Pienen askeleen valtava voima

Kulttuurissamme, yhteiskunnassa ja myös politiikassa, arvostetaan suuria muutoksia. Kun jotain halutaan kehittää, pyritään tekemään radikaali muutos ja yleensä mahdollisimman nopeasti. Sote-uudistus on hyvä esimerkki tästä ajattelusta. Tulokset ovat yleensä parhaimmillaan huonoja, pahimmillaan katastrofaalisia.

Kuitenkin lukemattomissa yrityksissä, organisaatioissa ja yksityisten ihmisten elämässä tehdään muutoksia hyvällä menestyksellä aivan toisella periaatteella.

Kaizen-filosofia, pienten askelten menetelmä, tunnetaan parhaiten yritysmaailmasta. Sitä pidetään yhtenä syynä esimerkiksi Japanin valtavaan talouskasvuun toisen maailmansodan jälkeen.

Menetelmän periaatteita sovelletaan kuitenkin myös henkilökohtaisiin tavoitteisiin, muutosten aikaansaamiseen ja ongelmien ratkaisuun.

Psykologi Robert Maurer kuvaa menetelmän soveltamista kirjassaan: ”The Kaizen Way – One Small Step Can Change Your Life”.

Maurerin mukaan hyviä kaizen-tekniikoita ovat esimerkiksi seuraavat:

Kysy pieniä kysymyksiä

Helpoin tapa aloittaa muutos tai ongelman ratkaisu on kysyä pieniä kysymyksiä, itseltään tai muilta. Kysymyksen tulee olla helppo, silloin se ei herätä sinussa pelkoa ja estä toimintaa. Kun toistat kysymyksen usein, se pakottaa aivosi kiinnittämään asiaan huomiota ja etsimään vastauksia.

Ajattele pieniä ajatuksia

Ajatuksista tulee tekoja, siksi kaizeniin kuuluu ottaa vähemmän riskiä ja pienempiä askelia. On ajateltava käytännöllisiä ja toteutettavia ajatuksia, sen sijaan että miettisi kauaskantoisia tulevia toimia.

Tee pieniä tekoja

Aloita hyvin pienillä asioilla. Jos haluat nostaa kuntoasi, päätä aluksi, että teet kaksi lankutusta päivässä. Toista tätä, kunnes ne tuntuvat helpoilta, ja lisää sitten joku muu treeni. Ja jatka samaa rataa.

Ratkaise pieniä ongelmia

Pienistä ongelmista tulee helposti isoja ongelmia. Useimpia isoja ongelmia ei olisi, jos niitä olisi ratkottu jo niiden syntyvaiheessa.  Pienet ongelmat kasvavat kuitenkin isoiksi tai ne voivat olla merkkejä isoista ongelmista. Joku pieni terveysongelma saattaa hoidon puutteessa kasvaa vakavaksi vaivaksi.

Minkälaisen askeleen sinä otat tänään?

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Bisnes, Politiikka, Psykologia, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Rinnakkainen mahdollinen: Uskalla avata ovia.

Suomen Yogi Berra eli Matti Nykänen on lausunut: ”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!”

Sen voi tulkita niin, että elämässä on valtavasti erilaisia mahdollisuuksia, kunhan ne vain ymmärtää ja ehtii hyödyntää.

Ei saa jäädä omalle mukavuusalueelleen, vaan on uskallettava astua sen ulkopuolelle.

Rinnakkainen mahdollinen

Tutkija Stuart Kauffman kuvasi ilmiötä, miten elämä aikanaan syntyi maapallolle, nimellä rinnakkainen mahdollinen (adjacent possible).  Maapallolla oli ennen elämää joukko perusmolekyylejä: ammoniakki, metaani, vesi, hiilidioksidi ja eräitä muita. Näillä molekyyleillä oli tietty rajattu mahdollisuus muuntua ja yhdistyä uusiksi yhdistelmiksi. Tuo määrä oli niiden Rinnakkainen mahdollinen. Silloin ei olisi esimerkiksi ollut vielä mahdollista syntyä turskaa tai apinaa, niihin tarvittiin vielä vuosituhansien kehityskulkuja.

Steven Johnson on kirjassaan Mistä hyvät ajatukset tulevat, kuvannut, miten myös innovaatiot syntyvät samalla mekanismilla. Yleensä ei tapahdu suuria hyppäyksiä, vaan uuden keksinnöt pohjautuvat vanhojen luomalle pohjalle.

Uskalla avata ovia

Jokainen uusi yhdistelmä tuo uusia yhdistelmiä rinnakkaiseen mahdolliseen. Sitä voi pitää talona joka laajenee maagisesti aina kun ovi avataan. Aloitetaan huoneesta, jossa on neljä ovea, ja kukin johtaa uuteen huoneeseen joissa ei ole vielä käyty. Nämä neljä huonetta ovat rinnakkainen mahdollinen. Kuitenkin kun yksi ovi avataan ja astutaan huoneeseen, kolme uutta ovea ilmaantuu ja ne johtavat taas uuteen huoneeseen johon ei olisi voinut päästä lähtöpisteestä. Kun ovia avataan yhä uudelleen, on tuloksena palatsi.

Sama ilmiö toistuu myös jokaisen ihmisen elämässä. Kehitys rakentuu aina jo olemassa olevalle. Mutta kehitystä tapahtuu vain, jos uskaltaa avata ovia, etsiä uusia rinnakkaisia mahdollisia, suuntautua pois nykyisestä, ehkä turvalliseksi koetusta.

Aina kun luet, näet, kuulet tai teet jotain itsellesi uutta, kosketat rinnakkaista mahdollista. Se avaa sinulle uuden oven ja saa sinut näkemään asioita hieman eri tavalla kuin ennen.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Mikä on hyvä kysymys?

Sanotaan, että hyvä kysymys on parempi kuin vastaus.

Millainen on hyvä kysymys?

Mutta millainen on hyvä kysymys? Onko se kysymys, johon itse asiassa ei ole edes vastausta? Vai onko se kysymys, joka avaa asiasta aivan uusia näkökulmia, pakottaa miettimään asiaa vastoin omia ennakkoluuloja tai ainakin pakottaa ajattelemaan.

Toisaalta varmaan olemme kuulleet monen poliitikon ensikommentin haastattelijan kysymykseen: Tuo on hyvä kysymys. Silloin jo yleensä tietää, ettei poliitikko halua tai osaa vastata kysymykseen.

Hyvä kysymys voi olla myös ns. tyhmä kysymys. Se kohdistaa huomion perusasioihin.

Mutta useimmiten hyvä kysymys on kysymys, joka vie käsiteltävän asian ytimeen, siihen mikä on todella tärkeää ja olennaista. Ongelmanratkaisussa oikeiden kysymysten löytäminen on osa ratkaisua.

Mikä on seuraava toimenpide?

Yksi hyvä kysymys löytyy kirjasta ”Kerralla valmista”.  Se kuvaa on yhdysvaltalaisen David Allenin kehittämää asioiden ja ajan hallinnan menetelmää, Getting Things Done (GTD).

Jos olet luonteeltasi perinpohjaisuuteen ja järjestelmällisyyteen pyrkivä, menetelmään kannattaa perehtyä. Siinä on monia hyviä ajatuksia ja menetelmiä. Kokonaisuutena sovellettuna se tuntuu kuitenkin äärimmäisen rasittavalta, järjestelmän rakentaminen ja pyörittäminen vaikuttaisi vievän paljon aikaa.

Siinä on kuitenkin yksi erittäin hyvä ajatus. Kuten Allen itse sanoo: Minulla on missio. Haluan tehdä kysymyksestä: ”Mikä on seuraava toimenpide?” osan ihmisten globaalia ajatusprosessia.

”Mikä on seuraava toimenpide, konkreettinen tekeminen?”  on hyvä kysymys monessa mielessä ja monessa tilanteessa.

Esimerkiksi tehtävälistalla lukee usein vain: auton katsastus. Se ei vielä kuitenkaan kerro, mitä pitäisi tehdä eikä miten tai milloin.  Sen sijaan, jos tehtävälistalla lukee: etsi netistä lähellä olevat katsastusfirmat, asia lähtee etenemään sopivassa välissä.

Mitään palaveria tai kokousta ei myöskään pitäisi päättää ilman että jokainen osallistuja tietää, mitä palaverin perusteella seuraavaksi pitää tehdä: Mikä on seuraava toimenpide?

Se on esimerkki hyvästä kysymyksestä.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Tuottavuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Musta joutsen – voiko täysin epätodennäköiseen varautua?

Voiko erittäin epätodennäköiseen negatiiviseen tapahtumaan varautua?

Kaikki joutsenet eivät ole valkoisia. Euroopassa oli tämä harhaluulo vuoteen 1697, ennen kuin ensimmäinen musta joutsen nähtiin Australiassa. Mustajoutsen on Australiassa ja Uudessa-Seelannissa elävä vesilintu. Se on rauhoitettu ja Länsi-Australian  osavaltiolintu.

Musta joutsen on myös matemaatikon ja entisen optiomeklarin Nassim Nicholas Talebin lanseeraama käsite, joka kuvaa erittäin epätodennäköistä tapahtumaa. Se ei ole ennustettava ja sillä on valtava vaikutus. Vaikka niitä sattuu usein, ihminen on sokea tunnustamaan ja näkemään, että tällainen tapahtuma voi sattua esimerkiksi hänen uralleen, yritykselleen tai sijoitukselleen.

Mustan joutsenen voi tietää vasta kun se on tapahtunut.  On jälkiviisautta yrittää selittää tapahtunutta sen jälkeen, kun se sattunut.   Jokainen musta joutsen on myös ainutlaatuinen ja tuo mukanaan omat ongelmansa.

Tuntematon tuntematon

Musta joutsen – tapahtumat ovat yleensä negatiivisia, esimerkkeinä vaikkapa osakemarkkinoiden romahdukset, suuret luonnonmullistukset, jotkut poliittiset tapahtumat (Neuvostoliiton hajoaminen, WTC-isku). Mustana joutsenena pidetään yleensä tapahtumaa, jolla on laajempaa vaikusta, mutta sellaisena voi pitää myös jollekin yksittäiselle ihmiselle tapahtuvaa yllättävää tapahtumaa.  On olemassa myös positiivisia mustia joutsenia.

Riskien hallinnan yhteydessä käytetään termejä ”tunnetut tuntemattomat” ja ”tuntemattomat tuntemattomat”. Tunnetut tuntemattomat viittaa riskeihin, jotka voidaan tunnistaa. Tuntemattomat tuntemattomat ovat riskejä, jotka johtuvat tilanteista, joiden katsotaan olevan niin epäuskottavia, ettei niitä koskaan tapahdu. Niistä ei ole mitään kokemusta eikä niitä varten ole mitään teorioita. Ne ovat juuri mustia joutsenia.

Musta joutsen – tapahtumien todennäköisyyttä pidetään niin pienenä, että niihin varautumisen katsotaan tulevan liian kalliiksi, toisin kuin tunnettuihin tuntemattomiin, tavallisiin riskeihin.

Kun niihin ei sitten varauduta, vaikutukset ovat valtavia.

Mahdollisia globaaleja mustia joutsenia voisivat olla suuri maanjäristys Kaliforniassa tai Japanissa, suuri tulivuorenpurkaus, suuren meteoriitin syöksyminen maapallolle tai maailmanlaajuinen ja uudenlainen tappava virusepidemia. Kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa on myös runsaasti epävakaita tekijöitä, joissa tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa mustia joutsenia.

Onko mitään tehtävissä?

Jos kerran mustat joutsenet ovat ennustamattomia, onko niiden varalle mahdollista varautua?

Vastaus on ei – ja kyllä. Itse tapahtumalle ja sen aiheuttamille välittömille seurauksille ja ongelmille ei voi mitään. Et voi tietää, milloin itse sairastut vaikeasti tai milloin osakekurssit romahtavat tai milloin yrityksesi tuote muuttuu yhtäkkiä tarpeettomaksi.

Mutta voit tehdä joitain asioita niin, että vaikutuksia pystyy lieventämään. Esimerkiksi Taleb on sijoittajille esittänyt strategiaa, jossa 85-95 % sijoituksista on suhteellisen varmoissa ja vakaissa valtionlainoissa ja loput hyvin riskipitoisissa sijoitustuotteissa.

Perusidea on lisätä päällekkäisyyttä, joustavuutta, monimuotoisuutta ja monipuolisuutta, jolloin mustan joutsenen vaikutus ei kohdistu samalla tavalla kaikkeen. Ajatellaan vaikka yhtä maapallon historian suurinta mustaa joutsenta: meteoriittia, joka ilmeisesti tappoi dinosaurukset sukupuuttoon. Jos eläimistö olisi ollut pelkkiä dinosauruksia, olisi elämä hävinnyt maan päältä kokonaan. Luonnon monimuotoisuuden vuoksi osa eläimistä (nisäkkäät) säilyivät, ja maapallon elämä jatkoi kehittymistään.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Todennäköisyys | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Haluatko miljonääriksi?

Miljonäärit ja miljonääriksi pyrkiminen ovat aina olleet ja ovat nykyäänkin hyvin esillä mediassa.  ”Haluatko miljonääriksi” on myös suosittu TV:n viihdeohjelma.

Kun panet Googleen hakusanoiksi ” how to become a millionaire” saat yli 17 miljoonaan tulosta.

Ihmisten haluilla ja toiveilla rikastua tehdään paljon rahaa. Erilaisia neuvoja, kirjoja ja menetelmiä myydään valtavia määriä. Monista tuleekin niitä myymällä miljonäärejä. Ihmisten tyhmyyden hyväksikäytöllä ei ole mitään rajoja. Mitä uskomattomammalta kuulostava idea, sen varmemmin rikastumishaluiset ihmiset siihen tarttuvat.

Mutta myös vakavimmin otettavaksi tarkoitetuilla tutkimuksilla miljonääriksi tulemisesta ja menestymistä on heikot perusteet.

Tyypillinen on tutkimus, jonka tulokset otsikoidaan esimerkiksi: 10 tapaa tulla miljonääriksi. Tutkimuksen metodologia on yleensä seuraava:

  • valitaan sopiva otos miljonäärejä tai menestyjiä
  • selvitetään minkälaisia ominaisuuksia, kykyjä ja tapoja heillä
  • katsotaan mitä yhteisiä piirteitä heillä on: rohkeus, riskinottokyky, optimismi, jne.
  • luodaan kausaalinen suhde: tietyt piirteet -> menestys

Tutkimuksissa on yleensä pari asiaa, joissa on vedetty mutkat suoriksi. Niistä puuttuu vertailuryhmä, esimerkiksi joukko ihmisiä, joilla on ehkä samat ominaisuudet ja jotka myös ovat yrittäneet menestyä ja rikastua, mutta epäonnistuneet (ns. hautausmaa-harha, unohdetaan ne, jotka ovat epäonnistuneet).

Se, mikä todella erottaa menestyneet ja ei-menestyneet, jää selvittämättä. Luotu kausaalinen suhde on täysin mielivaltainen. Asetelmasta puuttuu kokonaan onnen tai sattuman osuus, joka on usein se ratkaiseva erottava tekijä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, kuin ne näyttävät.

Kysymyksessä on ns. retrospektiivinen determinismi, yksi monista ajattelun virheistä: koska jotain tapahtui tietyissä olosuhteissa, sen on täytynyt tapahtua juuri noiden olosuhteiden johdosta.

Ihmisellä on valtava tarve nähdä kaikelle joku syy. Jos sellaista ei tunnu löytyvän, ihminen rakentaa itse saatavilla olevista asioista tarinan, josta syy näyttäisi ilmenevän. Tarinaharha on toinen tavallinen ajattelun vinouma.

Tietysti miljonääriksi voi pyrkiä. Mutta ei pidä hämmästyä, jos se ei onnistu.

                Haluaisin elää kuin köyhä mies, jolla on paljon rahaa. Pablo Picasso

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Voiko aloittamisen vaikeudesta päästä eroon?

Miksi aloittaminen on niin vaikeaa? Voiko aloittamisen tehdä helpommaksi?  Kyllä voi.

Kaikki tiedämme, miten vaikeaa on aloittaa jotain uutta asiaa tai muutosta. Ja kuitenkin tiedämme, että kun jonkin asian saa alkuun, loppu on jo itse asiassa helpompaa.

Ensin helpottava tieto itseään vain laiskana pitävälle viivyttelijälle. Kysymyksessä ei ole (yleensä) laiskuus, itsekontrollin puute tai ajanhallinnan puute, vaan ihmisen aivojen rakenne ja toiminta.

Syy on aivojen rakenteessa

Jo tämä tieto voi olla helpotus, ja toimintaa aikaansaava tieto. Vika ei ole minussa, siis ajattelevassa, tietoisessa minässä, vaan aivojeni rakenteessa, ihmisen perimän muinaisessa, nykyaikaan huonosti sopivassa ominaisuudessa.

Limbinen järjestelmä, mikä on yksi vanhemmista ja vahvimmista aivojen osista, on automaattinen. Sen toimintoihin kuuluu tunteet, halut, stressi, vaaran välttäminen ja elossa pysyminen. Jos se on vallalla, ihminen pyrkii elämään mahdollisimman helppoa ja nautittavaa elämää ja välttämään vaaraa, pelkoa ja epämukavuutta.

Etuaivolohko on taas ihmisen kehityksessä tuore aivojen alue. Se erottaa ihmisen eläimistä, sen toimintoja ovat järkevyys, tulevaisuuden suunnittelu, päätöksen teko, tunteiden ja ajatusten ohjaaminen. Etuaivolohko ei toimi automaattisesta ja sen käyttö vaatii paljon energiaa.

Jonkin asian aloittamiseen liittyy aina muutos. Ja muutokseen liittyy erilaisia pelkoja, syyllisyyden tunnetta, ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta. Niitä aiheuttavat tehtävän ajateltu vaikeus tai pituus, epäonnistumisen mahdollisuus, täydellisyyden tavoittelu, epävarmuus tehtävästä ja sen tuomasta hyödystä, jne.

Päästäkseen eroon näistä tunteista ihminen viivyttelee aloittamista, ja tekee jotain mukavampaa: seikkailee netissä, katsoo videoita, pelaa pelejä, lukee lehtiä, lähtee kahville, sytyttää savukkeen…. Silloin tuntee olonsa mukavammaksi, ainakin hetken aikaa.

Ja kun tehtävän aloittaminen viivästyy, se herättää taas uusia negatiivisia tunteita, syntyy kierre.

Kysymys on siitä, miten onnistua ”ylipuhumaan” limbinen järjestelmä, niin ettei se pane vastaan. Siihen on kehitelty monia keinoja.

Miten teet aloittaminen helpoksi

Lähes kaikkien perusta on siinä, että aloitus tehdään niin helpoksi, ettei siinä voi epäonnistua, ettei sitä kannata pelätä ja tehtävästä saatava palkkio tulee heti saataville.

Eli tee ensimmäisestä asiaan liittyvästä toimenpiteestä niin pieni ja helppo, että sen suorittaminen tuntuu lastenleikiltä. Et joudu hetkeäkään miettimään osaatko tai pystytkö tekemään sen. Voit lisäksi palkita itsesi jollakin tavalla heti sen tehtyäsi. Yleensä palkinto tulee kyllä siitä, kun huomaat, ettei se niin vaikeaa ollutkaan, olet tyytyväinen itseesi ja olet valmis vaikka jatkamaan saman tien.

Jos sinun pitää esimerkiksi kirjoittaa joku artikkeli, raportti, koetehtävä tms., päätä että kirjoitat yhden lauseen. Älä ota murheita siitä, mitä kirjoitat, onko se sujuvaa tai hienoa, kunhan vain kirjoitat mitä asiasta mieleesi tulee. Siitä se yllättäen lähtee.

Kuten tunnettu ajattelija Lao Tzu on sanonut: ”Tuhannen mailin matka alkaa yhdellä askeleella.”

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Ihmisen järkevyys on vain harhaa

Ajattelemme mielellämme olevamme järkeviä ihmisiä. Totuus on kuitenkin toinen.

Todellisuudessa ajatteluamme ja toimintaamme heikentää jatkuvasti suuri joukko ajatteluharhoja, vinoumia. Ne saavat meidät toimimaan epärationaalisesti ilman että tiedostamme sitä. Ajattelemme itse toimivamme järkevästi, vaikka ehkä huomaamme toisten ajatteluvirheet helposti.

Mistä tämä johtuu? Jos mielipiteemme ei perustu kriittiseen ajatteluun, mihin se sitten perustuu?

Psykologi David Kahneman sai vuonna 2002 Nobelin talouspalkinnon tutkimuksistaan ajattelun epärationaalisuudesta. Peruskäsityshän taloustieteessä on ollut, että ihmiset toimivat aina järkevästi tehdessään omaa tai organisaationsa taloutta koskevia päätöksiä. Kahneman osoitti monilla eri tavoin, että tämä ei pidä paikkaansa, eikä pelkästään taloutta koskevissa asioissa.

Aivomme ovat rakentuneet niin, että suurin osa päivittäisestä toiminnastamme tapahtuu automaattiohjauksella, mutu-tuntumalla. Meidän ei tarvitse kovin paljon miettiä syvällisesti, käytämme vain aivojemme ”järjestelmää 1” (Kahnemanin nimitys).  Se on nopea, vaivaton ja siksi tietyissä tilanteissa myös äärimmäisen tärkeä. Se on kuitenkin samalla toivottoman altis kaikenlaisille vinoumille ja suoranaisille virhepäätelmille.

Tämän järjestelmän rinnalla aivoissamme toimii “järjestelmä 2”, joka puolestaan on hidas ja työläs. Sen avulla pystymme kuitenkin tekemään paljon luotettavampia johtopäätöksiä.  Sitä käytämme, kun haluamme pohtia jotakin todella tärkeää asiaa ja siihen liittyviä tosiasioita.

Koska järjestelmä 2 on työläs käyttää, turvaudumme helposti mutu-ajatteluun. Siksi ihmisen ajattelu perustuu suurelta osin virheellisille muistoille, mielikuville, käsityksille ja kuvitelmille.

Kaikkein vaarallisin ajatteluharha on luulo oman ajattelun vinoutumattomuudesta.

Mahdollisuuksia tehdä virheitä ajattelussa on niin paljon, että emme juuri koskaan voi varmasti sanoa olevamme oikeassa tai että pystyisimme tosiasioilla perustelemaan mielipiteemme.

On tietysti myös asioita, joista voi varmuudella sanoa jotain, esimerkiksi että 2 +2 = 4, tai että maapallo kiertää aurinkoa. Tosin fysiikan teorioiden kehitys viime vuosikymmeninä on osoittanut, että myös perinteisesti kivenkovina pidetyt totuudet maailmasta ovat osoittautuneet epävarmoiksi.

Siksi onkin varminta, melkein asiassa kuin asiassa, siitä jotain kysyttäessä ensin miettiä kaksi kertaa ja sitten sanoa, että ”en tiedä” tai ”luulen että”.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Psykologia | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kumpi ratkaisee, lahjakkuus vai kova työ?

Synnynnäinen lahjakkuus on vaarallinen käsite. Se voi antaa nuorelle ihmiselle syyn ajatella, että menestys odottaa häntä maailmalla automaattisesti.

Vaikka yleensä todetaan, että kova työ on tärkeämpää menestymisessä kuin lahjakkuus, todennäköisesti moni kuitenkin sisimmässään ajattelee päinvastoin. Tämä on tullut esiin tutkijoiden tekemissä kokeissa. Me sanomme työnteon olevan tärkeämpää, mutta emme loppujen lopuksi usko sitä.

Kovan työn ja harjoittelun vaikutus saavutuksiin on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin lahjakkuuden.

Jotta pystyt saavuttamaan jotain, tarvitset ensinnäkin oikeaa taitoa, peruslahjakkuutta, jotta voit yleensä aloittaa työn kohti tavoitettasi. Hyvä pallosilmä ei vielä kuitenkaan tee sinusta huippupelaajaa eikä musikaalisuus mestaripianistia. Toimimaan oppii vain harjoituksen kautta.

Mutta sitten kun saavutat riittävän taitotason, sinun pitää edelleen käyttää ja kehittää tuota taitoa pitkän aikaa, ennen kuin todella olet huipulla.

Tietyllä määrällä taitoa (ja onnea) lähtökohdat ovat pelkistettynä

  1. Lahjakkuus x Työ = Taito
  2. Taito x Työ = Menestyminen

Peruslahjakkuutesi yhdistettynä työhön ja harjoitteluun lisää taitojasi. Lisääntyvä taitosi, kerrottuna jälleen työllä ja harjoittelulla, johtaa menestykseen.

Tämä tarkoittaa, että työ ja harjoittelu tulee mukaan kuvaan kaksi kertaa. Näin asiaa tarkastellen sen merkitys korostuu entisestään.

Lahjakkuus auttaa sinut alkuun, mutta työ vie perille.

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Tavoitteet | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Miksi asioita pitäisi yksinkertaistaa?

Yksinkertaistamiseen ei ole mitään ehdotonta tarvetta. Mutta se auttaa meitä monella tavoin. Siitä on hyötyä sekä yksityiselämässä että työssä.

Meillä on kaksi perustarvetta: yrittää jollain tavalla hallita elämäämme ja yrittää ymmärtää tätä kaikkea.  Meillä on kuitenkin rajoitettu aivokapasiteetti, rajallinen muisti ja aikamme on rajallinen. Meihin kohdistuu lisäksi koko ajan valtava aistimusten tulva.

Yksinkertaistaminen on tällöin keino, joka auttaa meitä ymmärtämään paremmin, mitä olemme tekemässä ja mitä on tapahtumassa.

Ihmisen ajattelukyky, henkinen kapasiteetti ja muisti eivät pysty käsittelemään monimutkaisia kokonaisuuksia ilman, että ne ensin puretaan pienempiin, yksinkertaisempiin osiin. Sen jälkeen voimme keskittyä olennaisiin osiin.

Meidän ei tarvitse yksinkertaistaa kaikkea. Me teemme sitä, koska haluamme tehdä asiat helpoksi.

Yksityiselämässä yksinkertaistaminen, pelkistäminen, tuo paljon hyötyjä. Mitä vähemmän sinulla on tavaroita, hoidettavia asioita, mietittäviä ongelmia, sitä enemmän sinulla on tilaa, aikaa, mielenrauhaa ja rahaa. Tähän perustuu mm. KonMarin suosio.

”Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi.” Albert Einstein

Yksinkertaisuuden ei tarvitse olla äärimmäistä. Riittää että se on vain tarpeellisen yksinkertaista. Ehkä paras tapa ajatella yksinkertaistamista on optimointi. Yksinkertaistamisessakin voi mennä liian pitkälle.

 ”Jos et pysty selittämään sitä yksinkertaisesti, et ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin”.  Albert Einstein

Yksinkertaistamista tarvitaan jo jonkin asian selittämisessä toiselle. Yksinkertaistaminen auttaa kommunikoimaan. Joudut kaivamaan muististasi ja päässäsi risteilevistä ajatuksista kaikkein olennaisimman ja mielestäsi toiselle ihmiselle merkityksellisen tiedon. Kaiken päässäsi olevan tiedon kertomisessa ei ole järkeä ja se veisi liian pitkän ajan. Vastapuoli ehtisi hermostua jo moneen kertaan, kun hän yrittäisi itse ymmärtää kaikesta, mitä sanot sen olennaisen. Yksinkertaistettu versio asiasta vaatii vähemmän ajattelua ja on helpompi omaksua.

Yksinkertaistamista tarvitaan, koska ihmiset eivät toisaalta ole kovin järkeviä tai he ovat liian laiskoja ajattelemaan selkeästi.

Yksinkertaisen saaminen monimutkaiseksi on jokapäiväistä; monimutkaisen tekeminen yksinkertaiseksi, pelottavan yksinkertaiseksi, se on luovuutta”. Charles Mingus

Joskus asioista tehdään tarkoituksellisesti tietyistä (poliittisista, taloudellisista tai uskonnollista) syistä monimutkaisia, jotta ihmisiä on helpompi jymäyttää ja johtaa tiettyyn suuntaan. Ihmiset eivät enää ymmärrä, mistä on todella kysymys (esimerkiksi vuosien 2007-2009 finanssikriisin asuntolainajohdannaiset).

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Ajattelu, Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Miten menestystä voi arvioida?

Vincent van Gogh kärsi mielenterveysongelmista, todennäköisesti epilepsiasta ja epäonnistuneista ihmissuhteista. Hänen taiteilijauransa oli lyhyt, se kesti vain 10 vuotta. Hän kuoli oman käden kautta 37 vuotiaana vuonna 1890, köyhänä ja henkisesti sairaana miehenä. Hän myi elinaikanaan vain yhden maalauksensa.

Miten hänen elämäänsä ja uraansa tulisi nyt jälkikäteen arvioida? Oliko se suuri epäonnistuminen vai menestystarina?

Menestys tuli vasta jälkikäteen

Se, että van Gogh ei elinaikanaan saanut taulujaan myytyä, ei kuitenkaan vaimentanut hänen intohimoaan taiteeseen. Mutta tuskin hän olisi voinut aavistaa, että vuosikausia kuolemansa jälkeen hänet tunnettaisiin avainhahmona jälki-impressionismin maailmassa ja lopulta yhtenä suurimmista koskaan eläneistä taiteilijoista.

On tietysti totta, että suuri osa taiteilijoista ei rikastu töillään elinaikanaan. Menestys tulee, jos on tullakseen, usein vasta uran loppupuolella tai sen päätyttyä.

Toistaiseksi kalleimmalla hinnalla myyty Vincent van Goghin taulu on vuonna 1890 maalattu Tohtori Gachet’n muotokuva. Se myytiin huutokaupassa sata vuotta myöhemmin vuonna 1990   82,5 miljoonan dollarin hintaan, mikä oli aikanaan korkein maksettu hinta mistään taulusta.

Van Gogh oli tietyssä mielessä aikaansa edellä. Hänen impressionismiaan ei arvostettu Ranskassa, missä hän taiteilijauransa eli. Yleisö piti hänen maalauksiaan yltiöpäisinä ja rumina. Niillä ei ollut kysyntää Ranskassa, vaikka taiteilijapiireissä häntä arvostettiin.

Hän oli huono hoitamaan ihmissuhteita ja tuli huonosti toimeen muiden ihmisten kanssa, mikä vaikeutti myös hänen töidensä myynti.

Van Goghin taide alkoi menestyä vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hänen veljensä (joka kuoli pian Vincentin jälkeen) vaimo ryhtyi aktiivisesti myymään jälkeenjääneitä tauluja. Samanaikaisesti toinen tunnettu maalari Claude Monet alkoi menestyä Amerikan markkinoilla, ja se avasi aikanaan kysynnän myös van Goghin töille. Arvostus niille oli aluksi parempaa myös Saksassa, muualla Keski-Euroopassa ja Englannissa kuin Ranskassa. Hänen maineensa alkoi todella kasvaa vasta 1900-luvun alkupuolella.

Van Gogh maalasi jälkikäteen arvioiden parhaat työnsä vasta parin viimeisen elinvuotensa aikana. Tällöin hän ei ehtinyt nähdä niiden vähitellen keräämään arvostusta. Van Gogh teki lähes 900 maalausta ja 1 100 piirustusta kymmenen vuoden taiteilijanuransa aikana.

Epäonnistumisten kautta menestykseen

van Goghin elämässä oli yksi teema: epäonnistuminen epäonnistumisen jälkeen, pettymys pettymyksen jälkeen.

Se asia mikä tekee hänestä merkittävän ja miksi tunnemme hänen nimensä tänään, on se, ettei hän luovuttanut. Hän tunsi sisimmässään tekevänä suurta taidetta, hän seurasi kutsumustaan katkeraan loppuun asti.

Suurta intohimoa taiteeseen kuvaavat hänen sanansa: Jos kuulet äänen sisälläsi sanovan ” et osaa maalata”, silloin sinun pitää vain maalata ja tuo ääni vaikenee.”

Hänen oma elämänsä oli suuri tragedia, mutta jälkikäteen voidaan arvioida hänen uraansa ja aikaansaannoksiaan todellisena menestystarinana.

van Goghin elämän epäonnistumisten ja hänen taiteensa kuoleman jälkeisen menestymisen välinen ristiriita on valtava. Sen antaman sanoman pitäisi saada meidät ehkä arvioimaan kanssaihmisiämme laajakatseisemmin kuin yleensä teemme.  Emme koskaan voi täysin ymmärtää, missä ihmisen suuruus piilee.

Sen pitäisi saada meidät myös muistamaan, miten menestys useimmiten tulee: epäonnistumisten jälkeen, joskus vasta kovin myöhään, jopa liian myöhään kuten van Goghin kohdalla.

 

JaaShare on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone
Tallennettu kategorioihin Onnistuminen, Psykologia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti