Kun ihmiset puhuvat aloittamisen vaikeudesta, he tuovat esiin yleensä helppoja syitä: motivaatio puuttuu, aika ei riitä, keskittyminen karkaa. Tällainen selitysmalli on väärä. Aloittamisen ongelma ei ole tekeminen, vaan se, mitä aivot luulevat aloittamisen tarkoittavan.
Aivot tulkitsevat alun riskiksi. Siksi ne vastustavat kaikkea, mikä tuntuu suurelta ja tärkeältä.
Tämä on suurin syy sille, miksi siirrät juuri niitä asioita, joilla olisi eniten merkitystä. Mitä tärkeämpi tehtävä, sitä enemmän mieli rakentaa sille kynnyksiä: valmistelu, suunnittelu, lisätiedon etsiminen, itsensä vakuuttelu “huomenna sitten”.
Siksi kaikki vanhat aloittamisvinkit eivät aina toimi. Siksi tarvitaan uusi sääntö:
Aloita huonosti. Tahallaan.
Miksi huono versio toimii?
Aivosi eivät pelkää työn vaikeutta, vaan sitä, että työn aloittaminen paljastaa, kykenetkö sinä. Ensimmäinen versio tuntuu identiteettitestiltä: miltä minä näytän, mitä jos en osaakaan, mitä jos tämä ei riitä?
Kun aloitat tahallasi huonosti, koko testi katoaa. Paine häviää. Panokset pienenevät.
Aivot eivät enää näe aloittamista uhkana. Ne näkevät sen matalariskisenä kokeiluna.
Huono alku aktivoi myös toisen keskeisen mekanismin: edistymispalkkion. Kun jotakin on jo olemassa, vaikka puoliksi roskatasoa, mieli haluaa jatkaa. Dopamiini ei palkitse valmiista suunnitelmasta, vaan edistymisestä, liikkeestä.
Suurimmat virheet, jotka tekevät aloittamisesta vaikeaa
- Odotat selkeyttä ennen aloitusta.
Selkeys tulee vasta tekemisen jälkeen. - Yrität tehdä heti hyvää.
Hyvä syntyy vasta toisesta, kolmannesta tai seitsemännestä versiosta. - Ajattelet aloittamista identiteetin kautta.
Aloita mieluummin roolin kautta: “Tein tämän, koska teen asioita”. - Yrität suunnitella tunnetta.
Et voi. Tunne syntyy tekemisestä.
Käytännön tapa: 12 minuutin huono aloitus
Kokeile kerran, ja huomaat miksi se toimii.
- Aseta ajastin 12 minuuttiin.
- Aloita kirjoittamalla, rakentamalla tai päättämällä jotakin.
- Tee se tarkoituksella huonosti: sekavasti, nopeasti, rumasti.
- Älä korjaa. Älä viimeistele.
- Lopeta ajastimen hälyttäessä.
Ensimmäisen 12 minuutin jälkeen työ on 20–30 % valmiimpi kuin uskoit. Ja mikä tärkeintä: aloittamisen kynnys on poissa. Nyt työ vetää sinua takaisin, ei päinvastoin.
Huono gradu on parempi kuin ei gradua ollenkaan
Professori Juha T. Hakala Jyväskylän yliopistossa on tullut tunnetuksi graduopiskelijoiden tukemiseksi tekemästään työstä. Gradun aloittamista lykänneille opiskelijoille Hakala antoi tehtäväksi kirjoittaa viisi sivua surkeaa tekstiä. Opiskelijoilla oli ollut niin korkeat tavoitteet, että aloittamisesta oli tullut mahdotonta. Hakala ohjeella kirjoittaminen alkoi sujua. ”Surkean” tekstin kirjoittamisen jälkeen osa opiskelijoista kertoi jopa nauttivansa gradun kirjoittamisesta. Paineita ei enää ollut.
Hakalan mukaan ”huono gradu on kosolti parempi kuin ei gradua ollenkaan”. Kun tärkeintä on valmistua, gradun laadulla ei ole väliä.
Ammattilaiset eivät aloita hyvin, vaan nopeasti
Ammattikirjoittajat, urheilijat ja luovat tekijät ymmärtävät tämän intuitiivisesti. He eivät odota inspiraatiota tai täydellistä alkua. He tuottavat ensimmäisen version: ruman, epätäydellisen, mutta olemassa olevan.
Sillä ilman ensimmäistä versiota ei ole toista. Ja ilman toista ei ole yhtäkään valmista työtä.
Lopuksi
Aloittamisessa ei ole kysymys tahdonvoimasta. Aloittaminen on riskin pienentämistä.
Jos haluat vähentää vitkuttelua, älä tähtää hyvään alkuun. Tähtää olemattoman huonoon alkuun, niin huonoon, ettei siitä voi kuin parantaa.
Kun uskallat aloittaa huonosti, olet jo voitolla.
Epätäydellistä alkua voi aina parantaa, mutta täydellisen suunnitelman pakkomielle ei koskaan vie sinua mihinkään. James Clear
.
Voit lukea lisää aloittamisesta, vitkuttelusta ja sen torjumisesta kirjasta Aloittamisen taito. Voit ostaa sen tästä.