Miksi keskittyminen ei aina ole hyvä asia?

Mikään asia ei ole niin hyvä, että se välttämättä aina ja joka tilanteessa olisi hyvä.

Keskittymistä pidetään eräänä onnistumisen ja menestyksen perustana. Hyvin monet menestyneet ihmiset ovat maininneet keskittymiskyvyn ja keskittymisen menestyksensä lähteinä.

Mutta onko keskittyminen pelkästään hyvä asia, aina ja kaikkialla?  Vastaus on ei, sillä on olemassa paljon tilanteita ja alueita, joissa keskittymisen kanssa voi tulla ongelmia.

Keskittyminen väärään asiaan

Suurin ongelma keskittymisessä on, että se voi kohdistua vääriin asioihin. Jos keskityt johonkin koko voimallasi, on parasta olla varma, että keskityt oikeaan asiaan.  Jos keskityt väärään asiaan, ei se juuri auta lopputuloksen suhteen, usein päinvastoin.   Kuten on sanottu: ”Ei riitä, että hakkaat puita tehokkaasti. Pitää hakata oikeassa metsässä.”

Ranskalaisen johtamisopisto Inseadin julkistamassa tutkimuksessa haastatellut Nokian johtajat ja työntekijät totesivat Nokian kaatuneen viime kädessä siihen, että keskijohto keskittyi liikaa lyhyen aikavälin tavoitteiden täyttämiseen eikä sen vuoksi laittanut tarpeeksi voimavaroja pitkän aikavälin vastaiskun kehittämiseen Applelle.  Nokia keskittyi hiomaan yhä paremmaksi teollista tehokkuuttaan, mutta unohti seurata miten asiakkaiden tarpeet ja mieltymykset muuttuivat.

Lillukanvarret

Huomion kiinnittäminen kokonaisuuden kannalta toisarvoisiin asioihin, lillukanvarsiin, on monen ihmisen ja organisaation ongelma.  Yhtiön johtoryhmässä saatetaan käydä kiihkeitä, pitkiä keskusteluja henkilökunnan jouluruokailun järjestelyistä samalla kun miljoonien investoinnit siunataan nopeasti, ilman syvällistä paneutumista asiaan.  Samat asiat pätevät monesti kunnallisessa päätöksenteossa.

Liian monta asiaa, joihin yrittää keskittyä, multitasking

Tehokkuutta yritetään usein saavuttaa keskittymällä tekemään montaa asiaa kerralla. Ihmisen aivokapasiteetti on kuitenkin rajallinen, multitasking ei toimi. Multitasking vähentää tuottavuutta ja suoriutumista, sillä aivot voivat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Kun yritämme tehdä kahta asiaa samaan aikaan, eivät aivot pysty suoriutumaan molemmista tehtävistä onnistuneesti. Kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerralla.

Keskity ratkaisuun, älä ongelmaan

On asioita, joissa kannattaa keskittyä ongelmaan. Albert Einsteinin kerrotaan sanoneen: “Jos minulla on tunti aikaa ratkaista tehtävä, käytän siitä 55 minuuttia ongelman pohtimiseen ja 5 minuuttia ratkaisun keksimiseen.”

Mutta on myös paljon tilanteita, vaikeita ongelmia, joissa kannattaa ottaa etäisyyttä ongelmaan, ja keskittyä erilaisten vaihtoehtoisten ratkaisujen luomiseen ja pohdintaa.  Kun pyrit etsimään ratkaisuja ja rakentavia keinoja parantaa tilannetta, myönteinen hallinnan ja aikaansaamisen tunne kasvaa.

Luovuus edellyttää sekä keskittymistä että hajauttamista

Tiukka keskittyminen johonkin tehtävään ei edistä inspiraatiota ja uusia ideoita. Eräässä mielessä luovuus on ahtaasti rajatun keskittymisen vastakohta. Siksi sen voi houkutella esiin päästämällä mielen vaeltelemaan.

Tutkijat ovat todenneet, että luovassa ideoinnissa on iso rooli hermoverkostolla, joka toimii, kun ihminen ei suorita mitään tiettyä älyllistä tehtävää.  Luovuus vaatii sekä keskittynyttä läsnäoloa että haaveilua. Jos keskittyminen on vain ulkoisessa maailmassa ja tietoinen kontrolli niskan päällä, sisäiselle pohdinnalle ei jää tilaa. Hajamielisyys ja luovuus kulkevat usein käsi kädessä.

Asioita, joissa hajauttaminen on parempi kuin keskittyminen

Sijoittaminen

Sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Kaikkia munia ei kannata pitää samassa korissa. Hajauttaminen vähentää riskejä. Se ei poista niitä kokonaan, mutta tuo ainakin pitkäaikaiselle piensijoittajalle sen turvan, mitä yleensä on saatavissa. Hajauttaminen tarkoittaa rahojen sijoittamista erilaisiin sijoituskohteisiin, osakkeisiin, korkoihin, kiinteistöihin, jne.  sekä ostojen ajoittamista pitkälle aikavälille.

Riskien välttäminen yleensä

Sijoittamisen idea hajauttamisesta pätee kaikkialla, missä kohtaat riskejä. Yleensä keskittäminen on järkevää ja tehokasta, mutta riskin huomiointi voi muuttaa asetelmaa. Yritystoiminnassa pyritään usein hajauttamalla pienentämään riskejä.

Keskittymisen riski

Jos keskityt liian tiiviisti johonkin asiaan, et välttämättä huomaa mitä ympäristössä tapahtuu. Jos olosuhteet muuttuvat radikaalisti, voi olla tarpeen muuttaa ajattelutapaa, toimintamallia, keskittymisen kohdetta. Jos katse on liian tiukkaan vain yhteen suuntaan, ei huomaa muutosta, ennen kuin se voi olla liian myöhäistä.

Keskittyminen ei saa johtaa siihen, että unohtaa seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Ympäristön muutokset voivat johtaa tarpeeseen muuttaa keskittymisen kohdetta. Joustavuus kärsii.  Joskus pitää osata katsoa kulman taakse.

Keskittymisen illuusio: Mikään asia ei ole niin hyvä tai paha miltä se tuntuu, kun ajattelet sitä. Daniel Kahneman

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , , | 2 kommenttia

Miten menestyksen saa jatkumaan?

Mihin perustui Usain Boltin pitkä ja ilmiömäinen ura yleisurheilun suurena tähtenä?

Usain Bolt on kaikkien aikojen menestynein pikajuoksija. Hän on 100 ja 200 metrin matkoilla kuusinkertainen olympiavoittaja ja seitsenkertainen maailmanmestari. Bolt pitää hallussaan molempien pikamatkojen maailmanennätyksiä. Lisäksi hän voitti Jamaikan pikaviestijoukkueessa kaksi kultaa olympialaisissa ja neljä MM-kilpailuissa. Bolt päätti kilpailu-uransa vuoden 2017 MM-kisoihin.

Menestyksen tekijät

Pelkistäen voidaan sanoa, että onnistuminen ja menestys riippuvat neljästä asiasta:

Menestys ja onnistuminen = lahjakkuus (taito, kyky) + tahto (asenne) + työ (harjoittelu) + onni (sattuma)

Kaikkia näitä tarvitaan, enemmän tai vähemmän, jotta voit menestyä.

Ja näitä kaikkia (paitsi onnea) voi ja pitää kehittää ja ylläpitää, jos haluat että menestys jatkuu. Myös onneen, onnekkuuteen voi muilla tekijöillä jossain määrin vaikuttaa.

Mutta laakereilleen ei voi jäädä makaamaan. Huipulla tuulee aina.

Boltin resepti

Ensinnäkin pitää tietysti muistaa, että Boltilla oli syntymässä saadut geneettisen perimän tuomat loistavat ominaisuudet. Itse hän on tosin niitä vähätellyt.

Boltin omien sanojen mukaan: ”Suurin pelkoni ammattiurheilijana on häviämisen pelko. Se on aina läsnä, ja ainoa tapa päästä siitä yli on keskittyä ja työskennellä kovemmin ja harjoitella kovemmin kuin kukaan muu”.

”Minun piti koko ajan parantaa kykyjäni, jotta pysyisin kilpailukykyisenä ja jatkaisin voittamista. Joka vuosi jatkoin harjoittelua ja yritin parantaa kuntoani voittaakseni, koska kilpailijani tekevät samaa. Jos lopetan harjoittelun, he menevät pian ohitseni. Se on aivan varmaa.”

Bolt uskoi, että hänen päämääränsä on käyttää lahjojaan ja menestystään keinona antaa jotain takaisin isänmaalleen Jamaikalle. Hänestä kirjoitetusta kirjasta (Usain Bolt: Salamaa nopeampi. Elämäni) käy kyllä ilmi, että rahallakin oli suuri merkitys erityisesti uran alkuvaiheessa. Hän oli syntynyt alkuaan hyvin köyhään perheeseen.

Uransa lopussa Bolt myönsi, että hän on nauttinut menestyksestä, mutta ei sen vaatimasta harjoittelusta.

Mitä tästä opimme?

Monet arvostetut huiput urheilumaailmassa ovat olleet tunnettuja siitä, että he jatkavat sinnikkäästi aikaisempaa kovaa harjoitteluaan ja rutiinejaan huolimatta saavuttamastaan menestyksestä.  Bolt oli yksi näistä.

Ehkä tärkein asia on kuitenkin säilyttää kirkkaana mielessään kysymys MIKSI? Miksi yleensä olen lähtenyt tavoittelemaan menestystä. Mistä syntyy se motivaatio ja tahtotila, joka tarvitaan ensin vuosikausia, joskus vuosikymmenen kestävään jatkuvaan työhön ja harjoitteluun, ja sitten vielä menestyksen saavuttamisen jälkeen edelleen samaan, usein vielä iän myötä ehkä kovenevaan harjoitteluun.

Boltilla ajavana voimana (miksi teen tätä) oli toisaalta oman taustansa ajattelu, koti, perhe, Jamaika, ja hänen siitä saamansa motivaatio. Toisaalta hänessä vaikutti yksilökeskeinen kunnianhimo, voitontahto, ja osittain rahan ansaitseminen. Hän ei kuitenkaan antanut rahan vaikuttaa liikaa, vaikka ansaitsikin yli 10 vuotta kestäneellä urallaan arviolta ainakin  100-150 miljoonaa dollaria.

Menestyksen paradoksi

Miksi menestyksen jatkaminen on niin vaikeaa useimmille ihmisille? Ja miksi monen menestys jää kovin vaatimattomaksi ja lyhyeksi eikä johda pitkään kestävään uraan huipulla?

Selitys on itse asiassa hyvin erikoinen: menestys itse on epäonnistumisen alullepanija. Menestyksen myötä katoaa usein se perussyy, miksi menestystä alkuaan tavoiteltiin.

Kun menestyy, voi tapahtua kaksi asiaa. Ensinnäkin, kun menestyt, on vaarana, että mielenkiintosi ja keskittymisesi siirtyvät menestymisen perustasta, siitä tekijästä, joka sai sinut alkuaan liikkeelle, muihin asioihin. Näitä ovat menestyksen mukanaan tuomat edut, suosio, maine, raha.  Ulkoiset tekijät vievät huomiosi menestyksen jatkamiseen tarvittavasta työstä. Menestys voi tehdä meistä myös liian itsevarmoja, alamme uskoa, ettei meidän tarvitse muuttaa mitään tai että voimme menestyä missä vain.

Jos haluat menestyksen jatkuvan, muista aina, miksi lähdit tavoittelemaan menestystä. Motivaation ylläpitäminen vaatii lujan tahtotilan ja sen takana kirkkaan vision tai päämäärän. Jos tavoitteena on ollut vain rahan ansaitseminen, menestys myös yleensä loppuu, kun omaisuutta on riittävästi. Vain rakkaus ja intohimo omaan tekemisen kohteeseen takaavat pitkän menestyksen.

Toiseksi menestys synnyttää usein valtavia paineita. Menestyksen jatkaminen on raskasta. Kaikki eivät kestä jatkuvaa painetta, vaan luopuvat vapaaehtoisesti. Jotkut yrittävät torjua stressiä ja paineita itselle vahingollisilla keinoilla, mukaan kuvaan tulevat lääkkeet, alkoholi, huumeet.

Menestys edellyttää tietyn määrän paineita ja stressiä, koska se pakottaa keskittämään ajatukset ja toiminnan olennaiseen ja estää ulkoisten häiriötekijöiden vaikutuksen. Liika stressi on kuitenkin pahasta. Sen torjumisen keinot ovat hyvin henkilökohtaisia. Paras ja ehkä yleispätevin tapa on tässäkin yrittää säilyttää perusasiat kirkkaana mielessä: miksi teen tätä, mitä tavoittelen.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Psykologia, Urheilu | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mitä sinä olet?

Oletko koskaan syvällisesti ajatellut, kuka tai mitä olet? Tässä muutamia ajatuksia siitä, minkälaisilla kysymyksillä asiaa voisit lähestyä.

  • Olet mitä perit vanhemmiltasi
  • Olet missä kasvoit ja opiskelit
  • Olet mitä ajattelet
  • Olet mitä haluat olla
  • Olet mitä syöt ja juot
  • Olet mitä vanhempasi ja isovanhempasi söivät ja joivat
  • Olet mitä teet
  • Olet mitä teet toistuvasti
  • Olet sitä, kenen kanssa vietät aikaasi
  • Olet mitä muut sanovat, ajattelevat, haluavat sinun olevan
  • Olet mitä luet
  • Olet mitä katsot
  • Olet mitä valitset
  • Olet mitä voisit olla
  • Olet mitä sanot
  • Olet mitä itse luulet olevasi
  • Olet sitä, minkälaisia vaatteita pidät
  • Olet mitä ostat ja kulutat
  • Olet mitä klikkaat, twiittaat…
  • Olet sitä, mitä rakastat, haluat, tykkäät
  • Olet sitä, mihin tyydyt

Mutta ennen kaikkea, olet ja ole oma itsesi!

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Valitse itsellesi oikeat tavoitteet

 

 

 

 

Tavoitteiden asettaminen on yleisesti todettu hyväksi tavaksi saavuttaa asioita, joita ihminen tai yritys haluaa. Ne antavat meille motivaatiota ja pystymme kohdistamaan ajatuksemme ja työntekomme oikein. Tavoite on meidän kompassimme.

Mutta tavoitteisiin, niiden asettamiseen ja saavuttamiseen liittyy myös ongelmia. Väärä tavoite voi olla henkilökohtaisesti vahingollinen ja yrityksen kohdalla johtaa konkurssiin.

Onneksi on olemassa eräitä ajattelumalleja, joilla tavoitteisiin liittyviä vaaroja voi vähentää ja onnistumisia lisätä.

Yksi paljon käytetty nyrkkisääntö, millä voi varmistaa tavoitteen sopivuuden, on niin sanottu SMART-testi. Pohdi, onko tavoite: Seikkaperäisesti määritelty, Mitattavissa oleva, Aikaan sidottu, Realistinen, Tärkeä ja olennainen.  Testillä saa helposti esiin suurimmat puutteet tavoitteen asetannassa.

Tavoite tilanteen mukaan

Lisäksi sinun kannattaa, aina kun on mahdollista, valita sellaisia tavoitteita, jotka parhaiten sopivat siihen tilanteeseen ja tarkoitukseen, joka on edessäsi.

Mitä tämä sitten käytännössä voi tarkoittaa? Heidi Grant Halvorsonin mukaan tärkeintä on ensin miettiä tarkkaan mitkä ovat tilanteen lähtökohdat. Hän on tuonut esiin eräitä ulottuvuuksia, joiden mukaan tavoitteita kannattaa tarkastella ja asettaa. Tässä tarkastellaan niistä kahta.

Ajattele ”miksi” tai ”mitä”

Tavoitteita voi ajatella erilaisin käsittein. Kun mietit esimerkiksi työpöytäsi siivoamista, voit ajatella asiaa ”järjestykseen pyrkimisenä” (miksi teen tätä) tai ”tavaroiden siirtämisenä lokeroihin” (mitä minä todella teen). Tai säännöllinen liikunta voi olla   ”yritys olla paremmassa kunnossa” (miksi) tai ”yritys laihtua 5 kiloa” (mitä).

Kun laihtumista ajatellaan miksi-termein: saan terveyttä, olen virkeä, kunto on hyvä, elän pidempään, näytän paremmalta, se tuo motivaatiota, siitä saa energia ja pystyy välttämään kiusauksia. Ajattelet asiaa pidemmällä tähtäimellä. Pienistä jokapäiväisistä asioista tulee osa jotain suurempaa ja tärkeämpää.

Mitä-termein laihtuminen on taas: syön vähemmän, syön terveellisemmin, en syö rasvaa, hiilihydraatteja, syön enemmän kasviksia, liikun enemmän. Mitä-termeillä toimit käytännössä, kun jokapäiväisessä elämässä kohtaat asioita, joita pitää tehdä eri tavalla kuin ennen. Uusien tapojen oppiminen vie aikaa.

Molemmilla on etunsa ja haittansa. Miksi tarjoaa suuremman kuvan, mitä lähikuvan. Paras strategia on vaihtaa ajattelutapaa niin, että se aina sopii tilanteeseen ja tavoitteeseen, jonka haluat saavuttaa.

Miksi-termein ajatellaan, kun halutaan energiaa, motivaatiota ja välttää kiusauksia, sekä ajatellaan pidemmällä tähtäimellä. Ajattele tavoitetta mitä-termein, kun edessäsi on jotakin erityisen vaikeaa, outoa ja uutta tai jotain, jonka oppiminen vie aikaa. Ajattelemme lähitulevaisuuden tavoitteita luonnostaan mitä-termein.

Miksi-selitys sille mitä teen, on uskomattoman motivoiva. Sillä voi myös kannustaa muita tekemään ja yrittämään jotain.

Mikä on asenteesi: olen hyvä vai tulen paremmaksi?

Carol Dweck on kehittänyt tunnetun asenneteorian, jonka mukaan suurin selittäjä onnistumisessa on ihmisen oma käsitys lahjakkuuden ja älykkyyden luonteesta.

Hänen mukaansa on kaksi erilaista suhtautumistapaa omaan osaamiseen. Lukittu asenne (fixed mindset) tarkoittaa sitä, että oletat ominaisuuksiesi olevan enemmän tai vähemmän annettuja ja muuttumattomia. Tällöin jokainen vastaantuleva haaste on kuin testi: se testaa, kuinka taitava olet. Jos kykysi eivät riitä, on kyseessä epäonnistuminen.

Kasvun asenne (growth mindset) lähtee puolestaan siitä, että ominaisuuksia voi muuttaa. Olivat lähtökohtasi mitkä tahansa, voit kehittää osaamistasi harjoittelun ja kokemuksen avulla. Silloin jokainen haaste on myös mahdollisuus oppia. Kun onnistut, osoitat olevasi osaamisessasi jo näin pitkällä. Jos taas homma ei toimi, otat opiksesi ja kokeilet uudenlaista tapaa. Kasvun asenne on kytköksissä optimismiin.

Lukittua asennetta voi Halvorsonin mukaan kutsua nimellä ”olen hyvä” – asenne ja kasvun asennetta nimellä ”tulen paremmaksi”-asenne. Tavoitteiden kannalta on hyvä tietää, kumpi sinua motivoi enemmän, haluatko olla hyvä vai tulla paremmaksi.

Ihmiset, joilla on lukittu tai ”olen hyvä”- asenne, asettavat tavoitteita, joihin he ajattelevat pystyvänsä ja valitsevat asioita, jotka saavat helposti. Kun meillä on tämä asenne, meillä on taipumus arvioida itseämme sen perusteella, mitä saavutamme ja siksi todennäköisemmin asetamme tavoitteita, jotka saavutamme suhteellisen helposti.

Toisaalta ihmiset, joilla on kasvun tai ”tulen paremmaksi”- asenne, uskovat, että kyvykkyys on muokattavissa ja ominaisuuksia kuten älykkyyttä voidaan muuttaa ponnistelemalla. Tällaiset ihmiset asettavat luultavasti tavoitteensa korkeammalle, eivät pelkää haasteita, ajattelevat takaiskujen olevan voitettavissa ja onnistuvat todennäköisemmin, mitkä heidän tavoitteensa sitten ovatkin.

Jos et tiedä, minne olet menossa, päädyt jonnekin muualle. Yogi Berra

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Sattuman selittämistä eli Texasin tarkka-ampujaharha

Texasin tarkka-ampujaharha on saanut nimensä tarinasta, jossa lännen karjapaimen ampui ladon seinään. Ajan mittaan seinä täyttyi luodinrei’istä. Jossain kohtaa seinää niitä oli paljon, joissain toisissa kohdissa vähän. Sitten kun cowboy maalasi maalitaulun sopivasti sellaisen kohdan ympärille, jossa oli hyvä rypäs reikiä, se sai hänet näyttämään tarkka-ampujalta.

Vaikka cowboy ei tähdännytkään juuri tuohon maalitauluun, vaan ladon seinään yleensä, se sai vierailijan ajattelemaan juuri niin.

Ihmisellä on taipumus jättää sattuman osuus huomioimatta, kun jotain ilmiötä ja sen tuloksia tarkastellaan ja täysin sattumanvaraisissa tuloksissa näyttäisi olevan joitain säännönmukaisuuksia tai syyseuraussuhteita.

Me näemme säännönmukaisuuksia ilmiöissä, joissa sitä ei oikeasti ole.

Harha korostaa sitä, miten ihmiset unohtavat satunnaisuuden päättäessään ovatko tulokset merkitseviä, säännönmukaisia.

Vuosituhannen alussa lasten autismitapausten määrä kasvoi USA:ssa 20 vuodessa yli 200 prosenttia. Kun luvut tulivat julkisuuteen, se herätti paniikkia lasten vanhempien keskuudessa. Mikä ilmiön aiheuttaa? Syitä etsittäessä ”piirrettiin maalitaulu” rokotusten ympärille, koska oireita alkoi esiintyä samaan aikaan kuin lapsia rokotettiin. Kun tämän tuli yleiseen tietoon, muita syitä ei enää haluttu julkisuudessa etsiä. Vuosikausien tutkimusten ja miljoonien dollareiden jälkeen rokotukset kuitenkin voitiin sulkea pois mahdollisena syynä. Kuitenkin osa vanhemmista ja eräät julkisuuden henkilöt kamppailevat edelleen rokotuksia vastaan tästä syystä. Rokotuksia tosin syytetään vastaavasti monesta muustakin sairaudesta.

Sijoitustoiminnassa pankkien rahastojen ja salkkujen hoitajia arvioidaan usein vain heidän hyvien tulostensa perusteella. Rahastot ilmoittavat kehityslukunsa vain hyvien vuosien ajalta, ja salkunhoitajat jättävät vähemmälle huomiolle kaupat, joissa tulokset olivat huonoja. Kuitenkin myös sijoitustoiminnassa sattuma näyttelee erittäin suurta roolia.

Eräs esimerkki tästä harhasta on yrittäjä, joka aloittaa monta epäonnistunutta yritystä, ennen kuin kerran onnistuu. Hän kehuu yrittäjäominaisuuksiaan, jättäen vähemmälle huomiolle epäonnistuneet tapaukset. Tämä antaa sen vaikutelman, että liikemies olisi aina menestyvä, unohtaen ne tapaukset, joissa ei ollut.

Toisessa maailmansodassa Lontoon pommitusten aikana huomattiin, että eräille alueille kaupunkia osui vähän tai ei lainkaan pommeja. Ihmiset alkoivat uskoa, että näillä alueilla asui saksalaisten vakoojia, joita Luftwaffe ei halunnut pommittaa.  Kyseessä oli kuitenkin täysin satunnainen hajonta pommien putoamisessa.

Kaikkialla, missä ihmiset etsivät merkitystä, näkee Texasin tarkka-ampujaharhan. Monille ihmisille maailma menettää hohteensa, kun he joutuvat hyväksymään ajatuksen maailman satunnaisuudesta ja jonkun oudon ilmiön alkuperästä. Ihminen etsii kaikkeen järkeä, syytä ja seurausta. Monesti takana on kuitenkin vain sattuma.

Sattumaa on se, mikä saattaa olla tai saattaa olla olematta. Ludvig Wittgenstein

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Sijoittaminen, Todennäköisyys | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Asian tuntijalla on vain kuljettajan viisautta

Viisautta on arvostettu kautta aikain ja kaikkialla. Viisaudesta on paljon kansanomaisia sanontoja. Hölmö paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Yksi tyhmä kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata.

Viisausopin lajit

Viisautta tarvitaankin aina. Viisautta on kuitenkin monenlaista, kuten Konsta Pylkkänen Veikko Huovisen kirjassa Havukka-ahon ajattelija filosofoi:

”Viisausopin lajit on: kaukoviisaus, jota on minulla hyvin paljon. Mitä se on?

Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää…

Sitten on teoreettinen viisaus, jota on sanomalehdissä ja vaikka missä. Siinä asia kuvitellaan yksipiippuiseksi haulikoksi, jossa on lukko epäkunnossa ja panos voi tulla ampujan silmille…

Teoreettinen viisaus on kaukoviisauden veljenpoika, mutta linssi on vaivaisempi…

Käytännön viisaus on sitä, kun vanha kalttopääkettu juosta hipsuttelee rämeellä ja astuu omiin jälkiinsä. Mutta polulla voi olla ketunrauta… Vaan jos on lisäksi hyvä vainu, niin varmasti pärjää, paitsi jänis, joka menee mielellään lankaan, jos se on etevästi laitettu, vaan ei töherön käsialaa.

Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä.

Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan… Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin…”

Nykyään on myös keinotekoista viisautta, tekoälyä, AI. Siitä sanoi aikanaan Albert Einstein: Tekoäly ei koskaan pärjää inhimilliselle typeryydelle.

Ihmisen tosiaan pitäisi kehittää ”itseään älykkäämpi” tekoäly, joka kertoisi ihmiselle kuinka typerä ihminen lopulta on.

Kuljettajan viisaus

On olemassa myös niin sanottua kuljettajan viisautta, jota on monesti eri alojen asiantuntijoilla, ja erityisesti kuulemma poliitikoilla.

Charlie Munger, suursijoittaja Warren Buffettin partneri, on kertonut seuraavan tarinan usein. Hän käyttää sitä kuvaamaan eroa jonkin asian todellisen ymmärtämisen ja asian pelkän tietämisen välillä.

Yksi tärkeimmistä henkilöistä kvanttimekaniikan alueella oli saksalainen fyysikko Max Planck. Saatuaan fysiikan Nobel palkinnon vuonna 1918, hän lähti esitelmäkiertueelle ympäri Saksaa. Hänen luentonsa oli luonnollisesti aina lähes samanlainen, missä tahansa hän sitten esiintyikin. Tämän huomasi myös autonkuljettaja, joka kyyditsi Planckia matkoilla.

Erään päivänä kuljettaja sanoi: ”Professori Planck, olen kuullut saman luentonne kvanttimekaniikasta niin monta kertaa, että osaan sen jo ulkoa. Sen täytyy olla teille jo pitkäveteistä, niinpä miksemme vaihtaisi rooleja tänä iltana. Minä pidän luennon ja te istutte yleisön joukossa kuljettajan lakki päässänne.” Planck suostui ja sinä iltana kuljettaja nousi lavalle ja piti luennon virheettömästi.

Luennon päätyttyä eräs osanottajista nousi ylös ja kysyi kuljettajalle käsittämättömän kysymyksen kvanttimekaniikasta. Epäröimättä kuljettaja sanoi: ”Olen todella yllättynyt, että niinkin edistyksellisessä kaupungissa kuin Munchen joku voi kysyä noin yksinkertaisen kysymyksen. Minäpä jätän vastauksen antamisen tähän kysymykseen autonkuljettajalleni.” Ja ”kuljettaja” tietysti vastasi sujuvasti.

Richard Feynman on kuvannut tällaista tilannetta erolla, mikä on tietää jonkin nimi (kuljettajan viisaus) tai tietää jotain (Planckin viisaus).

On siis ”asian tuntijoita” ja asiantuntijoita. Todellinen asiantuntijuus ja ymmärrys syntyy vain kovalla työllä ja vie aikaa.

Asian tuntija

”Asian tuntija”, kuljettaja, osaa puhua asiasta sujuvasti ja kaunopuheisesti, hän on hyvin vakuuttava ja osaa ottaa yleisönsä. Mutta jos häneltä kysytään jotain todella asian ytimeen menevää, vastausta ei saa tai se on ympäripyöreä, mitäänsanomaton fraasi.

Näitä kuljettajia esiintyy kaikkialla, eniten ehkä yleensä muutenkin julkisuudessa olevien joukossa: toimittajat, televisioesiintyjät, julkkikset, poliitikot. Sosiaalinen media on täynnä ”asian tuntijoita”. Viime aikoina ovat myös olleet esillä eräiden pankkiiriliikkeiden sijoitusasiantuntijat, joiden ohjeilla monet ovat menettäneet rahansa.

Tässä yhteydessä tulee kuvaan mukaan myös halo vaikutus: Jos pidät jostakin ihmisestä tai tunnet hänet hyvin, olet taipuvainen uskomaan kaiken, mitä hän sanoo asiasta kuin asiasta.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Tavoitteet vai tavat?

Meillä kaikilla on tavoitteita, pieniä tai suuria, jotka toivomme joskus saavuttavamme. Joku haluaa saavuttaa sitä, toinen tätä: rikastua, saada hyvä työpaikka, päästä NHL:än pelaamaan, laihtua 10 kiloa…

Kun haluamme jotain, useimmille ensimmäinen askel on yleensä asettaa sille konkreettinen tavoite.

Jos haluat elämäsi pysyvää parannusta tai muutosta, kannattaa kuitenkin harkita asiaa tapojen kautta.

Tapamme ovat tekoja ja asioita, joita teemme jokapäiväisessä elämässä toistuvasti. Ne voivat olla hyviä tai huonoja, ajatellen elämämme suuntaa ja tavoitteitamme. Ne kuitenkin vaikuttavat voimakkaasti automaattiseen toimintaamme.

Tapojen ja tavoitteiden ero

Tavan ja tavoitteen ero on siinä, minkälaista toimintaa ne edellyttävät. Jos esimerkiksi haluat oppia espanjan kielen, voit päättää, että haluat puhua espanjaa sujuvasti vuoden kuluttua (tavoite), tai päättää, että harjoittelet espanjaa tunnin joka päivä (tapa).

Tai voit päättää, että painat vuoden kuluttua 10 kiloa nykyistä vähemmän (tavoite), tai että et syö perunoita, riisiä, pastaa tai vaaleaa leipää (tapa).

Tavoite on se, mihin olet päättänyt pyrkiä. Tapa on keino päästä sinne.

Tavoitteisiin liittyy ongelmia

Tavoitteet ovat yleisesti ottaen hyödyllisiä. Niihin liittyy kuitenkin eräitä ongelmallisia puolia. Koska tavoitteella on joku loppupiste, sen saavuttamisen jälkeen on vaara palata jälleen aikaisempaan huonoon tilanteeseen (kun on saavuttanut painonlaskutavoitteensa, alkaa lihoa uudelleen). Toisaalta tavoitteen saavuttaminen ei välttämättä ole kiinni vain sinun omasta toiminnastasi. Sattuma ja muiden toiminta vaikuttavat usein lopputulokseen.  Tavoitteen pitäminen jatkuvasti mielessä ja toimiminen sen mukaisesti vaatii myös jatkuvasti tahdonvoimaa, mikä voi olla pois muusta toiminnasta.

Tapojen edut

Kerran omaksuttu tapa toimii automaattisesti. Hyvin muotoiltujen tapojen tarkoitus on taata, että saavutamme tavoitteemme vähittäin, pienin askelin. Tapojen järjestelmälliseen ja tarkoitukselliseen käyttöön liittyy monia etuja. Niiden avulla voi helposti jopa ylittää tavoitteen. Ne ovat helppoja toteuttaa. Kun tavan kerran rakentaa, se saa aikaan muutoksen aivoissa, jolloin toiminta on helpompi toteuttaa. On jopa arvioitu, että noin 30 päivän jälkeen jonkin tavan noudattaminen on helpompaa kuin siitä luopuminen.

Tavat ovat osa elämäämme. Elämämme rakentuu tapojen varaan, Duhiggin mukaan tavat muodostavat 40 % valveilla olomme ajasta. Kun tapa on muodostunut, se voi kestää koko elämämme ajan (ellemme tietoisesti muuta sitä jostain syystä).

Tavoilla on myös taipumus kertaantua. Joku hyvä tapa, esimerkiksi säännöllinen kuntoilu, tuo mukanaan syömiseen, juomiseen ja muuhunkin elämän osa-alueisiin liittyviä tapoja.

Tavat voivat olla hyvinkin pienin, minitapoja. Varsinkin jotakin uudenlaista käyttäytymistä aloittaessa hyvä keino on aloittaa pienillä askeleilla. Kun tapa on juurtunut, sen laajuutta voi helpommin lisätä. Yleinen tapa on aloittaa kuntoilu vaikkapa lyhyellä lenkillä, jonka pituutta sitten vähitellen lisätään.

Ensin teemme tapamme, sitten tapamme tekevät meidät.

Tapojen automatiikka

Tavoitteet ja tavat toimivat parhaiten yhdessä, mutta jos pitää valita, valitse tavat.

Kun suuntaamme keskittymisemme tietyistä tavoitteista pitkäaikaisten tapojen luomiseen, jatkuvasta parantamisesta tulee osa elämäämme.

Siinä kun tavoitteet pohjautuvat ulkoiseen motivaatioon, tavat ovat automaattisia. Ne kirjaimellisesti johdottavat uudelleen aivomme. Kun haluamme saavuttaa jotain elämässämme, kannattaa uhrata paljon aikaa uusien positiivisten tapojen muodostamiseen, mieluummin kuin keskittyä tiettyihin tavoitteisiin.

Motivaatio saa sinut liikkeelle. Tapa pitää sinut liikkeessä. (Jim Ryun)

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Voiko menestyksestä tehdä pysyvää?

Miten pysyä huipulla? Miten säilyttää johtava asema? Miten välttää Nokian puhelinliiketoiminnan (ja monen muun menestyneen yrityksen) kohtalo?

Kiintotähtiä ja tähdenlentoja

Pablo Picasso pysyi huipulla koko aikuiselämänsä ajan, 70 vuotta 1900-luvun alusta kuolemaansa saakka vuonna 1973.

Warren Buffettin ja Charlie Mungerin johtama Berkshire Hathaway on harjoittanut menestyksellistä sijoitustoimintaa jo puoli vuosisataa.

On paljon yrityksiä ja henkilöitä, jotka onnistuvat pääsemään huipulle omilla alueillaan hetkeksi, mutta jotka sitten sortuvat kokonaan tai vajoavat takaisin harmaaseen massaan.

Onnistuminen on eri asia kuin menestyminen. Joku urheilija voi onnistua (ja silloin onkin usein kysymys onnesta) voittamaan kultamitalin olympiakisoissa, mutta se jääkin hänen ainoaksi suuremmaksi saavutuksekseen. Tunnetuimpia esimerkkejä on puolalainen mäkihyppääjä Wojciech Fortuna, joka voitti kultamitalin Sapporon kisoissa 1972 osuessaan hyvään tuulirakoon. Nimensä mukainen voitto. Voidaan puhu tähdenlennosta.

Menestyjä on taas kuin kiintotähti, joka loistaa vuosikymmeniä, niin kuin Picasso teki.

Ongelmia menestyksen arvioimisessa on tietysti useita. Miten mitata, kuka on menestyvä, mihin häntä verrataan? Mikä on se aika, jonka pitää pysyä huipulla, jotta voi puhua todella menestyneestä henkilöstä tai yrityksestä?

Mihin menestys loppuu?

Mutta mihin menestys sitten loppuu? Mikä vie vaivoin hankitun loistavan uran laskuun, vaikka edellytykset jatkumiselle vielä olisivat olemassa? Mikä lopettaa jatkuvaa kasvua ja hyvää kannattavuutta näyttäneen yrityksen kehityksen?

Vaikuttavia tekijöitä näyttää olevan useita, esimerkkeinä:

Itsetyytyväisyys. On inhimillistä tuntea itsensä tyytyväiseksi onnistuessaan ja menestyessään. Se vie kuitenkin helposti pohjan itsensä kehittämiseltä ja huipulla pysymiseltä. Tämä oli pohjimmiltaan ehkä Nokian suurin ongelma.

Voimien hajottaminen, perusasiat unohtuvat. Kun ihminen tai organisaatio menestyy, se tuo eteen uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Se johtaa usein aikaisemman selkeän tavoitteen tai tarkoituksen hämärtymiseen ja voimien hajottamiseen monelle osa-alueelle. Selkeys ja keskittyminen katoavat ja niiden mukana menestyksen punainen lanka. Buffettin ja Mungerin menestys on pohjautunut vuosikymmeniä selkeiden perusasioiden noudattamiseen.

Liika itseluottamus, liika riskinotto. Onnistumisten ja menestyksen myötä itseluottamus kasvaa liikaa, aletaan ottaa enemmän riskiä. Seurauksena voi olla suuri epäonnistuminen ja menestyksen loppuminen. Jim Collins on tutkinut myös tätä ilmiötä ja huomasi, että eräs perussyy näihin epäonnistumisiin oli, että yritykset lankesivat ” kurittomaan enemmän tavoitteluun”. Sitä tapahtuu yrityksille ja ihmisille.

Urautuminen, byrokratia, uusiutumiskyvyn kadottaminen, joustavuuden häviäminen. Yksi tekijä on yrityksen kasvuun ja kehittymiseen liittyvä urautuminen, byrokratian kasvu. Tämä johtaa myös lähes välttämättä uusiutumiskyvyn vähenemiseen. Ja uusiutuminen on jatkuvan ja ehkä myös kiihtyvän muutoksen maailmassa kehityksen perusasioita. Itsetyytyväisyyden jälkeen tämä oli toinen Nokian suuri ongelma. Pablo Picasson menestyksen takana taas oli hänen jatkuva uusiutumisensa taiteilijana.

Monessa tapauksessa voi sanoa, että menestys on epäonnistumisen alullepanija. Onkin olemassa sanonta, että menestynyttä yritystä ei pelasta mikään!

Miten menestyksen saa jatkumaan?

Kirjoja, joissa kerrotaan miten menestyä, on tuhansia. Sen sijaan kirjoja tai oppaita, joissa kerrottaisiin, miten pysyä huipulla, on erittäin vähän.

Palaan tähän teemaan tulevassa artikkelissa.

Onnistumisen taito on kesälaitumilla elokuun alkupuolelle saakka. Toivotan kaikille lukijoille Hyvää Juhannusta ja oikein aurinkoista, lämmintä ja onnistunutta kesää!

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Vähemmän on enemmän: eroon monimutkaisuudesta

Maailma on monimutkainen. Elämä on monimutkaista. Ja kaiken lisäksi maailma on muuttumassa yhä monimutkaisemmaksi.  Kun toisistaan riippuvien asioiden määrä kasvaa, monimutkaisuus lisääntyy suhteessa asioiden neliöön.

Periaatteessa voinemme sanoa, että monimutkaisuus on ongelma.  Kaikki mikä on vaikeaa ymmärtää, käsitellä tai tehdä, tuo elämään, kaikilla sen osa-alueilla, ongelmia. Kysymys ei ole pelkästään ihmisen henkisestä tai ruumiillisesta laiskuudesta. Monimutkaisen asian käsittely, sen ajattelu tai tekeminen, vie energiaa, joka on pois jostakin muualta.

Monimutkaisuus on ongelma sekä yksilötasolla että organisaatioissa, yritystoiminnassa ja yhteiskunnassa.

Huonekalukauppiaan testamentti

Ingvar Kampradin kirjoittama Huonekalukauppiaan testamentti julkaistiin vuonna 1976. Testamentissa esitellään IKEA-visio ja -liikeidea, ja sillä oli, ja on yhä edelleen, voimakas vaikutus IKEA-kulttuurin kehittymiselle ja elinvoimalle. Yksi testamentin yhdeksästä toimintaperiaatteesta, arvosta, on yksinkertaisuus:

Yksinkertaisuus on hyve: Jotta ihmiset pystyvät toimimaan yhdessä yhteiskunnassa tai yrityksessä, tarvitaan sääntöjä. Mitä monimutkaisemmiksi säännöt tehdään, sitä vaikeampaa niitä on noudattaa. Mutkikkaat säännöt lamauttavat!

Monimutkaisuus on kuin entropia, tuo termodynamiikan kummajainen. Sillä on se ominaisuus, että se lisääntyy koko ajan. Se lisääntyy, jos sille ei tee mitään. Yksinkertaistaminen vaatii erillisen päätöksen ja tekoja, energiaa.

Mutta yksinkertaistaminen ei välttämättä ole helppoa, ainakaan aluksi. Kuten Charles Mingus on sanonut: Yksinkertaisen saaminen monimutkaiseksi on jokapäiväistä; monimutkaisen tekeminen yksinkertaiseksi, pelottavan yksinkertaiseksi, se on luovuutta.

Luo itsellesi säännöt

Maailman monimutkaistuminen ei tarkoita, että myös oman elämäsi pitäisi olla monimutkaista tai muuttua sellaiseksi. Se miten yksinkertaista tai monimutkaista elämää vietät, on enimmäkseen kiinni vain sinusta itsestäsi. Monimutkaisuuden hallinta tarkoittaa yleensä yksinkertaistamista, pelkistämistä, jostain luopumista.

Yksinkertaistamiseen on olemassa paljon hyviä ohjeita, esimerkiksi Maedan lait ja de Bonon periaatteet.

Voi myös luoda itsellesi omat yksinkertaiset säännöt monimutkaisuuden hallintaan ja elämäsi yksinkertaistamiseen.

Sääntöjä voivat esimerkiksi olla:

  • Kun ostat uuden vaatteen, vie kierrätykseen myös yksi. (Tai jos sinulla on jo ennestään liikaa vaatteita, vie kierrätykseen kaksi.)
  • Kolmen sääntö: keskity joka päivä vain muutamaan, esim. kolmeen asiaan, tavoitteeseen, tehtävään, tms.
  • Siivoa tai järjestä joka päivä jotain (joku paikka, heitä pois joku turha esine tai asia, jne.)

Sääntöihinkin löytyy paljon ohjeita. Kun sääntöä noudattaa jonkin aikaa, siitä tulee tapa. Näin muodostuu vähitellen pysyvä käyttäytymismalli, osa normaalia elämääsi, ilman että joudut kiinnittämään siihen jatkuvasti huomiota.

Yksinkertaista

Yksinkertaistamisen ajatuksen tulisi olla jokaisen elämässä yksi tärkeistä ideoista. Siinä itsessään pätevät seuraavat perussäännöt:

  1. Jotkut asiat merkitsevät todella paljon.
  2. Useimmat asiat eivät merkitse paljon mitään.
  3. Monimutkaisuus tuhoaa tehokkuuden. Siispä yksinkertaista!

Monimutkaisuuteen pitää vastata lisäämällä yksinkertaisuutta. Mutta muista Albert Einsteinin ohje: Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Tuottavuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Yhden prosentin parannus voi ratkaista

Yksi prosentti on pieni luku. Jonkin asian parantaminen tai muuttaminen yhdellä prosentilla ei ole merkittävä ja joskus sitä ei edes huomaa.  Mutta se voi silti olla merkityksellinen, kun niitä tekee monessa asiassa ja erityisesti ajan mittaan.

Useimmiten onnistumista ja menestymistä pidetään jonain asiana, joka tapahtuu. Puhumme laihduttavamme 10 kiloa tai rikastuvamme tai voittavamme jonkin kilpailun. Mutta itse asiassa totuus on, että useimmat merkittävät asiat elämässä eivät ole yksittäisiä tapahtumia, vaan paremminkin kaikkien niiden hetkien ja asioiden summa, jolloin olemme valinneet, teemmekö asian prosenttia paremmin vai huonommin. Noiden yksittäisten päätösten lopputuloksista muodostuu ratkaiseva ero.

Esimerkki pyöräilystä

Dave Brailsford tuli Englannin pyöräilyn vetäjäksi 2003. Iso-Britannia oli voittanut siihen mennessä vain yhden kultamitalin pyöräilyssä. Vuonna 2004 olympiakisoissa Ateenassa joukkue voitti 2 kultamitalia, 2008 Pekingin olympiakisoissa kahdeksan kultamitalia ja uusi saavutuksen myös neljä vuotta myöhemmin Lontoossa.

Tour de France on yli sata vuotta vanha, maailman tunnetuin pyöräilykilpailu. Kilpailun voittajat ovat suuria sankareita pyöräilyä harrastavissa maissa.

Vuonna 2010 Brailsford tuli englantilaisen Team Sky tallin johtoon. Siihen mennessä yksikään Iso-Britannian edustaja ei ollut voittanut kilpailua.

2012 Team Sky:n Bradley Wiggins voitti ensimmäisenä brittinä Tour de Francen ja tiimi joukkuekilpailun. Team Sky voitti Tour de Francen myös vuosina 2013, 2015 ja 2016.

Miten Brailsford loi joukkueidensa menestyksen?

Hänen taktiikkansa oli purkaa tiimin kokonaissuoritus mahdollisimman pieniin osiin ja lähteä kehittämään näitä yksittäisiä palasia. Brailsford uskoi, että jos on mahdollista tehdä 1 %:n parannus kaikilla osa-alueilla, kumulatiiviset hyödyt osoittautuisivat valtavan suuriksi ja kokonaissuoritus paranisi merkittävästi.

Parannuskohteita olivat mm. pyörät, renkaat, ajoasento, pyöräilijöiden juomat ja ravinto, hygienia, nukkuminen, harjoittelu, palautuminen kilpailusta, lepo, matkustusolosuhteet, jne., eli kaikki asiat, joilla oli vähänkin vaikutusta huippusuorituksen tekemiselle.

Brailsford on itse kertonut, miten hän MBA- tutkintoa suorittaessaan ihastui Kaizen-tekniikkaan ja muihin tuottavuustekniikkoihin. Hän päätteli, että pitäisi ajatella pieniä muutoksia, ei suuria, ja soveltaa jatkuvan parantamisen filosofiaa keräämällä yhteen pieniä hyötyjä. Unohda täydellisyys, keskity edistymiseen ja yhdistä parannukset.

Hitaasti mutta varmasti

Kaizenin idea on tehdä muutosta hitaasti, mutta varmasti. Kun onnistuu muuttamaan jotakin asiaa prosentin verran paremmaksi yhä uudestaan ja uudestaan, lopulta näistä prosenteista kertyy suuri luku ja muutos on saatu aikaan.

Parannukset eivät välttämättä muodosta selkeää yhtenäistä jatkumoa, jossa jokainen askel veisi lähemmäksi tiettyä edeltä päätettyä maalia.  Pienet kehitysaskeleet luovat kuitenkin liikevoimaa, energiaa ja resursseja sekä edistävät oppimista. Niiden avulla ihminen tai organisaatio pystyy saavuttamaan ajan mittaan suuriakin kunnianhimoisia tavoitteita.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Tavoitteet, Tuottavuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti