Kell´ onni on

Eino Leino

Suomen kansallisrunoilijana pidetään J.L. Runebergia. Mutta viime aikoina on tullut mieleen, että parempi nimi kansallisrunoilijaksi olisi Eino Leino.  Hän runoili:

Kell´ onni on, se onnen kätkeköön, kell´ aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan.

Onnen kätkemisen me suomalaiset hallitsemme hyvin. Se on suorastaan kansallinen harrastus nro 1. Harvoin näkee bussissa, junassa tai kadulla onnellisen näköistä ihmistä. Jos joku sattumalta hymyilee, ajatus käy mielessä, että onkohan tuo vähän yksinkertainen tai muuta sellaista.

Vaikka olemmekin lähes kaikki lottovoittajia (siis Suomessa syntyneitä), ei se näy arjen harmaudessa.

Kaikkien kansainvälisten tilastojen mukaan Suomessa ovat asiat hyvin. Ainakin kun verrataan suurimpaan osaan maailman 200 muusta valtiosta.

Mutta noita tilastoja ei Suomessa uskota. Tai uskotaan, että ne ovat niitä emävaleita.

Suomalainen on pessimisti. Hän uskoo, että vaikka asiat nyt ehkä ovatkin hyvin tai voivat näyttää siltä, tilanne on vain väliaikainen. Kyllä se tästä muuttuu kohta ihan normaaliksi, eli huonoksi. Ei kannata turhaan riehaantua.

Ja kun näin uskoo tarpeeksi moni, ja sen mukaan toimii, niin siinä sitten käykin. Siltä asiat nyt Suomessa näyttävät. Kun pessimismi on vahvaa, ei enää uskalleta ostaa, yrittää, investoida, keksiä ja kehittää. Mielialoilla ja tunteilla on taipumus tarttua.

Pian ei ole mitään kätkettävää tai peitettävää. Mutta kesä on kohta kaikilla.

 

Kategoria(t): Ajattelu Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *