.
Voit kuunnella artikkelin tästä:
Asioita voi tehdä monella vaativuus- tai laatutasolla. Onko parempi pyrkiä täydellisyyteen vai hyväksyä riittävä suoritus? Tämä on kysymys, johon monet törmäävät työssään ja elämässään.
Kun tavoittelet täydellisyyttä, kohtaat usein enemmän stressiä, viivyttelet tehtävien aloittamista ja lopulta saatat jäädä jumiin haluttuun mutta saavuttamattomaan lopputulokseen. Mutta entä jos antaisit itsellesi luvan tehdä virheitä ja hyväksyisit riittävän hyvän suorituksen?
Suorittamisessa voidaan määritellä eriasteisia tasoja lopputuloksen suhteen, esimerkiksi 80 %, 95 % tai 100 % täydellisyydestä? Kunkin tason valinta vaikuttaa tehtävän suorittamiseen vaadittavaan aikaan ja lopputuloksen laatuun.
80 prosentin taso
80 %:n tason tavoittelu voi olla avain tehokkaaseen ja stressittömään työskentelyyn. Tällä tasolla työ täyttää minimivaatimukset, mutta sallii virheitä ja pieniä puutteita. Se on riittävän hyvä, jotta voi mennä eteenpäin ilman turhaa painetta täydellisyydestä. Vaikka 80 %:n suoritus vaatii huomattavasti vähemmän aikaa kuin täydellisen lopputuloksen tavoittelu, se silti mahdollistaa asianmukaisen edistymisen.
Valtaosa siitä mitä teet, ei vaadi tämän enempää. On jopa sanottu, että 90 prosenttia maailmasta on 80 prosenttista.
Tason 80 % valinta:
- Ei täydellinen, mutta riittävä minimitaso
- Nopea ja edullinen tapa edetä
- Sallii pienet virheet ja puutteet
- Täyttää perusvaatimukset, jotta voidaan jatkaa eteenpäin
Esimerkki:
Sisällöntuottaja/bloggaaja: Kirjoittaja voi pyrkiä julkaisemaan säännöllisesti korkealaatuista sisältöä, mutta 80 %:n tason saavuttaminen voi tarkoittaa sitä, että artikkeliin voi jäädä joitakin pieniä virheitä tai puutteita, kuten kirjoitusvirheitä tai vähäistä tiedon puutetta.
95 prosentin taso
Toisaalta, 95 %:n tason tavoittelu edellyttää jo kovempia vaatimuksia. Lopputulos näyttää viimeistellyltä ja sisältää kaikki tarpeelliset osat, mutta sallii edelleen joitakin pieniä puutteita.
Tämä vaatii huomattavasi enemmän aikaa ja vaivaa verrattuna 80 %:n suoritukseen, mutta se voi olla tarpeellista esimerkiksi tietyissä ammatillisissa tai akateemisissa yhteyksissä.
Tason 95 % valinta:
- Lähes viimeistelty lopputulos
- Vaatii enemmän aikaa ja huolellisuutta
- Muutamia pieniä puutteita mahdollisia
- Sisältää kaikki oleelliset osat hyvällä laadulla
Esimerkki:
Ohjelmistokehitys: Ohjelmoija voi pyrkiä tuottamaan laadukasta ja toimivaa koodia, mutta 95 %:n tason saavuttaminen voi tarkoittaa sitä, että ohjelmistossa voi olla joitakin pieniä bugeja tai toimintahäiriöitä, jotka eivät ole kriittisiä.
100 prosentin taso
Sitten on 100 %:n taso, joka vastaa täydellistä suoritusta ilman virheitä tai puutteita. Vaikka tämä taso saattaa näyttää ihanteelliselta, sen tavoittelu voi johtaa liialliseen stressiin, perfektionismiin ja lopulta jopa työn tekemisen estämiseen.
Tason 100 % valinta:
- Täydellinen, virheetön suoritus
- Kuluttaa eniten aikaa ja vaivaa
- Vastaa kaikkia kriteereitä ja vaatimuksia
- Optimaalinen suoritus, mutta samalla resurssi-intensiivinen
Esimerkki:
Lentokoneen ohjaus: Lentäjän on toimittava virheettömästi varmistaakseen matkustajien turvallisuuden, joten 100 %:n suoritusvaatimus on välttämätön.
Anna itsellesi lupa tehdä virheitä
Nykyisen työelämän paineiden alla voi olla hyödyllistä ottaa käyttöön yksinkertainen mutta tehokas tekniikka: antaa itselleen lupa tehdä virheitä. Tämä auttaa priorisoimaan edistymistä täydellisyyden sijaan ja vähentää stressiä. Voit keskittyä tuottavasti siihen, että saat jotain aikaan ja parannat sitä myöhemmin.
Kuten vitkuttelun torjumisen yhteydessä todetaan, voit muistuttaa itseäsi siitä, että ”on okei, jos se, mitä teen juuri nyt, on huonoa, kunhan onnistun tekemään jotain.”
Tämä ajattelutapa voi auttaa sinua saavuttamaan enemmän ja nauttimaan matkasta kohti tavoitteitasi ilman liiallista painetta ja stressiä.
Yhteenveto
Yhteenvetona voidaan todeta, että tavoiteltaessa eritasoista suoritusta on tärkeää löytää tasapaino täydellisyyden ja riittävän hyvän välillä. Antamalla itsellesi luvan tehdä virheitä voit saavuttaa enemmän ja nauttia prosessista enemmän.
Joten miksi tavoitella täydellisyyttä, kun voit saavuttaa enemmän hyväksymällä riittävän hyvän? Viisas työn vaativuustason valinta parantaa tuottavuutta.
Älä pelkää täydellisyyttä – et koskaan saavuta sitä. Salvador Dali
.
Perfektionismista eräänä aloittamisen ongelmana ja keinoista aloittaa helpommin ja tehokkaammin voit lukea laajemmin kirjasta Aloittamisen taito. Voit ostaa sen tästä.
Täydellisyys on hyve. Sitä nimenomaa tulee tavoitella. Kuvittele vaikkapa täydellinen ympyrä. Ei ole olemassa täydellisen epätäydellistä ympyrää, joten täydellisen vastakohtana voidaan tässä mielessä pitää kehnoa. Kehnon ympyrän voi kuka tahansa piirtää. Täydellisyyden tavoittelu vaatii tekijältään kehittymistä.
Voimme hoitaa kehnosti esimerkiksi omaa tai muiden palautumisia, tai sitten vain tavoitella asioita kehnon puolivillaisella tavalla. Viisas ihminen/yhteiskunta tavoittelee elämäntapaa, jossa ihmisellä riittää energiaa itseensä ja muihin.
Itse en näe onnistuneena sellaista elämäntapaa, jossa ei tavoiteltaisi viisasta ja hyveellistä suhtautumista asioihin. Tämä on toki arvokysymys. Asioita voi kukin mitata miten päin tahansa, eikä asiat sinänsä muutu. Maailma on mitä on.
Myös identiteetti rakentuu pitkälti tekemisistämme – ei siis abstraktista ajattelusta – ja jos kaiken tekee kehnosti, on identiteetti varmasti myös kehnonlainen. Olisi ristiriitainen arviointivirhe hoitaa asiat kehnosti ja väittää niitä hyviksi. Ollaan meinaa ikävillä vesillä, jos väsynyt väittää olevansa täynnä virtaa. Uskooko hän silloin enää itsekään omaan arviointikykyynsä? Miksi kukaan muukaan luottaisi?
Jos ajattelun ja tekojen välillä on kovin suurta ristiriitaa, on viisaampaa antaa painoarvoa nimenomaa teoille, koska niitä ei voi samalla tavoin kyseenalaistaa kuin ajattelua.
Se, kuinka suuren paukun pystyy asioille antamaan, on lopultakin riippuvainen siitä, kuinka paljon omaa energiaa kykenee hallinnoimaan (työ/palautuminen).
Eri ihmisillä on eri lahjoja ja eri kykyjä.
Kiitos mielenkiintoisista kommenteistasi. Kuten Salvador Dali on sanonut, täydellisyyttä ei pidä pelätä, koska et koskaan saavuta sitä. Täydellisyys on ideaali, kaiken lopullinen mitta, mutta sillä ei voi mitata kuitenkaan kaikkea. Kun Dali piirsi ympyrän, se ei ollut täydellinen ympyrä perinteisessä mielessä, vaikka sitä voi pitää täydellisenä taiteellisessa mielessä. Mutta elämä käy kyllä todella raskaaksi, jos jokaisen asian tai tehtävän, joka eteen tulee, yrittää tehdä täydellisesti. Viisainta on arvioida mitkä asiat tekee 95 tai 100 %:n tasolla ja mitkä vähemmällä. Täydellisyyteen pyrkineet ja lähelle sitä päässeet taiteilijat, tiedemiehet, urheilijat jne. ovat joutuneet tinkimään monen muun asian kohdalla omassa elämässään täydellisyyden tavoittelusta. Kaikkea ei voi saada tai tehdä.