Ihminen ei ole rakennettu elämään omassa kuplassaan. Aivot ovat sosiaalinen elin, joka on kehittynyt vuosimiljoonien aikana tunnistamaan kasvoja, tulkitsemaan äänensävyjä ja reagoimaan toisten ihmisten läsnäoloon. Ne palkitsevat, kun kohtaamme ihmisiä, ja rankaisevat, kun eristäydymme.
Kasvokkainen kohtaaminen on aivojen hyvinvointijuhlaa
Kun keskustelemme jonkun kanssa kasvokkain, aivoissamme tapahtuu kemiallinen juhla. Oksitosiini rauhoittaa ja luo luottamusta, serotoniini tasaa mielialaa ja vähentää ahdistusta, dopamiini antaa ”tämä tuntui hyvältä, lisää tätä” -signaalin. Siksi lyhyt keskustelu kaupan kassalla tai pari lausetta naapurin kanssa rappukäytävässä voi tehdä enemmän mielenterveydelle kuin tunti itsensä kehittämistä yksin ruudun äärellä.
Älä aliarvioi lyhyen, aidon kohtaamisen voimaa. Se voi olla nopea puhelu ystävälle (ei tekstari!), lounashetki kollegan kanssa tai jopa hymyilevä katsekontakti ohikulkijan kanssa. Nämä pienet annokset ’ihmislääkettä’ pitävät aivot virkeänä.
Miksi läsnäolo voittaa ruudun?
Kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa tapahtuu jotain, mitä ruudulta ei saa. Ilmeet, mikroeleet, kehon kieli ja äänensävyt tarttuvat alitajuisesti. Peilisolut tekevät meistä laitteita, jotka tuntevat mitä näkevät – kun joku hymyilee, aktivoituvat samat aivoalueet kuin hymyilisimme itse. Siksi kahvihetki ihmisen kanssa voi nostaa mielialaa, vaikka ei puhuttaisi mistään erityisen tärkeästä. Pelkkä läsnäolo riittää.
Vaikka videopuhelut ovat parempia kuin tekstiviestit, nekin ovat vain murto-osa. Ruutu rajaa näkökenttäämme, ja viiveet estävät synkronista ’tanssia’, jossa hengitys ja eleet matkivat toisiaan. Aivot tietävät eron.
Sosiaalisen median ansa: tyhjiä kaloreja aivoille
Ja sitten tulee sosiaalinen media. Se antaa tunteen yhteydestä, mutta usein vain tunteen. Nopeita tykkäyksiä, viestikatkelmia, ei ilmeitä, ei äänensävyä, ei kosketusta. Aivot kuitenkin reagoivat: dopamiinia tulee pienissä pulsseissa jokaisesta ilmoituksesta, mutta kokonaisuus jää vajaaksi. Se on kuin syöttäisi aivoille pikaruokaa: nopeasti nälkä pois, mutta ei oikeaa ravintoa. Tyhjiä kaloreita sosiaalisille aivoille.
Pahinta on, että aivot arvioivat sosiaalista mediaa väärin. Luulemme, että selaamalla olemme yhteydessä ihmisiin. Käytännössä olemme passiivisia katsojia toisten elämässä, kuin tarkkailisimme maailmaa ikkunan takaa. Kun taas lyhyt puhelu, kahvihetki ystävän kanssa tai kasvokkain vaihdettu hymy antaa aivoille sen, mitä ne oikeasti tarvitsevat – aidon inhimillisen kontaktin.
Dopamiinipulssit ilmoituksista ja tykkäyksistä ovat kuin kasinon kolikkopelit: aivot saavat pienen voiton hetken, joka saa ne palaamaan, mutta todellinen tyydytys ja yhteys puuttuvat. Jäämme koukkuun odotukseen, emme sisältöön.
Yhteys on tärkeää: lisää elinikää
Sosiaaliset suhteet eivät ole ”pehmeää höttöä” tai mukavaa lisäarvoa. Ne ovat neurokemiaa, immuunijärjestelmää, palautumista, elinikää.
Tutkimukset osoittavat, että vahvat sosiaaliset suhteet pidentävät elinikää enemmän kuin tupakoinnin lopettaminen tai ylipainon pudottaminen. Jos haluat pitää huolta aivoistasi, kannattaa välillä sulkea puhelin ja kohdata ihmisiä.
Hyvät sosiaaliset suhteet toimivat ikään kuin stressin puskurina. Ne laskevat kortisolitasoa ja suojaavat aivoja kroonisen stressin haitoilta. Kyse ei ole vain ’mukavuudesta’, vaan aivojen huollosta. Jos et harrasta sosiaalista kanssakäymistä, aivosi joutuvat käyttämään enemmän energiaa yksinäisyyden aiheuttaman uhan käsittelyyn.
Tärkeintä arjessa
Tutkimustieto on selvä: kun haluat pitää huolta itsestäsi ja aivoistasi, tärkeintä ei ole se uusin meditaatiosovellus tai hienoin superruoka. Tärkeintä on aidon inhimillisen yhteyden priorisointi. Se on kaikkein tehokkainta ja vanhinta aivojen toiminnan parantamista, jota sinulla on käytettävissä.
Anna aivoillesi sitä, mitä ne oikeasti tarvitsevat.
Ystävyydestä, henkilösuhteista ja verkostoista menestymisen osatekijänä voit lukea kattavammin kirjassa Menestymisen taito. Voit ostaa kirjan kaikista tunnetuimmista verkkokirjakaupoista, esimerkiksi tästä.