Yksi tasapainoisen mielen ja ajattelun perusteita on pystyä hyväksymään ja myös yrittää ymmärtää meitä ympäröivän maailman ristiriitoja ja järjenvastaisuutta.
Eräs länsimaisen filosofian perustajista, kreikkalainen Sokrates sanoi: ”Tiedän yhden asian. Että en tiedä mitään”. Se on yksi kriittisen ja terveen ajattelun kulmakivistä: Sinun tulee kyseenalaistaa kaikki, mitä luulet tietäväsi.
Elämä onkin täynnä paradokseja. Paradoksit ovat kuitenkin myös hyvää ajattelun virkistämiselle ja sen muistamiselle, että asioita voi aina tarkastella monesta eri näkökulmasta.
Olen jo aikaisemmin tässä blogissa käsitellyt muutamia lähinnä onnistumiseen ja yritystoimintaan liittyviä paradokseja.
Usein ei kannata tehdä mitään. Toimimattomuuden strategia.
Valinnan vapaus vai valinnan vaikeus? (valinnan paradoksi)
Seuraavassa kaksi hieman erilaista paradoksia. Toinen tarkastelee näkymättömyyden, toinen taidon paradoksia.
Näkymättömyyden paradoksi
Ihmisen näköhermolla on suuri vaikutus ajatteluumme. (Seth Godin) Se on yhdistetty suoraan aivoihimme ja käyttää paljon prosessointitehoa auttaakseen meitä ymmärtämään maailmaa näkemisen avulla. Tämän seurauksena se on ”äänekkäämpi” kuin toiset aistimme ja usein hiljentää muun osa aivoistamme. On todettu, että siksi esimerkiksi taikurin on helppo huijata katsojia. Sokeudumme siitä, mitä näemme.
Tämä näkökyvyn keskeisyys tarkoittaa, että olemme usein ymmällämme siitä, kuinka käsitellä näkymättömiä asioita. Se, että et näe jotain, ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa.
Toisaalta se toimii meidän eduksemme esimerkiksi plasebovaikutuksen kanssa. Voimme nähdä, että nielimme juuri pillerin tai ostimme kalliin viinipullon. Tämä auttaa meitä parantumaan tai nauttimaan hetkestä, vaikka kehomme elimelliset näkymätön asiat eivät aivan vastaa sitä, mitä näimme.
Ja toisaalta se toimii meitä vastaan, esimerkiksi kun yhteiskuntamme yrittää käsitellä asioita, jotka ovat näkymättömiä (kuten virukset ja kasvihuonekaasut). Kun tietämämme ja näkemämme välillä on ristiriita, on vaarana tehdä vääriä valintoja.
Onkin hyödyllistä aina kysyä, mitä en näe (näkemäni lisäksi), jotta saa kokonaiskuvan ja tekisi tietoisemman päätöksen. Meidän pitäisi tunnistaa jäävuoren näkyvä huippu ja tietää, että siinä ei ole kaikki. Valitettavasti olemme puolueellisia kohti näkyvää, välittömämpää ja helpommin ymmärrettävää selitystä.
Totuus on yleensä jossain siltä väliltä.
Taidon (ja onnen) paradoksi
Kaikessa toiminnassa, mikä perustuu kilpailuun, esimerkiksi sijoittaminen, urheilu ja yritysten johtaminen, ja joissa on onni on jollain tavalla mukana, toiminnan lopputulos on epätäydellinen kyvykkyyden ja taitojen mittari. Tällöin on tärkeää tehdä ero korkean taitotason omaavien henkilöiden kilpailujen ja heikompitaitoisten henkilöiden välisten kilpailujen välillä.
Tätä selittää hyvin seuraava esimerkki. Jos neljä kaveria pelaa kierroksen golfia ja yksi pelaaja on paljon parempi kuin muut, voittaja määräytyy yleensä pelkästään kykyjen perusteella (kun pelataan ilman amatöörigolfissa käytettäviä tasoituksia). Jos taas neljä maailman parasta golfaajaa pelaa kierroksen golfia, voittaja määräytyy suurelta osin onnella. Tämä on onnen ja taidon paradoksi: mitä taitavampia kilpailijat ovat, sitä enemmän lopputuloksen määrää onni.
Sekä urheilussa että sijoittamisessa ero huippupelaajien ja heikompien pelaajien välillä on pienentynyt. Michael Mauboussin (Columbian yliopiston professori ja tunnettu sijoitustutkija) kutsuu tätä ”taidon paradoksiksi”: pelin kehittyessä pelaajista tulee yhä taitavampia pelaamaan peliä. Kun pelaajista tulee taitavampia, se vähentää pelaajien välisiä eroja ja poistaa kyvyn tuottaa ylimitoitettua menestystä yhdelle pelaajalle.
Mitä osaavampia sijoittajista tulee, sitä enemmän onnea he tarvitsevat menestyäkseen. Michael Mauboussin
Paradoksi tulee ilmeiseksi, kun ymmärtää, että taitoerojen kutistuminen tarkoittaa, että onnella, ei taidolla, voi olla tärkeämpi vaikutus pelin tuloksiin kuin ennen. Toisin sanoen, mitä taitavampia pelaajat ovat, sitä enemmän onni vaikuttaa tuloksiin. Tämä pätee paitsi golfiin ja sijoittamiseen, myös esimerkiksi koripalloon.
Olemme erittäin huonoja erottamaan taidon ja onnen suhteellista osuutta tuloksiin. Mutta sinun kannattaa yrittää aina miettiä, myös omalla kohdallasi, mikä osuus onnella on ollut ja voi olla eri tapahtumissa ja tilanteissa. Se voi auttaa sinua ymmärtämään paremmin esimerkiksi omaa todellista taitotasoasi, jotta et toimi epärealistisella pohjalla.
Meitä lohduttava uskomus, että maailmassa on järkeä, lepää varmalla pohjalla: meidän miltei rajoittamaton kykymme jättää huomiotta oma tietämättömyytemme. Daniel Kahneman
Ajattelusta sekä taitojen ja onnen osuudesta ja merkityksestä menestymisessä voit lukea kattavammin kirjassa Menestymisen taito. Voit ostaa kirjan kaikista tunnetuimmista verkkokirjakaupoista, esimerkiksi tästä.