Luovuus on yksi nykyajan taikasanoista. Sen avulla aukeavat uudet mahdollisuudet ja ratkeavat kaikki ongelmat. Luovuudesta ja innovaatiosta on tullut hokemia, joiden myötä käsitteet ovat kokeneet inflaation.
Luovuus ja innovaatiot ovat esillä kaikkialla, missä sivutaan ihmisten, yritysten ja koko yhteiskunnan kehittymistä ja ongelmien ratkaisua. Kunhan vain niitä löytyy, kaikki onnistuu. Pääministerin mukaan Suomi on nostettava luovuuden kärkimaaksi.
Luovuutta on tutkittu ja siitä on kirjoitettu paljon.
Luovuuteen ja innovatiivisuuteen liittyy kuitenkin paljon ongelmia ja myyttejä.
Eräs myytti liittyy niihin olosuhteisiin, joissa luovuus voi vallita tai joita pitäisi erityisesti suosia, jos haluaa lisää luovuutta. Sanotaan esimerkiksi että
- Luovuus löytyy metsän siimeksessä, meren äärellä, hiljaisuudessa ja luonnossa.
- Luovuutta ruokitaan jouten ololla, ajattelemalla ja pysähtymällä.
- Luovuuden syntymiseen tarvitaan rauhoittumista ja pysähtymistä
- Milloin viimeksi sinun työpaikallasi pysähdyttiin ja annettiin luovuudelle tilaa ja erityisesti aikaa?
- Työyhteisössä on tärkeää, että ideoimiseen on varattu aikaa ja mahdollisuuksia.
- On tärkeää antaa itselleen lepoa, palautumista ja rauhoittumista.
- Luovan työyhteisön tunnistaa avoimesta ilmapiiristä.
Mutta onko tämä koko totuus?
On totta, että on olemassa ympäristöjä, jotka suosivat luovuutta ja niitä, jotka tukahduttavat sen. Mutta ympäristö, tai olosuhteet tai yrityksen johtaminen eivät yksinään riitä luovuuden ja innovaatioiden herättämiseen. Niitä tietysti tarvitaan, mutta ne eivät riitä.
Mikä yleensä unohtuu? Mistä harvemmin puhutaan luovuuden yhteydessä?
Kannattaa palauttaa mieleen, mitä T. A. Edison sanoi: Neroudesta on 1 % inspiraatiota ja 99 % perspiraatiota. Albert Einstein on todennut saman vähän eri sanoin: Neroudesta on 1 % lahjakkuutta ja 99 % kovaa työtä.
Sama pätee luovuuteen. Luovuus perustuu pääosin vuosien ja joskus vuosikymmenien työhön, harjoitteluun, kokeiluun ja erehtymiseen, oppimiseen. Emme pysty olemaan luovia jollain alueella, ellemme saavuta sillä riittävää asiatuntemusta.
Pablo Picassosta kerrotaan seuraavaa tarinaa:
Tarinan mukaan Picasso istui Pariisissa kahvilassa, kun hänen ihailijansa lähestyi ja pyysi, voisiko Picasso nopeasti piirtää hänelle jonkin kuvan lautasliinalle. Picasso myöntyi kohteliaasti, ja ojensi hetken päästä lautasliinan takaisin, sekä sanoi: ”Miljoona dollaria.” Ihailija hämmentyi ja kysyi: ”Miten voitte pyytää niin paljon? Sehän vei vain minuutin piirtää”. ”Ei”, Picasso vastasi. ”Minulta vei 40 vuotta oppia piirtämään näin.”
Luovuus ja innovaatiot ovat tärkeitä, mutta meidän pitäisi aina myös yrittää muistaa, etteivät ne tule helpolla eikä niissä pelkkä ympäristö auta. Niihin vaaditaan työtä.
Jonkin idea synnyttäminen perustuu yleensä kovan työn kautta saavutettuun kokemukseen kyseisestä asiasta. Mutta pelkkä idea ei usein vielä johda mihinkään. Yleensä vaaditaan kovaa työtä myös idean toteuttamiseen ja käytäntöön viemiseen.
Innovaatio = kova työ + luovuus/idea + kova työ
Luovuus on mukava asia, mutta siihen liittyvä kova työ saattaa arveluttaa.
Niin, luovuus on mukava, mutta myös vakava? asia. Suurin este meidän itse kunkin luovuuden kukoistukselle lienee juuri se, että emme ota omaa luovuuttamme vakavasti ja ryhdy töihin – luovuuttamme käyttämällä ja sitä käyttääksemme.
Tähän ensimmäisen kynnyksen ylittämisen vaikeuteen ei kai kiinnitetä koulutuksissamme tarpeeksi huomiota, jotta oppisimme sen, että tuo ponnistusaskel palkitsee myöhemmin ?
Tähän tulokseen olen itsekin tullut. Tuntuu kovasti siltä, että luovuus nähdään vain jonain kivana asiana ,josta syntyy tuloksia ikäänkuin tyhjästä, ilman riittävää ponnistelua ja kokeilua. Tässäkin pätee vanha sanonta: Ensin työ, sitten huvi.