Yhteisymmärrystä, samaa mieltä olemista ja harmoniaa pidetään yleisesti hienoina asioina. Niiden avulla rakennetaan ihmisten kesken yhteistä tulevaisuutta ja onnellisuutta. Ja vastaavasti erimielisyys, näkemyserot, ristiriidat ja väittely ovat epätoivottuja, huonoja tilanteita, joita pyritään kaikin keinoin välttämään. Niiden ajatellaan ainoastaan heikentävän yhteishenkeä ja hyvinvointia.
Mutta todellisuus on tässäkin asiassa monivivahteisempi. Ei ole asioita, jotka ovat vain joko hyviä tai huonoja.
Kaikki erimielisyys ei ole pahasta
Voi vaikuttaa oudolta, jos sanoo, että toivottavasti Suomeen ei saada koskaan kaikesta täysin samaan mieltä olevaa hallitusta. Nykytilanteessa, Marinin hallituksen kohdalla, se voi vaikuttaa unelmalta, mutta täysin yksimielisiä hallituksia on yleensä vain tietyn tyyppisissä valtioissa, kuten Venäjä ja Kiina.
Kaikki erimielisyydet eivät ole pahasta. Ne nimittäin tuovat toiminnasta esiin kohtia, joissa on jotain parannettavaa tai toisin tehtävää. Näkemyseroja on ihmisten välillä kuitenkin aina, eikä erimielisyyden syntymistä voida estää.
Näennäinen samanmielisyys ja yhteisymmärrys ei ole toiminnan kehittämisen kannalta paras mahdollinen tilanne. Samanmielisyyden takana voi olla monenlaisia negatiivisia tekijöitä ja tunteita, epävarmuutta, luottamuspulaa, pelkoa ja alistuneisuutta.
Kokemus on osoittanut, että täysin samaa mieltä oleminen, konsensus, voi tärkeitä päätöksiä tehtäessä olla vaarallista. Tästä on paljon esimerkkejä sekä politiikassa että yritystoiminnassa.
Kymmenennen miehen sääntö
Politiikassa tunnetuimpia tapauksia ovat Jom Kippur sota Israelin ja arabivaltioiden välillä vuonna 1973 ja Sikojen lahden maihinnousu Kuubassa vuonna 1961. Molempiin liittyi laaja yhteisymmärrys tilanteesta päättäjien kesken ja molemmissa tilannearvio oli väärä.
Israelin tiedustelu ja hallinto olivat yksimielisiä, että Egypti ei hyökkäisi lyhyellä aikavälillä, johtuen mm. koulutusongelmista, Ramadan kuukaudesta ja aikaisemmin kärsimistään tappioista. Hyökkäys yllätti Israelin täysin.
Tapauksen johdosta Israelin tiedustelu ja armeija ottivat käyttöön ns. 10. miehen säännön. Aina kun ollaan tekemässä strategisia päätöksiä pitää päätöksentekoryhmässä nimetä kymmenes mies, jos muut (yhdeksän) ovat yksimielisiä. Hänen tehtävänsä on olla eri mieltä ja etsiä päätöksestä ja siihen liittyvistä olettamuksista heikkouksia ja ristiriitoja ja tuoda ne esiin.
(Yleistyvän käytännön mukaan pitäisi kai käyttää termiä kymmenes henkilö?)
Oleellista ei ole onko erimielinen henkilö juuri kymmenes, vaan että ryhmässä nimetään yleensä yksi henkilö tähän rooliin.
Kymmenennen miehen sääntö on periaatteessa sama kuin paholaisen asianajaja – konsepti, jota katolinen kirkko käytti vuosisatoja nimittäessään virkamiehen esittämään argumentteja jonkin henkilön autuaaksi julistamista vastaa. Tarkoitus oli estää virheiden tekeminen tässä asiassa.
Kysymys on päätöksentekoa vääristävien ajattelun virheiden välttämisestä.
Ajattelun virheet ryhmäpäätöksissä
Yleensä kai ajatellaan, että ryhmässä syntyy parempia päätöksiä ja ideoita kuin yksittäisen henkilön toimesta. Onhan ryhmässä yhteensä enemmän asiantuntemusta ja kokemusta kuin mitä yhdellä ihmisellä voi koskaan olla. Mutta ryhmänkin päätöksiin ja ideoihin liittyy eräitä ongelmia, puutteita, jotka usein vesittävät tämän olettamuksen.
Ajatteluvirheet ovat suurin syy ryhmien epäonnistumiselle päätöksenteossa.
Ihmisen ajattelu perustuu monelta osin virheellisille muistoille, mielikuville, käsityksille ja kuvitelmille. Ajatteluharhat ovat nopean ajattelun oikopolkuja ja puutteita. Yleisiä ja helposti joka päivä tunnistettavia ajatteluvirheitä on paljon. Wikipedia listaa yli 200 ajatteluvirhettä. Niistä tyypillisiä ja yleisiä on noin 50. Kukaan ei pysty ajattelemaan täysi rationaalisesti. Me teemme päätöksiä koko ajan rajoitetun tiedon perusteella ja käytämme vaistojamme ja tunteitamme.
Tärkeimpiä ryhmän päätöksentekoa vinouttavista harhoista ovat:
Sosiaalinen vahvistus. Tämä ajatteluvirhe lähtee olettamuksesta, että käyttäydyt oikein, kun käyttäydyt kuten muutkin. Mitä useampi pitää jotakin ajatusta oikeana, sitä paremmalta se tuntuu. Tämä on eräs yleiseen typeryyteen vaikuttava tekijä. Sen esimerkkejä ovat pörssikuplat, pukeutumismuodit, johtamisopit, uskonlahkot ja laihdutuskuurit.
Ryhmäajattelu. Siitä käytetään myös termiä lauma- ajattelu. Todennäköisyys sille, että joku henkilö omaksuu tietyn uskomuksen, lisääntyy niiden henkilöiden määrän mukaan, joilla on tämä uskomus.
Ryhmäajattelu tarkoittaa sitä, että ryhmä pyrkii huomaamattaan välttämään erimielisyyksiä ja näin ryhmä näyttäytyy näennäisesti yksimielisenä. Valitettavasti ryhmäajatteluun taipuva ryhmä ei välttämättä löydä parasta mahdollista ratkaisua tilanteeseen, koska se ei kykene ajattelemaan asiaa tai tehtävää usean vaihtoehdon kautta kriittisesti.
Siksi kokoukset ovat usein niin tuottamattomia. Ja siksi koronapandemian alussa ihmiset ostivat vessapaperihyllyt tyhjiksi.
Kukaan ei halua olla häirikkö ja erottua ryhmästä. Varsinkaan, jos et ole sataprosenttisen varma asiasta. Ryhmä älykkäitä ihmisiä tekee idioottimaisia päätöksiä, koska jokainen sovittaa mielipiteensä oletettuun yhteiseen mielipiteeseen. Ryhmässä kehitetään joukkuehenkeä, jonka vallassa tehdään harhakuvitelmiin perustuvia päätöksiä.
On myös todettu, että ryhmissä tehdään riskialttiimpia päätöksiä kuin ihmiset yksinään olisivat voineet tehdä. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Auktoriteettiharha. Vaatii suurta rohkeutta olla ajattelematta, tottelematta ja tekemättä niin kuin suuri auktoriteetti sanoo. Tällaisia auktoriteetteja ovat vahvatahtoiset johtajat ja tietyn alan asiantuntijat. Ongelma on usein se, että auktoriteetit haluavat olla auktoriteetteja myös oman alueensa ulkopuolella.
Auktoriteettiharha on lähellä halo vaikutusta. Halo vaikutuksella tarkoitetaan taipumusta tehdä pitkälle meneviä päätelmiä yhden henkilön, ominaisuuden tai yleisvaikutelman perusteella. Jos pidät jostakin ihmisestä, olet taipuvainen uskomaan, mitä hän sanoo asiasta kuin asiasta.
Yksimielisyyden harha. Ajattelemme, että kun kaikki muut ovat toista mieltä, niin minun täytyy olla väärässä. Kukaan ei halua olla yksimielisyyden tuhoaja, jokainen haluaa kuulua ryhmään.
Tarina harha. Kun ryhmässä syntyy osin tosiasioihin, osin kuvitelmiin ja näkemyksiin perustuva tarina tilanteesta, on sitä enää vaikea muuttaa. Tarinalla on paljon enemmän painoarvoa kuin pelkillä tosiasioilla.
Muistisääntö päätöstilanteessa
Muista siis ollessasi päättämässä – yrityksessä, yhdistyksessä, taloyhtiön hallituksessa, missä tahansa ryhmässä tai joukossa – että jos asiasta vallitsee täysi yksimielisyys, jotain voi olla vialla. Nosta silloin esiin kymmenennen miehen sääntö ja sen takana olevat näkemykset, senkin uhalla, että ryhmäajattelun negatiiviset piirteet voivat kohdistua sinuun.
Tarkoitus on kuitenkin vain saada ihmiset keskustelemaan ja pohtimaan päästöstä ja sen perusteluja yksityiskohtaisemmin. Jos kritiikkiä ei automaattisesti löydy, sitä kannattaa etsiä.
Kymmenes mies tai paholaisen asianajaja ei ole ryhmän pidetyin jäsen, mutta voi olla tärkein.
Joskus teet oikean päätöksen, joskus teet päätöksen oikein. Phil McGraw
Päätösten ja ajattelun virheiden merkityksestä menestymisessä voit lukea kattavammin kirjassa Menestymisen taito. Voit ostaa kirjan kaikista tunnetuimmista verkkokirjakaupoista, esimerkiksi tästä