On sanottu, että todellinen epäonnistuminen tulee esiin vain, kun päätät, ettet yritä tai lopetat yrittämisen. Jokainen muu vastoinkäymisen muoto on yksinkertaisesti oppitunti ja mahdollisuus kokeilla ja oppia jotain uutta.
Lopettamista kesken pidetään vääränä. Se sopii vain häviäjille, luusereille. Ja se että lopettaa kesken on yhtä kuin epäonnistuminen.
Älä lopeta koskaan- tai älä luovuta koskaan-asenne on periaatteessa hyvä asia ja usein menestymisen edellytys. Varsinkin silloin, kun tavoittelet jotain suurta ja kauan haluamaasi, kannattaa jaksaa yrittää.
Mutta, kuten Albert Einsteinin kerrotaan sanoneen, hulluuden merkki on se, että tekee uudelleen ja uudelleen saman asian ja odottaa erilaista lopputulosta. Jos jatkuvasti yrität ja yrität samalla tavalla saavuttaa jotain, ja toistuvasti epäonnistut, silloin kannattaa miettiä jotain muuta. Jos olet jo syvällä kuopassa, älä jatka kaivamista. Lopettaminen voi olla fiksu strategia ja parempi vaihtoehto.
Suomessa ihannoidaan sisukkuutta. Sitä kuvastaa myös sanonta: Se mikä ei tapa, vahvistaa. Lausahdus kuvastaa suomalaisille ennen kaikkea ihmisen kykyä selviytyä vaikeistakin kokemuksista. Mutta sisukkuudella ja sinnikkyydelläkin on rajansa. Voikin olla, että se mikä ei tapa, vaurioittaa pahasti.
Vaikeus on tietysti määritellä tai tietää, missä tuo raja kulkee. Tiedämme paljon ihmisiä, omasta tuttavapiiristämme tai julkisuudesta, joiden epäonnistumisten määrä on loputon, mutta jotka jossain vaiheessa ovat kuitenkin päässeet huipulle.
Työttömyyskausinaan kirjailija J.K. Rowling muokkasi käsikirjoitusta romaaniinsa Harry Potter ja viisasten kivi. Hän lähetti sen kahteentoista kustantamoon, jotka kaikki hylkäsivät sen.
Lopulta Bloomsbury Publishing maksoi käsikirjoituksesta 1500 puntaa sillä ehdolla, että Rowling suostuisi laittamaan kirjan kanteen vain nimikirjaimet. Naiskirjailijan kun ei uskottu kiinnostavan poikalukijoita.
Ensimmäinen kirja julkaistiin 1997. Tällä hetkellä Harry Potter-kirjoja on myyty yli 500 miljoonaa kappaletta yli 80 eri kielellä.
Mutta toisaalta on tosiasia, että niiden ihmisten – kirjailijoiden, yrittäjien, urheilijoiden, jne. – määrä, jotka myös ovat jatkuvasti kokeneet epäonnistumisia eivätkä koskaan ole päässeet eteenpäin vaan ovat lopettaneet, on vielä suurempi. Emme vain tiedä heistä, koska heidän tarinoitaan ei kerrota julkisuudessa.
Menestyjistä puhuttaessa tulee aina esiin eräs monista ajattelun vinoumista, selviytymisharha. Selviytymisharha on ihmisen taipumus keskittyä onnistuneisiin esimerkkeihin ja sivuuttaa epäonnistumiset. Epäonnistuneet tapaukset eivät usein jää näkyville, joten ne unohdetaan. Tapaukset, joihin yleensä keskitytään ja joita tarkastellaan, olivat niitä, jotka ”selvisivät”.
Joten kun olet vaikeassa tilanteessa ja mietit lopettamista, kysy itseltäsi ja mieti vastausta rehellisesti: Näkyykö mitään valoa tämän tunnelin päässä, jossa olen?
- Riittävätkö kykyni pääsemään tämän lajin huipulle?
- Ostavatko ihmiset riittävästi palvelujani?
- Saavuttaako blogini koskaan suosiota?
- jne.
Jos olet jo pitkään yrittänyt ja silti vastauksesi on ei, on aika lopettaa. Joskus olet tunnelissa, jossa ei näy valoa lainkaan. Vaikka työskentelet kuinka ahkerasti ja sitkeästi, et koskaan saavuta tavoittelemaasi.
Etsi silloin itsellesi joku toinen ura, yritys, intohimon kohde, työ tai harrastus. Kokeile jotain uutta, maailma on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia.
Mitä tahansa olet tehnytkin, etsi toinen tunneli. Ja jatka etsimistä, kunnes löydät sellaisen tunnelin, jonka päässä näkyy valoa. Kun näet yhdenkin valonsäteen, älä lopeta, vaan jatka kunnes pääset perille.
Valoa tunnelin päässä? Meillä ei ole edes tunnelia; emme edes tiedä, missä tunneli on. Lyndon B. Johnson
Sinnikkyydestä ja epäonnistumisen merkityksestä menestymisessä voit lukea kattavammin kirjassa Menestymisen taito. Voit ostaa kirjan kaikista tunnetuimmista verkkokirjakaupoista, esimerkiksi tästä.