Zeingarnik-vaikutus on havainto siitä, että ihmiset muistavat kesken jääneet asiat paremmin kuin valmiiksi tehdyt.

Saksalaissyntyinen tunnettu sosiaalipsykologi ja filosofi Kurt Lewin oli 1920-luvulla oppilaidensa kanssa viettämässä iltaa ravintolassa. Hän huomasi, että tarjoilijat muistivat avoimet tilaukset yksityiskohtaisesti, mutta kun heti kun lasku oli maksettu, he unohtivat kaikki tilauksen yksityiskohdat.

Lewinin oppilas latvialainen Bluma Zeigarnik otti aiheen tutkittavakseen.  Hänen mukaansa aivojen taipumusta pitää kiinni keskeneräisistä asioista sanotaan Zeigarnik-vaikutukseksi.

Keskeytynyt tehtävä pysyy päättynyttä tehtävää paremmin muistissa ja häiritsee myöhempiä tehtäviä enemmän kuin jo päättyneet.

Kaikki tiedämme, että keskeneräiset asiat painavat mieltä. Sitä on verrattu nalkutukseen, joku ääni sisällämme muistuttaa jatkuvasti, että roskat pitäisi viedä ulos tms.

Siitä eroon pääsemisessä on kaksi vaihtoehtoa. Tehtävän voi ensinnäkin viedä loppuun. Mutta on myös toinen tapa. Voit laatia listan, jossa on tekemättömiä töitä, ja kirjoittaa siihen ensimmäiseksi jonkin muun tehtävän.

Odottavat ja tekemättömät asiat kannattaa ulkoistaa tehtävälistalle ja unohtaa ne, kunnes niiden aika tulee, kun kiireisimmät asiat on hoidettu pois alta.

Käytännössä lähes kaikki ajankäytön tehostamismetodit perustuvat muutamaan periaatteeseen.

Ensinnäkin asia pitää aloittaa, muuten siitä tulee ”savolainen projekti” (aloittamista vaille valmis).

Toiseksi vain yhtä asiaa kannattaa tehdä kerralla, monen tehtävän yrittäminen (multitasking) on tehotonta.

Kolmas asia on tehtävien jako tarpeeksi pieniin osatehtäviin.

Ja lopuksi: kannattaa laatia tehtävälista. Sen ylläpito vapauttaa muistin ja aivojen voimavarat. Voit siirtää muistutukset pään sisältä sen ulkopuolelle ja keskittyä täysillä käsillä olevan tehtävän suorittamiseen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *