Jos haluat oppia tekemään jonkin asian hyvin, et todennäköisesti ala selvittää, miten sellaiset ihmiset toimivat, jotka ovat siinä asiassa huonoja ja epäonnistuvat toistuvasti.
Esimerkiksi jos haluat tulla hyväksi golfin pelaajaksi, sinun ei kannata tutkia tarkkaan minun epäonnistuneita lyöntejäni. Paremminkin sinun kannattaa tutkia esimerkiksi Brooks Koepkan, Annika Sörenstamin tai Tiger Woodsin lyöntitekniikkaa videolta.
Oppiminen epäonnistumisesta toimii, jos sinulla ei ole mitään selvää viitekehystä, missä toimia, eikä aikaisempia ratkaisuja vastaavasta tilanteesta tai ei ole mitään muita vaihtoehtoja toimia.
Kun on kyse onnistumisista tai menestyksestä, sinun kannattaa etsiä ihmisiä, jotka ovat menestyneet sillä alueella, jolla itse yrität toimia ja kehittyä. Sitten voit lähteä selvittämään, mihin heidän menestyksensä on perustunut. Kun selvität, minkälaisia työtapoja, ajattelu- ja toimintamalleja he ovat käyttäneet, mitkä ovat olleet heidän arvonsa ja filosofiansa, pääset askeleen lähemmäksi menestymisen perusteita.
Aina kun on mahdollista, kaikkein parhain tapa on päästä kysymään heiltä suoraan kysymyksiä ja pyytämään ohjeita omaan tilanteeseesi.
Kun opit omista virheistäsi, opit, mitä ei pidä tehdä seuraavalla kerralla. Et kuitenkaan välttämättä opi sitä, mitä sinun pitäisi tehdä seuraavaksi. Oppiminen menestyksestäsi kertoo aina, mitä tehdä seuraavaksi. Siksi on tärkeää ymmärtää, vaikka epäonnistumisia ylistetään, epäonnistuminen ei ole menestyksen edellytys.
Vain hölmöt oppivat omista virheistään. Viisaat oppivat toisten virheistä. Otto von Bismarck
Yritystoiminnassa on viitteitä siitä, ettei epäonnistumisista oppimisesta ole hyötyä. Erään tutkimuksen mukaan epäonnistuneet yrittäjät eivät onnistuneet uusissa hankkeissaan sen paremmin kuin ensikertaa yrittävät ja merkittävästi huonommin kuin jo aikaisemmin menestyneet yrittäjät.
Yksi suurimmista virheistä, mitä teemme epäonnistumisen yhteydessä, on uskoa, että koska onnistuneetkin ihmiset epäonnistuvat, se tarkoittaa, että heidän menestyksensä ja epäonnistumisensa ovat yhteydessä toisiinsa. Mutta korrelaatio ei tarkoita syy-yhteyttä. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi tämä logiikka on virheellinen, on se, että kaikki epäonnistuvat joskus. Erehtyminen on inhimillistä, mutta pelkästään se, että on ihminen ei tarkoita, että on myös menestyvän yrityksen johtaja.
Joten, vaikka epäonnistumisten ymmärtäminen ja niistä oppiminen voi saada meidät tuntemaan olomme paremmaksi, se ei välttämättä edistä menestymistä tulevaisuudessa.
Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi välttää epäonnistumista – se on mahdotonta, ja tällainen asenne heikentää riskinottoa ja luovuutta.
Meidän ei vain pitäisi etsiä epäonnistumista keinona menestyä. Loogisesti, menestyksen löytämiseksi, meidän on etsittävä menestystä.
Oppiminen epäonnistumisista auttaa meitä kyllä ymmärtämään paremmin epäonnistumista. Epäonnistuminen tekee meistä parempia, ei huonompia, mutta vain jos pyrimme oppimaan siitä emmekä jää säälimään itseämme epäonnistumisen vuoksi.