Pidätkö helpoista vai vaikeista tehtävistä? Yleinen näkemys taitaa lla, että ihmiset pitävät helposta työstä. Mutta vaikka joku satunnainen suoraviivainen tehtävä onkin mukava helpotus, useimmat ihmiset tekevät parhaansa, kun he kohtaavat ison haasteen. Kun rima on matalalla, emme ole kovin motivoituneita tavoittelemaan korkeita tuloksia.

Mutta myös ajatus, että joku viihtyy jatkuvasti stressin alla, on virheellinen. Menetämme keskittymiskykymme ja palamme loppuun, kun yritämme täyttää liialliset vaatimukset.

Yerkes-Dodsonin laki

Yerkes-Dodsonin lain mukaan henkilön suoriutumisen ja stressitilan välillä on suora yhteys.  Korkea stressitila voi parantaa henkilön suoriutumista tiettyyn rajaan asti. Lain mukaan stressi ja suorituskyky korreloivat positiivisesti, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti, minkä jälkeen enemmän stressiä vähentää suorituskykyä

Lain loivat jo vuonna 1908 psykologit Robert Yerkes ja John Dodson, mutta sen periaatteet pätevät edelleen.

Lain vaikutus näkyy esimerkiksi asioiden lykkäämisessä, vitkuttelussa. Meillä on yleensä halu viivytellä isojen projektien ja tehtävien kohdalla. Mutta kun määräaika lähenee, sen aiheuttama paine vie meidät keskittyneeseen tilaan. Se työntää meidät nopeasti loppuun asti. Mutta jos viivyttelemme liian pitkään projektissa tai tehtävässä, paineet muuttuvat ylivoimaisiksi ja suorituskykymme alkaa kärsiä määräajan lähestyessä nopeasti.

Toinen tuttu tilanne liittyy urheiluun. Suoriudumme paremmin itse pelissä tai kilpailussa kuin harjoituksissa. Pieni lisästressi – kilpailutilanteesta, muista kilpailijoista, katsojista – nostaa suorituskykyämme. Mutta toisaalta jos tilanne muuttuu liian stressaavaksi, saatamme alkaa murentua ja suorituskykymme romahtaa.

On käytännössä kolme stressin tilaa, joista kannattaa olla tietoinen:

Matalan stressin tila: Tämä on alhaisen vireyden tila. Tämä tila on välttämätön elpymiselle, mutta se ei yleensä edistä suorituskykyä. Työskentely tärkeiden tehtävien parissa tässä tilassa ei ole ihanteellinen.

Optimaalisen stressin tila: Tämä on optimaalinen vireystila. Se on ns. ”Kultakutri” -taso – ei liian kuuma, ei liian kylmä, juuri sopiva. Kun olet tässä tilassa, sinulla on hyvät mahdollisuudet työskennellä tärkeiden tehtävien parissa.

Korkean stressin tila: Tämä on ylisuuren vireyden tila. Silloin tulee eteen peritty biologinen taistele tai pakene -asenne. Se voi johtaa täydelliseen järjestelmän romahtamiseen ylikuormituksesta. Työskentely tärkeiden tehtävien parissa tässä tilassa on erittäin vaikeaa.

Hyvin alhainen tai hyvin korkea stressitila ei vaikuta suoriutumiseen yksinkertaisista tehtävistä, kuten kopioiden ottamisesta tai kotitöiden tekemisestä. Paljon monimutkaisemmista tehtävistä suoriutuminen riippuu siitä, onko stressitila matala vai korkea.

Käännetyn U:n teoria

Yerkesin ja Dodsonin kuvailemaa mallia kuvataan usein graafisesti kellonmuotoisena käyränä, joka nousee ja laskee sen mukaan, miten korkea stressitila on. Tästä syystä  Yerkes-Dodson-laki tunnetaan myös  käännetyn U:n teoriana.

Tehtäväkohtaisista eroista johtuu se, että käyrän malli voi vaihdella käännetyn U:n teoriassa. Yksinkertaisissa tai hyvin opituissa tehtävissä suoriutumisen ja stressitilan välinen suhde on tasainen. Sen myötä suoriutumisen taso paranee sitä myöten, kun stressitila nousee. Monimutkaisissa, oudoissa tai vaikeissa tehtävissä on lakipiste, jossa stressitilan ja suoriutumisen välinen suhde kääntyy vastakkaiseen suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että suoriutuminen laskee kun stressitila nousee.

(lähde)

Kun ajattelet oman suorituskykysi optimointia, suorituskykysi vaihtelu stressin mukaan, eli oman käyräsi kartoittaminen ja arviointi, on tärkeä ensimmäinen askel.

Sinun pitäisi ajan mittaan kerätä tietoa ja kokemuksia oman stressitilasi vaikutuksesta suorituskykyysi erilaisissa aktiviteeteissa. Näin voit vähitellen parantaa itsetuntemustasi ja kehittää tietoisuutta siitä, missä kohtaa olet käyrällä eri tehtävissä.

Neljä käännetyn U:n käyrään vaikuttavaa tekijää

Me kaikki koemme stressin eri tavalla, joten optimaalinen stressitaso sinulle ei ole sama kuin jollekin toiselle. Monet tekijät vaikuttavat, mukaan lukien: taitotaso, persoonallisuus, itseluottamus ja tehtävän monimutkaisuus. 

Taitotaso. Yksilön taitotaso vaikuttaa osaltaan hänen suoriutumiseensa käsillä olevassa tehtävässä. Hyvin harjoitellut henkilö, joka luottaa kykyihinsä, onnistuu todennäköisemmin tilanteissa, joihin liittyy paljon stressiä, sillä hän voi luottaa hyvin valmisteltuihin toimintoihinsa.

Persoonallisuus. Se, mikä on juuri oikea määrä stressiä yhdelle, voi olla ylivoimainen stressitaso toiselle. Jotkut ihmiset pärjäävät paremmin paineen alla kuin toiset. Käsillä olevasta tehtävästä riippuen sillä voi olla merkitystä, oletko luontaisesti introvertti vai ekstrovertti. Elämänkokemuksesi, uskomuksesi ja pelkosi voivat vaikuttaa siihen, kuinka altis olet stressille ja kuinka käsittelet sitä.

Itseluottamus. Yksilön itseluottamus vaikuttaa tapaan, jolla hän suoriutuu hänen eteensä tulevista tehtävistä. Itsevarma henkilö pysyy todennäköisemmin kasassa paineen alaisena, koska hän ei epäile kykyjään ja taitojaan yhtä paljon kuin epävarma henkilö.

Tehtävän monimutkaisuus. Neljäs yksilön suoriutumiseen vaikuttava tekijä on tehtävän monimutkaisuus. Esimerkkinä voidaan mainita kopioiden ottaminen, joka ei ole yhtä vaikea tehtävä kuin esseen kirjoittaminen. On kuitenkin otettava huomioon, että se, miten vaativaksi kukin tehtävä koetaan, vaihtelee yksilöstä toiseen.

Mukana on varmasti myös geneettisiä tekijöitä. Voit kuitenkin myös kouluttaa itsesi käsittelemään ja hallitsemaan stressiä tehokkaammin.

Suuri osa ihmisten tuntemasta stressistä ei johdu siitä, että heillä on liikaa tekemistä. Se johtuu siitä, että he eivät lopeta, mitä ovat aloittaneet.  David Allen

Suorituskyvystä, keskittymisestä ja flow-tilasta menestymisen osatekijöinä voit lukea kattavammin kirjassa Menestymisen taito.  Voit ostaa kirjan kaikista tunnetuimmista verkkokirjakaupoista, esimerkiksi tästä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.