.
Täydellisyyden tavoittelu on yleensä huono perusta aloittaa jotain. Täydellisyyteen tai erinomaisiin tuloksiin liittyvät ajatukset epäonnistumisesta ja vähemmän hyvistä tuloksista ovat omiaan lamauttamaan aloittamisen.
Pääset liikkeelle vaivattomammin, jos olet tarpeeksi rohkea ja aloitat valmiina tyytymään huonompiinkin tuloksiin. Kun aloitat riskejä kaihtamatta, kokeillen, voit oppia virheistäsi ja edistyä paremmin ja nopeammin.
Yksinkertaistaen: torju vitkuttelu ja aloita tekemällä roskaa, sutta ja sekundaa.
Aloita kirjoittamalla surkeaa tekstiä
Mainio esimerkki tulosten laatuun perustuvista keinoista torjua vitkuttelu on professori Juha T. Hakalan Jyväskylän yliopistossa käyttämä menetelmä. Hän on tullut tunnetuksi erityisesti graduopiskelijoiden tukemiseksi tekemästään työstä.
Gradun aloittamista lykänneille opiskelijoille Hakala antoi tehtäväksi kirjoittaa viisi sivua surkeaa tekstiä. Opiskelijoilla oli ollut niin korkeat tavoitteet, että aloittamisesta oli tullut mahdotonta. Hakala ohjeella kirjoittaminen alkoi sujua. ”Surkean” tekstin kirjoittamisen jälkeen osa opiskelijoista kertoi jopa nauttivansa gradun kirjoittamisesta. Paineita ei enää ollut.
Hakalan mukaan ”huono gradu on kosolti parempi kuin ei gradua ollenkaan”. Kun tärkeintä on valmistua, gradun laadulla ei ole väliä. Asioiden tekemistä mahdollisimman hyvin kannattaa välttää ja tehdä ne riittävän hyvin, aina kun se on mahdollista ja järkevää. On tietysti tehtäviä, kuten sydänleikkaus tai lentokoneen ohjaus, joissa on tavoiteltava koko ajan parasta mahdollista tulosta. ”Ihan hyvä” ei niissä riitä.
80 prosentin periaate
Tämä toimintamalli tunnetaan myös nimellä 80 prosentin periaate. Tämän periaatteen mukaan suurin osa tekemistäsi töistä tai hankkeista on riittävän hyviä, jos ne ovat 80 prosenttisesti niin hyviä kuin toivoit niiden olevan aloittaessasi.
Toisin sanoen, vain 80 prosentin saavuttaminen siitä, mitä halusit ensimmäisellä yrityksellä, on usein riittävän hyvä. Sinun ei tarvitse tehdä tarkistuksia tai parannuksia, voit siirtyä seuraavaan työhön tai projektiin ilman i:n pilkkuja tai t:n poikkiviivoja.
Tee edes jotain
Oma suosikkimetodini on Mark Mansonin esiintuoma Tee edes jotain – periaate, jossa vaatimaton tavoite on tiivistetty. Se on yksinkertaisin ajattelumalli vitkuttelun torjumiseen. Siinä menestyksen mittari on se, että tekee jotain. Edistyminen on helpompaa, kun epäonnistuminen ei pelota. Sinun pitää esimerkiksi kirjoittaa raportti tai artikkeli ja aloittaminen tuntuu käsittämättömän vaikealta. Kun mikään muu ei tunnu auttavan, sano silloin itsellesi: Tee edes jotain!
Asetu pöytäsi ääreen ja ala kirjoittaa. Aseta vaikka tavoitteeksesi yksi lause tai 100 sanaa tai yksi liuska. Kirjoitat vain, etkä ota murheita siitä, mitä kirjoitat. Et aluksi välitä, onko teksti sujuvaa tai hienoa, kunhan vain kirjoitat mitä asiasta mieleesi tulee
Siitä se yllättäen lähtee. Yleensä se johtaa jonkinlaiseen inspiraatioon ja tekstiä alkaa syntyä enemmänkin. Saat johdateltua itsesi ulos toimettomuudesta, joka on stressannut sinua.
Paitsi kirjoittamisen aloittamisessa, käytän menetelmää esimerkiksi kuntosalilla käymisessä. Toisinaan ei lainkaan huvittaisi lähteä treenaamaan. Päätän silloin, että menen joka tapauksessa salille ja katson sitten, teenkö siellä jotain vai en. Yleensä kun olen salilla, aloitan ihan normaalisti ja pian olen täydessä vauhdissa.
Epätäydellistä alkua voi aina parantaa, mutta täydellisen suunnitelman pakkomielle ei koskaan vie sinua mihinkään. James Clear
Voit lukea lisää aloittamisesta, vitkuttelusta ja sen torjumisesta kirjasta Aloittamisen taito. Voit ostaa sen tästä.
Sanotaan että ”paras” on ”hyvän” vihollinen. ”Paras” nimittäin kilpailee selkeillä mittareilla omassa pienessä kategoriassaan. Joku on aina porukan paras tikanheittäjä tai kolmiloikkaaja. Mutta vielä useampi on hyvä tikanheittäjä tai kolmiloikkaaja.
Täydellisyys käsitteenä ja täydellisyyden tavoittelu on muutenkin jotenkin oudosti ymmärretty. Ehkä jengi on vain liikaa tottunut tyhjiin superlatiiveihin eikä enää ymmärrä mitä eroa hyvällä ja parhaalla on. Täydellinen aurakuski on hyvä työssään, kun taas paras aurakuski on voittanut jonkun oudon kilpailun. Hyväksi pääsee haluamalla, mutta ”parhaaksi haluaminen” on aikamoista elämänuhrausta. Tahdonvoima on yliarvostettua.
”Paras kirjoittaja” voi synnyttää ihan täyttä skeidaa. Pilkut on kohdallaan, mutta sielu puuttuu. Tekstissä ei välttämättä ole mitään täydellistä. Hyvä kirjoittaja sen sijaan välittää tekstistään. Siinä rapa roiskuu ja hiki haisee.
Kiitos kommentistasi. Parhaaksi ja täydelliseksi pyrkimisessä on todella omat vaaransa ja riskinsä. Ja täydellisyyden saavuttaminen onkin todellisuudessa mahdotonta. Mutta aina kannattaa pyrkiä tulemaan vähän paremmaksi, silloin voi pitkällä aikavälillä saavuttaa jo yllättävän paljon ja huomata jonain päivänä olevansa paras.