Ohjeiden ja neuvojen antaminen toiselle ihmiselle on tunnetusti vaikeaa. Siksi sitä ei voi aina suositella, varsinkaan jos toinen ei ole neuvoa pyytänyt. Pyytämättä annetun neuvon kommenttina voi olla: Huolehdi sinä vain omista asioistasi! Tai: Eikö sinun pitäisi hoitaa omat asiasi kuntoon ennen kuin tulet neuvomaan muita!
Mutta itse asiassa ihminen osaa kokemusten perusteella usein neuvoa toista ihmistä paremmin kuin hän pystyy hoitamaan omia asioitaan. Kyseessä on Salomonin paradoksi.
Salomonin tuomio
Kuningas Salomonia on pidetty synonyymina viisaudelle ja hyville neuvoille. Tämä perustuu paljon referoituun vanhaan tarinaan.
Muinaisen Israelin kuningas Salomo tunnettiin kaikkialla maailmassa viisaudestaan ja oikeudenmukaisuudestaan. Hänen valtakuntansa oli rikas ja rauhallinen. Eräänä päivänä Salomonin ratkaistavaksi tuotiin kahden naisen kiista. Molemmat väittivät olevansa pienen lapsen äiti. Salomon kuunteli molempien naisten todistukset, mutta ei saanut selvää näkemystä asioiden todenperäisyydestä.
Silloin hän veti esiin miekkansa ja sanoi: ”Minä halkaisen tämän lapsen kahtia, niin saatte molemmat oman osanne.” Hämmästyneenä lapsen todellinen äiti lankesi polvilleen ja anoi, että lapsi säästyisi ja annettaisiin toiselle naiselle. Salomo ymmärsi tästä, kuka oikea äiti oli, ja antoi lapsen hänelle.
Mutta omassa toiminnassaan kuningas Salomon teki monenlaisia virheitä, sekä perhe-elämässään että valtion asioiden hoidossa. Hänen pojastaan tuli tyranni, hänellä oli useita vaimoja ja sivuvaimoja ja paljon aviottomia lapsia. Kaikesta älykkyydestään huolimatta, kun oli kyse toisten asioista, Salomo oli kuitenkin lyhytnäköinen ja typerä, kun oli kyse omista asioista.
Hänen tarinansa on synnyttänyt käsitteen Salomonin paradoksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että olemme paljon parempia antamaan järkeviä ja hyödyllisiä neuvoja muille ihmisille kuin itsellemme. Olemme paljon asiantuntevampia, kun olemme etäällä tilanteesta.
Useimmat meistä tietävät jollain tasolla, minkälaista hyvän elämän tulisi olla. Tiedät esimerkiksi, mitä ruokaa sinun pitäisi syödä ja mitä tapoja sinun pitäisi kehittää. Ja silti teet usein kaiken toisin. Kehotat myös ystäviäsi tekemään asioita, joita et koskaan tee itse. Kritisoit TV-sarjan hahmoja siitä, että he tekevät samoja asioita, joita itse teit tänä aamuna.
Teoria Salomonin paradoksista
Vuonna 2014 psykologit Igor Grossman ja Ethan Kross esittelivät idean Salomonin paradoksista. Heidän tutkimuksensa paljasti kaksi asiaa. Yksi oli se, että ihmiset näyttävät tekevän viisaampia päätelmiä toisen ihmisen ongelmista verrattuna omiinsa. Toisin sanoen on olemassa laajalle levinnyt sosiaalinen kognitiivinen harha, jonka mukaan olemme paljon paremmin käsittelemään muiden ihmisten elämää ja ongelmia kuin omaamme. Toiseksi Grossman ja Kross huomasivat, että kun yritämme etääntyä omista ongelmistamme, olemme paljon parempia tekemään järkeviä päätöksiä.
Kirjallisuudesta löytyy keskustelua kahdesta erilaisesta viisaudesta. Toisaalta meillä on yleinen viisaus, jonka sanotaan olevan ihmisten välillä – sinun ja jonkun ulkopuolisen välillä. Toisaalta meillä on henkilökohtaista viisautta, joka on sisäistä – sinun ja omien asioittesi välillä.
Esimerkiksi kuningas Salomolla oli yleistä viisautta. Tunnet varmaan itsekin ihmisiä, jotka ovat älykkäitä ja järkeviä, mutta huonoja antamaan neuvoja.
Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen, onkin siis loogisesti pätevä kanta. Itse asiassa psykologian mukaan se, mitä sanomme, on usein parempaa kuin se, mitä teemme.
Ota itseesi etäisyyttä
Salomonin paradoksi opettaa, että jos haluat antaa itsellesi hyviä neuvoja, sinun pitää ottaa itseesi etäisyyttä. Jos haluat itse tehdä jotain tilanteesi parantamiseksi, sinun pitää tarkastella ja kohdella itseäsi kuin jotain kirjan tai tv-sarjan henkilöä. Siihen on esimerkiksi seuraavat kolme tapaa:
Puhu itsellesi
Aseta tyhjä tuoli eteesi tai katso itseäsi peilistä, ja puhu itsellesi. Kuvittele, että olet terapeutti ja peilissä oleva henkilö on asiakkaasi. Tai kuvittele olevasi kriitikko ja tyhjä tuoli on henkilöhahmo elokuvassa. Esitä aluksi kaksi kysymystä: ”Miksi teet niin?” ja ”Mitä voit tehdä auttaaksesi?”
Päiväkirjan kirjoittaminen
Jos itselleen puhuminen tuntuu vieraalta ja vaikealta, voit yrittää kirjoittaa asiat päiväkirjaan. Kirjoita muistiin päivän tai viikon tapahtumia. Ota sitten hetkeksi mielessäsi askel taaksepäin. Lue kirjoittamaasi ikään kuin lukisit kirjaa. Mitä neuvoja antaisit itsellesi lukemasi perusteella. Tämä ei tietenkään auta välittömiin ongelmiin, tämä vaatii aikaa, mutta päiväkirjamerkintöjen uudelleen lukeminen on usein yhtä tärkeää kuin niiden kirjoittaminen.
Samaistuminen jonkun muun kanssa
Kysy joltakulta, joka tuntee sinut hyvin – läheiseltä sukulaiselta tai parhaalta ystävältä – ketä henkilöä muistutat eniten. Se voi olla TV-hahmo, historiallinen henkilö tai jopa joku yhteinen tuttu. Yritä sitten oppia mahdollisimman paljon kyseisestä henkilöstä ja mieti, mitä neuvoja antaisit hänelle. Pohdi, mikä hänen elämässään meni hyvin ja mikä meni pieleen. On selvää, että kahta täysin samanlaista ihmistä ei ole, mutta tällainen kolmanteen persoonaan samastuminen on usein hyödyllinen etäisyystekniikka.
Lopuksi voisit arvioida itseäsi. Millaista viisautta sinulla on? Oletko henkilökohtaisissa asioissa järkevä, mutta annat kauheita neuvoja? Vai oletko enemmän kuin kuningas Salomon: asiantuntija muiden suhteen, mutta amatööri itsesi suhteen?