Kuinka hyvä keskittymiskykysi oikeasti on?
Useimmat meistä eivät osaa vastata kovin tarkasti. Arvio perustuu tunteeseen: olen nykyään hajamielisempi, en jaksa lukea kuten ennen tai puhelin vie huomioni koko ajan.
Mutta ehkä kysymys on väärä. Keskittymiskyky ei ole yksi ominaisuus, joka on joko hyvä tai huono. Hyödyllisempää on kysyä: missä tilanteissa keskittymiseni pettää?
Huonosta keskittymisestä ja keskittymisen heikentymisestä keskustellaan julkisuudessa nykyään paljon. Totuus kuitenkin taitaa olla, ettei selviä todisteita yleisestä keskittymiskyvyn heikkenemisestä ole. Keskittymisvaikeudet sen sijaan ovat todistetusti lisääntyneet elin- ja työympäristön muutosten takia (digitaalinen ympäristö, some, kiire….)
Keskittyminen näkyy tekemisessä
Keskittyminen tarkoittaa käytännössä ainakin neljää asiaa: huomion suuntaamista olennaiseen, sen pitämistä siellä, häiriöiden vastustamista ja palaamista takaisin keskeytyksen jälkeen.
Siksi sen ongelmatkin voivat olla erilaisia. Joku ei pääse kunnolla alkuun. Toinen aloittaa hyvin, mutta huomio karkaa viiden minuutin kuluttua sähköpostiin. Kolmas pystyy keskittymään, kunnes joku keskeyttää ja sen jälkeen alkuperäinen tehtävä katoaa kokonaan tutkasta.
Digitaalinen työ on tehnyt tällaiset siirtymät tavallisiksi. Gloria Markin ja Victor Gonzálezin jo vuonna 2004 tekemässä kenttätutkimuksessa tietotyöläiset vaihtoivat tehtävää keskimäärin noin kolmen minuutin välein. Markin myöhemmissä ruutukäyttäytymisen mittauksissa aika samalla näytöllä ennen vaihtamista on lyhentynyt edelleen. Tämä kertoo ennen kaikkea käyttäytymisen pirstaloitumisesta, ei siitä, että ihmisen aivot olisivat jotenkin pysyvästi menneet rikki.
Omaa tilannetta kannattaa siksi tarkkailla käyttäytymisen, ei pelkän tunteen kautta. Tarkistatko puhelimen ilman varsinaista syytä? Harhailevatko ajatukset? Onko pitkän tekstin lukeminen vaikeampaa?
Myös muiden havainnot voivat olla hyödyllisiä. Kysy tarvittaessa myös läheiseltäsi, huomaako hän samaa.
Keskittymistä ei voi mitata yhdellä mittarilla
Tutkimuksissa tarkkaavaisuutta mitataan esimerkiksi jatkuvan suorituksen testeillä (CPT) ja SART-tyyppisillä tehtävillä, joissa tarkastellaan virheitä ja reaktioaikojen vaihtelua. Ongelma on, että keskittyminen koostuu useista eri osista eikä yksikään testi kerro kaikkea. Myös objektiiviset testit ja ihmisten omat arviot mittaavat hieman eri asioita.
Siksi kotona tehtävän arvion tarkoitus ei ole antaa diagnoosia tai tieteellistä pistemäärää. Sen tehtävä on löytää heikot kohdat.
Tee kahden minuutin nopea itsearviointi
Vastaa kyllä tai ei:
- Huomaanko ajatusteni harhailevan kesken tärkeän tehtävän?
- Vaihdanko tehtävää ennen kuin edellinen on valmis?
- Tarkistanko puhelinta tai viestejä ilman selvää syytä?
- Onko minun vaikea lukea pitkää tekstiä keskeytyksettä?
- Häiritsevätkö ympäristön äänet tai tapahtumat minua helposti?
- Onko minun on vaikeaa palata tehtävään keskeytyksen jälkeen?
- Onko minun vaikea työskennellä 30 minuuttia yhden asian parissa ilman oma-aloitteista keskeytystä?
- Huomaanko iltapäivällä keskittymiskykyni selvästi heikkenevän?
Suunnilleen 6–8 kyllä-vastausta kertoo, että häiriökohtia on useita, 4–5 siitä, että keskittyminen toimii mutta pettää joissakin tilanteissa, ja 0–3 siitä, että keskittyminen on vahvaa.
Tämä kertoo suunnan, ei diagnoosia. Tarkempi tieto on siinä, mitkä kysymykset saivat vastauksen kyllä.
Älä tuijota pistemäärää
Kiinnostavinta ei siis ole tulos vaan kyllä-vastausten kuvio.
Jos sait kolme ei-vastausta ja viisi kyllä-vastausta koskivat ajatusten harhailua, tehtävästä toiseen hyppimistä, keskeytysten hakemista, tehtävään palaamista ja iltapäivän tilannetta, tiedät jo paljon enemmän kuin toteamalla: Keskittymiskykyni on huono.
Keskittymistä on vaikea parantaa, jos ei tiedä, missä se pettää. Korjaus on tyypillisesti jonkin poistamista (ilmoitukset, oma-aloitteiset keskeytykset) eikä uuden lisäämistä.
Älä siis aloita uudesta keskittymistekniikasta. Aloita pienestä itsearvioinnista.
Tämä kirjoitus liittyy tekeillä olevaan kirjaani keskittymisestä. Kirjan keskeinen ajatus on, että parempi keskittyminen ei aina vaadi lisää ponnistelua. Usein olennaisempaa on vähentää huomiotamme kuormittavia asioita.
Keskittymisestä ja onnistumisesta voit lukea myös kirjassani Menestymisen taito.