Oletko keskimääräistä parempi ajamaan autoa? Minä tiedän olevani. Todennäköisesti 90 % ihmisistä ajattelee myös niin. Tämä on nimittäin hyvin dokumentoitu ilmiö, mikä tunnetaan nimellä ”keskimääräistä parempi”- harha. Se on osa optimismin psykologiaa.
Daniel Kahnemanin mukaan (Ajattelu, nopeasti ja hitaasti) ”ihmisillä on taipumus olla ylioptimistisia suhteellisesta asemastaan asioissa, jotka he tekevät kohtuullisen hyvin.” Optimismi voi muuttua vaaralliseksi ylioptimismiksi, optimismi-harhaksi.
On selvää, että kaikki jotka haluavat menestyä, joutuvat ottamaan riskiä. Vain harva pääsee huipulle millä tahansa alueella: urheilussa, yritystoiminnassa, tieteessä, taiteessa, ammatissa.
Optimismi riskinotossa on tärkeä osa menestymistä. Se auttaa ratkaisevasti esimerkiksi kestämään vastaantulevat ongelmat ja vastoinkäymiset.
Mutta täydellinen optimismi-harha voi olla vahingollinen. Useimmat meistä pitävät maailmaa parempana kuin se todella on, ominaisuuksiamme parempina kuin ne todella ovat ja asettamiamme tavoitteita helpommin saavutettavina kuin ne todellisuudessa ovat. Meillä on myös taipumus yliarvioida kykyämme ennustaa tulevaisuutta, mikä lisää liiallista itseluottamusta.
Epäonnistuminen ei ehkä ole vaihtoehtona aloittavan yrittäjän mielessä, vaikka todellisuudessa se on aika tavallista. Tämä harhakuvitelma on tarpeen, koska vain osa yrityksistä (toimialasta riippuen, mutta keskimäärin ehkä 50 %) on hengissä viiden vuoden kuluttua.
Kahneman on sanonut, että ”optimismi on laajalle levinnyttä, itsepintaista ja kalliiksi käyvää”.
On ehkä yllättävää ajatella, että yritystoiminta, ja erityisesti uusien yritysten perustaminen, perustuu pitkälti juuri optimismi-harhaan. Voisi melkein sanoa, että koko liike-elämä pohjautuu tietyllä tavalla tähän harhaan. Aika paljon talouden kehittymisestä on tämän optimismin varassa.
Ovatko ihmiset sitten tulossa realistisemmiksi? Ainakin yrityksiä perustetaan aikaisempaa vähemmän.