prioriteetti, yksi tärkeä asia. Vasta 1900-luvulla alettiin puhua prioriteeteista. Mutta tärkeitä asioita ei voi olla monta.

Et voi yliarvioida, kuinka merkityksetöntä käytännöllisesti katsoen kaikki on. Greg McKeown

Tallennettu kategorioihin Menestys, Psykologia, Tavat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mikä on sinun syysi nousta ylös aamulla?

Photo by Vladislav Muslakov on Unsplash

”Ihminen tarvitsee jonkinlaisen rytmin. Se tekee hyvää, että herää aamulla jotakin varten. Vitsailen aina, että en ehdi kuolla, kun aamulla on kiire sähköliikkeeseen”. Jarmo Siro, 82, sähköliikkeen pitäjä, aikoo työskennellä ainakin yhdeksänkymppiseksi. (HS) 

Pitkän iän vyöhykkeet  

Sinisiksi vyöhykkeiksi sanotaan alueita, joissa ihmiset elävät luontaisesti erittäin pitkään ja terveinä. Yksi tällaisista alueista on Okinawan saari Japanissa. Sen arvioidaan olevan maailman suurin satavuotiaiden keskittymä.

Okinawan pitkäikäisten ja yleensä onnellisten ihmisten yhdeksi salaisuudeksi sanotaan käsitettä ikigai. Vaikuttaako ikigai pitkään ikään? Näin monet uskovat.

Ikigain lisäksi okinawalaisten pitkäikäisyyteen vaikuttavat ruokavalio, liikunta, stressittömyys, aktiivinen elämä ja yhteisöllisyys.

Japanilaisen sanalaskun mukaan ”Vain tekevä tahtoo elää satavuotiaaksi”.

Mitä on ikigai?

Termi ikigai muodostuu kahdesta Japanin kielen sanasta: sanasta iki, mikä käännettynä on elämä, olla olemassa tai elossa, ja sanasta gai, mikä voidaan kääntää sanoilla arvo, etu, tulos, hyöty. Ja yhteensä sanan merkitykseksi muodostuu ” olemassa olon/elämän tarkoitus” tai ”syy olemiseen”,

Tutkimukset osoittavat, että oman elämänsä tarkoituksen kadottamisella on vahingollisia vaikutuksia.

Menestys ja onnellisuus

Yleensä meillä on aktiivisessa työiässä ristiriitainen tilanne niiden asioiden välillä, joista saamme rahaa ja niiden kanssa, joista todella pidämme. Raha, omaisuus tai menestys sinänsä johtavat harvoin tyydyttävään tilanteeseen ja onnellisuuteen.

Jos löydät oman ikigaisi, sinulla on mahdollisuus saavuttaa tällainen tilanne elämässäsi.

Sen, miten löydämme oman ikigaimme, tilanteen, jossa saamme intohimomme tyydytettyä ja samalla se tuo meille rahaa, tulisi olla tavoitteittemme kohteena. Ikigaisi on sen, missä olet hyvä ja sen mitä rakastat tehdä, leikkauskohta.

Ikigai nähdään neljän perusasian yhtymäkohtana

  • mitä rakastat ja haluat (intohimosi)
  • mitä maailma tarvitsee (kutsumuksesi)
  • missä olet hyvä (kyvykkyytesi)
  • mistä saat toimeentulosi (ammattisi)

 

Kun löydät oman ikigaisi, menestys tuo mukanaan myös onnellisen elämän. Se on elämäsi ”miksi”, josta Nietzche on sanonut: ”Se, jonka elämässä on miksi, kestää miltei minkä tahansa miten”.

Arjen ikigai

Laajemmin ikigai voi liittyä paitsi työhön, myös perheeseen tai harrastuksiin. Se tekee ihmisen elämästä mielekästä ja antaa syyn nousta aamuisin ylös sängystä. Se voi olla periaatteessa lähes mitä tahansa, työ haastavassa ammatissa, oman yrityksen rakentaminen ja kehittäminen, urheiluharrastus, perhe, osakesijoittaminen, uuden kielen opiskelu, maalaus tai perehtyminen barokkimusiikkiin.

Okinawan saaren asukkailla on ajattelutapa, joka poikkeaa länsimaalaisesta. Kun me ajattelemme, että eläkkeelle pääseminen tarkoittaa mökkeilyä, matkustamista ja golfia, heillä on eläkkeelle jäämisestä aivan eri ajatus.

Itse asiassa heillä ei ole edes sanaa eläkkeelle jäämiselle. Heillä on vain ikigai, syy nousta ylös aamulla. Se pitää heidät liikkeessä, he eivät halua olla tekemättä mitään. He haluavat tehdä jotain, mitä rakastavat.

Ja Okinawan asukkaille se tarkoittaa sosiaalista kanssakäymistä, yhdessä tekemistä, pientä askartelua, oma kasvimaan hoitamista, uusien asioiden oppimista, harrastuksia, käsitöitä, askartelua, vapaaehtoistyötä….

Ikigai keskitysleirillä

Tunnettu neurologi, psykiatri ja logoterapia perustaja Viktor Frankl joutui juutalaisena natsien keskitysleireille (mm. Theresienstadt ja Auschwitz). Siellä hän sanoo huomanneensa, että ne vangit, joilla oli jokin tarkoitus elämässään, selvisivät todennäköisemmin kuin ne, jotka olivat menettäneet kaiken toivon. Häntä itseään piti kiinni elämässä  halu saada jo aikaisemmin aloittamansa kirja valmiiksi, samoin kuin haave olla jälleen perheensä kanssa.

Keskitysleiriltä vapautumisensa jälkeen hän julkaisi ensimmäisen kirjansa (Olemisen tarkoitus), jonka hän saneli keskitysleirillä raapustamiensa muistilappujen avulla. Kirjaa on myyty yhdeksän miljoonaa kappaletta 26 kielelle käännettynä.

Frankl on todennut: Ihminen ei tarvitse leppoisaa elämää, vaan haasteen, joka saa hänet käyttämään kykyjään ja taistelemaan vallitsevissa olosuhteissa.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onni | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Onko onnekkuutta mahdollista lisätä?

Kerrotaan, että kun eräs vierailija huomasi Niels Bohrin, kuuluisan tiedemiehen ja Nobel palkinnon voittajan, kodin ulko-oven yläpuolelle ripustetun hevosenkengän, hän kysyi Bohrilta epäuskoisena: Uskotteko te, arvostettu tiedemies, tosiaan tällaiseen onnenkaluun? En tietenkään, Bohr vastasi, mutta minulle on kerrottu, että se tuo onnea, vaikka siihen ei uskokaan.

Meillä kaikilla on oma käsityksemme onnesta ja onnekkuudesta. Toiset uskovat, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa onneen (lottonumerot valitaan läheisten syntymäpäivien perusteella). Toisten mielestä onneen ei kannata lainkaan luottaa, siihen ei voi vaikuttaa mitenkään.

Totuus lienee, tässäkin asiassa, jossakin noiden äärimmäisten näkemysten välillä. Sattuma sinänsä on täysin meistä tai mistään tekemästämme riippumaton, mutta sen todennäköisyydet ja seuraukset voimme ottaa huomioon ja toimia niiden mukaan.

Voimme joskus lisätä onnen mahdollisuutta, mennä onnea vastaan.

Onnekkuuden neljä tasoa

Onnea ja onnekkuutta voi lisätä eri tavoilla. Kun määritellään, että onni on sattuma, joka havaitaan, voidaan asiaa lähestyä neljällä tasolla. Onnen mahdollisuus kasvaa tasosta toiseen. Periaatteen on alkuaan esittänyt tunnettu ohjelmistokehittäjä, yrittäjä ja sijoittaja Marc Andreessen.

Ensimmäisellä tasolla onni on sattuma, johon kuka tahansa voi törmätä. Kysymys on puhtaasta onnenpotkusta, ilman että sinun tarvitsee tehdä mitään.

Toisella tasolla puhutaan ilmiöstä ”luck in motion”, eli liikkeessä todennäköisyys kasvaa. Tällöin lisätään tietoisesti sattumien todennäköisyyttä. Onnekkuudessahan on kysymys sattumasta ja todennäköisyyksistä. Lototaan useampi rivi, yritetään monta kertaa, tavataan paljon erilaisia ihmisiä, luodaan verkostoja, tutustutaan moniin uusiin asioihin. Mitä enemmän meillä on tilanteita, joissa on mahdollisuus törmätä onneen, sitä todennäköisemmin niin käy. Toiminta, liikkuminen, uteliaisuus, ahkeruus ja erilaisuus ovat avainasioita.

Kolmas taso tarkoittaa, että edelliseen tasoon lisätään valmistautunut, vastaanottava asenne. Me tiedostamme, miltä onni näyttää. Kun eteemme tulee mahdollisuus, ymmärrämme tarttua siihen. Meillä on tieto, minkälaista mahdollisuutta etsimme, mikä sopii meidän tai yrityksemme osaamiseen, vahvuuksiin ja resursseihin.

Kreikkalaisen mytologian mukaan onni on olio, jolla on muuten kaljun päänsä otsalla suuri hiustupsu. Onnen tavoittaa ja saa kiinni se, joka on valppaana, huomaa onnen ajoissa ja ehtii tarttumaan siitä kiinni hiustupsusta, kun onni menee ohi. Jos havahtuu liian myöhään, huomaakin, että kaljusta takaraivosta ei enää saa otetta. Tähän sisältyy kaksi opetusta. Ensinnäkin on etukäteen opeteltava tietämään, miltä onni näyttää. Käytännön elämään siirrettynä tämä tarkoittaa, että on mietittävä, mitä tietoa halutaan, mitkä tilanteet ja asiat ovat ratkaisevia menestyksen kannalta. Toiseksi on oltava jatkuvasti valppaana, jotta tilaisuuden tullessa ehtii reagoida ja tarttua onneen. Kuten Louis Pasteur on sanonut, sattuma suosii valmistautunutta mieltä.

Äärimmilleen vietynä voidaan puhua tasosta neljä, jolloin toimintamme on suunnattua, mahdollisuuksien etsiminen on pitkälle vietyä, systemaattista tiedonkeräystä ja analysointia.

Wisemanin periaatteet

Myös professori Richard Wiseman on kirjassaan Onnen tekijät esittänyt neljä periaatetta, joiden avulla on mahdollista lisätä onnekkuutta.

Periaate yksi: Maksimoi sattuman mahdollisuudet. Onnekkaat ihmiset ovat taitavia luomaan, huomaamaan ja toimimaan sattuman tuomien mahdollisuuksia. He tekevät tätä eri tavoin, verkostoitumalla, omaksumalla rennon otteen elämään ja olemalla avoin uusille kokemuksille.

Onni ei tapahdu tyhjiössä. Onnekkuus lisääntyy, kun lähdet kotoa. Sano kyllä kutsuille, kokeile uusia harrastuksia, tapaa uusia ihmisiä.

Onnekkuus riippuu paljon muista ihmisistä. Mitä enemmän sinulla on ystäviä ja tuttavia, sitä todennäköisemmin kuulet heiltä asioita ja ideoita, joita voit käyttää niitä onnekkaina mahdollisuuksina.

Periaate kaksi: Kuuntele onnekkaita aavistuksia. Onnekkaat ihmiset tekevät tehokkaita päätöksiä kuuntelemalla intuitiotaan ja mututuntumiaan. Lisäksi he tekevät työtä parantaakseen intuitiokykyään esimerkiksi meditaatiolla ja mielen tyhjentämisellä muista ajatuksista.

Ole utelias, joustava, osallistu ja pidä mielesi avoimena. Muutos on hankalaa, mutta se voi tuoda parempia mahdollisuuksia.  Anna muille ihmisille mahdollisuus yllättää sinut positiivisesti.

Periaate kolme. Odota hyvää tuuria. Onnekkaat ihmiset ovat varmoja, että heidän tulevaisuutensa on täynnä hyvää onnea. Näistä odotuksista tulee itseään toteuttavia ennusteita, kun ne auttavat heitä kestämään vastoinkäymisiä ja muovaavat heidän kanssakäymistään muiden kanssa positiivisella tavalla.

Periaate neljä. Käännä huono tuuri hyväksi. Onnekkaat ihmiset käyttävät erilaisia psykologisia tekniikoita selvitäkseen ja usein jopa hyötyäkseen huonosta tuurista. Esimerkiksi he ajattelevat spontaanisti, että asiat voisivat olla pahemminkin, eivät jää makaamaan huonoon tuuriin ja ottavat tilanteen haltuunsa.

Onnea vastaan meneminen on myös taitoa

Toinen tunnettu onnen tutkija Michael J. Mauboussin on kuitenkin todennut, että onnea ei voi parantaa, sattuma on aina sattuma. Hänen mukaansa kaikkea, mitä teet parantaaksesi onnen mahdollisuutta, voidaan pitää osoituksena taidosta. Esimerkiksi hyvän työtarjouksen saanti monien hakemusten ja haastattelujen jälkeen ei ole onnea. Se on ponnistelujen tulos, ja kärsivällisyys, sitkeys ja kestävyys ovat kaikki taidon elementtejä.

Uskon vahvasti onneen, ja olen huomannut, että mitä kovemmin teen työtä, sitä enemmän minulla on onnea. Thomas Jefferson

Tallennettu kategorioihin Onni, Onnistuminen | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Mikä on sopiva määrä riskiä?

Verotietojen kärkeä

Alexander Hanhikoski, 32, halusi rikastua – Hän kokeili pokeria ja yrittäjän uraa, kunnes keksi keinon tehdä kymppitonneilla kymmeniä miljoonia

Matemaattisesti lahjakas Alexander Hanhikoski otti huikean riskin ja sijoitti omaisuutensa virtuaalivaluuttoihin. Monet muut menettivät rahansa, mutta Hanhikoski nousi tempullaan Suomen kovatuloisimpien joukkoon.

Hanhikosken pääomatulot vuodelta 2017 olivat huikeat 24,6 miljoonaa euroa. Aluksi arveltiin, että kyseessä voi olla verottajan virhe. Sitten pohdittiin, että olisiko Hanhikoski onnistunut myymään yrityksensä satumaiseen hintaan.  Lopulta selvisi, että Hanhikoski oli saanut jättipottinsa sijoittamalla kryptovaluuttoihin. ( HS 24.12.2018)

Onnea vai taitoa?

Onko Hanhikoski ollut riskinotossaan taitava vai onko kaikki ollut kiinni tuurista. Kun ajattelee hänen taustaansa ja lähtökohtiaan, voisi ajatella, että kyseessä on ollut tietoa ja osaamista. Ajoitus sijoittamisessa ja sijoitusten myynnissä ovat ainakin osuneet kohdalleen. Lisäksi hän mitoitti riskinsä itselleen sopivaksi.

Mutta kun asiaa tarkastelee vähän laajemmin, tilanne muuttuu. Ensinnäkin pitää muistaa, että kryptovaluuttoihin sijoittaminen on, niin kuin Hanhikoski itsekin on todennut, nollasummapeliä.

Nollasummapeli

Nollasummapeli on peliteoriassa tilanne, jossa yhden henkilön voitto on samansuuruinen kuin toisen henkilön tappio, niin että omaisuuden nettomuutos on nolla. Nollasummapelissä voi olla vain kaksi osapuolta tai miljoonia osallistujia.

Pokeri ja vedonlyönti ovat suosittuja nollasummapelejä, sillä niissä joidenkin pelaajien voittama summa on yhtä suuri kuin häviäjien tappiot. Sijoitusmarkkinoilla optiot ja futuurit ovat esimerkkejä nollasummapeleistä, kun taas tavanomainen osakesijoittaminen  ei sitä ole, ainakaan pitkällä aikavälillä.

Sijoittaminen bitcoin- ja muihin kryptovaluuttoihin on sen sijaan puhdasta nollasummapeliä. Jonkun, kuten Hanhikosken voitot, ovat muiden sijoittajien tappioita.

Hanhikosken pääomatulot eli voitot olivat 24,6 miljoonaa euroa. Silloin voidaan asiaa yksinkertaistaen laskea, että 1230 muuta sijoittajaa on hävinnyt ainakin 20 000 euroa, mikä oli Hanhikosken alkuperäinen sijoitus.

Julkisuudessa tuodaan yleensä suurin otsikoin esiin erilaisia voittajia ja menestyjiä. Hyvin harvoin kuitenkaan tulee esiin asian toinen puoli, häviäjät. Se antaa onnistumisen ja menestymisen mahdollisuuksista liian ruusuisen kuvan. Kyse on selviytymisharhasta, yhdestä ajattelun virheistä.

Selviytymisharha

Selviytymisharha (joskus myös nimillä henkiinjäämisharha tai hautausmaaharha) johtaa liiallisen positiivisiin uskomuksiin, koska tarkastelussa sivuutetaan epäonnistumiset. Yleensä vain menestyneiden tai selvinneiden (eloon jääneiden) tarinat, historia ja neuvot ovat esillä julkisuudessa. Epäonnistuneet eivät juuri pääse lehtien palstoille tai kirjoita kirjoja.

Selviytymisharha tarkoittaa sitä, että yliarvioimme onnistumisen mahdollisuudet. Se voi myös johtaa siihen väärään olettamukseen, että menestymisen takana on jokin tietty ominaisuus, toimintatapa, tieto tai taito, kun kyse on puhtaasta sattumasta, tuurista. Jos tarkastellaan epäonnistuneita henkilöitä tai yrityksiä, todetaankin että myös heillä on ollut samat ”menestystekijät”, mutta tulos on ollut aivan toinen.

Mikä on sopiva määrä riskiä?

Hanhikoski sanoo haastattelussaan tehneensä sijoituspäätöksensä harkitusti: ”mahdollisessa tappiossa menetän kaiken, mutta en jää velkaa. Tiesin että pystyn elättämään itseni, vaikka menettäisin säästöni.”

Riskin ottaminen on sinänsä OK, mutta vain jos se ei johda tuhoon, katastrofiin. Hanhikoski arvioi, että hänellä oli varaa menettää kaikki sijoittamansa rahat.

Mikä on sopiva määrä riskiä, riippuu jokaisen meistä tilanteesta, taloudellisesta asemasta, luonteenpiirteistämme ja esimerkiksi henkilö- ja perhesuhteista.

Nassim Nicholas Taleb on esittänyt erään strategian riskien hallintaan. Esimerkiksi sijoittamisessa tämä ns. levytankostrategia tarkoittaisi, että noin 90 % pääomasta sijoitetaan hyvin turvallisesti (käteinen ja muut lähes riskittömät omaisuuden lajit) ja noin 10 % erittäin riskialttiisiin, mutta suuren tuottopotentiaaliin omaaviin arvopapereihin (optiot, futuurit, start-upit, jne.). Näin ei voi menettää kuin 10 % omaisuudesta, mutta samalla on mahdollista moninkertaistaa tuo osuus sijoituksista. Hanhikosken strategia oli lähellä tätä mallia.

Samaa periaatetta voi noudattaa myös muissa kuin taloudellista riskinottoa vaativissa asioissa.

Ilman riskin ottamista et menesty. Mutta riskinotossakin pitää olla järki mukana, jos et halua menettää kaikkea. Ja kannattaa muistaa, mitä Peter Drucker on sanonut:

Ihmiset, jotka eivät ota riskiä, tekevät yleensä noin kaksi isoa virhettä vuodessa. Ihmiset, jotka ottavat riskiä, tekevät yleensä noin kaksi isoa virhettä vuodessa.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onni, Sijoittaminen, Todennäköisyys | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Tapojen noidankehä

Photo by Andrew Preble on Unsplash

Miksi laihtuminen on niin vaikeaa? Miksi minulla on aina niin kiire? Miksi on niin vaikeaa lopettaa tupakanpoltto?

Ennustamisesta sanotaan, että se on vaikeaa, ainakin tulevaisuuden ennustaminen Toinen vaikea asia elämässä on muuttuminen, ainakin itsensä ja tapojensa muuttaminen.

Mistä tapojen muuttamisen vaikeus johtuu? Miksi olemme niin monessa asiassa tapojemme orjia?

Syynä on tapojen (noidan)kehä.

Mikä on tapa?

Tapa on jotain, jota teemme samalla lailla toistuvasti. Erään tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia siitä, miten teemme päivittäin perustuu tapoihin.

Tapa tai rutiini on tietty käyttäytymismalli, jota olet toistanut niin usein, että siitä on tullut lähes automaattista. Joskus sinun pitää jopa hetken kuluttua miettiä, teinkö sen (otinko lääkkeeni?).

Nykyinen elämäsi on aikaisempien tekojesi ja tapojesi summa: millaisessa kunnossa olet, miten onnellinen olet, miten rikas olet, minkälaiset ovat ihmissuhteesi, kaikki perustuvat siihen, mitä olet aikaisemmin tehnyt, mitkä ovat olleet tapasi.

Olemme sitä mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei siksi ole teko, vaan tapa. Aristoteles

Tavat perustuvat ihmisen aivojen toimintaperiaatteisiin. Kun sinulle on muodostunut joku tapa, tilanteeseen liittyvä aivojen aktiviteetin taso laskee. Aivojesi ei tarvitse enää käyttää energiaa sen ratkaisemiseen, miten pitäisi toimia. Sinun ei tarvitse tietoisesti miettiä asiaa. Koska tietoinen ajattelu on aivojen pullonkaula, ne suosivat tapoja ja rutiineja.

Toistetun toiminnan seurauksena tietyt aivoratojen yhteydet vahvistuvat, jolloin tavoista tulee entistä vakiintuneempia.

Tapojen kehä

Tapojen syntymisen ja toteuttamisen takana on neurologinen kehä, jonka ovat tuoneen esiin mm. Charles Duhigg (Tapojen voima) ja James Clear (Atomic Habits).

Jokainen tapa voidaan purkaa tapahtumaketjuun tai palautekehään, jossa on neljä vaihetta: ärsyke, halu, toiminta ja palkinto.

Ensin on joku laukaiseva tekijä, ärsyke, heräte. Se käynnistää tavan. Ärsykettä ei aina edes ehdi tajuta, ennen kuin se jo vaikuttaa.

Puhelimesi antaa äänimerkin, että siihen on tullut viesti.

Ärsyke herättää aikaisemman toimintasi ja kokemustesi mukaan tietyn tarpeen tai halun.  Se on tavan tai rutiinin takana aina oleva motivoiva voima. Ilman tällaista motivaatiota ei ole syytä toimia.  Et kaipaa savukkeen polttamista sinänsä, vaan kaipaat sen mukanaan tuomaa helpotuksen tunnetta. Tai sinulla ei ole tarvetta panna televisiota päälle, vaan saada viihdytystä.

Haluat tietää, mitä viestissä on.

Kolmas vaihe on itse tapa, tai reagointi, toiminta. Se on seurausta ensin ärsykkeestä ja sitten sen synnyttämästä halusta. Se, toteutuuko toiminta, reagoitko ärsykkeeseen, riippuu miten helppoa tai vaikeaa sen toteuttaminen tilanteessa on. Jos et pysty reagoimaan, toimimaan, toteuttamaan tapaa, mitään ei tapahdu.

Otat puhelimen käteesi ja luet viestin.

Lopuksi saat palkinnon. Palkinto aiheuttaa aivoissa mielihyvän tunteen. Se on jokaisen tavan päämäärä ja viimeinen vaihe. Kun olet avannut television, voit uppoutua sen viihteeseen, tai nauttia savukkeen tuottamasta tuntemuksesta. Halu kohdistuu juuri tämän palkinnon saavuttamiseen. Ärsyke herättää huomaamaan tiedossa olevan palkinnon, halusta syntyy motivaatio hankkia palkinto, toiminnalla hankitaan palkinto.

Tunnet tyydytystä, kun tiedät, mitä viestissä oli.

Palkinnoilla on kaksi tarkoitusta, 1) ne antavat meille tyydytystä ja 2) ne opettavat meitä.

Kun aivosi huomaavat, että palkinto on positiivinen, se tuottaa niille tyydytystä ja hyvää oloa, ne haluavat toistaa tavan seuraavallakin kerralla, kun ärsyke ilmaantuu. Kun teemme asioita, joita aivomme pitävät hyödyllisenä, se vapauttaa dopamiinia tämän polun mukana luoden subjektiivisen mielihyvän tunteen. Se saa meidät toistamaan tätä käyttäytymistä.

Näin syntyy tavan kehä. Jos tapa on huono, niin kuin tupakanpoltto, se on noidankehä.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Tavat | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tarvitsetko ystäviä menestyäksesi?

Photo by Priscilla Du Preez on Unsplash

Tarvitsetko ystäviä menestyäksesi elämässä?

Kyllä, useimmiten ja ainakin epäsuorasti. Ystävistä on apua menestymisessä sinänsä auttamalla neuvoilla, joskus jopa rahallisesti ja ennen kaikkea henkisellä tuella. Toisaalta hyvät ystävät auttavat meitä pysymään henkisesti tasapainossa, tyytyväisinä ja jopa onnellisina. Tutkimusten mukaan tämä auttaa meitä menestymään paremmin.

Hyvät ihmissuhteet onnellisuuden perustana

Kuuluisassa Harvardin yliopiston 75 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa selvitettiin sitä, mistä 724 miehen onnellisuus on rakentunut. Tutkimusaika on poikkeuksellisen pitkä, ja hankkeella on jo neljäs vetäjä, tutkija Robert Waldinger.

Waldingerin mukaan haastattelututkimusten tulos on harvinaisen selvä: Hyvät ihmissuhteet pitävät meitä onnellisempina ja terveempinä. Ystävien määrä ei ole ratkaiseva mittari, vaan se, millaisia läheiset suhteet ovat.

Parhaiten elämästä näyttävät nauttivan ne, joilla oli läheisiä, joihin tukeutua.

Esimerkiksi riitaisat tai etäiset parisuhteet ovat vaarallisia terveydelle. Tutkimuksen mukaan ne miehet, jotka olivat 50-vuotiaina kaikkein tyytyväisimpiä ihmissuhteisiinsa, olivat myös joukon terveimpiä 80-vuotiaina.

Waldingerin mukaan hyvät ihmissuhteet parantavat myös muistia. Jos iäkkäällä ihmisellä ei ole henkilöitä, joihin hän voi luottaa, sillä on merkitystä pitkävaikutteiseen kykyyn muistaa asioita.

Monien tutkimusten mukaan menestys ei tuo onnea, mutta onnellisuus tuo menestystä. Menestys ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä.

Ystävyyssuhteet voimavarana

Meistä hyvin harva varmaan ajattelee ystävyyssuhteita keinona tai resurssina saavuttaa jotain. Niitä ei ajatella mistään hyötynäkökohdasta. Ne vain ovat syntyneet perheen, asuinympäristön, koulun, työn ja harrastusten kautta. Ystäväpiirissä kohtaavat samanlaiset tai yhteensopivat ajatukset, luonteenpiirteet ja mielipiteet toisensa, ja suhteet tuovat kaikille osapuolille tyydytystä ja mielihyvää.

Mutta jos haluat, ja sinun ehkä pitäisikin, olla ystävyyssuhteissasi hieman itsekäs tai tavoitteellinen, sinun kannattaa miettiä, useimmiten ei niinkään ystäviesi määrää vaan laatua.

Henkilösuhteittesi laatu määrää elämäsi laadun. Tony Robbins

Toinen tunnettu sääntö sanoo: Sinä olet niiden viiden henkilön keskiarvo, joiden kanssa vietät eniten aikaasi (Jim Rohn).

Sääntö antaa ymmärtää, että ne viisi ihmistä, joiden kanssa vietät eniten aikaasi, muovaavat sinua. Todellisuudessa kaikilla ihmisillä, joiden kanssa olemme tekemisissä, on oma vaikutuksensa meihin. Kuitenkin niillä harvoilla, jotka ovat meille läheisimpiä, on suurin vaikutus ajatteluumme ja toimintaamme. Tässäkin asiassa pätee 80/20 -periaate.

Minkälaisia ystäviä tarvitset?

Tätä näkökulmaa vasten kannattaa ehkä joskus pohtia ystävyyssuhteiden koostumusta omia tavoitteitasi ja päämääriäsi silmällä pitäen. Onko ystäväpiirini tasapainossa omien tarpeitteni suhteen? Saanko siltä riittävästi tukea ja kannustusta, oikeanlaista kritiikkiä tarvittaessa, optimismia ja positiivisuutta, innostuneisuutta uuden oppimiseen, tietoja ja taitoja, joita tarvitsen? Ja onko ystäväpiirissä riittävästi erilaisuutta, jotta siitä ei muodostu sisäänpäin lämpiävää?

Ja jos olet todella sitoutunut unelmiisi ja päämääriisi, voisiko epätyydyttävälle tilanteelle tehdä jotain? Pitäisikö joihinkin ystäviin ottaa etäisyyttä? Ja pitäisikö etsiä uudenlaisia ystäviä?

Esimerkiksi jos aiot juosta maratonin, on vaikea ajatella, että ystäväpiiriisi kuuluisi kavereita, joiden ainoa harrastus on kaljalla käynti ja biljardin pelaaminen. Ja jos haluat laihtua, etsi laihoja kavereita.

On totta, että aikuisiässä uusien tuttavuuksien ja ystävyyksien luominen on vaikeampaa kuin nuorena, mutta se ei ole mahdotonta. Se vaatii vain enemmän energiaa ja pitkäjänteisyyttä, mutta se on mahdollista. Mieti vain minkälaisia ystäviä tarvitset ja ryhdy aktiivisesti etsimään.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onni, Verkostot | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Onko sinulla hetki aikaa? Kahden minuutin sääntö.

Photo by Filip Mroz on Unsplash

Onnistuminen ja menestys on usein kiinni hyvin pienistä asioista. Ja moniin niistä sinulla itselläsi on mahdollisuus vaikuttaa.

Olet ehkä, taas kerran, tehnyt uudenvuoden lupauksia. Ne vaativat yleensä jonkinlaista muutosta elämääsi ja tapoihisi.  Ja tapojen muuttaminen on tunnetusti vaikeaa.

Mutta uuden tavan luominen, tai vanhasta huonosta tavasta irti pääseminen, voidaan tehdä helpommaksi. Ongelma on useimmiten alkuun pääsy.

Kahden minuutin sääntö

James Clairin kirjassaan Atomic Habits esittämä kahden minuutin sääntö kuuluu: Kun aloitat jonkun uuden tavan, aloittamisen pitäisi kestää vähemmän kuin 2 minuuttia tehdä.

Idea on tehdä tavan aloittaminen niin helpoksi kuin mahdollista:

  • Kun tavoitteesi on siivota huoneesi, tyhjennä aluksi roskakori
  • Kun tavoitteesi on tehdä viiden kilometrin lenkki, pistä lenkkikengät jalkaasi

Kuka tahansa pystyy lukemaan yhden sivun, tekemään yhden punnerruksen tai meditoimaan yhden minuutin. Ja kun on aloittanut, on paljon helpompi jatkaa, siihen perustuu tämän strategian vahvuus. Uuden tavan ei pitäisi tuntua suurelta haasteelta. Myöhemmin voi olla vaikeampaa, mutta alun pitäisi olla helppo.

Kun sinulla on tapa aloittaa, polku haastavimpiin vaiheisiin tasoittuu. Ajatellaan vaikka maratonin juoksemista. Se on erittäin kovaa. Viiden kilometrin juoksukin voi olla kova. Viiden kilometrin kävely on jo helpompaa. Ja 10 minuutin kävely on varsin helppoa, puhumattakaan siitä, että panet lenkkikengät jalkaasi. Tavoitteena voi olla maraton, mutta aloitustapa on panna lenkkikengät jalkaan.

Miksi kahden minuutin sääntö toimii? 

Idean ydin ei ole se, että tekee vähän, lukee yhden sivun. Idea on siinä, että oppii aloittamaan, tekemään jotain. Jokainen tapa pitää käynnistää, ennen kuin sitä voi parantaa tai kehittää.

Jos et hallitse aloittamista, ei ole toivoakaan, että pääsisit pitkälle. Sen sijaan että yrittäisit luoda täydellisen tavan heti alusta alkaen, tee ensin helppoja asioita, joilla luot jatkuvuuden.

Kun teet aloittamisesta rituaalin, siitä muodostuu alku laajemmalle kokonaisuudelle. Kehittämällä pysyvän alkurutiinin, helpotat pääsemistä varsinaisen tekemisen sisään. Siitä muodostuu automaatio, ennen kuin huomaatkaan, olet juoksemassa tai kirjoittamassa.

Ja joka tapauksessa yksi punnerrus on enemmän kuin ei yhtään punnerrusta. On paljon parempi tehdä vähemmän kuin toivot, kuin olla tekemättä mitään.

Tee edes jotain – periaate

Mark Mansonin kirjassaan esittämässä tee edes jotain – periaatteessa on samaa filosofiaa kuin 2 minuutin säännössä.

Siinä menestyksen mittari on se, että tekee jotain. Edistyminen on helpompaa, kun epäonnistuminen ei pelota. Tavoite aloittamisessa on juuri niin minimaalinen, että sen saavuttaminen on varmaa. Kun saavuttaa tavoitteen, inspiraatio ja motivaatio kasvavat.

Jos sinun pitää esimerkiksi kirjoittaa joku raportti tai artikkeli, aloittaminen on usein käsittämättömän vaikeaa. Muista silloin tee edes jotain – periaate. Asetu pöytäsi ääreen ja ala kirjoittaa. Aseta vaikka tavoitteeksesi yksi virke tai 200 sanaa. Kirjoita, äläkä yhtään välitä minkälaista tekstiä syntyy. Yleensä se johtaa jonkinlaiseen inspiraatioon ja tekstiä alkaa syntyä enemmänkin.

Motivaatio lähtee myös teoista

Usein tekemisen ajatellaan olevan kiinni motivaatiosta. Se taas on kiinni omista arvoista, tunteista ja inspiraatiosta.

Ketjureaktion ajatellaan yleensä olevan

inspiraatio –>motivaatio –>teot –>inspiraatio……..

Eli ensin tarvitaan inspiraatio, joka saa ketjun liikkeelle. Kun saa tekemisen käyntiin se lisää edelleen inspiraatiota ja motivaatiota.  Ongelma onkin usein, miten ja mistä saada inspiraatio.

Mutta ketjun voi saada liikkeelle myös tekemisellä. Kun teet edes jotain syntyy ketju

teot –>inspiraatio –>motivaatio –>teot……

Tekemällä jotain pakotat itsesi ja tarpeellisen toiminnan liikkeelle.

Epäonnistumisen pelko

Toinen seikka, mikä saattaa estää meitä aloittamasta jotain uutta asiaa, on epäonnistumisen pelko.

Silloin kannattaa kysyä itseltään: Jos kokeilen tätä, eikä se sitten onnistukaan, menetänkö jotain tärkeää. Useimmiten vastaus on en. Mutta jos homma toimii, olen onnistunut ja mennyt askeleen eteenpäin.

Epäonnistuminen on suhteellista. Jokaisesta epäonnistumisestakin oppii jotain, olet ainakin yhtä kokemusta viisaampi.

Jos ei edes yritä, ei voi onnistua. Ja yritys ei aina onnistu, mutta joka kerta opit jotain.

Kuten Mark Manson on todennut, minkä hyvänsä taidon kehittyminen edellyttää tuhansia pieniä epäonnistumisia, ja menestys on suorassa suhteessa epäonnistumisten määrään.

Lähteet:

James Clear: Atomic Habits

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Tavat, Uncategorized | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti