Oma mukavuusalue on varmaan meille kaikille tuttu käsite.
Mukavuusalue on henkinen tila, jossa asiat ovat tuttuja, tunnet olosi mukavaksi ja tilanne on hallinnassa. Et tunne ahdistusta etkä stressiä. Olet tyytyväinen olosuhteisiin, etkä kaipaa muutosta.
Sanotaan, ettei omalle mukavuusalueelle kannata jäädä makaamaan. Kaikki uuden oppiminen ja kehittyminen vaatii mukavuusalueelta poistumista, riskien ja haasteiden ottamista.
Mutta entä oma pätevyysalue?
Se poikkeaa mukavuusalueesta siinä, että omalla pätevyysalueella kannattaa pysyä, ainakin lyhyellä tähtäimellä.
Käsitettä pätevyysalue (Circle of Competence) on vuosien ajan käyttänyt tunnettu sijoittaja ja miljardööri Warren Buffett. Sitä käyttämällä sijoittaja voi keskittyä toimimaan vain alueilla, jotka hän tuntee parhaiten.
Vuonna 1996 Buffett kirjeessään yhtiönsä osakkeenomistajille sanoi:
”Se mitä sijoittaja tarvitsee, on kyky arvioida oikein valittuja bisneksiä. Huomioikaa sana valittuja: Sinun ei tarvitse olla asiantuntija jokaisen yrityksen kohdalla, eikä edes monen. Sinun pitää vain kyetä arvioimaan yrityksiä oman pätevyysalueesi sisällä. Alueen koko ei ole kovin tärkeä; se, että tietää sen rajat, on.”
Pätevyysalueen idea on hyvin yksinkertainen. Kun et tiedä, mitä olet tekemässä, otat suuremman riskin kuin silloin kun tiedät, mitä teet.
Mutta kuten Buffett sanoo, meidän ei tarvitse välttämättä ymmärtää kaikkein erikoisimpia alueita voidaksemme esimerkiksi sijoittaa rahaa. Tärkeintä on rehellisesti myöntää, mitä tietää ja pysyttäytyä niillä alueilla.
Eli sijoita yrityksiin, joiden toimialan ymmärrät erittäin hyvin tai jotka ovat yksinkertaisia. Kaikkein varminta on sijoittaa indeksirahastoihin.
Pätevyysaluetta voi tietysti laajentaa, mutta sen voi tehdä vain hitaasti, ajan kanssa. Virheitä tehdään useimmiten silloin, kun livetään tästä periaatteesta.
Buffett on tosin itsekin todennut, että hän on ehkä tehnyt suurimpia virheitä sijoittajan urallaan, kun hän ei ole aikanaan ymmärtänyt sijoittaa sellaisiin teknologiayrityksiin kuin Amazon ja Google.
Toimii muillakin alueilla kuin sijoittamisessa
Buffettin sijoittajakumppani Charlie Munger on todennut, että pätevyysalueen periaate sopii myös sijoittamisen ulkopuolella, esimerkiksi yritystoimintaan ja urheiluun.
Lähtökohta Mungerin mukaan on selvittää, mitkä ovat omat pätevyytesi ja soveltuvuutesi. Jos yrität pärjätä alueella, jossa muilla on pätevyyttä ja sinulla ei, tulet varmasti häviämään. Sinun pitää löytää alue tai alueet, joissa olet vahvoilla. Ja pysyä omalla alueellasi.
Kun yritykset yrittävät laajentua oman pätevyysalueensa ulkopuolelle, ne yleensä joutuvat suuriin ongelmiin.
Esimerkiksi Coca-Cola yritti 1980-luvulla laajentua viinibisnekseen. Yritys totesi kuitenkin pian, että huolimatta valtavasta osaamisestaan kuluttajamarkkinoilla, siltä puuttui yksi kriittinen pätevyys: kyky tehdä laatuviiniä. Coca-Cola joutui luopumaan koko ajatuksesta. Viinin valmistus ei kuulunut sen pätevyysalueeseen.
Golfissa oman pätevyysalueen, omien lyöntien laadun, tunteminen on perusta tulokselle ja kehittymiselle. Jos yrität lyödä lyöntiä, esimerkiksi 150 metrin päässä olevan veden yli, jonka onnistumismahdollisuuden tiedät olevan ehkä yhden prosentin tai vaikka 10 prosenttia, olet yleensä katastrofin edessä.
Ajan mittaan on mahdollista laajentaa pätevyysaluettaan, mutta on hölmöä uskotella itselleen tänään jotain muuta. Älä koskaan pelkää sanoa: ”En tiedä” tai ”Nyt ei onnistu”.
Ellemme opi olemaan rehellisiä itsellemme, tulemme tekemään virheitä, joita meidän ei tarvitsisi tehdä.
Kuulostaa järkeenkäyvältä. Bisnesmaailmasta en ymmärrä, mutta omalla pätevyysalueella pysyminen on tuo minulle arkielämästä mieleen sen seikan, että me usein kadehdimme niitä ihmisiä, joilla on jotain sellaista, mitä meillä ei koskaan voi olla, ja että tämä on turhaa ajan hukkaa. Pitää löytää omat vahvuusalueet, ja tyytyä niitä kehittämään, siinä haaste. Mutta eikö joskus ole myös syytä ottaa riskejä, jotta löytää lisää omia vahvuusalueitaan?
Kyllä riskiä voi ja myös pitää ottaa. Kysymys on vain siitä, että riskin pitää olla suhteessa kykyyn ottaa vastaan epäonnistumisia ja suhteessa omaan pätevyyteen. Raja on tietysti usein epäselvä, mutta siitä oman pätevyysalueensa tuntemisessa on kysymys. Kun omaa pätevyyttä kasvattaa, myös mahdollisuus ottaa vaativampia haasteita kasvaa, ilman että riski on liian suuri.