On sanottu, että perfektionismi on vaiva, joka estää sinua tekemästä päätöksiä ja vetkuttelu on vaiva, joka estää sinua ryhtymästä toimeen. Molemmat heikentävät itseluottamusta ja haittaavat tavoitteiden saavuttamista.
Eräs menetelmä tai idea päästä eroon näistä molemmista vaivoista on 80 prosentin periaate.
Tämän periaatteen mukaan suurin osa tekemistäsi töistä tai hankkeista on riittävän hyviä, jos ne ovat 80 prosenttisesti niin hyviä kuin toivoit niiden olevan aloittaessasi. Toisin sanoen, vain 80 prosentin saavuttaminen siitä, mitä halusit ensimmäisellä yrityksellä, on usein riittävän hyvä. Sinun ei tarvitse tehdä tarkistuksia tai parannuksia, voit siirtyä seuraavaan työhön tai projektiin ilman i:n pilkkuja tai t:n poikkiviivoja.
On kuitenkin selvää, että on myös tilanteita, joissa lopputuloksen pitää olla enemmän kuin 80 %. Kukaan ei varmaan halua joutua sydänleikkaukseen tai matkustaa lentokoneessa, joissa lopputuloksesta vastaavat henkilöt tyytyisivät saavuttamaan vain 80 prosenttia ihanteellisesta tuloksesta. Aina pitää huomioida tilanteen merkitys, vaaratekijät ja riskit.
Mutta voidaan arvioida, että 80 prosentissa tapauksista 80 prosentin taso on riittävän hyvä. Ja pitää muistaa, että sinulle se voi olla vain 80 prosenttia, mutta jollekin toiselle 100 prosenttia. Mutta perfektionistit eivät koskaan hyväksy tällaista ajattelua.
Siksi ensimmäiset 80 prosenttia kannattaa tehdä niin nopeasti kuin mahdollista. Koska jo se voi olla kaikki mitä tarvitaan, on järkevää saada se tehtyä pian, jotta sen tuloksia voi käyttää.
Ja itseasiassa tuon 80 prosentin tekemiseen voikin mennä vain 20 prosenttia koko siitä ajasta mitä täyteen 100 prosenttiin vaaditaan. Jos koko työn tekemiseen on varattu viikko, eli 5 päivää, heti ensimmäisenä päivän voisi olla valmiina 80 prosenttia lopputuloksesta.
Tässä tulee ilmi, että 80 prosentin periaate on läheistä sukua 80/20-säännölle eli Pareton periaatteelle. Sitähän voi soveltaa myös niin, että 20 prosenttia ajankäytöstä tuottaa jo 80 prosenttia tuloksesta.
Jos 80 prosentin saavuttaminen tavoitteesta ei ole tarpeeksi hyvää, sovelletaan yksinkertaisesti periaatetta uudelleen. Mitä tahansa vielä on tehtävä, yritetään taas vain suorittaa 80 prosenttia siitä. Kun tämä parannus lisätään alkuperäiseen saavutettuun 80 prosenttiin, on kokonaisuudessaan saavutettu 96 % alkuperäisestä tavoitteestasi. Useimmissa asioissa tämä on riittävä.
Ja kun jotain asiaa tekee ryhmässä tai tiimissä, kannattaa tehdä työnjakoa niin, että ensin työhön tarttuu henkilö, jolla on kokonaisuus hallussa ja joka pystyy nopeasti laatimaan ensimmäisen version. Siitä sitten jatkaa toinen yksityiskohtia ja hienouksia lisäten, jne.
Yleensäkin voidaan sanoa, että 80 prosentin tavoittelu tuottaa parempia tuloksia kuin ponnistelu täyteen 100 prosenttiin. 80 prosentin tavoittelijat voittavat aina perfektionistit. Tämä ajattelutapa pysäyttää perfektionismin puhkeamisen ja antaa sinun saavuttaa enemmän ja nopeammin. Kun tiedät, ettet tavoittele mitään täydellistä, et myöskään pelkää aloittamista ja vetkuttele.
Päätöksenteko ja oppiminen
Periaate sopii myös päätöksentekoon. Usein päätös kannattaa tai suorastaan pitää tehdä vajailla tiedoilla. Koskaan ei voi saada kaikkea selville. Päätös pitää tehdä rohkeasti vaikkapa 80 prosentin tietotasolla. Mitä lähemmäksi pyrit 100 prosenttista varmuutta päätöksestä, sinä enemmän hukkaat aikaa.
Myös oppimista voi lähestyä samalla periaatteella. Sen sijaan, että yrittäisi todistaa olevansa oikeassa, pitää haluta oppia. Kun tekee jotain, jonkin tehtävän tai päätöksen nopeasti, ja tyytyy vaikkapa 80 prosentin tasoon ja ottaa vastaan siitä tulevan palautteen, myös oppii nopeasti. Virhe on epäonnistumista vain jos siitä ei opi mitään. Palaute on avain oppimiseen.
Pidän työstä, se kiehtoo minua. Voin istua ja katsoa sitä tuntikausia. Jerome K. Jerome