Mikä on sopiva määrä riskiä?

Verotietojen kärkeä

Alexander Hanhikoski, 32, halusi rikastua – Hän kokeili pokeria ja yrittäjän uraa, kunnes keksi keinon tehdä kymppitonneilla kymmeniä miljoonia

Matemaattisesti lahjakas Alexander Hanhikoski otti huikean riskin ja sijoitti omaisuutensa virtuaalivaluuttoihin. Monet muut menettivät rahansa, mutta Hanhikoski nousi tempullaan Suomen kovatuloisimpien joukkoon.

Hanhikosken pääomatulot vuodelta 2017 olivat huikeat 24,6 miljoonaa euroa. Aluksi arveltiin, että kyseessä voi olla verottajan virhe. Sitten pohdittiin, että olisiko Hanhikoski onnistunut myymään yrityksensä satumaiseen hintaan.  Lopulta selvisi, että Hanhikoski oli saanut jättipottinsa sijoittamalla kryptovaluuttoihin. ( HS 24.12.2018)

Onnea vai taitoa?

Onko Hanhikoski ollut riskinotossaan taitava vai onko kaikki ollut kiinni tuurista. Kun ajattelee hänen taustaansa ja lähtökohtiaan, voisi ajatella, että kyseessä on ollut tietoa ja osaamista. Ajoitus sijoittamisessa ja sijoitusten myynnissä ovat ainakin osuneet kohdalleen. Lisäksi hän mitoitti riskinsä itselleen sopivaksi.

Mutta kun asiaa tarkastelee vähän laajemmin, tilanne muuttuu. Ensinnäkin pitää muistaa, että kryptovaluuttoihin sijoittaminen on, niin kuin Hanhikoski itsekin on todennut, nollasummapeliä.

Nollasummapeli

Nollasummapeli on peliteoriassa tilanne, jossa yhden henkilön voitto on samansuuruinen kuin toisen henkilön tappio, niin että omaisuuden nettomuutos on nolla. Nollasummapelissä voi olla vain kaksi osapuolta tai miljoonia osallistujia.

Pokeri ja vedonlyönti ovat suosittuja nollasummapelejä, sillä niissä joidenkin pelaajien voittama summa on yhtä suuri kuin häviäjien tappiot. Sijoitusmarkkinoilla optiot ja futuurit ovat esimerkkejä nollasummapeleistä, kun taas tavanomainen osakesijoittaminen  ei sitä ole, ainakaan pitkällä aikavälillä.

Sijoittaminen bitcoin- ja muihin kryptovaluuttoihin on sen sijaan puhdasta nollasummapeliä. Jonkun, kuten Hanhikosken voitot, ovat muiden sijoittajien tappioita.

Hanhikosken pääomatulot eli voitot olivat 24,6 miljoonaa euroa. Silloin voidaan asiaa yksinkertaistaen laskea, että 1230 muuta sijoittajaa on hävinnyt ainakin 20 000 euroa, mikä oli Hanhikosken alkuperäinen sijoitus.

Julkisuudessa tuodaan yleensä suurin otsikoin esiin erilaisia voittajia ja menestyjiä. Hyvin harvoin kuitenkaan tulee esiin asian toinen puoli, häviäjät. Se antaa onnistumisen ja menestymisen mahdollisuuksista liian ruusuisen kuvan. Kyse on selviytymisharhasta, yhdestä ajattelun virheistä.

Selviytymisharha

Selviytymisharha (joskus myös nimillä henkiinjäämisharha tai hautausmaaharha) johtaa liiallisen positiivisiin uskomuksiin, koska tarkastelussa sivuutetaan epäonnistumiset. Yleensä vain menestyneiden tai selvinneiden (eloon jääneiden) tarinat, historia ja neuvot ovat esillä julkisuudessa. Epäonnistuneet eivät juuri pääse lehtien palstoille tai kirjoita kirjoja.

Selviytymisharha tarkoittaa sitä, että yliarvioimme onnistumisen mahdollisuudet. Se voi myös johtaa siihen väärään olettamukseen, että menestymisen takana on jokin tietty ominaisuus, toimintatapa, tieto tai taito, kun kyse on puhtaasta sattumasta, tuurista. Jos tarkastellaan epäonnistuneita henkilöitä tai yrityksiä, todetaankin että myös heillä on ollut samat ”menestystekijät”, mutta tulos on ollut aivan toinen.

Mikä on sopiva määrä riskiä?

Hanhikoski sanoo haastattelussaan tehneensä sijoituspäätöksensä harkitusti: ”mahdollisessa tappiossa menetän kaiken, mutta en jää velkaa. Tiesin että pystyn elättämään itseni, vaikka menettäisin säästöni.”

Riskin ottaminen on sinänsä OK, mutta vain jos se ei johda tuhoon, katastrofiin. Hanhikoski arvioi, että hänellä oli varaa menettää kaikki sijoittamansa rahat.

Mikä on sopiva määrä riskiä, riippuu jokaisen meistä tilanteesta, taloudellisesta asemasta, luonteenpiirteistämme ja esimerkiksi henkilö- ja perhesuhteista.

Nassim Nicholas Taleb on esittänyt erään strategian riskien hallintaan. Esimerkiksi sijoittamisessa tämä ns. levytankostrategia tarkoittaisi, että noin 90 % pääomasta sijoitetaan hyvin turvallisesti (käteinen ja muut lähes riskittömät omaisuuden lajit) ja noin 10 % erittäin riskialttiisiin, mutta suuren tuottopotentiaaliin omaaviin arvopapereihin (optiot, futuurit, start-upit, jne.). Näin ei voi menettää kuin 10 % omaisuudesta, mutta samalla on mahdollista moninkertaistaa tuo osuus sijoituksista. Hanhikosken strategia oli lähellä tätä mallia.

Samaa periaatetta voi noudattaa myös muissa kuin taloudellista riskinottoa vaativissa asioissa.

Ilman riskin ottamista et menesty. Mutta riskinotossakin pitää olla järki mukana, jos et halua menettää kaikkea. Ja kannattaa muistaa, mitä Peter Drucker on sanonut:

Ihmiset, jotka eivät ota riskiä, tekevät yleensä noin kaksi isoa virhettä vuodessa. Ihmiset, jotka ottavat riskiä, tekevät yleensä noin kaksi isoa virhettä vuodessa.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onni, Sijoittaminen, Todennäköisyys | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Tapojen noidankehä

Photo by Andrew Preble on Unsplash

Miksi laihtuminen on niin vaikeaa? Miksi minulla on aina niin kiire? Miksi on niin vaikeaa lopettaa tupakanpoltto?

Ennustamisesta sanotaan, että se on vaikeaa, ainakin tulevaisuuden ennustaminen Toinen vaikea asia elämässä on muuttuminen, ainakin itsensä ja tapojensa muuttaminen.

Mistä tapojen muuttamisen vaikeus johtuu? Miksi olemme niin monessa asiassa tapojemme orjia?

Syynä on tapojen (noidan)kehä.

Mikä on tapa?

Tapa on jotain, jota teemme samalla lailla toistuvasti. Erään tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia siitä, miten teemme päivittäin perustuu tapoihin.

Tapa tai rutiini on tietty käyttäytymismalli, jota olet toistanut niin usein, että siitä on tullut lähes automaattista. Joskus sinun pitää jopa hetken kuluttua miettiä, teinkö sen (otinko lääkkeeni?).

Nykyinen elämäsi on aikaisempien tekojesi ja tapojesi summa: millaisessa kunnossa olet, miten onnellinen olet, miten rikas olet, minkälaiset ovat ihmissuhteesi, kaikki perustuvat siihen, mitä olet aikaisemmin tehnyt, mitkä ovat olleet tapasi.

Olemme sitä mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei siksi ole teko, vaan tapa. Aristoteles

Tavat perustuvat ihmisen aivojen toimintaperiaatteisiin. Kun sinulle on muodostunut joku tapa, tilanteeseen liittyvä aivojen aktiviteetin taso laskee. Aivojesi ei tarvitse enää käyttää energiaa sen ratkaisemiseen, miten pitäisi toimia. Sinun ei tarvitse tietoisesti miettiä asiaa. Koska tietoinen ajattelu on aivojen pullonkaula, ne suosivat tapoja ja rutiineja.

Toistetun toiminnan seurauksena tietyt aivoratojen yhteydet vahvistuvat, jolloin tavoista tulee entistä vakiintuneempia.

Tapojen kehä

Tapojen syntymisen ja toteuttamisen takana on neurologinen kehä, jonka ovat tuoneen esiin mm. Charles Duhigg (Tapojen voima) ja James Clear (Atomic Habits).

Jokainen tapa voidaan purkaa tapahtumaketjuun tai palautekehään, jossa on neljä vaihetta: ärsyke, halu, toiminta ja palkinto.

Ensin on joku laukaiseva tekijä, ärsyke, heräte. Se käynnistää tavan. Ärsykettä ei aina edes ehdi tajuta, ennen kuin se jo vaikuttaa.

Puhelimesi antaa äänimerkin, että siihen on tullut viesti.

Ärsyke herättää aikaisemman toimintasi ja kokemustesi mukaan tietyn tarpeen tai halun.  Se on tavan tai rutiinin takana aina oleva motivoiva voima. Ilman tällaista motivaatiota ei ole syytä toimia.  Et kaipaa savukkeen polttamista sinänsä, vaan kaipaat sen mukanaan tuomaa helpotuksen tunnetta. Tai sinulla ei ole tarvetta panna televisiota päälle, vaan saada viihdytystä.

Haluat tietää, mitä viestissä on.

Kolmas vaihe on itse tapa, tai reagointi, toiminta. Se on seurausta ensin ärsykkeestä ja sitten sen synnyttämästä halusta. Se, toteutuuko toiminta, reagoitko ärsykkeeseen, riippuu miten helppoa tai vaikeaa sen toteuttaminen tilanteessa on. Jos et pysty reagoimaan, toimimaan, toteuttamaan tapaa, mitään ei tapahdu.

Otat puhelimen käteesi ja luet viestin.

Lopuksi saat palkinnon. Palkinto aiheuttaa aivoissa mielihyvän tunteen. Se on jokaisen tavan päämäärä ja viimeinen vaihe. Kun olet avannut television, voit uppoutua sen viihteeseen, tai nauttia savukkeen tuottamasta tuntemuksesta. Halu kohdistuu juuri tämän palkinnon saavuttamiseen. Ärsyke herättää huomaamaan tiedossa olevan palkinnon, halusta syntyy motivaatio hankkia palkinto, toiminnalla hankitaan palkinto.

Tunnet tyydytystä, kun tiedät, mitä viestissä oli.

Palkinnoilla on kaksi tarkoitusta, 1) ne antavat meille tyydytystä ja 2) ne opettavat meitä.

Kun aivosi huomaavat, että palkinto on positiivinen, se tuottaa niille tyydytystä ja hyvää oloa, ne haluavat toistaa tavan seuraavallakin kerralla, kun ärsyke ilmaantuu. Kun teemme asioita, joita aivomme pitävät hyödyllisenä, se vapauttaa dopamiinia tämän polun mukana luoden subjektiivisen mielihyvän tunteen. Se saa meidät toistamaan tätä käyttäytymistä.

Näin syntyy tavan kehä. Jos tapa on huono, niin kuin tupakanpoltto, se on noidankehä.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Tavat | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tarvitsetko ystäviä menestyäksesi?

Photo by Priscilla Du Preez on Unsplash

Tarvitsetko ystäviä menestyäksesi elämässä?

Kyllä, useimmiten ja ainakin epäsuorasti. Ystävistä on apua menestymisessä sinänsä auttamalla neuvoilla, joskus jopa rahallisesti ja ennen kaikkea henkisellä tuella. Toisaalta hyvät ystävät auttavat meitä pysymään henkisesti tasapainossa, tyytyväisinä ja jopa onnellisina. Tutkimusten mukaan tämä auttaa meitä menestymään paremmin.

Hyvät ihmissuhteet onnellisuuden perustana

Kuuluisassa Harvardin yliopiston 75 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa selvitettiin sitä, mistä 724 miehen onnellisuus on rakentunut. Tutkimusaika on poikkeuksellisen pitkä, ja hankkeella on jo neljäs vetäjä, tutkija Robert Waldinger.

Waldingerin mukaan haastattelututkimusten tulos on harvinaisen selvä: Hyvät ihmissuhteet pitävät meitä onnellisempina ja terveempinä. Ystävien määrä ei ole ratkaiseva mittari, vaan se, millaisia läheiset suhteet ovat.

Parhaiten elämästä näyttävät nauttivan ne, joilla oli läheisiä, joihin tukeutua.

Esimerkiksi riitaisat tai etäiset parisuhteet ovat vaarallisia terveydelle. Tutkimuksen mukaan ne miehet, jotka olivat 50-vuotiaina kaikkein tyytyväisimpiä ihmissuhteisiinsa, olivat myös joukon terveimpiä 80-vuotiaina.

Waldingerin mukaan hyvät ihmissuhteet parantavat myös muistia. Jos iäkkäällä ihmisellä ei ole henkilöitä, joihin hän voi luottaa, sillä on merkitystä pitkävaikutteiseen kykyyn muistaa asioita.

Monien tutkimusten mukaan menestys ei tuo onnea, mutta onnellisuus tuo menestystä. Menestys ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä.

Ystävyyssuhteet voimavarana

Meistä hyvin harva varmaan ajattelee ystävyyssuhteita keinona tai resurssina saavuttaa jotain. Niitä ei ajatella mistään hyötynäkökohdasta. Ne vain ovat syntyneet perheen, asuinympäristön, koulun, työn ja harrastusten kautta. Ystäväpiirissä kohtaavat samanlaiset tai yhteensopivat ajatukset, luonteenpiirteet ja mielipiteet toisensa, ja suhteet tuovat kaikille osapuolille tyydytystä ja mielihyvää.

Mutta jos haluat, ja sinun ehkä pitäisikin, olla ystävyyssuhteissasi hieman itsekäs tai tavoitteellinen, sinun kannattaa miettiä, useimmiten ei niinkään ystäviesi määrää vaan laatua.

Henkilösuhteittesi laatu määrää elämäsi laadun. Tony Robbins

Toinen tunnettu sääntö sanoo: Sinä olet niiden viiden henkilön keskiarvo, joiden kanssa vietät eniten aikaasi (Jim Rohn).

Sääntö antaa ymmärtää, että ne viisi ihmistä, joiden kanssa vietät eniten aikaasi, muovaavat sinua. Todellisuudessa kaikilla ihmisillä, joiden kanssa olemme tekemisissä, on oma vaikutuksensa meihin. Kuitenkin niillä harvoilla, jotka ovat meille läheisimpiä, on suurin vaikutus ajatteluumme ja toimintaamme. Tässäkin asiassa pätee 80/20 -periaate.

Minkälaisia ystäviä tarvitset?

Tätä näkökulmaa vasten kannattaa ehkä joskus pohtia ystävyyssuhteiden koostumusta omia tavoitteitasi ja päämääriäsi silmällä pitäen. Onko ystäväpiirini tasapainossa omien tarpeitteni suhteen? Saanko siltä riittävästi tukea ja kannustusta, oikeanlaista kritiikkiä tarvittaessa, optimismia ja positiivisuutta, innostuneisuutta uuden oppimiseen, tietoja ja taitoja, joita tarvitsen? Ja onko ystäväpiirissä riittävästi erilaisuutta, jotta siitä ei muodostu sisäänpäin lämpiävää?

Ja jos olet todella sitoutunut unelmiisi ja päämääriisi, voisiko epätyydyttävälle tilanteelle tehdä jotain? Pitäisikö joihinkin ystäviin ottaa etäisyyttä? Ja pitäisikö etsiä uudenlaisia ystäviä?

Esimerkiksi jos aiot juosta maratonin, on vaikea ajatella, että ystäväpiiriisi kuuluisi kavereita, joiden ainoa harrastus on kaljalla käynti ja biljardin pelaaminen. Ja jos haluat laihtua, etsi laihoja kavereita.

On totta, että aikuisiässä uusien tuttavuuksien ja ystävyyksien luominen on vaikeampaa kuin nuorena, mutta se ei ole mahdotonta. Se vaatii vain enemmän energiaa ja pitkäjänteisyyttä, mutta se on mahdollista. Mieti vain minkälaisia ystäviä tarvitset ja ryhdy aktiivisesti etsimään.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onni, Verkostot | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Onko sinulla hetki aikaa? Kahden minuutin sääntö.

Photo by Filip Mroz on Unsplash

Onnistuminen ja menestys on usein kiinni hyvin pienistä asioista. Ja moniin niistä sinulla itselläsi on mahdollisuus vaikuttaa.

Olet ehkä, taas kerran, tehnyt uudenvuoden lupauksia. Ne vaativat yleensä jonkinlaista muutosta elämääsi ja tapoihisi.  Ja tapojen muuttaminen on tunnetusti vaikeaa.

Mutta uuden tavan luominen, tai vanhasta huonosta tavasta irti pääseminen, voidaan tehdä helpommaksi. Ongelma on useimmiten alkuun pääsy.

Kahden minuutin sääntö

James Clairin kirjassaan Atomic Habits esittämä kahden minuutin sääntö kuuluu: Kun aloitat jonkun uuden tavan, aloittamisen pitäisi kestää vähemmän kuin 2 minuuttia tehdä.

Idea on tehdä tavan aloittaminen niin helpoksi kuin mahdollista:

  • Kun tavoitteesi on siivota huoneesi, tyhjennä aluksi roskakori
  • Kun tavoitteesi on tehdä viiden kilometrin lenkki, pistä lenkkikengät jalkaasi

Kuka tahansa pystyy lukemaan yhden sivun, tekemään yhden punnerruksen tai meditoimaan yhden minuutin. Ja kun on aloittanut, on paljon helpompi jatkaa, siihen perustuu tämän strategian vahvuus. Uuden tavan ei pitäisi tuntua suurelta haasteelta. Myöhemmin voi olla vaikeampaa, mutta alun pitäisi olla helppo.

Kun sinulla on tapa aloittaa, polku haastavimpiin vaiheisiin tasoittuu. Ajatellaan vaikka maratonin juoksemista. Se on erittäin kovaa. Viiden kilometrin juoksukin voi olla kova. Viiden kilometrin kävely on jo helpompaa. Ja 10 minuutin kävely on varsin helppoa, puhumattakaan siitä, että panet lenkkikengät jalkaasi. Tavoitteena voi olla maraton, mutta aloitustapa on panna lenkkikengät jalkaan.

Miksi kahden minuutin sääntö toimii? 

Idean ydin ei ole se, että tekee vähän, lukee yhden sivun. Idea on siinä, että oppii aloittamaan, tekemään jotain. Jokainen tapa pitää käynnistää, ennen kuin sitä voi parantaa tai kehittää.

Jos et hallitse aloittamista, ei ole toivoakaan, että pääsisit pitkälle. Sen sijaan että yrittäisit luoda täydellisen tavan heti alusta alkaen, tee ensin helppoja asioita, joilla luot jatkuvuuden.

Kun teet aloittamisesta rituaalin, siitä muodostuu alku laajemmalle kokonaisuudelle. Kehittämällä pysyvän alkurutiinin, helpotat pääsemistä varsinaisen tekemisen sisään. Siitä muodostuu automaatio, ennen kuin huomaatkaan, olet juoksemassa tai kirjoittamassa.

Ja joka tapauksessa yksi punnerrus on enemmän kuin ei yhtään punnerrusta. On paljon parempi tehdä vähemmän kuin toivot, kuin olla tekemättä mitään.

Tee edes jotain – periaate

Mark Mansonin kirjassaan esittämässä tee edes jotain – periaatteessa on samaa filosofiaa kuin 2 minuutin säännössä.

Siinä menestyksen mittari on se, että tekee jotain. Edistyminen on helpompaa, kun epäonnistuminen ei pelota. Tavoite aloittamisessa on juuri niin minimaalinen, että sen saavuttaminen on varmaa. Kun saavuttaa tavoitteen, inspiraatio ja motivaatio kasvavat.

Jos sinun pitää esimerkiksi kirjoittaa joku raportti tai artikkeli, aloittaminen on usein käsittämättömän vaikeaa. Muista silloin tee edes jotain – periaate. Asetu pöytäsi ääreen ja ala kirjoittaa. Aseta vaikka tavoitteeksesi yksi virke tai 200 sanaa. Kirjoita, äläkä yhtään välitä minkälaista tekstiä syntyy. Yleensä se johtaa jonkinlaiseen inspiraatioon ja tekstiä alkaa syntyä enemmänkin.

Motivaatio lähtee myös teoista

Usein tekemisen ajatellaan olevan kiinni motivaatiosta. Se taas on kiinni omista arvoista, tunteista ja inspiraatiosta.

Ketjureaktion ajatellaan yleensä olevan

inspiraatio –>motivaatio –>teot –>inspiraatio……..

Eli ensin tarvitaan inspiraatio, joka saa ketjun liikkeelle. Kun saa tekemisen käyntiin se lisää edelleen inspiraatiota ja motivaatiota.  Ongelma onkin usein, miten ja mistä saada inspiraatio.

Mutta ketjun voi saada liikkeelle myös tekemisellä. Kun teet edes jotain syntyy ketju

teot –>inspiraatio –>motivaatio –>teot……

Tekemällä jotain pakotat itsesi ja tarpeellisen toiminnan liikkeelle.

Epäonnistumisen pelko

Toinen seikka, mikä saattaa estää meitä aloittamasta jotain uutta asiaa, on epäonnistumisen pelko.

Silloin kannattaa kysyä itseltään: Jos kokeilen tätä, eikä se sitten onnistukaan, menetänkö jotain tärkeää. Useimmiten vastaus on en. Mutta jos homma toimii, olen onnistunut ja mennyt askeleen eteenpäin.

Epäonnistuminen on suhteellista. Jokaisesta epäonnistumisestakin oppii jotain, olet ainakin yhtä kokemusta viisaampi.

Jos ei edes yritä, ei voi onnistua. Ja yritys ei aina onnistu, mutta joka kerta opit jotain.

Kuten Mark Manson on todennut, minkä hyvänsä taidon kehittyminen edellyttää tuhansia pieniä epäonnistumisia, ja menestys on suorassa suhteessa epäonnistumisten määrään.

Lähteet:

James Clear: Atomic Habits

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan.

Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Oppiminen, Tavat, Uncategorized | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Mistä itseluottamus syntyy?

Itseluottamus löytyi Kanada-pelissä 

Mestaruusvire löytyi puolivälieräottelussa Kanadaa vastaan, kun Suomi pudotti suosikit jatkosta maalein 2–1. Voitto hiljensi kanadalaiskatsojat ja palautti suomalaisten itseluottamuksen.

”Voitto Kanadasta oli meille se kääntävä peli. Todistimme, että joukkueesta löytyy enemmän kuin alkusarjassa oli nähty. Relasimme vähän pelaamista ja lopputurnauksen pelasimme itseluottamuksella kuten osaamme”, Talvitie vahvisti. (Kaleva 6.1.2019)

Rajaton itseluottamus

Aluksi kaikki on hyvin. Lapsena meillä on rajaton itseluottamus. Muutenhan emme koskaan oppisi puhumaan, kävelemään, lukemaan, kiipeilemään puissa ja ajamaan polkupyörällä.

Mutta tämä luontainen itseluottamus alkaa kadota 3-5 vuoden iässä, kun lapsen ajattelutaidot kehittyvät. Ja sitten koulu, kasvatus ja ympäristö voivat viedä sen kokonaan.

Osa itseluottamuksesta, tai itsetunnosta, on tutkimusten mukaan perinnöllistä, luonteenominaisuuksista johtuvaa.

Suurempi osa itseluottamuksesta muovautuu kuitenkin kasvatuksen ja elinympäristön kautta.  Usein on arvioitu, että nimenomaan Suomessa kasvatus ja ympäristö vaikuttavat haitallisesti itsetuntoon ja itseluottamukseen, erityisesti jos vertaa tilannetta esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Itseluottamus on Suomessa eräällä tavalla tabu, itsevarma henkilö arvioidaan helposti ylimieliseksi.

Itseluottamus ja menestys

Itseluottamusta pidetään yleisesti yhtenä kriittisenä menestystekijänä.

Tuoko itseluottamus onnistumisia ja menestystä? Vai onko tilanne päinvastoin: menestys lisää meidän itseluottamustamme? Menestyneet ihmisethän ovat yleensä itsevarmoja.

Voi kai sanoa, että sekä että.

Tiedämme, että kun meillä on hyvä itseluottamus, onnistumme ja menestymme paremmin. Syykin on selvä. Ilman itseluottamusta pelkäämme ja pelokkaana epäröimme emmekä pysty toimimaan. Kun pääsemme pelosta eroon, pystymme toimimaan helpommin ja nopeammin.

Tämä vaikuttaa selvältä, mutta miten saamme lisää itseluottamusta päästäksemme alkuun?

Miten itseluottamus syntyy?

Mutta onko itseluottamus oma taitonsa? Vai onko se seuraus jostain? Ja miten sitä voi kehittää?

Jos olet huono esiintyjä ja puhuja, koska sinulla ei ole itseluottamusta, pystytkö lisäämään itseluottamustasi, niin että sinusta sen jälkeen tulee hyvä puhuja?

Et suoraan, sillä itseluottamusta irrallaan siitä, mitä sinun pitää tehdä, ei ole. Itseluottamus liittyy aina johonkin tekemiseen.

Voit yrittää hankkia niin paljon itseluottamusta kuin pystyt, mutta jos et osaa esiintyä ja puhua, jos et tiedä mitkä ovat ne keinot, joilla saat kuulijoiden mielenkiinnon heräämään ja pystyt sen ylläpitämään, tai jos et hallitse aihetta, josta aiot puhua, ei itseluottamus auta.

Kun sen sijaan harjoittelet esiintymistä ja puheen pitämistä, esiinnyt erilaisille yleisöille, perehdyt aiheesi sisältöön perusteellisesti ja keräät kokemuksia, saavutat samalla myös tarvittavan itseluottamuksen. Kun hankit osaamisen ja kyvykkyyden puheen pitämiseen, itseluottamus tulee kaupan päälle. Yksi tapa on myös teeskennellä itseluottamusta, kunnes saavutat sen todella.

Mitä enemmän keräät kokemusta ja mitä taitavammaksi tulet, sitä enemmän keräät myös itseluottamusta. Kysymys on aluksi vain uskalluksesta, pelon voittamisesta ryhtyä hankkimaan kokemusta ja osaamista.

Yksinkertaistaen voisi sanoa, että jos sinulla on riittävä taito, et tarvitse lainkaan itseluottamusta. Kun on opetellut ajamaan pyörällä, sen ajamiseen ei tarvitse itseluottamusta.

Älä tähtää itseluottamukseen. Tähtää kykyihin ja taitoihin.

Joka kerta, kun kohtaamme pelkomme, saamme voimaa, rohkeutta ja itseluottamusta tekemiseemme. Theodore Roosevelt

 

Tallennettu kategorioihin Menestys, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mitä menestyvät ihmiset tekevät?

Stephen King, kuuluisa ja erittäin menestynyt kirjailija – hänen kirjojansa on myyty yli 350 miljoonaa – syö palan juustokakkua joka päivä ennen kuin alkaa kirjoittaa.

Hyvin yleinen neuvo menestystä janoavalle on: Selvitä mitä menestyvät ihmiset tekevät. Tee sitten samoin.

Tämä vaikuttaa ihan järkevältä. Jos joku muukin on onnistunut ja menestynyt noin, miksen sitten minä?

Menestyneiden ihmisten tavoista, rutiineista ja ajattelumalleista onkin kirjoitettu paljon, hyvänä esimerkkinä Stephen Cowleyn tunnettu kirja The 7 Habits Of Highly Effective People.

Mitä erikoisempia tapoja

Mutta katsotaanpa, mitä kaikkea menestyneet ihmiset ovat tehneet.

Applen suuruuden luoja Steve Jobs pukeutui aina samalla tavalla. Hänellä oli poolokauluspaita ja farkut. Hän on selittänyt tapaa sillä, että näin hänellä on vähemmän päätettäviä asioita, ja hän voi suunnata energiansa tärkeimpiin tehtäviin. Myös monet muut menestyneet henkilöt (mm. Barack Obama ja Mark Zuckerberg) ovat noudattaneet samaa periaatetta.

Siis: kun pukeudut aina samalla tavalla, menestymismahdollisuutesi kasvavat?

Steve Jobsilla oli paljon myös muunlaisia erikoisia tapoja (hän söi jossain vaiheessa vain porkkanoita tai omenia, jne.). Näitäkin voi yrittää.

Applen nykyinen pääjohtaja Tim Cook herää joka aamu 3:45. Myös monet muut menestyneet ihmiset nousevat hyvin aikaisin, koska varhainen aamu on heidän mukaansa kaikkein tehokkainta työaikaa.

No niin: kello soimaan huomenna aamulla kello 3.

Albert Einsteinin kerrotaan halunneen nukkua ainakin 10 tuntia yössä.  Erään haastattelututkimuksen mukaan 89 % miljonääreistä nukkui vähintään 7-8 tuntia yössä. Uni on tärkeää menestymiselle, se vaikuttaa muistin toimintaan ja luovuuteen.

Eli nukkumaan tänään kello 5 iltapäivällä?

Voltaire, ranskalaisen kirjailijan, sanotaan juoneen 40-50 kuppia kahvia päivässä pysyäkseen virkeänä. Paljon kahvia kulutti myös toinen kirjailija Honore de Balzac ylläpitääkseen luovuuttaan.

Mutta miten tämä sopii yhteen 10 tunnin yöunien kanssa?

Paavo Nurmen menestyksen takana oli paitsi askeettinen elämäntapa, pitkäjänteisyys ja tinkimätön asenne, myös eräs hänen harjoittelumetodinsa. Hän juoksi aluksi raitiotievaunun myöhemmin myös Turun ja Littoisten väliä kulkevien tavara- tai paikallisjunien perässä.

Siinä ohjetta Suomen kituvalle kestävyysjuoksulle: Pendolinon perässä olympiavoittoon.

Venäläisellä säveltäjällä Igor Stravinskylla oli oma erikoinen tapansa kaivaa luovuus esiin. Hän lukitsi itsensä huoneeseen työstäessään päivittäin sävellyksiään ja seisoi päällään aina kun törmäsi luovuuden esteeseen työssään. Näin hän omien sanojensa mukaan lepuutti päätään ja tyhjensi aivonsa.

Saksalainen runoilija Friedrich Schiller säilytti mätiä omenia kirjoituspöytänsä laatikossa. Niiden haju oli hänen mielestään ”inspiroiva”.

Taiteilijoilla on tunnetusti erikoisia tapoja. Mutta ehkä niissäkin on joillekin meistä jotain opittavaa.

Tässä näin aluksi muutamia hyviä tapoja menestymisen alkuun.

Siitä vain kokeilemaan. Palataan asiaan 10 vuoden kuluttua.

Todellisuus

Menestyneiden henkilöiden ohjeisiin ja neuvoihin kannattaa tutustua. Niistä voit saada ideoita, mitkä voisivat toimia myös omalla kohdallasi.

Niitä ei pidä kuitenkaan ottaa kuin kymmentä käskyä.

On paljon tapoja ja rutiineja ja ajattelun ja tekemisen malleja, joista voi olla hyötyä. Aikaisin herääminen, kuntoilu, kirjojen lukeminen, meditointi ja monet muut asiat, joita olet kuullut menestyneiden ihmisten tekevän.

Mutta vain jos teet niitä omalla tavallasi. Ja vain jos omaksut nämä tavat siksi, että olet järkeillyt niiden tuottavan myös sinulle hyötyä. Ei siksi, että ajattelisit muiden ihmisten tapojen kopioinnin antavan sinulle samanlaisen menestyksen tai elämän.

Menestyneiden henkilöiden tavat ja ajattelu ovat varmasti olleet yksi tekijä heidän menestyksessään. Ne ovat toimineet heidän kohdallaan. Nuo asiat ovat kuitenkin erittäin henkilökohtaisia. Niitä ei voi kuka tahansa kopioida omaan elämäänsä ja uskoa niiden vaikuttavan samalla tavalla.

Henkilöt, jotka ovat kehittäneet nuo tavat ovat tehneet sen kokeilemalla ja tekemällä sitä, mikä sopii heille ja tuo heille etua.

Todellisuudessa on vain yksi tapa, jota voit suoraan matkia ja joka vie sinut pitkälle: Tee kovasti työtä.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Tavat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Lottovoittokrapula. Tavoitteet, menestys ja onnellisuus

Tänä vuonna en voittanut kertaakaan loton päävoittoa. (En tosin muinakaan vuosina.)

Tässä on se hyvä puoli, etten myöskään ole kokenut lottovoiton jälkeistä krapulaa.

Tutkimusten mukaan nimittäin lottovoiton kautta saavutettu onnellisuus on vain lyhytaikaista.  Lottovoittajan henkinen hyvinvointi palautuu ennalleen siihen, mitä se oli aikaisemminkin, nopeasti, jopa kuukauden kuluessa. Jos hän oli onneton ennen lottovoittoa, hän on sitä voiton jälkeenkin. Siitä voi syntyä krapulaa muistuttava tila: tässäkö tämä oli, miksi en olekaan onnellinen?

(Krapula voi tosin syntyä myöhemminkin ja toisella tavalla: kun tuhlaa rahat muutamassa vuodessa ja palautuu samaan tilanteeseen kuin ennen voittoa.)

Tavoitteet ja menestys

Selkeät, täsmälliset ja haastavat tavoitteet, joilla on lisäksi aikataulut ja suorituskriteerit, lisäävät tutkimusten mukaan suorituskykyä, onnistumista ja menestystä.

Tavoitteet auttavat meitä kohdistamaan huomiomme haluamaamme, tärkeänä pitämäämme asiaan ja löytämään keinot sen toteuttamiseen.

Mutta tavoite sinänsä on asian helppo osa. Tavoitteiden asettaminen ei ole vaikeaa. Ongelmana on useimmiten se, miten saavuttaa tavoite.

Ja kaiken lisäksi meidän kannattaa aina pohtia, onko tavoite oikea, onko tavoitteen saavuttaminen siihen pantujen ponnistusten arvoista.

Onnellisuuden asetusarvo

Yleisen ajattelutavan mukaan minkä tahansa tavoitteen saavuttaminen lisää ihmisen hyvänolon tunnetta ja onnellisuutta.

Meillä voi olla hyvin monenlaisia tavoitteita: jonkun työn saaminen valmiiksi, kilpailun voittaminen, pääsy opiskelemaan, ylennys tai palkankorotus, painon pudottaminen.  Tavoitteena voidaan pitää myös lottovoiton saamista.

Vaikka periaatteessa tavoitteeseen pääseminen tuottaakin suurta tyydytystä ja epäonnistuminen aiheuttaa pettymystä ja epätoivoa, nämä tunteet ovat kuitenkin suhteellisen lyhytaikaisia.

Jonkin ajan kuluttua tavoitteen saavuttamisen synnyttämä hyvän olon tunne häviää ja elämä on yhtä onnetonta (tai onnellista) kuin ennenkin.

Meillä tuntuu olevan tietty vakaa onnellisuuden taso, jolla pysymme ja jota ylemmäksi emme normaalisti pääse. Puhutaan onnellisuuden asetusarvosta.

Tavoitteet ovat välineitä

Jos tavoitteita ajatellaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta, niiden merkitys ei olekaan siinä, että niiden saavuttaminen nostaa meidän onnellisuuden tasoamme.

Tavoitteet toimivat näin vain, jos muutamme niihin kohdistuvia odotuksiamme. Sen sijaan, että ne ovat päämääriä, joiden saavuttaminen tekee meidät onnelliseksi, meidän pitäisi nähdä ja kokea ne välineinä. Niiden tehtävänä on auttaa meitä nauttimaan nykyhetkestä.

Tämä onnistuu vain, jos itsellemme asettamamme tavoitteet, tai tavoitteet, joita meillä ylipäätään on, ovat sellaisia, jotka itse hyväksymme, oman itsemme mukaisia.

Oman itsemme mukaiset tavoitteet

Oman itsemme mukaisiin tavoitteisiin liittyy voimakas kiinnostus, intohimo tai syvä vakaumus. Ne ovat tavoitteita, jotka olemme valinneet itse ja jotka ovat meille tärkeitä.  Emme saa kokea niitä meille ulkoa annetuiksi ja pakonomaisiksi.

Me todella haluamme saavuttaa tällaisen tavoitteen. Siksi pystymme sitoutumaan siihen täysin.

Tällaiseen tavoitteeseen pyrkiminen on jo sinänsä tyydyttävää, se tuo meille mielihyvää ja sisältöä elämään.

Pystymme joka aamu nousemaan sängystä tyytyväisenä siihen, että meillä on taas edessämme päivä, jonka aikana voimme tehdä mitä todella haluamme tehdä.

Ben-Shaharin mukaan keskeistä ei ole niinkään se, että ihminen saavuttaa pitkän aikavälin tavoitteensa, vaan se, että hänellä on niitä.

Pitkän aikavälin tavoitteiden ensisijainen tehtävä on auttaa ihmisiä nauttimaan nykyhetkestä.

Uusi vuosi, uudet tavoitteet

Siispä jos sinulla on tapana vuoden vaihtuessa asettaa itsellesi uusia tavoitteita alkavalle vuodelle, kannattaa asiaa ajatella hetki tältäkin kannalta.

Onnistumisen Taito toivottaa lukijoilleen erinomaisen hyvää UUTTA VUOTTA 2019

Tallennettu kategorioihin Menestys, Onni, Tavoitteet, Uncategorized | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Rauhallista ja Mukavaa Joulua

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Menestyt olemalla erilainen

 

Useimmiten ajattelemme, että menestyäksesi sinun pitää olla paras tai parempi kuin muut.

Tämä päteekin erityisesti urheilussa. Huipulla on tilaa vain yhdelle. Ja päästäksesi huipulle sinun pitää olla paras.

Mutta on paljon asioita ja elämän aloja, joissa tilanne on toinen.

Monella alalla ei voi edes puhua paremmuudesta. Liiketoiminnassa, taiteissa ja tieteissä menestyminen tarkoittaa erottautumista muista, asioiden tekemistä hyvin tai erinomaisesti, mutta eri tavalla.

Eroon kilpailusta

Miten yritystoiminnassa pääsee eroon kilpailusta? Olemalla erilainen. Tämä on perusidea kuuluisassa Sinisen meren strategiassa.

Sen sijaan että pyrkisit olemaan paras, sinun pitää pyrkiä olemaan erilainen. Kun olet erilainen, olet usein myös ensimmäinen jossakin uudessa.

Hyvä esimerkki erilaisuuden voimasta on Apple ja iPhone.

Älä kysy itseltäsi: Missä olen parempi?  Kysy: Miten olen erilainen? Ja pääkysymys onkin: Mitä sinä aiot tehdä eri tavalla? Miten erottaudut muista?

Esimerkkinä innovaatioiden synty

Useimmiten innovaatiot, suuret keksinnöt, uudet tuotteet, palvelut ja liiketoimintamallit, perustuvat oivallukseen, jossa yhdistetään jo olemassa olevia asioita eri tavalla kuin aikaisemmin.   

Otetaan esimerkiksi vanha tunnettu innovaatio, liukuhihna.Se yhdistetään usein autoteollisuuteen ja Henry Fordiin. Ford on itse todennut, että hän ei keksinyt mitään uutta. ”Yhdistin vain autojen kokoonpanoon sen, mitä Chicagossa oli tehty pitkään teurastamoissa ja lihanjalostuksessa.”

Kun saataville tulee uusi idea, keksintö, teknologia, tms. se avaa mahdollisuuksia hyödyntää jo olemassa olevia asioita kokonaan erilaisella tavalla.

Internetin syntyminen on luonut valtavasti mahdollisuuksia kaikilla aloilla kehittää sen ja olemassa olevien tekniikoiden ja tapojen yhdistelemisessä uusia innovaatioita. Eikä internet itsekään ole mikään yhden ihmisen luoma innovaatio, vaan erilaisista tekniikoista, keksinnöistä ja innovaatioista kehitetty tai kehittynyt teknologia.

Useimmat luovat innovaatiot ovat uusia yhdistelmiä vanhoista ideoista. Innovaattorit eivät luo, he yhdistelevät.

Myös menestys voi syntyä samalla tavalla  

Myös menestyksen voi ajatella perustuvan monen kohdalla samaan malliin kuin uusien innovaatioiden. Kun yhdistät tunnettuihin menestyksen osatekijöihin ja niiden sinulle sopivaan yhdistelmään omat kykysi ja ominaisuutesi, pystyt rakentamaan erilaisen, omintakeisen menestystarinan.

Yleensä erilaisuutta pelätään, sekä omalla kohdalla että muissa ihmisissä.

Todellisuudessa kuitenkin jokainen meistä on erilainen. Jos aiot menestyä, erilaisuutta ei saa pelätä.

Et voi erottautua, jos näytät samalta kuin kaikki muut. Elämässä ei menesty olemalla tavallinen, keskimääräinen. Menestys saavutetaan olemalla erilainen, seuraamalla omaa tietää.

Taidemaalari van Goghìn elämä oli suuri tragedia hänen erilaisuutensa ja aikaansa edellä olemisen vuoksi, mutta hänen taiteensa on suuri menestystarina. Hän seurasi loppuun asti omaa tietään.

Oleminen erilainen kuin muut on hyvä perusohje, kun haluaa luoda poikkeuksellisen menestyksen. Äärimmäisen menestyneet ihmiset eivät toimi sääntöjen mukaan. He eivät mukaudu kaikkiin yhteiskunnan normeihin. He eivät seuraa sitä mitä kaikki muut tekevät. He tekevät omia asioitaan, omilla tavoillaan.

Helpoin tapa olla erilainen on hankkia ja yhdistää keskenään kyvykkyyksiä, jotka ovat uusia jollain tietyllä alueella.

Hääpukuun käytettyä vanhaa sanontaa mukaillen menestymisen kaava on: Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja paljon työtä.

Todellisuudessa erilaisuus sinänsä ei takaa menestystä, mutta se on hyvä peukalosääntö seurattavaksi. Erilaisuuden hyödyntäminenkin vaatii lisäksi paljon työtä. 

Adamsin menestymisen kaava

Scott Adams, kirjailija ja tunnettu sarjakuvapiirtäjä (Dilbert) on analysoinut omaa nousuaan ammattinsa huipulle samoin kuin muiden menestyneiden ihmisten elämää. Tuloksena on syntynyt Adamsin menestymisen kaava: Jokainen taito, jonka hankit, kaksinkertaistaa menestymisesi mahdollisuudet.

Adams kertoo, että hänen oma uransa on hyvä esimerkki kaavan toimivuudesta. ”Olen kehno taiteilija. Pelkällä raa´alla työllä nostin itseni keskinkertaiseksi. En ole koskaan käynyt mitään kirjoittamisen kurssia, mutta osaan kirjoittaa jotenkuten. Ja kun pidän kutsut kotonani, en ole huoneen hauskin ihminen. Mutta kun olen vähän huvittava, osaan kirjoittaa vähän, osaan piirtää vähän ja kun nämä kolme asiaa pannaan yhteen saadaan Dilbert, mikä on menestynyt melko hyvin.”

Adams sanoo, että kun tähän lisätään vielä pieni määrä taloustietämystä (hänellä on maisterin tutkinto Berkeleyn yliopistosta), niistä muodostuva summa keskimääräisiä kyvykkyyksiä tekee hänestä arvostetumman kuin mikään yksittäinen taito yksinään.

Ja Adams korostaa, ettei hankittavien taitojen tarvitse olla erinomaisia tai maailmanluokkaa. Riittää kun on kohtuullisen hyvä useammassa kuin yhdessä taidossa.

Tallennettu kategorioihin Menestys, Uncategorized | Avainsanoina , , , , | 1 kommentti

Menestyskin on suhteellista

Kumpi on menestynyt paremmin, Bill Gates vai Björn Wahlroos?

Tällainen vertailu ei ole järkevää, se on kuin, kuluneen sanonnan mukaan, vertaisi appelsiineja ja omenia. Molemmat ovat menestyneet, kumpikin omalla tavallaan ja omassa ympäristössään. Gates on kyllä rikkaampi, mutta se onkin eri asia.

Mitä menestys on?

Mikä ratkaisee sen, menestytkö vai et? Onko menestys kovaa työtä vai hyvää tuuria? Kuten moniin muihinkin vaikeisiin kysymyksiin näihinkin voi vastata: Se riippuu. Molemmilla on oma osuutensa, mutta tilanteet ovat erilaisia.

Kysymyksiin vastataksemme pitää menestystä katsoa kahdesta näkökulmasta. Voimme puhua absoluuttisesta menestyksestä ja suhteellisesta menestyksestä. (Clear)

Absoluuttinen näkökulma

Absoluuttinen näkökulma tarkastelee menestymisen tasoasi suhteessa kehen muuhun tahansa. Mikä tekee sinusta parhaan maailmassa tai Suomessa omalla erityisalueellasi?

Kun asiaa tarkastellaan tällä tasolla, menestys on miltei aina riippuvainen onnesta. Jopa silloin, kun teet heti alkuun hyvä valinnan – kuten Bill Gates päättäessään perustaa Microsoftin – et pysty ymmärtämään kaikkia tekijöitä, mitkä johtavat maailmanluokan menestykseen.

Absoluuttinen näkökulma on globaali. Se selittää eroa, mikä on Suomessa syntyneen rikkaan ihmisen ja Afrikkaan äärimmäiseen köyhyyteen syntyneen, vähemmällä kuin 1 eurolla päivässä elävän henkilön välillä.

Yleisenä sääntönä voidaan pitää, että mitä hurjempi menestys, sitä erikoisemmat ja epätodennäköisemmät olosuhteet aiheuttivat sen. Kyseessä on usein yhdistelmä oikeita geenejä, oikeita henkilösuhteita, oikeaa ajoitusta ja tuhansia muita vaikuttavia tekijöitä, joita kukaan ei pysty ennakoimaan.

Suhteellinen näkökulma

Suhteellinen näkökulma tarkastelee menestymisen tasoasi suhteessa toisiin, jotka ovat samankaltaisia kuin sinä. Mitä tuli niistä tuhansista oman ikäluokkasi lapsista, jotka saivat samanlaisen koulutuksen, kasvoivat samanlaisessa ympäristössä tai perivät samantapaiset geneettiset ominaisuudet?

Kaikki nämä ihmiset eivät saavuta samanlaisia tuloksia, samanlaista menestystä. Mitä paikallisemmaksi vertailu tehdään, sitä enemmän menestys määräytyy kovalla työllä ja omilla ponnistuksilla. Kun vertaat itseäsi niihin, jotka ovat kokeneet samantasoista onnea, ero tulee sinun omista tavoistasi ja valinnoistasi.

Suhteellinen näkökulma on paikallinen. Kun tarkastellaan menestystä paikallisessa näkökulmassa, menestynyt henkilö voi sanoa: Etkö tajua, että tein kovasti töitä, etkö ymmärrä valintoja ja uhrauksia, joita olen tehnyt, toisin kuin muut.

Absoluuttinen menestys on onnea. Suhteellinen menestys on oikeita tapoja ja valintoja.

Tästä määrittelystä seuraa luonnollisesti eräs tärkeä johtopäätös: mitä äärimmäisempää menestys on, sitä suurempi rooli siinä on onnella.

Nassim Taleb on, ehkä kärjistäen, sanonut: Kohtalainen menestys voidaan selittää taidolla ja työllä. Äärimmäinen menestys johtuu sattumasta.

Tallennettu kategorioihin Bisnes, Menestys, Onni, Tavat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti