Vincent van Gogh kärsi mielenterveysongelmista, todennäköisesti epilepsiasta ja epäonnistuneista ihmissuhteista. Hänen taiteilijauransa oli lyhyt, se kesti vain 10 vuotta. Hän kuoli oman käden kautta 37 vuotiaana vuonna 1890, köyhänä ja henkisesti sairaana miehenä. Hän myi elinaikanaan vain yhden maalauksensa.
Miten hänen elämäänsä ja uraansa tulisi nyt jälkikäteen arvioida? Oliko se suuri epäonnistuminen vai menestystarina?
Menestys tuli vasta jälkikäteen
Se, että van Gogh ei elinaikanaan saanut taulujaan myytyä, ei kuitenkaan vaimentanut hänen intohimoaan taiteeseen. Mutta tuskin hän olisi voinut aavistaa, että vuosikausia kuolemansa jälkeen hänet tunnettaisiin avainhahmona jälki-impressionismin maailmassa ja lopulta yhtenä suurimmista koskaan eläneistä taiteilijoista.
On tietysti totta, että suuri osa taiteilijoista ei rikastu töillään elinaikanaan. Menestys tulee, jos on tullakseen, usein vasta uran loppupuolella tai sen päätyttyä.
Toistaiseksi kalleimmalla hinnalla myyty Vincent van Goghin taulu on vuonna 1890 maalattu Tohtori Gachet’n muotokuva. Se myytiin huutokaupassa sata vuotta myöhemmin vuonna 1990 82,5 miljoonan dollarin hintaan, mikä oli aikanaan korkein maksettu hinta mistään taulusta.
Van Gogh oli tietyssä mielessä aikaansa edellä. Hänen impressionismiaan ei arvostettu Ranskassa, missä hän taiteilijauransa eli. Yleisö piti hänen maalauksiaan yltiöpäisinä ja rumina. Niillä ei ollut kysyntää Ranskassa, vaikka taiteilijapiireissä häntä arvostettiin.
Hän oli huono hoitamaan ihmissuhteita ja tuli huonosti toimeen muiden ihmisten kanssa, mikä vaikeutti myös hänen töidensä myynti.
Van Goghin taide alkoi menestyä vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hänen veljensä (joka kuoli pian Vincentin jälkeen) vaimo ryhtyi aktiivisesti myymään jälkeenjääneitä tauluja. Samanaikaisesti toinen tunnettu maalari Claude Monet alkoi menestyä Amerikan markkinoilla, ja se avasi aikanaan kysynnän myös van Goghin töille. Arvostus niille oli aluksi parempaa myös Saksassa, muualla Keski-Euroopassa ja Englannissa kuin Ranskassa. Hänen maineensa alkoi todella kasvaa vasta 1900-luvun alkupuolella.
Van Gogh maalasi jälkikäteen arvioiden parhaat työnsä vasta parin viimeisen elinvuotensa aikana. Tällöin hän ei ehtinyt nähdä niiden vähitellen keräämään arvostusta. Van Gogh teki lähes 900 maalausta ja 1 100 piirustusta kymmenen vuoden taiteilijanuransa aikana.
Epäonnistumisten kautta menestykseen
van Goghin elämässä oli yksi teema: epäonnistuminen epäonnistumisen jälkeen, pettymys pettymyksen jälkeen.
Se asia mikä tekee hänestä merkittävän ja miksi tunnemme hänen nimensä tänään, on se, ettei hän luovuttanut. Hän tunsi sisimmässään tekevänä suurta taidetta, hän seurasi kutsumustaan katkeraan loppuun asti.
Suurta intohimoa taiteeseen kuvaavat hänen sanansa: Jos kuulet äänen sisälläsi sanovan ” et osaa maalata”, silloin sinun pitää vain maalata ja tuo ääni vaikenee.”
Hänen oma elämänsä oli suuri tragedia, mutta jälkikäteen voidaan arvioida hänen uraansa ja aikaansaannoksiaan todellisena menestystarinana.
van Goghin elämän epäonnistumisten ja hänen taiteensa kuoleman jälkeisen menestymisen välinen ristiriita on valtava. Sen antaman sanoman pitäisi saada meidät ehkä arvioimaan kanssaihmisiämme laajakatseisemmin kuin yleensä teemme. Emme koskaan voi täysin ymmärtää, missä ihmisen suuruus piilee.
Sen pitäisi saada meidät myös muistamaan, miten menestys useimmiten tulee: epäonnistumisten jälkeen, joskus vasta kovin myöhään, jopa liian myöhään kuten van Goghin kohdalla.