Miksi tosiasiat eivät muuta mieltämme?

Jos tosiasiat ja teoria eivät sovi yhteen, muuta tosiasioita. Albert Einstein

Presidentti Donald Trump suhtautuu tunnetusti tosiasioihin suurpiirteisesti. Tosiasiat ovat hänelle vain mielipiteitä, joita voi muuttaa ja käyttää tilanteen mukaan. Tosiasioiden huomioimatta jättäminen ja vääristä mielipiteistä kiinni pitäminen aiheuttavat aina suurta hämmennystä julkisuudessa, kun puhutaan Trumpista ja hänen kannattajistaan.

Mutta oletko varma ettet itse tee jossakin asiassa samaa virhettä? Et voi olla tästä varma, koska meillä kaikilla on sama ongelma. Pidämme itsepintaisesti kiinni joistakin tosiasioiden vastaisista mielipiteistämme.

Mistä on kysymys? Miksi tosiasiat eivät muuta mieltämme? Miksi uskomme vääriin tai epätarkkoihin ajatuksiin? Kuinka tällainen toiminta hyödyttää meitä?

Taustalla on erityisesti kaksi ihmisen ajatteluun liittyvää piirrettä.

  1. Ihminen tekee mielipiteistään ja uskomuksistaan osan identiteettiään. Ne ovat osa häntä, ne ovat kuin muuri, joka suojaa häntä ulkoisia uhkia vastaan. Kun joku yrittää asettaa hänen mielipiteensä kyseenalaisiksi, se koetaan hyökkäyksenä hänen muuriaan, identiteettiään vastaan. Siksi hän vastustaa, ainakin aluksi, kaikin keinoin tätä hyökkäystä. Hän ei edes kunnolla paneudu muiden argumenttien sisältöön tai järkevyyteen. Kyse ei ole tosiasioista vaan tunteista: syvien uskomusten kyseenalaistaminen voi uhata koko identiteettiä. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kysymys, sitä tiukemmin hän pitää kiinni mielipiteistään.

Kun vastakkaiset tosiasiat haastavat identiteettisi, aivosi havaitsevat tämän psykologisen uhan ja suojaavat sinua ikään kuin kysymyksessä olisi todellinen fyysinen uhka. Se, että yrittää arvioida vastakkaisten mielipiteiden erilaisia näkökantoja puolesta ja vastaan, vaatii valtavia ponnisteluja. Aivosi optimoivat ja keksivät ratkaisuun nopeamman oikotien. Koska vaatii liian paljon työtä arvioida ristiriitaisia tietoja ja selvittää mikä oikein, on helpompaa etsiä kaksi tai kolme asiaa nykyisen näkökulmasi tukemiseksi.

Ihmiset ovat parhaimmillaan suodattaessaan uutta tietoa niin, että heidän vanhat käsityksensä pysyvät ennallaan. Vahvistusharha saa ihmisen hylkäämään omia ennakkokäsityksiään kyseenalaistavat todisteet ja jättää jäljelle niitä tukevat. Me emme käytä tietoa muodostaaksemme uskomuksia. Me muodostamme ensin uskomuksen ja siihen perustuen valitsemme, mitä tietoa hyväksymme.

  1. Toinen piirre liittyy ihmisen sosiaalisuuteen. Ihmisillä on voimakas halu kuulua johonkin. Kun kuulumme johonkin ystäväpiiriin, ryhmään, heimoon, perheeseen, puolueeseen, kansakuntaan, se antaa meille yhteenkuuluvaisuuden ja turvallisuuden tunteen. Tuohon ryhmään kuulumisen katsotaan yleensä edellyttävän, että omaksuu myös sen yhteiset arvot, tavoitteet, uskomukset ja mielipiteet. Totuus ja tarkkuus eivät ole ainoita ihmismielen kannalta tärkeitä asioita. Emme aina usko asioihin, koska ne ovat oikein. Joskus uskomme asioihin, koska ne saavat meidät näyttämään hyviltä ihmisistä, joista välitämme ja joiden muodostamaan ryhmään kuulumme.

Pidämme kiinni vääristä uskomuksista, mielipiteistä, koska ne ovat hyödyllisiä sosiaalisessa mielessä, vaikka ne eivät olisikaan sitä tosiasiallisesti. Kun meidän on valittava, valitsemme oman ryhmämme, ystävämme tai perheemme tosiasioiden sijaan. Siihen, miten suhtaudumme meille esitettyjen ajatusten järkevyyteen, vaikuttaa myös se, sopivatko ne esimerkiksi meidän poliittiseen kantaamme.

Tosiasiat eivät muuta mieltämme. Ystävyys muuttaa. On tutkittu, että ihmiset, jotka todennäköisimmin saavat meidät muuttamaan mielemme, ovat samaa mieltä kanssamme 98 prosentissa aiheista.

Vaikeimmatkin aiheet voidaan selittää hidasälyiselle miehelle, jos hän ei ole vielä muodostanut käsitystä niistä; mutta yksinkertaisintakaan asiaa ei voida tehdä älykkäälle ihmiselle selväksi, jos tämä on vakuuttunut siitä, että hän tietää jo ilman epäilyn varjoakaan, mitä hänelle esitetään. Leo Tolstoi

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Persoonallisuus, Psykologia | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Takinkääntö ja oikeassa oleminen

Aiemmin olin päättämätön, mutta nyt en ole niin varma. NN

Takinkääntöä eli mielipiteensä muuttamista pidetään kai yleisesti kielteisenä asiana. Ainakin poliitiikassa takinkäännöt ovat saaneet huonon maineen.

Ihmiset, jotka muuttavat mieltään, aiheuttavat hämmennystä muissa ihmisissä, joihin muutos vaikuttaa. He näyttävät olevan epävarmoja itsestään, heikkoja ja yrityksissä he näyttävät olevan huonoja johtajia. Mielenmuutos johtaa usein luottamuksen ja uskottavuuden menettämiseen. Mutta onko mielipiteensä muuttaminen kuitenkaan huono asia?

Mielipiteensä muuttamisesta voi perustellusti olla myös eri mieltä.

Amazonin perustaja ja pääomistaja Jeff Bezos kertoi eräässä haastattelussa näkemyksiään tästä asiasta.

Hän sanoi, että ihmiset, jotka ovat usein oikeassa, ovat ihmisiä, jotka muuttavat usein mieltään. Hän ei usko, että ajatuksesta kiinni pitäminen on erityisen positiivinen piirre. On täysin terveellistä – jopa rohkaistavaa – omaksua huomenna idea, joka on ristiriidassa tämänpäiväisen ideasi kanssa.

Bezos on havainnut, että kaikkein viisaimmat ihmiset tarkistavat jatkuvasti käsityksiään ja pohtivat uudelleen ongelmaa, jonka he ajattelivat jo ratkaisseensa. He ovat avoimia uusia näkökulmia, uutta tietoa, uusia ideoita ja ristiriitoja kohtaan ja haastavat oman ajattelunsa.

Tämä ei tarkoita, että sinulla ei pitäisi olla hyvin muotoiltua näkemystä jostakin asiasta, mutta se tarkoittaa, että sinun on pidettävä näkemystäsi väliaikaisena.

On oikeastaan outoa, että esimerkiksi poliitikkojen odotetaan olevan johdonmukaisia ​​ja omaavan vankkumattomia näkemyksiä pitkiä ajanjaksoja, vaikka maailma muuttuu radikaalisti koko ajan.

Maailma on valtava ja täynnä jatkuvasti muuttuvaa tietoa. Vaikka tiedätkin, että tiedät jotain tänään, tilanne voi muuttua huomenna. Voit joko virheellisesti uskoa siihen, mitä teit eilen tai muuttua itsekin.

Ehkä jokaisen meistä kannattaisi uhrata vähän aikaa tälle näkemykselle.

Kun pitää valita mielensä muuttamisen ja sen todistamisen välillä, ettei sitä tarvitse tehdä, melkein kaikki kiirehtivät todistelemaan.  John Kenneth Galbraith

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Maailmassa mikään ei jakaudu tasaisesti

Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä.

Puutarhan hoitaminen on tunnetusti mielenterveyttä edistävää puuhaa. Puutarhanhoito on vaikuttanut myös erään tunnetun säännön syntymiseen.

Pareton periaate

1800-luvun lopulla italialainen taloustieteilijä Vilfredo Pareto teki puutarhaansa hoitaessaan löydön, jolla tuli olemaan suuria vaikutuksia. Hän huomasi, että pieni osa hänen puutarhassaan olevista hernepalkoista tuotti suurimman osan herneistä. Ja se sai hänet ajattelemaan taloudellista tuotantoa laajemmassa mittakaavassa. Voisiko tämä epätasainen jakautuma toteutua myös muilla alueilla?

Pareto tutki tuolloin eri kansakuntien varallisuutta. Ja kun hän alkoi analysoida varallisuuden jakautumista kotimaassaan, hän totesi todellakin, että 80 prosenttia Italian maa-alueista omisti vain 20 prosenttia väestöstä. Laajentamalla työtään muihin maihin Pareto havaitsi, että vastaava jakauma oli tosiasia myös näissä. Kun hän jatkoi tutkimustaan ​​erilaisissa yhteiskunnissa, toimialoilla ja jopa yrityksissä, tämä suuntaus osoittautui hyvin johdonmukaiseksi. Luvut eivät koskaan olleet aivan samoja, mutta likimääräinen suhde 4: 1 tuli esiin jatkuvasti.

Ajan mittaan tämä ajatus – että vähemmistö asioista aiheuttaa suurimman osan tuloksista – tuli tunnetuksi Pareton periaatteena tai nykyään yleisemmin 80/20- sääntönä.

Periaatetta ei pidä tulkita ahtaasti. 80/20 -sääntö on yksinkertaistus ja sitä voi käyttää vain muistisääntönä. Se ei tarkoita, että kaikki menee juuri suhteessa 80/20. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Suomessa vuonna 2016 varakkain kymmenesosa omisti nettovaroista noin 47 %, eli suhde oli 47 /10. Tai että 30 prosenttia kuluttajista juo 75 prosenttia oluesta, eli kysymyksessä on 75/30-riippuvuus.

Periaate tarkoittaa, että maailma on jakautunut vinosti sekä hyvässä että pahassa.  Maailma ei ole aina tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Vinous ilmenee siten, että pieni osa syistä johtaa valtaosaan seurauksista. Tosielämässä mikään ei mene tasan, tai jos vahingossa menee tilapäisesti, ainakaan tasapaino ei kestä kauan. Jopa maailmankaikkeudessa aineen on todettu jakautuvan epätasaisesti.

On esimerkiksi arvioitu, että jos maailmassa tai jossain maassa epäoikeudenmukaiseksi todettu omaisuuden epätasainen jakautuma jollain lailla tai keinolla purettaisiin ja omaisuus jaettaisiin tasan kaikille, niin jonkin ajan kuluessa tilanne palautuisi ennalleen. Taas olisi pieni joukko rikkaita ja suuri määrä köyhin ihmisiä. Jotain tämän tapaista tapahtui Venäjällä Neuvostoliiton hajottua, kun valtion omaisuutta jaettiin kansalaisille.

Mistä tämä johtuu?

Ilmiön syiksi on esitetty useita tekijöitä: maailman epälineaarisuus, positiivinen takaisinkytkentä, kriittinen massa, lähtötilanteen merkitys, kaaosteoria.

Yksi vaikuttava tekijä tämän vinouden takana on ns. yhden prosentin sääntö.

Yhden prosentin sääntö toteaa, että ajan mittaan pääosa hyödyistä ja palkinnoista tietyllä alalla kertyy niille asioille, ihmisille, ryhmille ja organisaatioille, jotka pystyvät hankkimaan yhden prosentin edun muihin nähden. Sinun ei tarvitse olla kuin hiukan parempi kuin kilpailijasi, niin voitat. Jos olet 100 metrin juoksussa 0,01 sekuntia nopeampi kuin muut, voitat. Ja kun voitat kerran, saat siitä etuja (rahaa, paremmat harjoitusolosuhteet, parempia valmentajia, jne.), jotka auttavat sinua voittamaan myöhemminkin.

James Clearin yhden esimerkin mukaan se tosiasia, että Amazonin sademetsissä 1,4 prosenttia puulajeista vastaa 50 prosenttia alueen puista, johtuu siitä, että toiset puut pystyvät paremmin hyödyntämään vain hivenen nopeampaa kasvuaan ja valtaamaan alaa muilta hitaammin kasvavilta.

Sääntö ei ole pelkästään viittaus siihen tosiasiaan, että pienet erot kasaantuvat merkittäviksi eduiksi vaan myös siihen ajatukseen, että ne, jotka ovat yhden prosentin parempia, hallitsevat omia alojaan ja toimialojaan. Näin kasaantuvan hyödyn prosessi on se salainen moottori, joka on 80/20 säännön voimanlähteenä.

Pieni etu alussa on usein vain sattuman tulosta, niin kuin materian nykyinen epätasainen jakautuminen maailmankaikkeudessa on perua alkuaan jostain hyvin pienestä tapahtumasta universumin syntyhetkillä.

Mutta se voi myös syntyä tietoisesta päätöksestä. Joku urheilija saa idean, miten hän pystyy tehostamaan harjoitteluaan tai suoritustaan hieman ja saavuttaa sen kautta tarvittavan, vaikka vain yhden prosentin edun. Tai yritys tehostaa toimintaansa, saa pienen hintakilpailuedun ja syrjäyttää vähitellen kilpailijansa.

80 prosenttia tuloksista tulee 20 prosentista syistä. Jotkut asiat ovat tärkeitä; useimmat eivät ole. Richard Koch

Tallennettu kategorioihin Menestys, Todennäköisyys, Tuottavuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Lahjakkuuden myytti

Kun katselee Lionel Messin tekemää taidokasta maalia tai kuuntelee Johan Sebastian Bachin säveltämää Brandenburgilaista konserttoa uskoo todistavansa poikkeuksellista lahjakkuutta, kykyä ja taitoa. Lähes jokainen uskoo, että tällaisiin huippusuorituksiin pystyvät vain erikoislahjakkaat ihmiset.

Tällöin ei kuitenkaan nähdä menestymisen kätkettyä logiikkaa. Sen, mikä tuntuu helponoloiselta taitavuudelta, luomiseen on mennyt uskomaton määrä aikaa ja työtä. Me näemme jäävuoren huipun, mutta emme piilossa olevaa osaa siitä. Jokaisen mestariteoksen ja jokaisen huippuosaamisen takana on lukemattomat tunnit ja vuodet kovaa harjoittelua.

Kun emme näe tai ymmärrä tätä logiikkaa, syntyy illuusio, siitä että huippusuoritukset ovat varattu vain erikoislahjakkaille ihmisille, eivätkä ne ole mahdollisia meille tavallisille ihmisille. Syntyy lahjakkuuden myytti.

Tietokirjailija Matthew Syed tuo kirjassaan Bounce esiin paljon todisteita siitä, että lahjakkuus on todella myytti. Useissa tutkimuksissa on todettu, että suurimmat erot esimerkiksi muusikoiden ja urheilijoiden kohdalla huippujen ja muiden välillä juontuvat ainoastaan harjoitteluun käytetyn ajan määrästä, muiden tekijöiden ollessa samanlaisia.

Ihmelapsia ei ole

Esimerkiksi kautta historian esiin nousseet ihmelapset hämmästyttävät, koska heitä ei verrata muihin ihmisiin, jotka ovat harjoitelleet yhtä kauan, vaan saman ikäisiin lapsiin, jotka eivät ole omistautuneet elämään samalla tavalla. Heillä ei kuitenkaan ole epätavallisia geenejä, vaan heidät on kasvatettu epätavallisella tavalla. On arvioitu, että Wolfgang Amadeus Mozart oli jo kuusivuotiaana harjoitellut pianonsoittoa ja säveltämistä isänsä opastuksessa 3500 tuntia. Ensimmäisen suurteoksensa Pianokonsertto nro. 9 hän sävelsi 21-vuotiaana, jolloin hän oli harjoitellut jo 18 vuotta.

Syedin mukaan kuka tahansa voi saavuttaa samat tulokset kovalla työllä ja tarjolle tulevia tilaisuuksia käyttämällä. Määrätietoinen harjoittelu ja kova työ ovat menestymisessä ratkaisevampia kuin lahjakkuus.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, eikä mestari uraansa aloittaessaan. Kaikkien suurten taiteilijoiden uran alkupuolen teokset eivät juuri eroa toisten aikalaisten töistä. Vasta pitkään jatkunut määrätietoinen työ ja harjoittelu tuo eroja myöhemmin.

Ennen kuin työskentelet yhtä kovasti kuin ne, joita ihailet, älä selitä heidän menestystään onnella. James Clear

Tallennettu kategorioihin Menestys, Työ | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ota aikaa ajatella

 En ajattele, en siis ole olemassa. G. C. Lichtenberg

Ajattelun taso ei ole sama kuin älykkyysosamäärä. On virheellistä kuvitella, että kaikki ihmiset, joilla on korkea ÄO, ajattelevat paremmin. Asia ei ole niin. Tietyn tason jälkeen aivokapasiteetin määrä tai tiedon tyyppi eivät ole ratkaisevaa sille, miten menestyt tai kuinka onnellinen olet.

Usein myös uskotaan, että tunnetut loistavat ajattelijat ovat sitä syntyjään. Heidän taitonsa perustuu kuitenkin pitkään opiskeluun ja sellaisten ajattelutapojen harjoitteluun, jotka auttavat heitä näkemään maailman eri tavalla. Näin he välttyvät paljolti siltä roskalta ja tyhjänpäiväisyydeltä, jotka vievät muilta aikaa aivan turhaan.

Jos haluat menestyä yhtä hyvin tai paremmin kuin ihmiset, jotka ovat älykkäämpiä kuin sinä, asenne ja elinikäinen oppiminen ovat tärkeämpiä kuin älykkyysosamäärä. Oppiminen ajattelemaan tarkoittaa jatkuvaa oppimista.

Ajattelusta paljon kirjoittanut Shane Parrish on sanonut: ”Kaksi ohjaavaa periaatetta, joita seuraan tielläni kohti viisauden etsimistä, ovat: (1) mene nukkumaan viisaampana kuin silloin, kun heräsit; ja (2) en ole niin fiksu, että ymmärtäisin kaiken itse, joten haluan vain omaksua parhaan siitä mitä muut ihmiset ovat jo tajunneet”.

Ja ajattelusta puheen ollen kannattaa muistaa myös mitä sijoittaja ja ajattelija Charlie Munger on todennut: ”On merkittävää, kuinka paljon pitkän aikavälin etuja ihmiset kuten me saavat yrittämällä olla johdonmukaisesti vähemmän typeriä, sen sijaan että yrittäisivät olla hyvin älykkäitä”.

Typeryyden eliminointi on helpompaa kuin ajattelun loistavuuden etsiminen.

Jo Sokrates ihmetteli aikanaan, miten monet ihmisen mielipiteet vain ”pälkähtivät päähän ilman mitään todisteluja, ne vain tuntuvat todennäköisiltä ja sopivilta”.  ”Tiedämme” usein heti, mitä mieltä olemme mistäkin, koska vastaus nousee ajattelematta piilotajunnasta eikä järkeilevästä päättelystä.

Kun otat aikaa ajatella asioita läpi, teet todennäköisesti vähemmän tunnepohjaisia ja huonoja päätöksiä.

Mieti ennen kuin ajattelet! Stanislaw Jerzy Lec

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Menestys, Oppiminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Optimismi on henkistä lumehoitoa

Optimismin teho onnistumisessa ja menestymisessä perustuu suuressa määrin lääketieteestä tuttuun lumevaikutukseen (plasebo). Näin kertoo entinen pöytätenniksen huippupelaaja ja nykyinen tietokirjailija Matthew Syedin teoksessaan Bounce.

Lääketieteessä lumevaikutus ei koske vain lumelääkkeitä tai uskomushoitoja. Tutkimuksissa on nimittäin todettu, että jopa vaikuttaviksi todettujen lääkkeiden tehosta noin 20–40 prosenttia on lumevaikutusta.  Uskomushoidoissa, jotka ovat tutkitusti vaikuttamattomia, lumevaikutus on melko lähellä sataa prosenttia.  Lääkärit ovat kautta aikojen käyttäneet lumevaikutusta osana hoitoa: kalkkitabletteja saanut potilas voi paremmin ja vakavia haittavaikutuksia ei ole.

Uskomisella johonkin itseään suurempaan voi olla suuri psykologinen vaikutus, jopa silloin kun uskomus on väärä.

Epäily on Matthew Syedin mukaan hyvän suorituksen este ja virheiden perussyy erityisesti urheilussa. Sama pätee myös yleisemminkin, esimerkiksi yritystoiminnassa. Epäilyksen voima on sen itseään toteuttavassa luonteessa. Kun epäilee, suorituskyky huononee. Kun esimerkiksi golfissa epäilee lyönnin onnistumista, tiukentaa vaistomaisesti otettaan ja mahdollisuus hyvään lyöntiin huononee.

Hyvä urheilija, yrittäjä tai taiteilija ei kuuntele sisäistä epäilyä. Voittaakseen ja menestyäkseen pitää poistaa epäily, rationaalinen ja epärationaalinen, mielestä. Parhaat erottaa muista vaikea taito nousta huolien, paineen ja epäilysten yläpuolelle, jotka halvaannuttavat muut.

Jalkapalloseura Arsenalin entinen valmentaja Arsene Wenger on sanonut: Pystyäksesi toimimaan kykyjesi äärirajoilla sinun on opetettava itseäsi uskomaan sellaisella voimalla, joka menee loogista perustelua pidemmälle. Keltään huipputoimijalta ei ole puuttunut tätä kykyä järjettömään optimismiin.  Yksikään urheilija ei ole pelannut omien kykyjensä mukaisesti ilman kykyä poistaa epäilykset mielestään.

Äärimmilleen vietynä optimismi on kykyä uskoa asioihin, jotka eivät ole totta, mutta jotka ovat uskomattoman tehokkaita. Voidaan puhua optimismin lumevaikutuksesta. Se on liioteltu usko omaan tehokkuuteen ja epävarmuuden poistaminen luomalla voimakas luottamus omaan kykyyn saavuttaa toivottu tulos.

Kyse ei ole vain kuvitelluista vaikutuksista, vaan nykyään tiedetään, että lume aiheuttaa biologisia, mitattavissa olevia tapahtumia aivoissa ja selkäytimessä. Aivojen kemiassa tapahtuu todellisia muutoksia.

Lisäksi huippu-urheilijat ovat Sayedin mukaan oppineet turvautumaan ns. kaksoisajatteluun. He suodattavat epätoivotut todisteet pois voidakseen ylläpitää ylimitoitettua uskomusta omiin kykyihinsä. He ovat oppineet muokkaamaan todisteita sopimaan heidän uskomuksiinsa.

Pessimistien kohdalla voidaan puhua vastakkaisesta nosebo-vaikutuksesta: jos pelkää pahinta, se myös toteutuu.

Pessimismi ei ole koskaan voittanut yhtään taistelua. Dwight D. Eisenhower

Tallennettu kategorioihin Menestys, Psykologia, Urheilu | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Vahvuudet menestymisen perustana

Photo by Vicky Sim on Unsplash

Menestys perustuu vahvuuksillesi

Vahvuudet ja niiden tunnistaminen ovat keskeinen osa menestymistä. Näin sanoo pitkään menestystä tutkinut professori Satu Uusiautti (Tunnista vahvuutesi ja menesty). Menestys on tulos siitä, että toteuttaa omia vahvuuksiaan elämänsä eri osa-alueilla, kuten työssä, harrastuksissa ja parisuhteessa.

Mitä paremmin ymmärrät, missä olet luonnollisesti hyvä, sitä enemmän menestystä todennäköisesti löydät. On tutkittu, että esimerkiksi työelämässä parhaiten menestyvät ihmiset kehittävät itseään vahvuuksiinsa panostamalla.

Positiivisen psykologian edelläkävijän professori Martin Seligmanin kuuluisissa luonteenvahvuustutkimuksissa kävi ilmi, että ihmiset, jotka tunnistavat vahvuutensa ja elävät niiden kautta myös voivat merkittävästi paremmin. Vahvuuksien kautta voi löytyä tie onnellisuuteen.

Jokaisella on heikkouksia. Niitä korjaamalla ei tule koskaan valmista. Mutta tunnistamalla, missä on vahva, voi elää täyttä elämää, olivat heikkoudet minkälaisia vain.

Mitä vahvuudet ovat?

Vahvuudet määritellään jokaisen ihmisen tavoitettavissa oleviksi myönteisiksi piirteiksi, joita voidaan tunnistaa, oppia ja kehittää. Kaikilla meillä on vahvuuksia.

Vahvuuksia voidaan määritellä ja listata monin eri tavoin, kykyinä, hyveinä ja taipumuksina.  Mitään yleispätevää teoriaa ole olemassa. Määrittelyt ja luokittelut ovat vain pyrkimyksiä kuvata ihmisen potentiaalia.

Yleisesti käytetyn Martin Seligmanin käsitteistön mukaan luonteenvahvuuksia on 24. Niitä ovat esimerkiksi urheus, rehellisyys, reiluus, itsehillintä, nöyryys, anteeksianto, käytännöllinen viisaus, uteliaisuus, luovuus, rakkaus, tunneäly, optimismi, ja usko.

Vahvuus ei ole sama kuin lahjakkuus tai kyky. Lahjakkuus on jotain erityistä, joka on vain joidenkin ulottuvilla (absoluuttinen sävelkorva, matemaattinen lahjakkuus, liikunnallinen lahjakkuus). Lahjakkuutta ei voi täydellisesti oppia.

Vahvuudet eivät ole tällä tavalla erityislaatuisia, joita joko on tai ei ole. Vahvuuksia on jokaisella ja näitä ominaispiirteitä voidaan kehittää. Toiset vahvuuden ovat jokaiselle ihmiselle ominaisempia kuin toiset. Ne ovat erityisvahvuuksia. Niiden hyödyntäminen parantaa hyvinvointia ja helpottaa menestymistä eri elämänalueilla.

Vahvuuksien tunnistaminen

Omien vahvuuksien tunnistaminen on ensimmäisiä askelia menestymisen polulla. Vahvuuksien löytäminen on itsetuntemuksen lähtökohta. Kun tunnistat omat vahvuutesi, voit myös kehittää niitä. Se auttaa sinua saavuttamaan tavoitteitasi.

Omat vahvuutensa voi tunnistaa esimerkiksi pohtimalla, millaisesta tekemisestä ja toiminnasta nauttii. Oikeita kysymyksiä tekemällä ja niihin vastaamalla pääset hyvään alkuun vahvuuksiesi tunnistamisessa:

Minkälaisissa asioissa ja tilanteissa tunnet olevasi eniten oma itsesi? Missä olet ollut hyvä jo lapsuudesta lähtien?  Mitkä asiat onnistuvat sinulta helpoimmin? Minkälaisten asioiden parissa viihdyt parhaiten? Mitkä asiat kiinnostavat sinua? Minkä asioiden kanssa innostut ja tunnet olosi energiseksi?

Kaikki tiedämme intuitiivisesti ja kokemusperäisesti minkälaisia olemme, mutta vahvuuksien pohdinta, tunnistaminen ja kirjaaminen tuo oman profiilimme paremmin esiin ja luo pohjaa hyvälle itsetuntemukselle.

Lisäksi on olemassa satoja vahvuustestejä, maksullisia ja ilmaisia, saatavilla verkossa. Tunnettu on esimerkiksi VIA – luonteenvahvuustesti.

 

Tallennettu kategorioihin Menestys, Persoonallisuus, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Lopeta oppiminen epäonnistumisista, ala oppia onnistumisista

Jos haluat oppia tekemään jonkin asian hyvin, et todennäköisesti ala selvittää, miten sellaiset ihmiset toimivat, jotka ovat siinä asiassa huonoja ja epäonnistuvat toistuvasti.

Esimerkiksi jos haluat tulla hyväksi golfin pelaajaksi, sinun ei kannata tutkia tarkkaan minun epäonnistuneita lyöntejäni. Paremminkin sinun kannattaa tutkia esimerkiksi Brooks Koepkan, Annika Sörenstamin tai Tiger Woodsin lyöntitekniikkaa videolta.

Oppiminen epäonnistumisesta toimii, jos sinulla ei ole mitään selvää viitekehystä, missä toimia, eikä aikaisempia ratkaisuja vastaavasta tilanteesta tai ei ole mitään muita vaihtoehtoja toimia.

Kun on kyse onnistumisista tai menestyksestä, sinun kannattaa etsiä ihmisiä, jotka ovat menestyneet sillä alueella, jolla itse yrität toimia ja kehittyä. Sitten voit lähteä selvittämään, mihin heidän menestyksensä on perustunut.  Kun selvität, minkälaisia työtapoja, ajattelu- ja toimintamalleja he ovat käyttäneet, mitkä ovat olleet heidän arvonsa ja filosofiansa, pääset askeleen lähemmäksi menestymisen perusteita.

Aina kun on mahdollista, kaikkein parhain tapa on päästä kysymään heiltä suoraan kysymyksiä ja pyytämään ohjeita omaan tilanteeseesi.

Kun opit omista virheistäsi, opit, mitä ei pidä tehdä seuraavalla kerralla. Et kuitenkaan välttämättä opi sitä, mitä sinun pitäisi tehdä seuraavaksi. Oppiminen menestyksestäsi kertoo aina, mitä tehdä seuraavaksi. Siksi on tärkeää ymmärtää, vaikka epäonnistumisia ylistetään, epäonnistuminen ei ole menestyksen edellytys.

Vain hölmöt oppivat omista virheistään. Viisaat oppivat toisten virheistä.        Otto von Bismarck

Yritystoiminnassa on viitteitä siitä, ettei epäonnistumisista oppimisesta ole hyötyä.  Erään tutkimuksen mukaan epäonnistuneet yrittäjät eivät onnistuneet uusissa hankkeissaan sen paremmin kuin ensikertaa yrittävät ja merkittävästi huonommin kuin jo aikaisemmin menestyneet yrittäjät.

Yksi suurimmista virheistä, mitä teemme epäonnistumisen yhteydessä, on uskoa, että koska onnistuneetkin ihmiset epäonnistuvat, se tarkoittaa, että heidän menestyksensä ja epäonnistumisensa ovat yhteydessä toisiinsa. Mutta korrelaatio ei tarkoita syy-yhteyttä. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi tämä logiikka on virheellinen, on se, että kaikki epäonnistuvat joskus. Erehtyminen on inhimillistä, mutta pelkästään se, että on ihminen ei tarkoita, että on myös menestyvän yrityksen johtaja.

Joten, vaikka epäonnistumisten ymmärtäminen ja niistä oppiminen voi saada meidät tuntemaan olomme paremmaksi, se ei välttämättä edistä menestymistä tulevaisuudessa.

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi välttää epäonnistumista – se on mahdotonta, ja tällainen asenne heikentää riskinottoa ja luovuutta.

Meidän ei vain pitäisi etsiä epäonnistumista keinona menestyä. Loogisesti, menestyksen löytämiseksi, meidän on etsittävä menestystä.

Oppiminen epäonnistumisista auttaa meitä kyllä ymmärtämään paremmin epäonnistumista. Epäonnistuminen tekee meistä parempia, ei huonompia, mutta vain jos pyrimme oppimaan siitä emmekä jää säälimään itseämme epäonnistumisen vuoksi.

Onnistuminen taito jää kesätauolle.  Palaan asiaan elokuun puolivälissä, toivon mukaan virkistyneenä ja kesän onnistumisista oppineena.

Toivotan lukijoille lämmintä, aurinkoista ja kaikin puolin onnistunutta ja rentouttavaa kesää.

Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Oppiminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Voiko intuitio auttaa sijoittamisessa?

Nobelin palkinnon voittaneen taloustieteilijän Daniel Kahnemanin mukaan ei.

Kahneman selitti New York Cityn World Business Forumin puheessa 2018, milloin ihmiset voivat luottaa intuitiiviseen arvioonsa ja milloin heidän pitäisi olla varovaisia.

”Intuitio määritellään tietämisenä tietämättä, miten tiedät”, hän selitti. ”Se on väärä määritelmä. Koska tällä määritelmällä sinulla ei voi olla väärä intuitio. Se edellyttää, että tiedämme, ja meillä on ennakko-oletus intuition edusta. Pidämme siitä, että intuitio on oikea. ”

Kahnemanin mukaan parempi määritelmä – tai tarkempi – olisi: ”intuitiota on ajatella, että tiedät tietämättä, miksi teet niin.” Tällä määritelmällä intuitio voisi olla oikeassa tai se voi olla väärässä.

Kahnemanin mukaan intuitio on usein väärässä. Esimerkkinä tästä Kahneman pani yleisönsä arvaamaan erään Julie nimisen opiskelijan arvosanakeskiarvon. Hän kertoi yleisölle vain yhden faktan Juliesta – että hän luki sujuvasti lapsena – ja pyysi heitä arvioimaan, kuinka hyvä opiskelija hän oli ollut.

Kahnemanin mukaan useimmat ihmiset arvelivat, että Julien arvosanakeskiarvo on noin 3,7 (asteikolla 1-4).

”Saatat ajatella, että tämä on hyvä vastaus,” hän sanoi. ”Se on kuitenkin erittäin huono vastaus. Se on intuitiota, ja se on aivan väärin. Jos vastaisit kysymykseen tilastollisesti, tekisit sen täysin eri tavalla. Itse asiassa iällä, jolloin ihmiset oppivat lukemaan, on hyvin vähän merkitystä sille, minkälaisia opiskelijoita he ovat 20 vuotta myöhemmin.”

Kahnemanin mukaan tämä on esimerkki intuitiosta, joka syntyy automaattisesti suurella varmuudella ja itseluottamuksella, ja se on tilastollisesti väärin.

”Yleisesti ottaen itseluottamus on erittäin huono peruste oikeassa olemiselle. Intuitiot tulevat mieleesi suurella varmuudella eikä ole mitään takeita siitä, että ne ovat oikeassa. Myös intuitiot, jotka ovat täysin vääriä, tulevat mieleen suurella itseluottamuksella.” Asiantuntijaintuitio toimii harvemmin kuin ajattelemme ja se toimii harvemmin kuin asiantuntijat ajattelevat. Mutta se on tutkimusten mukaan olemassa.

On tiettyjä tapauksia, jolloin intuitio voi olla oikea. Esimerkiksi Kahneman selitti, että shakinpelaajilla ja aviopareilla on yleensä tarkka intuitio.

”Mestaripelaajien intuitiot, kun he katsovat pelilautaa (ja tekevät siirron), ovat oikeita”, hän sanoi. ”Me pystymme myös tunnistamaan aviopuolisomme tai ystävämme mielialan yhdestä sanasta puhelimessa. Se on intuitiota ja se on yleensä erittäin hyvää ja erittäin luotettavaa. ”

Meillä kaikilla on asiantuntemusta monilla alueilla, ja niissä intuitio voi toimia.

Asiantuntijaintuition edellytykset

Kahnemanin mukaan on kolme ehtoa, jotka on täytettävä, jotta voidaan luottaa intuitioon ja jolloin voidaan kehittää asiantuntijaintuitiota.

Ensimmäinen on se, että tilanteessa on oltava jonkin verran säännönmukaisuutta, jonka joku voi havaita ja oppia.

Voit kuvitella, että osaat valita oikeat lottonumerot, mutta lottointuitio on täysin hyödytöntä. Lotossa ei ole mitään säännönmukaisuutta.

”Niin, shakinpelaajilla on varmasti tämä tilanne. Naimisissa olevilla ihmisillä on varmasti myös niin”, Kahneman selitti.

Hän lisäsi kuitenkin, että useimmilla niistä, jotka toimivat osakemarkkinoilla, ei ole sitä.

”Osakemarkkinat eivät ole riittävän säännöllisiä tukemaan sellaisen asiantuntija-intuition kehittämistä”, hän selitti.

Toinen edellytys tarkalle intuitiolle on Kahnemanin mukaan paljon harjoittelua, paljon kokemusta. Ja pitää muistaa, että tällöin myös ensimmäisen edellytyksen pitää olla voimassa. Kokemus lottoamisesta ei auta.

Kolmas edellytys on välitön palaute. Kahneman sanoi, että ”sinun täytyy tietää melkein välittömästi, olitko oikeassa vai olitko väärässä.”  Silloin opit parhaiten.

Kun nämä kolme ehtoa täyttyvät, ihmisille kehittyy asiantuntijaintuitiota.

”Mutta jos nämä kolme ehtoa eivät täyty, pelkästään se tosiasia, että sinulla on idea ja mitään muuta ei tule mieleen, ja sinulla on luottamus intuitioon, ehdottomasti ei takaa oikeassa olemista”, hän lisäsi.  Silloin kannattaa luottaa enemmän rationaaliseen päätöksentekoon.

Uskon intuitioihin ja inspiraatioihin … joskus tuntuu, että olen oikeassa. En tiedä, että olen. Albert Einstein

Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Sijoittaminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Epäonnistumisen pelko

Photo by Casey Horner on Unsplash

Epäonnistuminen on normaalia ja myös epäonnistumisen pelko on normaalia.

Terve epäonnistumisen pelko on luonnollinen reaktio tilanteissa, joissa meidän on todella syytäkin olla varovaisia. Pelko saa meidät pysymään poissa tilanteista, joissa osaamisemme tai kykymme eivät riitä. Sinun ei kannata lähteä uimaan kilometrin matkaa saareen, jos et osaa kunnolla uida. Siinä epäonnistuminen on kohtalokasta. Kaikkea et pysty tekemään.

Elämässä ja työssä on kahdentyyppisiä epäonnistumisia: tekemistä ja tekemättömyyttä. Voit epäonnistua, kun yrität tehdä jotain uutta ja vaikeaa. Mutta jos et ota riskiä ja yritä tehdä, et myöskään saavuta mitään ja epäonnistut sitä kautta.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että ihmiset katuvat eniten niitä asioita, jotka he ovat jättäneet tekemättä, usein juuri epäonnistumisen pelon takia. Siksi voit myöhemmin katkerasti katua, ettet suorittanut sitä tutkintoa, et perustanut omaa yritystä tai et viettänyt tarpeeksi aikaa lastesi kanssa.

Todellinen epäonnistuminen tulee esiin vain, kun päätät, ettet yritä tai lopetat yrittämisen. Jokainen muu vastoinkäymisen muoto on yksinkertaisesti oppitunti ja mahdollisuus kokeilla ja oppia jotain uutta.

Niin kuin epäonnistuminen, pelkokaan ei tässä asiassa ole sinun vihollisesi. Se on vain biologinen reaktio, jonka aivot laukaisevat havaittuaan uhkan ympäristössäsi. Avainsana on havaita. Se tarkoittaa, että teet päätöksen siitä, että se on uhka riippumatta siitä, onko se todella sitä vai ei. Tai toisin sanoen, on sinun vallassasi päättää, minkä annat tai et anna vaikuttaa sinuun.

Pelko on hyvää tarkoitusta palveleva mielen mekanismi. Pelkoon vaikuttavat personallisuutemme, kokemuksemme ja asenteemme. Kun sinulla on kasvun asenne, et pelkää epäonnistumisia niin paljon kuin henkilö, jolla on muuttumattomuuden asenne.

Onnistuminen ei tule koskaan helposti ja nopeasti. Se on matka, prosessi, johon kuuluu välttämättä myös epäonnistumisia.  Onnistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Epäonnistu aikaisin, epäonnistu usein, epäonnistu eteenpäin.

Will Smith on julkaissut suositun ”oppitunnin” epäonnistumisista: Epäonnistu aikaisin, epäonnistu usein, epäonnistu eteenpäin.

”Epäonnistumisessa on kaikki oppitunnit. Sinun pitää elää siellä, missä miltei varmasti epäonnistut. Harjoittelu on kontrolloitua epäonnistumista.

Sinä haluat, että epäonnistumiset tulevat aikaisin, tapahtuvat nopeasti, ovat pieniä ja hallittuja. Syy siihen että minulla oli niin paljon epäonnistumisia, oli että hylkäsin ne heti kun huomasin niiden olevan pielessä. Yritän tehdä sen niin hyvin kuin osaan. Koska se antaa minun löytää sen mikä toimii.

Sinun täytyy ottaa riskiä, sinun täytyy elää kykyjesi rajoilla. Sinun täytyy elää siellä missä olet melkein varma, että tulet epäonnistumaan. Epäonnistuminen auttaa sinua tunnistamaan alueet, joilla sinun täytyy kehittyä. Joten epäonnistu aikaisin, epäonnistu usein, epäonnistuu eteenpäin.

Äläkä luovuta ennen kuin näet itsesi selviytyjänä.”

Menestys on se 1% ajastasi, joka on seurausta jäljelle jääneestä 99 %:sta, jota myös kutsutaan epäonnistumiseksi. Soichiro Honda

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Menestys, Onnistuminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti